Kun vaivoille vihdoin löytyy selitys, niitä voi alkaa hoitaa. Hyvä niin, mutta arjen ilmiöiden lääketieteellistymiseen liittyy myös vaaroja. Kuka hoidetaan ensin, jos olemme kaikki sairaita? Ja mihin johtavat omatekoiset diagnoosit?

 

Yhä useammalla suomalaisella on lääketieteellinen diagnoosi. Se ei välttämättä tarkoita, että olisimme kansakuntana sairaampi kuin ennen.

Lääkärien käyttämän tautiluokituksen yksi tehtävä on kuvata niitä syitä, joiden takia terveyspalveluja käytetään. Lääketieteen kannalta on tärkeää tietää, miksi ihmiset hakeutuvat hoitoon. Samaan aikaan tieto ohjaa sitä, mihin terveydenhuollossa osoitetaan rahaa.

Diagnooseja jaetaan silti myös turhaan tai varmuuden vuoksi. Lääketieteen piirissä on tunnistettu ongelma, jossa diagnostisten kriteereiden muuttaminen tekee joukosta ihmisiä ”sairaita” eli antaa heille diagnoosin. Ylidiagnosointi lisää hoitokuluja ja vie varoja niiltä potilailta, jotka vaativat välttämätöntä hoitoa.

Oireita on, syytä ei. Oma ryhmänsä ovat ihmiset, jotka haluaisivat ongelmilleen diagnoosin, mutta lääketiede ei pysty – ainakaan vielä – sitä tarjoamaan. Esimerkiksi ympäristöyliherkkyydestä kärsivien hoito on pitkälti oireiden helpottamista, sillä taudinmäärityksen tekeminen voi olla mahdotonta.

Diagnoosi voi leimata. Esimerkiksi homoseksuaalisuus oli aikaisemmin Suomessa sairaus. Se poistettiin tautiluokituksista vasta vuonna 1981. Ominaisuus ei ole sairaus.

Itsediagnoosit kauhistuttavat

Helsinkiläinen Maarit Hyytiäinen sairastui 18 vuotta sitten keliakiaan. Hän ei voi syödä vehnää, ohraa tai ruista niissä olevan gluteenin takia.

– Kärsin pitkään kovista vatsakivuista. En osannut epäillä keliakiaa, vaikka siskoni oli sairastunut jo aiemmin. Tutkimuksissa sairaus paljastui, ja aloitin välittömästi gluteenittoman ruokavalion. Oireet helpottivat jo kuukauden jälkeen. Toisilla siihen voi mennä useampikin kuukausi.

Moni gluteenista luopunut kertoo sairastavansa keliakiaa, vaikkei ole käynyt tutkimuksissa.

Parin viime vuoden aikana yhä useampi suomalainen on aloittanut gluteenittoman ruokavalion. Viljojen piikkiin on laitettu vatsan turvotus, väsymys ja erilaiset iho-oireet. Gluteenin on väitetty lisäävän jopa syöpä- ja reumariskiä. Moni gluteenista luopunut kertoo sairastavansa keliakiaa, vaikkei olekaan käynyt tutkimuksissa.

Maarit Hyytiäistä itsediagnoosit kauhistuttavat.

– Keliakiaa epäilevän kannattaisi aina käydä lääkärillä ennen kuin siirtyy gluteenittomaan ruokavalioon. Jos tutkimuksiin menee vasta jälkikäteen, ei keliakiaa voi enää todeta ennen kuin gluteenipitoista ruokaa on syöty uudelleen useampi kuukausi. Silloin sairaus jää helposti varmistamatta.

Maarit Hyytiäinen on oppinut lukemaan tuoteselosteet tarkkaan. Gluteenia sisältäviä viljoja voi löytyä yllättävistä tuotteista.
Maarit Hyytiäinen on oppinut lukemaan tuoteselosteet tarkkaan. Gluteenia sisältäviä viljoja voi löytyä yllättävistä tuotteista.

Gluteenittoman ruokavalion yleistyminen näkyy kauppojen hyllyillä. Valikoimat ovat parantuneet reilusti viime vuosina, mutta hinnat ovat edelleen korkeampia kuin tavallisilla elintarvikkeilla.

– Keliaakikolla menee kuukaudessa 60–70 euroa enemmän rahaa ruokaan kuin terveellä. Me olemme siitä huonossa asemassa, että sairauskulujamme ei korvata samalla tapaa kuin niiden, jotka saavat avun lääkepurkista.

Ravintoloiden tarkkuus gluteenittomissa annoksissa rapautuu. 

Muotiruokavalioon tarttuneista ihmisistä ei ole keliaakikoille pelkästään iloa. Kaikki gluteenittoman ruokavalion itse valinneista eivät ole viljattomuuden suhteen ehdottomia. Se voi rapauttaa hiljalleen esimerkiksi ravintoloiden tarkkuutta gluteenittomissa annoksissa. Maarit kertoo nähneensä, miten gluteenittoman ruuan seuraksi tilataan iso olut. Keliaakikolle tavallinen olut ei ole vaihtoehto, sillä pienikin määrä gluteenia voi aiheuttaa vakavia oireita.

– Varmistan nykyään ravintolassa, että heillä on keliaakikolle sopivia annoksia. Silloin tarjoilija tietää, ettei ruoassa saa olla yhtään gluteenia.

Terveistä sairaita

Itse tehty keliakiadiagnoosi on esimerkki ihmisten halusta saada omille oireille tai ikäville tuntemuksille järkiperäinen selitys. Se johtaa epävirallisten diagnoosien lisääntymiseen, mutta myös virallisesti sairaita on koko ajan enemmän.

Yksi syy on diagnostisten kriteereiden muuttaminen, jolloin joukko aiemmin terveinä pidettyjä ihmisiä muuttuukin sairaiksi.

Kolesterolin tavoitearvona pidettiin 1980-luvulla alle seitsemää millimoolia litrassa. Nykyään rajana on 5 mmol/l, ja osa asiantuntijoista haluaisi rajaa laskettavan neljään tai jopa kolmeen.

Pelkkä kohonnut kolesteroliarvo ei tarkoita lääkityksen tarvetta. Ensin pitää arvioida henkilön kokonaisriski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Silti jokainen tavoitearvon lasku lisää diagnosoitujen potilaiden määrää.

Kun diagnoosin raja lasketaan alas, lääkehoito saadaan kaupattua yhä useammalle.

Ylidiagnosoinnin malliesimerkki on ADHD. Sairautta ei joitain vuosikymmeniä sitten tunnettu, ja nyt joka viidennellä amerikkalaisella yläkoulu- ja lukioikäisellä pojalla on tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriödiagnoosi. Luku on paljon suurempi kuin sairaiden todellinen määrä.

Ilmiön taustalla on useita syitä. Yhtenä tärkeänä tekijänä pidetään lääketeollisuuden ankaraa lobbausta. Kun diagnoosin raja lasketaan alas, saadaan lääkehoito kaupattua yhä useammalle.

Suomessa vastaavaa ilmiötä ei ole esiintynyt, mutta täälläkin ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut. Asiantuntijoiden mukaan syy on osin yhteiskunnan paineissa: mitä joustamattomampi yhteiskunta, sitä useampi saa diagnoosin. Jos taas ympäristö sopeutuu yksilön oireisiin, ei diagnoosia tarvita.

Diagnosointipulmista huolimatta Suomessa on arviolta noin neljännesmiljoona ihmistä, jotka elävät ADHD:n kanssa.

Diagnoosista ymmärrystä

Helsinkiläinen Ilkka Nygrén, 30, sai kahdeksan vuotta sitten ADHD-diagnoosin. Se selvensi Ilkalle monta asiaa omasta käyttäytymisestä.

Ilkka ei viihtynyt koulussa. Hälyisä luokkahuone teki olon epämukavaksi, eikä paikoillaan olo ollut helppoa. Ilkan mukaan liikkeen loppuessa ajattelukin loppuu.

Ilkan lapsuus Nilsiässä sujui muutoin ilman isompia ongelmia. Ilkka oli kiinnostunut asioista, joista muut eivät piitanneet, mutta se ei haitannut. Oma rauha sopi hänelle.

– Meillä päin kaikki tunsivat toisensa. Jokaista pidettiin ihmisenä, vaikka olisi ollut erikoinenkin.

"Hakeuduin tutkimuksiin tietääkseni, miksi olen sellainen kuin olen."

Kouluvaikeuksista huolimatta Ilkka luki itsensä ylioppilaaksi.

– Olin kohtuullisen hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä. Lukion jälkeen en kuitenkaan pystynyt hakemaan opiskelupaikkaa, sillä en kestänyt ajatusta ajatusta, että joutuisin taas tungetuksi samaan tilaan ison ihmisjoukon kanssa. Hakeuduin tutkimuksiin tietääkseni, miksi olen sellainen kuin olen.

Ilkka Nygrén ei viihdy keskustan ihmisvilinässä. Ajatus elokuvissa käymisestä on mahdoton.
Ilkka Nygrén ei viihdy keskustan ihmisvilinässä. Ajatus elokuvissa käymisestä on mahdoton.

Diagnoosi auttaa Ilkkaa ymmärtämään paremmin omaa toimintaansa. Hän on esimerkiksi antanut itselleen luvan poistua, jos jokin tilanne tuntuu liian painostavalta.

– Jo pelkkä tieto siitä, että voin lähteä, helpottaa oloa.

Kokemuksiaan hän hyödyntää kouluttamalla terveydenhuollon ammattilaisia kohtaamaan ADHD-potilaita.

Ilkan vaimolla on myös ADHD. Yhteiselämä ei ole aina helppoa, mutta opettavaista se on.

– Ymmärrän nyt paljon paremmin ihmisiä, jotka tuskastuvat minuun. En minäkään jaksa oudosti käyttäytyviä ihmisiä päivästä toiseen.

Lähteinä: Keliakialiitto, ADHD-liitto, Käypä hoito -suositukset

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys -lehdessä 6/2016.

Aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, mutta sitä voi säätää paremmaksi muutamalla nyrkkisäännöllä.

Sinä aikana kun luet tämän artikkelin, kulutat energiaa yhden kilokalorin minuutissa, arkikielellä kalorin. 

Aivo- ja lihastyöhön menee kumpaankin vajaa neljännes tästä. Lopun kuluttavat sisäelimet ja kudokset. 

Itse asiassa kehon toimintojen pyörittäminen on sen verran kovaa työtä, että kaksi kolmasosaa energiankulutuksestamme kuluu perusaineenvaihduntaan. 

Miehillä energiaa palaa hieman enemmän kuin naisilla. Lisäksi aineenvaihdunnan tehoa säätelevät perintötekijät, ikä ja hormonit. 

Jos kiloja kertyy 

Ikääntyessä kehon kalorinkulutus alkaa hidastua, sillä lihasmassaa katoaa ja sukupuolihormonit siirtyvät säätöliekille. 

Mikäli ruuhkavuosien ruokavalio säilyy ennallaan vielä ruuhkan hellitettyä, moni alkaa kerätä myöhäisessä keski-iässä lisäkiloja. Keho ei kuluta enää entiseen malliin, joten liikkumista pitäisi lisätä ja syömistä keventää. 

Liikunnan lisääminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä liikunta nostaa kehon kierroksia. Liikkuessa lihasmassa säilyy ja samalla aineenvaihdunta vilkastuu sekä hetkellisesti että pysyvämmin. 

Liikunta takaa, että ravinto menee oikeaan osoitteeseen. 

Lihasmassaa tarvitaan 

Aineenvaihdunnassa on kaksi tilaa: anabolinen ja katabolinen. 

Anabolisessa tilassa energian saanti on kulutusta suurempaa eli elimistö rakentaa varastoja pahan päivän varalle. Anabolinen tila käynnistyy esimerkiksi heti ruokailun jälkeen.

Keho siirtyy kataboliseen tilaan, kun ruokailusta on kulunut aikaa ja ravintoaineita ei ole enää tarjolla ruoansulatuskanavassa. 

Anabolinen ja katabolinen tila siis vuorottelevat elimistössä. Kasvavan lapsen keho on pääsääntöisesti anabolisessa tilassa, vuoteessa makaavan vanhuksen katabolisessa. 

Ikääntyessä elintapoja tulisi tarkistaa niin, että lihasmassa säilyy, mutta paino pysyy normaalin rajoissa. Aikuisen normaali painoindeksi on 18,5–25, ikääntyneillä sallivampi 23–28. 

Aamiainen starttaa kehon

Kolmen päivittäisen aterian rytmi välipaloilla ryyditettynä antaa hyvän pohjan aineenvaihdunnalle ja painonhallinnalle. 

Aamiaista ei saa unohtaa. Se viestittää aivoille, että on aika tehostaa aineenvaihduntaa yön ja levon jälkeen.

Lounaalla ja päivällisellä kannattaa tukeutua lautasmalliin, jossa puolet lautasesta täytetään kasviksilla ja juureksilla ja toiselle puolelle otetaan muu ruoka. 

Jos paino tuppaa nousemaan, ensimmäisenä kannattaa tinkiä aterioiden koosta, ei niiden määrästä. Kylläisyyden tunne on pitkälti tottumiskysymys. 

Ravinnon kaloreita voi vähentää lisäämällä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä sekä proteiinipitoisia ruokia, jotka pitävät lihaskunnon yllä ja nälän loitolla. 

Kaloripitoiset herkut – virvoitusjuomat, alkoholi, makeiset ja leivonnaiset – kannattaa siirtää arjesta juhlahetkiin tai ainakin puolittaa annoskoot. Myös välipalojen koostumuksella on yllättävän suuri merkitys. 

Liikunta on a ja o

Passiiviset istumarupeamat ovat myrkkyä myös aineenvaihdunnalle, sillä ne hidastavat rasvan ja kolesterolin aineenvaihduntaa kontrolloivia entsyymejä. Jopa pienet liikuntapyräykset pitävät kehon lämpimänä ja aineenvaihdunnan vilkkaana. 

Liikunnan jälkeen aineenvaihdunta työskentelee reippaasti jopa tuntien ajan. Liikunta laukaisee myös stressiä ja tehostaa aineenvaihduntaa sitäkin kautta. 

Ikääntyvä tarvitsee kahdenlaista liikuntaa: aerobista kuntoa kohottavaa ja lihaksia vahvistavaa. Parasta on liikunta, joka nivoutuu luontevaksi osaksi arjen rutiineja kuten aamukävely, halkojen hakkuu, puutarhassa kupsuttelu, siivoaminen ja lumityöt. 

Liian vähäinen uni ja väsymys puolestaan heikentävät aineenvaihduntaa. Väsynyt ihminen syö enemmän ja kuluttaa vähemmän.

Kun keho saa riittävästi unta ja liikuntaa sekä terveellistä ravintoa, kehon joutokäynti asettuu automaattisesti kohdilleen.

Pitkin päivää pitäisi vielä muistaa juoda. Vesi on vanhin ja varmin voitehista myös aineenvaihdunnassa.

Lähteet: Pertti Pustajoki: Ikääntyneen laihduttaminen ja Antti Aro: Ruokapyramidi, terveyskirjasto.fi

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numeroossa 6/2015.

Oho! Tulehtunut leikkaushaava voi sairaalassa saada pihkakäsittelyn, sillä kuusen pihkassa on jopa enemmän tehoa kuin antibiooteissa.

Vanha kansanlääke

Kun havupuu vaurioituu, haavakohta erittää pihkaa. Satoja eri ainesosia sisältävä pihka suojelee puuta taudinaiheuttajilta.

Pihka hoitaa myös ihmisen vahingoittunutta ihoa, ja pihkaa on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa hyttysenpistoihin, haavoihin, tulehduksiin ja palovammoihin.

Paljon tehoaineita

Pihka sisältää runsaasti mikrobeja tuhoavia ainesosia. Pihkan teho perustuu sen kykyyn hillitä bakteerien kasvua ja rauhoittaa tulehdusta.

Luonnonpihka sisältää myös kasvipohjaisia hormoneja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Kuusenpihka tehoaa bakteereihin paremmin kuin männynpihka.

Vaikeisiin haavoihin

Pihkaa käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tulehtuneiden leikkaushaavojen sekä sääri- ja painehaavojen hoitoon. Pihka torjuu taudinaiheuttajia tehokkaammin kuin antibiootit ja päihittää jopa lääkkeille vastustuskykyiset MRSA- ja enterokokkibakteerit.

Pihkaa purkista

Tuoretta kuusenpihkaa voi käyttää sellaisenaan ensiapuna pieneen haavaan, joskin se on tahmeana hieman hankala käyttää.

Apteekeissa myydään pihkasalvaa haavojen, ruhjeiden, hiertymien ja pienten palovammojen hoitoon, pihkalakkaa kynsivallin tulehduksen ja jalkasienen hoitoon sekä hoitonestettä ärtyneen hiuspohjan ja ihon hoitoon.

Asiantuntijana erikoislääkäri Arno Sipponen.

Helsinkiläisen Liisa Erähalmeen, 64, Parkinsonin tauti etenee jälleen vähäoireisten vuosien jälkeen. Pakkoliikkeet keräävät katseita ja lääkkeet on muistettava minuutilleen. Silti hän ei luovuta.

"Kun sairastuin, en ollut kuullutkaan Parkinsonin taudista. Ihmettelin vain, miksi käteni jäykistyi ja oikea jalkani alkoi laahata maata. Olin vasta 45-vuotias. Oireet ilmaantuivat hitaasti: tuntui oudolta, etten enää kyennyt hämmentämään puuroa, koska pyörittävä liike kauhalla ei luonnistunut. Miehenikään ei vaivojani ymmärtänyt: ’Ojenna kunnolla kätesi’, hän napautti, kun yritin antaa hänelle jotain. 

Kuuntelin oireitani vuoden, kunnes lähdin lääkäriin. Minua tutkittiin ensi alkuun terveyskeskuksessa. Lääkäri arveli, että minulla on jäätynyt olkapää, niinpä sain lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti älysi kysyä, onko suvussani Parkinsonin tautia. Vastasin kieltävästi, mutta tämäpä passitti minut kuitenkin neurologin pakeille. Onneksi, sillä erikoislääkärin luona diagnoosi varmistui nopeasti.

Epäilin, että minulla on varmaan kasvain päässä. Sen rinnalla Parkinson tuntui pieneltä. 

Oli helpotus saada oireille nimi. Olin itsekseni aprikoinut, että minulla on varmaan kasvain päässä. Parkinsonin tauti tuntui pieneltä sen mahdollisuuden rinnalla. Ja kun sain hyvät lääkkeet heti alkuun, unohdin koko taudin kahdeksaksi vuodeksi.

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin aivan työkykyinen. Otin aamulla pillerin ja illalla toisen, ja se oli siinä. Kaikki epämääräiset lihas- ja liikeoireet olivat kadonneet, kuntoni koheni ja huomasin, että soossi menee kauhalla taas ympäri. Kävelykin sujui moitteettomasti.

Muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. 

Poika pelasti pysäkiltä 

Silti sairaus oli tullut jäädäkseen. Se piileksi paitsi kehossani, myös mielessäni. En ollut kertonut Parkinsonistani kenellekään, ja muiden seurassa tein parhaani, ettei kukaan huomaisi mitään. Pidemmän päälle kävi raskaaksi peitellä sitä tosiasiaa, että olen sairas.

Oli hyvä, että havahduin ja lähdin Parkinson-liiton järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä tulin tutuksi taudin kanssa ja ymmärsin, että tämä on sairaus, joka oikeasti etenee. 

Nauraminen on parasta vertaistukea.
Nauraminen on parasta vertaistukea.

Mutta kun oireet alkoivat, olihan se ikävää. Saatoin yhtäkkiä jähmettyä paikoilleni, enkä kerta kaikkiaan kyennyt ottamaan askeltakaan. Lääkäri selitti minulle, että jähmettymiset johtuvat siitä, että käskyt aivoistani eivät mene silloin perille jalkoihin, ja liike jää kesken. Jähmetys saattoi kestää jopa 15 minuuttia. Kerran jäin jumiin raitiovaunupysäkille ja jouduin soittamaan pojalleni, että tule hakemaan minut täältä.  

Jostain kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa. 

Sairaus harppasi eteenpäin noin viiden vuoden sykleissä. Liikkumisestani tuli kömpelöä ja etäisyyksien hahmottaminen hämärtyi. Yhdessä vaiheessa minulta menivät lonkat. Sain tekonivelet.

Kun makasin toipumassa leikkauksesta, ajattelin ensimmäisen kerran, että tästä en enää selviä. Jostain kuitenkin kaivoin lisää sisua, ja sen koommin en ole ajatellutkaan luovuttaa.

Sairaalloista mustasukkaisuutta 

Sairauskertomukseeni mahtuu monta lukua. Yhden voisi kirjoittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista, pakkoliikkeistä ja psyykkisistä komplikaatioista. Eräs lääke vaikutti minuun niin, että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen. Epäilin miestäni siinä, missä jollekulle toiselle potilaalle lääke aiheuttaa vaikkapa vaikean pelihimon.

Mieleni tekee joskus hihkaista, että ei tämä tartu. 

Se oli raskasta aikaa sekä minulle että puolisolleni. Mutta kun lääkkeen pitoisuutta pienennettiin, mustasukkaisuus hävisi. Ero meille silti tuli.

Vaikeinta on ollut saada muut ymmärtämään tämän taudin luonnetta. Erityisesti silloin, kun minulla oli pakkoliikkeitä, ihmiset katsoivat kieroon. Horjuin ja heiluin kuin humalainen, käsi vatkasi. Kukaan ei uskaltanut istuutua julkisissa liikennevälineissä viereeni. Mieleni teki joskus hihkaista, että ei tämä tartu.

Ison avun olen saanut leikkauksesta, jossa aivoihini asennettiin sähköinen laite, syväaivostimulaattori. Kallon läpi porattiin kaksi johtoa ja ne ujutettiin aivoihin, jossa ne antavat sähköä. Leikkaus vähensi etenkin pakkoliikkeitä – joskin toi mukanaan kaatuilua ja mojovia mustelmia. Laite vei kuitenkin sairauttani yhden viisivuotisperiodin taaksepäin – siitä, jos mistä olen kiitollinen. 

Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.
Parkinson-yhdistyksestä Liisa on löytänyt samanhenkistä seuraa.

Pakkoliikkeitä saan yhä silloin, jos lääkkeen pitoisuus elimistössäni vähenee liiaksi. Lääkkeiden ottaminen on sen vuoksi kellontarkkaa puuhaa: pillerit pitää ottaa minuutilleen ja tasan kahden tunnin välein. En myöskään saa syödä proteiineja ennen lääkkeenottoa tai yhtään mitään tuntiin lääkkeen ottamisen jälkeen. Juuri lääkityksen vuoksi menojeni suunnitteluun menee paljon aikaa. Välillä on tehnyt mieli kiukutella. Mutta turhaapa semmoinen olisi, itselleni minä siinä vain hallaa tekisin.

Tulevaisuutta en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan. 

En suostu häpeämään 

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa tautini pahenee ja etenee aika nopeasti. Tulevaisuuttani en paljon mieti, menen mieluummin päivä kerrallaan – olen jo niin hyvin sopeutunut oireisiini. Tietysti pelkään, että mitä jos joudun vuoteenomaksi ja täysin muiden armoille. Olen nähnyt vertaisiani, jotka ovat huonommassa kunnossa kuin itse olen. Tiedän siis, mihin tämä johtaa. 

Parkinsonin taudin myötä olen oppinut hyväksymään sen, että tarvitsen toisten apua. Muutin veljeni kanssa palvelutaloon pari vuotta sitten. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä minun ei tarvitse olla öisin yksin. Olen usein yöllä aivan tönkkö, ja jos tarvitsen apua, hän tulee auttamaan. Minulla on myös henkilökohtainen avustaja. Hän hakee minulle tavaroita ja tekee puolestani asioita, joihin itse en kunnolla enää kykene. 

Menen ja teen asioita niin kauan kuin kykenen. En halua jäädä kotiin möllöttämään. 

Käyn edelleen Parkinson-yhdistyksen kerhoissa ja tapahtumissa. Vertaistukitapaamisista saan paljon voimaa. Henkireikiäni ovat esimerkiksi Parkinson-baletti sekä minunkaltaisteni potilaiden oma ’Piuhapäiden kerho’. Yhdessä muiden syväaivostimulaattoria kantavien kanssa jaamme kokemuksia ja nauramme kompasteluillemme.

Välillä sitä huomaa miettivänsä, miksi tämä tauti tuli juuri minun ristikseni. Nousen kuitenkin notkoista sinnikkyyden, huumorin ja toisten ihmisten avulla. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla murehtimatta liikoja, kun sairaudelleni en kuitenkaan mitään voi. Menen ja teen asioita niin kauan kuin siihen kykenen, ja nautin arkisista jutuista. En halua jäädä kotiin möllöttämään.

Missään nimessä en enää suostu häpeämään oireitani."

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2015. 

Munuainen on kuin elimistön supersankari, jolla monia tärkeitä tehtäviä. Se poistaa kehosta nestettä ja säätelee verenpainetta, mutta silläkin on rajansa.

1. Ylipaino

Haitallisinta on keskivartaloon kertynyt ylipaino eli vyötärölihavuus. Siinä ylimääräinen rasva kertyy sisäelinten ympärille, mikä vaurioittaa sisäelimiä ja verisuonia. Ahtautuneet verisuonet nostavat verenpainetta ja vaurioittavat puolestaan munuaisia.

Lue myös: Keskivartalolihavuus – 6 vaikeaa kysymystä

2. Korkea verenpaine

Vain joka viidennen suomalaisen verenpaine on ihanteellisella tasolla. Korkean verenpaineen voi havaita vain mittaamalla, sillä se ei aina aiheuta oireita. Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80. Jos suvussa on todettu munuaissairauksia, verenpaine kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti.

Verenpaine koholla? Kaikki sydänvaivoista täältä.

3. Suola

Liika suolan käyttö on haitallista terveydelle. Se kuormittaa munuaisia, sydäntä ja verisuonia. Runsas suolankäyttö nostaa myös verenpainetta.
Tunnista terveellisin suola

4. Diabetes

Diabeteksen hyvä hoito suojaa munuaisia. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes on merkittävä riski saada myös munuaissairaus.

Hirvittävä visio: Miljoona diabetespotilasta Suomessa

5. Huonot elintavat

Huonoilla elintavoilla tarkoitetaan tässä tupakointia ja runsasta alkoholin käyttöä, jotka aiheuttavat verisuonten muutoksia, nostavat verenpainetta ja vaurioittavat munuaiskudosta heikentäen munuaisen toimintaa.

Katso, onko alkoholin käyttösi jo vaarallista

+ Perinnölliset munuaissairaudet

Polykystinen munuaissairaus eli rakkulamunuaistauti on yleisin perinnöllinen munuaissairaus. Se havaitaan yleensä 30 ikävuoteen mennessä.
Munuaisten vajaatoimintaa kehittyy harvoin nuoruusiässä, mutta siihen voi liittyä jo varhaisessa vaiheessa verenpaineen nousua.

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa kuona- ja muiden aineiden poistuminen elimistöstä hidastuu. Ilman hoitoa munuaiset lakkaavat lopulta toimimasta ja potilas menehtyy. Yleisiä aiheuttajia ovat muun muassa diabetes, verenpainetauti, perinnöllinen munuaissairaus ja ylipaino.

Lähteet: Munuais- ja maksaliitto sekä etlehti.fi

Vierailija

Älä tee tätä munuaisellesi – 5 pahinta kuormittajaa

Terveyden eteen tehdään vaikka mitä , kuten terveystalot jotka rosvoavat suomalaisten veroeurot verottomiksi.(katso MOT-ohjelma) Se on suorastaan maan petos käyttää yksityisiä terveysasemia. Näin ollen siellä toimivia lääkäreitä/ hoitajia voi hyvällä syyllä pitää suomen pettureina ja niitä käyttäviä maan pettureina. Päättäjät jotka ovat tämän sallineet saisivat hävetä. Huolestunut kunnallisten palvelujen käyttäjä.
Lue kommentti