Kun vaivoille vihdoin löytyy selitys, niitä voi alkaa hoitaa. Hyvä niin, mutta arjen ilmiöiden lääketieteellistymiseen liittyy myös vaaroja. Kuka hoidetaan ensin, jos olemme kaikki sairaita? Ja mihin johtavat omatekoiset diagnoosit?

 

Yhä useammalla suomalaisella on lääketieteellinen diagnoosi. Se ei välttämättä tarkoita, että olisimme kansakuntana sairaampi kuin ennen.

Lääkärien käyttämän tautiluokituksen yksi tehtävä on kuvata niitä syitä, joiden takia terveyspalveluja käytetään. Lääketieteen kannalta on tärkeää tietää, miksi ihmiset hakeutuvat hoitoon. Samaan aikaan tieto ohjaa sitä, mihin terveydenhuollossa osoitetaan rahaa.

Diagnooseja jaetaan silti myös turhaan tai varmuuden vuoksi. Lääketieteen piirissä on tunnistettu ongelma, jossa diagnostisten kriteereiden muuttaminen tekee joukosta ihmisiä ”sairaita” eli antaa heille diagnoosin. Ylidiagnosointi lisää hoitokuluja ja vie varoja niiltä potilailta, jotka vaativat välttämätöntä hoitoa.

Oireita on, syytä ei. Oma ryhmänsä ovat ihmiset, jotka haluaisivat ongelmilleen diagnoosin, mutta lääketiede ei pysty – ainakaan vielä – sitä tarjoamaan. Esimerkiksi ympäristöyliherkkyydestä kärsivien hoito on pitkälti oireiden helpottamista, sillä taudinmäärityksen tekeminen voi olla mahdotonta.

Diagnoosi voi leimata. Esimerkiksi homoseksuaalisuus oli aikaisemmin Suomessa sairaus. Se poistettiin tautiluokituksista vasta vuonna 1981. Ominaisuus ei ole sairaus.

Itsediagnoosit kauhistuttavat

Helsinkiläinen Maarit Hyytiäinen sairastui 18 vuotta sitten keliakiaan. Hän ei voi syödä vehnää, ohraa tai ruista niissä olevan gluteenin takia.

– Kärsin pitkään kovista vatsakivuista. En osannut epäillä keliakiaa, vaikka siskoni oli sairastunut jo aiemmin. Tutkimuksissa sairaus paljastui, ja aloitin välittömästi gluteenittoman ruokavalion. Oireet helpottivat jo kuukauden jälkeen. Toisilla siihen voi mennä useampikin kuukausi.

Moni gluteenista luopunut kertoo sairastavansa keliakiaa, vaikkei ole käynyt tutkimuksissa.

Parin viime vuoden aikana yhä useampi suomalainen on aloittanut gluteenittoman ruokavalion. Viljojen piikkiin on laitettu vatsan turvotus, väsymys ja erilaiset iho-oireet. Gluteenin on väitetty lisäävän jopa syöpä- ja reumariskiä. Moni gluteenista luopunut kertoo sairastavansa keliakiaa, vaikkei olekaan käynyt tutkimuksissa.

Maarit Hyytiäistä itsediagnoosit kauhistuttavat.

– Keliakiaa epäilevän kannattaisi aina käydä lääkärillä ennen kuin siirtyy gluteenittomaan ruokavalioon. Jos tutkimuksiin menee vasta jälkikäteen, ei keliakiaa voi enää todeta ennen kuin gluteenipitoista ruokaa on syöty uudelleen useampi kuukausi. Silloin sairaus jää helposti varmistamatta.

Maarit Hyytiäinen on oppinut lukemaan tuoteselosteet tarkkaan. Gluteenia sisältäviä viljoja voi löytyä yllättävistä tuotteista.
Maarit Hyytiäinen on oppinut lukemaan tuoteselosteet tarkkaan. Gluteenia sisältäviä viljoja voi löytyä yllättävistä tuotteista.

Gluteenittoman ruokavalion yleistyminen näkyy kauppojen hyllyillä. Valikoimat ovat parantuneet reilusti viime vuosina, mutta hinnat ovat edelleen korkeampia kuin tavallisilla elintarvikkeilla.

– Keliaakikolla menee kuukaudessa 60–70 euroa enemmän rahaa ruokaan kuin terveellä. Me olemme siitä huonossa asemassa, että sairauskulujamme ei korvata samalla tapaa kuin niiden, jotka saavat avun lääkepurkista.

Ravintoloiden tarkkuus gluteenittomissa annoksissa rapautuu. 

Muotiruokavalioon tarttuneista ihmisistä ei ole keliaakikoille pelkästään iloa. Kaikki gluteenittoman ruokavalion itse valinneista eivät ole viljattomuuden suhteen ehdottomia. Se voi rapauttaa hiljalleen esimerkiksi ravintoloiden tarkkuutta gluteenittomissa annoksissa. Maarit kertoo nähneensä, miten gluteenittoman ruuan seuraksi tilataan iso olut. Keliaakikolle tavallinen olut ei ole vaihtoehto, sillä pienikin määrä gluteenia voi aiheuttaa vakavia oireita.

– Varmistan nykyään ravintolassa, että heillä on keliaakikolle sopivia annoksia. Silloin tarjoilija tietää, ettei ruoassa saa olla yhtään gluteenia.

Terveistä sairaita

Itse tehty keliakiadiagnoosi on esimerkki ihmisten halusta saada omille oireille tai ikäville tuntemuksille järkiperäinen selitys. Se johtaa epävirallisten diagnoosien lisääntymiseen, mutta myös virallisesti sairaita on koko ajan enemmän.

Yksi syy on diagnostisten kriteereiden muuttaminen, jolloin joukko aiemmin terveinä pidettyjä ihmisiä muuttuukin sairaiksi.

Kolesterolin tavoitearvona pidettiin 1980-luvulla alle seitsemää millimoolia litrassa. Nykyään rajana on 5 mmol/l, ja osa asiantuntijoista haluaisi rajaa laskettavan neljään tai jopa kolmeen.

Pelkkä kohonnut kolesteroliarvo ei tarkoita lääkityksen tarvetta. Ensin pitää arvioida henkilön kokonaisriski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Silti jokainen tavoitearvon lasku lisää diagnosoitujen potilaiden määrää.

Kun diagnoosin raja lasketaan alas, lääkehoito saadaan kaupattua yhä useammalle.

Ylidiagnosoinnin malliesimerkki on ADHD. Sairautta ei joitain vuosikymmeniä sitten tunnettu, ja nyt joka viidennellä amerikkalaisella yläkoulu- ja lukioikäisellä pojalla on tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriödiagnoosi. Luku on paljon suurempi kuin sairaiden todellinen määrä.

Ilmiön taustalla on useita syitä. Yhtenä tärkeänä tekijänä pidetään lääketeollisuuden ankaraa lobbausta. Kun diagnoosin raja lasketaan alas, saadaan lääkehoito kaupattua yhä useammalle.

Suomessa vastaavaa ilmiötä ei ole esiintynyt, mutta täälläkin ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut. Asiantuntijoiden mukaan syy on osin yhteiskunnan paineissa: mitä joustamattomampi yhteiskunta, sitä useampi saa diagnoosin. Jos taas ympäristö sopeutuu yksilön oireisiin, ei diagnoosia tarvita.

Diagnosointipulmista huolimatta Suomessa on arviolta noin neljännesmiljoona ihmistä, jotka elävät ADHD:n kanssa.

Diagnoosista ymmärrystä

Helsinkiläinen Ilkka Nygrén, 30, sai kahdeksan vuotta sitten ADHD-diagnoosin. Se selvensi Ilkalle monta asiaa omasta käyttäytymisestä.

Ilkka ei viihtynyt koulussa. Hälyisä luokkahuone teki olon epämukavaksi, eikä paikoillaan olo ollut helppoa. Ilkan mukaan liikkeen loppuessa ajattelukin loppuu.

Ilkan lapsuus Nilsiässä sujui muutoin ilman isompia ongelmia. Ilkka oli kiinnostunut asioista, joista muut eivät piitanneet, mutta se ei haitannut. Oma rauha sopi hänelle.

– Meillä päin kaikki tunsivat toisensa. Jokaista pidettiin ihmisenä, vaikka olisi ollut erikoinenkin.

"Hakeuduin tutkimuksiin tietääkseni, miksi olen sellainen kuin olen."

Kouluvaikeuksista huolimatta Ilkka luki itsensä ylioppilaaksi.

– Olin kohtuullisen hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä. Lukion jälkeen en kuitenkaan pystynyt hakemaan opiskelupaikkaa, sillä en kestänyt ajatusta ajatusta, että joutuisin taas tungetuksi samaan tilaan ison ihmisjoukon kanssa. Hakeuduin tutkimuksiin tietääkseni, miksi olen sellainen kuin olen.

Ilkka Nygrén ei viihdy keskustan ihmisvilinässä. Ajatus elokuvissa käymisestä on mahdoton.
Ilkka Nygrén ei viihdy keskustan ihmisvilinässä. Ajatus elokuvissa käymisestä on mahdoton.

Diagnoosi auttaa Ilkkaa ymmärtämään paremmin omaa toimintaansa. Hän on esimerkiksi antanut itselleen luvan poistua, jos jokin tilanne tuntuu liian painostavalta.

– Jo pelkkä tieto siitä, että voin lähteä, helpottaa oloa.

Kokemuksiaan hän hyödyntää kouluttamalla terveydenhuollon ammattilaisia kohtaamaan ADHD-potilaita.

Ilkan vaimolla on myös ADHD. Yhteiselämä ei ole aina helppoa, mutta opettavaista se on.

– Ymmärrän nyt paljon paremmin ihmisiä, jotka tuskastuvat minuun. En minäkään jaksa oudosti käyttäytyviä ihmisiä päivästä toiseen.

Lähteinä: Keliakialiitto, ADHD-liitto, Käypä hoito -suositukset

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys -lehdessä 6/2016.

Terveydenhuollossa liikkuvat suuret rahat, mutta isoja ovat myös hoitoa saavat potilasmäärät.

Terveyspalvelut työllistävät yli 180 000 henkilöä. 15 vuodessa määrä on kasvanut 30 000:lla.

Vuonna 2006 noin 1,3 miljoonaa ihmistä sai Kela-korvausta erikoislääkärikäynnistä. Käyntejä oli yhteensä 2 777 005.

Vuonna 2015 korvausta sai 60 000 henkeä enemmän kuin 2006. Käyntejä oli 70 000 enemmän.

Vuonna 2006 korvauksiin käytettiin 56 miljoonaa euroa. 2016 korvauksiin kului seitsemän miljoonaa euroa enemmän.

Lääkkeitä kuluu

Lääkemenot ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2000. Lääkkeisiin kuluu 2,5 miljardia euroa vuodessa. Kulut ovat kasvaneet enemmän kuin muut terveydenhuollon menot.

Suomessa kirjoitettiin 43 miljoonaa reseptiä vuonna 2015.

Näihin lääkkeitä käytetään:

  1. Sydän- ja verisuonitaudit
  2. Diabetes
  3. Masennus ja muut hermoston ongelmat
  4. Hengityselinten sairaudet
  5. Veritaudit

Joka toisella verenpainetta

2 prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa.

2–3 prosentilla aikuisista on ADHD. Kolme prosenttia yli 60-vuotiaista täyttää ADHD-kriteerit.

prosenttia suomalaisista sairastaa vakavaa masennusta. 10–15 prosenttia kärsii lievistä masennustiloista.

7,5 prosenttia naisista kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kaikista suomalaisista neljä suomalaisista kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

25 prosenttia suomalaisista syö sydän- ja verisuonitautien lääkkeitä.

40 prosenttia yli 50-vuotiaista naisista saa luunmurtuman jossain elämänsä vaiheessa. Merkittävä syy on osteoporoosin aiheuttama luun haurastuminen.

50 prosentilla miehistä ja joka neljännellä naisista on kohonnut verenpaine.

 

Lähteet: Kela, Tilastokeskus, THL, Terveyskirjasto

Houkutteleeko upea vaate niin paljon, että hankit sen, vaikka varaa ei ole? Ja seuraavaksi hajuvettä, sohva, laukku... Kärsit todennäköisesti ostoriippuvuudesta.

"Olen entinen himo-ostaja. Olen harjoitellut uudenlaisia kulutustottumuksia jo vuosia. Muutos on sujunut melko hyvin.

Ennen ajattelin niin, että koska rahani siihen riittävät, voin ostaa mielin määrin kalliita merkkituotteita: Dolce & Gabbanaa, Valentinoa, Chloéta ja Christian Louboutinia. Ja kaikenlaista muutakin, koska mielestäni raha piti laittaa kiertämään.

Noin kahdeksan vuotta sitten kuulin ohjeen: "Jos näet kaupassa jotain, minkä haluat, jätä se ostamatta ja palaa seuraavana päivänä uudelleen. Jos se tuolloin on yhä mieluisa, jätä se silti ja palaa seuraavana päivänä. Jos silloin vielä pidät siitä, voit ostaa sen."

Sitten tutustuin minimalistiseen elämäntyyliin ja aloin karsia roinaa kodistani.

Otin käyttöön säännön, jonka mukaan en osta yhtään uutta käsilaukkua tai kenkäparia, ellen luovu jostain jo omistamastani. Tämä koskee kaikkea omistamaani: vaatteita, meikkejä, maljakoita, sateenvarjoja. Tämän filosofian mukaan olen elänyt viitisen vuotta.

Nyt olen sitoutunut kristilliseen köyhyyteen. Kukin toteuttaa köyhyyttä oman tilanteensa mukaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että pidän tavaroistani hyvää huolta, jotta ne kestävät pitkään.

Voin hankkia uuden kenkäparin, jos entinen on kulunut tai vanhanaikainen, tai vaatteen, jos kaapissa oleva ei ole enää mieleinen. Samalla luovun vanhasta. Tarkoitus on, että tavaroiden tai vaatteiden määrä pysyy ennallaan.

Olen myös löytänyt säästömotivaation. Enää tilillä oleva raha ei polttele. Olen hyvin onnellinen nykyisestä elämäntyylistäni."

Tiina Wagner, 39

Tästä ostoriippuvuudessa on kyse:

Mikä ihmeen ostoriippuvuus?

Ostoriippuvuus eli oniomania on toiminnallinen riippuvuus. Ostoriippuvainen kokee voimakasta tarvetta hankkia uutta tavaraa, vaikka siihen ei välttämättä olisi varaa tai tarvetta. Jotkut oniomaniasta kärsivät shoppailevat mielivaltaisesti, toiset suunnittelevat ostoksensa jo etukäteen. Osa juoksee kauppakeskuksissa, osa surffailee netin verkkokaupoissa.

Mitkä oireet kielivät oniomaniasta?

Ostoriippuvainen tuntee ahdistusta, ellei pääse toteuttamaan tarvettaan. Tavallisesti ostoriippuvainen potee alkuhuuman jälkeen syyllisyyttä hankkimistaan tavaroista. Hän saattaa etsiä niistä virheitä, joiden varjolla ostokset voisi palauttaa.

Hankinnoista saattaa kuitenkin olla vaikeaa luopua. Toisinaan riippuvainen piilottelee ostamiaan tavaroita siinä pelossa, että ulkopuoliset huomaavat hänen ongelmansa.

Ostoriippuvuus voi olla perua lapsuudesta. Myös eläkkeelle siirtyminen on vaaran paikka.

Mikä laukaisee oniomanian?

Lapsuuden kokemukset altistavat ostoriippuvuudelle. Jos vanhemmat ovat lohduttaneet tai osoittaneet rakkauttaan ostelemalla tavaraa, saattaa sama käyttäytymismalli seurata ihmistä aikuisikään. Ostoriippuvuus voi olla myös masennuksen lieveoire.

Toinen vaaran paikka on eläkkeelle siirtyminen. Tulojen vähetessä elintasosta pitäisi usein tinkiä vähän. Halu osoittaa totuttua varakkuutta saattaa johtaa holtittomaan ostokäyttäytymiseen. Pahimmassa tapauksessa tarpeettoman tavaran shoppailu menee silloin välttämättömien hankintojen edelle.

Mikä ostelussa koukuttaa?

Ostoriippuvainen saa shoppailusta mielihyvää. Ongelmasta kärsivät ovat verranneet ostotilannetta nousuhumalan tunteeseen. Euforinen mielentila tosin kestää yleensä vain 5-30 minuuttia. Juuri hankittu tavara menettää nopeasti merkityksensä.

Naiset tuhlaavat vaatteisiin, miehet elektroniikkaan ja autoihin.

Mitä ostoriippuvuudesta voi seurata?

Pitkälle päässyt ostoriippuvuus voi aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia.

Pahimmillaan oniomania tuhoaa koko taloudenpidon. Ostoriippuvuudesta kärsivä sortuu luottokorttihankintoihin ja pikavippeihin. Niitä seuraavat tavallisesti maksuongelmat, jotka voivat johtaa ulosottokierteeseen ja omaisuuden menetykseen.

Onko oniomania naisten ongelma?

Niin yleensä kuvitellaan. Todellisuudessa myös miehet kärsivät ongelmasta. Kun naiset tuhlaavat rahansa vaatteisiin, merkkituotteisiin ja kosmetiikkaan, miehet hankkivat elektroniikkaa ja urheiluvälineitä tai vaihtavat autoja.

Fyysinen rasitus tai taiteen tekeminen voi tuottaa samaa nautintoa kuin ostelu.

Miten tukea oniomaniasta kärsivää läheistä?

Kysy, näkeekö tämä käytöksessään mitään erikoista. Moni ostoriippuvainen reagoi tiedusteluihin aluksi kielteisesti. Anna läheisen suuttua. Hän voi olla jälkikäteen kiitollinen väliintulosta. Keskustelkaa yhdessä ratkaisun löytämiseksi.

Miten oniomaniasta voi päästä eroon?

Aivojen mielihyväratoja voi kouluttaa uudelleen. Fyysinen rasitus tai taiteen tekeminen voi tuottaa samantapaista nautintoa kuin ostelu. Kulje eri reittiä töistä kotiin, jottet harhaudu kauppakeskuksiin. Käytä vain käteistä ja katkaise luottokortit.

Oniomaniaan liittyy yleensä rauhattomuutta, rakkauden puutetta tai tarvetta täyttää sisäistä tyhjiötä. Selvitä ammattiauttajan avustuksella, mitä syitä juuri sinun tai läheisesi riippuvuuden taustalla on. Tunnemaailman lisäksi ajatus- ja käytösmalleja tutkivalla kognitiivisella terapialla on saavutettu hyviä tuloksia oniomanian taltuttamisessa.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Teija Jokipii.

  1. Ostohimoa voi ruokkia tunne, ettei vielä omista tarpeeksi tai oikeanlaisia tavaroita. Selvitä, mitä omistat ja ota tavarat käyttöön. Hyviä neuvoja saa esimerkiksi Mira Ahjo-niemen kirjasta Loistava järjestys (Otava 2016).
  2. Opettele iloitsemaan siitä, mitä omistat. Kun arvostat nykyisiä tavaroitasi, tulet pitäneeksi niistä entistä parempaa huolta, joten voit käyttää niitä pitkään.
  3. Osta uutta vain, jos samalla luovut vastaavasta määrästä jo omistamiasi samanlaisia tavaroita tai vaatteita. Näin tavaroiden määrä pysyy ennallaan.

Artikkelit on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2017 ja ET Terveys -lehden numerossa 6/2016.

Jos Suomessa sallitaan eutanasia, pitäisi varmistaa, ettei ketään pakoteta sitä pyytämään, kirjoittaa ET:n lukijabloggaaja. Hän pelkää että etenkin vanhukset voisivat entistä useammin joutua kokemaan taakkana olemisen tuskaa. 

– Epäilemättä on ihmisiä, jotka tarvitsisivat kuolinapua, mutta miten toteuttaa se niin valvotusti, että leviämisvaikutus ei toteudu", ET:n lukijabloggaaja Anjakaarina kirjoittaa blogissaan.

– Eutanasiaa pitäisi siis kuolevan useasti pyytää. Lääkärin tulisi olla vakuuttunut, että kukaan ei häntä siihen ohjaile. Millähän lailla tämä asia varmistettaisiin, hän kysyy.

– Uskallan epäillä, että Kuolemankuiskuttelijoita etenkin vanhusten läheisistä joissakin tapauksissa saattaisi löytyä. Alakuloiselle ja elämänhalunsa menettäneelle vanhukselle riittää jo sekin, että epäsuorasti annetaan ymmärtää, että paras hänen olisi kuolla pois. Rasitteena vain on.

Anjakaarina nostaa varoittavaksi esimerkiksi Belgian.

– Siellä hoivakotien asukkaiden ja yli 80-vuotiaiden eutanasiat ovat lisääntyneet. Taakkana olemisen tuska onkin siellä eräs vanhuksen kuolemanhalun syy.

Saattohoito ensin kuntoon

Anjakaarinalla on omaa kokemusta läheisten saattamisesta kuolemaan: isän, äidin ja sisaren.

– Etenkin sisareni, siihen asti terveen ja aktiivisen naisen, neljän kuukauden aivosyöpäsairausjaksoon liittyi paljon ahdistusta ja pelkoja vääjäämättömän kuoleman lähestymisestä, mutta naurua ja hyviä hetkiä myös. Kipuja lääkittiin ymmärtääkseni hyvin.

– En usko, tosin en tiedä, että hän olisi pyytänyt eutanasiaa, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Viimeiset rakkaitten läheisten kanssa olemiset olisivat jääneet vielä vähäisemmiksi.
Anjakaarinan mielestä eutanasia ei ole kuolevien ja kärsivien aseman parantamisessa se ykkösasia.

– Olen kovasti samaa mieltä niiden kanssa, jotka haluavat, että kunnollisen saattohoidon toteuttaminen joka puolella maata olisi ensisijaisempaa kuin eutanasian laillistaminen.

Lue Anjakaarinan koko blogikirjoitus täältä.

Vierailija

ET:n bloggaaja pelkää: "Eutanasialaki voisi johtaa vanhusten painostamiseen"

Ennen vanhaan kun haluttiin syystä tai toisesta mennä naimisiin hyvin nuorena piti presidentiltä anoa siihen lupa. Ehkä tämä käytäntö sopisi tähän eutanasiaankin,presidentille vain anomusta tekemään. Tämä oli vitsi,huono sellainen! Minusta blokkaaja on tavallaan oikeassa, siitä voisi mahdollisesti seurata vaikka mitä jos laki tuosta noin vain hyväksytään. Hyvin valvottuna,säädeltynä voisi eutanasia oikeinkin toimia. Silti itse toivon hyvää saattohoitoa kaikille sitä tarvitseville. Jos me ei...
Lue kommentti

Jos isot rinnat häiritsevät arkea, se on vaiva, jota lääkäri kuuntelee. Rohkeasti vastaanotolle, kannustaa plastiikkakirurgian erikoislääkäri Hanna Ihalainen.

1. Milloin isot rinnat ovat ongelma?

Silloin kun nainen niin kokee. Sen, kannattaako niille tehdä mitään, arvioi lääkäri. Suomalaiset naiset ovat aika käytännöllisiä ja lähtevät lääkärin pakeille useimmiten fyysisen haitan takia. Suuret rinnat aiheuttavat myös häpeää; monet kokevat, että he ovat vain rinnat, eivät ihmisiä. Osa häpeää myös ongelmaansa: ”Onhan sitä pahempiakin sairauksia.”

2. Minkä ikäiset naiset kärsivät rinnoista eniten?

Suurin asiakasryhmä ovat noin 50-vuotiaat. He ovat kantaneet raskaiden rintojen taakkaa sen verran pitkään, että terveys pettää. Lapset on siinä iässä tehty, joten imetystäkään ei tarvitse ajatella. Tietoisuuden lisääntyminen on viime vuosina tuonut myös nuoria naisia vastaanotolle.

Koon lisäksi leikkauspäätökseen vaikuttavat niska- ja hartiaoireet ja painoindeksi.

3. Millä kriteereillä leikkaus tehdään?

Leikkauspäätös on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat rinnan koko, niska- ja hartiaoireet ja toimintakyvyn rajoittuminen. Niiden lisäksi katsotaan painoindeksiä – ylipainoisten leikkausriskit ovat niin suuret, että heitä ei välttämättä leikata, vaikka muut kriteerit täyttyisivätkin. Yksilöllisessä arviossa otetaan huomioon myös perussairaudet.

Rintojen kokoa mittaava kaulakuoppa-nännimitta on osittain harhaanjohtava. Naisella voi olla hyvinkin roikkuvat mutta silti eivät kovin raskaat rinnat, tai päinvastoin, rinnat voivat olla raskaat mutta ryhdikkäät.

Lue myös: Pääsisitkö rintojen pienennysleikkaukseen? Katso tästä tarkat kriteerit

4. Milloin leikkausta ei tehdä?

Tavallisesti siksi, etteivät rinnat ole riittävän kookkaat tai raskaat tai koska potilas tupakoi. Niska- ja hartiavaivat ovat yleisiä, eivätkä ne kaikki johdu rinnoista. Yksityiselläkin puolella tehdään paljon leikkauksia, mutta niissä kudosta poistetaan yleensä vähemmän, joten leikkaus voi olla pikemminkin rintojen kohotus kuin pienennys.

5. Miten leikkaus tehdään?

Yleensä nänni ja nännipiha irrotetaan kudoskielekkeen varassa, muu rinta poistetaan ihonalaisesti ja rinta kootaan uudestaan.

Jos rinnat ovat todella suuret, potilas toivoo usein mahdollisimman suurta pienennystä. Tuolloin myös esteettiset vaatimukset ovat vähäisempiä. Tarkkaa kuppikokoa harva toivoo, eikä sellaista voida luvatakaan.

Rintojen muotoutuminen kestää kolmesta kuukaudesta vuoteen.

6. Jääkö arpia, heikkeneekö tunto?

Leikkaustekniikka valitaan rinnan pienennys- ja kohotustarpeen mukaan. Yleensä arvet tulevat nännipihan ympärille, jonka alaosasta ne jatkuvat pystysuoraan kohti rinnanaluspoimua ja tekevät kaaren rinnan alla rintapoimussa – tätä leikkaustapaa kutsutaan ankkurimalliksi. Nännin alueen tunto voi heikentyä tai kadota kokonaan leikkaustavasta riippuen.

7. Ovatko rinnat "heti valmiit"?

Leikattu rinta on aina turvoksissa, ja pinkeys voi kestää 2–3 kuukautta. Erityisen voimakas turvotus on vaivata varsinkin naisia, joiden rinnat ovat turvonneet aina ennen kuukautisia.

Rintojen muotoutuminen kestää vähintään 3 kuukautta, jopa vuoden. Luontoäiti korjaa kirurgin kädenjälkeä. Yksilöllinen malli on mennyttä, leikatut rinnat ovat enemmän tai vähemmän samaa mallia.

8. Miten toipuminen sujuu?

Yleensä hyvin. Se kestää 3–6 viikkoa ja sairausloma on keskimäärin 4 viikkoa. Pienet komplikaatiot, kuten verenvuoto, tulehdus ja haavojen pienet aukileet ovat tavallisia. Ne hoituvat yleensä suun kautta otettavilla antibiooteilla. Uusintaleikkauksen vaativa runsas verenvuoto ilmenee yleensä ensimmäisen vuorokauden aikana.

Erittäin harvinainen komplikaatio on nännin kuolio, jossa nänni ja nännipiha joudutaan uudella leikkauksella poistamaan. Korjausleikkaus on mahdollinen, mutta siitä jää pysyvät arvet.

Tukevia liivejä on hyvä pitää kuukauden ajan yötä päivää.

9. Miten rintoja pitää hoitaa leikkauksen jälkeen?

Haava-alueita suihkutellaan ja niille annetaan lyhytaikaisia ilmakylpyjä. Arvet saattavat parantua hyvin mutta ne voivat alkaa punoittaa, kutista ja kipuilla kuukausien kuluttua leikkauksesta. Niitä voi hoitaa apteekista ilman reseptiä saatavalla silikonihoitolevyllä.

Tukevia liivejä on hyvä pitää nelisen viikkoa yötä päivää. Valitse pehmeät urheiluliivit, paras liivimalli on edestä aukeava. Heti haavojen parannuttua kannattaa kokeilla pyöreää, kaarituellista liivimallia. Se auttaa rintoja muotoutumaan kauniin pyöreiksi ja estää niitä litistymästä rintakehää vasten.

Raskasta liikuntaa, joka sisältää hyppyjä ja voimakkaita ylävartalon liikkeitä, pitää välttää parin kuukauden ajan. Kahteen viikkoon ei saa uida eikä saunoa. 

Myös leikatut rinnat laskeutuvat vuosien kuluessa. Painonhallinta, terveet elämäntavat ja liikunta auttavat hoitotuloksen säilymisessä.

10. Mikä on suurin pienennysleikkauksesi?

Enimmillään olen poistanut yli 2,5 kiloa kudosta, mutta paljon suurempiakin on tehty, 4-5 kiloa ja jopa enemmän. Tämä on tyytyväisin potilasryhmä. Monet ovat aloittaneet liikuntaharrastuksen uudelleen, vaatteet istuvat ja seksielämä paranee.

11. Miten kannustaisit isorintaisia naisia leikkaukseen?

Reippaasti asia esiin terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa tai gynekologilla. Yleensä jo lääkärin antama arvio, että rinnat ovat todellakin kookkaat eikä huoli ole kuviteltua, auttaa naista eteenpäin. Monia auttaa myös tieto, että kun täyttää julkisen puolen kriteerit, on oikeutettu verorahoilla kustannettuun leikkaukseen.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.