Homeopatia, vyöhyketerapia, enkelihoito ja yksisarvisterapia. Yli miljoona suomalaista on hakenut parannusta oireisiinsa vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Tästä niissä on kyse.

Hierovat hoidot

Käsillä tehtävät ja nivelten liikutteluun tai pehmytkudosten hierontaan perustuvat hoidot. Hoidoista on eri näkemyksiä, mutta tieteellistä näyttöä on vain manipulaatiohoitojen lievästä vaikuttavuudesta alaselkäkivun hoidossa.

Esimerkkejä: Kiropraktiikka, naprapatia, osteopatia, kalevalainen jäsenkorjaus, vyöhyketerapia, refleksologia, trager-hoito

Kiinalaiset hoitomuodot

Akupunktio ja muut kiinalaisen filosofian mukaiset hoitomuodot kumpuavat uskonnoista ja kiinalaisesta kansanperinteestä. Osa länsimaisista lääkäreistä hyväksyy esimerkiksi akupunktion tai ruokavaliohoidot täydentävinä hoitoina.

Esimerkkejä: Akupunktio, rohdot ja luonnonlääkintä, ruokavaliohoidot

Kehonhallinta- ja aistihoidot

Sisältävät usein ajatuksen säännöllisestä harjoittelusta ja kehon ja mielen tasapainosta sekä rentoutumisesta. Kehonhallinnan tekniikoiden lisäksi tähän ryhmään voidaan laskea ääritapauksissa myös jooga ja esimerkiksi intialainen päähieronta.

Esimerkkejä: Aleksander-tekniikka, joissakin tapauksissa myös jooga, aromaterapeuttiset hieronnat, lymfahieronta, intialainen päähieronta

Energiahoidot

Energiahoito on yleisnimitys hoidoille, joissa hoidettavaan käytetään käsien välityksellä ohjattua "energiaa". Hoitoihin voi kuulua mediataatio- tai hiljentyminen.

Esimerkkejä: Reikihoito, enkelihoito, yksisarvisterapia

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2016.

Helsinkiläisnainen Raili Wallenius, 76, pääsi eroon diabeteksesta ruokavaliota muuttamalla ja sauvakävelemällä.

”Pistin ruokavalioni kokonaan uusiksi viisi vuotta sitten, kun sain kuulla sairastavani diabetesta. En halunnut syödä lääkkeitä, joten ryhdyin sauvakävelemään ja syömään terveellisesti.

Aiemmin olin syönyt ihan mitä vain. Kun lapset olivat pieniä, söin heiltä yli jääneet ruoat. Tykkäsin myös kahvileivistä, kuten pullasta ja berliininmunkeista. Miehen kuoleman jälkeen 15 vuotta sitten söin kahvileipää suruuni entistä enemmän.

Omakotitalon pihalla tuli myös usein grillattua makkaraa. Kun tein ruokavaliomuutoksen, juuri makkarahyllyn ohi käveleminen teki tiukkaa. Nykyään menen liukkaasti ohi enkä ajattele koko makkaraa.

Makkaran lisäksi jätin pois kahvileivät, perunan ja riisin. Leipää syön nykyään vähän, ja sekin vähä on ruista.

Syön paljon kaalia, bataattia, porkkanoita, lanttua ja varsiselleriä sekä kalaa. Keitän myös raparperi-puolukkasoppaa.

En käytä levitteitä ollenkaan, mutta syön oliivi- ja rypsiöljyä. Juustoa syön aamuisin leivän päällä taatakseni kalsiumin saannin.

Sokerin ja suolan käytön olen lopettanut melkein kokonaan. Joskus saatan syödä korvapuustin iltapäiväkahvin kanssa.

Itsepäisyys auttaa

Aluksi otin ruokalautaseksi anopin vanhan kahvikupin asetin. Nykyään syön lasten lautaselta enkä ikinä santsaa. Minulla oli tosi iso vatsalaukku aikoinaan, mutta nyt se on kutistunut niin, etten tarvitse paljoa ruokaa.

Saatan syödä vain 2–3 kertaa päivässä, mikä on nykyisiä ruokailuohjeita vastaan. Voin tosi hyvin, joten tämä rytmi sopii minulle.

Minulta lähti toistakymmentä kiloa melkein heti, kun muutin ruokavaliotani. Vuoden päästä oli lähtenyt 20 kiloa.

Aluksi mittasin verensokeriani jopa neljä kertaa päivässä. Se oli syömisen jälkeen korkea ja liikunnan jälkeen matala. Meni pari vuotta ennen kuin arvot rupesivat pysymään tasaisena. Nykyään käyn kerran kuukaudessa apteekissa mittauttamassa verensokerini, ja se on yleensä vähän alle viiden.

Tämä on ollut elämänmuutos eikä mikään laihdutuskuuri.

"Itsepäisyyteni on auttanut minua pysymään terveellisessä ruokavaliossa."

Olen päättänyt, että minähän en lipsu, enkä ole lipsunut.

Jos lipsuisin, sokeriarvoni nousisivat heti. En minä sitä halua, koska ihmisen on helpompi olla terve kuin sairas.

Helpon ja terveellisen ruoan saa, kun heittää wokkipannulle vähän öljyä, lehtikaalia, kirsikkatomaattia, paprikaa ja sipulia. Sitten lisätään mausteita ja rikottuja ohrasuurimoita, jotka imevät nesteen itseensä.

Elämänmuutokseeni kuului myös liikunnan aloittaminen. Ryhdyin sauvakävelemään. Ensin en jaksanut kulkea kuin muutama sata metriä, mutta nykyään kävelen joka aamu neljä–viisi tuntia.

Olen laihtunut yhteensä 52 kiloa. Nyt ei enää väsytä eikä ole hengenahdistusta. Mielikin on tosi virkeä.”

Teepä pikatesti: saatko syötyä kuivan pikkuleivän hörppäämättä välillä juotavaa? Jos et, sinulla on kuiva suu. Onneksi apu löytyy helposti.

1. Suuta kuivaa niin, että kieli tarttuu kitalakeen. Miksi?

Sylkeä ei erity tarpeeksi. Jos näin käy, kieli muuttuu tahmeaksi, puhe kuulostaa kömpelöltä, nieleminen vaikeutuu, makuaisti katoaa ja hengitys alkaa haista happamalta. Kuivan suun limakalvot ovat usein arat, kieltä kirvelee ja suussa maistuu metalli.

2. Mitkä lääkkeet kuivattavat suuta?

Mitä useampi lääke on käytössä, sitä herkemmin suu kuivuu. Jotkut lääkkeet ovat omiaan kuivattamaan suuta yksinäänkin. Tällaisia ovat eräät verenpainelääkkeet, tietyt diabetes-, sydän- ja reumalääkkeet, matkapahoinvointilääkkeet sekä monet vanhan polven masennuslääkkeet.

3. Mihin suu tarvitsee sylkeä?

Sylki huuhtoo suusta ruuantähteitä ja suun terveyttä murentavia mikrobeja. Nielemme syljen mukana päivittäin 2–4 grammaa haitallisia bakteereita ja viruksia, jotka tuhoutuvat ruuansulatuskanavassamme. Ellei sylkeä ole suussa riittävästi, hampaat, suun limakalvot ja ikenet sairastuvat, ja vaaralliset taudinaiheuttajat pääsevät edemmäs elimistöön.

Syljen ansiosta voimme nauttia lempiruuistamme. Syljen entsyymit pilkkovat pureskelemamme ruuan ja liuottavat ravintoaineista makuja, jotka kielen makunystyrät aistivat.

4. Ehkäiseekö sylki hampaiden reikiintymistä?

Syljellä on tärkeä tehtävä hampaiden reikiintymisen estämisessä. Sylki estää suussa jylläävien happojen ja sokerista käymisaineensa saavien kariesbakteereiden haittavaikutuksia.

5. Onko ienverenvuodolla jotakin tekemistä kuivan suun kanssa?

Joskus on. Liian vähäinen syljeneritys heikentää suun bakteeritasapainoa ja seurauksena voi olla ientulehdus. Tulehtuneet ikenet alkavat vuotaa verta.

On vaarallista, jos ientulehdus pääsee kehittymään hampaiden kiinnityskudossairaudeksi nimeltä parodontiitti. Se on salakavala tauti, sillä se ei oireile ienverenvuotoa lukuun ottamatta juuri mitenkään. Jos tauti saa edetä rauhassa, tulehdustila tuhoaa hammasta ympäröiviä kudoksia ja jopa leukaluuta. Hampaat alkavat heilua ja lopulta irrota.  

Tulehdusta aiheuttavat bakteerit pääsevät syventyneestä ientaskusta verenkiertoon ja tulehduttavat esimerkiksi sepelvaltimoja. Suubakteerit voivat näin altistaa sydän- ja aivohalvauksille. 

6. Onko kuivalla suulla ja sammaksella yhteyttä?

Kyllä. Suun sieni eli sammas on useimmiten proteesinkäyttäjän vaiva. Kuiva suu ja proteesit altistavat yhdessä sieni-infektiolle, sillä sylki ei pääse huuhtelemaan proteesin alla olevaa kudosta. Jos suulakea vasten oleva proteesin pinta on karhea tai epätasainen, siihen voi tarttua sientä.

Sienen tunnistaa siitä, että suulakeen, proteesin alle tai kielen pinnalle, ilmaantuu valkoista katetta tai suulaki punertaa. Sieni aiheuttaa suun kirvelyä tai pahaa makua suussa, mutta se voi myös olla oireeton.

Sienen saat kuriin, kun puhdistat proteesin yhtä säntillisesti kuin hampaasi ja hammasvälisi, ja huolehdit suun kostutuksesta. Proteesi kannattaa ottaa yöksi pois suusta, harjata hyvin, kuivata ja asettaa puhtaaseen rasiaan. Älä säilytä proteesiasi vesilasissa.

Myös henkeen vedettävät, kortisonipitoiset astmalääkkeet altistavat suun sienelle. Kurluta jokaisen lääkeannoksen jälkeen suu huolellisesti vedellä.

7. Miten hoidan kuivaa suuta?

Apteekeissa on tarjolla kuivan suun tuotteita. Hanki ainakin vaahtoamatonta hammastahnaa, kokeile päivällä suuhun suihkaistavaa keinosylkeä ja levitä yöksi suun limakalvoille kuivuutta lievittävää kuivan suun geeliä.

Kuivasuinen tarvitsee lisäfluoria, joka kovettaa hampaiden kiillettä ja ehkäisee kuivan suun bakteeriepätasapainon synnyttämiä vaurioita.Juothan riittävästi vettä ja annat hampaillesi reipasta pureskelua vaativaa ruokaa. Vältä alkoholia ja runsasta kahvin ja teen juontia. Ota täysksylitolipurkumi tai -pastillit päivittäiseen käyttöösi aina syötyäsi. Huljuttele tarvittaessa oliivi- tai rypsiöljyä suussasi limakalvojen öljyämiseksi.

Kysy lääkäriltä, olisiko lääkkeissäsi suuta vähemmän kuivattavia vaihtoehtoja.

Tärkeää on, että puhdistat hampaasi huolellisesti aamuin illoin ja lankaat hammasvälit.

8. Milloin kuivasuisen pitää lähteä hammaslääkäriin?

Säännölliset hammaslääkärikäynnit ovat kuivasuiselle a ja o. Kuiva suu on siitä kurja juttu, että hampaat voivat reikiintyä tavallista nopeammin. Kuivasuista vaanii tavallisen karieksen lisäksi tauti nimeltä juurikaries, jossa hampaiden juurenpinta vaurioituu. Juurikariesta potevalla on usein edessään loputon paikkauskierre.

Lähde hammaslääkäriin, jos hampaisiin ilmaantuu reikäkipua tai ikenet vuotavat hampaita harjatessasi toistuvasti verta. Hankaava tai huonosti istuva proteesi sekä pitkään jatkunut paha maku suussa ovat aina hyviä syitä varata vastaanottoaika hammaslääkärille tai suuhygienistille.
 

Asiantuntijana dosentti, erikoishammaslääkäri Susanna Paju Helsingin yliopistosta.

Miksi sylki valuu?

  • Sylkirauhaset tuottavat tavallisesti 0,5–1,5 litraa sylkeä päivässä. Nielemme syljen huomaamattamme, ja siksi liialliselta tuntuva syljeneritys johtuu useimmiten siitä, että nieleminen on vaikeutunut.
  • Nielemisvaikeudet ovat tavallisimmin neurologisten sairauksien perua. Silloin suun normaalit toiminnot ovat heikentyneet. Esimerkiksi aivoinfarktin seurauksena suupieli voi roikkua ja siitä valuu herkästi sylkeä ulos.
  • Lisääntyneen syljenerityksen syitä voivat olla huonosti istuva proteesi, refluksitauti, suun infektio tai jotkut lääkkeet, kuten psyykenlääke klotsapiini tai Parkinson-lääke karbidopa-levodopa. Hoitamalla hyvin alkuperäistä sairautta tai vaivaa saa liiallisen syljenerityksen kuriin.
    Lähteet: www.terveyskirjasto.fi ja www.estiga.com.

Puhumattomat asiat alkavat hiertää pitkää parisuhdetta yleensä silloin, kun yhteinen vapaa-aika lisääntyy. Näillä neuvoilla vältät tyypillisimmät kärhämät.

1. Treffit pitkän kaavan kautta

Vapaa-ajan lisäännyttyä voi arki aluksi vaikuttaa tyhjältä. Keksikää yhteistä ja omaa mielekästä tekemistä. Miltä kuulostaisi kotitalon remontointiprojekti tai treffit pitkän kaavan kautta? Uskalla antaa hetkiä omalle ja toisen rentoutumiselle.

2. Omia ja yhteisiä harrastuksia

Millä tavoin voisitte parhaiten hyödyntää yhteistä aikaanne? Suunnitelkaa elämänne lomamatka tai aloittakaa uusi yhteinen harrastus. Muista kuitenkin, ettei kumppani ole olemassa vain sinua varten. Esimerkiksi vielä työelämässä oleva puoliso tarvitsee yhtä lailla aikaa ystäville ja omille harrastuksille.

3. Halatkaa!

Helliminen ja läheisyys lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vetovoima säilyy, kun puhut kumppanille kauniisti ja avoimesti. Pohtikaa yhdessä, mitä haluatte seksielämältänne. Järjestäkää rakastelulle virkeää, yhteistä aikaa.

4. Tapaa työporukkaa

Pelkäätkö jääväsi eläkkeellä yksin? Miettikää yhdessä ratkaisuja, miten ystävyyssuhteita esimerkiksi vanhoihin työkavereihin voisi ylläpitää. Vai elvyttäisittekö kenties yhdessä välejä vanhoihin tuttuihin?

5. Kotitöistä tasajako

Kotitöiden jakamisesta kannattaa keskustella etenkin silloin, jos toinen teistä on vielä työelämässä. Pohtikaa, voisiko kotiin jäävä ottaa suurempaa vastuuta esimerkiksi siivouksesta ja ruuanlaitoista. Arki-iltoihin on enemmän yhteistä aikaa, kun toisen ei töistä palatessa tarvitse kiirehtiä kauppaan tai pyykkäämään.

6. Menot ja tulot kirjaan

Raha on yksi yleisimmistä parisuhderiitojen aiheista. Talousasiat kannattaakin ottaa esille jo varhaisessa vaiheessa. Menoista ja tuloista puhuminen on erityisen tärkeää, jos toinen osapuoli on vielä ansiotyössä. Kuka maksaa suurimmat kuluerät, kunnes taloudellinen tilanne tasapuolistuu?

7. Pikkujalkojen läpsytystä

Työelämästä jättäytyessä perheelle jää enemmän aikaa. Lastenlasten vierailut piristävät eläkkeelle jäävän arkea. Keskustelkaa, voisitteko ottaa enemmän vastuuta suvun pienimpien hoidosta.

8. Mitä haluaisit tehdä?

Onko mielessäsi harrastus, jolle ei ole jäänyt työelämän pyörteissä aikaa? Oletko jo vuosien ajan tahtonut lähteä kaukomatkalle? Kun avaat toiselle omia haaveitasi, hänen on helpompaa ymmärtää sinua.

9. Pitää pystyä puhumaan

Tämä on pitkän parisuhteen tärkein oppi. Keskinäinen vuorovaikutus on merkittävän elämänmuutoksen kynnyksellä kaiken A ja O. Jakamalla tunteesi ja haaveesi vaalit parisuhdettasi eläkkeelläkin. Puhu mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Vinkit antoi erityistason seksuaaliterapeutti Sari Mäki, rfsu.

Sepelvaltimotauti, diabetes ja muut kansantautimme kehittyvät perimän ja elintapojen vuorovaikutuksessa. Geenitestejä käytetään vielä melko vähän, mutta tulevaisuudessa ne auttavat ennakoimaan sairastumisriskiä.

1. Mitä kansantaudit ovat?

Kansantaudeilla tarkoitetaan sairauksia, jotka ovat koko väestön terveyden, kansanterveyden, kannalta merkittäviä. Kansantaudit ovat yleisiä, pitkäaikaisia ja usein vakavia, sillä ne aiheuttavat paljon ennenaikaisia kuolemia. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin kuolee Suomessa noin 20 000 ihmistä vuodessa.

Monilla kansantaudeilla on myös suuri taloudellinen merkitys, koska niiden hoitamiseen käytetään paljon terveydenhuollon voimavaroja, ja ne aiheuttavat työkyvyttömyyttä.

2. Mitä muita kansantauteja meillä on kuin sydän- ja verisuonitaudit?

Kroonisiksi kansantaudeiksi katsotaan Suomessa sydän- ja verisuonitautien lisäksi esimerkiksi diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä mielenterveyden ongelmat.

3. Onko eri kansantaudeilla samoja riskitekijöitä?

Kyllä. Esimerkiksi tupakointi lisää sydän- ja verisuonisairauksien, kroonisten keuhkosairauksien, muistisairauksien ja syöpien riskiä. Muita yhteisiä – tuttuja ja ehkä vähän tylsähköjäkin - riskitekijöitä ovat epäterveellinen ruokavalio, liikkumattomuus, ylipaino, runsas alkoholin käyttö sekä kohonnut verenpaine ja veren kolesterolipitoisuus.

Tänä päivänä me kaikki tiedämme, miten riskejä alennetaan. Terveitä elintapoja voi silti olla vaikea noudattaa.

4. Kuinka iso rooli geeneillä on kansantaudeissa?

Geenit vaikuttavat elintapojen ohella kaikkiin kansantauteihin. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien synnyssä puolet on perittyä riskiä, puolet ruokavaliota ja muita elintapoja. Naisten yleisimmässä syövässä, rintasyövässä, perimän osuus on noin kolmasosa.

Tavalliset kansantaudit syntyvät osittain siksi, että henkilöllä on niihin perinnöllinen alttius. Alttius syntyy kymmenien tai satojen vähäisten geenimuutosten seurauksena ja lisäksi sairastuminen edellyttää usein jotain ulkoista tekijää, esimerkiksi taudin laukaisevaa infektiota tai sille altistavaa ruokavaliota.

5. Voiko geenejä syyttää ylipainosta?

Lihavuuden periytymiseen vaikuttavat hyvin monet tekijät. Useiden geenien lisäksi ympäristötekijöillä on suuri vaikutus. On myös geenejä, jotka selkeästi vaikuttavat alttiuteen lihoa, mutta nykyinen lihavuusongelma johtuu kuitenkin pääasiassa siitä, että energiaa saadaan enemmän kuin kulutetaan. Joillakin ihmisillä geenit näyttävät suojaavan lihomiselta, mutta hekään eivät voi syödä rajattomasti.

Liikkuminen vaikuttaa lihavuusgeeneihin: Jos ei liiku, perimä säätelee pitkälti sitä, tuleeko ihmisestä lihava vai ei. Jos liikkuu paljon, lihavuusgeenien vaikutus vaimenee. Aktiivisesti liikkuvilla painoindeksi riippuu perimästä vain vähän.

6. Vaikuttaako sairastumisriskiin yksi vai useampi geeni?

Kansantautien taustalla on yleensä geenien cocktail, jossa monet geenit vaikuttavat samanaikaisesti. Harva kansantauti on vain yhden tai kahden geenin aiheuttama. Poikkeuksen tekee esimerkiksi perinnöllisesti korkea kolesteroli, familiaalinen hyperkolesterolemia, joka on yhden geenin virheen aiheuttama rasva-aineenvaihduntasairaus. Se on yksi yleisimmistä periytyvistä sairauksista. Suomessa on 10 000–20 000 taudin kantajaa, joista monet eivät tiedä sairaudestaan.

7. Millainen sairaus perinnöllisesti korkea kolesteroli on?

Taudissa kolesteroli on jatkuvasti koholla ja kolesteroli kertyy koko elinajan valtimoiden seinämään. Siksi taudin kantajat olisi tärkeää löytää mahdollisimman varhain. Ilman hoitoa potilaat sairastuvat aikaiseen sepelvaltimotautiin. Lohdullista on, että sairaus on hoidettavissa. Geenitesti selvittää, onko henkilöllä tätä tautia aiheuttava geenimuoto.

8. Miten löydettäisiin henkilöt, joilla on perinnöllisesti korkea kolesteroli?

5–10 vuoden kuluttua voi olla mahdollista mitata perimää koskevaa tietoa laajasti kaikilta ja tallentaa se terveydenhuoltojärjestelmään. Silloin lääkäri voi tutkia kenen tahansa potilaan perimästä, onko hänellä esimerkiksi korkean kolesterolin aiheuttava geenivirhe.

Toistaiseksi kolesteroliarvot voitaisiin mitata kaikilta esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ja poimia testiin henkilöt, joiden kolesteroli on koholla. Sairautta kannattaa myös seuloa suvuissa, joissa sitä tiedetään esiintyvän. Jos äidin tai isän tai molempien kolesteroli on korkea, lapset kannattaa testata. Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavan vanhemman jokaisella lapsella on 50 prosentin riski sairastua.

9. Kuinka hyvin sukulaisten sairaudet kertovat sairastumisriskistä?

Sukuhistoria ja elämäntavat antavat hyviä suuntaviivoja sairastumisriskiin. Riski on sitä suurempi, mitä läheisemmästä sukulaisesta on kyse. Jaamme kummankin vanhempamme kanssa puolet perimästämme, ja lisäksi meillä on yhteinen jääkaappi koko lapsuuden ajan. Serkusten kanssa jaamme enää kahdeksasosan perimästämme. Kaukaisemman sukulaisen sairastumisriski onkin yleensä samaa suuruusluokkaa kuin väestössä yleensä.

10. Kuinka paljon geenitestejä käytetään terveydenhuollossa?

Geenitestejä tehdään jatkuvasti enemmän. Niitä käytetään runsaasti harvinaisten tautien diagnostiikassa. Testeillä etsitään harvinaisia perinnöllisiä sairauksia, kuten verenvuototautia tai lihastauteja.

Tällaiset taudit iskevät väistämättä, jos henkilöllä on kyseistä tautia aiheuttava geenivirhe. Näissä sairauksissa geenitestit ovat erittäin hyödyllisiä. Testien avulla potilas saa tarkan diagnoosin, hoidon ja tärkeää tietoa perhesuunnitteluun.

11. Käytetäänkö geenitestejä syövän hoidossa?

Kyllä. Kasvaimen geenitestauksella tutkitaan syöpäkasvaimessa olevia geenipoikkeamia, jotka voivat vaikuttaa syöpälääkkeen tehoon. Geenitestauksen avulla lääkäri voi ymmärtää paremmin syövän alkuperää, jolloin hoito voidaan kohdentaa oikein ja saadaan vähennettyä turhia hoitoja ja potilaalle koituvia haittavaikutuksia.

Geenitestejä käytetään paljon myös syöpäriskin kartoittamisessa: testeillä voidaan etsiä periytyvää syöpäalttiutta aiheuttavia geenejä. Näissä taudeissa yhden geenin virhe aiheuttaa normaalia paljon suuremman sairastumisriskin, mutta sairastuminen ei ole väistämätöntä.

12. Pääseekö julkisessa terveydenhuollossa geenitestiin, jos syövän mahdollinen periytyvyys huolestuttaa?

Terveille ihmisille testejä tehdään tavallisesti vain, jos on syytä epäillä, että heillä on tavallista suurempi alttius sairastua. Näin voi olla, jos suvussa liian monella on syöpää, siihen on sairastuttu poikkeuksellisen nuorena tai samalle ihmiselle tulee kaksi syöpää. Periytyväksi tiedettyjä syöpiä ovat esimerkiksi paksusuoli-, rinta- ja munasarjasyöpä.

13. Kuinka suuri osa rintasyövistä on periytyviä?

Noin 5–10 prosenttia. Suomessa on sukuja, joissa rintasyöpää esiintyy tavallista enemmän ja sukuja, joissa sitä esiintyy hyvin paljon jo nuorella iällä. Naisilla, joilla on perinnöllistä rintasyöpää aiheuttava geenivirhe, on huomattavasti suurempi riski sairastua rintasyöpään kuin muilla naisilla. Näissä suvuissa on tapana etsiä geenitestien avulla kohonneen alttiuden perineitä henkilöitä, jotta heidät voidaan ohjata ehkäisevään seurantaan.

14. Voinko pyytää lääkäriltä geenitestiä, jos oma sairastumisriski sydäntautiin tai diabetekseen huolestuttaa?

Tavallisten kansantautien synnyssä geenien osuus on monimutkaisempi ja vaikeammin tulkittava kuin harvinaisissa taudeissa, ja geenitestausta käytetään niiden diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa harvoin. Jos kuitenkin on syytä epäillä esimerkiksi perinnöllistä taipumusta saada veritulppa, voidaan tutkia, löytyykö potilaalta sille altistava geenimuutos.

15. Onko jokin geenitesti, joka olisi hyödyllinen kaikille?

Farmakogeneettista testiä käytetään jonkin verran, mutta sen soisi yleistyvän. Testi analysoi useita geenejä ja kertoo, miten ihminen sietää eri lääkeaineita.

Tähän mennessä on tunnistettu yli 100 lääkeainetta, joiden vaikutus riippuu merkittävästi potilaan omasta perimästä. Testi auttaa ennakoimaan lääkkeiden vaikutuksia potilaaseen ja annostelemaan lääkkeitä turvallisemmin ja tehokkaammin.

16. Kuinka hyvin geenitestit ennustavat sairastumista kansantauteihin?

Tavallisissa kansantaudeissa geenitestien kyky ennustaa sairastumista on lähinnä suuntaa-antava. Kun nivotaan yhteen geenitieto ja elämäntavat, saadaan jo melko hyvä ennuste.

Tavallisten tautien kentällä tieto on vasta kertymässä, mutta niissäkin testit tulevat pikkuhiljaa terveydenhuoltoon.

Tällä hetkellä sairaudelle altistavien geenimuutosten avulla voidaan ymmärtää eri tautien syntymekanismeja ja sitä kautta kehittää uusia hoitoja.

17. Jos on perinyt huonot geenit, onko peli pelattu?

Vaikka olisi perinyt alttiuden sairastua, omilla elintavoillaan voi monissa tapauksissa vaikuttaa siihen, puhkeaako tauti. Esimerkiksi ravinto vaikuttaa geenien toimintaan, ja tietty ruokavalio voi joko estää tai edistää sairauden kehittymistä.

18. Vaikuttaako sattuma?

Kyllä. Korkeasta riskistä huolimatta ihminen voi olla sairastumatta tai ihminen voi sairastua, vaikkei riskejä näyttäisi olevan.

 

Asiantuntijat: biometrian professori, tutkimusryhmänjohtaja Samuli Ripatti, tutkimusprofessori, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Helena Kääriäinen

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2016.