Hyönteisiä voi olla ruokakaupoissa jo ensi vuoden lopulla. Mutta miltä sirkat ja toukat maistuvat? Entä miksi niiden syönnistä pitäisi innostua?

Puistattaa, ei voi mitään! Onko pakko maistaa?

Lounaslautasellani on hyönteisiä. Tarkemmin sanottuna sirkkoja, matoja ja toukkia. Saan herkutella maissilastuilla paistettujen kotisirkkojen kera, salaatin päälle on ripoteltu mehiläisentoukkia ja vietnamilaisten kevätrullien sisältä löytyy jauhomatoja. Hyönteisiä on jopa jälkiruuassa, sillä punajuurismoothieen on lisätty sirkkajauhetta. 

Menun on laatinut hyönteiskokki Topi Kairenius, joka on kiertänyt kertomassa hyönteisten syönnistä jo kahden ja puolen vuoden ajan. 

Tilaisuuden järjestää Suomen Coca-Cola. Kokista onkin käytetty ruoka-annoksissa ainesosana, tai sitten annokset on suunniteltu juuri kolan kanssa nautittavaksi. 

– Coca-Cola on aina ollut kehittämässä ja edistämässä uusia ruokatrendejä. Kokikseen yhdistetään hampurilainen ja pizza, ja mietimme, mikä voisi olla seuraava makupari. Hyönteiset kiinnostivat, sillä ne ovat uutta ruokakulttuuria, kertoo Suomen Coca-Colan viestintäpäällikkö Théa Natri.

Kyllä vain, hyvältä maistuu.

Kokoan maissilastuni päälle salsaa, juustokastiketta ja sirkkoja. Sitten teen virheen: katson näkyä ja huomaan sirkkojen jalat. Hyönteisiä lienee parasta maistaa aluksi silmät kiinni. Vieruskaverilla on päällä lievä paniikki. 

Mutta kyllä vain, hyvältä maistuu! Sirkat eivät ole niin rapeita kuin odotin, mutta koostumus on silti mukava. Coca-cola maistuu sirkkojen marinadissa, ja suolaiset nachot sopivat makeuden kaveriksi hyvin. Maistan sirkkaa vielä sellaisenaan. Maku on lihaisa ja neutraali, eikä millään tavalla häiritsevä.

Jauhomadot sen sijaan häiritsevät hieman. Niiden kuori jää hampaankoloon. Mehiläisentoukka taas on hyvää. Hunajan esiastetta ravinnokseen syövät toukat ovat makeahkoja ja maku on vähän maissimainen.  

Paistetut sirkat sopivat nachojen kaveriksi.
Paistetut sirkat sopivat nachojen kaveriksi.

Hyönteiset kauppoihin ensi vuoden lopulla

Maailmanlaajuisesti jo kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä. Me länsimaalaiset olemme oikeastaan niitä outoja, koska lautasiltamme ei löydy vielä toukkia eikä sirkkoja. Siihen on kuitenkin syynsä.

Ensimmäinen ja selkeä syy liittyy evoluutiopsykologiaan: hyönteiset ällöttävät, pelottavat ja puistattavat, koska ne eivät ole koskaan kuuluneet ruokakulttuuriimme tai -historiaamme. 

Ötököitä voidaan nähdä kaupoissa syksyllä 2018.

Toinen syy liittyy lainsäädäntöön. Hyönteiset on vuodesta 1997 luokiteltu uuselintarvikkeeksi. Uuselintarvikelainsäädännön mukaan elintarvikkeita pitää tutkia 25 vuoden ajan Euroopassa ennen kuin niitä saa myydä elintarvikkeena. Laki muuttuu vuoden 2018 alussa siten, että myös muualta maailmasta tuleva tutkimustieto hyväksytään. Ötököitä voidaan siis nähdä kaupoissa jo vuoden 2018 syksyllä.

Yksityiskäyttöön hyönteisiä saa tälläkin hetkellä kasvattaa. Niin tekee myös hyönteiskokki Topi Kairenius, joka kasvattaa jauhomatoja pienpanimotoimintansa ohella. Lisäksi esimerkiksi Kurikassa kasvatetaan kotisirkkoja porsastuotantotilan yhteydessä. Tänään tarjolla olleet sirkat ovat oikeaa lähiruokaa, sillä ne tulevat espoolaiselta Entocube Oy:ltä.

Vielä toistaiseksi hyönteisten syönti on kallista: kilohinta on yli 60 euroa. Kun yritykset alkavat vähitellen kehittää hyönteisten kasvatusta, niiden hintakin laskee. Myös kotikasvatuksesta voi tulla trendi.

Suomalaiset hyönteissyönnin edelläkävijöitä

Hyönteisvillitys alkoi vuonna 2013, kun YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkaisi raportin, jonka mukaan länsimaiden tulisi hyödyntää hyönteisiä ravinnossa.

"Suomalaiset ovat vastaanottavaisia uusille ruokatyypeille."

Euroopan maista hyönteisten syönnistä innostuneimpia ovat hollantilaiset ja belgialaiset, mutta suomalaiset tulevat heti kolmantena. Turun yliopistossa tehtiin vuoden alussa tutkimus, jonka mukaan jopa 70 prosenttia suomalaisista olisi valmis käyttämään hyönteisiä ruuanlaitossa.

– Suomalaiset ovat uteilaita ja vastaanottavaisia uusille ruokatyypeille. Kun olin kokkaamassa hyönteisiä eräässä tilaisuudessa Oulussa, minulla oli purkissa esillä jauhomatoja. Ne katosivat ihmisten suihin ennen kuin ehdin edes paistaa niitä, Topi Kairenius nauraa.

Kairenius uskoo, että hyönteisravinto sopii hyvin suomalaisten arkeen.

– Hyönteisiä voidaan murskata tai rouhia ja tarjota vaikka myslin seassa. Niitä voidaan paistaa, keittää ja käyttää jauheena leivonnassa.

Suomalaiset kokeilevat mielellään uusia asioita, ja ruokakulttuurimme muuttuu jatkuvasti. Vuoden 2016 superhittejä olivat uudet kasvisproteiinit, nyhtökaura ja härkis, mutta olemme me osannneet innostua jo aiemminkin. Kun viime vuonna äänestettiin Suomen kansallisruuasta, listalla oli pizza, joka saapui maahamme vasta 1960-luvulla. Hampurilaisia ihmeteltiin 80-luvulla ja sushia 2000-luvulla. 

Ei ole vaikea kuvitella, että myös hyönteisistä vähitellen innostuttaisiin. Kenties niitä nähdään tavallisten suomalaisperheiden paistinpannuilla kymmenen vuoden päästä? 

– Ei siihen niin kauaa mene. Muutama vuosi riittää, uskoo Kairenius.

150 gramman naudanlihatuotantoon kuluu 3290 litraa vettä, samaan määrään sirkkaproteiinia 0 litraa.

Ekologista ja ravintorikasta

Miksi hyönteisiä sitten pitäisi syödä? 

Ensinnäkin se on ekologista. Hyönteisten tuotantoon kuluu merkittävästi vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotantoon. Kun 150 gramman naudanlihatuotantoon kuluu 3290 litraa vettä, vastaavaan määrään sirkkaproteiinia ei kulu vettä lainkaan. Vähäisen vedenkulutuksen vuoksi hyönteisten syönti on jopa ekologisempaa kuin monien kasvien, kuten soijan, tuotanto.

Hyönteiset tarvitsevat vain vähän elintilaa ja niille kelpaavat ravinnoksi elintarviketeollisuuden ruokajätteet sekä sellaiset rehukasvien osat, joita ei syötetä eläimille. Hyönteisiä varten ei tarvitse kaataa sademetsiä tai kuljettaa ravintoa toiselta puolen maapalloa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Ruokapöydässä on näytillä myös eläviä esimerkkejä.
Ruokapöydässä on näytillä myös eläviä esimerkkejä.

Toiseksi: hyönteiset ovat ravinteikkaita. Ne sisältävät paljon proteiinia, esimerkiksi sirkkajauheessa on proteiinia on peräti 68 prosenttia. Lisäksi hyönteisissä on hyviä rasvahappoja, kuitua, mineraaleja sekä vitamiineja – myös B12-vitamiinia, jota kasvikunnan proteiineista ei löydy.

Hyönteisten syönnin eettisyydestä ollaan montaa mieltä. Muihin tuotantoeläimiin verrattuna niiden syönti on taatusti eettisin valinta. Tämän hetkisten tutkimusten valossa hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja. Niiden vastuullinen tehotuotanto on helppoa, ja kasvatusolosuhteet ovat hyvin lähellä niiden luonnonvaraista kasvuympäristöä. Hyönteiset tapetaan pakastamalla, jolloin ne vaipuvat ennen kuolemaansa horrokseen.

Hyönteisten syönti on parhaimmillaan ilmaista.

Toisaalta hyönteiset ovat tietysti eläviä olentoja ja kärsivät siten jollain tasolla pakastuksesta.

Yksi hyönteisten syönnin etu on myös se, että niiden syönti on parhaimmillaan ilmaista. Ötököitä voi keräillä maasta vaikka mustikanpoimintareissun yhteydessä, toteaa Topi Kairenius.

– Villihyönteiskausi on pitkä. Esimerkiksi kovakuoriaisten ja perhosten toukat alkavat jo heräillä horroksestaan.

Kookosöljyn purskutteleminen suussa on vanha juttu. Myös yrttejä voi purskutella.

Jossain vaiheessa vuotta Suomeenkin tuli tohinalla oil pulling -ilmiö. Se tarkoittaa, että kookosöljyä purskutellaan hyvinvoinnin nimessä suussa.

Mutta kuinka moni on purskutellut suussaan yrttejä? Oreganoa tai esimerkiksi pinaattia?

Se vasta onkin terveellistä – ja kaiken puolin suotavaa. Niiden kanssa kannattaa olla kuitenkin sen verran huolellinen, että tarkastaa tuoreesta yrtistä sopivuuden purskutteluun. Sekä mahdollisesti makua täytyy laimentaa vedellä.

Vaikka purskutteleminen ei parantaisi tautia, antaa yrttien pureskelu ainakin raikkaan hengityksen.

Ja ennen kaikkea yrttejä kannattaa suunnata ääntä kohti ruokanautinnon vuoksi.

– Tuoreita, vihreitä yrttejä suositellaan lisättäväksi ruokavalioon, kasvitieteilijä, professori Sinikka Piippo luettelee.

Hän nostaa esiin erityisesti salvian, joka on Suomessa huonosti tunnettu, mutta tehokas tulehduksien ehkäisijä.

Salvia saattaa tehota hankalaan hiivatulehdukseen. Ientulehduksista kärsivä voi valmistaa salviasta väkevää purskutteluvettä.

Antiseptista salviaa on käytetty myös hengitysteiden vaivoihin ja virtsateiden desinfiointiin.

Näin lisäät yrtit ruokaan

Toinen tulehduksia tehokkaasti lievittävä yrtti on rosmariini, jonka haihtuvat öljyt tehoavat myös ihon kautta ja hengittäen. Ihana tapa hoitaa terveyttään on ottaa vaikka rosmariinikylpy.

Yrtit lisätään kypsennettä­vään ruokaan aina loppuvaiheessa, jotta niiden hyvät yhdisteet eivät tuhoudu. Yrteistä kannattaa tehdä teetä.

Salviasta maksimimäärä on neljä lehteä, sillä suurina määrinä voimakas yrtti saattaa aiheuttaa huimausta.

Pinaattia – ja maha kiittää!

Pinaatti kannattaa ottaa terveelliseen ruokavalioon monesta syystä. Sen sisältämien glykoglyserolipidien on huomattu suojaavan suolen
pintaa tulehduksen aiheuttamilta vaurioilta.

Virallisia tutkimustuloksia odotellessa kannattaa nauttia säännöllisesti pinaattikeitosta ja silputa kasvin vihreitä lehtiä salaattiin – etenkin, jos kärsii suoliston alueen tulehduksista.

Pinaatti sisältää runsaasti erilaisia keholle hyvää tekeviä ominaisuuksia, joilla on arveltu olevan vaikutuksta myös ikääntyvien silmien sarveiskalvon rappeutumisen ehkäisemisessä ja torjumisessa.

Pinaatti ja sen runsaaseen lehtivihreään liittyvät yhdisteet ovat nykyisin tärkeitä tutkimuskohteita.

Lähteet: www.kasvikset.fi, Peltola, Aili: Suuri yrtti- ja maustekirja, WSOY 1988, ja Rautavaara, Toivo: Terveysteetä luonnonkasveista, WSOY 1982.
 

Vierailija

Yrttejä suuhun ja purskuttele tulehdukset pois!

Kuvassa houkuttelevan näköisiä yrttejä. Pitäneepä kohta, kun keväälle käännytään, hankkia tommoset omalle ikkunalle ruokapöydän eteen. Siitä niitä on helppo napsia ruokaan kuin ruokaan mausteeksi ja vaikka leivän päälle aamupalalla ja onhan noista silmäniloakin. Myös tutut ExoticGardenin ja Korpikangas Siemenen kevät-kuvastotkin jo saapuivat ja niistä sitten voi alkaa, ellei tilaamaan, niin ainakin ihailemaan tulevan kesän kukkakauneutta. -Elisa
Lue kommentti

Suolistossa supersankariksi muuttuva suomalaisvilja suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta.

Kolesteroli kuriin 

Kauran vesiliukoinen ravintokuitu, beetaglukaani, muodostaa suolistossa veden kanssa geelin, joka estää ruuassa olevaa kolesterolia imeytymästä. Kaura alentaa näin veren kolesterolipitoisuutta ja pienentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Päiväannoksen (3 g) beetaglukaania saat kuudesta viipaleesta kauraleipää tai kahdesta desistä kaurahiutaleita.

Karkottaa nälän

Kauran kuidut hidastavat mahalaukun tyhjenemistä ja ravinteiden imeytymistä ohutsuolessa, tasaavat aterian jälkeistä verensokerin nousua ja auttavat säilyttämään kylläisyyden tunteen pitkään.

Suojaa syövältä 

Kauran kuidut lisäävät suolistossa kulkevan massan määrää ja helpottavat vatsan toimintaa. Kun suolisto voi hyvin, myös suolistosyöpien riski pienenee.

Reilusti kivennäisaineita 

Kauraan on pakattu B- ja E-vitamiineja sekä kivennäisaineita, kuten sinkkiä, seleeniä, magnesiumia ja rautaa. Siinä on reilusti lysiini-nimistä aminohappoa, jota on saatava ravinnosta päivittäin.

Sopii keliaakikolle 

Vehnän, rukiin ja ohran käyttö on keliaakikolta kielletty, mutta useimmat keliaakikot voivat syödä kauraa, kunhan se on puhdaskauraa eli tuotettu erillään gluteenia sisältävistä viljoista.
Kaura ei sisällä gluteenia.

Lähteet: oatsandhealth.org, kehittyvaelintarvike.fi, kaurayhdistys.fi

Painonhallinta ei onnistu tehodieeteillä. Sen sijaan mitättömältä vaikuttava yksittäinen muutos ruokailutottumuksissa – vaikka kevytmaidosta rasvattomaan – pudottaa takuuvarmasti kiloja.

1. Lihooko ihminen vääjäämättä iän myötä?

Väistämätöntä se ei ole, vaikka valtaosa meistä kerryttää kiloja kaiken aikaa. Alle 40-vuotiailla paino lisääntyy noin puoli kiloa vuodessa, sitä vanhemmilla keskimäärin muutaman sadan gramman vuosivauhtia.
Jos paino nousee vuodessa puoli kiloa, 20 vuodessa kertyy kymmenen lisäkiloa kuin huomaamatta.

2. Mikä meitä lihottaa?

Elämme yltäkylläisyydessä, joten kaloreita kertyy helposti liikaa. Ihmeellisempää on, miten osa ihmisistä pysyy normaalipainoisina.

Ihmisen aivot ja maha säätelevät ruokahalua ja syömistä samalla tavalla kuin kivikaudella 10 000 vuotta sitten. Ruokahalun säätely virittyi torjumaan aliravitsemusta kaikin keinoin, mutta liiallisten kaloreiden saamiseksi ei kehittynyt minkäänlaisia jarruja. Tämä toimintamalli juurtui ihmisen geeneihin, eikä fysiologiamme ole siltä osin juuri muuttunut.

Usein myös iän myötä liikutaan vähemmän. Silloin energiantarve vähenee, mutta syömistä ei aina huomata vähentää.

3. Miten painonnousun saa pysäytettyä?

Vähittäistä painonnousua on vaikea huomata, jos ei punnitse itseään säännöllisesti. Jos seuraa painoaan, voi tehdä pientä säätöä heti, kun huomaa, että kilot uhkaavat kertyä. Toinen keino on mitata vyötärönympäryksensä säännöllisesti.

Mitä nopeammin painonnousun saa kuriin, sitä helpompaa on pysytellä sopivan kokoisena. Parin kolmen kilon painonpudotus hoituu aika pienillä muutoksilla.

4. Mistä kannattaa aloittaa, jos haluaa hoikistua?

Kaloreita kannattaa vähentää pikkuhiljaa ja muuttaa aluksi yhtä tai kahta syömistottumustaan. On hyvä miettiä, millaiset muutokset sopivat itselle ja ovat sellaisia, että pystyy pitämään ne.

Jos esimerkiksi juo kolme lasillista kevytmaitoa päivässä, säästää vuodessa 24 000 kilokaloria siirtymällä rasvattomaan maitoon. Jos syö täysrasvaista juustoa kolme siivua päivässä ja vaihtaa sen 17 prosenttia rasvaa sisältävään juustoon, saa vuodessa 15 000 kilokaloria vähemmän. Pienillä päivittäisten tapojen muutoksilla voi laihtua kymmenenkin kiloa vuodessa.

Asteittaiset, lievät muutokset jäävät helpommin pysyviksi kuin isot muutokset.

5. Pitääkö laihduttajan laskea kaloreita?

Laskemista ei tarvita, eikä kaloreita pidä miettiä koko ajan. Kukaan ei edes pysty laskemaan syömiään kaloreita tarkasti. Tai jos pystyisikin, pitäisi tietää myös, paljonko energiaa kuluttaa päivässä.

Painonhallinta onnistuu joustavalla ja vaihtelevalla syömisellä. Kun valitsee useimmiten järkeviä ruokia, voi silloin tällöin syödä rennommin. Jos kuitenkin aikoo vähentää kaloreita, pitää ymmärtää jotakin ruokien kaloritiheydestä.

6. Mitä kaloritiheys tarkoittaa?

Se tarkoittaa, kuinka paljon kilokaloreita on 100 grammassa ruokaa. Ruokien kalorit tulevat hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista. Rasva lisää eniten kaloritiheyttä.

Jos ruuassa on paljon vettä, siihen mahtuu vain vähän kaloreita. Porkkanassa on vettä yli 90 prosenttia, perunalastuissa vain muutama prosenttia ja lisäksi paljon rasvaa. Siksi perunalastut ovat paljon kaloritiheämpiä kuin porkkana.

Arjen ruokien kaloritiheyksiä kannattaa tutkailla. Ruuat, joissa on alle 120 kilokaloria 100 grammassa, auttavat pudottamaan painoa. Mitä enemmän ruuan kaloritiheys ylittää 150 kaloria 100 grammassa, sitä lihottavampaa se on.

7. Tuleeko vähemmän kaloreita sisältävästä ruuasta kylläiseksi?

Kylläisyyden aiheuttaa ruuan määrä. Maha ei aisti, paljonko kaloreita sinne tuleva ruoka sisältää. Ravintoaineet eli proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat vaikuttavat myös kylläisyyshormoneihin, ei kaloreiden määrä.

Lihapulla-ateriasta tai hampurilaisateriasta tulee yhtä kylläiseksi, jos annokset painavat saman verran. Ero on siinä, että hampurilaisateriassa on kaloreita paljon tiheämmässä kuin lihapulla-ateriassa: normaali lihapulla-ateria sisältää noin 490 kilokaloria, samankokoinen hampurilaisateria 910 kilokaloria.

8. Mitä laihduttajan kannattaa syödä?

Monipuolista perusruokaa, paljon kasviksia ja kovien rasvojen sijaan pehmeitä. Proteiinien osuutta voi vähän nostaa ja lisätä aterialle kalaa ja vähärasvaista vaaleaa lihaa.

Lautasmalli on tehokas keino laimentaa kaloreita: puolet lautasesta täytetään kasviksilla, puolet muulla ruualla. Kaloreita tulee näin vähemmän kuin jos söisi koko lautasellisen ilman kasviksia.

9. Pitääkö herkut jättää kokonaan pois?

Jos syö kakkupalan tai muuta kaloritiheää herkkua harvemmin kuin kerran viikossa, siitä ei tarvitse luopua. Kaloreiden vähentäminen päivittäisissä tottumuksissa pienentää vuoden aikana saatua kalorimäärää paljon tehokkaammin kuin satunnaisista herkuista luopuminen.

10. Kannattaako asettaa itselleen tavoite?

Jos päättää esimerkiksi laihduttaa viisi kiloa seuraavan kahden kuukauden aikana, ryhtyy helposti dieetille eli rajoittamaan ja säännöstelemään syömisiään. Dieetillä laihduttaminen tehoaa kuitenkin huonosti.

Liikkeelle kannattaa lähteä muutos edellä: vähentää kaloreita sieltä täältä ja seurata painoa tai vyötärönympärystä. Jos vaaka näyttää kuukauden kuluttua kilon vähemmän tai vyötärö on sentin kapeampi, on oikealla tiellä.

11. Miksi dieetit tyssäävät lopulta?

Dieetit perustuvat yksinkertaisuuteen ja siihen, että syömistä säädellään itsekurilla ja tahdonvoimalla. Ihminen jaksaa noudattaa tiettyä ruokavaliota jonkin aikaa, mutta jatkuva pinnistely uuvuttaa. Alkumenestyksen jälkeen laihtuminen pysähtyy ja paino alkaa nousta.

12. Laihduttaako liikunta?

Liikunnasta on hyötyä ja se auttaa säilyttämään laihtumistuloksen, mutta yksinään se ei laihduta tehokkaasti.

Kun ihminen laihduttaa, hän menettää rasvakudoksen lisäksi lihas- ja luukudosta. Liikunta ja proteiinipitoinen ruoka auttavat suojautumaan lihaskadolta – samoin se, että laihduttaa hitaasti ja maltillisesti. Rivakka dieetillä laihduttaminen on haitallista, ja erityisen haitallista se on iäkkäille.

13. Miksi laihdutustuloksen pitäminen on niin vaikeaa?

Energiankulutus sekä liikkuessa että levossa pienenee, kun paino putoaa. Pienempi kone kuluttaa vähemmän energiaa kuin isompi. Jos laihtuu 10 kiloa, saa syödä loppuelämänsä ajan joka päivä 330 kilokaloria vähemmän kuin aiemmin, jos haluaa pitää laihdutustuloksen. Kilot tulevat takaisin ennen kaikkea siksi, että laihduttaja palaa vähitellen vanhoihin tapoihin. Säännöllisesti liikkuvilla paino nousee laihduttamisen jälkeen vähemmän.

14. Mitä haittaa on painon sahailusta?

Laihdutus sulattaa paitsi rasvakudosta myös lihaksia. Jos paino palaa entisiin mittoihin, takaisin tulevat kilot ovat pääosin rasvaa. Rasvaisemman kehon energiankulutus on aiempaa pienempi. Siksi jokaisen jojoilun jälkeen lihoo entistä helpommin. Myös laihtuminen on hankalampaa niille, jotka ovat laihduttaneet moneen kertaan.

15. Voiko geenejä syyttää, jos painonhallinta on vaikeaa?

Geenejä ei voi syyttää muusta kuin alttiudesta tietynlaiseen kehon perusmuotoon. Vain muutamalla prosentilla ihmisistä on voimakas perinnöllinen taipumus lihomiseen, muilla geenit eivät selitä lihomistaipumusta.

Perimä vaikuttaa toki mieltymyksiimme ja toimintatapoihimme, ja joidenkin ihmisten voi olla neurobiologisten syiden takia vaikea vastustaa kalorihoukutuksia. Toisaalta aivot ovat muovautuva elin ja kaikkea voi kehittää.

17. Paljonko tarvitsee laihduttaa?

Sen verran, että terveysriskit vähenevät ja nivelten kuormitus kevenee. Jos lisäkilot ovat pelkästään reisissä ja lantioissa, terveyden takia ei ole syytä laihduttaa.

Vyötärölihavuus sen sijaan sekoittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan ja altistaa kakkostyypin diabetekselle, sydänsairauksille ja aivoverenkiertohäiriöille. Jo 3-5 kilon painonpudotus vyötäröltä edistää terveyttä. Hyvä uutinen on se, että vatsaontelosta rasva lähtee helpommin kuin muualta kehosta.

Asiantuntijat: professori, sisätautilääkäri Pertti Mustajoki ja professori, sisätautilääkäri Aila Rissanen.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.

Vierailija

Unohda dieetit ja syö itsesi hoikemmaksi – näin säästät tuhansia kilokaloreita vuodessa

juo ainoastaan vettä, ei maitoa, ei limsaa, ei sokerimehuja, ei kasvijuomia, ei kivennäisvesiä tai mitään muutakaan. Kesäkilot, syyskilot, Joulukilot, kevätkilot ja koko vuoden kilot. Mitä muuta media osaa? Suomalaisille on opetettu, että puuro, pasta, leipä, mysli, murot, prosessoidut kasviöljyt (rypsi, margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja peruna ovat sitä normaalia kotiruokaa, mitä pitää syödä runsaasti joka päivä kuituja ja ravintoaineita saadakseen. Esimerkiksi pasta,...
Lue kommentti

Suomalainen saa natriumia yli tarpeen, vaikkei heiluttelisi suolapurkkia lainkaan ruokapöydässä eikä ruuanlaitossa. Lue kuusi faktaa suolan terveysvaikutuksista.

1. Haastava ruoka-aine

Suola on natriumin ja kloridin yhdiste. Natrium on ihmiselle välttämätön kivennäisaine, mutta runsas saanti kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa muita terveyshaittoja.

Natriumia tarvitaan nestetasapainon ylläpitämiseen sekä hermoston ja lihasten toimintaan. Riittävän määrän natriumia saa jo noin 1,5 grammasta suolaa päivässä. Siihen voi päästä, jos ei lisää suolaa lainkaan ruokaansa eikä käytä teollisia elintarvikkeita.

2. Trendisuolassa natriumia

Erikoissuoloja, kuten ruusu-, intiaani-, kristalli- ja sormisuolaa, markkinoidaan terveellisinä, koska ne sisältävät pieniä määriä kivennäisaineita. Mukana tulee kuitenkin yhtä paljon natriumia kuin tavallisessa ruokasuolassa.

3. Vaihtamalla paranee

Mineraalisuolasta on poistettu natriumia ja korvattu sitä muilla kivennäisaineilla. Mineraalisuolassa, esimerkiksi Pan-suolassa tai Seltinissä, on noin puolet vähemmän natriumia kuin tavallisessa suolassa.

4. Elintärkeä jodi ja hormoni

Jodioitu ruokasuola on tärkeä jodin lähde. Jodi on elimistölle välttämätön ravintoaine, jota tarvitaan kilpirauhashormonien muodostamiseen. Erikoissuolat eivät sisällä jodia, ja myös merisuolassa on hyvin vähän jodia. Ruokateollisuus käyttää pääasiassa jodioimatonta suolaa. Mineraalisuola on yleensä jodioitu.

5. Parannettavaa on

Suomalaisen miehen suolakuorma on keskimäärin 9 grammaa päivässä, naisen 6,5 grammaa. Suositus on enintään 5 grammaa eli vajaa teelusikallinen päivässä.

6. Salakavala piilosuola

Suolasta valtaosa tulee muualta kuin varsinaisesta ruokiin lisätystä suolasta. Suola piileskelee etenkin leivissä ja leivänpäällysteissä, makkaroissa, valmisruuissa, liemikuutioissa ja maustekastikkeissa. Kun valitsee niistä ja muista usein käyttämistään elintarvikkeista vähäsuolaisen, suolan saanti
vähenee kuin huomaamatta. Sydänmerkki pakkauksen kyljessä auttaa oikeille jäljille.

Asiantuntija: laillistettu ravitsemusterapeutti Mari Kolonen.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.