Kannattaako vanhoja Arabian Disney-astioita antaa lasten leikkeihin, vai olisiko ne parempi siirtää turvaan myyntiä varten?

Lukija kysyy:

"Äitini aikoi antaa omia leikkikalujaan lapsenlapsilleen. Otin ne kuitenkin pois heiltä, sillä nämä lienevät Arabian 1940-luvun lastenastioita. Onko näillä jotain arvoa vai pannaanko takaisin leikkeihin?"

Asiantuntija vastaa:

Teko oli julma lasten kannalta – mutta eipä siitä huolimatta palauteta astioita leikkeihin!

Nämä Disneyn Mikki Hiiret, Lumikit ja Kääpiöt ovat tavattoman suosittuja keräilijöitten keskuudessa. Lumikki-astiastoa valmistettiin vuosina 1939–1953 ja Mikki-kahviastiastoa 1937–1945. Kuvassa näkyvää Hannu ja Kerttu -astiastoa valmistettiin 50-luvulla.

Valokuvasta eivät pikkuviat näy, mutta jos esineet ovat aivan ehjiä, niitten arvo on helposti 30–50 euroa kuppiparilta ja ainakin saman verran sokerikolta. Ja koska tämänikäisiä Disney-esineitä ei enää lisää tule, arvo vain nousee.

Uskoisin, että lapset vielä aikanaan kiittävät viisaasta takavarikointipäätöksestä.

Päivitys 15.3.2017:

Maaliskuussa 2017 kahvikannusta, kermakosta ja sokerikosta koostuvasta Lumikki-asiastosta pyydettiin Huuto.netissä 245 euroa. Lumikki-kahvikupin pyyntihinta liikkui noin 50-90 euron välillä ja Lumikki-lautasen kappalehinta oli 35 euron luokkaa.

Hyvin säilynyttä Minni Hiiri -kahvikuppia kaupattiin 95 eurolla.

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.

Keräilyn ja arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaan mukaan tietyt muumihahmot ovat nyt arvossaan. Mutta mikä onkaan näiden muumien alkuperä ja kuinka arvokkaita ne ovat?

Minkä arvoinen on tämä alla olevan kuvan, Arabian 50-luvun Miisa-figuuri? Figuuri on erinomaisessa kunnossa.

– Nimimerkki 50

Pentti Avomaan vastaus:

"1950-luvulla luodut pikkuruiset muumihahmot ovat haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Epäselvyyttä on, ovatko ne Arabian valmistamia.

Tove Janssonin luomat muumihahmot ovat ilmestyneet mitä moninaisimmilla tavoilla solmioista sarjakuviin, mukeihin ja lautasiin.

Keramiikasta tehtyjä muumihahmoja on tehty niin 1950-, 1990- ja 2010-luvullakin, ja jotkut ovat nousseet peräti sijoituskohteiksi.

Lisää rahaa Kenillä? "Nukesta tarjotaan jopa 500 euroa"

Taannoin kohistiin muun muassa siitä, kun huutokaupassa vaihtoi omistajaa yli sadan astian kokoelma muumimukeja ja -kulhoja peräti 16 000 eurolla. Yksittäisistä mukeista voidaan maksaa jopa yli 500 euroa.

Nämä 1950-luvulla luodut pienet, viehättävät Muumi-hahmot kiehtovat keräilijöitä Japania myöten. Ne ovat vain muutamia senttimetrejä korkeita, ja ne mielletään Arabian valmistamiksi posliinifiguureiksi, jotka on suunnitellut Muumien luojan Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Larsson.

"Olisivat edes leimanneet tuotteet"

Mutta, mutta… kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä näyttää. Toven äidin muotoilemia ne kyllä ovat, mutta valmistajasta on epäselvyyttä.

Yleisesti niitä pidetään Arabian valmistamina, ja ne mainitaan myös Arabian Muumikeräilytavarasta kertovassa kirjassa. Helsingin Sanomissa alkuvuonna ilmestyneessä artikkelissa kertoi Tarja Rantama, että hänen isänsä, keraamikko Leo Tykkyläinen teki Tove Janssonin luvalla Maunulan työhuoneellaan vuosina 1956–63 noin 15 000 muumifiguuria. Myöhemmin hän työskenteli Arabian tehtailla.

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Posliinifiguureiksikin niitä sanotaan, mutta tuskin jossain Maunulan työhuoneessa on valmistettu posliinia.

Muumiasiantuntija, Suomenlinnan lelumuseon johtaja Petra Tandefelt ei ihmettele näitä epäselvyyksiä, koska tuolloin 1950-luvulla ei kukaan voinut aavistaa, millainen keräilyboomi muumifiguureista voisi syntyä.

– Olisivat edes leimanneet tuotteet jotenkin, Tandefelt tuskailee.

Hän muistuttaa, että samantapaisia figuureja on tehty myös Ruotsissa. Olisiko niitä siis teetetty useammallakin alihankkijalla?

Voisikohan eri näkemysten kompromissina olla se, että näitä Signe Hammarsten-Larssonin muotoilemia ja Leo Tykkyläinen työstämiä figuureja olisi edelleen alihankintana poltettu Arabian tehtailla? Siellähän on harrastettu tällaistakin toimintaa.

Arabia aloitti joka tapauksessa 1950-luvun loppupuolella Niiskuneidin ja Muumipeikon kuvilla koristeltujen mukien ja lautasten valmistamisen.

Siellä tehtiin myös 1990-luvulla muumifiguurisarja, jonka suunnitteli Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilä. Näitä figuureja on tehty kahta eri kokoa (Muumipeikko 6,5 cm ja 13 cm).

Vuodesta 2010 Arabia on tehnyt joitakin näistä hahmoista puolestaan Tove Slotten suunnittelemina.

Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Käsityö näkyy

Eihän se näiden viehättävien pikkuhahmojen keräilyarvoa vähennä, vaikka ne olisi valmistettu Maunulassa Arabian asemesta, koska mistään piraattivalmistamisesta ei ainakaan ole kysymys.

Ne on tehty joka tapauksessa käsityönä, jolloin jokainen hahmo ja väritys on hieman erilainen.

Näiden pikkufiguurien hintapyynnöt ovat 100–250 euroa.

Miisa – tai Miska – ei ole kaikille tuttu niin kuin ovat Muumimamma ja -pappa, Niiskuneiti ja Pikku Myy. Miisa on joissakin sarjakuvissa neuroottinen kotiapulainen tai siivooja. Ainakin Vaarallisessa Juhannuksessa Miisa seikkailee kelluvan hylätyn teatterin lavasteissa siivoojana."

"Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä ja lakiasioista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Vierailija

"Keräilijöitä Japania myöten" – onko tämäkin muumi arvokas?

Figuurit valmisti todistettavasti leo tykkyläinen pajallaan maunulassa. Tästä on dokumentit designmuseota myöden. Käyttäkää teksteissänne kunnon lähteitä arvailujen sijaan. Tykkyläisestä ja muumeista kirjoitettiin töölöläinen-lehdessä jo 1991 ja uudemman kerran jouluna 2014. Jos ei tunne keramiikan valmistustapoja, ei varmaan ymmärrä, että posliinisavea voi polttaa myös vaatimattomalta kuulostavassa maunulassa.
Lue kommentti
Ystävä sä Muumien

"Keräilijöitä Japania myöten" – onko tämäkin muumi arvokas?

Kyllä Muumi fikuurit on LEO TYKKYLÄISEN valmistamia Maunulan ateljeessa". Tunsin taiteilijan henkilökohtaisesti, Ja näitä hienoja pikkufikuureita, näkee vieläkin joissain kodeissa, itseltäni ne ovat aikoja sitten särkyneet, lasten leikeissä - valitettavasti. Jos jossain kirjallisuudessa esiintyy tekijäksi joku muu, on tieto virheellinen. Tykkyläinen valmisti ko. fikuureita Tove Janssonin suostumuksella Maunulassa ja ne ovat kaikki yksilöllistä käsityötä. Jos jollain on vielä näitä fikuureita,...
Lue kommentti

Wirkkalan matalat sohvapöydät ovat nykypäivänä haluttuja, mutta onko kuluneella pöydällä mitään arvoa?

Minkä arvoinen on Tapio Wirkkalan suunnittelema ja Askon valmistama pöytä?

Pöydän pinta on kulunut, pöytää on jossain vaiheessa käytetty lasten piirustuspöytänä.

Nimimerkki Kreetta

Näin joskus käy ”tulevalle” antiikille: uusi tyylikäs huonekalu on hieman ikääntyessään menettänyt hohtoaan, ja niin se on sopivan korkeutensakin ansiosta päätynyt lasten piirustuspöydäksi. Kulumat eivät ole sentään pilanneet pöytää, mutta uutteran käytön jäljet näkyvät.

Nämä Wirkalan matalat sohvapöydät ovat nykyisin hyvin arvostettuja, mutta pöytälevyn kunto verottaa kyllä arvoa. Käypä hinta on suunnilleen 600–700 euroa.

Opaalinkeltainen Mariskooli ei koskaan päätynyt myyntivalikoimiin, sillä Iittala teki vaikeasti työstettävästä väristä vain koe-erän, kertoo antiikin asiantuntija Pentti Avomaa. Väriharvinaisuuksista keräilijät voivat maksaa jopa satoja euroja.

Minä arvoinen tämä vanha Mariskooli on? Skooli ei ole minun, mutta haluaisin auttaa tiedon etsinnässä.  Että kuinka vanha malja on?

Jenny

Pentti Avomaan vastaus:

Mariskooleja on tehty jo yli 50 vuoden ajan. Väristä pystyy usein päättelemään valmistusajankohdan, muttei aina, koska monia suosikkivärejä on ollut käytössä useiden vuosien ajan. Niinpä esimerkiksi mattakeltaisia isoja Mariskooleja on tehty vuosina 1997–2001.

Mutta tämä ei ole mattakeltainen, vaan opaalikeltainen, jonka värisiä ei Iittalassa ole virallisesti tehty, mutta koe-erä selvästi on, sillä näitä opaalikeltaisia on ollut harvakseltaan myynnissäkin.

Koe-erästä joku on poiminut näitä itselleen luvatta tai luvan kanssa.

Opaaliväriä on vaikea tehdä tasaiseksi, ja se voi olla yksi syy siihen, että väri ei päässyt koe-erää pitemmälle.

Koska kysymyksessä ei siis ole virallinen Mariskoolin väri, maljassa ei ole varmasti myöskään Marimekon tai Iittalan tarraa pohjassa. Iittalassa se kuitenkin on mitä todennäköisimmin tehty ja todennäköisesti 1980-luvulla.

On mielenkiintoinen kysymys ja vaikkapa akateemisen väittelyn aihe, onko malja Mariskooli vai ei. Virallisesti se ei värinsä puolesta sitä ole, mutta käytännössä on. Itse mallihan ei ole suojattu, mutta nimi Mariskooli on.

Malli tuli Saksasta jo joskus 1800-luvulla ja sinne se saattoi tulla Italiasta. Iittalakin valmisti niitä jonkun aikaa ilmeisesti vuodesta 1892 alkaen. Mariskoolina se otettiin uudelleen tuotantoon 1960-luvulla, kun Armi Ratia sitä pyysi.

Asia erikseen ovat halvat jäljennökset, joita asiaan perehtymättömät eivät erota aidoista. Tarran puuttuminen pohjasta ei vielä todista skoolia väärennökseksi, mutta keräilijät laatueron kyllä tunnistavat. Väärennöksissä lasi voi olla paksumpaa, työ vähemmän huoliteltua ja esimerkiksi sauma saattaa näkyä voimakkaasti.

Mariskooleilla on paljon keräilijöitä ulkomaita myöten.  Isojen (korkeus 15,5 cm) Mariskoolien hinnat vaihtelevat melkoisesti.  Halvimmillaan niitä on ollut myynnissä jopa viidellä eurolla, mutta tavallisimmin ne asettuvat 15–30 euron vaihteluväliin. On myös joitakin keräilijöiden himoitsemia väriharvinaisuuksia, joista maksetaan satojakin euroja.

Tällaisesta opaalikeltaisesta Mariskoolista on nettihuutokaupoissa pyydetty 100–200 euroa.