Öljyt notkistavat ruuan ja tekevät hyvää elimistölle. Näillä vinkeillä löydät sopivan öljyn leivontaan, kokkaamiseen tai mausteeksi.

Hyvät rasvat ovat meille tarpeen: ne antavat energiaa, tuovat välttämättömiä rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja sekä rakentavat solujamme.

Tavallisten ruokaöljyjen lisäksi on saatavissa kylmäpuristettu öljyjä, jotka ovat aromikkaampia kuin tavalliset öljyt. Kylmäpuristus ei vaikuta kuitenkaan rasvahappokoostumukseen, vaan rasvahappokoostumus on sama kuin vastaavan kuumapuristetun öljyn.

Kylmäpuristetut öljyt kestävät huonosti kuumennusta, joten ne on parasta säästää salaattiöljyiksi.

Rypsiöljy

Erinomainen, sydänystävällinen yleisöljy, jonka rasvasta suurin osa on pehmeää, kertatyydyttymätöntä rasvaa. Rypsiöljyssä on sydämelle, aivoille ja silmän verkkokalvolle tärkeitä rasvahappoja. Öljy ylläpitää ihon solukalvoja ja estää ihoa kuivumasta.

Runsaan käytön vuoksi rypsiöljy on suomalaisille tärkeä omega-3-rasvahappojen lähde. Saat päivittäin tarvitsemasi välttämättömät rasvahapot kahdesta ruokalusikallisesta rypsiöljyä.

Valikoimissa on myös laadukas kylmäpuristettu rypsiöljy, joka sisältää E-vitamiinia ja kasvisteroleita.

Käyttö: Salaattikastikkeisiin, paistinpannulle, uppopaistamiseen ja leivontaan.

Oliiviöljy

Verisuonten ja sydämen ystävä! Oliiviöljy sisältää runsaasti pehmeää, kertatyydyttymätöntä rasvaa sekä antioksidantteja. Se sietää hapettumista ja säilyy siksi hyvin.

Ekstra-neitsytoliiviöljy on laadultaan paras ja samalla kallein. Se puristetaan oliiveista erityisen hellästi. Laadukkaimman oliiviöljyn maku on vahva ja täyteläinen, jopa pippurinen. Muut laatuluokat ovat neitsytoliiviöljy ja tavallinen oliiviöljy.

Käyttö: Kokeile laadukkaita öljyjä kylminä salaateissa ja marinadeissa tai lorauta lautaselle, tipauta vähän balsamietikkaa sekaan ja dippaa leipää. Paistamiseen sopivat parhaiten halvimmat oliiviöljyt.

Auringonkukkaöljy

Auringonkukkaöljy sisältää enimmäkseen pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa. Auringonkukan siemenistä uutetussa tai puristetussa öljyssä on runsaasti elimistölle tärkeää E-vitamiinia.

Käyttö: Mieto maku ja hyvä lämmönsieto tekevät auringonkukkaöljystä mainion paistamiseen, myös uppopaistamiseen, sekä makeaan ja suolaiseen leivontaan.

Camelinaöljy

Camelinaöljy on ruistankion siemenistä puristettu kotimainen öljy. Camelinaöljy sisältää merkittäviä määriä omega-3-rasvahappoja. Lähes 40 prosenttia rasvahapoista on omega-3-rasvahappoja. Camelinaöljy soveltuu sekä ruoanlaittoon että paistamiseen.

Käyttö: Parhaimmillaan salaatinkastikkeena sekä sellaisenaan lisättynä ruokaan.

Pellavansiemenöljy

Pellavansiemenistä puristettu öljy sisältää enimmäkseen pehmeää monityydyttymätöntä rasvaa. Pellavansiemenöljy sisältää kaikista kasviöljyistä eniten omega-3-rasvahappoja, sillä lähes 60 prosenttia rasvahapoista on omega-3- rasvahappoja.

Käyttö: Öljy soveltuu hyvin salaatinkastikkeeksi ja jogurtin, viilin tai puuron kera nautittavaksi. Käytetään yleisesti teollisissa leivonnaisissa ja pastataikinan joukossa omega-3-rasvahappojen lähteenä.

Maissiöljy

Maissijyvien alkioista valmistetun öljyn maku on pehmeä. Maissiöljy sisältää pääasiassa pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa. Maissiöljy on erityisen suosittu Amerikassa.

Käyttö: Leivontaan, paistamiseen ja uppopaistamiseen.

Avokadoöljy

Avokadoöljy sisältää runsaasti pehmeää, kertatyydyttymätöntä rasvaa sekä E-vitamiinia.  Maku on pehmeä.

Käyttö: Monipuolinen öljy! Kokeile balsamietikan kanssa salaattikastikkeena, marinadeissa tai leivän dippaamisessa. Soveltuu mainiosti kovaan kuumentamiseen. Kaupoista löytyy myös valmiiksi sitruunalla maustettu avokadoöljy – kannattaa kokeilla.

Vehnänalkioöljy

Vehnänalkioöljy sisältää pehmeää, monityydyttymätönta rasvaa, omega-3-rasvahappoja sekä reilusti E-vitamiinia!

Vehnän­alkioöljy ei nimestään huolimatta sisällä gluteenia.

Käyttö: Leivontaan, levitteisiin sekä salaatinkastikkeeksi. Öljyä voi lisätä vaikka puuron joukkoon.

Hampunsiemenöljy

Hampunsiemenöljy sisältää pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa sekä kohtalaisesti omega-3-rasvahappoja.

Hampunsiemenöljyllä on todettu olevan vaikutusta tiettyjen ihosairauksien ja tulehdusten hoidossa. Hampunsiemenöljy ei sisällä huumaavia ainesosia.

Käyttö: Luonnonmukainen maku, soveltuu loistavasti salaatinkastikkeeksi tai ruokaan lisättäväksi. Hampunsiemenöljy ei kestä kuumentamista, joten se ei sovi paistamiseen.

Seesamiöljy

Pehmeän pähkinäinen maku. Soveltuu parhaiten maustamiseen tai salaatteihin. Välimeren maissa öljy valmistetaan paahtamattomista seesaminsiemenistä, Aasiassa paahdetuista.

Käyttö: Vaaleaa seesamiöljyä käytetään itämaisissa ruoissa paistamiseen ja tummaa maustamiseen, sillä tumma öljy palaa herkemmin. Lisää öljy mausteeksi ruokaan vasta kypsennyksen loppupuolella.

Maapähkinäöljy

Maapähkinöistä puristettu öljy on Kiinassa yleinen, mutta Suomesta sitä voi olla vaikea löytää. Käyttö on vähäistä.

Käyttö: Sopii parhaiten ruokien maustamiseen seesamiöljyn tapaan. Öljy saattaa aiheuttaa oireita pähkinäallergikoille.

Kookosöljy

Kookosöljy sisältää enimmäkseen kovaa, tyydyttynyttä rasvaa. Aasiasta meille rantautunut öljy valmistetaan kookospähkinän kuivatusta lihasta, joka antaa pehmeän eksoottisen maun. Se kestää hyvin korkeita lämpötiloja ja sopii siksi ruoanlaittoon ja paistamiseen.

Käyttö: Jähmettynyttä rasvaa voi käyttää levitteenä.

Säilytä öljy suljetussa pullossa, pimeässä ja alle +15 asteessa. Jääkaapissa öljy saattaa samentua, mutta kirkastuu jälleen huoneenlämmössä. Sakeneminen ei vaikuta laatuun tai käyttöominaisuuksiin.

Tuore öljy tuoksuu ja maistuu raikkaalta.

Asiantuntijana ravitsemusterapeutti Heli Reinivuo THL:sta.

Vierailija

Näin löydät parhaan ruokaöljyn

Rapsiöljy on rapsin (Brassica napus L.) siemenistä puristettua kasviöljyä, jonka rasvahappokoostumus on samankaltainen kuin rypsiöljyssä [1]. Rapsiöljyä käytetään ruokaöljynä, margariinin raaka-aineena ja voiteluöljynä.[2] Sitä on käytetty aiemmin myös öljylamppujen polttoaineena. Lähde: Wikipedia Ihan googlella löytyy öljyjen tiedot
Lue kommentti

Sinertävät suonikiemurat eivät imartele kantajaansa, mutta ei niistä yleensä ole vaaraakaan. Verisuonikirurgi kertoo, milloin kohjuja kannattaa hoitaa.

1. Miten suonikohjut syntyvät?

Suonikohjuja ilmaantuu, kun jalkojen laskimoihin kehittyy vajaatoiminta. Laskimoiden heikko toiminta johtuu siitä, että niiden seinämät alkavat vaurioitua ja veren virtausta ohjaavat läpät eivät toimi enää kunnolla. Laskimopaine jaloissa nousee.

Suonikohjut näkyvät pullottavina, sinertävinä, kiemuraisina ja eri paksuisina suonirihmoina jaloissa. Ne ilmestyvät tavallisimmin pohkeisiin, mutta joskus myös reisiin.

2. Millaisia oireita suonikohjuihin liittyy?

Alkuvaiheessa ei yleensä minkäänlaisia. Oireina voi kuitenkin olla jalkojen turvottelua, kipuilua, pistelyä ja paineen tunnetta. Turvotus tuppaa lisääntymään päivän mittaan ja yltyy pahimmilleen iltaisin. Jos jalat nostaa koholle, turvotus vähenee. Moni suonikohjupotilas potee öisin suonenvetoa, särkyä tai levottomia jalkoja.

Toisin kuin luullaan, seisomatyö ei lisää suonikohjuriskiä.

3. Mitkä tekijät altistavat suonikohjuille?

Aikuisista noin 30-40 prosentilla on jalkojen pintalaskimoiden vajaatoimintaa. Jo kolmi-nelikymppisellä voi olla näkyviä suonikohjuja. Ikääntyessä suonikohjuja ilmaantuu lisää, ja monella eläkeikäisellä niitä on jaloissaan runsaasti.

Suonikohjuja on enemmän naisilla kuin miehillä ja synnyttäneillä naisilla enemmän kuin synnyttämättömillä. Myös perintötekijät vaikuttavat. Toisin kun yleensä luullaan, seisomatyö ei ilmeisesti lisää riskiä saada suonikohjuja.

4. Voiko suonikohjuja hoitaa itse?

Ei voi, mutta suonikohjuiset jalat kiittävät etenkin riittävästä liikunnasta ja painonhallinnasta. Tukisukkia kannattaa kokeilla, koska ne usein helpottavat paineen tunnetta.

Hoito on tarpeen, kun suonikohjut muuttuvat suonikohjutaudiksi.

5. Ovatko suuret suonikohjuröllykät terveysvaara?

Eivät ole, eikä oireettomia suonikohjuja tarvitse hoitaa - olipa kinttu sitten kuinka ruma tahansa. Hoito on tarpeen vasta sitten, kun suonikohjut muuttuvat varsinaiseksi suonikohjutaudiksi.

6. Milloin suonikohjujen vuoksi on syytä mennä lääkäriin?

Silloin, kun et enää pärjää ikävältä tuntuvien oireiden kanssa: nilkkasi turpoavat, suonikohjuisiin jalkoihisi ilmaantuu kutisevaa ihottumaa, iho jaloissasi tummuu tai olet sairastanut pintalaskimon tukkotulehduksen. Nämä ovat merkkejä edenneestä suonikohjutaudista. Hoitamattomana suonikohjutauti saattaa tässä tilanteessa aiheuttaa säärihaavan.

7. Kannattaako vaarattomia mutta ikävännäköisiä suonikohjuja hoidattaa?

Julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan vain oireista suonikohjutautia. Jos muhkuroista ei ole mitään muuta kuin kosmeettista haittaa, niitä voi hoidattaa yksityisellä lääkäriasemalla.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

8. Mitkä ovat suonikohjujen hoitomuodot?

Uudet hoitokeinot ovat syrjäyttäneet lähes täysin perinteisen veitsikirurgian. Tätä nykyä suonikohjuja hoidetaan pääosin kahdella tapaa: vaahtokovetushoidolla tai lämpökatetrihoidolla. Suonikohjuhaaroja voidaan poistaa niin sanotulla koukkumenetelmällä pienistä pistohaavoista.

Vaahtokovetushoidossa jalan laskimoon ruiskutetaan ultraäänen avulla vaahtomaista ainetta. Menetelmä kutistaa laajentuneen ja vioittuneen laskimon ja aiheuttaa siihen keinotekoisen arpeutuman. Suonikohju häviää.

Lämpökatetrihoidossa pinnalliseen runkolaskimoon ujutetaan kuuma kuitu, joka tuhoaa viallisen laskimon. Suoni ensin arpeutuu ja sitten katoaa.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

Hoitosukka on varotoimenpide.

9. Millainen on toipumisvaihe?

Potilas pääsee toimenpidepäivänä kotiin. Vaahtohoidon jälkeen sairauslomaa ei yleensä tarvita, mutta lämpökatetrihoidon jälkeen sairausloma kestää tavallisesti muutamia päiviä. Liikunta ja tavalliset tulehduskipulääkkeet kuurina riittävät hoidetun jalan kipuiluun.

Lääkäri määrää jatkohoidoksi hoitosukan, jota käytetään yleensä parin viikon ajan hoitotoimenpiteen jälkeen. Sukka on varotoimenpide ja sen toivotaan parantavan hoidetun raajan laskimoverenkiertoa. Varmaa tutkimustietoa sukan vaikutuksesta ei kuitenkaan ole.

10. Uusiutuvatko suonikohjut?

Usein uusiutuvat, ikävä kyllä. Ikääntyminen kasvattaa uusien suonikohjujen syntyriskiä, ja viidessä vuodessa jopa puolet hoidetuistakin potilaista saa uusia suonikohjuja. Hoitoon voi tarvittaessa hakeutua silloin uudestaan.

Asiantuntijana thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri, dosentti Pekka Kuukasjärvi Turun ja Tampereen Terveystalosta.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2016.

Helpotusta kotikonstein

1. Kuormita jalkojasi. Jävely, juoksu ja hyppely aktivoivat jalan laskimovirtausta. Ota liikunta osaksi arkeasi: nouse portaat, vältä pitkiä istumajaksoja ja kävele reippaasti ainakin osa työmatkastasi. Treenaa jalkateriä vaikka illalla TV:n ääressä. Etsi netistä kiva jalkavoimisteluohje.

2. Kokeile tukisukkia. Lääkinnällisistä tukisukista voi olla apua suonikohjuisten jalkojen kipuiluun ja lievään turvotteluun. Käytä tukisukkia myös liikkuessasi. Sukat saattavat kuivattaa ihoa, joten rasvaa jalkojasi säännöllisesti.

3. Kengät, joissa on ohut, päkiästä taipuisa pohja ja matala korko, ovat hyvät jaloille. Kengän kärkiosan on oltava riittävän tilava sekä pituus- että leveyssuunnassa. Siten jalkaterällä on varaa levitä ja pidentyä, ja varpailla on tilaa koukistua.

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila rakastaa liikkumista, sillä se ei ole ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Vaikka liike on hänelle lääke, se ei silti aina riitä. Siksi terveyspuheissakin pitää Hämeen-Anttilan mielestä muistaa kohtuus.

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila rakastaa liikkumista. Ehkä eniten siksi, että se ei ole ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Lapsuuden selkäkipu lamaannutti liikkumishalut moniksi vuosiksi.

– Vielä varhaislapsuudessa olin liikunnallinen ja ketterä, kiipeilin puissa ja juoksin. Mutta kun kivut murrosiän kynnyksellä valtasivat ruumiini, luovuin liikunnasta.

Kasvuiän jälkeen Virpi Hämeen-Anttilan selkäkivut helpottivat ja hän teki elämäntaparemontin: laihdutti ja ryhtyi kävelemään, uimaan ja pyöräilemään. Silti kivut ovat palanneet elämään aikuisenakin aina silloin tällöin.

Punainen pallo helpottaa

Virpi rakastaa kävelemistä. Se on loistavaa vastapainoa kirjailijan istumatyölle ja ajatus saa laukata kävellessä vapaana.

– Talvisin kävelen, kesäisin uin, mutta minullakin on ollut kausia, etten ole päässyt edes sängystä ylös.

Liike on ollut Virpille lääke, ihan konkreettisesti. Silti Virpin mielestä kaikessa terveyspuheessa pitäisi muistaa myös kohtuus, niin asiantuntijoiden kuin median.

– Harva parantaa oloaan vain makaamalla, on hyvä tehdä itsensä eteen asioita, että pystyy elämään mahdollisimman hyvää elämää. Aina se ei ole mahdollista. Siksi kehotus, että tee itsellesi jotain, voi olla kivun kanssa kamppailevalle musertava.

Virpille selkäkipu on enää nykyään vain satunnainen vieras. Jos kipu yllättää, hän yrittää hoitaa sitä nykyisin kipulääkkeitä mieluummin psyykkisillä menetelmillä.

– Olen saanut kipuihini sen verran paljon lääkkeitä, joten tiedän, että ne eivät ole minun juttuni. Siksi nykyään jätän lääkkeet pois heti kun se vain on mahdollista. Usein olen saanut meditoinnista apua. Kuvittelen kivun kohdalle lämpimän punaisen pallon, joka lämmittää aurinkona. Tämä mielikuva taittaa pahimmalta kivulta kärkeä.

Kipeä oikeus apuun

Virpi on vuosien varrella etsinyt tietoa selkävaivoistaan niin paljon selvää kuin mahdollista. Myös muualta kuin kulloiseltakin lääkäriltä.

– En tietenkään ryhdy neuvomaan lääkäreitä enkä liiaksi googlettele sairauksia tai diagnosoi itseäni. Tietotulvan avullahan ihminen pystyy tekemään itsensä hyvinkin sairaaksi.

Silti Virpin mielestä terveydenhuollossa usein unohdetaan, että potilas on enemmän kuin yhden vaivan, taudin tai oireen summa.

– Itse tulin tarkemmaksi ja kriittisemmäksi, kun äitini kuoli haimasyöpään. Hänelle kun ei sappileikkauksen jälkeen annettu kunnon ruokavalioohjeita, josta seurasi ensin haimatulehdus ja lopulta haimasyöpä.

Omista oikeuksista on pidettävä huolta, sairaanakin. Se on kilteille ihmisille Virpin mielestä todella vaikeaa.

– Olen usein itsekin yrittänyt kestää kipua tuskan hien vallassa hiljaa. Silloin kenenkään ulkopuolisen on vaikea huomata, miten vakava toisen tila on. Olen yrittänyt lapsillenikin opettaa, että jos teihin sattuu, huutakaa kovaa, se on perusoikeus.

Lue lisää Virpi Hämeen-Anttilasta ET Terveys -lehden numerosta 2/2017. Pääset tutustumaan digilehteen täällä

Virpi Hämeen-Anttila

  • Syntynyt 1958.
  • Asuu Vantaalla. Aviomies ja kaksi aikuista lasta.
  • Ammatiltaan kirjailija ja tutkija. Kirjoittanut useita kymmeniä kauno- ja tietokirjoja. Viimeisin, romaani Villa Speranza (Otava), ilmestyi talvella 2017.
  • Harrastaa kieliä, musiikkia, piirtämistä, kirjallisuutta ja liikuntaa. Uusimpana lajina pilates.

Mitä kivulle voi tehdä ja mitä sen piinaamana pysyy tekemään? Asiantuntijalääkäri neuvoo, miten selviät kivun kynsistä.

1. Mihin kipua tarvitaan?

Kivun tehtävänä on varoittaa uhkaavasta tai jo tapahtuneesta kudosvauriosta. Kipu on siis elintärkeä tuntemus, jota ilman emme ymmärtäisi hellittää hetkeksi.

Kivun tunne syntyy aivoissa, jonne kehon hermoradat välittävät sähköisen viestin esimerkiksi silloin, kun lihaksesi on venähtänyt. Kipuimpulssin tehtävänä on hälyttää, että ota rauhallisemmin, lepää ja hoida itseäsi.

2. Miksi kivut joskus kroonistuvat?

Kun kipu kroonistuu eli jää pysyväksi, aivot oppivat jo ennalta tulkitsemaan vaikkapa jotkut kipua tuottavat liikkeet satuttavina. Kipu on aina henkilökohtainen tuntemus, jonka voimakkuus riippuu kokijastaan. Juuri tämän vuoksi kivun kanssa voi oppia elämään, sillä voimme kesyttää kipua siedättämällä itseämme.

Kroonisia kipuja poteva voi opetella olemaan antamatta kivulle valtaa. Kivusta on mahdollista valmentaa seuralainen, joka kulkee mukana osana elämää. Konsteja on monia, kuten mielialaharjoitteet, rentoutusterapia ja eri liikuntalajit. Lihas- ja peruskuntoa sekä tasapainoa ylläpitävät lajit ovat hyvää kipukoulutusta.

3. Miten kipua lääkitään?

Ennen lääkkeiden määräämistä pitää selvittää, mistä kipu johtuu. Lääkkeet valitaan kivun aiheuttajan mukaan. Kudosvauriokipuun ja tavallisiin särkyihin sopivat vatsaystävällinen parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni. Kipugeeleissä taas vaikuttavana lääkeaineena on muun muassa diklofenaakkia tai piroksikaamia.

Näitä lääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä. Jos ne eivät tehoa, vaihtoehtona ovat reseptilliset kipu- ja tulehduskipulääkkeet. Vahvimpia niistä ovat opioidit, jotka ovat kuitenkin tunnettuja riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksistaan sekä haitallisista yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa. Siksi opioideja saa vain lääkärin määräyksestä, usein pienen annoksen kerrallaan.

4. Kivuilleni ei ole löytynyt kunnon syytä. Voivatko kipuni olla kuviteltuja?

Kipusi ovat todellisia, vaikkei niille olisi löytynyt syytä. Tilanteesi on kuitenkin raskas, jos kipujasi vähätellään. Pitkään jatkuva kipu on kenties saanut sinut turhautuneeksi, ärtyneeksi ja jopa vihaiseksi. Jatka sinnikkäästi sellaisten keinojen etsimistä, joilla jaksat paremmin ja jotka katkaisevat kivultasi ainakin sen terävimmän kärjen.

5. Voiko kivuliaana liikkua?

Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Aluksi on tärkeää tunnistaa, millainen liikunta aiheuttaa kipuja. Harjoittelumäärä on liian suuri, jos nivelkipu jatkuu yli kaksi tuntia liikuntarupeaman jälkeen. Liiasta harjoittelusta kielivät myös paheneva lihasheikkous, heikentynyt nivelten liikkuvuus ja nivelturvotus.

Kokeile uintia, hiihtoa tai tanssia - toisin sanoen liikuntaa, jossa koko kehosi on mukana ja josta nautit.

6 Voiko kivun kahleista päästä psyykkisesti irti?

Kyllä, sillä kipua on mahdollista kouluttaa. Aseta itsellesi vaikkapa tällainen tavoite: "Kun koskee, en vetäydy, vaan ponnistaudun liikkeelle. Haluan voida paremmin, joten tarvitsen mielenhallintaharjoitusta." Etene sitten näin. Kun huomaat mielessäsi asettavasi jonkin aikeesi eteen sanan 'mutta' tai 'koska', kysy itseltäsi, onko sinulla oikeasti syytä estää itseäsi. Esimerkiksi ajatuksesi voi olla: "Lähtisin lenkille, mutten voi, koska olen kivulias ja väsynyt." Sen sijaan sano itsellesi: "Lähden lenkille, vaikka olen kivulias ja uupunut. Hyväksyn kipuni, mutta siitä huolimatta pidän hyvinvoinnistani kiinni."

Mitä hyötyä uudesta ajattelutavasta on? Opit pikkuhiljaa, että olet suurempi kuin kipujesi summa. Voit itse päättää, teetkö jotakin vai annatko valtaa kivulle. Jos vain odotat, että kiputilasi muuttuu, voit joutua odottamaan kauankin. Silloin olisit kipujesi vanki, vaikka niin ei tarvitse olla.

7. Onko luontaistuotteista tutkittua näyttöä polven nivelrikkokivun hoidossa?

Glukosamiini ja kondroitiini ovat ravintolisiä, joiden tehosta on nivelrikon hoidossa ristiriitaista tietoa. Jotkut kokevat kuitenkin saavansa niistä apua. Glukosamiini ja kondroitiini ovat nivelruston proteoglykaanien rakenneosasia. Ne parantavat nivelruston kimmoisuutta. Voit siis toki kokeilla niitä polvioireisiisi.

Yksi vaihtoehto ovat lääkärin antamat nivelensisäiset hyaluronaattiruiskeet lievän tai keskivaikean polvinivelrikon kivun hoidossa. Hyaluronaatin tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta aineen vaikutus perustunee tulehdusta ja kipua lieventäviin ominaisuuksiin. Ruiskeen parantava vaikutus polven kipuun ja toimintakykyyn saattaa alkaa hitaasti, mutta sen teho on pitkäkestoisempi kuin perinteisen, tulehdusta lievittävän kortisonipistoksen. Molemmat ruiskeet annetaan tavallisesti kerran puolessa vuodessa tai viikon välein kolmesti. Hyaluronaatista, toisin kuin kortisonipistoksesta, puuttuu kuitenkin luotettava näyttö.

Luontaistuotteita käyttävän potilaan on syytä lähteä lääkäriin viimeistään, kun polviniveliä särkee jatkuvasti levossakin. Tulehtunut nivel rauhoitetaan kortisonipistoksella.

8. Entä jos lääkkeet eivät auta kipuun?

Lääkäri voi suunnitella jokaiselle oman kivunhoitopolun. Lääkkeettömiä hoitoja ovat esimerkiksi kylmä, lämpö, sähkö tai akupunktio.
Esimerkiksi kylmä jarruttaa kiputuntemuksen kulkeutumista selkäytimeen ja vähentää kipeän kudoksen tulehdusreaktiota. Kodin pakastimesta napattu kylmäpakkaus tarjoaa sekä ensihoitoa moniin äkillisiin kipuihin että tukihoitoa kroonisiin kipuihin, kuten kulumavikakipuihin.

Lämpö voi helpottaa etenkin lihasperäisissä kiputiloissa. Akupunktio puolestaan lievittää usein muun muassa sitkeää jännityspäänsärkyä sekä niska- ja hartiaseudun kiputiloja.

Lääkärien ja fysioterapeuttien lisäksi kivunhoidon ammattilaisia ovat koulutetut osteopaatit, kiropraktikot ja naprapaatit. Jokainen on oman kipunsa paras asiantuntija. Jos kipu talttuu yhdestä konstista mutta toisesta ei, luota tuntemukseesi.

9. Millaista on hermovauriokipu?

Hermovauriokivun syy on kipua välittävässä hermoradassa. Tällainen kipu voi syntyä esimerkiksi diabeteksen tai hermovamman seurauksena, leikkauksen haittana tai vyöruusuinfektion jälkitilana. Kipu voi olla pistelyä, kuuman tai kylmän tunnetta, polttelua, puristusta tai sähköiskumaisen tuikkaavaa.

Reseptilääkkeet hermovauriokipuun etsitään kokeilemalla epilepsia- tai mielialalääkkeistä. Tavalliset särky- ja tulehduskipulääkkeet eivät tepsi.
 

Asiantuntijana kivunhoitolääketieteen erityispätevyyden omaava fysiatrian erikoislääkäri Jari Arokoski, Itä-Suomen yliopisto ja KYS.

Artikkeli on julkaistu ET -lehdessä 8/2016.
 

 

ET-lehden omalääkäri Risto Laitila opettaa videolla koko kansan itsepuolustustaidon eli eteisvärinän tunnistamisen. Miten eteisvärinän erottaa tavallisista lisälyönneistä? Entä miten eteisvärinää hoidetaan? 

Kysy Risto Laitilalta mitä tahansa terveydestä!

Kirjoita kysymyksesi alla olevaan kenttään tai lähetä se sähköpostitse osoitteeseen et.kysy@sanoma.com. Kysymyksiin saatetaan vastata myöhemmin ET-lehdessä tai etlehti.fi:ssä. 

Voit kysyä ET-lehdeltä mitä tahansa myös ravitsemuksesta, seksistä ja lakiasioista. Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

 

Katso myös muut Riston vastaanotolla -videot:

Miten kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan?

Voivatko oireeni johtua kilpirauhasen liikatoiminnasta?

Outo oire – voiko se olla syöpää?

Näin eroon turvotuksesta ja vatsakivusta

Tästä johtuu olkapääkipu

Polvessa on nivelrikko – mitä tehdä?

Kolme tapaa tunnistaa aivoverenkiertohäiriö

Uskaltaako statiineja syödä sivuvaikutuksista huolimatta?

Milloin rintakipu on sydänifarktin oire?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.