Täysjyväviljoja, hyvää rasvaa ja proteiineja – niistä on hyvä aamiainen tehty.

Jos ilta menee napostellessa ja painon kanssa on ongelmia, syynä voi olla liian heppoinen aamupala. Kun syöt tukevan aamiaisen, se hillitsee syömishimoa vielä illallakin.

Aamupala on päivän tärkein ateria. Tätä olemme saaneet kuulla ravitsemusasiantuntijoilta kerta toisensa jälkeen. Väittämälle on tieteellisiä perusteita. Laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen kertoo, että aamupalan säännöllisellä syömisellä on tutkitusti terveysetuja.

– Kolme vuotta sitten julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan aamupalan joka päivä nauttivat välttyvät vyötärölihavuudelta, diabetekselta, metaboliselta oireyhtymältä ja verenpainetaudilta todennäköisemmin kuin ne, jotka syövät aamiaisen vain kolmesti viikossa.

Partanen kuitenkin muistuttaa, että makuasioista ei kannata kiistellä, eikä aamupalan merkityksestäkään voi lausua vain yhtä totuutta. Kokonaisuus ratkaisee.

– Jos syö muutoin terveellisesti ja monipuolisesti, aamupalan syömättä jättäminen ei suuria merkitse. Sen sijaan aamupalan rooli korostuu, jos illalla tekee mieli ahmia.

Monipuolinen ja runsas aamiainen vähentää ruokahalua kasvattavan, mahalaukun limakalvolta erittyvän greliinihormonin tuotantoa ja vähentää sitä kautta syömishimoa ja napostelua vielä illallakin.

Aamupalasta on selvää hyötyä myös esimerkiksi niille, jotka liikkuvat vähän: heillä iltapainotteinen syöminen kostautuu tutkimusten mukaan helposti liikakiloina.

Proteiinia, hiilareita ja kuitua

Millainen sitten on hyvä aamupala? Mieluusti suhteellisen monipuolinen, tiivistää Hanna Partanen.

– Aamupalalla olisi hyvä syödä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja eli täysjyväviljaa tai jotain muita hyvien hiilihydraattien lähteitä, kuten hedelmiä tai marjoja. Moni ei tule ajatelleeksi, että aamupalalla tarvitaan myös proteiinia.

Meille suomalaisille tuiki tuttu kaurapuuro rasvattomaan maitoon keitettynä tuo mukavasti proteiinia aamiaiseen. Leivän päälle kannattaa laittaa vähärasvaista lihaleikkelettä, ja jugurtti, rahka tai viili marjojen kera on sekin hyvä vaihtoehto proteiinin lähteenä.

Myös hyvälaatuisen rasvan saannista kannattaa huolehtia jo aamupalalla. Sipaisu 60-prosenttista kasvirasvalevitettä leivälle on parempi kuin voi tai voisekoitteiset margariinit.

– Lorautan myös rypsiöljyä puuron joukkoon, jotta saan pehmeitä rasvoja.

Moni laittaa leivän päälle paksulti juustoa ja saa siitä runsaasti kovaa rasvaa jo aamupalalla. Hanna Partanen huomauttaa, että pääosin pehmeää rasvaa sisältäviä juustoja on aika vähän tarjolla.

– Perusjuustoista ainoastaan Julia-juusto on rypsiöljypohjainen juusto. Mutta myös juuston määrällä voit vaikuttaa kovien rasvojen saantiin: syö siis mieluummin vain yksi viipale per leipä eikä kolmea viipaletta.

Hyvän aamupalaan kuuluu kuitu. Täysjyvässä sitä on. Jugurttiin tai viiliin kannattaa lisätä marjoja ja ripotella päälle vielä pellavansiemenrouhetta, pähkinöitä tai mysliä.

Pitoa lounaaseen saakka

Pitääkö vatsa syödä aamulla täyteen? Se on makuasia.

– Aamiainen on riittävä, jos energiaa riittää lounaaseen saakka. Toisilla proteiini pitää paremmin nälkää, toisilla kuitu. Aamupalaa saa tuhdimmaksi, kun lisää siihen kananmunaa.

– Aamupalasta saa kevyen mutta vatsaa täyttävän, kun sekoittaa heraproteiinijauhetta puuroon tai smoothien joukkoon.

Useimmille aamiaiseen kuuluu myös kahvi. Mikä on sen ravitsemuksellinen arvo?

– Kahvi on hyvin vähäkalorinen juoma, mutta kerma, sokeri ja maito vaikuttavat koostumukseen. Kahvissa on piristävän ainesosansa kofeiinin lisäksi myös soluja suojaavia antioksidantteja, kuten polyfenoleita.

Pitkäkestoisia hiilareita illalla

Uni ei ota tullakseen, jos maha kurnii. Iltapalan on kuitenkin hyvä olla kevyt, sillä liian raskaat ruoka-annokset ennen nukkumaanmenoa haittaavat unta, Hanna Partanen neuvoo.

– Pitkäkestoiset hiilihydraatit ovat hyvä valinta iltapalaksi. Täysjyvävoileipä, puuro tai muutama hedelmä eivät sisällä kovin paljon kaloreita, mutta ovat kuitupitoisia. Kuitu ja hitaat hiilarit yhdessä pitävät veren sokeri- ja rasva-arvoja tasaisempina yön aikana kuin jokin rasvainen ja sokerinen herkku.

Jos päivällinen on jäänyt väliin, tulee helposti syöpöteltyä liikaa iltamyöhään. Yötä vasten syöminen näyttää tutkimusten mukaan edistävän lihomista, aamupainotteinen syöminen puolestaan auttavan laihtumisessa.

Lähteenä myös Hanna Partanen: Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla. Nutrifilia 2013.

Mistä johtuu pahanhajuinen hengitys? 
Usein sitä ei itse huomaa, eivätkä lähellä olijatkaan tohdi siitä kertoa. Onneksi tympeää hengitystä voi raikastaa.

1. Ienverenvuoto ja parodontiitti 

Oireet: Verenvuoto ikenistä. Parodontiitissa hampaiden kiinnityskudokset ovat alkaneet vaurioitua ja ientaskut syventyä, kun suubakteerit ovat saaneet vallan. Siksi hengityskin alkaa haista.

Hoito: Huolellisella hampaiden harjauksella ja hammasvälien jokailtaisella lankaamisella ienverenvuoto ja parodontiitti usein pysähtyvät. Ensiksi tarvitaan kuitenkin hammaslääkärin hoitoa.

2. Kuiva suu 

Oireet: Kuiva suu tuntuu kuin sen pinta olisi hiekkapaperia. Syöminen ja pureskelu hankaloituvat, puhe saattaa kuulostaa mongertelevalta, hengitys lemahtaa ja hampaat reikiintyvät.

Hoito: Jos käytössäsi on useita lääkkeitä, kysy lääkäriltä, voiko niitä vaihtaa suuta vähemmän kuivattaviin. Jauha ksylitolipurkkaa ja käytä hoitotuotteina suusuihkeita ja kuivan suun hammastahnaa. Juo riittävästi vettä.

3. Epäpuhdas kieli 

Oireet: Kielen pinnalle kertyy helposti bakteereita, jotka tuottavat pahanhajuisia rikkiyhdisteitä. Vaalea tai kellertävä peite kerää itseensä herkemmin myös haisevien ruokien, kuten valkosipulin hajua.

Hoito: Pese kieli iltaisin hammasharjalla veden ja hammastahnan kera. Vältät yökkäysrefleksin, kun vedät harjaa nielusta kohti kielenkärkeä. Apteekista saa myös erityisiä "kielenkaapimia".

4. Proput

Oireet: Nielurisoissa näkyvät vaaleat, pienet möykyt eli "proput" koostuvat nielun pintasoluista ja ruuantähteistä. Ne saattavat joskus irrota itsekseen ja ajautua suuhun. Proput haisevat ja maistuvat erittäin pahalta.

Hoito: Proppuja voi koettaa poistaa painamalla niitä varovasti kapealla lastalla. Jos se ei onnistu, lääkäri auttaa. Jos proppuja kertyy jatkuvasti, risat voi leikkauttaa.

5. Hoitamaton diabetes 

Oireet: Jos verensokeri on pitkään reilusti koholla, elimistöön kertyy ketoaineita. Ne estävät sokerin pääsyä solujen käyttöön ja joutuvat hakemaan energiaa kehon rasvavarastoista. Samalla hengitykseen kehittyy paha haju.

Hoito: Diabetes pitää saada hallintaan insuliinin avulla. Jos et saa tympeää hengitystä kotikonstein kuriin, lähde lääkäriin. Ketoaineita syntyy myös paaston aikana.

etlehti.fi/
hoidahampaat

Maastopyöräily on oivallinen kuntoilu- ja liikuntalaji, joka vie lähelle luontoa. Näillä ohjeilla pääset vauhtiin.

1.  Hanki maastopyörä ja varusteet, kuten kypärä suojalasit ja ajohanskat. Hyvän pyörän saa 900–1000 eurolla. Tutki pyöriä, joiden ulkonäöstä pidät. Maastopyöriä on vain vähän vuokrattavissa.

2. Kun valitset maastopyörää, käänny asiantuntijaliikkeen puoleen. Näin saat oikean kokoisen ja käyttötarkoitukseesi sopivan pelin. Jos on maastopyöriä tunteva ystävä, ota hänet mukaan. Pyydä saada tehdä kunnollinen koeajo.

3. Älä haksahda ostamaan alennus-, esittely- tai niin sanottua markettipyörää, ellet ole aivan varma, että se sopii käyttötarkoitukseesi. Huokeissa markettipyörissä on halvat osat, jotka eivät kestä maastossa.

Älä haksahda halpaan markettipyörään

5. Netistä ostettaessa kannattaa selvittää oikea koko. Myyjien sivuilla on eritasoisia laskureita koon selvittämiseksi. Kannattaa muista, että ulkomailta ostelulla pyörällä ei ole Suomessa välttämättä edustusta tai huoltoa.

6. Maastoon voi lähteä omin päin ja opetella ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Maastopyöräilyn perusteet kannattaa kutienkin ottaa haltuun alkeiskurssilla, joita järjestävät pyöräilyseurat ja Suomen Ladun paikallisyhdistykset kautta maan.

7. Pyöräilyseurat ja latuyhdistykset järjestävät myös eritasoisia porukkalenkkejä. Niihin voi osallistua kuulumatta seuraan tai yhdistykseen.

Vinkki! Suomen Ladun maastopyöräilykurssit järjestää aloittelijoille maastopyöräilykursseja 15 eri paikkakunnalla. Kurssit alkavat Helsingissä 3.5. ja päättyvät Kauhajoelle 25.8. Ilmoittautumiset ja lisätiedot Suomen ladun paikallisyhdistyksistä. Lisätietoa myös Suomen Ladun Facebook-sivuilla.

 

 

 

Intohimo tuntuu olevan muotisana, mutta suomalainen puhuu mieluummin innostuksesta tai tekemisen palosta.

1. Mitä intohimo on?

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sillä tarkoitetaan pysyvää, voimakasta halua. Sanaa voidaan käyttää monen erilaisen asian yhteydessä, esimerkiksi syöminen tai pelaaminen voivat olla intohimoja. Myös poliittisia intohimoja on olemassa. Intohimo on tunne siitä, että jokin vetää ihmistä voimakkaasti puoleensa. Arkikielessä intohimon synonyymeinä käytetään innostusta ja tekemisen paloa. Seksuaalinen intohimo puolestaan on voimakasta seksuaalista vetoa yleensä toista ihmistä kohtaan.

2. Monella työpaikalla hehkutetaan, että kaikkien pitäisi tuntea intohimoa työhönsä, ja monet kaipaavat tavalliseen arkielämäänkin intohimoa. Miksi intohimoa "pitää" kokea arjessakin?

Intohimo sanana on monille suomalaisille vähän vaikea, sillä suomalaisia pidetään tunneilmaisultaan varsin tasaisina moniin muihin kansakuntiin verrattuna. Intohimo kuulostaa korviimme "kohkaamiselta". Tarvitsisimme vähän maltillisemman termin kuvaamaan innostusta ja tekemisen paloa, jotka sinänsä ovat hyviä asioita. Olemme tutkijatovereiden kanssa pohtineet, mikä voisi olla parempi termi. Draivi? Työn imu? Sisäinen motivaatio? Innostus? Täydellistä termiä ei ole vielä löytynyt.

3. Onko intohimo tai tekemisen palo aina hyvä asia?

Kanadalainen professori Robert Vallerand puhuu harmonisesta ja pakkomielteisestä intohimosta. Innostus johonkin asiaan on harmonista silloin, kun se on tasapainossa muun elämän kanssa. Silloin se palvelee meitä ja hyvinvointiamme. Pakkomielteinen intohimo vie ihmisen huomiota ja aikaa niin paljon, että ihminen ei pysty enää kontrolloimaan sitä.

4. Tuntevatko kaikki ihmiset intohimoa?

Uteliaisuus sekä kyky innostua ja kiinnostua ovat ihmiselle lajityypillisiä ja synnynnäisiä ominaisuuksia. Kasvuympäristö ja olosuhteet vaikuttavat kuitenkin siihen, miten uteliaisuus pääsee esiin. Jos on kasvanut ankeassa ympäristössä, jossa synnynnäistä uteliaisuutta ei ole ruokittu, kyky innostua voi tukahtua. Jos kaikki voimat menevät siihen, että joutuu tekemään pakollisia asioita, voi olla vaikeaa innostua mistään.

5. Silmät palaen, kovaan ääneen harrastuksestaan tai työstään puhuva ihminen - sellainenko on intohimoinen ihminen?

Ihmisillä on luonnollisesti erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat jatkuvasti innostuneita jostain ja antavat sen näkyä ja kuulua. Usein heillä innostuksen kohde vaihteleekin, tänään se on tätä ja huomenna jotain muuta. Osa ihmisistä on ulospäin hyvin tyyniä, mutta siitä huolimatta he voivat olla todella sitoutuneita ja uppoutuneita asiaansa. Sellainen tyyppi ehkä vierastaisi sanaa intohimo tai innostuskin, vaikka he kokisivat samanlaista syvää tekemisen poltetta kuin joku luonteeltaan voimakastemperamenttinen henkilö.

6. Mitä hyötyä intohimosta tai voimakkaasta innostuksesta on?

Se on ihan sellaisenaan hieno juttu, sillä innostuksen kokeminen on hyvä tunne. Elämä olisi harmaata, jos ei koskaan innostuisi.
Tutkimuksissa on myös todettu, että jos ihminen kokee työn imua ja tekemisen poltetta, hän on yleensä myös oma-aloitteisempi ja luovempi kuin sellainen, joka ei ole innostunut. Innostus houkuttelee meidät oppimaan uutta ja sen ansiosta saamme aikaan enemmän kuin tilanteessa, jossa tekeminen tuntuu tylsältä. Innostus voi siis lisätä myös tuottavuutta ja aikaansaavuutta.

7. Onko työn imu sama asia kuin flow, josta myös paljon puhutaan?

Flow on tila, jossa ihminen keskittyy tekemiseensä niin täydellisesti, että hän kadottaa ajan ja paikan tajunsa. Se edellyttää, että omat taidot ja työn antamat haasteet ovat sopivasti tasapainossa. Flow voi olla yksi tapa kokea työn ja tekemisen imua, mutta se ei ole ainao tapa. Jos koen flow'ta työssäni, niin todennäköisesti myös työn imu on vahva. Mutta voin kokea työni innostavaksi ja arvokkaaksi, vaikka en olisi flow-tilassa. Eli työn imu on flow'ta laajempi käsite.

8. Työhön liitettävä intohimon tunne tuntuu muoti-ilmiöltä. Onko se nyky-ajan ilmiö vai ovatko ihmiset tunteneet intohimoa tekemisiinsä myös 50 vuotta sitten?

Nykyään arkielämässä on vähemmän pakollisia tehtäviä kuin vaikkapa 50-luvulla. Iso osa rutiinityöstä on kadonnut ja koneellistumisen ansiosta esimerkiksi kotitöihin menee vähemmän aikaa. Ihmisten on mahdollista tietoisesti pohtia, mikä on heidän kiinnostuksen kohteensa ja mihin he haluavat laittaa aikaansa.

Mutta kyllä agraariyhteiskunnassakin on varmasti koettu innostusta. Esimerkiksi Kustaa Vilkunan kuvaukset 1800-luvun talkoista osoittavat, että meininki on ollut aika innostavaa. Töitä tehtiin tutussa porukassa yhteisen hyvän eteen. Esimerkiksi sadonkorjuu oli konkreettinen työ, jonka tulokset näkyivät ja jonka ansiosta koko yhteisö selvisi talven yli seuraavaan satokauteen.

9. Mikä on varmin tapa tappaa innostus?

Tekemisen liika kontrollointi ja mikromanagerointi eli työhön liittyvien pienenpienten yksityiskohtien johtaminen. Jos joku jatkuvasti puuttuu innostuneen ihmisen tekemiseen, seurauksena on useimmiten innostuksen laantuminen: työntekijä kyllä tekee, mutta vain siksi, että hänen pitää tehdä.

10. Mitä jos ei tunnista itsessään innostusta? Voiko innostusta oppia?

Jos on joutunut elämään ilman oppia ja kokemusta innostumisesta, innostuksen houkutteleminen on mahdollista, mutta ei helppoa. Vuosien ja vuosikymmenien aikana rakentuneiden psykologisten mekanismien purkamiseen menee pitkään. Se usein vaatii systemaattista työtä ja joskus myös terapeutin tai muun ammattiauttajan apua.

11. Miten itsessään piilevän intohimon voisi löytää?

Kysy itseltäsi, mitä tykkäät tehdä asian itsensä vuoksi. Jos mitään ei tule heti mieleen, kokeile jotain. Jos haet innostavaa harrastusta, mene kokkikurssille tai joogaryhmään, kokeile mahdollisimman erilaisia juttuja. Huomaat pian, mikä tuntuu omimmalta.

Olisi hyvä löytää sellaisia tekemisen muotoja, joissa tuntee toteuttavansa itseään. Moni meistä elää ulkoisten odotusten mukaan. Omia ajatuksia selventävä kysymys on myös: mitä tekisin, jos en joutuisi pelkäämään mitään? Tai mitä tekisin, jos en välittäisi tippaakaan siitä, mitä muut ajattelevat?

Asiantuntijana filosofi, kirjailija ja tutkija Frank Martela.

Monen keho käy ylikierroksilla koko ajan, mutta tilanteen korjaaminen ei ole oikeasti mitään tähtitiedettä. Näin vakuuttaa stressin anatomian hallitseva asiantuntija.

”Eihän tässä näin pitänyt käydä: Mihin elämästäni katosi 15 vuotta?”

Tämän lauseen stressinhallinnan ammattilainen, kouluttaja Mia Jokiniva kuulee usein.

– Paljon puhutaan ja pidetään yllä myyttiä työelämän stressaantuneista nuorista johtajista ja urakeskeisistä miehistä. Tyypillinen nykyajan stressaaja on kuitenkin 50-vuotias nainen.

Mia toimii päätyökseen retriitti- ja kokouskeskus Villa Mandalassa. Hän kouluttaa siellä muun muassa stressinhallintakursseilla – joissa käy asiakkaina nimenomaan paljon näitä stressaantuneita keski-ikäisiä naisia.

– Vaikuttaa siltä, että suomalaisnaisilla on aikaa itselleen vasta sitten, kun heidän lapsensa ovat aikuistuneet ja lentäneet pois pesästään.

Mielenkiintoista! Työstressi masentaa vielä eläkkeelläkin

Tuossa vaiheessa kiire ja stressaava arki ovat voineet saada kehossa aikaan ei-toivottujakin muutoksia. Vanhemmiten naishormonien tuotanto vähenee luonnostaan, eikä stressihormonien jatkuva erittyminen ainakaan auta vaihdevuosioireisiin, mainitsee Mia.

– Stressaantuneen vaihdevuodet voivat aikaistua, kun kortisoli on tapissa. Moni kamppailee tässä iässä elämänmuutoksen kanssa, hyvästelee kotoa muuttavia lapsia, suorittaa uraa tai laihduttaa jatkuvasti, jolloin keho ei ole koskaan palautumistilassa, Mia kertoo ET-lehdelle.

Laihduttajan ei kannata unohtaa liikuntaa, mutta tärkeintä olisi sitäkin ennen saada kortisolitasot alas. Mutta miten stressihormonia voi itse säädellä?

”Eläkeläisstressi iskee”

Jatkuva ylikierroksilla oleminen leimaa Mian mielestä tätä aikaa muutenkin. Moni elää kaikkea suorittaen ja rentoutuu keinoilla, jotka vain kiihdyttävät entisestään kehoa – kuten alkoholin tai liikunnan avulla.

Mian mukaan stressiä voi hoitaa myös luonnonmukaisesti. Tällä hän tarkoittaa säännöllisiä rentoutumisharjoituksia. Uuteen kirjaansa Stressin luomuhoito hän on koonnut monia harjoituksia ja tutkimustuloksia niiden toimivuudesta.

– Esimerkiksi eräästä Harvardin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta on saatu positiivisia tuloksia aloittelijankin näkökulmasta.  Kun tutkittava ryhmä teki keskittymisharjoituksia joka päivä kahdeksan viikon ajan, nähtiin paljon positiivisia muutoksia muun muassa aivojen rakenteessa. Kestoltaan harjoitukset olivat puoli tuntia, hän selvittää ja jatkaa:

– Täytyy muistaa, että on yksilöllistä, miten harjoitukset vaikuttavat. En väitä, että kaikki toimivat kaikilla. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun mieleen tulee, että jotain pitäisi tehdä stressaantuneelle ololleen, voi olla vaikeaa istua alas ja yrittää tehdä keskittymistä vaativia harjoituksia.

Mia suositteleekin ylikierroksilla käyville ja miksei iäkkäämmillekin kehollisten rentoutusharjoituksien aloittamista mielen tekniikoiden sijaan.

–  Eläkeläisstressi vaivaa yllättävän monia. Kun omat lapset ovat arjen puristuksissa ja sinkoilevat sinne tänne, isovanhemmat hyppäävät silloin usein avuksi. Tämä stressaa monia, vaikka eläkeajan pitäisi olla heille se ansaittu hengähtämisen aika.

Lue myös: Ahdistaako? Stressaako? Helpota oloasi kymmenessä minuutissa Mian ohjein

Tätä kaikkea stressi saa kehossasi aikaan

  • sydän lyö nopeammin ja pumppaa enemmän verta
  • verenpaine nousee
  • hengitys kiihtyy
  • hapenkulutus lisääntyy
  • stressihormonitasot nousevat
  • maksa vapauttaa sokeria ylimääräiseksi energiaksi
  • haima tuottaa vähemmän insuliinia
  • verensokeri nousee
  • ruoansulatuselimiin virtaa vähemmän verta, lihaksiin enemmän
  • hikoilu lisääntyy
  • lihakset jännittyvät
  • vastustuskyky heikkenee

Kysely

Ahdistaako?

Kyllä
Kyllä
77.0%
Ei
Ei
22.9%
Ääniä yhteensä: 87