Paljon tyydyttyneitä rasvoja käyttävät todella ovat suuremmassa sydäntautivaarassa. Jo pieni muutos ruokavaliossa pienentää sepelvaltimotaudin riskiä. 

Tuore tutkimus vahvistaa, että tyydyttyneitä rasvoja paljon syövät sairastuvat sepelvaltimotautiin selvästi muita todennäköisemmin. Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Harvardin yliopiston tutkijoiden havainnot ovat erittäin vakuuttavia. Ne perustuvat pitkään ja huolellisesti kerättyyn aineistoon, joka kattaa 73 000 naisen ja 43 000 miehen terveystiedot. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljän keskeisen tyydyttyneen rasvan vaikutuksia yhdessä ja erikseen. Seuranta kesti 24–28 vuotta.

Tulokset kertovat, että eniten tyydyttyneitä rasvoja syövät sairastuivat sepelvaltimotautiin selvästi todennäköisemmin kuin vähiten niitä syövät. Tämä yhteys koski kaikkia tarkasteltua neljää rasvahappoa eli lauriinihappoa, myristiinihappoa, palmitiinihappoa ja steariinihappoa.

Osallistujat saivat tyydyttyneistä rasvoista keskimäärin 9–11 prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan. Huomattavaa on se, että vaihtamalla tästä vain yhden prosenttiyksikön verran monityydyttyneisiin rasvoihin, täysjyvätuotteisiin tai kasviproteiineihin, sepelvaltimotaudin riski pieneni 6–8 prosenttia. Suurin muutos havaittiin, kun vähennys painottui palmitiinihappoon.

Tulokset ovat painava lisätodiste siitä, että tyydyttyneitä rasvoja paljon sisältävä ruokavalio on epäterveellinen. Moni asia on kuitenkin yhä selvittämättä. On muun muassa epäselvää johtuvatko tulokset siitä, että tyydyttyneet rasvat ovat epäterveellisiä, vai siitä, että monityydyttymättömät rasvat ja kuidut ovat terveellisiä.

Oli miten oli: sydänriskit pienenevät, kun tyydyttyneiden rasvojen määrää vähentää ja tilalle ottaa terveellisiä kasvi- tai kalarasvoja ja täysjyväviljoja.

 

Lähde: Intake of individual saturated fatty acids and risk of coronary heart disease in US men and women: two prospective longitudinal cohort studies. 

Copyright Duodecim 2016. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Ennen sydänpotilas odotti toipumista vuodelevossa, sitten kuntoutukseen suositeltiin tasavauhtista lenkkeilyä. Nyt puhaltavat taas uudet tuulet.

Moni infarktista toipuva sydänpotilas saattaa varoa rasittamasta itseään liikaa – taustalla on pelko siitä, että rasitus laukaisee uuden infarktin.

– Asiaa on tutkittu paljon, ja liikunnan aiheuttama riski on todettu hyvin pieneksi, sanoo dosentti Arto Hautala Verven liikuntalääketieteen tutkimusyksiköstä Oulusta.

Intervalli on tehokkain

Pitkään sydäninfarktista toipuvalle suositeltiin tasavauhtista kestävyysharjoittelua: kävelyä, kevyttä hölkkää, uintia ja hiihtoa.

Kun tutkimustietoa on saatu lisää, on huomattu, että kovavauhtiset pyrähdyksetkin ovat turvallisia ja ne kohottavat kuntoa tehokkaammin kuin tasavauhtinen kuntoilu. Intervalliharjoittelussa hengästyttävät spurtit ja kevyet, palauttavat jaksot vuorottelevat.

– Sydänpotilaan kunto on noussut 4–16 viikon tehoharjoittelulla kaksinkertaisesti verrattuna tasavauhtiseen harjoitteluun. Lisäksi intervallityyppinen harjoittelu koetaan mielekkäämmäksi kuin tasavauhtinen lenkkeily, Arto Hautala toteaa.

Omin päin kenenkään ei pidä kuitenkaan lähteä spurttailemaan eikä kova harjoittelu ole ajankohtaista, ennen kuin infarktista on kulunut vähintään neljä viikkoa.

– On tärkeää varmistaa omalta lääkäriltä, että sairaus sallii harjoittelun ja lääkitys on kohdillaan.

Jos potilaalla on epävakaa rintakipuoireisto tai vaikea sydämen vajaatoiminta, intervalliharjoittelua ei suositella.

Infarktin jälkeen tasavauhtista kuntoilua

Tavallinen fyysinen arkiaktiivisuus on hyvästä pian infarktin jälkeen.

Arkiaktiivisuuden lisäksi kävely- ja hölkkälenkit voivat olla kohtuullisen kuormittavia, ja niitä voi mielellään aluksi tehdä pari kolme kertaa viikossa, tavoitteena vähintään viisi harjoituskertaa viikossa.

Lisäksi lihaskuntoharjoittelua tulisi olla pari kertaa viikossa. Jos liikunnan aikana alkaa tuntua rintakipua, rasitusta pitää keventää.

Kun elimistö on tottunut liikuntaan ja sydäntapahtumasta on kulunut jokunen viikko, voidaan lääkärin luvalla kokeilla intervalliharjoituksia. Niihin saa ohjeita esimerkiksi terveyskeskuksen fysioterapeutilta.

Sydänsairauksien riskitekijät ovat suurempi vaara naisen kuin miehen sydämelle. Sydäntautien asiantuntija listaa pahimmat riskit. 

Sepelvaltimotauti ilmenee paitsi rintakipuna myös rytmihäiriöinä ja sydämen vajaatoimintana. Pahimmillaan seurauksena on sydänkohtaus eli sydäninfarkti ja sen mahdollisesti aiheuttama äkkikuolema.

Sepelvaltimotaudin toteamista hankaloittaa oireiden epämääräisyys. Kipu tuntuu usein yläselässä, hartioissa, kaulassa, leukaperissä tai käsivarsissa, ei niinkään rintakipuna.

Oireilu sekoitetaan usein ylävatsakipuun tai närästykseen. Huimaus ja huonovointisuus, väsymys ja ahdistus saatetaan tulkita muista syistä kuin sydämestä johtuviksi,

Samat riskitekijät ovat vaaraksi niin naisen kuin miehenkin sydämelle, mutta naisen sydän kärsii niistä vielä enemmän. Sydänriskiä lisäävät:

  • tupakointi
  • korkeat veren rasva-arvot eli kolesteroli
  • korkea verenpaine
  • diabetes
  • ylipaino
  • vähäinen liikunta
  • runsas alkoholinkäyttö
  • stressi
  • masennus.

Tupakointi ja jo tupakansavulle altistuminen nostavat naisten sairastumisvaaraa jopa miehiä enemmän. Riski kasvaa, jos tupakoiva nainen käyttää e-pillereitä tai sairastaa diabetesta.

Jo lieväkin ylipaino lisää sepelvaltimotaudin varaa. Ylipainoon liittyvä rasva-aineenvaihdunnan ja veren hyytymisen häiriöt vaikuttavat naisen terveyteen miehiä haitallisemmin. Jos naisen vyötärönympärys on yli 90 senttiä, se merkitsee selvästi kohonnutta riskiä saada valtimotauti.

Myös kohonnut verenpaine on naisilla suurempi sydänsairausriski kuin miehillä. Joka kolmannella 35–64-vuotiaalla naisella on kohonnut verenpaine. Vain puolet heistä tietää sen.

Vaihdevuosien aikana naisten estrogeenipitoisuus vähenee, mikä lisää sydänsairauden riskiä. Hormonikorvaushoidolla on sydänsairauksien riskitekijöihin edullinen vaikutus. Korvaushoitoa suositellaan tällä hetkellä kuitenkin ainoastaan vaihdevuosioireiden hoitoon.

Sepelvaltimotauti on sekä naisten että miesten yleisin kuolinsyy Suomessa. Naiset sairastuvat keskimäärin yli 75-vuotiaina, miehet kymenen vuotta nuorempina.

Artikkelin tiedot perustuvat sisätautien ja kardiologian erikoislääkärin, professori Katriina Aalto-Setälän pitämään luentoon Helsingin Sydänsairaalassa huhtikuussa 2016.

Osaatko tunnustella pulssiasi? Kannattaisi opetella, sillä se on yksi parhaista keinoista ehkäistä vakava aivoinfarkti. Tässä ohjeet.

Pulssin tunnustelusta kannattaa tehdä päivittäinen tapa – ja parasta se on tehdä käsin, ei mittarilla.

Verenpainemittarin antama lukema on nimittäin aina vain numero eikä koko totuus.

Käsin mittaamista suositellaan myös siksi, että käytössä olevat verenpainemittarit eivät yleensä tunnista pulssin epäsäännöllisyyttä, muistuttaa asiantuntijamme, Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne.

Jos pulssisi on epäsäännöllinen, tunnustele sitä uudelleen puolen tunnin kuluttua. Mikäli syke on yhä epäselvä, ota yhteyttä terveydenhuoltoon.

Miksi mittaaminen kannattaa?

Eteisvärinä on iäkkäillä yleinen, jaksamista ja terveyttä, uhkaava rytmihäiriö, jonka vakavin seuraus on aivoinfarkti.

Epäsäännöllinen syke on eteisvärinän selkein tunnusmerkki, joskus jopa ainoa. Kavalinta onkin juuri se, että eteisvärinä on vaarallinen myös oireettomana.

Parasta on se, että eteisvärinän hoitaminen helpottaa oireita ja parantaa elämänlaatua. Ja mikä tärkeintä: hoito ehkäisee hengenvaarallisen aivoinfarktin.

Lue myös: Vaivaako sydän – tunnista oireet ajoissa

Miten pulssi mitataan?

  • Tunnustele pulssiasi heti aamulla herättyäsi ja illalla nukkumaan mennessäsi.
  • Kokeile missä pulssi tuntuu parhaiten. Hyvä paikka on ranteessa peukalon kupeessa. Kokeile myös kyynärtaipeesta tai kaulalta.
  • Paina kevyesti yhdellä tai useammalla sormella niin, että pulssi tuntuu. Kuulostele ensin, tulevatko sykäykset säännöllisesti vai epäsäännöllisesti.
  • Huomaat rytmin tai sen muuttumisen helpommin, jos lasket sykettä ääneen.
  • Laske pussin sykähdykset puolen minuutin ajan. Kerro tulos kahdella, jolloin saat selville, montako kertaa sydämesi lyö minuutissa.
  • Kirjaa tulokset muistivihkoon tai taulukkoon, josta voi olla apua myös lääkärin luona asioidessa.
  • Kun opit tuntemaan pulssisi, huomaat herkemmin jos aiemmin säännöllinen rytmi muuttuu epäsäännölliseksi.
  • Lepopulssi on normaalisti 50–110/ min.

Ota yhteys hoitajaan tai lääkäriin

  • Jos pulssi on niin tiheä tai epäsäännöllinen, ettet saa siitä selvää.
  • Jos lepopulssi on selvästi nopeutunut tai hidastunut ilman erityistä syytä.
Vierailija

Tämä on helppo ja halpa keino ehkäistä aivoinfarkti

Keskustelun otsikko on todella huonohko, asian vakavuuteen verrattuna. Mittailla kannattaa, mutta jos todella rytmi on sekaisin pitemmän ajan, ei muuta kuin lääkärin puheille. On tarkeää mennä juuri silloin, kun sydän jyskyttää outoon tahtiin ja sydänkäyrä saadaan oikeaan aikaan, paljastaen mahdollisen eteisvärinän. Elämäni ensimmäisen rytmihäiriön kyllä tunnistin helpolla. Olin sairaalassa, yksi päivä leikkauksesta. Sydämen jyske tuntui joka paikassa, vatsassa, raajoissa, niskassa......ja...
Lue kommentti

Kohtuu­käyttö saat­taa sa­maan ai­kaan suu­rentaa eteis­vä­rinän vaa­raa ja eh­käistä esi­mer­kiksi sydä­nin­fark­teja.

Kohtuul­lista alko­ho­lin­käyttöä pi­detään turval­li­sena ja jo­pa terveel­li­senä, mut­ta tuo­reen yhdys­val­ta­lais­tut­ki­muksen mu­kaan pitkäai­kainen alko­ho­lin­käyttö saat­taa edistää myös haital­lisia sydän­muu­toksia ja al­tistaa eteis­vä­ri­nä-ryt­mi­häi­riölle.

Osana tutki­musta tut­kijat kuva­sivat 5 200 keski­määrin 56-vuotiaan yhdys­val­ta­laisen sy­dämet ultraää­nellä ja havait­sivat tutkit­tavien va­sempien sydä­ne­teisten olevan si­tä suu­rempia, mi­tä enemmän osal­lis­tujat joi­vat alko­holia.

Myös ris­ki sai­rastua eteis­vä­rinään seu­rannan ai­kana suu­reni 5 pro­senttia jo­kaista päi­vittäin nau­tittua alko­ho­lian­nosta koh­den. Sydä­ne­teisen suuren­tu­minen myös se­litti merkit­tävän osan havai­tuista eteis­vä­ri­nöistä.

Yhdys­val­ta­laisten tu­lokset kuvas­tavat alko­holin kahta­laisia sydän­vai­ku­tuksia, jot­ka ovat posi­tii­visia tai nega­tii­visia riip­puen sii­tä, mi­tä oi­reita paino­tetaan. Kohtuu­käyttö saat­taakin sa­maan ai­kaan suu­rentaa eteis­vä­rinän vaa­raa ja eh­käistä esi­mer­kiksi sydä­nin­fark­teja.

Tut­kimus jul­kaistiin Jour­nal of the Ame­rican Heart Asso­ciation -leh­dessä.

 

Läh­de: Al­cohol Con­sumption, Left At­rial Dia­meter, and At­rial Fibril­lation. Jour­nal of the Ame­rican Heart Asso­ciation 2016;5:e004060

Uutis­pal­velu Duo­decim. Co­pyright Duo­decim 2016. Kaik­ki oi­keudet pidä­tetään. Mate­riaalin uu­delleen jul­kaisu ja edelleen levit­tä­minen on kiel­letty il­man kirjal­lista lu­paa.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.