Sattuma, perintötekijät ja elämäntavat vaikuttavat siihen, mitä aivosairauksia sinulle ikääntymisen myötä mahdollisesti tulee. Voit myös itse tehdä paljon aivojesi hyväksi, kaikissa elämänvaiheissa.

Ohessa lista keinoista, joista tutkitusti on apua. Valitse näistä, sellaiset, jota tuntuvat luontevilta ja mukavilta. Yksikin muutos parempaan koituu aivojesi hyödyksi!

1. Nuku hyvin

Riittävä ja rauhallinen yöuni on henkisen vireyden lähtökohta. Jos olet nukkunut liian vähän tai huonosti, aivosi vain toimivat huonommin. Poikkeavan väsymyksen tai unettomuuden syyt pitää aina selvittää.

Tavallisia syitä ovat esimerkiksi levottomat jalat ja uniapnea. Riittävä määrä unta on yksilöllistä, mutta alle 65-vuotiailla aikuisilla se on keskimäärin 7–9 tuntia ja 65 ikävuoden jälkeen tunnin verran vähemmän. Tätä lyhyempi uni voi johtaa ongelmiin ja pidempi puolestaan voi olla merkki sairaudesta.

2. Liiku päivittäin

Reipas kävely tai mikä tahansa liikkuminen puoli tuntia päivässä pienentää selvästi muistisairauden riskiä. Liikunta vähentää ja ehkäisee masennusoireita, ahdistuneisuutta, jännitysoireita ja parantaa unta, mikä taas kohentaa aivojen kykyä käsitellä tietoa. Liikunta tuottaa myös hyvänolon tunnetta ja positiivista asennetta.

Liikunta edistää terveyttäsi erityisen hyvin silloin, kun se lisää lihasvoimaa ja hapenottokykyä, kehittää tasapainoa ja parantaa nivelten liikkuvuutta.

Liikunta saa kernaasti olla  kohtuullisen kuormittavaa, joten hengästyä saa. Keski-ikäisellä ihmisellä jo reipas kävely vastaa kohtuullista kuormitusta.

Mitä enemmän ikää kertyy, sitä tärkeämpää on liikkua säännöllisesti, vaikak keventäisikin liikunnan tehoa ja lyhentäisi aikaa. 

3. Herkuttele kalalla

Tutkimusten mukaan kalaa syövillä on pienempi riski sairastua muistisairauksiin kuin niillä, jotka eivät kalaa syö. Kalapitoinen ruokavalio sisältää paljon verisuonia helliviä omega-3-rasvahappoja, ja verisuonten terveenä pysyminen heijastuu myös aivojen hyvinvointiin.
Kala-aterioita pitäisi olla ainakin kaksi viikossa. 

Tieteellisesti ei ole vielä todistettu, että ravintolisänä nautituista kalaöljykapseleista tai kalanmaksaöljystä olisi ihmisen terveydelle sama hyöty kuin kalan syömisestä. Koe-eläimillä hyöty on kuitenkin jo osoitettu. Jos kalaa tulee syötyä liian vähän, kalaöljyvalmisteita voi käyttää.

Saathan ruuasta tarpeeksi proteiinia ja energiaa? Jos paino alkaa yli 75-vuotiaana laskea, ravitsemuksessa on usein puutteita. Esimerkiksi jo lievä B12-vitamiinin puutos voi heikentää aivojen toimintaa.

4. Tapaa ihmisiä

Ihmisten tapaaminen on aivoille mitä parhain virike, etenkin jos seurustelet muidenkin kuin lähisukulaisten kanssa. Puolituttujen tai vieraiden seurassa joutuu ponnistelemaan ollakseen terävä ja näyttääkseen parhaita  puolia itsestään. Pieni pinnistely piristää aivojen toimintaa.

Yksinäisyys ja leskeytyminen voivat erityisesti miehillä johtaa masennukseen. Itsestä ei ehkä tule pidettyä huolta. Ruuanlaitto ei kiinnosta eikä ystävien seuraan ei jaksa lähteä. Lohtua haetaan alkoholista. Aivotoiminnalle arvokkaat virikeket jäävät  vähiiin. 

5. Opiskele, ole utelias

Lukeminen, ristikoiden tekeminen tai sudokut ovat hyvää aivovoimistelua, mutta kaikkein tehokkaimmin aivoja aktivoi ryhmätoiminta, vaikkapa liittyminen johonkin itseä kiinnostavaan harrastekerhoon.

Opiskelun ja uuden opettelemisen myötä syntyy ”aivovarastoa”. Jos dementia tulee, se nakertaa ensin tätä varastoa, ja alkaa näkyä ja tuntua vasta kun varasto on huvennut.

Muistathan, että aivojen pitää saada myös levätä.

6. Ei tippa tapa – päinvastoin!

Runsas alkoholinkäyttö heikentää aivojen toimintaa ja altistaa aivosairauksille. Alkoholia ei varsinaisesti voi suositella raittiille ihmisille, mutta kohtuukäyttö saattaa edistää terveyttä. Suositus on enintään yksi ravintola-annos päivässä naisille ja kaksi miehille.

Yli 85-vuotiailla ruokalusikallinen konjakkia päivässä näyttää ehkäisevän dementiaa ja jopa vähentävän Alzheimerin taudin aiheuttamia muutoksia aivoissa.

Tiedetään myös, että kahvin ja teen juominen, 2–4 kuppia päivässä, on hyväksi aivoille.

7. Vältä jatkuvaa murehtimista

Jatkuvalla murehtimisella tai esimerkiksi puolison kuolemalla on vaikutusta dementiaoireiden puhkeamisessa. Onko mieltä painavilla asioilla, kiireellä, stressillä ja univajeella suoranaisesti dementiaa edistävä vaikutus, sitä ei ihan varmasti tiedetä.

Hiirikokeissa on kuitenkin todistettu, että hippokampus eli se aivojen osa, jonka avulla asioita painetaan mieleen, kutistuu, jos eläin on stressaantunut. Kannattaa siis panostaa asioihin, jotka tuovat elämään iloa ja hyvää mieltä.

8. Laula, soita tai kuuntele musiikkia

Lempimusiikin kuunteleminen sekä soittaminen ja laulaminen varsinkin ryhmässä edistävät aivojen kunnossa pysymistä.

Jo muistisairaisiin on kokeiltu myös laulamalla hoitamista, ja tästä on hyviä kokemuksia. Musiikki rauhoittaa ja tyynnyttää. Dementiaa sairastava saattaa itsekin alkaa laulaa nuorena opittua laulua täysin oikein, vaikka muisti muutoin pätkisi pahasti.

9. Hoida itseäsi

Monet yleissairaudet, kuten diabetes, verenpainetauti, korkea kolesteroli ja kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, vaikuttavat myös aivojen toimintaan. Jo lievä anemia heikentää aivojen kykyä käsitellä tietoa.

Selvä ylipaino (painoindeksi 30) tai alipaino (painoindeksi 19 tai alle) suurentavat dementiaan sairastumisen riskiä.

Kun yleissairaudet hoidetaan hyvin, niiden haitalliset vaikutukset aivoihin voidaan poistaa tai ainakin niitä pystytään huomattavasti vähentämään.

10. Nauti hyvistä asioista

Terveet elämäntavat myöhentävät muistisairauksiin sairastumista keskimäärin jopa viidellä vuodella. Tavallisin muistisairaus, Alzheimerin tauti, puhkeaa yleensä noin 80 vuoden iässä.Tässä elämänvaiheessa on suuri ero, jos siihen sairastuukin vasta 85-vuotiaana.

Tehokkaimmatkaan ponnistelut aivojen hyväksi eivät silti aina auta, koska perimä tai sattuma voi astua peliin ja muuttaa suunnitelmat. Siksi kannattaa panostaa siihen, minkä kokee elämässään tärkeäksi.

Alzheimerin tautiin tai muihin muistisairauksiin sairastuminen ei ole hyvän elämän loppu. Sairaudesta huolimatta voi keskittyä siihen mikä vielä sujuu.

Loistava tiedollinen suoriutumiskyky ei ole tae onnellisuudesta. Vaatimattomampikin aivotoiminta voi riittää laadukkaaseen elämään.

Asiantuntijana geriatrian professori Raimo Sulkava.

Vierailija

10 keinoa estää dementia

Vierailija 25.12.2014 klo 08:41 Turha murehtiminen taitaa olla ykkönen kaikkien sairauksien aiheuttajana. Mutta syiden listaaminen ei terveyttä edistä jos ihmisellä ei ole mitään hyvää oloa tuottamassa. Puuttuu työpaikka, ihmiskontaktit, raha terveelliseen ruokaan ja lääkkeisiin ym ym. Luku- ja kirjoitustaidottoman vierastyövoiman tuominen työttömyyttä lisäämään on onneksi otettu Ruotsissa ja Englannissa julkisuuteen, toivottavasti kohta meilläkin. Omaisia ei saa missään nimessä ottaa...
Lue kommentti
Vierailija

10 keinoa estää dementia

Mitä tekemistä vierastyövoimalla on dementian tai muiden sairauksien taikka toisen ihmisen hyvinvoinnin kanssa? - Negatiivista ja itsekästä ajattelua tuollainen. Hyvinvointi kuuluu kyllä myös köyhien maiden ihmisille. Ei ole mikään pakko vastakkainasetella. Toki olisi parasta, että hyvinvointia ja rauha saataisiin myös noihin köyhiin maihin, jotta ihmisten ei olisi pakko muuttaa pois kotiseuduiltaan. Meillä on Suomessa kuitenkin perusturva, paljon on kiinni kansalaisen omasta positiivisesta...
Lue kommentti

Usko mustaan magiaan ei jyllää vain syrjäkylissä. Noidan palveluksiin turvautuvat myös poliitikot, bisnesmiehet ja viranomaiset, kertoo tietokirjailija Eija Pulkkinen.

Eija Pulkkinen asui ja työskenteli yli kaksikymmentä vuotta Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa yhdessä puolisonsa, suurlähettiläs Kimmo Pulkkisen kanssa. Samalla hän kirjasi ylös monenlaisia riittejä ja uskomuksia, joista hän kertoo keväällä ilmestyneessä teoksessaan Syntymän ja kuoleman kirja.

 Esimerkiksi Filippiineillä Eija pääsi todistamaan salaisessa seremoniassa miehen ristiinnaulitsemista.

– Mies oli luvannut jumalille, että hänet saa ristiinnaulita 12 kertaa, jos hänen vaimonsa paranee. Olin katsomassa kuudetta kertaa, ja ainakin tuolloin mies kannettiin pyörtyneenä pois paikalta.

Eijakin myöntää hämmentyneensä naulojen suuruudesta.

Silpomisessa liikkuvat suuret rahat.

Monesti ollaan valmiimpia uhraamaan jonkun muun keho kuin oma. Esimerkiksi Tansaniassa tapetaan ja vainotaan albiinoja, koska heidän raajojensa uskotaan olevan voimallisia taikakaluja. Julmassa touhussa liikkuvat niin suuret rahat, että siihen on sotkeutunut myös varakkainta väkeä.

Meksikon vuorilla asuvat maineikkaat juoksijat, Tarahumara-intiaanit, tyytyvät taikoja tehdessään ”luonnollisiin” tuotteisiin.

Jos istukka haudataan synnytyksen jälkeen lieden ääreen, tyttövauvasta varttuu hyvä emäntä. Jos pojasta toivotaan etevää metsästäjää, istukka viskataan puun oksaan.

– En minä olisi tuollaista asiaa älynnyt kysyä, mutta maaseudulla liikkuessa minulla oli tapana jäädä istumaan naisten kanssa. Hetken minua arvioituaan, he yleensä alkoivat kertoa.

Eija Pulkkinen.
Eija Pulkkinen.

Apua murhan ratkaisuun

Latinalaisessa Amerikassa noidat ovat erottamaton osa arkea ja juhlaa. Vuosikausia jatkunut taloudellinen ahdinko ja alati kasvava väkivalta ovat lisänneet noitiin turvautuvien määrää, joten noidan perinteiset työpäivät – tiistai ja perjantai – eivät riitä, vaan asiakkaita on otettava vastaan joka päivä.

– Ammatistaan ylpeät noidat koristelevat kotinsa seinät asiakkaiden kuvilla, ja mitä tärkeämpi asiakas, sitä suurempi kuva.

Meksikossa arvostetuimpia ovat Vera Cruzin rannikon noidat. Juuri heiltä vallassa olijat ja valtaa janoavat hakevat voimaa amulettiinsa, jota he pitävät kaulassa, taskussa tai takin liepeeseen ommeltuna.

– Apua ei haeta vain itselle tai perheelle. Meksikon entinen oikeusministeri pyysi noidan apua jopa visaisen murhan ratkaisemiseksi.

Presidentin viimeinen kylpy

Bolivian pitkäaikainen ulkoministeri David Choquehuanca Cespedes on saanut koulutuksensa Euroopassa. Silti hän on myöntänyt tutkivansa enemmän kokapensaan lehtiä kuin lukevansa kirjoja.

Huomattavin noitiin turvautunut valtionpäämies on Perun entinen presidentti Alberto Fujimori, joka kerran vuodessa kävi noitansa kanssa  kylpemässä  Guaringas-laguunissa, 4000 metrin korkeudessa.

– Yhtenä vuonna vesi oli niin kylmää ja sateista, että kylpemisestä ei tullut mitään. Silloin kansa tiesi, että myös Fujimorin päivät presidenttinä ovat pian ohi.

Eija Pulkkinen kertoo laajemmin kansainvälisestä elämästään ET-lehdessä 14/2014.

 

40 vuotta sitten varastin askartelutunnilla Eijalta peikon tukan. Eija oli sitä pitkään ja hartaasti leikannut. Tapaus jäi painamaan mieltäni aikuisenakin. Päätin etsiä Eijan ja pyytää häneltä anteeksi.

Peikko on edelleen lapsuuskotini kirjahyllyssä, ja varmaankin siksi tuo tapahtuma on aina pysynyt mielessäni. Massapallosta tehty peikko on hyvä syyllistämään. Haluan nähdä peikon katseessa hyväksynnän ja anteeksiannon.

Muistan Eijan sukunimen, olimmehan päiväkerhon jälkeen koko peruskoulun samalla luokalla. Kysyn Eijan nimeä numerotiedustelusta, mutta saan liikaa vaihtoehtoja. Sukunimi on myös voinut muuttua.

Soitan Eijan äidille, joka yllättäen muistaa minut ja antaa puhelinnumeron. Hetken epäröityäni soitan. Eija vastaa melkein heti. Esittelen itseni, ja meillä alkaa hilpeä nostalgiahetki. Vanhat luokkakaverit ja vielä vanhemmat opettajat vilahtavat vuosikymmenten pikakelauksessa. Viimein rykäisen ja esitän peikon tukka -asian. Eija nauraa.

– Muistan tapauksen! Vihasin sinua niin kuin kuusivuotias suututettu tyttö vain voi!

Tajuan saman tien, mitä minun täytyy tehdä.

Saan kuitenkin anteeksi, ja puhumme ne aina toteuttamatta jäävät luokkakokoushaaveet. Eija muistaa lopuksi vielä luokkakaverimme Hannen, joka muutti Helsinkiin nelosluokalta.

– Piti kirjoitella hänelle. Kaduttaa, että jäi tekemättä.

Eija sanoo taikasanan. Kaduttaa. Tajuan saman tien, mitä minun täytyy tehdä. Etsin Hannen ja välitän nuo terveiset, lupaan yllättyneelle Eijalle.

Varastettu polkupyörä

Luokkakuvaa tuijottaessa pinnistelen saadakseni mieleeni Hannen sukunimen, mutta turhaan. Muistan, miten Hanne voitti kirjoituskilpailun kolmosluokalla. Muistan siksi, että minä tulin toiseksi.

Olohuoneeni kirjahyllyn perältä kaivan äitini keräämän vanhan leikekirjan. Sen välissä on paikallislehden lehtileike, josta Hannen nimi löytyykin, painettuna paksummalla kuin muut palkitut.

Numerotiedustelun täti tuntee kolme oikean nimistä Hannea. Ensimmäinen on oikein mukava ihminen, mutta nuori, hiprakasssa festareilla, eikä tunne minua.

"Kun en heti tunnustanut, kynnys nousi liian korkeaksi."

Toinen soitto tärppää. Kun puhelinmyyjäepäilys saadaan häivytettyä, ollaan taas nostalgian syövereissä. Viimein välitän Hannelle Eijan terveiset ja puhelinnumeron. Alan puhua katumuksesta ja pyydän heittämään luurangot kaapista. Hanne epäröi, mutta aloittaa tarinan opiskeluvuosiltaan.

Hän asui soluasunnossa kolmen muun nuoren kanssa. Eräänä perjantaina Hanne oli menossa suosikkiyhtyeensä keikalle. Aikataulut pettivät ja hänelle tuli kova kiire. Hetken mielijohteesta Hanne otti kämppiksensä Arin polkupyörän kellarivarastosta. Mielessä oli pyörälle pomminvarma kätköpaikka metsikössä. Hanne ehti keikalle, mutta palattuaan kätköpaikalle hän totesi pyörän kadonneen.

– Aamulla Ari huomasi tapahtuneen ja oli aivan poissa tolaltaan. Jotenkin menin lukkoon, enkä saanut kerrottua totuutta. Ja kun en sitä heti tehnyt, kynnys tunnustamiseen nousi liian korkeaksi.

Älä huoli, sanon Hannelle, ja lupaan palata asiaan.

Saan voimaa Martti Ahtisaaresta

Ari on Facebookissa ja asuu Nakkilassa. Laitan hänelle yksityisviestiä, jossa kerron lyhyesti asiani ja selitän, miten hänestä on tullut ketjun seuraava lenkki. Pyydän Aria soittamaan tai ystävällisesti antamaan oman numeronsa yhteydenottoa varten.

Aika kuluu, mutta mitään ei kuulu. On otettava oikeus omiin käsiin. Arin työpaikka on ilmoitettu Facebookissa. Ajattelen hetken Martti Ahtisaarta ja saan voimaa. Martti laittoi asiat kuntoon Namibiassa, minä näpyttelen puhelun Nakkilaan.

Ari ei oikein ymmärrä, ja on vähän kiirekin. On hän viestin nähnyt, mutta mitäs vanhoista. Pyörän ja Hannen Ari kyllä muistaa, ei se nyt niin häävi pyörä ollut. Nyt on alla parempi pyörä, Harley Davidson.

Kysyn, onko Ari tehnyt elämässään jotain katumusta aiheuttavaa.

Näen oljenkorren, tartun siihen kaksin käsin. Suljen silmäni ja kuvittelen kaikin voimin moottoripyörää, sen osia, ulkomuotoa. Kysyn moottorin kokoa. Ari kertoo sen ja alkaa lämmetä.

Saan kuulla pitkän luennon juuri tämän moottoripyörän erikoisuuksista. Sopivaan väliin varmistan, että Ari ei siis ole enää katkera Hannelle polkupyörästä. Hanne saa sielunrauhan. Kysyn, onko Ari tehnyt elämässään jotain katumusta aiheuttavaa. Hiljaisuus laskeutuu. Alan pelätä, että saan luurin korvaan.

– Olin jätkien kanssa Hungaroringilla katsomassa formuloita. Vaimolle kerroin, että kiltisti oltiin, ruokajuomana vähän viiniä juotiin. Mutta kyllä tuli maisteltua ruokailujen välissäkin, muutakin kuin viiniä, ja paljon.

Kysyn kuin prätkäkundi prätkäkundilta, voinko lievittää morkkista ja tehdä hänen vaimolleen tunnustuksen asiasta. Luvan saatuani päätän toimia heti.

Arin tunnustus naurattaa Annaa

Anna kuuntelee selostustani. Kun pääsen Arin tunnustukseen, Annan nauru ei ota laantuakseen.

– Kyllä naiset tietävät äijäreissut! Aavistin kovan kohmelon, kun Ari kotiin tultuaan istui ensin pari tuntia katolla ennen kuin tuli sisään, armahtava vaimo sanoo.

Tukahdutan haluni kysellä tarkemmin satakuntalaisista katumusperinteistä, sillä minulla on missio. Mitä Anna katuu?

Epäröimättä Anna alkaa kerrata edellisillan iltatoimikatastrofia kuusivuotiaan tahtonaisen kanssa. Tilanne kärjistyi molemminpuoliseen huutoon, ja nukkumaan mentiin sopimatta asiaa. Aamu meni tavanomaisessa kiireessä edelleen mykkäkoulun merkeissä. Nyt tyttö on tulossa eskarista.

Kirkas tytön ääni kuulostaa ensin epäluuloiselta, sitten katuvaiselta.

Kysyn, voinko minä olla sovittelijana ja puhemiehenä puhelimen kaiuttimen kautta. Tarina ansaitsee arvoisensa lopetuksen, Anna arvioi. Sovimme ajan, jolloin Anna soittaa minulle päin.

Puhelimen soidessa minua jännittää enemmän kuin kertaakaan ketjun aikana. Kirkas tytön ääni kuulostaa ensin epäluuloiselta, sitten katuvaiselta, mutta lopulta päättäväiseltä.

– Minä en enää ikinä mene vihaisena nukkumaan. Minä halaan joka ilta äitiä ja isiä ja kerron, että rakastan niitä, vaikka ne välillä kiukuttelee.

Kiitän lasta yrittäen salata liikutukseni. Puhelun jälkeen istun kauan hiljaa. Yhtäkkiä minulla on hyvä mieli siitä, että varastin Eijan peikontukan. Päätän, että kun seuraavan käyn lapsuuskodissani, peikko muuttaa omaan kirjahyllyyni.

Sieltä se katselee minua ja voin vannoa, että aina välillä se iskee silmää.

Käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä Turun yliopistosta pitää katumusta ihmisen biologisena perintönä.

– Aika uskottava selitys evoluution kannalta on, että katumusta osoittavat ihmiset tuntuivat luotettavimmilta kuin ne, jotka eivät katuneet. Luottamuksen arvoiset pääsivät mukaan laumaan ja selviytyivät. Yhteisössä toimiminen oli elinehto, sillä lauman ulkopuolelle jääneet kuolivat, Räikkä toteaa.

Kaduttaa - siis pyydän anteeksi

Katumukseen liittyy tarve anteeksi pyytämiseen, mutta Räikän mukaan anteeksipyyntö ei välttämättä edellytä katumusta. Katuminen voi olla rationaalista, konkreettista toimintaa. Tehtyämme jonkin tahallisen ikävän teon useimmille meistä tulee henkisesti huono olo, mutta toimimalla tietyllä tavalla, vointi paranee. Siksi katumus johtaa anteeksipyyntöön, josta seuraa anteeksi saaminen, minkä jälkeen pahanolontunne poistuu.

– Ihmiset ovat eri tavoin herkkiä. Toiset katuvat helposti pieniäkin asioita. Toiset eivät reagoi voimakkaasti tunteilla, mutta tiedostavat toimineensa väärin.

Anteeksi pyydetään, mutta sitä ei välttämättä edellä minkäänlainen katumus. Anteeksipyynnön kannustimena voi olla vain sosiaalisten suhteiden normalisointi, Räikkä sanoo.

Ihminen voi myös olla pahoillaan ilman katumusta.

– Esimerkiksi työnantaja voi irtisanoessaan olla pahoillaan, mutta koska tilanne on pakon sanelema ja vaihtoehdoton, hän ei kadu. Katuja tahtoisi palata ajassa taaksepäin katumuksen aiheuttaneeseen tilanteeseen ja toimia siinä toisin.

Potkua parempaan elämään

Katumisella on väistämättä vaikutuksia meihin. Vaikutukset voivat olla myönteisiä tai kielteisiä.

– Parhaimmillaan katuminen voi johtaa myönteiseen kokonaisvaltaiseen uudistumiseen. Hyvät päätökset ja periaatteet voivat saada uutta potkua katumisesta. Ei katuminen toki mikään "parannusautomaatti" ole, retkahtaminen on helppoa ja hyviä päätöksiä voidaan tehdä kerta toisensa perään. Itsensä rankaiseminen voi myös mennä liian pitkälle, jolloin ihmisen identiteetti voi muuttua. Tämä ei ole lähiympäristön kannalta välttämättä positiivista, Räikkä kertoo.

Juha Räikkä näkee katumuksella yhteyden luterilaiseen etiikkaan.

– Katuminen voi johtaa ahkeruuteen: katumuksen jälkeen ihminen ryhtyy tekemään hulluna töitä. Joskus saatetaan jopa tehdä hyvitystekoja. Virheitä halutaan korjata teoilla. Esimerkiksi liiallinen alkoholinkäyttö saatetaan hyvittää kymmenen kilometrin juoksulenkillä tai suursiivouksella.

Kaikkiaan katumus on hyödyllinen tunne, muistuttaa Juha Räikkä. Se herättelee ja haastaa meitä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.

Pelko kuuluu elämään ja auttaa meitä suojelemaan itseämme. Arkista elämää rajoittava pelko on kuitenkin ongelma, josta moni kärsii yksin. Työpsykologi Satu Kaski antaa vinkit pelon selättämiseksi.

Melkein joka viides suomalainen jätti menemättä hammaslääkäriin pelon vuoksi. Tieto on vuonna 2016 tehdystä tutkimuksesta.

Monelle hammaslääkäriin rennosti suhtautuvalle koko ajatus voi tuntua omituiselta. Kaikki meistä kuitenkin tietävät miltä pelko tuntuu. Menisitkö hammaslääkäriin, jos ajatuskin menemisestä saisi kädet hikoamaan ja tärisemään, suun kuivumaan ja vatsan sekaisin?

– Pahimmillaan pelot alkavat rajata ihmisen elämää, sanoo työhyvinvointiin erikoistunut työpsykologi Satu Kaski.

Pelkojen takana on turvattomuutta, yksin jäämistä, hallinnan menettämistä.

Satu Kaski nimittää näitä ydinpeloiksi.

– Pelot liittyvät usein jonkinlaiseen täydelliseen epäonnistumiseen, joka paljastaa ympäristölle, että pelkääjä on huono, paha tai heikko, Kaski kertoo.

Tutkimuksessa yli puolet vastaajista ei tiennyt miten he voisivat lievittää omia pelkojaan. Lähes joka kolmas arveli, ettei voi saada mistään apua pelkoihinsa.

Satu Kaski kehottaa pelkääjää kaivelemaan rohkeasti omien pelkojensa ydintä. Sen voi aloittaa vaikka kysymällä, mikä on pahinta mitä minulle voi tapahtua? Mitä ajattelen muiden pahimmillaan ajattelevan minusta?

– Toinen askel on miettiä asioita, jotka rauhoittavat. Kannattaa listata ylös minkälaisia rahoittumiskeinoja on.

Ajattelustrategioiksi Sanna Kaski nimittää ajatusmalleja, jotka rentouttavat. Hammaslääkärissä tämä voi tarkoittaa vaikka huomion kiinnittämistä erilaisiin yksityiskohtiin itse tilanteen sijaan, kuten vaikka vaatteisiin tai koruihin. 

– Vielä vahvempi keino on luoda turvapaikka oman päänsä sisälle, muistaa sellaisia ääniä, maisemia, hajuja ja makuja jotka tuovat turvaa, Satu Kaski sanoo. 

Pelkojaan ei koskaan tarvitse kohdata yksin.

Satu Kaski muistuttaa, ettei ole mikään häpeä ottaa turvallista ihmistä mukaan vaikka hammaslääkärin vastaanotolle. Ja mikäli oma pää ei taivu itse tuotettuihin keinoihin, löytyy apua myös muualta.

– On inhimillistä ajatella, että kukaan ei voi minua auttaa. Pelolla on tapana vahvistua ajan kanssa, Kaski toteaa.

Jos pelko hallitsee tai rajoittaa elämää liikaa, kannattaa rohkeasti hakeutua psykologille.

Psykologin kanssa asioita käydään askel askeleelta läpi. Tekojen tasolla pohditaan, mitä esimerkiksi käsien vapinalle voisi tehdä. Henkisellä tasolla pohditaan esimerkiksi pelkojen ydintä ja turvallisia tilanteita. Pelot porrastetaan, mietitään sitä mikä on todella pelottavaa ja mikä vähemmän pelottavaa. Jos et voi istua hammaslääkärin penkille, voitko mennä edes vastaanottohuoneeseen?

– Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan toimintaa, sitä että uskaltaa pelosta huolimatta mennä haluamiaan asioita kohti. Avun hakeminen ei ole häpeällistä vaan viesti siitä, että arvostat elämääsi niin paljon, että haluat tehdä siitä hyvää. Muutama käyntikin voi riittää sinuiksi pelkojensa kanssa pääsemiseksi.

Tutkimuksen pohjoismaalaisten peloista teetti Samsung Electronics Nordic.

Kuntoilutempauksia on pilvin pimein. Miksei vietettäisi myös positiivisuusviikkoa? ET-lehden keskustelupalstalaiset kertovat, miten omaa asennetta voi jumpata. 

1. Päivän paras 

"Olen aina etsinyt ikävistä tapahtumista tai päivistä edes yhden kivan jutun. Tämä voi kuulostaa lapselliselta tai tylsältä fraasilta, mutta auttaa asennemuutoksessa."
- iloinen

2. Kiitosten kuukausi 

"Puhutaan kaikenlaisista 'kyykkätempauksista'. Miksei pidettäisi positiivinen kuukausi? Laita itsellesi joka päivä ylös monta mahdollista hyvää asiaa, joista olet kiitollinen. Käy lista läpi kuukauden lopuksi."
- vierailija

3. Pahat sanat pois 

"Välillä laitan ikävät asiat paperille ja laatikkoon ja poistan näin konkreettisesti. Puhdistaa mieltä kummasti!"
- vierailija

4. Virittäydy iloiseksi 

"Mietin heti aamulla, mitä kivaa päivän aikana teen ja kohtaan, ja iloitsen etukäteen hyvin onnistuneesta asiointireissusta, mukavista puhelinkeskusteluista sekä kivoista tapaamisista. Tämän tehtyäni odotan, mitä kaikkea mukavaa tänään tapahtuu."
- mukavaa päivää

5. Älä yritä liikaa 

"Positiivisuuden pakko jurppii – aina ei tarvitse olla iloinen! Rasittavan tosikon ja mahtavan bailaajan
välillä on runsaasti asenteellista valinnanvaraa."
- asenne ratkaisee aina