Kun röyhtäisen, vasemmalla puolella päässäni, korvan yläpuolella kuuluu ääni, niin kuin lasihyllyn päällä jokin esine tärisisi. Korvalääkäri ei löytänyt mitään. Hammaslääkärinkin kanssa olen keskustellut, mutta hän ei osannut sanoa, mistä ääni tulee. Yöllä kyllä kiristelen hampaitani, ja aamulla alaleuka tuntuu aralta.Yx mummo 65

Onpas erikoista. Ei ihme, etteivät korvalääkäri ja hammaslääkäri voineet syytä osoittaa. Sinua ei ehkä lohduta se tosiasia, että on paljon oireita, joiden syy jää perusteellisten tutkimusten jälkeenkin tuntemattomaksi. Mutta näin voi käydä tässäkin.

Eihän tuo onneksi vaaralliselta kuulosta. Jotenkin vain röyhtäisyn aiheuttama paineaalto saa aikaan värinän joissakin kallon rakenteissa, purulihaksissa ehkä. Joka tapauksessa tuota yöllistä narskuttelua ja leukakipua kannattaa hoitaa, tiedä vaikka hoitava hammaslääkäri saa sillä tavalla lasihyllynkin hiljaiseksi.

Usko mustaan magiaan ei jyllää vain syrjäkylissä. Noidan palveluksiin turvautuvat myös poliitikot, bisnesmiehet ja viranomaiset, kertoo tietokirjailija Eija Pulkkinen.

Eija Pulkkinen asui ja työskenteli yli kaksikymmentä vuotta Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa yhdessä puolisonsa, suurlähettiläs Kimmo Pulkkisen kanssa. Samalla hän kirjasi ylös monenlaisia riittejä ja uskomuksia, joista hän kertoo keväällä ilmestyneessä teoksessaan Syntymän ja kuoleman kirja.

 Esimerkiksi Filippiineillä Eija pääsi todistamaan salaisessa seremoniassa miehen ristiinnaulitsemista.

– Mies oli luvannut jumalille, että hänet saa ristiinnaulita 12 kertaa, jos hänen vaimonsa paranee. Olin katsomassa kuudetta kertaa, ja ainakin tuolloin mies kannettiin pyörtyneenä pois paikalta.

Eijakin myöntää hämmentyneensä naulojen suuruudesta.

Silpomisessa liikkuvat suuret rahat.

Monesti ollaan valmiimpia uhraamaan jonkun muun keho kuin oma. Esimerkiksi Tansaniassa tapetaan ja vainotaan albiinoja, koska heidän raajojensa uskotaan olevan voimallisia taikakaluja. Julmassa touhussa liikkuvat niin suuret rahat, että siihen on sotkeutunut myös varakkainta väkeä.

Meksikon vuorilla asuvat maineikkaat juoksijat, Tarahumara-intiaanit, tyytyvät taikoja tehdessään ”luonnollisiin” tuotteisiin.

Jos istukka haudataan synnytyksen jälkeen lieden ääreen, tyttövauvasta varttuu hyvä emäntä. Jos pojasta toivotaan etevää metsästäjää, istukka viskataan puun oksaan.

– En minä olisi tuollaista asiaa älynnyt kysyä, mutta maaseudulla liikkuessa minulla oli tapana jäädä istumaan naisten kanssa. Hetken minua arvioituaan, he yleensä alkoivat kertoa.

Eija Pulkkinen.
Eija Pulkkinen.

Apua murhan ratkaisuun

Latinalaisessa Amerikassa noidat ovat erottamaton osa arkea ja juhlaa. Vuosikausia jatkunut taloudellinen ahdinko ja alati kasvava väkivalta ovat lisänneet noitiin turvautuvien määrää, joten noidan perinteiset työpäivät – tiistai ja perjantai – eivät riitä, vaan asiakkaita on otettava vastaan joka päivä.

– Ammatistaan ylpeät noidat koristelevat kotinsa seinät asiakkaiden kuvilla, ja mitä tärkeämpi asiakas, sitä suurempi kuva.

Meksikossa arvostetuimpia ovat Vera Cruzin rannikon noidat. Juuri heiltä vallassa olijat ja valtaa janoavat hakevat voimaa amulettiinsa, jota he pitävät kaulassa, taskussa tai takin liepeeseen ommeltuna.

– Apua ei haeta vain itselle tai perheelle. Meksikon entinen oikeusministeri pyysi noidan apua jopa visaisen murhan ratkaisemiseksi.

Presidentin viimeinen kylpy

Bolivian pitkäaikainen ulkoministeri David Choquehuanca Cespedes on saanut koulutuksensa Euroopassa. Silti hän on myöntänyt tutkivansa enemmän kokapensaan lehtiä kuin lukevansa kirjoja.

Huomattavin noitiin turvautunut valtionpäämies on Perun entinen presidentti Alberto Fujimori, joka kerran vuodessa kävi noitansa kanssa  kylpemässä  Guaringas-laguunissa, 4000 metrin korkeudessa.

– Yhtenä vuonna vesi oli niin kylmää ja sateista, että kylpemisestä ei tullut mitään. Silloin kansa tiesi, että myös Fujimorin päivät presidenttinä ovat pian ohi.

Eija Pulkkinen kertoo laajemmin kansainvälisestä elämästään ET-lehdessä 14/2014.

 

Avainsanana mielen ja kehon hyvinvoinnissa on oikea hengittäminen. Muutama hengitysharjoitus voi auttaa löytämään kokonaan uuden tavan elää.

Hengitysharjoitukset aloitetaan etsimällä oikea asento, fysioterapeutti ja pilatesohjaaja Salla Salo neuvoo.

Laita omat kämmenet selällesi kylkien taakse ja hengitä. Tunne, miten rintakehä laajenee ja supistuu palkeitten tavoin. Terässolmu keskiselässä ei välttämättä aukea heti, mutta solmu höltyy hiukan joka kerta, kun harjoitat hengitystä.

Hengitysharjoitus tukee kehon keski­asennon löytymistä, ja asennon löytyminen tukee hyvää hengitystä.

Tässä neljän kohdan harjoitus:

1. Ohjaa sisäänhengitys yläselkään, uloshengitä pitkään

Nojaa etukumarassa kyynärpäät reisiä vasten niin, ettei vatsa pääse laajenemaan. Ohjaa sisäänhengitystä yläselkään niin, että selkä laajenee. Ajattele, että ilmavirta kulkee kohti keuhkojen takaseinää ja sivuille kylkiin. Malta päästää uloshengitys pitkäksi. Pidä uloshengityksen lopussa pieni tauko ja lepää hetki.

Voit tehdä tämän myös pariharjoituksena niin, että toinen laittaa kädet rintakehäsi sivuille. Se helpottaa hengityksen ohjaamista.

Voit myös kietoa selän ympäri vastukseksi kaulaliinan tai pyyhkeen, jonka molemmista päistä pidät kiinni.

Harjoituksen voi tehdä myös istuen tuolinselkää vasten tai autossa, teatterissa tai bussissa. Samalla saat kevyen asennonkorjauksen. Harjoitus on erityisen hyödyllinen, kun hengitykseen tarvitaan lisäkapasiteettia, esimerkiksi ennen liikuntaa tai laulamista.

Tee harjoitus maltillisesti, omia tuntemuksia kuulostellen vaikka useamman kerran päivässä. On hyödyllisempää harjoitella usein ja vähän kuin tehdä monta hengitystä kerrallaan.
 

2. Kokeile samaa vatsallasi

Jos pystyt olemaan vatsallasi, ­ tee sama harjoitus vatsa­makuulla. Silloin vatsa ei pysty pullistumaan ja voit olla aivan rentona. Näin hengitys on vielä helpompi suunnata selkään ja kylkiin.

3. Tee kiertoja

Kiertoharjoitukset ovat tärkeitä, jotta ranka pysyisi liikkuvana. Istu tukevasti, istuinluut kiinni tuolilla. Kannattele käsiä rennosti sivulla. Tee kierto aina uloshengityksellä.

4. Tue rintakehä

Hyvä asento lähtee rintakehän tuesta. Hae asentoa kuvan osoittamalla tavalla. Liu’uta rintalastan alareunaa ja kylkikaaria hiukan alas ja ­sisäänpäin. Tue näin rinta­kehä keskiasentoon. Älä anna hartialinjan lysähtää. Ohjaa hengitystä mahdollisuuksien mukaan myös rintakehän taakse ja sivuille. Anna niskan ojentua takaa pitkäksi ja leuan rentoutua. Silloin hengitystiehyet ja puhelihakset asettuvat ­normaaliin asentoon.

Ohjeet on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2014.

Vierailija

Onko hengittäminen vaikeaa? Katso kuvat ja 4 helpottavaa liikettä

Onko hengittäminen vaikeaa? On se! Fipromyalkiaa sairastavat, minun kaltaiset eivät osaa ilmeiseti oikein hengittä, koska on todettu, että tällaisilla ihmisillä on happivajetta. Siksikin tuntuu, että tarvitsen paljon liikuntaa. Ja kiinnitän huomion hengittämisee, että sen muistaisi, että ilman tulee mennä keuhkojen joka osaan. Juuri tuon tähden täytyy liikkua niin että hengästyy, se jos mikään uuditaa ihmistä. Antaa tarmoa ja hyvää oloa.
Lue kommentti
Vierailija

Onko hengittäminen vaikeaa? Katso kuvat ja 4 helpottavaa liikettä

Vierailija 15.07.2014 klo 21:32 Kauhean vaikealta tuntuu, monimutkaista kuin mikä. Edes hengittää en osaa oikein. Vielä lisään: Olen käynyt pilates-ryhmässä kokeilemassa ehkä kymmenkunta kertaa muutaman vuoden aikana. Pidin vaikeana sitä, että en ehtinyt miettiä hengittämistä, kun niin nopeasti jo siirryttiin seuraavaan liikkeeseen. Jos rupesin säätelemään hengitystäni (pitikö tässä nyt hengittää sisään vaiko ulos?), niin jäin muista jälkeen. Tein siis vain liikkeet ja hengitin luonnollisesti,...
Lue kommentti

Matkailutoimittaja Jaakko Selin päätyi erilaisten dieettikokeilujen jälkeen vehnättömälle ruokavaliolle. Siitä koitui paljon hyvää, mutta suurin juttu oli mahan ympäriltä kadonnut höttökerros.

"Olen syönyt hirveästi makeaa, suorastaan elänyt sillä. Leivonnaisia ja suklaata, ei niinkään limuja tai irtokarkkeja. Lisäksi pitsat ja pastat ovat kuuluneet gourmet-versioina ruokavaliooni – matkustanhan Italiaankin joka toinen kuukausi.

Vehnän ja sokerin syönnin lopettamisen syy ei ollut äkillinen terveysongelma. Minua vain alkoi mietityttää noiden ainesten ylivalta ruokavaliossamme. Lisäksi minulle oli 57 ikävuoteen mennessä kasvanut äijämaha, joka oli ainakin osin tullut pullan ja suklaan puputtamisesta, viinistäkin varmasti. Sisäelinteni ympärille oli epäilemättä kertynyt rasvaa, ja sen aiheuttama vyötärölihavuus alkoi kasvattaa paineita laihduttaa.

Kilot tulivat salakavalasti joka puolelle. Niska tukevoitui, jalat paksunivat, vartalosta tuli tynnyrimäinen. Siilitukkani korosti pään pökkelömäisyyttä, näen sen valokuvista vasta nyt.

Hain kahvia ja donitsena McDonaldsista. 

Kun olin nelikymppinen, olin töissä Hesarin Kuukausiliitteessä ja matkustelin muoti- ja kuvausasioissa kaikkialla. Opin juomaan kuohuviiniä ja viettämään löhölomia syrjäisillä saarilla. Kotini viereen oli tullut McDonalds, josta iltaisin hain jopa kahvia ja donitseja, kun en itse jaksanut laittaa syötävää.

Säästin pisteitä valkoviiniin

Kävin työasioissa Painonvartijoiden lanseerauksessa, jossa esiteltiin pistelaskurit miehille. Siellä oli myös lehdistölle tarjolla ihanneruoka-annokset ja sain aloituspaketin. Kaikki tuntui helpolta ja niin miehekkäältä – systeemiin ei kuulunut mitään tapaamisia tai punnistuksia. Päätin kokeilla sitä harrastuksena. Elettiin muistaakseni vuotta 2001.

Aloituspaketin mukana tulivat kiva mekaaninen laskuri, askelmittari ja mittanauha. Sain puolison mukaan, ja projekti teki elämästämme antoisaa ja vitsikästä. Kaverit pyörittelivät päätä ja alkoivat kyllästyä meidän laskurijuttuihin. 

Söimme enemmän kuin koskaan ja hyvin. Join ainoastaan valkoviiniä, jota varten säästin pisteitä koko viikon. Sain sitten perjantaina vetäistä pullollisen tuosta vaan. Appelsiineja meni kilokaupalla, koska niistä ei kertynyt yhtään pisteitä. Makeaakin saatoimme syödä sekä rasvaa ja vehnää.

Aloittaessani Painonvartijoiden ohjelman painoin vajaat 90 kiloa. Kolmen kuukauden jälkeen oli paino tippunut 72:een kiloon. Lukio- ja armeijapainoon!

Kaikki kaverini sanoivat, että nyt lopetat. Näytin kuulemma ihan sairaalta. Moni luuli, että mulla on AIDS. Minä poika menin Tallinaan ja ostin 500 eurolla uudet vaatteet.

Vähitellen elämä palautui tavalliseksi, mutta mahdottomimmat kermakastikkeet ja juustokuorrutukset jäivät pois ruokavaliosta. Kilot eivät koskaan tulleet ihan kokonaan takaisin.

Olin kuin krapulassa 

Puvustin leffaa, jonka pääosassa oli Sanna-Kaisa Palo, ja kuulin häneltä eloisia tarinoita vehnättömästä dieetistä. Kilot kuulemma lähtivät, mutta helppoa se ei ollut. Sanna-Kaisa oli purskahtanut ravintolassa itkuun, kun oli kuullut viereisestä pöydästä äänen, joka syntyy rapeakuorisen patongin murtamisesta.  

Minusta vehnättömyys kuulosti hyvältä jutulta, ja kiinnostuin asiasta jo silloin.

Myöhemmin joku tyyppi tuli kapakassa sanomaan minulle, että ”Jaakko sun oranssichakra on ihan tukossa. Sun mahassa on liikaa vehnää tukkimassa”. Lopetin oranssien vaatteiden käytön ja taisin välttää pari viikkoa vehnää.

En ole koskaan ollut niin kipeä kuin niinä viikkoina, jotka olin ilman sokeria.

Kaksi vuotta sitten kokeilin jättää sokerin ihan kylmiltään. Se oli tosi suuri muutos, koska olin siihen asti napannut lisäenergiaa Geisha-patukoista ja hukuttanut nälkäni pullaan. Sitä meni muuten todella paljon tuossa vaiheessa.

En ole oikeastaan koskaan ollut niin kipeä kuin niinä kolmena viikkona, jotka olin ilman sokeria. Päätä särki koko ajan, ja olo oli kuin krapulassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mustat silmänaluset. En nukkunut ja olin äreä.

Kokeilimme kaikki korvikesokerit

Terveyskauppaan meni omaisuus, kun testasimme kaikki mahdolliset teko- ja korvikesokerit steviasta maltoliiniin. Stevian käyttöä olemme jatkaneet. Pitää vain osata valita oikea stevia-tuote ja käyttää sitä maltillisesti. Kumppani opetteli leipomaan ilman sokeria, ja se on silkkaa kemiaa.

En kuitenkaan pystynyt teeskentelemään, että taatelisuklaa maistuisi oikeasti suklaalle. Lisäksi patukalla oli hintaa 4,75 e. Lopetin kolmen viikon jälkeen ja päätin pysyä suklaan syönnissä kohtuudessa.

Sitten koitti kiireisen ja rikkinäisen kesän, yltäkylläisen Kreikan-loman ja kaikenlaisten kekkerien jälkeinen elokuu. Nyt kun katson lomakuvia, en voi uskoa, mikä möhömaha minulla oli. Ja kaikki se sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva!

Joka ikisessä tuotteessa oli vehnää!

Kumppanin kanssa ajateltiin karsia ihan vähän vehnää ja kenties sokeria samalla. Emme lyöneet lukkoon mitään aikatauluja, ja kaikki alkoi vähän kuin harrastuksena. Kävimme vaa’alla ja vessan seinän vaaleanpunaiseen post-it-lappuun kirjoitin 83,1 kg. Päivämäärä oli 28.8.

Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää.

Uusi elämä olikin kivaa – ja kallista. Emme hankkineet sen kummemmin tietoa gluteenittomuudesta, aloimme vain kaupassa tutkia tuoteselosteita. Se johti siihen, että kauppareissut venyivät vartista kahteen tuntiin, ja mukaan piti ottaa vahvimmat lukulasit. Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää. En tiennyt, että lakutkin ovat käytännössä vehnää, juomissa on vehnää.

Sallimme itsellemme sataprosenttisen rukiin. Kyllä siinäkin on varmaan gluteenia, mutta se ei ollutkaan meidän suurin vihollisemme. Kartoimme vehnää.

Harrastus kävi jännittäväksi ja palkitsevaksi. Gluteeniton ja sokeriton tuote oli löytö ja aarre. Luontaistuotekauppias varmasti hieroi käsiään, kun taas ilmestyimme kauppaan. Kokeilimme kaiken gluteenittoman kookosjauhoista, maissin, hirssin, pellavan, tapiokan, tattarin ja riisin kautta perunajauhoihin. 

Tattarista saa vaikka mitä

Maistelimme kaikenlaiset siemenet ja pähkinät. Söimme kuukauden pellavansiemeniä. Sitten kurpitsansiemeniä. Latasimme erilaisia pähkinöitä purkkeihin ympäri huushollia. Ne olivat mukavia, vaihtuvia yllätyksiä.

Gluteenittoman letun paistamisesta tuli seikkailu, ja joskus siitä tuli blini. Testiryhmänä käytimme kumppanin tietämättömiä lapsiraukkoja, jotka ihmettelivät mökillä, miksi isin letut ei oikein maistu isin letuilta. Valehtelimme, että se johtuu kaasuhellasta. Läpi meni! He sentään saivat peittää letut sokerihillolla. Me söimme ne pelkkien marjojen kera tai otimme torilta löytämiämme suomalaisen valmistajan ihania täysin sokerittomia metsämarjahilloja. Kalliita siis.

Kiinnostuin tattarista. Huomasin, että siitä saa vaikka mitä, eikä se ole ollenkaan niin ”venäläistä” tai rustiikkista kuin luulisi.

Toinen oppi oli erottaa jauhe ja jauho. Kookosjauhe ja -jauho ja varsinkin mantelijauhe ja -jauho ovat tyystin eri asioita, ja aivan eri hintaisia. Nämä asiat oppii, kun kotona kauhistelee terveyskaupan kassakuittia.

Hankimme myös superlaadukkaan blenderin ja aloitimme smoothie-elämän. Vähän sen trendikkyys tyrkki silloin, mutta nyt en vaihtaisi aamuisia päärynä-selleri-manteli-jugurtti-sotkuja enää mihinkään. Maha kiitti.

Kirja oli niin hyvä, että ostin sen joululahjaksi kaikille kavereille.

Painoni sahasi, mutta se ei koskaan palannut kovin suuriin lukemiin. Suunta oli hitaasti ja hitaasti alaspäin.

Huomasimme olevamme keskellä trendiä, kaikki muut vain puhuivat gluteenittomuudesta. Löysin William R. Davisin kirjan Eroon vehnästä (Wheat Belly). Se oli parasta syömisen jälkeen. Kirja oli niin amerikkalaisen herkullisesti kirjoitettu, että se meni alas sekunnissa kuin bebe-leivos aikoinaan. Lääkärin arvovalta, valtava viitemäärä ja kiihkoton ote sai minut uskomaan kaiken. Kirja kertoo vehnän historian, ja se on kuin salapoliisiromaani.

En tiennyt esimerkiksi sitä, että syömme täysin erityyppistä vehnää kuin vanhempamme 1950-luvulla. En sitäkään, että ehkä maailman suurin nälänhätä saatiin estettyä keksinnöllä, josta myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto ja joka nyt aiheuttaa suuret ja kalliit elintasosairaudet.

Kirja oli mielestäni niin hyvä, että ostin pokkarikaupat tyhjiksi. Kaikki kaverini saivat opuksen joululahjaksi.

Pöhötys katosi kasvoista 

Kirjan luettuani tiesin, että ruokavaliota kannattaa jatkaa. Yhteenvetona vehnättömän  ja vähäsokerisen ruokavalion eduista saatoin listata itselleni:

Sokerin katoamista en edes huomannut, eikä se tuntunut miltään. Viikon kuluttua aloittamisesta nukuin sikeästi ja rauhallisesti pitkiä öitä. Olin ennen todella aamu-uninen ja kurja herääjä. Nyt hyppäsin sängystä iloisena ja virkeänä. En kaivannut edes kahvia.

Mahan ympäriltä katosi höttökerros. Oudot mahakivut katosivat. 

Suurin asia oli turvotuksen katoaminen. Mahan ympäriltä katosi ilmava höttökerros. Istuessani ahtaissa tiloissa en tuntenut enää pakuraa mahan etuosassa, enkä kovia jenkkakahvoja, vaikka ne siellä vielä osin olivatkin. Mukulakivillä ajellessa en tuntenut ihossani, kasvoilla tai vartalossa, enää hyllyvää tutinaa.

Kasvoista katosi pienen pieni, mutta tunnistettava pöhötys. Ryppyjä näkyi ehkä enemmän, mutta silmät ja katse olivat terästyneet – luomet eivät olleet niin turvoksissa.

Oudot mahakivut ja ajoittaiset pistokset katosivat. Vatsa alkoi myös jutella eri tavalla kuin ennen. Se ei murissut, vaan naukui ja vislaili joskus aivan hulvattoman hullusti tunninkin verran. Se oli ihan miellyttävää.

Sanotaan nyt tämäkin: löysät vatsat katosivat tyystin. Edes aamun musta kahvikuppi ei löysyttänyt vatsaa. Uloste oli kiinteää ja kulki säännöllisesti ja helposti.

En pystynyt syömään suklaata loppuun 

Syömme nykyisin paljon kalaa, liha ei kuulu keittiöömme. Vihanneksia ja juureksia käytämme ehkä tavallista perhettä enemmän, ja siinä olemme ennakkoluulottomia. En halua kutsua tätä dieetiksi, vaan harrastukseksi.

Emme kuitenkaan kuvitelleetkaan viettävämme perhejoulua ilman herkkuja ja makeaa. Kysymys ei olisi ollut herkkujen sallimisesta suurena juhlapäivänä vaan siitä, että emme halunneet kahlita itseämme. Jos mieli tekee siitä vaan.

Järjestimme ison, ihanan perinnejoulun perheelle mökille. Mukaan olimme ladanneet kaikki mahdolliset herkut kaikille. Olimme kuitenkin tehneet jotain pientä erilaista valmiiksi itseäkin varten, ihan varmistukseksi. Osasta joululaatikoista oli jätetty korppujauhokuorrutus tai siirappi pois. Mukaan oli pakattu erilaisia vehnättömiä jauhoja, steviaa ja jänniä reseptejä leivonnaisia varten.

Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää.

Tuloksena oli sataprosenttisesti vehnätön joulu. Vehnättömät piparit, veriappelsiinitartaletit ja passion Brita-kakku taisivat olla pöydän halutuimmat herkut.

Yhtenä pyhäiltana nappasin suuhun suklaan palasen. En meinannut jaksaa imeä sitä loppuun asti. Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää, suoraan levystä pureskellen. Ei se pahaa ollut, muttei maistunut millekään. Ei edes aidolle kaakaolle, jonka makuun olin itse tehdyillä herkuilla päässyt.

Kokeilin vielä Geisha-konvehtia. Se oli parempaa ja olisi saattanut johtaa ahmimiseen, mutta se maistui aivan liian makealta. Siinä olivat joulun syntiherkut! En tuntenut luopuvani mistään.

Tulin sokerihumalaan Jaffa-pullosta

Saatan olla maailman ainoa ihminen, joka tekee säännöllisesti Italiaan muutaman päivän reissuja eikä syö kertaakaan pizzaa tai pastaa.

Vastikään teetin itselleni sokerimyrkytyksen. Olin saanut vatsataudin, enkä voinut syönyt vähään aikaan mitään. Olo meni niin heikoksi, etten keksinyt muuta kuin vanhan konstin lapsuudesta: keltaisen Jaffan. Piti saada nopeasti energiaa. Huikkasin puolikkaan pullon Jaffaa, joka maistui kitkerältä ja samalla miltei liimasi suun kiinni sokerillaan. Olo parani sekunnissa ja tuntui, että voisin tehdä yhtäkkiä mitä vaan. Olin ilmiselvästi humalassa!

Ylipäätään elämä on ollut nyt virkeämpää ja jotenkin virtaavampaa kuin ennen. On ollut ihanaa, että olen sittenkin säästänyt rakastamiani, mutta liian pieniksi käyneitä vaatteita. Kun pieni turvokki lähti pois, minulla oli kivoja show-vaatteita taas käytössä.

 

Vierailija

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Jatkuva liika hiilari muuttuu rasvaksi ja lopulta rasvoittaa maksan. Ravinnon luonnolliset ”sokerit”: Aivan kaikissa kasvikunnan tuotteissa on hiilihydraatteja. Myös maidossa on hiilihydraattia (maitosokeria). Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi ja fruktoosiksi vai 6 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu...
Lue kommentti

Itä-Suomen yliopistossa julkaistu tutkimus osoitti, että mustikka hillitsee verenpainetta ja elimistön matala-asteista tulehdusta.

Tutkimus tehtiin hiirillä, joita ruokittiin kolmen kuukauden ajan runsasrasvaisella rehulla. Osa hiiristä sai rehun joukossa viisi prosenttia ja osa kymmenen prosenttia kylmäkuivattua mustikkaa.

Tutkijat selvittivät, mikä vaikutus eri ruokavalioilla oli tulehdukseen liittyvien solujen määriin ja soluvälittäjäaineina toimivien sytokiinien pitoisuuksiin, systoliseen verenpaineeseen, sokerin sietokykyyn, insuliiniherkkyyteen ja painon kertymiseen.

Mustikka laski verenpainetta

Rasvaisen rehun vaikutuksesta hiiret lihoivat huomattavasti, ja niiden sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa, tulehdustekijöissä ja verenpaineessa ilmeni haitallisia muutoksia.

Mustikka kuitenkin hillitsi tulehdusta, ja tämä näkyi siten, että tulehdussolujen toimintaa tukevien T-solujen suhteellinen määrä väheni. Myös soluvälittäjäaineissa näkyi muutoksia, jotka kertoivat tulehduksen vähenemisestä. Lisäksi mustikka vähensi rasvan aiheuttamaa verenpaineen nousua.

Mustikan terveysvaikutusten on arveltu johtuvan sen sisältämistä polyfenoleista, erityisesti antosyaaneista, joita metsämustikassa on moninkertaisesti kaupallisesti viljeltyihin pensasmustikkalajeihin verrattuna.

Matala-asteinen tulehdustila ja kohonnut verenpaine ovat usein lihavuuteen liittyvien sairauksien taustalla. Runsaampi mustikan syöminen saattaa vähentää tulehdustilaa ja hillitä verenpainetta myös ihmisellä, mikä on osoitettu osin jo aikaisemmissa tutkimuksissa. Mustikan verenpainetta alentava vaikutus ja sen suora yhteys tulehdustekijöihin kannustaa kuitenkin tarkempiin tutkimuksiin, joilla voitaisiin selvittää yksityiskohtaisemmin mustikan mahdollisia terveysvaikutuksia.

Lähde: Itä-Suomen yliopisto, 2016.

Lisätietoja tästä.