Sinertävät suonikiemurat eivät imartele kantajaansa, mutta ei niistä yleensä ole vaaraakaan. Verisuonikirurgi kertoo, milloin kohjuja kannattaa hoitaa.

1. Miten suonikohjut syntyvät?

Suonikohjuja ilmaantuu, kun jalkojen laskimoihin kehittyy vajaatoiminta. Laskimoiden heikko toiminta johtuu siitä, että niiden seinämät alkavat vaurioitua ja veren virtausta ohjaavat läpät eivät toimi enää kunnolla. Laskimopaine jaloissa nousee.

Suonikohjut näkyvät pullottavina, sinertävinä, kiemuraisina ja eri paksuisina suonirihmoina jaloissa. Ne ilmestyvät tavallisimmin pohkeisiin, mutta joskus myös reisiin.

2. Millaisia oireita suonikohjuihin liittyy?

Alkuvaiheessa ei yleensä minkäänlaisia. Oireina voi kuitenkin olla jalkojen turvottelua, kipuilua, pistelyä ja paineen tunnetta. Turvotus tuppaa lisääntymään päivän mittaan ja yltyy pahimmilleen iltaisin. Jos jalat nostaa koholle, turvotus vähenee. Moni suonikohjupotilas potee öisin suonenvetoa, särkyä tai levottomia jalkoja.

Toisin kuin luullaan, seisomatyö ei lisää suonikohjuriskiä.

3. Mitkä tekijät altistavat suonikohjuille?

Aikuisista noin 30-40 prosentilla on jalkojen pintalaskimoiden vajaatoimintaa. Jo kolmi-nelikymppisellä voi olla näkyviä suonikohjuja. Ikääntyessä suonikohjuja ilmaantuu lisää, ja monella eläkeikäisellä niitä on jaloissaan runsaasti.

Suonikohjuja on enemmän naisilla kuin miehillä ja synnyttäneillä naisilla enemmän kuin synnyttämättömillä. Myös perintötekijät vaikuttavat. Toisin kun yleensä luullaan, seisomatyö ei ilmeisesti lisää riskiä saada suonikohjuja.

4. Voiko suonikohjuja hoitaa itse?

Ei voi, mutta suonikohjuiset jalat kiittävät etenkin riittävästä liikunnasta ja painonhallinnasta. Tukisukkia kannattaa kokeilla, koska ne usein helpottavat paineen tunnetta.

Hoito on tarpeen, kun suonikohjut muuttuvat suonikohjutaudiksi.

5. Ovatko suuret suonikohjuröllykät terveysvaara?

Eivät ole, eikä oireettomia suonikohjuja tarvitse hoitaa - olipa kinttu sitten kuinka ruma tahansa. Hoito on tarpeen vasta sitten, kun suonikohjut muuttuvat varsinaiseksi suonikohjutaudiksi.

6. Milloin suonikohjujen vuoksi on syytä mennä lääkäriin?

Silloin, kun et enää pärjää ikävältä tuntuvien oireiden kanssa: nilkkasi turpoavat, suonikohjuisiin jalkoihisi ilmaantuu kutisevaa ihottumaa, iho jaloissasi tummuu tai olet sairastanut pintalaskimon tukkotulehduksen. Nämä ovat merkkejä edenneestä suonikohjutaudista. Hoitamattomana suonikohjutauti saattaa tässä tilanteessa aiheuttaa säärihaavan.

7. Kannattaako vaarattomia mutta ikävännäköisiä suonikohjuja hoidattaa?

Julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan vain oireista suonikohjutautia. Jos muhkuroista ei ole mitään muuta kuin kosmeettista haittaa, niitä voi hoidattaa yksityisellä lääkäriasemalla.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

8. Mitkä ovat suonikohjujen hoitomuodot?

Uudet hoitokeinot ovat syrjäyttäneet lähes täysin perinteisen veitsikirurgian. Tätä nykyä suonikohjuja hoidetaan pääosin kahdella tapaa: vaahtokovetushoidolla tai lämpökatetrihoidolla. Suonikohjuhaaroja voidaan poistaa niin sanotulla koukkumenetelmällä pienistä pistohaavoista.

Vaahtokovetushoidossa jalan laskimoon ruiskutetaan ultraäänen avulla vaahtomaista ainetta. Menetelmä kutistaa laajentuneen ja vioittuneen laskimon ja aiheuttaa siihen keinotekoisen arpeutuman. Suonikohju häviää.

Lämpökatetrihoidossa pinnalliseen runkolaskimoon ujutetaan kuuma kuitu, joka tuhoaa viallisen laskimon. Suoni ensin arpeutuu ja sitten katoaa.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

Hoitosukka on varotoimenpide.

9. Millainen on toipumisvaihe?

Potilas pääsee toimenpidepäivänä kotiin. Vaahtohoidon jälkeen sairauslomaa ei yleensä tarvita, mutta lämpökatetrihoidon jälkeen sairausloma kestää tavallisesti muutamia päiviä. Liikunta ja tavalliset tulehduskipulääkkeet kuurina riittävät hoidetun jalan kipuiluun.

Lääkäri määrää jatkohoidoksi hoitosukan, jota käytetään yleensä parin viikon ajan hoitotoimenpiteen jälkeen. Sukka on varotoimenpide ja sen toivotaan parantavan hoidetun raajan laskimoverenkiertoa. Varmaa tutkimustietoa sukan vaikutuksesta ei kuitenkaan ole.

10. Uusiutuvatko suonikohjut?

Usein uusiutuvat, ikävä kyllä. Ikääntyminen kasvattaa uusien suonikohjujen syntyriskiä, ja viidessä vuodessa jopa puolet hoidetuistakin potilaista saa uusia suonikohjuja. Hoitoon voi tarvittaessa hakeutua silloin uudestaan.

Asiantuntijana thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri, dosentti Pekka Kuukasjärvi Turun ja Tampereen Terveystalosta.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2016.

Helpotusta kotikonstein

1. Kuormita jalkojasi. Jävely, juoksu ja hyppely aktivoivat jalan laskimovirtausta. Ota liikunta osaksi arkeasi: nouse portaat, vältä pitkiä istumajaksoja ja kävele reippaasti ainakin osa työmatkastasi. Treenaa jalkateriä vaikka illalla TV:n ääressä. Etsi netistä kiva jalkavoimisteluohje.

2. Kokeile tukisukkia. Lääkinnällisistä tukisukista voi olla apua suonikohjuisten jalkojen kipuiluun ja lievään turvotteluun. Käytä tukisukkia myös liikkuessasi. Sukat saattavat kuivattaa ihoa, joten rasvaa jalkojasi säännöllisesti.

3. Kengät, joissa on ohut, päkiästä taipuisa pohja ja matala korko, ovat hyvät jaloille. Kengän kärkiosan on oltava riittävän tilava sekä pituus- että leveyssuunnassa. Siten jalkaterällä on varaa levitä ja pidentyä, ja varpailla on tilaa koukistua.

Oho! Tulehtunut leikkaushaava voi sairaalassa saada pihkakäsittelyn, sillä kuusen pihkassa on jopa enemmän tehoa kuin antibiooteissa.

Vanha kansanlääke

Kun havupuu vaurioituu, haavakohta erittää pihkaa. Satoja eri ainesosia sisältävä pihka suojelee puuta taudinaiheuttajilta.

Pihka hoitaa myös ihmisen vahingoittunutta ihoa, ja pihkaa on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa hyttysenpistoihin, haavoihin, tulehduksiin ja palovammoihin.

Paljon tehoaineita

Pihka sisältää runsaasti mikrobeja tuhoavia ainesosia. Pihkan teho perustuu sen kykyyn hillitä bakteerien kasvua ja rauhoittaa tulehdusta.

Luonnonpihka sisältää myös kasvipohjaisia hormoneja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Kuusenpihka tehoaa bakteereihin paremmin kuin männynpihka.

Vaikeisiin haavoihin

Pihkaa käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tulehtuneiden leikkaushaavojen sekä sääri- ja painehaavojen hoitoon. Pihka torjuu taudinaiheuttajia tehokkaammin kuin antibiootit ja päihittää jopa lääkkeille vastustuskykyiset MRSA- ja enterokokkibakteerit.

Pihkaa purkista

Tuoretta kuusenpihkaa voi käyttää sellaisenaan ensiapuna pieneen haavaan, joskin se on tahmeana hieman hankala käyttää.

Apteekeissa myydään pihkasalvaa haavojen, ruhjeiden, hiertymien ja pienten palovammojen hoitoon, pihkalakkaa kynsivallin tulehduksen ja jalkasienen hoitoon sekä hoitonestettä ärtyneen hiuspohjan ja ihon hoitoon.

Asiantuntijana erikoislääkäri Arno Sipponen.

Helsinkiläisen Liisa Erähalmeen, 64, Parkinsonin tauti etenee jälleen vähäoireisten vuosien jälkeen. Pakkoliikkeet keräävät katseita ja lääkkeet on muistettava minuutilleen. Silti hän ei luovuta.

"Kun sairastuin, en ollut kuullutkaan Parkinsonin taudista. Ihmettelin vain, miksi käteni jäykistyi ja oikea jalkani alkoi laahata maata. Olin vasta 45-vuotias. Oireet ilmaantuivat hitaasti: tuntui oudolta, etten enää kyennyt hämmentämään puuroa, koska pyörittävä liike kauhalla ei luonnistunut. Miehenikään ei vaivojani ymmärtänyt: ’Ojenna kunnolla kätesi’, hän napautti, kun yritin antaa hänelle jotain. 

Kuuntelin oireitani vuoden, kunnes lähdin lääkäriin. Minua tutkittiin ensi alkuun terveyskeskuksessa. Lääkäri arveli, että minulla on jäätynyt olkapää, niinpä sain lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti älysi kysyä, onko suvussani Parkinsonin tautia. Vastasin kieltävästi, mutta tämäpä passitti minut kuitenkin neurologin pakeille. Onneksi, sillä erikoislääkärin luona diagnoosi varmistui nopeasti.

Epäilin, että minulla on varmaan kasvain päässä. Sen rinnalla Parkinson tuntui pieneltä. 

Oli helpotus saada oireille nimi. Olin itsekseni aprikoinut, että minulla on varmaan kasvain päässä. Parkinsonin tauti tuntui pieneltä sen mahdollisuuden rinnalla. Ja kun sain hyvät lääkkeet heti alkuun, unohdin koko taudin kahdeksaksi vuodeksi.

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin aivan työkykyinen. Otin aamulla pillerin ja illalla toisen, ja se oli siinä. Kaikki epämääräiset lihas- ja liikeoireet olivat kadonneet, kuntoni koheni ja huomasin, että soossi menee kauhalla taas ympäri. Kävelykin sujui moitteettomasti.

Muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. 

Poika pelasti pysäkiltä 

Silti sairaus oli tullut jäädäkseen. Se piileksi paitsi kehossani, myös mielessäni. En ollut kertonut Parkinsonistani kenellekään, ja muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. Pidemmän päälle kävi raskaaksi peitellä sitä tosiasiaa, että olen sairas.

Oli hyvä, että havahduin ja lähdin Parkinson-liiton järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä tulin tutuksi taudin kanssa ja ymmärsin, että tämä on sairaus, joka oikeasti etenee. 

Nauraminen on parasta vertaistukea.
Nauraminen on parasta vertaistukea.

Mutta kun oireet alkoivat, olihan se ikävää. Saatoin yhtäkkiä jähmettyä paikoilleni, enkä kerta kaikkiaan kyennyt ottamaan askeltakaan. Lääkäri selitti minulle, että jähmettymiset johtuvat siitä, että käskyt aivoistani eivät mene silloin perille jalkoihin, ja liike jää kesken. Jähmetys saattoi kestää jopa 15 minuuttia. Kerran jäin jumiin raitiovaunupysäkille ja jouduin soittamaan pojalleni, että tule hakemaan minut täältä.  

Jostain kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa. 

Sairaus harppasi eteenpäin noin viiden vuoden sykleissä. Liikkumisestani tuli kömpelöä ja etäisyyksien hahmottaminen hämärtyi. Yhdessä vaiheessa minulta menivät lonkat. Sain tekonivelet.

Kun makasin toipumassa leikkauksesta, ajattelin ensimmäisen kerran, että tästä en enää selviä. Jostain kuitenkin kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa.

Sairaalloista mustasukkaisuutta 

Sairauskertomukseeni mahtuu monta lukua. Yhden voisi kirjoittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista, pakkoliikkeistä ja psyykkisistä komplikaatioista. Eräs lääke vaikutti minuun niin, että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen. Epäilin miestäni siinä, missä jollekulle toiselle potilaalle lääke aiheuttaa vaikkapa vaikean pelihimon.

Mieleni tekee joskus hihkaista, että ei tämä tartu. 

Se oli raskasta aikaa sekä minulle että puolisolleni. Mutta kun lääkkeen pitoisuutta pienennettiin, mustasukkaisuus hävisi. Ero meille silti tuli.

Vaikeinta on ollut saada muut ymmärtämään tämän taudin luonnetta. Erityisesti silloin, kun minulla oli pakkoliikkeitä, ihmiset katsoivat kieroon. Horjuin ja heiluin kuin humalainen, käsi vatkasi. Kukaan ei uskaltanut istuutua julkisissa liikennevälineissä viereeni. Mieleni teki joskus hihkaista, että ei tämä tartu.

Ison avun olen saanut leikkauksesta, jossa aivoihini asennettiin sähköinen laite, syväaivostimulaattori. Kallon läpi porattiin kaksi johtoa ja ne ujutettiin aivoihin, jossa ne antavat sähköä. Leikkaus vähensi etenkin pakkoliikkeitä – joskin toi mukanaan kaatuilua ja mojovia mustelmia. Laite vei kuitenkin sairauttani yhden viisivuotisperiodin taaksepäin – siitä, jos mistä olen kiitollinen. 

Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.
Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.

Pakkoliikkeitä saan yhä silloin, jos lääkkeen pitoisuus elimistössäni vähenee liiaksi. Lääkkeiden ottaminen on sen vuoksi kellontarkkaa puuhaa: pillerit pitää ottaa minuutilleen ja tasan kahden tunnin välein. En myöskään saa syödä proteiineja ennen lääkkeenottoa tai yhtään mitään tuntiin lääkkeen ottamisen jälkeen. Juuri lääkityksen vuoksi menojeni suunnitteluun menee paljon aikaa. Välillä on tehnyt mieli kiukutella. Mutta turhaapa semmoinen olisi, itselleni minä siinä vain hallaa tekisin.

Tulevaisuutta en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan. 

En suostu häpeämään 

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa tautini pahenee ja etenee aika nopeasti. Tulevaisuuttani en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan – olen jo niin hyvin sopeutunut oireisiini. Tietysti pelkään, että mitä jos joudun vuoteenomaksi ja täysin muiden armoille. Olen nähnyt vertaisiani, jotka ovat huonommassa kunnossa kuin itse olen. Tiedän siis, mihin tämä johtaa. 

Parkinsonin taudin myötä olen oppinut hyväksymään sen, että tarvitsen toisten apua. Muutin veljeni kanssa palvelutaloon pari vuotta sitten. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä minun ei tarvitse olla öisin yksin. Olen usein yöllä aivan tönkkö, ja jos tarvitsen apua, hän tulee auttamaan. Minulla on myös henkilökohtainen avustaja. Hän hakee minulle tavaroita ja tekee puolestani asioita, joihin itse en kunnolla enää kykene. 

Menen ja teen asioita niin kauan kuin kykenen. En halua jäädä kotiin möllöttämään. 

Käyn edelleen Parkinson-yhdistyksen kerhoissa ja tapahtumissa. Vertaistukitapaamisista saan paljon voimaa. Henkireikiäni ovat esimerkiksi Parkinson-baletti sekä minunkaltaisteni potilaiden oma ’Piuhapäiden kerho’. Yhdessä muiden syväaivostimulaattoria kantavien kanssa jaamme kokemuksia ja nauramme kompasteluillemme.

Välillä sitä huomaa miettivänsä, miksi tämä tauti tuli juuri minun ristikseni. Nousen kuitenkin notkoista sinnikkyyden, huumorin ja toisten ihmisten avulla. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla murehtimatta liikoja, kun sairaudelleni en kuitenkaan mitään voi. Menen ja teen asioita niin kauan kuin siihen kykenen, ja nautin arkisista jutuista. En halua jäädä kotiin möllöttämään.

Missään nimessä en enää suostu häpeämään oireitani."

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2015. 

Munuainen on kuin elimistön supersankari, jolla monia tärkeitä tehtäviä. Se poistaa kehosta nestettä ja säätelee verenpainetta, mutta silläkin on rajansa.

1. Ylipaino

Haitallisinta on keskivartaloon kertynyt ylipaino eli vyötärölihavuus. Siinä ylimääräinen rasva kertyy sisäelinten ympärille, mikä vaurioittaa sisäelimiä ja verisuonia. Ahtautuneet verisuonet nostavat verenpainetta ja vaurioittavat puolestaan munuaisia.

Lue myös: Keskivartalolihavuus – 6 vaikeaa kysymystä

2. Korkea verenpaine

Vain joka viidennen suomalaisen verenpaine on ihanteellisella tasolla. Korkean verenpaineen voi havaita vain mittaamalla, sillä se ei aina aiheuta oireita. Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80. Jos suvussa on todettu munuaissairauksia, verenpaine kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti.

Verenpaine koholla? Kaikki sydänvaivoista täältä.

3. Suola

Liika suolan käyttö on haitallista terveydelle. Se kuormittaa munuaisia, sydäntä ja verisuonia. Runsas suolankäyttö nostaa myös verenpainetta.
Tunnista terveellisin suola

4. Diabetes

Diabeteksen hyvä hoito suojaa munuaisia. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes on merkittävä riski saada myös munuaissairaus.

Hirvittävä visio: Miljoona diabetespotilasta Suomessa

5. Huonot elintavat

Huonoilla elintavoilla tarkoitetaan tässä tupakointia ja runsasta alkoholin käyttöä, jotka aiheuttavat verisuonten muutoksia, nostavat verenpainetta ja vaurioittavat munuaiskudosta heikentäen munuaisen toimintaa.

Katso, onko alkoholin käyttösi jo vaarallista

+ Perinnölliset munuaissairaudet

Polykystinen munuaissairaus eli rakkulamunuaistauti on yleisin perinnöllinen munuaissairaus. Se havaitaan yleensä 30 ikävuoteen mennessä.
Munuaisten vajaatoimintaa kehittyy harvoin nuoruusiässä, mutta siihen voi liittyä jo varhaisessa vaiheessa verenpaineen nousua.

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa kuona- ja muiden aineiden poistuminen elimistöstä hidastuu. Ilman hoitoa munuaiset lakkaavat lopulta toimimasta ja potilas menehtyy. Yleisiä aiheuttajia ovat muun muassa diabetes, verenpainetauti, perinnöllinen munuaissairaus ja ylipaino.

Lähteet: Munuais- ja maksaliitto sekä etlehti.fi

Vierailija

Älä tee tätä munuaisellesi – 5 pahinta kuormittajaa

Terveyden eteen tehdään vaikka mitä , kuten terveystalot jotka rosvoavat suomalaisten veroeurot verottomiksi.(katso MOT-ohjelma) Se on suorastaan maan petos käyttää yksityisiä terveysasemia. Näin ollen siellä toimivia lääkäreitä/ hoitajia voi hyvällä syyllä pitää suomen pettureina ja niitä käyttäviä maan pettureina. Päättäjät jotka ovat tämän sallineet saisivat hävetä. Huolestunut kunnallisten palvelujen käyttäjä.
Lue kommentti

Muuttuvatko seksihalut iän myötä? Miksi vaimo kavahtaa kosketustani, kyselee yli 60-vuotias mies.

Olen 62-vuotias, pitkässä avioliitossa elävä mies.
Miten naisen seksuaalisuus muuttuu vanhemmiten?

Vieläkö 62-vuotias tykkää samoista asioista kuin 32-vuotias? Olen huomannut, että vaimoni kavahtaa usein kosketustani.
Nimimerkki Seppo

Jokainen meistä on yksilö. Ajatukset parisuhteesta tai seksistä voivat pysyä samoina tai yhtä hyvin muuttua elämänkaaren aikana.

Naisen seksuaalisuuteen voivat vaikuttaa vaihdevuodet ja hormonitoiminnan muutokset. Kuukautisten päättyminen ja ehkäisytarpeen loppuminen voivat lisätä naisen seksuaalista halua. Joillakin naisilla taas vaikeat vaihdevuosioireet vähentävät seksuaalista halukkuutta.

Tavallisin vaihdevuosioire on limakalvojen kuivuus ja hauraus. On ehdottoman tärkeää käyttää seksissä liukuvoidetta, sillä kuivat limakalvot aiheuttavat kipua ja lisäävät tulehdusten riskiä.

Jos seksi tuntuu kivuliaalle, käy helposti niin, että sitä vältellään. Se voi myös vaikuttaa siihenkin, miten suhtautuu kumppanin kosketukseen. Kosketusta voidaan pelätä siksi, että ajattelee toisen haluavan seksiä ja tästä seuraa läheisyyden välttelyä.

Kaiken ikäiset naiset kaipaavat mieheltä posi­tiivista palautetta naiseudestaan. On tärkeää myös kokea olevansa rakastettu ja haluttu. Tähän asiaan sinä voit miehenä vaikuttaa. Huomioi vaimoasi, kerro hänelle rakkaudesta. Osoita tunteita ja pidä lähellä.

Voit yrittää keskustella aiheesta vaimosi kanssa ja kysyä, mitä hän toivoo nykyään parisuhteelta ja seksiltä.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä ja lakiasioista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.