Vanha hokema ”Raha ei tee onnelliseksi” ei täysin pidä paikkaansa uusimpien tutkimusten mukaan.

Suurten lottovoittojen yhteydessä on ollut tapana siteerattu vanhaa tutkimusta, jonka mukaan loton pääpotin tai kasinon jackpotin voittaneen onnellisuus palautuu vuoden kuluessa entiselle tasolle. Toisin sanoen suuri summa rahaa ei lopulta vaikuttaisi ihmisen onnellisuuteen. Uusimpien tutkimusten mukaan voitto nostaa ihmisen onnellisuuden pysyvästi uudelle tasolle.

– Tulokset voivat vaihdella sen mukaan, minkälaiselle ihmisjoukolle ja missä paikassa tutkimus on tehty, kommentoi erikoislääkäri, psykoterapeutti ja filosofi Antti S. Mattila. Mattila on myös kirjoittanut kirjan Onnentaidot yhdessä lääkäri ja psykoterapiakouluttaja Pekka Aarninsalon kanssa.

Tarjoa kaverille, niin saat onnen itsekin

Mattila sanoo, että ihmisen arvot vaikuttavat siihen, tuoko raha onnea vai ei.

– Jos rikkaaksi tulleella on hyvin materialistinen elämänkatsomus, eli rahalla hankittavat hyödykkeet ovat tärkein asia, varakkuus ei yleensä lisää onnellisuutta. Sen sijaan jos raha koetaan keinoksi tuottaa hyvää tai järjestää yhteisiä elämyksiä perheen tai ystävien kanssa, niin silloin onnen hetkiä koetaan entistä enemmän, Antti S. Mattila sanoo.

Joidenkin tutkimusten mukaan raha lisää onnellisuutta niin kauan, kunnes perustarpeet on tyydytetty. Amerikassa ”onnellisuusraja” menee 75 000 dollarin vuosituloissa. Siihen asti lisääntyvät tulot sulostuttavat elämää, mutta sen yli menevät tulot eivät enää vaikuta onnellisuuteen. Meksikossa onnellisuus lisääntyy 4 000 euron vuosituloihin asti.

Ihmisten läheisyys tuo onnea

Hyvin köyhissä maissa kuten Intiassa, Venezuelassa tai Meksikossa, ihmiset ovat kuitenkin ainakin yhtä onnellisia kuin rikkaissa teollisuusmaissa. Mistä tämä sitten johtuu?

– Näissä maissa ihmisillä on sosiaalisuuteen liittyviä onnellisuustekijöitä. Siellä on tiiviit ihmissuhteet, jotka tekevät ihmiset onnellisiksi, Antti S. Mattila toteaa.

Esimerkkinä mainitaan usein myös amerikkalainen Amish-yhteisö, jonka jäsenet ovat onnellisia, vaikka eivät varakkaita olekaan. Läheisten ihmissuhteiden lisäksi Amishien onnellisuuteen vaikuttanee myös se, että heidän halunsa ja tarpeensa on sovitettu yhteisön elämäntyyliin.

Vierailija

Raha tekeekin onnelliseksi!

Mielestäni kummallinen kirjoitus tämä 8.4/klo 23.05, että muka asenne elämässä ratkaisee, ei se onko rahaa sopivasti tai puutetta siitä. Jos rahaa on niukasti niin että juuri ja juuri selviytyy niin ei siinä paljon mitään asenteita ajatella. Joskus olen löytänyt kadulta jonkun tipauttaman euron kolikon, mikä onnen tunne. Niillä, joilla on mielestään sopivasti ja riittävästi rahaa, on ehkä varaa ajatella asennetta toisin kuin minulla. Olen onnellinen kauniista, aurinkoisesta päivästä, luonnon...
Lue kommentti

Kuntoilutempauksia on pilvin pimein. Miksei vietettäisi myös positiivisuusviikkoa? ET-lehden keskustelupalstalaiset kertovat, miten omaa asennetta voi jumpata. 

1. Päivän paras 

"Olen aina etsinyt ikävistä tapahtumista tai päivistä edes yhden kivan jutun. Tämä voi kuulostaa lapselliselta tai tylsältä fraasilta, mutta auttaa asennemuutoksessa."
- iloinen

2. Kiitosten kuukausi 

"Puhutaan kaikenlaisista 'kyykkätempauksista'. Miksei pidettäisi positiivinen kuukausi? Laita itsellesi joka päivä ylös monta mahdollista hyvää asiaa, joista olet kiitollinen. Käy lista läpi kuukauden lopuksi."
- vierailija

3. Pahat sanat pois 

"Välillä laitan ikävät asiat paperille ja laatikkoon ja poistan näin konkreettisesti. Puhdistaa mieltä kummasti!"
- vierailija

4. Virittäydy iloiseksi 

"Mietin heti aamulla, mitä kivaa päivän aikana teen ja kohtaan, ja iloitsen etukäteen hyvin onnistuneesta asiointireissusta, mukavista puhelinkeskusteluista sekä kivoista tapaamisista. Tämän tehtyäni odotan, mitä kaikkea mukavaa tänään tapahtuu."
- mukavaa päivää

5. Älä yritä liikaa 

"Positiivisuuden pakko jurppii – aina ei tarvitse olla iloinen! Rasittavan tosikon ja mahtavan bailaajan
välillä on runsaasti asenteellista valinnanvaraa."
- asenne ratkaisee aina

Intohimo tuntuu olevan muotisana, mutta suomalainen puhuu mieluummin innostuksesta tai tekemisen palosta.

1. Mitä intohimo on?

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sillä tarkoitetaan pysyvää, voimakasta halua. Sanaa voidaan käyttää monen erilaisen asian yhteydessä, esimerkiksi syöminen tai pelaaminen voivat olla intohimoja. Myös poliittisia intohimoja on olemassa. Intohimo on tunne siitä, että jokin vetää ihmistä voimakkaasti puoleensa. Arkikielessä intohimon synonyymeinä käytetään innostusta ja tekemisen paloa. Seksuaalinen intohimo puolestaan on voimakasta seksuaalista vetoa yleensä toista ihmistä kohtaan.

2. Monella työpaikalla hehkutetaan, että kaikkien pitäisi tuntea intohimoa työhönsä, ja monet kaipaavat tavalliseen arkielämäänkin intohimoa. Miksi intohimoa "pitää" kokea arjessakin?

Intohimo sanana on monille suomalaisille vähän vaikea, sillä suomalaisia pidetään tunneilmaisultaan varsin tasaisina moniin muihin kansakuntiin verrattuna. Intohimo kuulostaa korviimme "kohkaamiselta". Tarvitsisimme vähän maltillisemman termin kuvaamaan innostusta ja tekemisen paloa, jotka sinänsä ovat hyviä asioita. Olemme tutkijatovereiden kanssa pohtineet, mikä voisi olla parempi termi. Draivi? Työn imu? Sisäinen motivaatio? Innostus? Täydellistä termiä ei ole vielä löytynyt.

3. Onko intohimo tai tekemisen palo aina hyvä asia?

Kanadalainen professori Robert Vallerand puhuu harmonisesta ja pakkomielteisestä intohimosta. Innostus johonkin asiaan on harmonista silloin, kun se on tasapainossa muun elämän kanssa. Silloin se palvelee meitä ja hyvinvointiamme. Pakkomielteinen intohimo vie ihmisen huomiota ja aikaa niin paljon, että ihminen ei pysty enää kontrolloimaan sitä.

4. Tuntevatko kaikki ihmiset intohimoa?

Uteliaisuus sekä kyky innostua ja kiinnostua ovat ihmiselle lajityypillisiä ja synnynnäisiä ominaisuuksia. Kasvuympäristö ja olosuhteet vaikuttavat kuitenkin siihen, miten uteliaisuus pääsee esiin. Jos on kasvanut ankeassa ympäristössä, jossa synnynnäistä uteliaisuutta ei ole ruokittu, kyky innostua voi tukahtua. Jos kaikki voimat menevät siihen, että joutuu tekemään pakollisia asioita, voi olla vaikeaa innostua mistään.

5. Silmät palaen, kovaan ääneen harrastuksestaan tai työstään puhuva ihminen – sellainenko on intohimoinen ihminen?

Ihmisillä on luonnollisesti erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat jatkuvasti innostuneita jostain ja antavat sen näkyä ja kuulua. Usein heillä innostuksen kohde vaihteleekin, tänään se on tätä ja huomenna jotain muuta. Osa ihmisistä on ulospäin hyvin tyyniä, mutta siitä huolimatta he voivat olla todella sitoutuneita ja uppoutuneita asiaansa. Sellainen tyyppi ehkä vierastaisi sanaa intohimo tai innostuskin, vaikka he kokisivat samanlaista syvää tekemisen poltetta kuin joku luonteeltaan voimakastemperamenttinen henkilö.

6. Mitä hyötyä intohimosta tai voimakkaasta innostuksesta on?

Se on ihan sellaisenaan hieno juttu, sillä innostuksen kokeminen on hyvä tunne. Elämä olisi harmaata, jos ei koskaan innostuisi.
Tutkimuksissa on myös todettu, että jos ihminen kokee työn imua ja tekemisen poltetta, hän on yleensä myös oma-aloitteisempi ja luovempi kuin sellainen, joka ei ole innostunut. Innostus houkuttelee meidät oppimaan uutta ja sen ansiosta saamme aikaan enemmän kuin tilanteessa, jossa tekeminen tuntuu tylsältä. Innostus voi siis lisätä myös tuottavuutta ja aikaansaavuutta.

7. Onko työn imu sama asia kuin flow, josta myös paljon puhutaan?

Flow on tila, jossa ihminen keskittyy tekemiseensä niin täydellisesti, että hän kadottaa ajan ja paikan tajunsa. Se edellyttää, että omat taidot ja työn antamat haasteet ovat sopivasti tasapainossa. Flow voi olla yksi tapa kokea työn ja tekemisen imua, mutta se ei ole ainao tapa. Jos koen flow'ta työssäni, niin todennäköisesti myös työn imu on vahva. Mutta voin kokea työni innostavaksi ja arvokkaaksi, vaikka en olisi flow-tilassa. Eli työn imu on flow'ta laajempi käsite.

8. Työhön liitettävä intohimon tunne tuntuu muoti-ilmiöltä. Onko se nykyajan ilmiö vai ovatko ihmiset tunteneet intohimoa tekemisiinsä myös 50 vuotta sitten?

Nykyään arkielämässä on vähemmän pakollisia tehtäviä kuin vaikkapa 50-luvulla. Iso osa rutiinityöstä on kadonnut ja koneellistumisen ansiosta esimerkiksi kotitöihin menee vähemmän aikaa. Ihmisten on mahdollista tietoisesti pohtia, mikä on heidän kiinnostuksen kohteensa ja mihin he haluavat laittaa aikaansa.

Mutta kyllä agraariyhteiskunnassakin on varmasti koettu innostusta. Esimerkiksi Kustaa Vilkunan kuvaukset 1800-luvun talkoista osoittavat, että meininki on ollut aika innostavaa. Töitä tehtiin tutussa porukassa yhteisen hyvän eteen. Esimerkiksi sadonkorjuu oli konkreettinen työ, jonka tulokset näkyivät ja jonka ansiosta koko yhteisö selvisi talven yli seuraavaan satokauteen.

9. Mikä on varmin tapa tappaa innostus?

Tekemisen liika kontrollointi ja mikromanagerointi eli työhön liittyvien pienenpienten yksityiskohtien johtaminen. Jos joku jatkuvasti puuttuu innostuneen ihmisen tekemiseen, seurauksena on useimmiten innostuksen laantuminen: työntekijä kyllä tekee, mutta vain siksi, että hänen pitää tehdä.

10. Mitä jos ei tunnista itsessään innostusta? Voiko innostusta oppia?

Jos on joutunut elämään ilman oppia ja kokemusta innostumisesta, innostuksen houkutteleminen on mahdollista, mutta ei helppoa. Vuosien ja vuosikymmenien aikana rakentuneiden psykologisten mekanismien purkamiseen menee pitkään. Se usein vaatii systemaattista työtä ja joskus myös terapeutin tai muun ammattiauttajan apua.

11. Miten itsessään piilevän intohimon voisi löytää?

Kysy itseltäsi, mitä tykkäät tehdä asian itsensä vuoksi. Jos mitään ei tule heti mieleen, kokeile jotain. Jos haet innostavaa harrastusta, kokeile mahdollisimman erilaisia juttuja, mene vaikka kokkikurssille tai joogaryhmään. Huomaat pian, mikä tuntuu omimmalta.

Olisi hyvä löytää sellaisia tekemisen muotoja, joissa tuntee toteuttavansa itseään. Moni meistä elää ulkoisten odotusten mukaan. Omia ajatuksia selventävä kysymys on myös: mitä tekisin, jos en joutuisi pelkäämään mitään? Tai mitä tekisin, jos en välittäisi tippaakaan siitä, mitä muut ajattelevat?

Asiantuntijana filosofi, kirjailija ja tutkija Frank Martela.

Elämänmuutoksen voi tehdä, vaikka se alkuun mietityttää ja pelottaa. Monta muutosta läpi käynyt Elise vinkkaa, miten muutosta voi lähestyä. 

Turkulainen Elise Heikkinen-Johnstone lähti kehitysyhteistyön perässä maailmalle 19-vuotiaana. Hän on kokenut monta elämänmuutosta kaukana kotoa. Jotkut ovat tulleet pyytämättä, mutta suurimpaan osaan on vaadittu oma päätös. 

Nämä vinkit Elise haluaa antaa muutosta miettivälle:

  1. Tärkeintä on olla rehellinen itselle ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista.
  2. Sopiva hetki on aina ja ei koskaan. Aina löytyy syitä, joiden takia voit ajatella muutoksen olevan mahdoton juuri nyt. Vain harvoin muutos on oikeasti mahdoton, ja isonkin muutoksen voi aloittaa pienin askelin.
  3. Muutokseen ei tarvita erityistä rohkeutta. Kun olen uskaltanut ottaa ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta, muutos ei ole enää pelottanut.
  4. Isoissa muutoksissa minua on auttanut jättää hyvästit vanhalle – myös rituaalisesti. Kun ensimmäinen mieheni kuoli, hävitin melkein kaiken, mikä muistutti yhteisestä elämästämme.
  5. Uuteen haluan aina lähteä avoimin mielin. En usko, että tulevaa voi tai kannattaa hirveästi suunnitella. Ajattelen, että otan nyt vastaan sitä mitä tästä uudesta jutusta tai paikasta tulee.

Lue Elisen tarina ET-lehden numerosta 8/2017.

Houkutteleeko upea vaate niin paljon, että hankit sen, vaikka varaa ei ole? Ja seuraavaksi hajuvettä, sohva, laukku... Kärsit todennäköisesti ostoriippuvuudesta.

"Olen entinen himo-ostaja. Olen harjoitellut uudenlaisia kulutustottumuksia jo vuosia. Muutos on sujunut melko hyvin.

Ennen ajattelin niin, että koska rahani siihen riittävät, voin ostaa mielin määrin kalliita merkkituotteita: Dolce & Gabbanaa, Valentinoa, Chloéta ja Christian Louboutinia. Ja kaikenlaista muutakin, koska mielestäni raha piti laittaa kiertämään.

Noin kahdeksan vuotta sitten kuulin ohjeen: "Jos näet kaupassa jotain, minkä haluat, jätä se ostamatta ja palaa seuraavana päivänä uudelleen. Jos se tuolloin on yhä mieluisa, jätä se silti ja palaa seuraavana päivänä. Jos silloin vielä pidät siitä, voit ostaa sen."

Sitten tutustuin minimalistiseen elämäntyyliin ja aloin karsia roinaa kodistani.

Otin käyttöön säännön, jonka mukaan en osta yhtään uutta käsilaukkua tai kenkäparia, ellen luovu jostain jo omistamastani. Tämä koskee kaikkea omistamaani: vaatteita, meikkejä, maljakoita, sateenvarjoja. Tämän filosofian mukaan olen elänyt viitisen vuotta.

Nyt olen sitoutunut kristilliseen köyhyyteen. Kukin toteuttaa köyhyyttä oman tilanteensa mukaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että pidän tavaroistani hyvää huolta, jotta ne kestävät pitkään.

Voin hankkia uuden kenkäparin, jos entinen on kulunut tai vanhanaikainen, tai vaatteen, jos kaapissa oleva ei ole enää mieleinen. Samalla luovun vanhasta. Tarkoitus on, että tavaroiden tai vaatteiden määrä pysyy ennallaan.

Olen myös löytänyt säästömotivaation. Enää tilillä oleva raha ei polttele. Olen hyvin onnellinen nykyisestä elämäntyylistäni."

Tiina Wagner, 39

Tästä ostoriippuvuudessa on kyse:

Mikä ihmeen ostoriippuvuus?

Ostoriippuvuus eli oniomania on toiminnallinen riippuvuus. Ostoriippuvainen kokee voimakasta tarvetta hankkia uutta tavaraa, vaikka siihen ei välttämättä olisi varaa tai tarvetta. Jotkut oniomaniasta kärsivät shoppailevat mielivaltaisesti, toiset suunnittelevat ostoksensa jo etukäteen. Osa juoksee kauppakeskuksissa, osa surffailee netin verkkokaupoissa.

Mitkä oireet kielivät oniomaniasta?

Ostoriippuvainen tuntee ahdistusta, ellei pääse toteuttamaan tarvettaan. Tavallisesti ostoriippuvainen potee alkuhuuman jälkeen syyllisyyttä hankkimistaan tavaroista. Hän saattaa etsiä niistä virheitä, joiden varjolla ostokset voisi palauttaa.

Hankinnoista saattaa kuitenkin olla vaikeaa luopua. Toisinaan riippuvainen piilottelee ostamiaan tavaroita siinä pelossa, että ulkopuoliset huomaavat hänen ongelmansa.

Ostoriippuvuus voi olla perua lapsuudesta. Myös eläkkeelle siirtyminen on vaaran paikka.

Mikä laukaisee oniomanian?

Lapsuuden kokemukset altistavat ostoriippuvuudelle. Jos vanhemmat ovat lohduttaneet tai osoittaneet rakkauttaan ostelemalla tavaraa, saattaa sama käyttäytymismalli seurata ihmistä aikuisikään. Ostoriippuvuus voi olla myös masennuksen lieveoire.

Toinen vaaran paikka on eläkkeelle siirtyminen. Tulojen vähetessä elintasosta pitäisi usein tinkiä vähän. Halu osoittaa totuttua varakkuutta saattaa johtaa holtittomaan ostokäyttäytymiseen. Pahimmassa tapauksessa tarpeettoman tavaran shoppailu menee silloin välttämättömien hankintojen edelle.

Mikä ostelussa koukuttaa?

Ostoriippuvainen saa shoppailusta mielihyvää. Ongelmasta kärsivät ovat verranneet ostotilannetta nousuhumalan tunteeseen. Euforinen mielentila tosin kestää yleensä vain 5-30 minuuttia. Juuri hankittu tavara menettää nopeasti merkityksensä.

Naiset tuhlaavat vaatteisiin, miehet elektroniikkaan ja autoihin.

Mitä ostoriippuvuudesta voi seurata?

Pitkälle päässyt ostoriippuvuus voi aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia.

Pahimmillaan oniomania tuhoaa koko taloudenpidon. Ostoriippuvuudesta kärsivä sortuu luottokorttihankintoihin ja pikavippeihin. Niitä seuraavat tavallisesti maksuongelmat, jotka voivat johtaa ulosottokierteeseen ja omaisuuden menetykseen.

Onko oniomania naisten ongelma?

Niin yleensä kuvitellaan. Todellisuudessa myös miehet kärsivät ongelmasta. Kun naiset tuhlaavat rahansa vaatteisiin, merkkituotteisiin ja kosmetiikkaan, miehet hankkivat elektroniikkaa ja urheiluvälineitä tai vaihtavat autoja.

Fyysinen rasitus tai taiteen tekeminen voi tuottaa samaa nautintoa kuin ostelu.

Miten tukea oniomaniasta kärsivää läheistä?

Kysy, näkeekö tämä käytöksessään mitään erikoista. Moni ostoriippuvainen reagoi tiedusteluihin aluksi kielteisesti. Anna läheisen suuttua. Hän voi olla jälkikäteen kiitollinen väliintulosta. Keskustelkaa yhdessä ratkaisun löytämiseksi.

Miten oniomaniasta voi päästä eroon?

Aivojen mielihyväratoja voi kouluttaa uudelleen. Fyysinen rasitus tai taiteen tekeminen voi tuottaa samantapaista nautintoa kuin ostelu. Kulje eri reittiä töistä kotiin, jottet harhaudu kauppakeskuksiin. Käytä vain käteistä ja katkaise luottokortit.

Oniomaniaan liittyy yleensä rauhattomuutta, rakkauden puutetta tai tarvetta täyttää sisäistä tyhjiötä. Selvitä ammattiauttajan avustuksella, mitä syitä juuri sinun tai läheisesi riippuvuuden taustalla on. Tunnemaailman lisäksi ajatus- ja käytösmalleja tutkivalla kognitiivisella terapialla on saavutettu hyviä tuloksia oniomanian taltuttamisessa.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Teija Jokipii.

  1. Ostohimoa voi ruokkia tunne, ettei vielä omista tarpeeksi tai oikeanlaisia tavaroita. Selvitä, mitä omistat ja ota tavarat käyttöön. Hyviä neuvoja saa esimerkiksi Mira Ahjo-niemen kirjasta Loistava järjestys (Otava 2016).
  2. Opettele iloitsemaan siitä, mitä omistat. Kun arvostat nykyisiä tavaroitasi, tulet pitäneeksi niistä entistä parempaa huolta, joten voit käyttää niitä pitkään.
  3. Osta uutta vain, jos samalla luovut vastaavasta määrästä jo omistamiasi samanlaisia tavaroita tai vaatteita. Näin tavaroiden määrä pysyy ennallaan.

Artikkelit on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2017 ja ET Terveys -lehden numerossa 6/2016.