Kilpirauhastulehdus edesauttoi toimittaja Hilla Blombergin loppuunpalamista. Luulin, että olin tulossa hulluksi, Hilla sanoo.

Nyt tapahtuu kummia: vaihdan roolia Aamu sydämellä -ohjelmasta tutun Hilla Blombergin, 55, kanssa. Hän on se toimittaja, jonka ohjelmaa katsomme YLE:n ykköskanavalta sunnuntaiaamuisin. Siinä hän kuuntelee meitä taviksia, jotka olemme jollakin tavalla selvinneet monenmoista kriiseistä: sairauksista, läheisten kuolemasta,  vammautumisista...

Minä olen nyt haastattelija ja Hilla saa kertoa on tarinansa. Emme ole studiossa, mutta Yleisradion tiloissa kuitenkin. Työmaakuppilassa on lounaan syöjiä, ja myös Hillalla on höyryävä lautanen edessään.

Hilla, olet puhunut paljon työuupumuksestasi myös julkisesti, miksi?

– Kun olen itse käynyt läpi vaikean burn­outin, kerron mielelläni muille, että siitä voi myös selvitä. Jokaisen elämässä on yllättäviä käännekohtia, vaikeita aikoja. Niistä voi oppia. Mutta pitää osata pyytää apua.

Lue myös:
Ylen juontaja Hilla Blomberg pienennytti rintansa – "ne hävettivät minua"

Olenko tulossa hulluksi?

Hilla on aina ymmärtänyt, että kenelle tahansa voi tapahtua elämässä notkahduksia. Niin monet haastateltavat ovat kertoneet oman elämänsä pohjakosketuksista. Mutta eihän hän voinut kuvitella, että hän joutuisi kokemaan sellaisen itse, syvästi.

Oli kesä 2005. Hilla teki Suomi liikkuu -ohjelmaan kuuluvaa Syke sytyttää -sarjaa. Siinä oli mukana myös presidentti Tarja Halonen. Naiset kävelivät Helsingin Seurasaaressa. Hilla puuskutti ja hänestä tuntui, ettei henki kulje ollenkaan.

– Presidentti kysyikin, että mikä mahtaa olla toimittajan oma kunto? Sanoin, että en tiedä. Arvelin, että se olisi allergista astmaa.

Tilanne oli Hillalle, liikuntatieteen maisterille, kovin outo. Hänellä on aina ollut hyvä fyysinen kunto. Hän on liikkunut paljon: juossut, hiihtänyt, suunnistanut, uinut... Urheillut ihan tosissaan, kirinyt aikanaan 400 metrin aitoja Tuija Helanderin perässä, ollut Jukolan viestissä kilpailemassa.

Puuskutusoireiden rinnalle tuli muitakin ikäviä tuntemuksia.

– Tein päivät hulluna töitä ja yöt hikoilin unettomana. Kurkku oli tulipunainen. Sydän tykytti, miten sattui, ja itketti. Ajattelin, että olen tulossa hulluksi.

Hilla oli tuolloin 45-vuotias kahden tyttären äiti. Hän mietti, että kyseessä voisi olla vaihde­vuodet.

Kun hän kesäloman jälkeen palasi töihin, hän ei kyennyt mihinkään.

– Jouduin olemaan kaksi kuukautta pois töistä, minulle tuli totaalinen burnout. Paha masennus.

"Jouduin olemaan kaksi kuukautta pois töistä, minulle tuli totaalinen burnout."

YLE:n kuppila alkaa tyhjentyä. Lounasaika on ohi. Hillan lautanen tyhjä.

Verikokeisiin, mars!

Ensimmäiseksi työterveyslääkäri määräsi verikokeisiin. Niistä selvisi, että kilpirauhasarvot olivat aivan pielessä.

– Kilpirauhastulehdus edisti loppuunpalamista. Olin jo niin väsynyt valvomisesta ja hikoilusta ja muista vaivoista. Unettomuus vaikutti mielialaani. Tein paljon töitä, mutta en niin hirmuisesti, että ne yksin olisivat väsyttäneet minua. Minähän olen aina tehnyt paljon hommia.

Nyt terve-Hilla tietää, ettei nuorempana osannut pitää rajojaan, vaan hänen suustaan pääsi kyllä-sana aina, kun häntä pyydettiin johonkin. Nuorena hänen kätensä nousi myöntymisen merkiksi, kun yhdistyksissä tarvittiin puheenjohtajaa. Nyt hän on ottanut käyttöönsä myös ei-vastauksen.

Sairastumisensa aikoihin naisen mieltä vaivasivat monet käytännön asiat. Silloisella avopuolisolla ei ollut töitä. Oli huoli taloudesta. Lapset olivat pieniä, omakotitalon remontti kesken. Mieltä askarrutti myös omien vanhempien tilanne. Nilkka- ja polvivaivat, leikkaukset ja toipumiset lisäsivät stressiä. Työ – muiden tarinoiden kuuleminen – oli välillä raskasta, jos ihmisten kohtalot jäivät mieleen pyörimään.

– Oli liian monta rautaa tulessa, Hilla myöntää.

Armotonta itseruoskintaa

Burnout on tunnollisen ihmisen tauti. Tyypillistä on, että sairastunut syyttää kaikesta helposti itseään. Niin teki myös Hilla.

– Masentuneena ajattelin, että olen mokannut kaiken itse, että olen tosi huono.

Aina niin elämänmyönteisen Hillan usko omaan itseensä ja tulevaisuuteen alkoi hiipua. Häntä oli kouluaikana Kankaanpäässä aina kannustettu harrastamaan ja tuettu kaikin keinoin. Jos äiti joskus napisi siitä, että tyttö oli koko ajan menossa, sanoi isä, että tyttö saa harrastaa, miten paljon tahtoo.

Nuorena Hillasta tuntui, että hänellä on miljoona mahdollisuutta, ja hän haluaa toteuttaa haaveitaan. Kun ei ensi yrittämällä päässyt oikeustieteelliseen, hän aloitti opinnot liikuntatieteellisessä. Opiskeluaikana hän näytteli Jyväskylän ylioppilasteatterissa ja unelmoi näyttelijän urasta, pyrkikin kerran teatterikorkeaan.

Tärkeää: Viisi merkkiä siitä, että on syytä tarkistaa kilpirauhanen

Ikiliikkujalle tuli pysähdys

Itsetunnon piti olla kohdallaan, mutta jotenkin se keikahti noin 10 vuotta sitten. Hillan täytyi omasta mielestään osata kaikki, tehdä aina oikein. Hän tahtoi voittaa, kuten urheillessaan, olla aina paras. Hän ylisuoritti ja katsoi masentuneena elämäänsä vähän niin kuin kuvaruudun takaa: se olen kyllä minä, mutta niin etäinen ja pieni. Suomen ensimmäisestä naispuolisesta urheiluselostajasta tuntui, että hän selostaa omaa elämäänsä.

Kukaan ei etukäteen aavistanut, että Hilla – iloinen ikiliikkuja – uupuisi ja masentuisi.

– Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia. Olin niin väsynyt kaikkeen, että ajattelin: parempi, kun leikkaisivat kurkun poikki. Sitten ei tarvitsisi ikinä enää tehdä mitään.

"Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia."

Kahden tyttären äiti ei osannut iloita mistään, ei edes lapsistaan, joiden syntymät olivat olleet hänelle maailman hienoin asia. Huono äitikin, sellainen Hilla päätteli olevansa.

– Koko ajan musta kasetti soi päässä. Se oli pelottavaa – kuolemanvaarallista. Sain juuri ja juuri haettua postin laatikosta, mutta en kyennyt lukemaan mitään. Ajattelin, etten koskaan pääse palaamaan työelämään.

Mielenkiintoinen artikkeli: Kilpirauhasen vajaatoiminta rajoitti Railin autoilua

Ensin apua mielialalääkkeistä

Hilla haki apua. Työpaikkalääkäri suositteli mielialalääkkeitä. Ja Hilla sanoi kiitos kyllä.

Hän ei ole koskaan kammoksunut niiden käyttöä. Hän oli saanut niistä avun jo kerran aikaisemmin, tinnityksesta johtuvan unettomuuden aiheuttamaan masennukseen. Myöhemmin ne helpottivat vaihdevuosivaivojakin.

– Ne tehoavat minuun.

Lääkkeet eivät olleet kuitenkaan ainoa keino selvitä pohjalta maan pinnalle. Tarvittiin keskusteluapua ja lääkärin rohkaisuja.

– Kävin työterveydessä muutaman kerran kysymässä, että koska tämä musta putki loppuu. Minulle sanottiin, että oloni kohenee, mutta siihen menee noin kahdeksan viikkoa. Aloin oikein laskea päiviä. Sillä tavalla, vähän kerrallaan, sain taas otteen elämästä.

Eihän onnellista elämää saa päivässä, hokkuspokkus-keinoja kun ei ole olemassa. Täytyy antaa itselleen aikaa toipua.

– Oli hyvä tietää, että kun jaksan levätä, masennus menee ohi. Sain voimaa metsälenkeistä ja ulkoilusta. Työpaikalta tuli ymmärrystä, sekin oli tärkeää. Tosin joku saattoi ihmetellä, että olin niin pitkään pois. Oman heikkouden hyväksyminen vei aikaa.

Toipumisessa tarvittiin myös ripaus eteläpohjalaista sisua.

"Vaikka luulee olevansa kehärääkki, niin masennuksesta tullaan takaisin."

– Vaikka luulee olevansa kehärääkki, niin masennuksesta tullaan takaisin. Minä olen selviytyjä – monet ovat, Hilla uskoo.

Häntä hirvitti mennä töihin, koska kuvitteli, ettei kykene mihinkään. Työ on kuitenkin aina ollut hänen tukipilarinsa.

Hilla on kiitollinen työnantajalle, joka antoi hänelle aikaa totutella työssäoloon. Pikkuhiljaa hän sai itsetuntoa. Puolen vuoden päästä hän oli jo studiossa haastattelemassa vieraitaan.

Huolet kuuluvat elämään

YLE:n kuppilassa väki vaihtuu. Vuorot loppuvat, uudet alkavat. Väkeä virtaa ulos ja sisään. 

Hilla Blombergin elämässä on ollut burnoutin jälkeen muitakin mutkia, mutta hän on selvinnyt niistä ajan kanssa. Erostakin, vaikka Hilla olisi halunnut jatkaa edes lasten takia.

Ehkä hän ei enää pelkää elämää, elää paremmin tässä hetkessä ja uskoo, että asiat järjestyvät.

Reilu vuosi sitten Hilla antautui tanssin vietäväksi. Mutta ryhmäliikuntaan lähteminen oli vaikeaa.

– Olin lihonut parikymmentä kiloa, koska en liikkunut jalkaleikkausten ja muiden murheiden takia. On vaikea hyväksyä omaa rapautumistaan, iästä johtuvia remppoja. Ajattelin, että en kuitenkaan osaisi mitään.

Tanssijan itsetunto oli kadonnut, vaikka Hilla oli opiskeluaikana tanssinut sambaryhmässä, tehnyt koreografioita ja menestynyt diskotanssin piirinmestaruuskilpailussa.

Muista myös! Kilpirauhasen toimintahäiriöt – mitä kaikkea ne saavat aikaan?

Elämä maistuu taas

Heti ensimmäisen tanssitunnin jälkeen Hilla löysi elämäänsä ihan uuden rytmin. Siitä hetkestä on nyt reilu vuosi.

– Menin tyttäreni kanssa tunnille. Asetuin takariviin. Yllätyksekseni huomasin, että pysynkin mukana ja nautin siitä. Aina ei tarvitse olla paras tai täydellinen – ja liikkeitä voi soveltaa oman kunnon mukaan.

– Itseluottamukseni lähti kasvamaan kohinalla. Olen saanut muutaman kilon pois. Läskien seasta alkaa tulla lihaksia. Tunneilla on mukavaa porukkaa ja kannustava yhteishenki.

Teemme lähtöä. Hilla vie likaiset astiat hihnalle, joka kuljettaa ne tiskattaviksi. Huomenna jokainen saa ateriansa puhtaalta lautaselta olipa sitten nälkä tai ei.

Ja jos ei mikään maistu, tulee vielä toisenlaisiakin päiviä. Hilla tietää sen. Hän uskaltaa haukata elämästä jo isoja palasia.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys 2/2015 -lehdessä.

Hilla Blomberg x 5

  1. Syntynyt: 1958 Iso­joella, Mölkyn kylässä.

  2. Asuu: Tyttäriensä Rosannan, 19, ja Sofian, 15, kanssa Helsingin Viikissä.

  3. Ammatti: Toimittaja.

  4. Koulutukseltaan liikunta­tieteen maisteri.

  5. Työssä YLE:ssä, jossa aloitti vuonna 1979. Toimittanut ja juontanut radiossa ja televisiossa. Tehnyt kahdeksan vuotta Aamu sydämellä -ohjelmaa.

Stressi lisää tulehdusriskiä x 3

  1. Kilpirauhastulehduksen taustalta saattaa löytyä virustulehdusta. Se voi tulla myös sukuperintönä.
  2. Jotkut lääkärit arvelevat, että taudin puhkeamiseen vaikuttaa myöskin kiire ja stressi.
  3. Tutkimukset ovat paljastaneet myös, että kilpirauhassairauksien ja psyyken välillä on yhteyksiä.

Oletko jo tutustunut kilpirauhasosioomme? Lue lisää täältä.

Vanha tuttu mukulakasvi on vähäkalorisempaa kuin riisi tai pasta. Vitamiinit säilyvät, kun keität perunat kuorineen etkä päästä niitä hajoamaan.

Kivennäisaineita ja vitamiineja

Peruna ei ole pelkkää hiilihydraattihöttöä. Hiilihydraattia on perunassa tärkkelyksen muodossa 10–15 prosenttia. Proteiinia on muutama prosentti, rasvaa ei juuri lainkaan. Ravintokuitua peruna sisältää suunnilleen saman verran kuin vaalea riisi ja pasta. Peruna on hyvä kaliumin lähde. Siitä saa myös C- ja B-vitamiineja sekä magnesiumia.

Kevyt lisuke

Yhdessä isossa perunassa on vähemmän energiaa kuin samassa määrässä riisiä tai pastaa. 100 grammaa perunaa sisältää noin 80 kilokaloria, vastaava annos keitettyä riisiä noin 140 kcal ja pastaa noin 100 kcal.

Uusissa C-vitamiinia

Uusissa perunoissa on enemmän C-vitamiinia kuin vanhoissa, koska osa C-vitamiinista tuhoutuu varastoinnin aikana. Muuten uuden ja vanhan perunan ravintosisällössä ei juuri ole eroa. Eri lajikkeet ovat ravintosisällöiltään suunnilleen samanlaisia.

Vältä vihreää perunaa

Jos peruna altistuu valolle ja vihertyy, siihen muodostuu myrkyllistä solaniinia. Solaniini on perunan luonnollinen puolustuskeino, joka suojaa tuholaisilta ja taudeilta. Se tekee perunasta kitkerän ja on suurina pitoisuuksina haitallista: se voi aiheuttaa vatsakipua, ripulia ja oksentelua. Etenkin pienimmissä varhaisperunoissa on paljon solaniinia, eikä niitä siksi suositella pikkulapsille. Kuoriminen vähentää solaniinia merkittävästi.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Toppinen.

Artikkeli on ilmestynyt ET-lehdessä 13/2017

Äidin ja tyttären välinen suhde on usein jännitteinen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä panee välit todenteolla koetukselle.

Miksi äidin ja tyttären suhde on vaikea?

Äidin ja tyttären suhteessa ongelmat syntyvät yleensä kommunikaatiossa: kuinka saada oma viesti perille loukkaamatta toista?

Suoruuden ja sydämettömyyden välillä on veteen piirretty viiva. Miten voi puhua suoraan niin, ettei kuulosta sydämettömältä? Etenkin äidit ja tyttäret horjuvat tällä hyvin hauraalla ja vaikeasti määriteltävällä viivalla koko elämänsä ajan.

Äidin ja tyttären suhdetta vaikeuttaa myös, että he ovat usein niin samanlaisia. Samankaltaisuus aiheuttaa skismaa.

Milloin äiti-tytärsuhde nousee erityisesti esiin?

Kun tyttärestä itsestään on tulossa äiti, hänellä on edessään identiteetin muutos ja hän saattaa hakeutua terapiaan. Tuleva tehtäväkenttä mietityttää, ja tytär myös pohtii, minkälaista hänellä itsellään on ollut vauvana. Tämä prosessi yleensä käynnistää keskustelun äidin ja tyttären välillä.

Iäkkäämmät naiset hakevat apua usein silloin, kun heistä on tullut isoäitejä. Monet ovat huolissaan lapsesta ja lapsenlapsista. He kuitenkin kokevat, etteivät voi sanoa mitään, koska sitä pidetään riidanhaastamisena tai arvosteluna.

Miksi lapsenlapsen syntymä on tärkeä kohta?

Kun tytär saa lapsen, tyttären ja äidin välinen suhde muotoutuu uudelleen. Siinä tilanteessa on kaksi äitiä ja yksi lapsi, jota molemmat rakastavat.

Kun rakastetaan, syntyy jännitteitä, kyräilyä ja varovaisuutta. Eräskin mummi sanoi, että tuntuu kuin lasinsirpaleilla kävelisi.

Kun sukuun odotetaan uutta vauvaa, asiassa on mukana suuri joukko aikuisia. Heistä jokainen on luonut päässään kuvitelman siitä, minkälaista elämä vauvan kanssa on. Kun nämä kuvitelmat eivät toteudu, syntyy pettymyksiä.

Ensin puhkeavat tuoreen äidin kuplat. Äiti esimerkiksi huomaa, ettei hän istuskelekaan leppoisasti vauvan kanssa kahviloissa. Isovanhemmat hoksaavat, kuinka väsynyt nuori perhe on, ja tarjoavat apua omalla tavallaan. Myös anopit omine toiveineen ja odotuksineen ovat mukana kuvioissa, ja heistä puhutaankin paljon vastaanotolla.

Miten varautua mummin tehtävään?

Tuleva lapsi on niin arvokas, että tyttären tai miniän kanssa on tärkeää pysyä väleissä. Kannattaa etukäteen pohtia, millainen mummi haluaa olla ja miten säilyä yhteistyökykyisenä.

Mielestäni vauvan äidin tahti on se oikea tahti, koska hän suorittaa elämänsä suurinta tehtävää. On hyvä kuunnella nuoren äidin tarpeita ja reagoida niihin mieluummin kuin tyrkyttää omia neuvojaan. Ja jos haluaa neuvoa, kannattaa muotoilla asia lempeästi.

Aina voi myös kysyä, mitä toiveita ja odotuksia tuoreella äidillä on. Vastaus täytyy kuunnella loukkaantumatta. Täytyy myös muistaa, että nuoret ovat pöyhkeitä ja röyhkeitä. Se kuuluu asiaan.

Miten saada äidin ääni hiljenemään sisältään?

Kaikenikäiset naiset kertovat kuulevansa vielä äitinsä arvostelevan äänen päässään.

”Kun meillä on aina näin tehty!” saattaa äiti huudella vielä haudasta.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa käytetään mielikuvia apuna. Kriitikkoäidistä voi luoda hahmon, joka ei ole tyttären sisällä vaan ulkopuolella. Äiti voi olla leikkisästi vaikkapa olkapäällä istuva papukaija, joka huutelee neuvojaan. Papukaijalle voi sanoa, että olen kiitollinen kaikista neuvoistasi, mutta en tarvitse niitä enää. Sitten lintu nepataan pois olkapäältä, jolloin se lentelee omia menojaan.

Kannattaako vanhaa äitiä panna tilille menneistä?

Ikääntyvää ihmistä on hyvä kohdella arvostavasti ja hänen ikäänsä kunnioittaen. Mielen tehtävä on pitää ihminen toimintakykykyisenä, ja siksi se rakentaa puolustusmekanismeja eli defenssejä. Kannattaako lähteä purkamaan iäkkään ihmisen defenssejä väkivaltaisesti? Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko äidin anteeksipyyntöä vai voisiko antaa anteeksi, vaikkei äiti ole koskaan osannut sitä pyytää.

Miten päästä eroon katkeruudesta?

Pienillä asioilla ja kiitollisuudella pääsee pitkälle. Kannattaa etsiä hyviä muistoja eikä keskittyä pahaan. Yksikin hyvä muisto kantaa pitkälle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei tule valmista, kun on kyse elämänkaaren tärkeimmistä ihmissuhteista.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Silva Hatakka.

Miten äiti-tytär -suhde toimii teillä? Osallistu keskusteluun alla olevalla lomakkella.

Äiti, piinaako syyllisyys?

-Koeta antaa itsellesi armoa. Muistele itseäsi nuorena äitinä. Millainen olit, mitä koit? Anna nuorelle itsellesi anteeksi.

-Kysy lapsiltasi, minkälaisia muistoja heille on jäänyt. Kuuntele kärsivällisesti myös ne kohtuuttomilta kuulostavat moitteet.

- Ulkopuolelta asioita tarkasteleva ammattilainen ei ole tunteella mukana tarinassa. Sellaiseen apuun on hyvä turvautua.

- Tärkeintä on muistaa, että äidit eivät ole täydellisiä!

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.