Jos kuljet suu supussa tummuneiden hampaiden vuoksi, harkitse valkaisua. Onko se turvallista? Asiantuntija vastaa.

1. Hampaani ovat tummuneet. Miksi?

Syitä voivat olla kahvi, punaviini, tupakka, kellastuttava lääkitys tai luonnostaan keltainen hammasluu.

Myös ikä tummentaa hampaita, sillä vuosien karttuessa hampaiden rakenne muuttuu. Hampaat kuluvat kärjistään, kiille ohenee, ja hampaisiin voi tulla pieniä halkeamia. Siksi ne läpäisevät herkemmin värjääviä aineita.

Lue myös: Tämä hammasvaiva johtaa pahimmillaan teho-osastolle

2. Voidaanko kaikki hampaat valkaista?

Jos hampaiden etupuolella on runsaasti reikiä, paikkoja, kruunuja tai siltoja, valkaisu ei onnistu. Valkaisu muuttaa hampaan väriä, mutta ei paikkojen väriä. Toki paikat voidaan vaihtaa valkaisun jälkeen huomaamattomiksi. Suun pitää ­olla terve.

3. Miten hampaiden uusi väri valitaan?

Vaikka hampaiden tummuus vaikuttaa jonkin verran lopputulokseen, tähtäimessä on aina selvästi vaaleampi purukalusto. Siksi hammaslääkäri haluaa ensin tietää, mitä asiakas toivoo ja minkä verran vaaleammaksi hän hampaansa haluaisi saada.

Ensin värinmäärityskoje rekisteröi hampaiden oman värin. Sitten katsotaan, minkä verran hampaita voisi vaalentaa. Tavoitteena ovat luonnollisen kirkkaat hampaat.

4. Voinko valkaista hampaani itse?

Voit. Kotikonsteista tehokkaimmat ovat valkaisukisko ja valkaisugeeli. Hanki kotivalkaisutarvikkeet mieluiten hammaslääkäriasemalta tai apteekista. Voit tehdä valkaisun joko valmiskiskoilla tai omille hampaillesi muotoilluilla kiskoilla. Jälkimmäisiä saa hammaslääkäristä.

Kiskon sisäpuolelle levitetään pieni tippa valkaisugeeliä, kisko pannaan hampaisiin, ja valkaisuaineen annetaan vaikuttaa tuotemerkistä riippuen 1–6 tuntia. Valkaisukiskoa käytetään 2–3 viikkoa.

5. Onko itse tehty valkaisu turvallista?

Riippuu sekä valkaisijasta että valkaista­vien hampaiden kunnosta. Kotivalkaisu on joiltakin mennyt pieleen: kiille on vaurioitunut, ja hammaskaulaan on tullut koloja ja vihlovia pintoja. Syy on saattanut olla väärässä valkaisuaineessa, kohtuuttoman pitkässä valkaisuhoidossa tai siinä, että hampaat ja suu eivät ole olleet kunnossa.

Jos haluaa taatusti turvallisen hampaidenvalkaisun, se kannattaa teettää hammaslääkärillä, joka tarvittaessa korjaa hampaat ennen valkaisua. Hammaslääkärissä välttyy myös kotivalkaisuaineiden ikeniä ja ruokatorvea ärsyttävältä vaikutukselta.

Lue myös: Tämän verran hampaiden valkaisu maksaa.

6. Miten hammaslääkärin tekemä valkaisu ­eroaa kotitekoisesta?

Hammaslääkäri käyttää apuna esimerkiksi ultravioletti- eli uv-valoa tai laseria, joiden avulla valkaisuaine vetyperoksidi viedään hampaaseen.Valoa tai laseria käytetään usein ensimmäiseen hampaidenvalkaisuun, jos on tarvetta näkyvään muutokseen. Jos hampaat ovat entuudestaan melko vaaleat, riittää geelivalkaisu.

Usein selvitään 60–90 minuutin käynnillä. Ensin asiakkaan huulet suojataan  kumisuojuksin. Ikeniin levitetään suojageeliä. Sen jälkeen valkaiseva vetyperoksidi levitetään pensselillä hampaiden päälle, niin sanotulle hymyalueelle eli hampaiden etupuolelle, ylä- ja alariville.

Uv-valkaisussa valkaisuaine aktivoidaan ultraviolettivalolla. Näin tehdään kolmesti 15 minuutin jaksoissa yhden käyntikerran aikana. Sitten valkaisuaine huuhdellaan, ja hampaille tehdään fluorihoito.

Hoitotavasta riippuen voi saada 8–12 astetta ­valkoisemmat hampaat.

7. Tehoavatko vaalentavaksi mainostetut ­hammastahnat tai valkaisupuikot?

Ne vaalentavat lievästi ja vain pinnallisia värjäytymiä. Hammasluuhun asti niiden teho ei yllä.

Lue myös: Osaatko hoitaa hampaasi oikein?

8. Onko valkaisu aina haitallista hampaille, vaikka sen tekisi hammaslääkäri?

Hammaslääkäri valkaisee hampaat turvallisesti. Hän tarkastaa hampaat ennen valkaisua. Siihen ei ryhdytä, ennen kuin hammaskalusto, ikenet ja suun limakalvot ovat kunnossa.

Tyypillisin valkaisun haitta on hampaiden vihlonta. Se on vaaratonta ja ohimenevää, jos hampaat ovat olleet kunnossa ennen valkaisua.

9. Miten huollan valkaistuja hampaitani?

Valkaisun jälkeen on ei saa juoda kahvia tai punaviiniä eikä polttaa tupakkaa kolmesta tunnista kahteen vuorokauteen valkaisumenetelmästä riippuen. Tuona aikana valkaistu hammas on kuin sieni: se imee herkästi itseensä väriä.

Muutoin riittää, että harjaa hampaansa kaksi kertaa päivässä ja puhdistaa hammasvälit hammaslangalla iltapesulla.

Asiantuntijana esteettiseen hammashoitoon perehtynyt hammaslääkäri Reetta Suokas,  Kaivopuiston hammaslääkäriasema, Helsinki.

Halvaus, infarkti, kaatuminen, hapenpuute, synnytys. Kun hätä on suuri, apua on saatava minuuteissa. ET-lehti seurasi ambulanssin viikonloppua Laukaassa. 

TV-sarjoissa ambulanssit ajavat aina pillit soiden onnettomuuspaikalta toiselle. Todellisuudessa ambulanssityö on paljolti valmiudessa olemista. Näin myös Keski-Suomessa Laukaassa, jossa ensihoitajat Susanna Jauhiainen, 31, ja Joni Lehtonen, 28, tekevät 24 tunnin työvuorossa paljon muutakin, esimerkiksi tarkistavat lääkereput, pesevät ambulanssin ja opiskelevat. 

– Yleisin keikka on vanhuksen luo, jonka yleiskunto on äkillisesti heikentynyt, Joni toteaa. 

Tänään päivän ensimmäinen potilas on viety kotoaan Laukaan terveyskeskukseen. Leikattu polvi oli äitynyt valtavan kipeäksi eikä potilas voinut istua edes autossa kipujen takia. 

Nyt kahvi porisee ja alamme jutustella asemalla, joka on oikein kotoisa kulmasohvineen. Kaksi makuuhuonettakin on tarjolla lepohetkiä varten. 

Piip piip. Piip pii. Kutsu käy ja kahvit jäävät!

Kiireellisten tehtävien yleisimmät syyt ovat esimerkiksi elvytys, kolarit, sydäninfarkti ja aivohalvaus.

Viranomaisverkossa toimivaan Virve-puhelimeen tulee hätäkeskuksen välittämä tehtävä. Polvipotilas täytyy siirtää terveyskeskuksesta Jyväskylään keskussairaalaan.  

Autossa Joni kertoo, että hätäkeskus jakaa tehtävät kiireellisyysluokkiin ennen ambulanssille välittämistä.  A eli Aatami ja B eli Bertta ovat kiireellisiä. C eli Celsius on keskikiireellinen ja D eli Dave kiireetön. 

– A-tehtäviä on noin viisi prosenttia. Yleisimmät syyt ovat elvytys, kolarit, putoamiset korkealta, akuutit rintakivut, sydäninfarkti ja aivohalvaus. 

Laukaan nuoret ensihoitajat ottavat työnsä tyynesti. Iso osa ensihoitajien työpäivästä on valmiudessa olemista.
Laukaan nuoret ensihoitajat ottavat työnsä tyynesti. Iso osa ensihoitajien työpäivästä on valmiudessa olemista.

Kun hälytys saapuu, auto lähtee liikkeelle.
Kun hälytys saapuu, auto lähtee liikkeelle.

Potilaskohteen koordinaatit tulevat hätäkeskuksesta suoraan ambulanssin navigaattoriin. 

– Jos on vieras osoite ja Aatami-tehtävä, tarkistan vielä seinältä kunnan kartasta paikan. AB-tehtävissä auton on lähdettävä 90 sekunnin kuluessa. Hätäkeskus ja ensihoidon kenttäjohtajat seuraavat aikoja, mutta sairaanhoitopiirin herrasmiessopimus on, että lautasen saa syödä tyhjäksi, kun tulee kiireetön D-tehtävä, Joni hymyilee.

Polvilumpio paikoilleen

Kaisa Luukkanen, 77, noudetaan terveyskeskuksesta, jossa hän on saanut kipulääkettä suoneen ja lähetteen keskussairaalaan. 

– Polvea särki aivan valtavasti, en voinut edes istua, kävelemisestä puhumattakaan. Siihen laitettiin tekonivel pari vuotta sitten, mutta mitään tämmöistä ei ole ennen tapahtunut. Tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni ambulanssin, Luukkanen kertoo.

Matkalla Virve-puhelin kertoo, että Laukaassa on liikenneonnettomuus. Sinne lähetetään auto lähempää Tikkakoskelta, koska Laukaan ”lanssi” on nyt 30 km päässä Jyväskylässä. 

Kun potilas on jätetty sairaalaan lisätutkimuksiin, alkaa Joni kertoa edellisen työvuoron tapahtumista. Käyntejä oli seitsemän. 

– Yksi oli akuutti aivohalvaustehtävä. Normaalisti omatoimisen miehen toimintakyky oli yhtäkkiä laskenut, hän ei pystynyt puhumaan, päätä särki ja toisen käden puristusvoima oli heikompi. Veimme hänet näillä löydöksillä suoraan keskussairaalaan.

Joni ja Susanna veivät Kaisa Luukkasen kovan polvikivun takia ensin Laukaan terveyskeskukseen ja myöhemmin keskussairaalaan.
Joni ja Susanna veivät Kaisa Luukkasen kovan polvikivun takia ensin Laukaan terveyskeskukseen ja myöhemmin keskussairaalaan.

Seuraava potilas oli sählynpelaaja, joka oli saanut iskun polveensa ja lumpio oli mennyt pois paikoiltaan. 

– Polvi oli tosi kipeä, ja nukutimme pelaajan hetkeksi lääkkeillä ja asetimme polvilumpion paikoilleen. Annoimme kipulääkettä ja kuljetimme potilaan sairaalapäivystykseen tarkempiin tutkimuksiin. 

Hoitotason ambulanssin henkilökunta pystyy tekemään paljon potilaan hyväksi. 

– Ohitusleikatun naisen aamuyöstä alkanut rintakipu oli pahentunut päivän mittaan. Se ei mennyt nitrosuihkeella ohi. Hoidimme häntä paljon kotona, aloitimme muun muassa nitroinfuusion suoraan suoneen ja otimme sydänfilmin. Se lähetettiin lääkärille, joka kehotti toimittamaan potilaan keskussairaalaan jatkohoitoon. 

"On hyvä, että nykyisin ollaan joustavia eikä katsota tiukasti kuntarajoja."

Vuoroon osui toinenkin aivoperäinen tehtävä. Mies tuupertui kotonaan olohuoneeseen, löi päänsä ja korvasta tuli verta. 

– Hän oli sekava eikä tiennyt missä oli, mutta tavallisimpia aivohalvausoireita ei ollut. Yleensä niissä raajojen voima on heikentynyt eikä potilas pysty tuottaman selkeää puhetta. Otimme sydänfilmin, laitoimme tipan, lääkitsimme ja kiidätimme hänet suoraan keskussairaalaan. Siellä kävi ilmi, että hänellä oli pieni aivoverenvuoto ja kallonmurtuma.

Navigaattori auttaa oikean reitin löytymisessä. Samalla voi ennakoida perille pääsyn ajan.
Navigaattori auttaa oikean reitin löytymisessä. Samalla voi ennakoida perille pääsyn ajan.
Joni ja Susanna työssään.
Joni ja Susanna työssään.

Kuin pieni sairaala

Taas on aikaa keittää uudet kahvit asemalla ja jutella. Joni on työskennellyt ambulanssissa seitsemän vuotta, ja sinä aika moni asia on muuttunut. 

– On hyvä, että nykyisin ollaan joustavia eikä katsota tiukasti kuntarajoja. Kun potilas soittaa hätäkeskukseen, se lähettää aina lähimmän auton. 

Hoitotason ambulanssi on kuin pieni teho-osasto. Vakavassa tilanteessa hoitotoimenpiteet voidaan aloittaa jo kohteessa.

Ambulanssien hoitovalmiudet ovat nousseet paljon. Hoitotason ambulanssi on parhaimmillaan kuin pieni teho-osasto. Kaikille tehdään perustutkimukset eli mitataan verenpaine, syketaajuus, verensokeri, lämpö, alkoholipitoisuus ja seurataan hengitystä ja hapetusta. Tilanteen ollessa vakava voidaan aloittaa monenlaisia vaativia hoitotoimenpiteitä jo kohteessa. 

– Jos on tarpeen voidaan ottaa sydänfilmi ja lähettää se ensihoitolääkärille katsottavaksi. Voimme kääntää sydämen rytmin, hoitaa potilaan verenkiertoa ja verenpainetta. Lääkkeitä on joka lähtöön nesteenä ja tablettina. Akuuttiin sydäninfarktiin voimme aloittaa liuotushoidon.   

– Hoitotason ambulanssissa saamme antaa lääkettä ilman lääkärikonsultaatiota, tiettyjen ohjeiden mukaan. Sairaalassa hoitaja ei saa määrätä edes Panadolia ilman lääkäriä. Ennen hoitotason yksiköitä oli Keski-Suomessa vain yksi, nyt niitä on 18. On hyvä, että potilaita voidaan hoitaa jo kohteessa. 

Joni on ollut neljässä synnytyksessäkin mukana. Kaikki olivat monisynnyttäjiä ja tehtiin päätös synnyttää kotona. Se on autoa rauhallisempi paikka. 

Pullonkorkki kiinni

Juttutuokio Jonin kanssa keskeytyy hetkessä, kun kello 22.05 tulee lähtökäsky Berttana eli lähdetään pillit soiden. 22 kilometriä mutkaista tietä taittuu 20 minuutissa, sillä välillä ajetaan jopa 160 km tunnissa. 

– Hätäkeskus kertoi, että 64-vuotias isäntä oli kaatunut mahalleen löylyhuoneen lattialle. Emäntä ei saa kiuasta pois päältä. Varaudumme aina lähtiessämme pahimpaan, se on helpompaa niin päin, Joni suunnittelee. 

Sydänfilmin voi ottaa vaikka kodin pesuhuoneessa. Tarvittaessa Joni ja Susanna konsultoivat tuloksesta lääkäriä.
Sydänfilmin voi ottaa vaikka kodin pesuhuoneessa. Tarvittaessa Joni ja Susanna konsultoivat tuloksesta lääkäriä.
Susanna ottaa verikokeen Matti Lönniltä.
Susanna ottaa verikokeen Matti Lönniltä.

Perillä huomataan, että apuun hälytetty sukulainen naapurista on saanut emännän kanssa isännän löylystä pesuhuoneen lattialle. Verta on aika paljon. Joni alkaa jututtaa potilasta, joka vastailee selkeästi. 

– Jalat eivät pitäneet yhtään, osuin kiukaaseen ja taisi tulla palovamma jalkaan. Olutta on otettu vain kaksi pulloa, Matti Lönn toteaa. 

Susanna ja Joni tekevät perusrutiinit. Tarkistetaan tajunta, hengitys ja verenkierto. Sydänfilmi otetaan pesuhuoneen lattialla. Rintakipuja tai hengenahdistusta ei ole, rytmi sydämessä on oikeanlainen, verensokeri on ok. Alkoa 1,35 promillea. 

Kissakin tulee tarkistamaan tilanteen.

– Mirri, 17, huolehtii niin iskästä. Nukkuukin hänen vieressään, Pirjo-rouva kertoo. 

Joni pyytää Mattia nousemaan jaloilleen ja siirtymään tuvan puolelle. 

– Onko tämä tuoli isännän vai kissan paikka? Joni vitsailee ja ohjaa potilaan istumaan. 

Potilaan hengitys on raskasta ja kävely hidasta, mutta se on rouvan mukaan sitä tavallisestikin. Tilanne näytti pahemmalta kuin se olikaan, sillä kasvoilla oleva veri tulee nenän vieressä olevan luomen reunasta. 

– Mitäs me Matti nyt tehdään? Pitäisikö jäädä kotia, kun jalkakin kantaa? Mitäs mieltä emäntä on? Nyt pitää vaan sekä saunan ovi että olutpullon korkki sulkea ja mennä nukkumaan. Käykää näyttämässä arkena palovammaa terveydenhoitajalle, Joni toteaa.

Puhelimessa konsultoitu lääkäri on samaa mieltä.  

– Potilas liikkui omatoimisesti, vaihtoi vaatteita ja vitsiäkin väänsi. Seuraan aika tarkasti tämmöisiä, että miten toimii. Luottavaisin mielin pystyin jättämään kotiin. 

Ambulanssiin kyydissä on aina iso liuta lääkkeitä ja muita ensihoidon tarpeita.
Ambulanssiin kyydissä on aina iso liuta lääkkeitä ja muita ensihoidon tarpeita.

Aina ei tarvita ambulanssia

Tehtävät, joissa ei tarvita minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä, ovat lisääntyneet Jonin mukaan paljon. Kansalaiset soittavat Hätäkeskukseen ja ”tilaavat” ambulanssin mitä erikoisempien syiden takia. Joku saattaaa soittaa pitkän päihteiden käytön jälkeen aamuyöllä ja pyytää päästä kuntoutukseen. 

– Aina menemme ja teemme perustutkimuksen, vaikka olisi samojen tyyppien luona käyty jo kymmeniä kertoja. Usein saamme vielä haistattelut päälle. Silti ammattitaitoinen asenne ja käyttäytyminen pitää säilyttää aina.

Ihmiset eivät aina tiedä, mistä apua voisi hakea. Moni soittaa paniikissa hätäkeskukseen ja tilaa ambulanssin. Esimerkiksi keskussairaalaan voi soittaa päivystävälle hoitajalle yötä päivää. 

"Usein ei ole tarvetta hakeutua aamuyöllä päivystykseen. Haavankin voimme ommella kotona."

– Ensihoidon tarkoitus on hoidon tarpeen arviointi. Pystymme tutkimaan hyvin ja konsultoimaan lääkäriä, joka näkee potilaan tiedot koneelta. Usein toteamme, ettei ole päivystyksellistä tarvetta hakeutua aamuyöllä mihinkään. Haavankin voimme ommella kotona. 

Sekä Joni että Susanna kiittävät työrytmiään hyväksi. 

– Työviikossa on kaksi pitkää päivää ja sitten kuusi vapaata.  

Kellon lähestyessä puolta yötä toimittaja ja kuvaaja lähtevät, mutta Joni ja Susanna jäävät töihin. 

PS. Jonin ja Susannan loppuvuoroon kuului seuraavia tehtäviä:

Huimauksesta ja oksentelusta kärsivä potilas joka kuljetettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle odottamaan päivystyksen alkua. 

Liikaa alkoholia nauttineen veronmaksajan vointi tarkistettiin, ja hän lähti poliisin mukaan.

Akuutti aivohalvauspotilas kuljetettiin Keski-Suomen keskussairaalaan.

Artikkeli on julkaistu aiemmin ET Terveys -lehden numerossa 1/2015.

Näin hoitotehtävän kiireellisyys arvioidaan:

A-luokka

Jos on syytä epäillä, että potilaan peruselintoiminnot ovat välittömästi uhattuna. Hoitoa paikalla 8 minuutissa. 

Esimerkiksi:
- Tajuttomuus ja elvytyksen tarve
- Veden varaan joutuminen, jos uhri on edelleen veden alla
- Kova, sydänkohtaukseen viittaava rintakipu
- Hätäsynnytys

B-luokka

Jos tilanteen vakavuudesta ei ole varmuutta, mutta riski arvioidaan korkeaksi. Hoitoa paikalla 8 minuutissa. 

Esimerkiksi:
- Hukuksiin joutuminen, jos potilas on jo saatu virkoamaan ja vedestä pois
- Tajuttomuus, jos potilas hengittää ja reagoi käsittelyyn
- Myrkytys, jos potilas reagoi käsittelyyn

C-luokka

Jos peruselintoimintojen tila on vakaa tai niiden häiriintyminen lievää, mutta potilas tarvitsee nopeaa arviointia. Hoitoa paikalla 30 minuutissa. 

Esimerkiksi:

- Hengitysvaikeudet, jos potilas pystyy puhumaan
- Lievät palovammat aikuisella
- Alilämpöisyys, jos potilaan yleistila on hyvä
- Kovat vatsakivut, jotka eivät ole jatkuvia

D-luokka

Jos potilaan tila on vakaa, mutta ensihoidon tarve tulee arvioida. Hoitoa paikalla 2 tunnissa. 

Esimerkiksi:

- Lievät haavat, jos potilas ei pysty itse hakeutumaan hoitoon
- Vähitellen pahentuneet kivut
- Ripulin tai oksentelun vuoksi hitaasti heikentynyt yleistila

Lähteet: Hätäkeskuslaitos, STM:n asetus ensihoitopalvelusta, Kuntaliitto, Iltasanomat.fi. 

Miltä tyttärestä tuntuu hoitaa dementoitunutta äitiään? Välillä pintaan pääsevät ilo ja nauru, välillä suru. Tytär piti päiväkirjaa viikon ajan.

Maanantai

Olen jälleen kerran junamatkalla Helsingistä Etelä-Karjalaan hoitamaan aivoinfarktin seurauksena dementoitunutta äitiäni. Juuri nyt en ehtisi mitenkään, sillä deadlinet painavat päälle – siispä työt ovat mukana.

Mutta parempi näin päin. Miten rankaksi kävisi, jos tekisin viikot töitä ja aina viikonloppuisin ottaisin äidin hoiviini? En uskalla ajatellakaan.
Hoitokodin käytävällä törmään äitini omahoitajaan. Mukavaan ihmiseen, joka on aidosti reipas ja empaattinen. Alituisesta kiireestä ja hoitajapulasta huolimatta täällä yritetään tosissaan. Henkilökunta järjestää asukkaille grillijuhlia, saappaanheittokisoja ja lauluiltoja, vie teatteriin tai retkelle joen
varteen.

He osaavat myös koskettaa. Tuntuu hyvältä nähdä, että hoitaja ottaa ohi kulkiessaan kevyesti kiinni äidin olkapäästä ja sanoo, että äiti näyttää tänään tosi sievältä punaisessa paidassaan.

Äiti on kuulemma taas kaatunut. Hankintalistalla on nyt murtumilta suojaavat lonkkahousut. Sovimme, että äitiä kannustetaan silti liikkumaan ilman pyörätuolia niin kauan kuin hän siihen kykenee.

Äidin siniset puuvillaverkkarit lököttävät puolitangossa, sukat ovat makkaralla ja harmaantunut, permanentistaan ylikasvanut tukka hapsottaa silmillä. Äiti tuijottaa seinää, silittää Pikku-Lottaa ja hymisee.

Ikeasta hankkimani Lotta on pehmolelu, joka muistuttaa labradorinnoutajan pentua. Se on äidille rakkain olento maan päällä. Lelusta on tullut elävä koira, joka äidin sekavassa mielessä muuntuu välillä ihmishahmoksi, pikkutytöksi.
Se pissii sänkyyn, ei oikein syö ja nukkuu joskus kehnosti.

Olen oppinut, että jos koiralla on asiat huonosti, äidilläkin on. Lelu on äidin hädän ja turvattomuuden ilmapuntari.

Äiti pönkii sängystä omin avuin istumaan, kun huikkaan moit.
Halaan ja kysyn, että lähdettäiskös pienelle kotilomalle. Äiti ei ajatuksesta pahemmin innostu, vaikka on puhelimessa kinunnut minua käymään.
Pakkaan äidin tarvitsemat tavarat pikavauhtia ja taistelen kengät jalkaan. Pehmokoira lentää kassiin vähän liian vauhdikkaasti. ”Ei saa pientä heitellä”, äiti toruu.

Tiistai

Päätä särkee jo aamusta. Yö on ollut kamala, sillä äiti on ravannut asunnossa kuin maaninen hirvi. Olen torkahdellut tunnin, parin pätkissä, sillä äiti on myllännyt vaatehuoneessa ja käynyt tyrkkimässä minua aamukolmelta pukemishommiin.

Vaistosin jossain vaiheessa unen harson läpi, että ulko-ovi kävi. Äiti oli karannut porraskäytävään, mennyt hissiin ja oli soittamassa alakerran naapurin ovikelloa. Onneksi kukaan ei avannut.

Saattelin äidin takaisin sisään ja anelin, että äiti yrittäisi rauhoittua ja antaisi minun nukkua. Kerron, että meidän pitäisi jaksaa koko seuraava päivä.
Siitä äiti loukkaantuu. ”Mie en sit sano ennää mittää”, hän kivahtaa.
Kun aamu valkenee, äiti on unessa. Itse olen horteessa, enkä saa mitään aikaiseksi.

Iltapäivällä on silti lähdettävä ruokaostoksille. En voi jättää äitiä yksin, joten hän tulee mukaan. Onneksi pyörätuolit ovat niin näppärästi koottavia. Vielä kun muistaisin hankkia työntökahvoihin verkkokassin.

Äidin vasen käsi on halvaantunut, ja kun kasaan ostoksia hänen sylissään olevaan ostoskoriin, kahva lipsahtaa äidin oikean käden kynkästä ja ruoat romahtavat lattialle. Perkeleen perkele.

Keskiviikko

Luulen, että tästä tulee hyvä päivä. Olemme molemmat virkeitä ja levänneitä. Tänään me tytöt lähdetäänkin kaupungille vähän humputtelemaan!
Käymme H&M:llä ostamassa äidille kolmet alushousut ja apteekista kipugeeliä jalkasärkyihin. Sitten keplottelemme itsemme kahvilaan. Tilaan meille puolukkatortut ja isot kupit kahvia. Sumpin äiti kaataa saman tien päälleen ja alkaa huutaa. Koko kahvila seuraa draamaamme, joitakin naurattaa. Äiti, ei taas tätä!

Talutan äidin vessaan, jonka tilat ovat niin pienet, ettei kaksi ihmistä mahdu sinne yhtä aikaa.

Kun viimein pääsemme kotiosoitteeseen, noudan sisältä pesutarvikkeet äidin odottaessa kylmässä autossa ja suuntaamme kylpylään puhdistautumaan.
Äiti on taas äkäisellä tuulella ja tiuskaisee minulle, että ”siun ei tarvii tänne ennää tulla”. Dementiassa on kuitenkin se hyvä puoli, että olematon lähimuisti haihduttaa nopeasti myös kiukun. Äiti kyselee, minne me olemme matkalla. Vastaan, että kylpylään saunomaan. Kymmenen sekunnin kuluttua hän kysyy uudestaan, minne ollaan ajamassa.

Sama levy pyörii tauotta koko ajomatkan. Minusta tuntuu, että kohta saatan taas kilahtaa.

Selviämme reissusta kotiin jota­kuinkin hengissä. Syötyämme avaan pullon valkoviiniä ja istutan äidin sohvaan. Äiti yrittää juottaa viiniä Pikku-Lotallekin, mutta sanon tiukasti, että koirat eivät juo alkoholia.

Kuuntelemme levyltä Glenn Milleriä. In The Mood tyynnyttää äidin. Meillä on loppujen lopuksi oikein kiva ilta.

Torstai

Äiti on taas hädissään. Hän vaappuu kävelykeppinsä kanssa vaatenaulakolle ja rahtaa sieltä eripariset kengät. Äiti vaatii minua laittamaan hänelle kengät jalkaan, jotta hän ehtisi kotiin menevään linja-autoon.

Koti, jonne äiti haluaisi, on hänen lapsuudenkotinsa. Se myytiin 1950-luvun alussa, kun äidin veli oli kaatunut sodassa, eikä maatilalle ollut jatkajaa. Kotona äitiä odottaa kuulemma hänen oma äitinsä, joka ”on varmaan huolissaan, ko miust ei oo kuulunt mittää”.

Yritän selittää äidille, että Hanna-mummo on kuollut jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, eikä äidin tarkoittamaa kotiakaan enää ole. ”Kyllä on, vastha mie sieltä läksin”, vänkää äiti ja käy itkuiseksi.

Pikku-Lotta pelastaa tilanteen. Haen sen vuoteesta ja leperrän, että katsos, kuka tuli. Äiti ojentaa kätensä, ottaa koiran ja kikattaa. Äidin onnellinen nauru riipaisee, sillä en muista, milloin olisin sen viimeksi kuullut.

Mietin, miksi dementoituneen elämästä häviää ensimmäisenä ilo. Onko äidillä koko ajan paha olla? Kunpa voisin auttaa häntä jotenkin – lievittää ainaista ahdistusta. Minusta tuntuu kuin sääli painaisi sisuksissani ainakin tonnin.

Iltapesulla suihkutan käsisuihkulla äidin pyllyn ja vaihdan alushousut yövaippaan, sillä äiti on kakannut alleen. Autan äitiä pesemään hampaat ja päädymme kiistaan siitä, onko yöpuku todella äidin oma vai olenko varastanut sen jostakin.

Saattelen äidin yöpuulle ja asetan koiran hänen tyynylleen, kuono kiinni äidin kaulakuoppaan. Kun peittelen äitiä, hän napittaa minua hämillään ja kysyy: ”Kuka sie oot?” Kerron, että olen hänen tyttärensä, hänen oma lapsensa. ”No totta kai mie sen tiesin”, äiti napauttaa.

Tuon kannettavan vessatelineen alle vesiämpärin, jätän oven raolleen, menen avaamaan tietokoneeni ja yritän keskittyä kirjoittamiseen. Sydämessäni on kaihertava möykky.

Lähden huomenna takaisin Helsinkiin ja näen jo mielessäni, miltä äiti näyttää, kun jätän hänet hoitokotiin – omaan huoneeseensa, jota äiti ei tunnista.
Sanon silloin äidille, että minun pitää nyt mennä ja lupaan, että soitan, kun olen kotona. Silitän äitiä käsivarresta ja kehotan Pikku-Lottaa olemaan kiltisti.
Äiti on muissa maailmoissa; apaattiset silmät tuijottavat kattoon. Unohtiko hän jo, että minä kävin?

Ovelta kuulen äidin hentoiset heipat. ”Vie terveisiä ja kiitos siulle kaikesta”.

Juttu on julkaistu aiemmin ET-lehdessä 5/13 ja verkossa äitienpäivänä 2014.

Nina Banerjee-Louhija: Äiti ei rakastanut minua

Mies, voitko hyvin? Jos et, käväisepä hormonihoitoihin erikoistuneen lääkärin pakeilla. Hän mittaa testosteronitasosi ja kyselee oireistasi. Voit yllättyä.

Kuulostaako tutulta: Sinulta on kerta kaikkiaan virta pois. Et jaksa mitään, mikään ei kiinnosta, ärtymys syttyy pienimmästäkin. Uni on katkonaista. Seksi ei huvita eikä suju, ja vaimon kanssa välit viilenevät.

Tällainen potilas on miehen terveyttä hoitavalle erikoislääkärille tavallinen tapaus.

– Kyse on hyvin usein testosteroni-hormonin puutteesta. Toisin kuin usein kuvitellaan, mies ei tule vastaanotolle seksiongelmien takia vaan siksi, että kaikki puhti on kadonnut, kertoo dosentti, kliinisen fysiologian erikoislääkäri Juhana Piha.

Testosteronin eritys vähenee ajan kuluessa niin hitaasti, ettei mies sitä usein itse tajua. Hän sopeutuu tilanteeseensa ja pitää sitä normaalina ikääntymiseen liittyvänä haittana.

– Keskimäärin miehet odottavat viisi vuotta, ennen kuin tulevat vastaanotolle. Monen kunto on silloin jo huono ja myös parisuhde on kärsinyt. Suuri ongelma on se, etteivät lääkärit tunnista testosteronivajeen oireita. Ne sotketaan masennukseen ja uupumukseen, ja potilaille määrätään psyykelääkkeitä, mikä vain pahentaa oireita, Juhana Piha kuvailee.

Tyypillinen testosteronin vajeesta kärsivä mies on noin 50-vuotias.

– Määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska niin oireiden kriteerit kuin se, mikä on riittävä testosteronitaso, ovat kiistanalaisia kysymyksiä. Lukemani ja kokemusteni perusteella uskallan arvioida, että noin 10 prosentilla 50-vuotiaista ja kolmanneksella 60-vuotiasta on testosteronin vaje, johon liittyy oireita.

Suorastaan ihmelääke

Modernit testosteronilääkkeet tulivat markkinoille 10 vuotta sitten. Tavallinen hoito on siitä lähtien ollut päivittäin käytettävä testosteronigeeli ja kolmen viikon tai kolmen kuukauden välein lihakseen pistettävä testosteroni.

– Jos miehellä on todettu matala testosteroni ja tyypilliset oireet, testosteroni on suoranainen ihmelääke. Se poistaa oireet ja mies tuntee itsensä täysin terveeksi. Kiitollisempaa potilasta saa hakea, Juhana Piha naurahtaa.

Entäpä sivuvaikutukset?

– Ennen hoitoa miehen kanssa täytyy puhua selväksi kaksi asiaa. Jos hän aikoo hankkia lapsia, testosteronihoito ei käy, koska se vaikuttaa haitallisesti miehen omaan testosteronin eritykseen ja siittiöiden toimintaan. Toinen asia on, että hoito saattaa nostaa hemoglobiinitasoa. Se on harvinaista, mutta tilannetta pitää kuitenkin vuosittain seurata.

Hyvästi urbaanit legendat

Lisääkö testosteronihoito eturauhassyövän riskiä?

– Ei lisää. Se on urbaani legenda. Tiedetään varmasti, että testosteronihoito ei aiheuta eturauhassyöpää, Piha toteaa.

– Ennen testosteronihoitoa pitää kuitenkin tarkistaa, ettei miehellä jo ole eturauhassyöpää, koska testosteronihoito kiihdyttää eturauhassyövän kasvua.

Toisenkin urbaanin legendan Piha haluaa heittää romukoppaan: testosteronihoito ei yleensä aiheuta kaljuuntumista. Sen sijaan finnejä voi vähän tulla.

– Hoitoa saaneet miehet ovat yleensä kuitenkin niin tyytyväisiä olonsa kohentumiseen, että iho-oireita ei koeta ongelmiksi lainkaan.

Hyvää sydämelle?

Testosteronihoitojen hyödyistä on viime vuosina saatu uutta tietoa.
Matalalla tai alentuneella testosteronilla on todettu olevan selvä syy-yhteys riskiin saada kuolemaan johtava sydän- tai aivoinfarkti. Yhdysvalloissa julkaistiin 2008 tulokset viisi vuotta kestäneestä tutkimuksesta, jossa otettiin selvää, miten testosteronihoito vaikuttaa riskiin.

– Kuolleisuusriski oli testosteronihoitoa saavilla seuranta-aikana 10 prosenttia, ja niillä, jotka eivät saaneet hoitoa, se oli 20 prosenttia. Tällaisia tutkimuksia tulee varmaan lisää, Piha kertoo.

Testosteronihoidon vaikutuksista kolesterolitasoihin on ristiriitaista tietoa.

– Siinäkin uusimmat tutkimukset puhuvat sen puolesta, että tasot eivät nouse. Nämä uudet testosteronit eivät rasita maksaa samalla tavalla kuin entiset.

Juhana Piha on tyytyväinen, että Suomessa on nyt hiljalleen alettu ymmärtää hormonihoitojen merkitys miehen kokonaisterveyden kannalta. Mutta:

– Edessä on silti vielä iso työ, koska suuri osa lääkäreistä ei ole saanut mitään koulutusta tähän asiaan. Pitää ymmärtää, että testosteronin vajeen hoito ei ole mitään douppausta vaan tavoitteena on normaalitaso. Lääkäritkin yhdistävät testosteronin sanana usein seksiin ja lihaksiin, vaikka todellisuudessa kyse on miehen hyvinvoinnista.

Vierailija

Veto pois? Harva osaa yhdistää sitä mieshormonin puutteeseen

Voi siis kuolla terveenä virkeänä ja elinvoimaisena, jos korvaushoito aloitetaan, tai kärsiä pitkään ja hiljaa voimattomana, mutta elää pitkään ja maata sitten vaipoissa hoitamattona ja tokkuraiseksi lääkittynä täydellä vuodeosastolla tai hoitokodissa hoitamattomana. Mietitäänpä nyt oikein kovasti, kumman vaihtoehdon tälläisenä viisviitosena valitsisin.
Lue kommentti
Vierailija

Veto pois? Harva osaa yhdistää sitä mieshormonin puutteeseen

Tuossa edellä olikin jo lähes kaikenkattava tieto mitä tällä hetkellä on saatavilla (kansantajuistettuna) testosteronivauksista ja hoitojen riskeistä. On erittäin valitettavaa että epäterveesti lihasmassaansa mega-testo-annoksin kasvattavat nuoret ja varhaiskeski-ikäiset miehet hakevat lääketieteellistä perustetta itselleen jatkaakseen epätervettä lihaskuntoiluaan testosteroniyliannoksien turvin. Tästä saavat varmasti kärsiä ne miehet jotka todellakin omaavat alhaisen testosteronipitoisuuden...
Lue kommentti

Polven nivelrikko on ikävä vaiva, mutta kivussa omahoito on kaiken a ja o. Elintavoilla on iso merkitys, mutta lähde viimeistään yösäryissä lääkäriin.

1. Miten yleinen vaiva polven nivelrikko on eläkeikäisillä?

Jos poimisimme vastaantulevasta joukosta satunnaisesti ryhmän ikäihmisiä, yli 70-vuotiaista joka neljännellä ja 80-vuotiailla jo lähes joka toisella olisi polven nivelrikko, naisilla useammin kuin miehillä.

Tälle vaivalle siis altistavat ikä ja perimä, mutta myös ylipaino, kuormittava työ sekä aiemmin podetut nivelvammat.

2. Mikä nivelrikon aiheuttaa?

Nivelrikossa on kyse nivelruston vaurioitumisesta. Miksi rusto hajoaa, se on tutkijoillekin kummastus. Nivelrikko on rappeutumistauti. Jos nivelrikko pääsee käyntiin, se etenee, eikä parane. Onneksi taudin kulku on useimpien kohdalla hidasta.

Yleensä potilaat pärjäävät nivelrikon kanssa vuosia, ennen kuin ruston kuluminen etenee luuhun ja alkaa vaikeuttaa arkea.

Lue myös:  "40 000 euron nainen”: Näin valmistauduin polvileikkaukseen

3. Miten polven nivelrikko oireilee?

Alkava nivelrikko oireilee ensin kuormituskivuin eli silloin, kun polvi on liikkeessä ja se joutuu kannattelemaan kehon painoa. Hiljalleen kivusta tulee muutoinkin tuttu seuralainen. Tilanne alkaa olla vaikea, kun niveliä koskee myös yöllä. Yösäryn tullessa kannattaa viimeistään lähteä lääkäriin.

Silti kipu ja nivelrikon vaikeusaste eivät aina osu yksiin. Vaikeakin nivelrikko voi olla melko kivuton, toisaalta nivelrikko oireilee tavallisesti aaltomaisesti. On parempia päiviä ja huonompia päiviä. Kantavissa nivelissä, kuten lonkka- ja polvinivelissä, kipu on yleensä pahinta.

4. Mistä polven nesteilyssä on kyse?

Usein tämäkin vaiva liittyy polven nivelrikkoon, jonka taudinkuvaan kuuluvat myös tulehdusvaiheet. Kun tulehdusvaihe iskee, polven nivelonteloon kertyy nivelnestettä ja polveen voi tulla särkyä ja liikerajoituksia. Polvinivelen turpoaminen voi johtua myös polvivammasta tai reumatulehduksesta. Neste aiheuttaa polveen kiristystä ja polvi tuntuu jäykemmältä.

Nesteen kertymisen syy pitää aina selvittää lääkärissä.

5. Mitä nivelrikon edetessä tapahtuu?

Oireiden eteneminen vaihtelee yksilöllisesti. Tavallisesti rappujen kulkemisesta etenkin alaspäin tulee kivuliasta ja vaikkapa tuolista, sängystä tai autosta nouseminen hankaloituu. Myöhemmin polvi ei kenties enää taivu niin kuin ennen ja kävelystä tulee jäykkää. Pitkälle edennyt nivelrikko voi viedä polven virheasentoon.

6. Miten voisin hoitaa kipeää polveani kotioloissa?

Nivelrikon hoitopolku koostuu ”kuudesta ällästä”: liikunnasta, levosta, laihdutuksesta, liikehoidoista, lääkityksestä ja leikkauksesta. Liikunta on nivelrikkoiselle tärkeä juttu, sillä liikkuminen vahvistaa niveliä tukevia lihaksia ja vilkastuttaa nivelruston aineenvaihduntaa.

Hyviä lajeja nivelrikkoiselle ovat esimerkiksi kävely, uinti, hiihto, vesijumppa ja pyöräily. Sellaisia lajeja, joissa niveliin kohdistuu kovia iskuja, ei kannata harrastaa. Juoksu, hyppelyt ja monet pallopelit kannattaa jättää pois.

Polvien ojentelu ja nivelten liikuttelu vaikkapa telkkarin ääressä pitää polvivaivaisen liikeratoja yllä ja hidastaa nivelten jäykistymistä.

7. Onko kylmästä apua?

Kyllä vain. Kylmä hoitaa tulehtunutta niveltä ja vähentää kipuilua. Kylmäpussilla on hyvä hautoa kipeää niveltä kolme kertaa päivässä kymmenen minuutin ajan.

8. Missä vaiheessa tulee lääkkeiden vuoro?

Silloin, kun niveliä koskee – usein siis jo nivelrikon alkuvaiheessa. Kipua kannattaa lievittää ensiksi reseptittä apteekista saatavilla kipugeeleillä, joissa vaikuttavana aineena voi olla esimerkiksi diklofenaakkia, ketoprofeenia tai piroksikaamia. Geelit imeytyvät ihon läpi kudoksiin ja niitä kannattaa sivellä kipukohtaan neljästikin päivässä.

Suu kautta otettava kipulääkitys on syytä aloittaa vatsaystävällisestä parasetamolista. Se ei rasita suolistoa jatkuvassa käytössä niin paljon kuin varsinaiset tulehduskipulääkkeet, mutta tehoavat kipuun usein aivan yhtä hyvin.

9. Olen kuullut, että pistoksetkin auttavat – pitääkö paikkansa?

Voit pyytää lääkäriltäsi reseptin hyaluronaattipistoksiin. Hyaluronaatti on aine, jota kehossamme on luontaisestikin, ja lääkärit antavat sitä nivelensisäisesti pistossarjana. Pistosten teho on tosin vaihteleva, mutta monelle polvipotilaalle pistossarja lievittää kipua useiden kuukausien, jopa puolen vuoden ajaksi.

Hyaluronaatin haittapuoli on kallis hinta, sillä lääkkeellä ei ole Kela-korvattavuutta. Pistossarjan hinta on vajaat parisataa euroa.
Kortisonipistoksia annetaan lääkärin harkinnan mukaan kipeään ja nesteilevään polviniveleen. Kortisonipistoksen vaikutus kestää yleensä useita viikkoja.

10. Milloin nivelrikkoinen polveni leikataan?

Kun nivelkipu ei ole enää hallittavissa muilla keinoin ja arjesta tulee kovin hankalaa. Ja kun yösäryltä ei saa nukuttua kunnolla, potilaan on vaikea liikkua ja hänen toimintakykynsä on jo selvästi alentunut.

Leikkauksessa korvataan koko vaurioitunut nivelpinta tekonivelellä.

Asiantuntijana ylilääkäri Teemu Moilanen Tekonivelsairaala Coxasta. Lähteenä käytetty myös: www.terveyskirjasto.fi