Selvitimme vastaukset yleisimpiin vedessä liikkumista koskeviin kysymyksiin.

1. Miksi vesiliikunta sopii juuri ikääntyville ihmisille?

Vesielementti tarjoaa lempeän, mutta tehokkaan harjoitteluympäristön. Tasapainon hallinta on vedessä useimmiten helpompaa kuin kuivalla maalla, ja veden noste vähentää kehon kantavien osien kuormitusta. Liikkuminen tuntuu ylipäätään kevyemmältä.

Moni pitää veden kosketuksesta iholla: vesi tuntuu hierovan lihaksia, vähentävän kudosten turvotusta ja parantavan niiden nestekiertoa. Veden paineen vaikutuksesta hengitys tuntuu liikkujasta usein helpolta.

2. Mihin vesiliikunta tehoaa?

Keho joutuu vedessä kokonaisvaltaisesti töihin. Sekä lihakset että hengityselimistö saavat harjoitusta ja haastetta. Mitä tehokkaammin ja ripeämmin vedessä etenee, sen suuremmaksi veden vastus kasvaa.

Vedessä kulutamme energiaa enemmän kuin kuivalla maalla. Se johtuu siitä, että keho luovuttaa osan lämmöstään kehoa viileämpään veteen. 27-asteisessa uimahallivedessä lämpöenergian kulutuksemme on noin 40 prosenttia suurempaa kuin kuivalla maalla. Mitä kylmempää vesi on, sitä enemmän kaloreita palaa.

Jos vaikkapa vesijuokset, vesi vastustaa liikettäsi, ja silloin liike-energian kulutuksesi lisää lämpöenergian kulutuksen ohella kalorien polttoa.

3. Vesi on lempeä elementti nivelvaivaisille – miksi?

Veden noste vähentää nivelten kuormitusta, ja liikkuminen kevenee. Toisin sanoen keho ei tunnu vedessä niin raskaalta kuin vaikkapa lenkillä. Vedessä kantavat nivelet ottavat vastaan kehon painosta vain murto-osan. Vedessä välttyy myös niveliä tärisyttäviltä liikkeiltä.

Ihminen painaa vedessä käytännössä vain noin puolet oikeasta elopainostaan, jos veden pinta on lantion kohdalla. Rinnan korkeudelle ulottuva vesiraja vähentää elopainon vajaaseen kolmannekseen ja kaulan tasolla vajaaseen kymmenesosaan oikeasta painosta.

Katso kuvalliset ohjeet: 6 vesijumppaliikettä koko kropalle!

4. Onko vedessä liikkuminen yhtä tehokasta kuin liikkuminen maalla?

On toki. Minkä tahansa liikunnan teho riippuu kuitenkin siitä, miten tehokkaasti painat menemään. Hyvä vinkki myös vedessä liikkujalle on: Liiku niin, että hengästyt.

Vedessä sydämen syke hidastuu 8–10 lyöntiä minuuttia kohti maalla liikkumiseen verrattuna. Sen vuoksi vedessä on tehtävä hieman enemmän töitä kuin maalla.

5. Miten saan vesiliikunnasta tavallista vesijuoksua rankemman treenin?

Kokeile erilaisia ryhmäliikuntamuotoja, joissa harjoittelun apuna käytetään vesiliikuntavälineitä. Hyvä esimerkki rankasta ja kuntoa mainiosti kohottavasta lajista on hydrospinning, vesikuntopyöräily. Siinä kuntopyörä on veden alla ja polkemista tehostaa liikkeen lisäksi veden vastus.

Jos olet vesijuoksun ystävä, testaa itse, millaisilla tyyleillä ja juoksuaskelnopeuksilla veden vastus kasvaa. Voit vaikkapa edetä altaassa tikkaamalla nopein askelin tai harppomalla eteenpäin niin sanottuun puu-ukkotyyliin, kroppa tiukkana ja mahdollisimman suorin jaloin.

6. Miten vältän vesiliikunnan kiusalliset seuraukset, kuten suonenvedon ja veden menemisen nenään tai korviin?

Suonenvetoa voit ehkäistä juomalla runsaasti nestettä ennen altaaseen menoa. Voit myös kokeilla kivennäisaineita, kuten magnesiumkuuria. Venyttele ennen altaaseen menoa huolella, äläkä siirry kuumasta saunasta kylmään veteen vilvoittelematta.

Veden menon nenään voi estää opettelemalla puhaltamaan ilman jo vedessä nenän kautta ulos. Kannattaa myös kokeilla sieraimet sulkevaa nenäklipsua.

Jos vesi tuppaa menemään korviin ja tukkimaan korvakäytävän, paras konsti on käyttää korvatulppia.

Asiantuntijana liikunnanohjaaja Emmi Avela Mäkelänrinteen uintikeskuksesta Helsingistä.

Vierailija

Tehokas vesiliikunta on lempeä laji – näin vältät suonenvedonkin

Onneksi olkoon! On sinulla kova kunto jos yhtämittaa jaksat noin kauan juosta:) ja saunoa! Minäkin liikun paljon, mutta yhtä mittaa puolitoistatuntia on siinä rajalla jaksanko, vaikka kunto on erinomainen ikäisekseni. Helposti voi menettää líhaksiaan. Täytyy heti liikunnan loputtua vartin päästä tai viimeistään puolen tunnin sisään nauttia ravintoa, proteiinia ja sopivasti lisää nestettä. Teen salilla n. 45 min. - tunti ja jumppa saman ajan toisena päivänä. Ulkolenkit päälle 5 kertaa viikokossa...
Lue kommentti
Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Tehokas vesiliikunta on lempeä laji – näin vältät suonenvedonkin

Minä olen hurahtanut vesijuoksuun. Entisestä sohvaperunasta ja liikuntaa vieroksuvasta ihmisestä on tullut "urheiluhullu" Käyn uimahallilla viisi kertaa viikossa. Ensi sauna, sitten 1,5 tuntia vesijuoksua ja jälleen saunanlauteiden kautta kotiin. Vesijuoksua harrastan yksin, juostessa on mukava laittaa ajatuksia ja asioita järjestykseen. Rentouttavaa ja laihduttavaa liikuntaa.
Lue kommentti

Oho! Tulehtunut leikkaushaava voi sairaalassa saada pihkakäsittelyn, sillä kuusen pihkassa on jopa enemmän tehoa kuin antibiooteissa.

Vanha kansanlääke

Kun havupuu vaurioituu, haavakohta erittää pihkaa. Satoja eri ainesosia sisältävä pihka suojelee puuta taudinaiheuttajilta.

Pihka hoitaa myös ihmisen vahingoittunutta ihoa, ja pihkaa on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa hyttysenpistoihin, haavoihin, tulehduksiin ja palovammoihin.

Paljon tehoaineita

Pihka sisältää runsaasti mikrobeja tuhoavia ainesosia. Pihkan teho perustuu sen kykyyn hillitä bakteerien kasvua ja rauhoittaa tulehdusta.

Luonnonpihka sisältää myös kasvipohjaisia hormoneja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Kuusenpihka tehoaa bakteereihin paremmin kuin männynpihka.

Vaikeisiin haavoihin

Pihkaa käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tulehtuneiden leikkaushaavojen sekä sääri- ja painehaavojen hoitoon. Pihka torjuu taudinaiheuttajia tehokkaammin kuin antibiootit ja päihittää jopa lääkkeille vastustuskykyiset MRSA- ja enterokokkibakteerit.

Pihkaa purkista

Tuoretta kuusenpihkaa voi käyttää sellaisenaan ensiapuna pieneen haavaan, joskin se on tahmeana hieman hankala käyttää.

Apteekeissa myydään pihkasalvaa haavojen, ruhjeiden, hiertymien ja pienten palovammojen hoitoon, pihkalakkaa kynsivallin tulehduksen ja jalkasienen hoitoon sekä hoitonestettä ärtyneen hiuspohjan ja ihon hoitoon.

Asiantuntijana erikoislääkäri Arno Sipponen.

Helsinkiläisen Liisa Erähalmeen, 64, Parkinsonin tauti etenee jälleen vähäoireisten vuosien jälkeen. Pakkoliikkeet keräävät katseita ja lääkkeet on muistettava minuutilleen. Silti hän ei luovuta.

"Kun sairastuin, en ollut kuullutkaan Parkinsonin taudista. Ihmettelin vain, miksi käteni jäykistyi ja oikea jalkani alkoi laahata maata. Olin vasta 45-vuotias. Oireet ilmaantuivat hitaasti: tuntui oudolta, etten enää kyennyt hämmentämään puuroa, koska pyörittävä liike kauhalla ei luonnistunut. Miehenikään ei vaivojani ymmärtänyt: ’Ojenna kunnolla kätesi’, hän napautti, kun yritin antaa hänelle jotain. 

Kuuntelin oireitani vuoden, kunnes lähdin lääkäriin. Minua tutkittiin ensi alkuun terveyskeskuksessa. Lääkäri arveli, että minulla on jäätynyt olkapää, niinpä sain lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti älysi kysyä, onko suvussani Parkinsonin tautia. Vastasin kieltävästi, mutta tämäpä passitti minut kuitenkin neurologin pakeille. Onneksi, sillä erikoislääkärin luona diagnoosi varmistui nopeasti.

Epäilin, että minulla on varmaan kasvain päässä. Sen rinnalla Parkinson tuntui pieneltä. 

Oli helpotus saada oireille nimi. Olin itsekseni aprikoinut, että minulla on varmaan kasvain päässä. Parkinsonin tauti tuntui pieneltä sen mahdollisuuden rinnalla. Ja kun sain hyvät lääkkeet heti alkuun, unohdin koko taudin kahdeksaksi vuodeksi.

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin aivan työkykyinen. Otin aamulla pillerin ja illalla toisen, ja se oli siinä. Kaikki epämääräiset lihas- ja liikeoireet olivat kadonneet, kuntoni koheni ja huomasin, että soossi menee kauhalla taas ympäri. Kävelykin sujui moitteettomasti.

Muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. 

Poika pelasti pysäkiltä 

Silti sairaus oli tullut jäädäkseen. Se piileksi paitsi kehossani, myös mielessäni. En ollut kertonut Parkinsonistani kenellekään, ja muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. Pidemmän päälle kävi raskaaksi peitellä sitä tosiasiaa, että olen sairas.

Oli hyvä, että havahduin ja lähdin Parkinson-liiton järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä tulin tutuksi taudin kanssa ja ymmärsin, että tämä on sairaus, joka oikeasti etenee. 

Nauraminen on parasta vertaistukea.
Nauraminen on parasta vertaistukea.

Mutta kun oireet alkoivat, olihan se ikävää. Saatoin yhtäkkiä jähmettyä paikoilleni, enkä kerta kaikkiaan kyennyt ottamaan askeltakaan. Lääkäri selitti minulle, että jähmettymiset johtuvat siitä, että käskyt aivoistani eivät mene silloin perille jalkoihin, ja liike jää kesken. Jähmetys saattoi kestää jopa 15 minuuttia. Kerran jäin jumiin raitiovaunupysäkille ja jouduin soittamaan pojalleni, että tule hakemaan minut täältä.  

Jostain kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa. 

Sairaus harppasi eteenpäin noin viiden vuoden sykleissä. Liikkumisestani tuli kömpelöä ja etäisyyksien hahmottaminen hämärtyi. Yhdessä vaiheessa minulta menivät lonkat. Sain tekonivelet.

Kun makasin toipumassa leikkauksesta, ajattelin ensimmäisen kerran, että tästä en enää selviä. Jostain kuitenkin kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa.

Sairaalloista mustasukkaisuutta 

Sairauskertomukseeni mahtuu monta lukua. Yhden voisi kirjoittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista, pakkoliikkeistä ja psyykkisistä komplikaatioista. Eräs lääke vaikutti minuun niin, että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen. Epäilin miestäni siinä, missä jollekulle toiselle potilaalle lääke aiheuttaa vaikkapa vaikean pelihimon.

Mieleni tekee joskus hihkaista, että ei tämä tartu. 

Se oli raskasta aikaa sekä minulle että puolisolleni. Mutta kun lääkkeen pitoisuutta pienennettiin, mustasukkaisuus hävisi. Ero meille silti tuli.

Vaikeinta on ollut saada muut ymmärtämään tämän taudin luonnetta. Erityisesti silloin, kun minulla oli pakkoliikkeitä, ihmiset katsoivat kieroon. Horjuin ja heiluin kuin humalainen, käsi vatkasi. Kukaan ei uskaltanut istuutua julkisissa liikennevälineissä viereeni. Mieleni teki joskus hihkaista, että ei tämä tartu.

Ison avun olen saanut leikkauksesta, jossa aivoihini asennettiin sähköinen laite, syväaivostimulaattori. Kallon läpi porattiin kaksi johtoa ja ne ujutettiin aivoihin, jossa ne antavat sähköä. Leikkaus vähensi etenkin pakkoliikkeitä – joskin toi mukanaan kaatuilua ja mojovia mustelmia. Laite vei kuitenkin sairauttani yhden viisivuotisperiodin taaksepäin – siitä, jos mistä olen kiitollinen. 

Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.
Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.

Pakkoliikkeitä saan yhä silloin, jos lääkkeen pitoisuus elimistössäni vähenee liiaksi. Lääkkeiden ottaminen on sen vuoksi kellontarkkaa puuhaa: pillerit pitää ottaa minuutilleen ja tasan kahden tunnin välein. En myöskään saa syödä proteiineja ennen lääkkeenottoa tai yhtään mitään tuntiin lääkkeen ottamisen jälkeen. Juuri lääkityksen vuoksi menojeni suunnitteluun menee paljon aikaa. Välillä on tehnyt mieli kiukutella. Mutta turhaapa semmoinen olisi, itselleni minä siinä vain hallaa tekisin.

Tulevaisuutta en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan. 

En suostu häpeämään 

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa tautini pahenee ja etenee aika nopeasti. Tulevaisuuttani en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan – olen jo niin hyvin sopeutunut oireisiini. Tietysti pelkään, että mitä jos joudun vuoteenomaksi ja täysin muiden armoille. Olen nähnyt vertaisiani, jotka ovat huonommassa kunnossa kuin itse olen. Tiedän siis, mihin tämä johtaa. 

Parkinsonin taudin myötä olen oppinut hyväksymään sen, että tarvitsen toisten apua. Muutin veljeni kanssa palvelutaloon pari vuotta sitten. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä minun ei tarvitse olla öisin yksin. Olen usein yöllä aivan tönkkö, ja jos tarvitsen apua, hän tulee auttamaan. Minulla on myös henkilökohtainen avustaja. Hän hakee minulle tavaroita ja tekee puolestani asioita, joihin itse en kunnolla enää kykene. 

Menen ja teen asioita niin kauan kuin kykenen. En halua jäädä kotiin möllöttämään. 

Käyn edelleen Parkinson-yhdistyksen kerhoissa ja tapahtumissa. Vertaistukitapaamisista saan paljon voimaa. Henkireikiäni ovat esimerkiksi Parkinson-baletti sekä minunkaltaisteni potilaiden oma ’Piuhapäiden kerho’. Yhdessä muiden syväaivostimulaattoria kantavien kanssa jaamme kokemuksia ja nauramme kompasteluillemme.

Välillä sitä huomaa miettivänsä, miksi tämä tauti tuli juuri minun ristikseni. Nousen kuitenkin notkoista sinnikkyyden, huumorin ja toisten ihmisten avulla. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla murehtimatta liikoja, kun sairaudelleni en kuitenkaan mitään voi. Menen ja teen asioita niin kauan kuin siihen kykenen, ja nautin arkisista jutuista. En halua jäädä kotiin möllöttämään.

Missään nimessä en enää suostu häpeämään oireitani."

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2015. 

Munuainen on kuin elimistön supersankari, jolla monia tärkeitä tehtäviä. Se poistaa kehosta nestettä ja säätelee verenpainetta, mutta silläkin on rajansa.

1. Ylipaino

Haitallisinta on keskivartaloon kertynyt ylipaino eli vyötärölihavuus. Siinä ylimääräinen rasva kertyy sisäelinten ympärille, mikä vaurioittaa sisäelimiä ja verisuonia. Ahtautuneet verisuonet nostavat verenpainetta ja vaurioittavat puolestaan munuaisia.

Lue myös: Keskivartalolihavuus – 6 vaikeaa kysymystä

2. Korkea verenpaine

Vain joka viidennen suomalaisen verenpaine on ihanteellisella tasolla. Korkean verenpaineen voi havaita vain mittaamalla, sillä se ei aina aiheuta oireita. Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80. Jos suvussa on todettu munuaissairauksia, verenpaine kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti.

Verenpaine koholla? Kaikki sydänvaivoista täältä.

3. Suola

Liika suolan käyttö on haitallista terveydelle. Se kuormittaa munuaisia, sydäntä ja verisuonia. Runsas suolankäyttö nostaa myös verenpainetta.
Tunnista terveellisin suola

4. Diabetes

Diabeteksen hyvä hoito suojaa munuaisia. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes on merkittävä riski saada myös munuaissairaus.

Hirvittävä visio: Miljoona diabetespotilasta Suomessa

5. Huonot elintavat

Huonoilla elintavoilla tarkoitetaan tässä tupakointia ja runsasta alkoholin käyttöä, jotka aiheuttavat verisuonten muutoksia, nostavat verenpainetta ja vaurioittavat munuaiskudosta heikentäen munuaisen toimintaa.

Katso, onko alkoholin käyttösi jo vaarallista

+ Perinnölliset munuaissairaudet

Polykystinen munuaissairaus eli rakkulamunuaistauti on yleisin perinnöllinen munuaissairaus. Se havaitaan yleensä 30 ikävuoteen mennessä.
Munuaisten vajaatoimintaa kehittyy harvoin nuoruusiässä, mutta siihen voi liittyä jo varhaisessa vaiheessa verenpaineen nousua.

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa kuona- ja muiden aineiden poistuminen elimistöstä hidastuu. Ilman hoitoa munuaiset lakkaavat lopulta toimimasta ja potilas menehtyy. Yleisiä aiheuttajia ovat muun muassa diabetes, verenpainetauti, perinnöllinen munuaissairaus ja ylipaino.

Lähteet: Munuais- ja maksaliitto sekä etlehti.fi

Vierailija

Älä tee tätä munuaisellesi – 5 pahinta kuormittajaa

Terveyden eteen tehdään vaikka mitä , kuten terveystalot jotka rosvoavat suomalaisten veroeurot verottomiksi.(katso MOT-ohjelma) Se on suorastaan maan petos käyttää yksityisiä terveysasemia. Näin ollen siellä toimivia lääkäreitä/ hoitajia voi hyvällä syyllä pitää suomen pettureina ja niitä käyttäviä maan pettureina. Päättäjät jotka ovat tämän sallineet saisivat hävetä. Huolestunut kunnallisten palvelujen käyttäjä.
Lue kommentti

Muuttuvatko seksihalut iän myötä? Miksi vaimo kavahtaa kosketustani, kyselee yli 60-vuotias mies.

Olen 62-vuotias, pitkässä avioliitossa elävä mies.
Miten naisen seksuaalisuus muuttuu vanhemmiten?

Vieläkö 62-vuotias tykkää samoista asioista kuin 32-vuotias? Olen huomannut, että vaimoni kavahtaa usein kosketustani.
Nimimerkki Seppo

Jokainen meistä on yksilö. Ajatukset parisuhteesta tai seksistä voivat pysyä samoina tai yhtä hyvin muuttua elämänkaaren aikana.

Naisen seksuaalisuuteen voivat vaikuttaa vaihdevuodet ja hormonitoiminnan muutokset. Kuukautisten päättyminen ja ehkäisytarpeen loppuminen voivat lisätä naisen seksuaalista halua. Joillakin naisilla taas vaikeat vaihdevuosioireet vähentävät seksuaalista halukkuutta.

Tavallisin vaihdevuosioire on limakalvojen kuivuus ja hauraus. On ehdottoman tärkeää käyttää seksissä liukuvoidetta, sillä kuivat limakalvot aiheuttavat kipua ja lisäävät tulehdusten riskiä.

Jos seksi tuntuu kivuliaalle, käy helposti niin, että sitä vältellään. Se voi myös vaikuttaa siihenkin, miten suhtautuu kumppanin kosketukseen. Kosketusta voidaan pelätä siksi, että ajattelee toisen haluavan seksiä ja tästä seuraa läheisyyden välttelyä.

Kaiken ikäiset naiset kaipaavat mieheltä posi­tiivista palautetta naiseudestaan. On tärkeää myös kokea olevansa rakastettu ja haluttu. Tähän asiaan sinä voit miehenä vaikuttaa. Huomioi vaimoasi, kerro hänelle rakkaudesta. Osoita tunteita ja pidä lähellä.

Voit yrittää keskustella aiheesta vaimosi kanssa ja kysyä, mitä hän toivoo nykyään parisuhteelta ja seksiltä.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä ja lakiasioista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.