Kokkolalainen Riitta Korpela, 54, on löytänyt avun Ménièren tautiinsa lähes sokerittomasta ja suolattomasta ruokavaliosta.

Minulla todettiin Ménièren tauti vähän toistakymmentä vuotta sitten. Se on sisäkorvan sairaus, jolle on tyypillistä sairaan korvan ajoittainen humina, huonokuuloisuus ja huimaus. Taudin syytä ei tunneta, mutta sen aiheuttaa nesteturvotuksen kehittyminen sisäkorvaan. Minulla oli epämääräistä huimausta ja kuulin metallista ääntä korvassa ajoittain. Se häiritsi varsinkin puhelimessa, jossa jouduin työn takia puhumaan paljon.

Edelleen välillä tuntuu, että päässäni olevat ’sähköjohdot’ eivät saa kontaktia koko ajan. Tulee säpsähdyksiä, kuin olisin sekunnin verran tajuton. Sietämättömiä pahoinvointikohtauksia minulle ei onneksi ole. Uskon, että tarkka ruokavalio ja liikunta pitävät pahat oireet kurissa. Päädyin lähes sokerittomaan ja suolattomaan ruokavalioon, sillä varsinkin suola jähmettää nesteen korvassa ja aiheuttaa siten tasapaino-ongelmia. Jos syön pizzaa, seuraavana päivänä minua pyörryttää.

Leipää kaipaan joskus

Olen ikäni syönyt terveellisesti joten lähes suolaton ruokavalio ei ole minulle ongelma. Pesto, aurinkokuivatut tomaatit, feta ja oliivit ovat kiellettyjen listalla. Voilla siveltyä leipää kaipaisin joskus. Täysin suolatonta leipää en ole enää löytänyt kaupasta, mutta vähäsuolaista 0,6 prosenttia suolaa sisältävää leipää on. Syön leipää vain harvoin, keiton kanssa joskus.

Arkiruokani on aika helppoa, yksinkertaista ja terveellistä. Minulle on tärkeää mahdollisimman puhdas, prosessoimaton ruoka, ja siksi suosin luomua. Uskon ravinnon vaikuttavan elämänlaatuun. Syön usein tuoreravintoa, en välttämättä tee lämmintä ruokaa joka päivä. Käytän mausteita, mutta raaka-aineen pitää olla oman makuista. En osta esimerkiksi valmiiksi marinoituja kanoja.

"Ravintolassa vähäsuolaista ruokaa on melko vaikeaa saada. Jos kerron välttäväni suolaa, sitä ei aina oteta todesta."

Pyrin valitsemaan vaikkapa kasviksia, munia ja keitettyä riisiä. Mutta en tee asiasta numeroa, enkä nirsoile kylässä.

Vuonna 2008 olin sopeutumiskurssilla, jossa tuli eteen myös sokerin vaikutus Ménièren tautiin. Se sitoo suolan lailla nestettä, vetää sitä pois tasapainoelimestä ja aiheuttaa huimausta. Sokeri ei ole minulle niin paha kuin suola, mutta tunnistan sen vaikutuksen huonoon oloon.

Pullaa ja jäätelöä voin syödä hillitysti. Yleensä valitsen pitkoa, sillä siinä on vähän sokeria. Irtokarkkeja syön joskus, jos oikein haluan hemmotella itseäni. Mutta seuraavana päivänä on hiukan pönttö olo.

Aikataulut uusiksi

Aloin yksityisyrittäjäksi, jotta sain aikatauluni paremmin omaan haltuun. Olen työnohjaaja, teen esimiesvalmennusta ja työyhteisön kehittämistä, luennoin ja koulutan. Sitä ennen olin tosi vaativassa työssä, jossa oli paljon matkustamista, asiakkaita ja stressiä. Tasapaino-ongelmia tulee väsyneenä ja stressaantuneena helposti.

Olen toiminut yrittäjänä nyt kolme vuotta ja Ménière on rauhoittunut. Hallitsen paremmin aikatauluni. Olin syönyt vuosikausia verenpainelääkkeitä, ja saatoin jättää ne pois. Nyt minulla on luonnostaan matala verenpaine.

Olen hyväksynyt Ménièren, ja kerron siitä kaikille avoimesti. Harrastan pilatesta, joogaa, kuntosalia, spinningiä ja lavatanssia. Kaikki ne vaativat tasapainoa, ja joskus huippaa. Varsinkin tanssi ja jooga haastavat tasapainoa ja niistä onkin minulle paljon apua ja iloa. Ménière vaikuttaa myös kuuloon. Ryhmäpalavereissa voin joskus joutua skarppaamaan, että kuulen hiljaisen puheen.

Minulla ei ole mitään lääkitystä Ménièreen, mutta syön puhdasta B12-vitamiinia, sillä huomaan sen vaikuttavan tasapainoon.”

Vanha tuttu mukulakasvi on vähäkalorisempaa kuin riisi tai pasta. Vitamiinit säilyvät, kun keität perunat kuorineen etkä päästä niitä hajoamaan.

Kivennäisaineita ja vitamiineja

Peruna ei ole pelkkää hiilihydraattihöttöä. Hiilihydraattia on perunassa tärkkelyksen muodossa 10–15 prosenttia. Proteiinia on muutama prosentti, rasvaa ei juuri lainkaan. Ravintokuitua peruna sisältää suunnilleen saman verran kuin vaalea riisi ja pasta. Peruna on hyvä kaliumin lähde. Siitä saa myös C- ja B-vitamiineja sekä magnesiumia.

Kevyt lisuke

Yhdessä isossa perunassa on vähemmän energiaa kuin samassa määrässä riisiä tai pastaa. 100 grammaa perunaa sisältää noin 80 kilokaloria, vastaava annos keitettyä riisiä noin 140 kcal ja pastaa noin 100 kcal.

Uusissa C-vitamiinia

Uusissa perunoissa on enemmän C-vitamiinia kuin vanhoissa, koska osa C-vitamiinista tuhoutuu varastoinnin aikana. Muuten uuden ja vanhan perunan ravintosisällössä ei juuri ole eroa. Eri lajikkeet ovat ravintosisällöiltään suunnilleen samanlaisia.

Vältä vihreää perunaa

Jos peruna altistuu valolle ja vihertyy, siihen muodostuu myrkyllistä solaniinia. Solaniini on perunan luonnollinen puolustuskeino, joka suojaa tuholaisilta ja taudeilta. Se tekee perunasta kitkerän ja on suurina pitoisuuksina haitallista: se voi aiheuttaa vatsakipua, ripulia ja oksentelua. Etenkin pienimmissä varhaisperunoissa on paljon solaniinia, eikä niitä siksi suositella pikkulapsille. Kuoriminen vähentää solaniinia merkittävästi.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Toppinen.

Artikkeli on ilmestynyt ET-lehdessä 13/2017

Äidin ja tyttären välinen suhde on usein jännitteinen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä panee välit todenteolla koetukselle.

Miksi äidin ja tyttären suhde on vaikea?

Äidin ja tyttären suhteessa ongelmat syntyvät yleensä kommunikaatiossa: kuinka saada oma viesti perille loukkaamatta toista?

Suoruuden ja sydämettömyyden välillä on veteen piirretty viiva. Miten voi puhua suoraan niin, ettei kuulosta sydämettömältä? Etenkin äidit ja tyttäret horjuvat tällä hyvin hauraalla ja vaikeasti määriteltävällä viivalla koko elämänsä ajan.

Äidin ja tyttären suhdetta vaikeuttaa myös, että he ovat usein niin samanlaisia. Samankaltaisuus aiheuttaa skismaa.

Milloin äiti-tytärsuhde nousee erityisesti esiin?

Kun tyttärestä itsestään on tulossa äiti, hänellä on edessään identiteetin muutos ja hän saattaa hakeutua terapiaan. Tuleva tehtäväkenttä mietityttää, ja tytär myös pohtii, minkälaista hänellä itsellään on ollut vauvana. Tämä prosessi yleensä käynnistää keskustelun äidin ja tyttären välillä.

Iäkkäämmät naiset hakevat apua usein silloin, kun heistä on tullut isoäitejä. Monet ovat huolissaan lapsesta ja lapsenlapsista. He kuitenkin kokevat, etteivät voi sanoa mitään, koska sitä pidetään riidanhaastamisena tai arvosteluna.

Miksi lapsenlapsen syntymä on tärkeä kohta?

Kun tytär saa lapsen, tyttären ja äidin välinen suhde muotoutuu uudelleen. Siinä tilanteessa on kaksi äitiä ja yksi lapsi, jota molemmat rakastavat.

Kun rakastetaan, syntyy jännitteitä, kyräilyä ja varovaisuutta. Eräskin mummi sanoi, että tuntuu kuin lasinsirpaleilla kävelisi.

Kun sukuun odotetaan uutta vauvaa, asiassa on mukana suuri joukko aikuisia. Heistä jokainen on luonut päässään kuvitelman siitä, minkälaista elämä vauvan kanssa on. Kun nämä kuvitelmat eivät toteudu, syntyy pettymyksiä.

Ensin puhkeavat tuoreen äidin kuplat. Äiti esimerkiksi huomaa, ettei hän istuskelekaan leppoisasti vauvan kanssa kahviloissa. Isovanhemmat hoksaavat, kuinka väsynyt nuori perhe on, ja tarjoavat apua omalla tavallaan. Myös anopit omine toiveineen ja odotuksineen ovat mukana kuvioissa, ja heistä puhutaankin paljon vastaanotolla.

Miten varautua mummin tehtävään?

Tuleva lapsi on niin arvokas, että tyttären tai miniän kanssa on tärkeää pysyä väleissä. Kannattaa etukäteen pohtia, millainen mummi haluaa olla ja miten säilyä yhteistyökykyisenä.

Mielestäni vauvan äidin tahti on se oikea tahti, koska hän suorittaa elämänsä suurinta tehtävää. On hyvä kuunnella nuoren äidin tarpeita ja reagoida niihin mieluummin kuin tyrkyttää omia neuvojaan. Ja jos haluaa neuvoa, kannattaa muotoilla asia lempeästi.

Aina voi myös kysyä, mitä toiveita ja odotuksia tuoreella äidillä on. Vastaus täytyy kuunnella loukkaantumatta. Täytyy myös muistaa, että nuoret ovat pöyhkeitä ja röyhkeitä. Se kuuluu asiaan.

Miten saada äidin ääni hiljenemään sisältään?

Kaikenikäiset naiset kertovat kuulevansa vielä äitinsä arvostelevan äänen päässään.

”Kun meillä on aina näin tehty!” saattaa äiti huudella vielä haudasta.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa käytetään mielikuvia apuna. Kriitikkoäidistä voi luoda hahmon, joka ei ole tyttären sisällä vaan ulkopuolella. Äiti voi olla leikkisästi vaikkapa olkapäällä istuva papukaija, joka huutelee neuvojaan. Papukaijalle voi sanoa, että olen kiitollinen kaikista neuvoistasi, mutta en tarvitse niitä enää. Sitten lintu nepataan pois olkapäältä, jolloin se lentelee omia menojaan.

Kannattaako vanhaa äitiä panna tilille menneistä?

Ikääntyvää ihmistä on hyvä kohdella arvostavasti ja hänen ikäänsä kunnioittaen. Mielen tehtävä on pitää ihminen toimintakykykyisenä, ja siksi se rakentaa puolustusmekanismeja eli defenssejä. Kannattaako lähteä purkamaan iäkkään ihmisen defenssejä väkivaltaisesti? Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko äidin anteeksipyyntöä vai voisiko antaa anteeksi, vaikkei äiti ole koskaan osannut sitä pyytää.

Miten päästä eroon katkeruudesta?

Pienillä asioilla ja kiitollisuudella pääsee pitkälle. Kannattaa etsiä hyviä muistoja eikä keskittyä pahaan. Yksikin hyvä muisto kantaa pitkälle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei tule valmista, kun on kyse elämänkaaren tärkeimmistä ihmissuhteista.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Silva Hatakka.

Miten äiti-tytär -suhde toimii teillä? Osallistu keskusteluun alla olevalla lomakkella.

Äiti, piinaako syyllisyys?

-Koeta antaa itsellesi armoa. Muistele itseäsi nuorena äitinä. Millainen olit, mitä koit? Anna nuorelle itsellesi anteeksi.

-Kysy lapsiltasi, minkälaisia muistoja heille on jäänyt. Kuuntele kärsivällisesti myös ne kohtuuttomilta kuulostavat moitteet.

- Ulkopuolelta asioita tarkasteleva ammattilainen ei ole tunteella mukana tarinassa. Sellaiseen apuun on hyvä turvautua.

- Tärkeintä on muistaa, että äidit eivät ole täydellisiä!

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.