Liisa Erähalmeen motto on: "Elämä ei ole vain juhlaa, vaan myös ruusuilla tanssimista." Liisa on syntynyt Raumalla ja asuu Helsingissä. Hänellä on kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi.

Helsinkiläisen Liisa Erähalmeen, 64, Parkinsonin tauti etenee jälleen vähäoireisten vuosien jälkeen. Pakkoliikkeet keräävät katseita ja lääkkeet on muistettava minuutilleen. Silti hän ei luovuta.

"Kun sairastuin, en ollut kuullutkaan Parkinsonin taudista. Ihmettelin vain, miksi käteni jäykistyi ja oikea jalkani alkoi laahata maata. Olin vasta 45-vuotias. Oireet ilmaantuivat hitaasti: tuntui oudolta, etten enää kyennyt hämmentämään puuroa, koska pyörittävä liike kauhalla ei luonnistunut. Miehenikään ei vaivojani ymmärtänyt: ’Ojenna kunnolla kätesi’, hän napautti, kun yritin antaa hänelle jotain. 

Kuuntelin oireitani vuoden, kunnes lähdin lääkäriin. Minua tutkittiin ensi alkuun terveyskeskuksessa. Lääkäri arveli, että minulla on jäätynyt olkapää, niinpä sain lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti älysi kysyä, onko suvussani Parkinsonin tautia. Vastasin kieltävästi, mutta tämäpä passitti minut kuitenkin neurologin pakeille. Onneksi, sillä erikoislääkärin luona diagnoosi varmistui nopeasti.

Epäilin, että minulla on varmaan kasvain päässä. Sen rinnalla Parkinson tuntui pieneltä. 

Oli helpotus saada oireille nimi. Olin itsekseni aprikoinut, että minulla on varmaan kasvain päässä. Parkinsonin tauti tuntui pieneltä sen mahdollisuuden rinnalla. Ja kun sain hyvät lääkkeet heti alkuun, unohdin koko taudin kahdeksaksi vuodeksi.

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin aivan työkykyinen. Otin aamulla pillerin ja illalla toisen, ja se oli siinä. Kaikki epämääräiset lihas- ja liikeoireet olivat kadonneet, kuntoni koheni ja huomasin, että soossi menee kauhalla taas ympäri. Kävelykin sujui moitteettomasti.

Muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. 

Poika pelasti pysäkiltä 

Silti sairaus oli tullut jäädäkseen. Se piileksi paitsi kehossani, myös mielessäni. En ollut kertonut Parkinsonistani kenellekään, ja muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. Pidemmän päälle kävi raskaaksi peitellä sitä tosiasiaa, että olen sairas.

Oli hyvä, että havahduin ja lähdin Parkinson-liiton järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä tulin tutuksi taudin kanssa ja ymmärsin, että tämä on sairaus, joka oikeasti etenee. 

Nauraminen on parasta vertaistukea.
Nauraminen on parasta vertaistukea.

Mutta kun oireet alkoivat, olihan se ikävää. Saatoin yhtäkkiä jähmettyä paikoilleni, enkä kerta kaikkiaan kyennyt ottamaan askeltakaan. Lääkäri selitti minulle, että jähmettymiset johtuvat siitä, että käskyt aivoistani eivät mene silloin perille jalkoihin, ja liike jää kesken. Jähmetys saattoi kestää jopa 15 minuuttia. Kerran jäin jumiin raitiovaunupysäkille ja jouduin soittamaan pojalleni, että tule hakemaan minut täältä.  

Jostain kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa. 

Sairaus harppasi eteenpäin noin viiden vuoden sykleissä. Liikkumisestani tuli kömpelöä ja etäisyyksien hahmottaminen hämärtyi. Yhdessä vaiheessa minulta menivät lonkat. Sain tekonivelet.

Kun makasin toipumassa leikkauksesta, ajattelin ensimmäisen kerran, että tästä en enää selviä. Jostain kuitenkin kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa.

Sairaalloista mustasukkaisuutta 

Sairauskertomukseeni mahtuu monta lukua. Yhden voisi kirjoittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista, pakkoliikkeistä ja psyykkisistä komplikaatioista. Eräs lääke vaikutti minuun niin, että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen. Epäilin miestäni siinä, missä jollekulle toiselle potilaalle lääke aiheuttaa vaikkapa vaikean pelihimon.

Mieleni tekee joskus hihkaista, että ei tämä tartu. 

Se oli raskasta aikaa sekä minulle että puolisolleni. Mutta kun lääkkeen pitoisuutta pienennettiin, mustasukkaisuus hävisi. Ero meille silti tuli.

Vaikeinta on ollut saada muut ymmärtämään tämän taudin luonnetta. Erityisesti silloin, kun minulla oli pakkoliikkeitä, ihmiset katsoivat kieroon. Horjuin ja heiluin kuin humalainen, käsi vatkasi. Kukaan ei uskaltanut istuutua julkisissa liikennevälineissä viereeni. Mieleni teki joskus hihkaista, että ei tämä tartu.

Ison avun olen saanut leikkauksesta, jossa aivoihini asennettiin sähköinen laite, syväaivostimulaattori. Kallon läpi porattiin kaksi johtoa ja ne ujutettiin aivoihin, jossa ne antavat sähköä. Leikkaus vähensi etenkin pakkoliikkeitä – joskin toi mukanaan kaatuilua ja mojovia mustelmia. Laite vei kuitenkin sairauttani yhden viisivuotisperiodin taaksepäin – siitä, jos mistä olen kiitollinen. 

Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.
Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.

Pakkoliikkeitä saan yhä silloin, jos lääkkeen pitoisuus elimistössäni vähenee liiaksi. Lääkkeiden ottaminen on sen vuoksi kellontarkkaa puuhaa: pillerit pitää ottaa minuutilleen ja tasan kahden tunnin välein. En myöskään saa syödä proteiineja ennen lääkkeenottoa tai yhtään mitään tuntiin lääkkeen ottamisen jälkeen. Juuri lääkityksen vuoksi menojeni suunnitteluun menee paljon aikaa. Välillä on tehnyt mieli kiukutella. Mutta turhaapa semmoinen olisi, itselleni minä siinä vain hallaa tekisin.

Tulevaisuutta en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan. 

En suostu häpeämään 

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa tautini pahenee ja etenee aika nopeasti. Tulevaisuuttani en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan – olen jo niin hyvin sopeutunut oireisiini. Tietysti pelkään, että mitä jos joudun vuoteenomaksi ja täysin muiden armoille. Olen nähnyt vertaisiani, jotka ovat huonommassa kunnossa kuin itse olen. Tiedän siis, mihin tämä johtaa. 

Parkinsonin taudin myötä olen oppinut hyväksymään sen, että tarvitsen toisten apua. Muutin veljeni kanssa palvelutaloon pari vuotta sitten. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä minun ei tarvitse olla öisin yksin. Olen usein yöllä aivan tönkkö, ja jos tarvitsen apua, hän tulee auttamaan. Minulla on myös henkilökohtainen avustaja. Hän hakee minulle tavaroita ja tekee puolestani asioita, joihin itse en kunnolla enää kykene. 

Menen ja teen asioita niin kauan kuin kykenen. En halua jäädä kotiin möllöttämään. 

Käyn edelleen Parkinson-yhdistyksen kerhoissa ja tapahtumissa. Vertaistukitapaamisista saan paljon voimaa. Henkireikiäni ovat esimerkiksi Parkinson-baletti sekä minunkaltaisteni potilaiden oma ’Piuhapäiden kerho’. Yhdessä muiden syväaivostimulaattoria kantavien kanssa jaamme kokemuksia ja nauramme kompasteluillemme.

Välillä sitä huomaa miettivänsä, miksi tämä tauti tuli juuri minun ristikseni. Nousen kuitenkin notkoista sinnikkyyden, huumorin ja toisten ihmisten avulla. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla murehtimatta liikoja, kun sairaudelleni en kuitenkaan mitään voi. Menen ja teen asioita niin kauan kuin siihen kykenen, ja nautin arkisista jutuista. En halua jäädä kotiin möllöttämään.

Missään nimessä en enää suostu häpeämään oireitani."

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2015. 

Pihatyöt käyvät lihasjumpasta, mutta kipeyttävät selän. Työnnätkö ruohonleikkuria oikein? Haravoitko tehokkaasti? Lue vinkit selän säästämiseksi.

  1. Selkään kohdistuvaa rasitusta voi  pienentää työskentelemällä mahdollisimman pystysuorassa ja ergonomisesti.
  2. Selkä pitää myös vaihtelevasta tekemisestä ja työn tauottamisesta.
  3. Nostaessa ja kantaessasi käytä jalkalihaksia. On parempi kantaa kahta pienempää ämpäriä tai multasäkkiä. Multareissuja voi tehdä useampia.
  4. Ruohonleikkaamisessa seiso ruohonleikkurin kulkusuuntaan, käytä vatsalihaksia, pidä selkä suorana ja pää pystyssä.
  5. Rikkaruohoja kitkiessä ja kasveja istuttaessa polvistu pehmeälle alustalle tai istu matalalla jakkaralla. Joskus myös toispolviseisonta ja tukeutuminen kyynärvarrella reiteen helpottaa asentoa. Joskus on helpompaa istuttaa kasvit korotettuihin kukkapenkkeihin tai hankkia kasvihuone.
  6. Leikatessasi puita ja muissa kurottelua vaativissa töissä kannattaa käyttää tikkaita ja pitkävartisia apuvälineitä. Ota jaloilla tukeva asento työntekoa helpottamaan.
  7. Lapioidessa pidä selkä suorana ja työnnä lapio maahan pikemminkin vartalon painolla kuin lihasvoimalla. Koukista polvi- ja lonkkanivelistä. Sirota lapiosta pois ylimääräinen maa-aines jo ennen kuin nostat lapiota.
  8. Kun kaivat maata ylös, tartu toisella kädellä lapion kahvaan ja käytä lapiota ikään kuin vipuna. Nosta maata pitämällä toisella kädellä kiinni lapion varren alaosasta. Siirrä jalkojasi siten, että pystyt laskemaan kuorman siihen paikkaan, jonne haluat. Raskailla lapiollisilla vartalon kiertäminen voi tuntua pahalta selässä.
  9. Kun lapioit multaa, kyykisty alas koukistamalla polvi- ja lonkkaniveliä ja pidä selkä mahdollisimman suorana. Nojaa eteenpäin, mutta pidä painopiste mahdollisimman matalalla. Liu´uta lapiota maan pintaa pitkin ja tukeudu samalla ylemmälle kädellä reittä vasten käyttääksesi kättä vipuna. Kyykisty maahan ja työnnä sen jälkeen lapiota mahdollisimman tasaisesti eteenpäin. Kun lapio on täynnä, heitä multa jommallekummalle sivulle mieluummin sivuttaisliikkeellä kuin nostamalla.
  10. Kun pilkot tai sahaat, muista sopivan korkuinen teline. Puita hakatessasi ota korkeampi puupölkky. Pienien puiden hakkaaminen ja pilkkominen voi sujua myös istuen.

Lähde: Selkäliitto

Sauvakävely on tuttu laji jo 1,5 miljoonalle suomalaiselle. Laji sopii niin kestävyysharjoitteluksi kuin tueksi painonhallintaan.

Kynnys sauvakävelyn aloittamiseen on matala: laji sopii hyvin myös ylipainoisille sekä aiemmin vähän liikkuneille.

Välineiksi tarvitaan vain kävelysauvat ja mukavat kengät. Sauvakävellä voi ympäri vuoden ja harrastamaan voi lähteä kotiovelta.

Hyvässä seurassa kauniissa luonnossa sauvakävely on fyysisten terveysvaikutuksien lisäksi myös psyykkisesti arvokas liikuntamuoto.

Sauvakävely oikein suoritettuna on tehokkaampaa kuin kävely:

  • hapenkulutus nousee enemmän
  • syke nousee korkeammalle
  • kaikki lihasryhmät joutuvat töihin
  • askel pitenee ja kävelyryhti paranee
  • parantaa käsien lihaskestävyyttä
  • pienentää alamäessä hieman polviniveleen kohdistuvaa kuormitusta
  • rintarangan liikkuvuus paranee
  • selän lihakset pysyvät terveempänä
  • positiivisia tuntemuksia mielialalle
  • tuntuu fyysisesti kevyemmältä kuin ko. rasitustaso

Sauvakävelyn teholukuihin vaikuttaa aina henkilön paino, pituus ja sauvojen tehokkaan käytön osaaminen, maasto sekä vauhti.

Harjoittelua voi tehostaa vaihtelevalla maastolla, nopeammalla tempolla sekä lisäpainoilla.

Sauvakävelyn tekniikka on helppo oppia. Oikealla tekniikalla hartiat pysyvät rentona, ylävartalo tekee tehokkaasti töitä ja askel rullaa hyvässä kävelyrytmissä.

Kävelyssä ylävartalon tulisi nojata hieman eteenpäin: näin selkälihasten aktivoituminen lisää selän lihastukea.

Sauvat tehostavat ylävartalon ja rintakehän vastakiertoa rangan ympäri ja aktivoivat hartioiden ja lapaluiden liikettä.

Sauvojen ansiosta lonkan oikea asento ja lonkkanivelen ojentuminen kävelyn varvastyöntövaiheessa parantuu ja lantionseudun käyttö tehostuu.

Sauvakävelyharjoitukset kannattaa aloittaa roikottamalla sauvoja rennosti alhaalla suorilla käsillä ja hakemalla kävelyrytmiä.

Kun rytmi löytyy, askeleeseen yhdistetään vastakkaisen käden sauvatyöntö taakse.

Sauvojen hihnoihin tukien sormet aukeavat kädensijoista ja ylävartalo kiertää käsiojennukseen mukaan.

Sompaa ei heitetä missään vaiheessa eteen. Etummaisen käsivarren ollessa hieman koukussa ja somman vastakkaisen jalan kanssa suunnilleen samalla tasolla, sauva osuu maahan viistosti noin 40 asteen kulmassa.

Turvallinen ja tehokas sauvakävelytekniikka:

  • jalkaterät eteenpäin
  • tehokas päkiätyöntö eli jalkaterä rullaa askeleessa
  • vartalo tiukkana, mutta hieman etukenoon, napa selkärankaan
  • katse kaukaisuuteen ja ryhdikäs olo
  • sauvat liikkuvat vartalon sivuilla - älä pidä "appelsiineja" kainalossa
  • herkkä ote sauvasta - älä purista
  • sauva osuu maahan vastakkaisen jalan kantapään taakse
  • sauvojen suunta on koko suorituksen ajan viistosti taaksepäi
  • käsi aukeaa sauvatyönnön lopuksi vartalolinjan takana
  • hartiat alhaalla, älä nosta olkapäitä
  • yläselkään tulisi saada liikettä ja pientä kiertoa

Lähde: Suomen Latu ry.

Jos vaikeasti ylipainoinen ei monista yrityksistä huolimatta onnistu laihduttamaan, lihavuusleikkaus saattaa olla ratkaisu. Leikkaukseen haluavan on täytettävä tietyt vaatimukset. Omalääkäri Risto Laitila kertoo, mitkä kriteerit ovat, miten leikkaus tehdään ja miten paino putoaa leikkauksen jälkeen. 

Katso myös aiemmat videosarjan osat:

Riston vastaanotolla: Näin eroon turvotuksesta ja vatsakivuista

Riston vastaanotolla: Diabetes voi iskeä salakavalasti – pidä silmällä näitä oireita

Riston vastaanotolla: Mies ramppaa jatkuvasti vessassa – tästä on kyse

Riston vastaanotolla: Onko kuorsaus vaaran merkki? Tästä tunnistat uniapnean

Kaikki Riston vastaanotolla -videosarjan jaksot löydät täältä!

Pilkettä silmiin, rusotusta poskille ja pikkuisen muutakin, niin olet valmis kauniina juhlaan

1. Keskity tärkeimpiin

Keskity ihon tasoittamiseen, kasvojen muotoiluun, hehkeyttämiseen, luomiväriin ja huulten huolelliseen meikkaamiseen.

2. Iho kauniiksi

Huolehdi ensin ihon hyvästä pohjustuksesta. Levitä ihotyypillesi sopiva kosteusvoide ja anna sen imeytyä ennen kuin levität meikin.

Jos tiedossa on koko päivän kestävä juhla, meikkivoiteen alle voi levittää meikinpohjustusvoiteen. Se tasoittaa ihoa, tuo hehkeyttä ja pitää muun meikin paikoillaan pidempään. Jos ihosi on rasvoittuva, valitse pohjustustuote, joka pitää ihon mattapintaisena. Kuivaihoisen kannattaa valita valoa heijastava, kuultoa kasvoille tuova pohjustusvoide.

Valitse meikkivoide, joka sisältää maltillisesti valoa heijastavia pigmenttejä. Ne saavat ihon värin ja pinnan näyttämään tasaisemmalta ja hehkeältä.

Levitä meikkivoide kasvojen keskeltä reunoille päin. Laita voidetta silmänalusille toinen kerros, jos ne ovat kovin tummat. Silmänalusten häivyttämiseen voit käyttää myös peitevoidetta.

Jos tarpeen, kiinnitä meikki irtopuuterilla. Käytä puuteria vain aavistus, jottei se korosta ryppyjä. Toinen vaihtoehto on meikinkiinnityssuihke, joita löytyy nykyisin monelta merkiltä.

3. Väriä kasvoille

Muotoile kasvoja aurinkopuuterilla, jos ne kaipaavat kaventamista ja kaksoisleuan häivyttämistä. Sipaise aurinkopuuteria pullealla siveltimellä poskiluun ja leuan alle sekä hiusrajaan.

Terveen näköisen rusotuksen loihdit kasvoille roosan tai aprikoosin värisellä poskipunalla. Jos kasvot punoittavat helposti, voit jättää poskipunan pois.

4. Pilkettä silmiin

Etenkin rasvoittuvat luomet on hyvä pohjustaa ennen luomivärin levittämistä. Suoraan iholle levitetty luomiväri karkaa helposti luomivakoon päivän kuluessa. Luomet voi pohjustaa silmämeikinpohjustusvoiteella tai juoksevalla peitevoiteella. Puuteroi luomet pohjustuksen jälkeen irtopuuterilla tai ihosi sävyisellä luomivärillä – se kiinnittää pohjustustuotteen ja tekee luomivärin häivytyksestä helpompaa.

Pilkettä silmiin saat kätevästi usean luomivärin sisältävästä luomiväripaletista, sillä niiden värisävyt on mietitty toisiinsa sopiviksi. Paletista löytyy yleensä tummempi väri luomivaon varjostukseen, vaaleampi häivytykseen ja kirkkaampi muotiväri antamaan pilkettä joko liikkuvalle luomelle tai keventämään tummaa rajausta.

Ripsiväri antaa syvyyttä katseeseen.

Muista meikata myös kulmat! Se tuo ryhtiä koko kasvoille. Valitse kulmakynä, sopivan sävyinen luomiväri tai kulmavaha.

5. Punaa huulet

Viimeistele meikki huolellisesti punatuilla huulilla. Taputtele huulille ja niiden ympärille ensin huultenpohjustusainetta ja rajaa huulet. Näin puna pysyy huulilla, eikä lähde leviämään huulijuonteisiin. Levitä huulipuna huolellisesti siveltimellä. Pitkäkestoinen, satiininhohtoinen puna on hyvä valinta aikuiselle juhlijalle.