Jotta pystyisit tukemaan vakavasti sairastunutta läheistäsi, sinun on pidettävä huolta myös itsestäsi. Näistä keinoista saattaa löytyä apua.

Tämän artikkelin sitaatit koottiin haastattelemalla syövästä parantunutta naista ja hänen puolisoaan.

1. Saat väsyä

”Kun vaimoni sairastui syöpään, tekemistä oli niin paljon, ettemme ehtineet vatvoa murheita. Me toimimme. Itse saan energiaa työstä, urheilusta ja musiikista. Liikuntaa harrastin puolison sairastumisen jälkeen kerran viikossa, vaikka se onkin liian vähän.”

Kun puoliso sairastuu, kodin työnjako muuttuu. Kumppani toimii henkisenä tukipilarina, mutta lisäksi hänen niskoilleen saattavat langeta ruuanlaitto, siivous, laskujen maksu ja pyykinpesu.

Toista ei jaksa tukea, jos itse väsyy. Myös terveen puolison pitää voida syödä, nukkua ja harrastaa ilman syyllisyyden tuntoja. Tuuleta siis rauhassa ajatuksiasi, lepää pihakeinussa ja anna nurmikon kasvaa. Pyydä ystäviltä ja sukulaisilta apua kotitöihin tai kutsu heidät vain kylään. Sinullakin on oltava ihminen, jolle puhua. Apua voi aina pyytää myös kunnan sosiaali- ja terveystoimesta sekä potilasjärjestöjen neuvonta- ja kuntoutuspalveluista.

2. Vihakin on sallittua

”Huono uutinen oli vain kohdattava. Puimme tilannetta läpi puolisoni lääkärin kanssa. Kysyin, mitä minä voin tehdä.”

Potilaan kumppani käy läpi monenlaisia tunteita, myös syyllisyyttä, pettymystä, häpeää ja vihaa. Saat kiukutella ja olla pahalla tuulella. Salaa sinua saattaa harmittaa sekin, että sairaus pilasi yhteiset lomasuunnitelmat.

Kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita, mutta eri asia on, miten ne ilmaiset. Psykologit puhuvat avoimesta ja suljetusta tavasta tuntea vihaa.

Jos potilaan kumppani reagoi suljetulla tavalla, hän pitää tunteen sisällään, vetäytyy puhumattomuuteen ja yksinäisyyteen. Hän tarvitsee aikaa sulatella asioita.

Avoimesti vihaa ilmaiseva pulppuaa tunteensa ulos, touhuaa ja kiukuttelee. Hän voi vaikka lähteä jääkiekko-otteluun ja ärjyä siellä niin, että posket punoittavat. On tutkittu, että avoimesti vihainen puoliso huonontaa naispotilaiden elämänlaatua. Sen sijaan miespotilaan olo parantuu, kun vaimo näyttää reilusti tunteensa. Omia vihan ilmaisun tapoja ei silti tarvitse muuttaa, mutta on hyvä, jos kumppani ymmärtää ne.

3. Annos optimismia

”Ei saa korostaa sairautta vaan tervehtymistä. Ajattelin, että meillä on kuitenkin hyvin asiat, kun perhe suhtautui hyvin. Lapset auttoivat ja ottivat hoitaakseen arjen asioita.”

Optimismi on uskoa siihen, että kahdesta vaihtoehdosta toteutuu mieluummin se parempi. Optimismi-nimistä lääkettä otetaan näin: Ole potilaan seurana. Rentoutukaa ja tehkää yhdessä mieleisiä asioita. Istukaa vaikka teatterin rikkaaseen maailmaan tai antakaa musiikin virrata mieliin.

Myös tiedon hankkiminen on hyvä tapa oppia myönteisempää ajattelua. Vieläkin esimerkiksi kuvitellaan, että syöpään liittyy kauheasti kärsimystä ja kuolemaa. Hoidot ovat kuitenkin kehittyneet, ja moni parantuu täysin.

4. Apua ajoissa

”Ensimmäinen vaimoni kuoli syöpään. Kun toinenkin vaimoni sairastui, ajattelin, että se on menoa taas. Olin pitkään hiljaa, mutta pystyimme kuitenkin juttelemaan asiasta puolison kanssa.”

On luonnollista, että sairastunut ja tämän kumppani ahdistuvat. Sängystä tulee unihiekaton aavikko, ruokahalu katoaa ja suru puristaa sydäntä. Enää ei kelpaa eikä pysty mihinkään.

Kriisit ja läheisen sairaus voivat laukaista mielenterveydellisiä ongelmia, kuten masennuksen. Jos yllä luetellun kaltaiset oireet jatkuvat viikkoja, keskustele asiasta lääkärin kanssa. Apua kannattaa hakea, ennen kuin ongelmat kasautuvat liian suuriksi.

5. Mukaan vastaanotolle

”Enää ei suhtauduta kielteisesti siihen, että puoliso tulee mukaan vastaanotolle. Potilaalle käynti voi olla shokeeraava ja häneltä menee tietoa ohi. Huomasin, että minä puolisona kuuntelen eri korvilla ja keskityn toisiin asioihin kuin hän.”

Lähde kumppanisi mukaan vastaanotolle paitsi hänen varakorvikseen myös saadaksesi tietää, mitä mikin hoito tarkoittaa. Puolison omaa selviytymistä auttaa, kun hän tuntee, että sairaus ja hoidot ovat selitettävissä ja ymmärrettävissä. Ihanteellista on, jos voit jutella lääkärin kanssa myös kahden kesken.

6. Sanoja ja läsnäoloa

”Vaikka en puhunut paljon vaimon sairastumisesta, seurasin häntä tarkasti. Ei kaikkeen tarvita sanoja. Se oli sanatonta viestintää. Jos näin hänen tekevän jotain, mitä ei olisi saanut tehdä, tartuin toimeen ja tein sen itse.”

Kun toinen puhuu, kuuntele. Sanojen solinasta voit erottaa kumppanin todelliset tarpeet. Liikaa ei pidä holhota. Jos sairastunut vain jaksaa, anna hänen tehdä normaaleja arkiaskareita: hakea postia, silittää vaatteita.

Läheisyys on hyväksi ja auttaa puhumaan vaikeistakin asioista. Tartu kumppania kädestä ja istukaa yhdessä sohvalle. Antakaa saunan kirvoittaa paha mieli löylyn henkäyksien mukaan. Kaikkeen ei tarvita sanoja. Joskus riittää, että on läsnä.

7. Neuvo ystävälle

”Serkun vaimo pelästyi syöpääni niin paljon, ettei uskaltanut ottaa yhteyttä. On huojentavaa, jos ystävyys säilyy sairaudesta huolimatta. Sairastuminen on niin kauhea möykky pidettäväksi yksin sisällään. Tosiystävät kyllä kuuntelevat, ja se riittää.”

Sairastunut ja hänen kumppaninsa joutuvat varautumaan myös siihen, että hyvätkin ystävät saattavat ottaa etäisyyttä. Heillä voi olla vaikeuksia kohdata läheisen ihmisen sairautta tai he ehkä pelkäävät menettävänsä tämän.

Tämä neuvo onkin ystävälle: jos puhuminen potilaan ja hänen puolisonsa kanssa tuntuu vaikealta, riittää, että kuuntelet. Tai kirjoita kirje tai lähetä kukkia. Ne kaikki ovat kauniita tapoja ilmaista, että sinäkin välität. 

Tämän artikkelin sitaatit koottiin haastattelemalla syövästä parantunutta naista ja hänen puolisoaan. Asiantuntijana psykologi Mila Gustavsson-Lilius.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 5/2014.

Aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, mutta sitä voi säätää paremmaksi muutamalla nyrkkisäännöllä.

Sinä aikana kun luet tämän artikkelin, kulutat energiaa yhden kilokalorin minuutissa, arkikielellä kalorin. 

Aivo- ja lihastyöhön menee kumpaankin vajaa neljännes tästä. Lopun kuluttavat sisäelimet ja kudokset. 

Itse asiassa kehon toimintojen pyörittäminen on sen verran kovaa työtä, että kaksi kolmasosaa energiankulutuksestamme kuluu perusaineenvaihduntaan. 

Miehillä energiaa palaa hieman enemmän kuin naisilla. Lisäksi aineenvaihdunnan tehoa säätelevät perintötekijät, ikä ja hormonit. 

Jos kiloja kertyy 

Ikääntyessä kehon kalorinkulutus alkaa hidastua, sillä lihasmassaa katoaa ja sukupuolihormonit siirtyvät säätöliekille. 

Mikäli ruuhkavuosien ruokavalio säilyy ennallaan vielä ruuhkan hellitettyä, moni alkaa kerätä myöhäisessä keski-iässä lisäkiloja. Keho ei kuluta enää entiseen malliin, joten liikkumista pitäisi lisätä ja syömistä keventää. 

Liikunnan lisääminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä liikunta nostaa kehon kierroksia. Liikkuessa lihasmassa säilyy ja samalla aineenvaihdunta vilkastuu sekä hetkellisesti että pysyvämmin. 

Liikunta takaa, että ravinto menee oikeaan osoitteeseen. 

Lihasmassaa tarvitaan 

Aineenvaihdunnassa on kaksi tilaa: anabolinen ja katabolinen. 

Anabolisessa tilassa energian saanti on kulutusta suurempaa eli elimistö rakentaa varastoja pahan päivän varalle. Anabolinen tila käynnistyy esimerkiksi heti ruokailun jälkeen.

Keho siirtyy kataboliseen tilaan, kun ruokailusta on kulunut aikaa ja ravintoaineita ei ole enää tarjolla ruoansulatuskanavassa. 

Anabolinen ja katabolinen tila siis vuorottelevat elimistössä. Kasvavan lapsen keho on pääsääntöisesti anabolisessa tilassa, vuoteessa makaavan vanhuksen katabolisessa. 

Ikääntyessä elintapoja tulisi tarkistaa niin, että lihasmassa säilyy, mutta paino pysyy normaalin rajoissa. Aikuisen normaali painoindeksi on 18,5–25, ikääntyneillä sallivampi 23–28. 

Aamiainen starttaa kehon

Kolmen päivittäisen aterian rytmi välipaloilla ryyditettynä antaa hyvän pohjan aineenvaihdunnalle ja painonhallinnalle. 

Aamiaista ei saa unohtaa. Se viestittää aivoille, että on aika tehostaa aineenvaihduntaa yön ja levon jälkeen.

Lounaalla ja päivällisellä kannattaa tukeutua lautasmalliin, jossa puolet lautasesta täytetään kasviksilla ja juureksilla ja toiselle puolelle otetaan muu ruoka. 

Jos paino tuppaa nousemaan, ensimmäisenä kannattaa tinkiä aterioiden koosta, ei niiden määrästä. Kylläisyyden tunne on pitkälti tottumiskysymys. 

Ravinnon kaloreita voi vähentää lisäämällä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä sekä proteiinipitoisia ruokia, jotka pitävät lihaskunnon yllä ja nälän loitolla. 

Kaloripitoiset herkut – virvoitusjuomat, alkoholi, makeiset ja leivonnaiset – kannattaa siirtää arjesta juhlahetkiin tai ainakin puolittaa annoskoot. Myös välipalojen koostumuksella on yllättävän suuri merkitys. 

Liikunta on a ja o

Passiiviset istumarupeamat ovat myrkkyä myös aineenvaihdunnalle, sillä ne hidastavat rasvan ja kolesterolin aineenvaihduntaa kontrolloivia entsyymejä. Jopa pienet liikuntapyräykset pitävät kehon lämpimänä ja aineenvaihdunnan vilkkaana. 

Liikunnan jälkeen aineenvaihdunta työskentelee reippaasti jopa tuntien ajan. Liikunta laukaisee myös stressiä ja tehostaa aineenvaihduntaa sitäkin kautta. 

Ikääntyvä tarvitsee kahdenlaista liikuntaa: aerobista kuntoa kohottavaa ja lihaksia vahvistavaa. Parasta on liikunta, joka nivoutuu luontevaksi osaksi arjen rutiineja kuten aamukävely, halkojen hakkuu, puutarhassa kupsuttelu, siivoaminen ja lumityöt. 

Liian vähäinen uni ja väsymys puolestaan heikentävät aineenvaihduntaa. Väsynyt ihminen syö enemmän ja kuluttaa vähemmän.

Kun keho saa riittävästi unta ja liikuntaa sekä terveellistä ravintoa, kehon joutokäynti asettuu automaattisesti kohdilleen.

Pitkin päivää pitäisi vielä muistaa juoda. Vesi on vanhin ja varmin voitehista myös aineenvaihdunnassa.

Lähteet: Pertti Pustajoki: Ikääntyneen laihduttaminen ja Antti Aro: Ruokapyramidi, terveyskirjasto.fi

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numeroossa 6/2015.

Oho! Tulehtunut leikkaushaava voi sairaalassa saada pihkakäsittelyn, sillä kuusen pihkassa on jopa enemmän tehoa kuin antibiooteissa.

Vanha kansanlääke

Kun havupuu vaurioituu, haavakohta erittää pihkaa. Satoja eri ainesosia sisältävä pihka suojelee puuta taudinaiheuttajilta.

Pihka hoitaa myös ihmisen vahingoittunutta ihoa, ja pihkaa on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa hyttysenpistoihin, haavoihin, tulehduksiin ja palovammoihin.

Paljon tehoaineita

Pihka sisältää runsaasti mikrobeja tuhoavia ainesosia. Pihkan teho perustuu sen kykyyn hillitä bakteerien kasvua ja rauhoittaa tulehdusta.

Luonnonpihka sisältää myös kasvipohjaisia hormoneja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Kuusenpihka tehoaa bakteereihin paremmin kuin männynpihka.

Vaikeisiin haavoihin

Pihkaa käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tulehtuneiden leikkaushaavojen sekä sääri- ja painehaavojen hoitoon. Pihka torjuu taudinaiheuttajia tehokkaammin kuin antibiootit ja päihittää jopa lääkkeille vastustuskykyiset MRSA- ja enterokokkibakteerit.

Pihkaa purkista

Tuoretta kuusenpihkaa voi käyttää sellaisenaan ensiapuna pieneen haavaan, joskin se on tahmeana hieman hankala käyttää.

Apteekeissa myydään pihkasalvaa haavojen, ruhjeiden, hiertymien ja pienten palovammojen hoitoon, pihkalakkaa kynsivallin tulehduksen ja jalkasienen hoitoon sekä hoitonestettä ärtyneen hiuspohjan ja ihon hoitoon.

Asiantuntijana erikoislääkäri Arno Sipponen.

Helsinkiläisen Liisa Erähalmeen, 64, Parkinsonin tauti etenee jälleen vähäoireisten vuosien jälkeen. Pakkoliikkeet keräävät katseita ja lääkkeet on muistettava minuutilleen. Silti hän ei luovuta.

"Kun sairastuin, en ollut kuullutkaan Parkinsonin taudista. Ihmettelin vain, miksi käteni jäykistyi ja oikea jalkani alkoi laahata maata. Olin vasta 45-vuotias. Oireet ilmaantuivat hitaasti: tuntui oudolta, etten enää kyennyt hämmentämään puuroa, koska pyörittävä liike kauhalla ei luonnistunut. Miehenikään ei vaivojani ymmärtänyt: ’Ojenna kunnolla kätesi’, hän napautti, kun yritin antaa hänelle jotain. 

Kuuntelin oireitani vuoden, kunnes lähdin lääkäriin. Minua tutkittiin ensi alkuun terveyskeskuksessa. Lääkäri arveli, että minulla on jäätynyt olkapää, niinpä sain lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti älysi kysyä, onko suvussani Parkinsonin tautia. Vastasin kieltävästi, mutta tämäpä passitti minut kuitenkin neurologin pakeille. Onneksi, sillä erikoislääkärin luona diagnoosi varmistui nopeasti.

Epäilin, että minulla on varmaan kasvain päässä. Sen rinnalla Parkinson tuntui pieneltä. 

Oli helpotus saada oireille nimi. Olin itsekseni aprikoinut, että minulla on varmaan kasvain päässä. Parkinsonin tauti tuntui pieneltä sen mahdollisuuden rinnalla. Ja kun sain hyvät lääkkeet heti alkuun, unohdin koko taudin kahdeksaksi vuodeksi.

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin aivan työkykyinen. Otin aamulla pillerin ja illalla toisen, ja se oli siinä. Kaikki epämääräiset lihas- ja liikeoireet olivat kadonneet, kuntoni koheni ja huomasin, että soossi menee kauhalla taas ympäri. Kävelykin sujui moitteettomasti.

Muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. 

Poika pelasti pysäkiltä 

Silti sairaus oli tullut jäädäkseen. Se piileksi paitsi kehossani, myös mielessäni. En ollut kertonut Parkinsonistani kenellekään, ja muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. Pidemmän päälle kävi raskaaksi peitellä sitä tosiasiaa, että olen sairas.

Oli hyvä, että havahduin ja lähdin Parkinson-liiton järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä tulin tutuksi taudin kanssa ja ymmärsin, että tämä on sairaus, joka oikeasti etenee. 

Nauraminen on parasta vertaistukea.
Nauraminen on parasta vertaistukea.

Mutta kun oireet alkoivat, olihan se ikävää. Saatoin yhtäkkiä jähmettyä paikoilleni, enkä kerta kaikkiaan kyennyt ottamaan askeltakaan. Lääkäri selitti minulle, että jähmettymiset johtuvat siitä, että käskyt aivoistani eivät mene silloin perille jalkoihin, ja liike jää kesken. Jähmetys saattoi kestää jopa 15 minuuttia. Kerran jäin jumiin raitiovaunupysäkille ja jouduin soittamaan pojalleni, että tule hakemaan minut täältä.  

Jostain kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa. 

Sairaus harppasi eteenpäin noin viiden vuoden sykleissä. Liikkumisestani tuli kömpelöä ja etäisyyksien hahmottaminen hämärtyi. Yhdessä vaiheessa minulta menivät lonkat. Sain tekonivelet.

Kun makasin toipumassa leikkauksesta, ajattelin ensimmäisen kerran, että tästä en enää selviä. Jostain kuitenkin kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa.

Sairaalloista mustasukkaisuutta 

Sairauskertomukseeni mahtuu monta lukua. Yhden voisi kirjoittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista, pakkoliikkeistä ja psyykkisistä komplikaatioista. Eräs lääke vaikutti minuun niin, että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen. Epäilin miestäni siinä, missä jollekulle toiselle potilaalle lääke aiheuttaa vaikkapa vaikean pelihimon.

Mieleni tekee joskus hihkaista, että ei tämä tartu. 

Se oli raskasta aikaa sekä minulle että puolisolleni. Mutta kun lääkkeen pitoisuutta pienennettiin, mustasukkaisuus hävisi. Ero meille silti tuli.

Vaikeinta on ollut saada muut ymmärtämään tämän taudin luonnetta. Erityisesti silloin, kun minulla oli pakkoliikkeitä, ihmiset katsoivat kieroon. Horjuin ja heiluin kuin humalainen, käsi vatkasi. Kukaan ei uskaltanut istuutua julkisissa liikennevälineissä viereeni. Mieleni teki joskus hihkaista, että ei tämä tartu.

Ison avun olen saanut leikkauksesta, jossa aivoihini asennettiin sähköinen laite, syväaivostimulaattori. Kallon läpi porattiin kaksi johtoa ja ne ujutettiin aivoihin, jossa ne antavat sähköä. Leikkaus vähensi etenkin pakkoliikkeitä – joskin toi mukanaan kaatuilua ja mojovia mustelmia. Laite vei kuitenkin sairauttani yhden viisivuotisperiodin taaksepäin – siitä, jos mistä olen kiitollinen. 

Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.
Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.

Pakkoliikkeitä saan yhä silloin, jos lääkkeen pitoisuus elimistössäni vähenee liiaksi. Lääkkeiden ottaminen on sen vuoksi kellontarkkaa puuhaa: pillerit pitää ottaa minuutilleen ja tasan kahden tunnin välein. En myöskään saa syödä proteiineja ennen lääkkeenottoa tai yhtään mitään tuntiin lääkkeen ottamisen jälkeen. Juuri lääkityksen vuoksi menojeni suunnitteluun menee paljon aikaa. Välillä on tehnyt mieli kiukutella. Mutta turhaapa semmoinen olisi, itselleni minä siinä vain hallaa tekisin.

Tulevaisuutta en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan. 

En suostu häpeämään 

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa tautini pahenee ja etenee aika nopeasti. Tulevaisuuttani en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan – olen jo niin hyvin sopeutunut oireisiini. Tietysti pelkään, että mitä jos joudun vuoteenomaksi ja täysin muiden armoille. Olen nähnyt vertaisiani, jotka ovat huonommassa kunnossa kuin itse olen. Tiedän siis, mihin tämä johtaa. 

Parkinsonin taudin myötä olen oppinut hyväksymään sen, että tarvitsen toisten apua. Muutin veljeni kanssa palvelutaloon pari vuotta sitten. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä minun ei tarvitse olla öisin yksin. Olen usein yöllä aivan tönkkö, ja jos tarvitsen apua, hän tulee auttamaan. Minulla on myös henkilökohtainen avustaja. Hän hakee minulle tavaroita ja tekee puolestani asioita, joihin itse en kunnolla enää kykene. 

Menen ja teen asioita niin kauan kuin kykenen. En halua jäädä kotiin möllöttämään. 

Käyn edelleen Parkinson-yhdistyksen kerhoissa ja tapahtumissa. Vertaistukitapaamisista saan paljon voimaa. Henkireikiäni ovat esimerkiksi Parkinson-baletti sekä minunkaltaisteni potilaiden oma ’Piuhapäiden kerho’. Yhdessä muiden syväaivostimulaattoria kantavien kanssa jaamme kokemuksia ja nauramme kompasteluillemme.

Välillä sitä huomaa miettivänsä, miksi tämä tauti tuli juuri minun ristikseni. Nousen kuitenkin notkoista sinnikkyyden, huumorin ja toisten ihmisten avulla. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla murehtimatta liikoja, kun sairaudelleni en kuitenkaan mitään voi. Menen ja teen asioita niin kauan kuin siihen kykenen, ja nautin arkisista jutuista. En halua jäädä kotiin möllöttämään.

Missään nimessä en enää suostu häpeämään oireitani."

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2015. 

Munuainen on kuin elimistön supersankari, jolla monia tärkeitä tehtäviä. Se poistaa kehosta nestettä ja säätelee verenpainetta, mutta silläkin on rajansa.

1. Ylipaino

Haitallisinta on keskivartaloon kertynyt ylipaino eli vyötärölihavuus. Siinä ylimääräinen rasva kertyy sisäelinten ympärille, mikä vaurioittaa sisäelimiä ja verisuonia. Ahtautuneet verisuonet nostavat verenpainetta ja vaurioittavat puolestaan munuaisia.

Lue myös: Keskivartalolihavuus – 6 vaikeaa kysymystä

2. Korkea verenpaine

Vain joka viidennen suomalaisen verenpaine on ihanteellisella tasolla. Korkean verenpaineen voi havaita vain mittaamalla, sillä se ei aina aiheuta oireita. Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80. Jos suvussa on todettu munuaissairauksia, verenpaine kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti.

Verenpaine koholla? Kaikki sydänvaivoista täältä.

3. Suola

Liika suolan käyttö on haitallista terveydelle. Se kuormittaa munuaisia, sydäntä ja verisuonia. Runsas suolankäyttö nostaa myös verenpainetta.
Tunnista terveellisin suola

4. Diabetes

Diabeteksen hyvä hoito suojaa munuaisia. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes on merkittävä riski saada myös munuaissairaus.

Hirvittävä visio: Miljoona diabetespotilasta Suomessa

5. Huonot elintavat

Huonoilla elintavoilla tarkoitetaan tässä tupakointia ja runsasta alkoholin käyttöä, jotka aiheuttavat verisuonten muutoksia, nostavat verenpainetta ja vaurioittavat munuaiskudosta heikentäen munuaisen toimintaa.

Katso, onko alkoholin käyttösi jo vaarallista

+ Perinnölliset munuaissairaudet

Polykystinen munuaissairaus eli rakkulamunuaistauti on yleisin perinnöllinen munuaissairaus. Se havaitaan yleensä 30 ikävuoteen mennessä.
Munuaisten vajaatoimintaa kehittyy harvoin nuoruusiässä, mutta siihen voi liittyä jo varhaisessa vaiheessa verenpaineen nousua.

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa kuona- ja muiden aineiden poistuminen elimistöstä hidastuu. Ilman hoitoa munuaiset lakkaavat lopulta toimimasta ja potilas menehtyy. Yleisiä aiheuttajia ovat muun muassa diabetes, verenpainetauti, perinnöllinen munuaissairaus ja ylipaino.

Lähteet: Munuais- ja maksaliitto sekä etlehti.fi

Vierailija

Älä tee tätä munuaisellesi – 5 pahinta kuormittajaa

Terveyden eteen tehdään vaikka mitä , kuten terveystalot jotka rosvoavat suomalaisten veroeurot verottomiksi.(katso MOT-ohjelma) Se on suorastaan maan petos käyttää yksityisiä terveysasemia. Näin ollen siellä toimivia lääkäreitä/ hoitajia voi hyvällä syyllä pitää suomen pettureina ja niitä käyttäviä maan pettureina. Päättäjät jotka ovat tämän sallineet saisivat hävetä. Huolestunut kunnallisten palvelujen käyttäjä.
Lue kommentti