Öljyt notkistavat ruuan ja tekevät hyvää elimistölle. Näillä vinkeillä löydät sopivan öljyn leivontaan, kokkaamiseen tai mausteeksi.

Hyvät rasvat ovat meille tarpeen: ne antavat energiaa, tuovat välttämättömiä rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja sekä rakentavat solujamme.

Tavallisten ruokaöljyjen lisäksi on saatavissa kylmäpuristettu öljyjä, jotka ovat aromikkaampia kuin tavalliset öljyt. Kylmäpuristus ei vaikuta kuitenkaan rasvahappokoostumukseen, vaan rasvahappokoostumus on sama kuin vastaavan kuumapuristetun öljyn.

Kylmäpuristetut öljyt kestävät huonosti kuumennusta, joten ne on parasta säästää salaattiöljyiksi.

Rypsiöljy

Erinomainen, sydänystävällinen yleisöljy, jonka rasvasta suurin osa on pehmeää, kertatyydyttymätöntä rasvaa. Rypsiöljyssä on sydämelle, aivoille ja silmän verkkokalvolle tärkeitä rasvahappoja. Öljy ylläpitää ihon solukalvoja ja estää ihoa kuivumasta.

Runsaan käytön vuoksi rypsiöljy on suomalaisille tärkeä omega-3-rasvahappojen lähde. Saat päivittäin tarvitsemasi välttämättömät rasvahapot kahdesta ruokalusikallisesta rypsiöljyä.

Valikoimissa on myös laadukas kylmäpuristettu rypsiöljy, joka sisältää E-vitamiinia ja kasvisteroleita.

Käyttö: Salaattikastikkeisiin, paistinpannulle, uppopaistamiseen ja leivontaan.

Oliiviöljy

Verisuonten ja sydämen ystävä! Oliiviöljy sisältää runsaasti pehmeää, kertatyydyttymätöntä rasvaa sekä antioksidantteja. Se sietää hapettumista ja säilyy siksi hyvin.

Ekstra-neitsytoliiviöljy on laadultaan paras ja samalla kallein. Se puristetaan oliiveista erityisen hellästi. Laadukkaimman oliiviöljyn maku on vahva ja täyteläinen, jopa pippurinen. Muut laatuluokat ovat neitsytoliiviöljy ja tavallinen oliiviöljy.

Käyttö: Kokeile laadukkaita öljyjä kylminä salaateissa ja marinadeissa tai lorauta lautaselle, tipauta vähän balsamietikkaa sekaan ja dippaa leipää. Paistamiseen sopivat parhaiten halvimmat oliiviöljyt.

Auringonkukkaöljy

Auringonkukkaöljy sisältää enimmäkseen pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa. Auringonkukan siemenistä uutetussa tai puristetussa öljyssä on runsaasti elimistölle tärkeää E-vitamiinia.

Käyttö: Mieto maku ja hyvä lämmönsieto tekevät auringonkukkaöljystä mainion paistamiseen, myös uppopaistamiseen, sekä makeaan ja suolaiseen leivontaan.

Camelinaöljy

Camelinaöljy on ruistankion siemenistä puristettu kotimainen öljy. Camelinaöljy sisältää merkittäviä määriä omega-3-rasvahappoja. Lähes 40 prosenttia rasvahapoista on omega-3-rasvahappoja. Camelinaöljy soveltuu sekä ruoanlaittoon että paistamiseen.

Käyttö: Parhaimmillaan salaatinkastikkeena sekä sellaisenaan lisättynä ruokaan.

Pellavansiemenöljy

Pellavansiemenistä puristettu öljy sisältää enimmäkseen pehmeää monityydyttymätöntä rasvaa. Pellavansiemenöljy sisältää kaikista kasviöljyistä eniten omega-3-rasvahappoja, sillä lähes 60 prosenttia rasvahapoista on omega-3- rasvahappoja.

Käyttö: Öljy soveltuu hyvin salaatinkastikkeeksi ja jogurtin, viilin tai puuron kera nautittavaksi. Käytetään yleisesti teollisissa leivonnaisissa ja pastataikinan joukossa omega-3-rasvahappojen lähteenä.

Maissiöljy

Maissijyvien alkioista valmistetun öljyn maku on pehmeä. Maissiöljy sisältää pääasiassa pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa. Maissiöljy on erityisen suosittu Amerikassa.

Käyttö: Leivontaan, paistamiseen ja uppopaistamiseen.

Avokadoöljy

Avokadoöljy sisältää runsaasti pehmeää, kertatyydyttymätöntä rasvaa sekä E-vitamiinia.  Maku on pehmeä.

Käyttö: Monipuolinen öljy! Kokeile balsamietikan kanssa salaattikastikkeena, marinadeissa tai leivän dippaamisessa. Soveltuu mainiosti kovaan kuumentamiseen. Kaupoista löytyy myös valmiiksi sitruunalla maustettu avokadoöljy – kannattaa kokeilla.

Vehnänalkioöljy

Vehnänalkioöljy sisältää pehmeää, monityydyttymätönta rasvaa, omega-3-rasvahappoja sekä reilusti E-vitamiinia!

Vehnän­alkioöljy ei nimestään huolimatta sisällä gluteenia.

Käyttö: Leivontaan, levitteisiin sekä salaatinkastikkeeksi. Öljyä voi lisätä vaikka puuron joukkoon.

Hampunsiemenöljy

Hampunsiemenöljy sisältää pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa sekä kohtalaisesti omega-3-rasvahappoja.

Hampunsiemenöljyllä on todettu olevan vaikutusta tiettyjen ihosairauksien ja tulehdusten hoidossa. Hampunsiemenöljy ei sisällä huumaavia ainesosia.

Käyttö: Luonnonmukainen maku, soveltuu loistavasti salaatinkastikkeeksi tai ruokaan lisättäväksi. Hampunsiemenöljy ei kestä kuumentamista, joten se ei sovi paistamiseen.

Seesamiöljy

Pehmeän pähkinäinen maku. Soveltuu parhaiten maustamiseen tai salaatteihin. Välimeren maissa öljy valmistetaan paahtamattomista seesaminsiemenistä, Aasiassa paahdetuista.

Käyttö: Vaaleaa seesamiöljyä käytetään itämaisissa ruoissa paistamiseen ja tummaa maustamiseen, sillä tumma öljy palaa herkemmin. Lisää öljy mausteeksi ruokaan vasta kypsennyksen loppupuolella.

Maapähkinäöljy

Maapähkinöistä puristettu öljy on Kiinassa yleinen, mutta Suomesta sitä voi olla vaikea löytää. Käyttö on vähäistä.

Käyttö: Sopii parhaiten ruokien maustamiseen seesamiöljyn tapaan. Öljy saattaa aiheuttaa oireita pähkinäallergikoille.

Kookosöljy

Kookosöljy sisältää enimmäkseen kovaa, tyydyttynyttä rasvaa. Aasiasta meille rantautunut öljy valmistetaan kookospähkinän kuivatusta lihasta, joka antaa pehmeän eksoottisen maun. Se kestää hyvin korkeita lämpötiloja ja sopii siksi ruoanlaittoon ja paistamiseen.

Käyttö: Jähmettynyttä rasvaa voi käyttää levitteenä.

Säilytä öljy suljetussa pullossa, pimeässä ja alle +15 asteessa. Jääkaapissa öljy saattaa samentua, mutta kirkastuu jälleen huoneenlämmössä. Sakeneminen ei vaikuta laatuun tai käyttöominaisuuksiin.

Tuore öljy tuoksuu ja maistuu raikkaalta.

Asiantuntijana ravitsemusterapeutti Heli Reinivuo THL:sta.

Vierailija

Näin löydät parhaan ruokaöljyn

Rapsiöljy on rapsin (Brassica napus L.) siemenistä puristettua kasviöljyä, jonka rasvahappokoostumus on samankaltainen kuin rypsiöljyssä [1]. Rapsiöljyä käytetään ruokaöljynä, margariinin raaka-aineena ja voiteluöljynä.[2] Sitä on käytetty aiemmin myös öljylamppujen polttoaineena. Lähde: Wikipedia Ihan googlella löytyy öljyjen tiedot
Lue kommentti

Suomalainen saa natriumia yli tarpeen, vaikkei heiluttelisi suolapurkkia lainkaan ruokapöydässä eikä ruuanlaitossa. Lue kuusi faktaa suolan terveysvaikutuksista.

1. Haastava ruoka-aine

Suola on natriumin ja kloridin yhdiste. Natrium on ihmiselle välttämätön kivennäisaine, mutta runsas saanti kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa muita terveyshaittoja.

Natriumia tarvitaan nestetasapainon ylläpitämiseen sekä hermoston ja lihasten toimintaan. Riittävän määrän natriumia saa jo noin 1,5 grammasta suolaa päivässä. Siihen voi päästä, jos ei lisää suolaa lainkaan ruokaansa eikä käytä teollisia elintarvikkeita.

2. Trendisuolassa natriumia

Erikoissuoloja, kuten ruusu-, intiaani-, kristalli- ja sormisuolaa, markkinoidaan terveellisinä, koska ne sisältävät pieniä määriä kivennäisaineita. Mukana tulee kuitenkin yhtä paljon natriumia kuin tavallisessa ruokasuolassa.

3. Vaihtamalla paranee

Mineraalisuolasta on poistettu natriumia ja korvattu sitä muilla kivennäisaineilla. Mineraalisuolassa, esimerkiksi Pan-suolassa tai Seltinissä, on noin puolet vähemmän natriumia kuin tavallisessa suolassa.

4. Elintärkeä jodi ja hormoni

Jodioitu ruokasuola on tärkeä jodin lähde. Jodi on elimistölle välttämätön ravintoaine, jota tarvitaan kilpirauhashormonien muodostamiseen. Erikoissuolat eivät sisällä jodia, ja myös merisuolassa on hyvin vähän jodia. Ruokateollisuus käyttää pääasiassa jodioimatonta suolaa. Mineraalisuola on yleensä jodioitu.

5. Parannettavaa on

Suomalaisen miehen suolakuorma on keskimäärin 9 grammaa päivässä, naisen 6,5 grammaa. Suositus on enintään 5 grammaa eli vajaa teelusikallinen päivässä.

6. Salakavala piilosuola

Suolasta valtaosa tulee muualta kuin varsinaisesta ruokiin lisätystä suolasta. Suola piileskelee etenkin leivissä ja leivänpäällysteissä, makkaroissa, valmisruuissa, liemikuutioissa ja maustekastikkeissa. Kun valitsee niistä ja muista usein käyttämistään elintarvikkeista vähäsuolaisen, suolan saanti
vähenee kuin huomaamatta. Sydänmerkki pakkauksen kyljessä auttaa oikeille jäljille.

Asiantuntija: laillistettu ravitsemusterapeutti Mari Kolonen.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.

Joka vuosi reilut tuhat suomalaista naista väsyy ja kyllästyy suuriin rintoihinsa. Kynnys hankkiutua lääkärin pakeille on kuitenkin korkea, niin paljon erilaista häpeää asiaan liittyy. Toimittaja Sinikka Klemettilä, 60, teki päätöksensä eräänä tammikuun päivänä rintaliivikaupassa.

On tammikuu, ja etsin itselleni alennusmyynnistä uusia rintaliivejä. Mitkään eivät tunnu hyviltä. Olkaimet ovat isossakin kuppikoossa liian kapeat, ja minulla on jo syvät urat olkapäissä.

Luovun alennustoiveista ja kävelen kaupungin parhaaseen liiviliikkeeseen. Myyjä kantaa minulle mallin toisensa jälkeen ja muistuttaa, että ympärysmitan pitää olla napakka ja kuppien tilavat. Päädymme kokoon G70.

Liivit puristavat armottomasti, mutta uskon asiantuntijaa. Kestän kaksi vuorokautta, sitten kaivan kaapista vanhat liivit kokoa F75.

"Oho", lääkäri sanoo. "Kylläpäs
vaatteilla voi hyvin hämätä."

Tämä oli viimeinen pisara. Sysin häpeän tunnetta pois mielestäni ja kysyn työterveyshoitajalta, voisiko lääkäriä häiritä tällaisella asialla: haluan pienemmät rinnat.

Saan heti ajan.

Pian vetäisen liivit pois miespuolisen työterveyslääkärin vastaanotolla. "Oho", hän sanoo. "Kylläpäs vaatteilla voi hyvin hämätä."

Räps räps, hän ottaa kaksi kuvaa ja lähettää ne yleisten terveystietojeni kanssa kirurgiseen sairaalaan.

Olen hämmästynyt. Lääkäri ei kyseenalaista kokemuksiani, kuten ajoittaista hartiasärkyä, ryhtiongelmia, mahdottomuutta juosta tai hyppiä. Ei vähättele, ei vihjaile turhamaisuudesta, ei koeta valaa minuun uskoa "komeista" rinnoista.

Miksi en ryhtynyt tähän aikaisemmin?

Kriteerit täyttyvät

Kutsu Kirurgiseen sairaalaan tulee jo parin viikon kuluttua. Lähden vastaanotolle mukanani valmiiksi täytetty terveystietolomake ja pino mammografiakuvia. Olen käynyt mammografiassa säännöllisin väliajoin vuodesta 1991, jolloin oikeasta rinnasta leikattiin vaaraton rasvapatti.

Nuori mieskirurgi kyselee terveydestä ja ottaa mitat. Kriteerit täyttyvät, sillä vaivoja on ja nänninpää on 29 sentin päässä solisluun tyvestä. Rinnat ovat lisäksi rakenteeltaan raskaat.

Kuulen, että leikkaus kestää kolmisen tuntia, leikkaushaavat ovat isot ja että kaikille tulee jokin tulehdus - se kuulostaa vähän pelottavalta. Sairauslomaa on luvassa neljä viikkoa. Pääsen leikkaukseen puolen vuoden hoitotakuun puitteissa, mahdollisesti jo ennen kesää.

Lue myös: Kuka pääsee rintojenpienennysleikkaukseen? Katso kriteerit tästä

Ajatus kesästä kevein rinnoin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Mutta olen huojentunut siitä, että leikkauslupa tuli. Olin varautunut perustelemaan tarpeeni uudestaan, kaikkine häpeäntunteineni, vaikka se olisikin tuntunut kiusalliselta.

Olen kärsinyt rintavuudestani nuoresta saakka. Olen muuten normaalipainoinen, joten isoihin rintoihin on aina kiinnitetty huomiota. Varhaisteininä olin luokan tytöistä ensimmäisiä, joiden rintoja pojat pyrkivät kopeloimaan. Yksi poikaystäväni sanoi pitävänsä periaatteessa enemmän pienirintaisista tytöistä. Oli selvää, että suhde ei jatkunut. Lähes kaikki miespuoliset esimieheni ovat esittäneet asiansa aina ensin rinnoilleni, eivät minulle.

Terveenä leikkaukseen

Kuluu jälleen vain pari viikkoa, kun sairaalasta soitetaan. Pääsisin leikkaukseen jo maaliskuun lopussa, kuukauden kuluttua. Emmin ensin, mutta kun kuulen, että seuraava mahdollisuus on ehkä vasta syksyllä, sanon kyllä. Kesällä leikataan vain syöpäpotilaita.

Käyn laboratoriokokeissa ja mammografiassa. Viikkoa ennen leikkausta tapaan leikkaavan lääkärin. Nuori naiskirurgi on asiallinen ja mukava. Hän ja sairaanhoitajat kehottavat hankkimaan etukäteen niin kipulääkkeet kuin napakat urheiluliivit, joita pidetäänkin sitten pari viikkoa yötä päivää. Huh. Vähän hirvittää.

Leikkausta edeltävänä päivänä mittaan rinnanympäryksen: 100 cm. Katson viimeistä kertaa peilistä vanhoja rintojani. Heippa sitten ja kiitos, ihan hyvin olette palvelleet minua ja kolmea lastani. Huomenna veitsi viiltää.

Kuin formuloitten varikolla

Leikkauspäivänä mies ajaa minut räntäsateessa Kirurgiseen sairaalaan kello kahdeksaksi.

Leikkaava lääkäri piirtää minulle vihreällä tussilla uudet rinnat ja selittää, miten ne rakennetaan - nänniä sinne ja kielekettä tänne, en oikein hahmota.

"Rinnat ovat aluksi aika töröt, mutta laskeutuvat paikoilleen ajan mittaan. Kestää noin vuoden tai kaksi ennen kuin ne saavuttavat lopulliset muotonsa", lääkäri kuvailee.

Päiväkirurgisella osastolla on 16 verhoin erotettua petipaikkaa. Kaikki paikat eivät ole täynnä. Vaihdan päälleni lohenpunaiset sairaalavaatteet ja valkoiset sukat. Kymmenen jälkeen hoitaja tuo esilääkkeet. Alkaa unettaa.

Leikkaussalissa on tohina kuin formuloitten varikolla. Kaikki käyvät kättelemässä ja esittäytymässä, niin kuin jotakin tajuaisin ja muistaisin. Kaksi minuuttia, niin olen kapealla pedillä pää, selkä ja kyljet täynnä antureita. Kanyyli käteen ja hyvää yötä.

Herätessäni silmäni osuvat ensimmäiseksi kelloon: 12.20. Olo on ihan hyvä, ei kipuja, jalat liikkuvat. Ylävartalo on paksuissa siteissä.

Puolen tunnin kuluttua pääsen osastolle. Käyn heti vessassa. Se ei ole ihan yksinkertaista, koska minusta lähtee kolme letkua. Yksi on nesteytyspussi, kaksi luikertelee ulos rintojen sivusta omiin pusseihinsa - ne ovat mahdollisia vuotoja varten. Vessareissu kuitenkin onnistuu hyvin eikä jää ainoaksi. Suuta kuivaa armottomasti, ja joudun pyytämään vettä monta kertaa iltapäivän aikana.

Lääkäri tulee käymään ja kertoo, että toisesta rinnasta lähti 350 ja toisesta 380 grammaa. Yllätyn, ettei määrä ole suurempi.

En uskalla kurkkia kaula-aukosta, annan hoitajien katsoa.

Neljän maissa saan syötävää. Hoitaja antaa kotihoito-ohjeet ja sairaala lahjoittaa minulle yhdet edestä avattavat liivit. Kuudelta mies hakee minut kotiin.

Mies katsoo minua melkein säikähtäneenä. "Kamala kun sä näytät laihalta."

Huojuttaa

Seuraavana päivänä saan riisua tiukan topin ja siteet. Pakottaudun katsomaan rintojani peilistä. Noin pienet? Ja näyttävät kyllä aika hirveiltä. Pieniä mustelmia, tussin jälkiä siellä ja täällä, valtavat punaiset leikkaushaavat haavateippien alla. Mutta onpa kevyt olo!

Puen ylleni B-kupin liivit ja vetäisen puseron päälle. Mies katsoo minua melkein säikähtäneenä: "Kamala kun sä näytät laihalta."

Mittaan rinnanympäryksen: 94 cm. Kumma ettei ole vähemmän!

Lue myös: Ylen juontaja pienennytti rintansa: "Ne hävettivät minua"

Fysioterapeutin määräämät jumppaliikkeet teen säntillisesti. Niillä on tarkoitus säilyttää ylävartalon ja käsien toimintasäteet ja estää kiinnikkeiden muodostuminen.

Hankalinta on nukkuminen. Ohje on maata selällään kaksi viikkoa, mutta se on vaikeaa, selkä kipeytyy heti. Tuen itseäni tyynyillä kyljistä, koska himpun verran kyljelleen on lupa kääntyä.

Toinen hankaluus on liivit. Kaikkien alareuna osuu haavojen päälle. Pidän aluksi pehmeitä puuvillaisia nenäliinoja pehmusteina tai puen aluspaidan liivien alle. Bepanthenilla rauhoitan ärtyneen ihon.

Kolmas outous on tasapaino. On vähän huojuva olo, ja mietin, johtuuko se riitä, ettei etureppua enää ole. Keho etsii uutta kiintopistettä.

Takapakkia

Viiden päivän kuluttua leikkauksesta rintoja kipristelee. Huomaan, että oikean rinnan alle on ilmaantunut tummanpunainen leveä juova, joka piirtyy koko rinnan ali. Vasemmankin alla on sellainen, mutta lyhyempi.

Olinko varomaton ja kannoin liian painavaa kauppakassia? Soitan päivystykseen. Hoitaja kyselee, onko kuumeinen olo ja kehottaa seuraamaan, laajeneeko verenpurkauman alue. Jos ei laajene ja jos purkauman kohta ei ole koholla, ei hätää.

Muita muutoksia ei tule. Rauhoitun. Hiljalleen juovakohdat vaalenevat.

Iloa joka päivä

Jälkitarkastus on kuukauden kuluttua. Leikkaus ei ole onnistunut aivan täydellisesti. Lääkäri sanoo, että "koirankorva" eli pieni ompeleen mutka korjataan vuoden päästä paikallispuudutuksessa. Epäröin - harvahan sitä näkee. Kevyt olo on se juttu!

Haavateippejä pidän vain kuukauden, vaikka neuvo on kolme. Facebookin rintojenpienennysryhmästä saan vihjeen, että monia leikattuja on neuvottu voitelemaan rinnat apteekista saatavalla Bio Oililla. Hankin sitä saman tien. En kylläkään muista voidella joka päivä.

Kesän alussa leikkaus on muisto vain, vaikka haavojen parantuminen viekin vielä kauan.

Olen nyt kokoa B80-C75. En ole oikein vielä tottunut rintojen ulkonäköön. Napakan terhakat teinirinnat kuusikymppisellä ovat oudot, joskin ihan miellyttävällä tavalla.

Ylle mitä vain

Toimenpiteestä on nyt puolitoista vuotta. Olen ollut iloinen uusista rinnoistani joka päivä. Koirankorvan korjautin. Tunto ei ole palautunut ennalleen, mutta se ei haittaa.

"Ehkä kaikkein hienointa on se tunne, että nyt olen sen kokoinen kuin minun kuuluukin olla."

Parasta on, että voin pukea päälleni mitä vain. Huomasin vasta leikkauksen jälkeen, että olin aina ennen katsonut peilistä ensin rintojani. Pullottavatko ne? Näytänkö taas lehmältä? Mikään vaate ei istunut kunnolla. On vapauttavaa, että minun ei tarvitse ajatella vaatteita.

Ja ehkä vielä hienompi juttu on se hyvin kokonaisvaltainen tunne, että nyt olen sen kokoinen kuin minun kuuluukin olla. Ikään kuin olisin ollut väärässä nahassa koko elämäni.

Ihailen ja kadehdin naisia, jotka ovat sinut isojen rintojensa kanssa ja kantavat ne ylpeydellä. Minulta se ei luontunut. Onneksi kaltaisilleni on nykyään apu tarjolla.
 

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.

Leikattujen määrä vuonna 2005 oli 928.

Leikattujen määrä vuonna 2014 oli 1303.

Leikattujen keski-ikä on 47-50 vuotta.

 

Terveydenhuollossa liikkuvat suuret rahat, mutta isoja ovat myös hoitoa saavat potilasmäärät.

Terveyspalvelut työllistävät yli 180 000 henkilöä. 15 vuodessa määrä on kasvanut 30 000:lla.

Vuonna 2006 noin 1,3 miljoonaa ihmistä sai Kela-korvausta erikoislääkärikäynnistä. Käyntejä oli yhteensä 2 777 005.

Vuonna 2015 korvausta sai 60 000 henkeä enemmän kuin 2006. Käyntejä oli 70 000 enemmän.

Vuonna 2006 korvauksiin käytettiin 56 miljoonaa euroa. 2016 korvauksiin kului seitsemän miljoonaa euroa enemmän.

Lääkkeitä kuluu

Lääkemenot ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2000. Lääkkeisiin kuluu 2,5 miljardia euroa vuodessa. Kulut ovat kasvaneet enemmän kuin muut terveydenhuollon menot.

Suomessa kirjoitettiin 43 miljoonaa reseptiä vuonna 2015.

Näihin lääkkeitä käytetään:

  1. Sydän- ja verisuonitaudit
  2. Diabetes
  3. Masennus ja muut hermoston ongelmat
  4. Hengityselinten sairaudet
  5. Veritaudit

Joka toisella verenpainetta

2 prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa.

2–3 prosentilla aikuisista on ADHD. Kolme prosenttia yli 60-vuotiaista täyttää ADHD-kriteerit.

prosenttia suomalaisista sairastaa vakavaa masennusta. 10–15 prosenttia kärsii lievistä masennustiloista.

7,5 prosenttia naisista kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kaikista suomalaisista neljä suomalaisista kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

25 prosenttia suomalaisista syö sydän- ja verisuonitautien lääkkeitä.

40 prosenttia yli 50-vuotiaista naisista saa luunmurtuman jossain elämänsä vaiheessa. Merkittävä syy on osteoporoosin aiheuttama luun haurastuminen.

50 prosentilla miehistä ja joka neljännellä naisista on kohonnut verenpaine.

 

Lähteet: Kela, Tilastokeskus, THL, Terveyskirjasto

Houkutteleeko upea vaate niin paljon, että hankit sen, vaikka varaa ei ole? Ja seuraavaksi hajuvettä, sohva, laukku... Kärsit todennäköisesti ostoriippuvuudesta.

"Olen entinen himo-ostaja. Olen harjoitellut uudenlaisia kulutustottumuksia jo vuosia. Muutos on sujunut melko hyvin.

Ennen ajattelin niin, että koska rahani siihen riittävät, voin ostaa mielin määrin kalliita merkkituotteita: Dolce & Gabbanaa, Valentinoa, Chloéta ja Christian Louboutinia. Ja kaikenlaista muutakin, koska mielestäni raha piti laittaa kiertämään.

Noin kahdeksan vuotta sitten kuulin ohjeen: "Jos näet kaupassa jotain, minkä haluat, jätä se ostamatta ja palaa seuraavana päivänä uudelleen. Jos se tuolloin on yhä mieluisa, jätä se silti ja palaa seuraavana päivänä. Jos silloin vielä pidät siitä, voit ostaa sen."

Sitten tutustuin minimalistiseen elämäntyyliin ja aloin karsia roinaa kodistani.

Otin käyttöön säännön, jonka mukaan en osta yhtään uutta käsilaukkua tai kenkäparia, ellen luovu jostain jo omistamastani. Tämä koskee kaikkea omistamaani: vaatteita, meikkejä, maljakoita, sateenvarjoja. Tämän filosofian mukaan olen elänyt viitisen vuotta.

Nyt olen sitoutunut kristilliseen köyhyyteen. Kukin toteuttaa köyhyyttä oman tilanteensa mukaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että pidän tavaroistani hyvää huolta, jotta ne kestävät pitkään.

Voin hankkia uuden kenkäparin, jos entinen on kulunut tai vanhanaikainen, tai vaatteen, jos kaapissa oleva ei ole enää mieleinen. Samalla luovun vanhasta. Tarkoitus on, että tavaroiden tai vaatteiden määrä pysyy ennallaan.

Olen myös löytänyt säästömotivaation. Enää tilillä oleva raha ei polttele. Olen hyvin onnellinen nykyisestä elämäntyylistäni."

Tiina Wagner, 39

Tästä ostoriippuvuudessa on kyse:

Mikä ihmeen ostoriippuvuus?

Ostoriippuvuus eli oniomania on toiminnallinen riippuvuus. Ostoriippuvainen kokee voimakasta tarvetta hankkia uutta tavaraa, vaikka siihen ei välttämättä olisi varaa tai tarvetta. Jotkut oniomaniasta kärsivät shoppailevat mielivaltaisesti, toiset suunnittelevat ostoksensa jo etukäteen. Osa juoksee kauppakeskuksissa, osa surffailee netin verkkokaupoissa.

Mitkä oireet kielivät oniomaniasta?

Ostoriippuvainen tuntee ahdistusta, ellei pääse toteuttamaan tarvettaan. Tavallisesti ostoriippuvainen potee alkuhuuman jälkeen syyllisyyttä hankkimistaan tavaroista. Hän saattaa etsiä niistä virheitä, joiden varjolla ostokset voisi palauttaa.

Hankinnoista saattaa kuitenkin olla vaikeaa luopua. Toisinaan riippuvainen piilottelee ostamiaan tavaroita siinä pelossa, että ulkopuoliset huomaavat hänen ongelmansa.

Ostoriippuvuus voi olla perua lapsuudesta. Myös eläkkeelle siirtyminen on vaaran paikka.

Mikä laukaisee oniomanian?

Lapsuuden kokemukset altistavat ostoriippuvuudelle. Jos vanhemmat ovat lohduttaneet tai osoittaneet rakkauttaan ostelemalla tavaraa, saattaa sama käyttäytymismalli seurata ihmistä aikuisikään. Ostoriippuvuus voi olla myös masennuksen lieveoire.

Toinen vaaran paikka on eläkkeelle siirtyminen. Tulojen vähetessä elintasosta pitäisi usein tinkiä vähän. Halu osoittaa totuttua varakkuutta saattaa johtaa holtittomaan ostokäyttäytymiseen. Pahimmassa tapauksessa tarpeettoman tavaran shoppailu menee silloin välttämättömien hankintojen edelle.

Mikä ostelussa koukuttaa?

Ostoriippuvainen saa shoppailusta mielihyvää. Ongelmasta kärsivät ovat verranneet ostotilannetta nousuhumalan tunteeseen. Euforinen mielentila tosin kestää yleensä vain 5-30 minuuttia. Juuri hankittu tavara menettää nopeasti merkityksensä.

Naiset tuhlaavat vaatteisiin, miehet elektroniikkaan ja autoihin.

Mitä ostoriippuvuudesta voi seurata?

Pitkälle päässyt ostoriippuvuus voi aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia.

Pahimmillaan oniomania tuhoaa koko taloudenpidon. Ostoriippuvuudesta kärsivä sortuu luottokorttihankintoihin ja pikavippeihin. Niitä seuraavat tavallisesti maksuongelmat, jotka voivat johtaa ulosottokierteeseen ja omaisuuden menetykseen.

Onko oniomania naisten ongelma?

Niin yleensä kuvitellaan. Todellisuudessa myös miehet kärsivät ongelmasta. Kun naiset tuhlaavat rahansa vaatteisiin, merkkituotteisiin ja kosmetiikkaan, miehet hankkivat elektroniikkaa ja urheiluvälineitä tai vaihtavat autoja.

Fyysinen rasitus tai taiteen tekeminen voi tuottaa samaa nautintoa kuin ostelu.

Miten tukea oniomaniasta kärsivää läheistä?

Kysy, näkeekö tämä käytöksessään mitään erikoista. Moni ostoriippuvainen reagoi tiedusteluihin aluksi kielteisesti. Anna läheisen suuttua. Hän voi olla jälkikäteen kiitollinen väliintulosta. Keskustelkaa yhdessä ratkaisun löytämiseksi.

Miten oniomaniasta voi päästä eroon?

Aivojen mielihyväratoja voi kouluttaa uudelleen. Fyysinen rasitus tai taiteen tekeminen voi tuottaa samantapaista nautintoa kuin ostelu. Kulje eri reittiä töistä kotiin, jottet harhaudu kauppakeskuksiin. Käytä vain käteistä ja katkaise luottokortit.

Oniomaniaan liittyy yleensä rauhattomuutta, rakkauden puutetta tai tarvetta täyttää sisäistä tyhjiötä. Selvitä ammattiauttajan avustuksella, mitä syitä juuri sinun tai läheisesi riippuvuuden taustalla on. Tunnemaailman lisäksi ajatus- ja käytösmalleja tutkivalla kognitiivisella terapialla on saavutettu hyviä tuloksia oniomanian taltuttamisessa.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Teija Jokipii.

  1. Ostohimoa voi ruokkia tunne, ettei vielä omista tarpeeksi tai oikeanlaisia tavaroita. Selvitä, mitä omistat ja ota tavarat käyttöön. Hyviä neuvoja saa esimerkiksi Mira Ahjo-niemen kirjasta Loistava järjestys (Otava 2016).
  2. Opettele iloitsemaan siitä, mitä omistat. Kun arvostat nykyisiä tavaroitasi, tulet pitäneeksi niistä entistä parempaa huolta, joten voit käyttää niitä pitkään.
  3. Osta uutta vain, jos samalla luovut vastaavasta määrästä jo omistamiasi samanlaisia tavaroita tai vaatteita. Näin tavaroiden määrä pysyy ennallaan.

Artikkelit on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2017 ja ET Terveys -lehden numerossa 6/2016.