
Kellot taas siirtyvät, mutta ihminen ei. Vai siirtykö? Ainakin huolellisesti ennakoimalla, sitä mieltä on tutkimusprofessori Timo Partonen.
Kun kelloa siirretään sunnuntaina 25. maaliskuuta tunnilla eteenpäin kesäaikaan, sitä on yleisesti totuttu pitämään koko kansaa väsyttävänä siirtona. Tämä käsitys on Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Timo Partosen mielestä aika lailla tosi.
– Uni on tutkimusten mukaan yleensä useamman yön kellojen siirron jälkeen kevyempää ja katkonaisempaa. Se ei siis ole laadullisesti niin hyvää kuin ennen siirtoa ja siinä on todettu olevan useammin siirtymisiä univaiheesta toiseen.
Timo Partosen mukaan sopeutuminen kesäaikaan on hyvin yksilöllistä.
– Keskimäärin sopeutuminen vie 2–4 vuorokautta. Joillakin iltavirkuilla yksilöillä tottumiseen voi vierähtää melkein koko kesäaika.
Joillakin iltavirkuilla yksilöillä tottumiseen voi vierähtää melkein koko kesäaika.
Aikatauluta iltapuuhat
Jotkut pienet käytännön järjestelyt helpottavat kesäaikaan siirtymistä.
– Jos vain on mahdollista, kannattaa tiukkaa aikataulua ensimmäisenä aamuna välttää, Partonen ehdottaa.
Myös jo edeltävällä viikolla on hyvä alkaa varautua tunnin menetykseen.
– Kuutisen iltaa aiemmin voi yrittää alkaa nipistää aikatauluaan niin, että menisikin 10 minuuttia normaalia aiemmin nukkumaan. Seuraavana iltana sitten taas 10 minuuttia sitäkin aiemmin. Näin kun ilta illan perään siirtää nukkumaanmenoa aina vähän aikaisemmaksi, ei siirtyminen tunnu enää niin suurelta, Partonen sanoo.
"Emme hyödy keskieurooppalaisten tavoin"
Entä voisiko kesäajasta luopua ihan itsenäisesti, jos ei ole enää työelämässäkään?
– Kaikille kello merkitsee kuitenkin sopimusta, joten se voisi olla tavattoman hankalaa. Tosin siirtymisen voi tehdä ehkä vähän pehmeämmin eläkeiässä, kun välttämättä ei ole niin kiireinen aikataulu, Partonen hymähtää.
Itse Timo Partonen on sitä mieltä, että koko kesäajasta voitaisiin Suomessa jo luopua.
– Siihen on tutkimusten valossa vaikea sopeutua, emmekä hyödy siitä samoissa määrin kuin vaikkapa keskieurooppalaiset, joiden vuorokauden pimeään ja valoisan ajan suhdetta se tasoittaa.