Suomessa kisataan kesäisin monen eriskummallisen lajin maailmanmestaruudesta. Katso hullu lista ja hauskat videot!

Eukonkannon MM-kisat 30.6.–1.7. 

Tunnetuin hullu suomalainen kilpailu järjestetään vuosittain Sonkajärvellä. Eukonkannon maailmanmestaruuskisoissa parivaljakko rämpii läpi 253,5 metrin pituisen radan. Kannettava eukko voi olla oma tai toisen, mutta iältään yli 17-vuotias. Eukon tulee painaa vähintään 49 kiloa – jos painoa on vähemmän, eukko saa selkäänsä eukonkantorepun ja painoja. 

Mukana on myös ikämiesten sarja (kantajan oltava 40-vuotias tai vanhempi), joukkuesarja (kolme miestä kantaa samaa eukkoa vuorotellen) sekä 100 metrin sprintti.

Voittajapari palkitaan tuotepalkinnolla, jonka lisäksi pari saa eukon painon verran eukonkantojuomaa eli olutta. 

Viikateniiton MM-kilpailu 1.7.

Liminganlahden Niittypäivän yhteydessä järjestetään 25. kerran viikateniiton MM-kisat. Tarjolla on yksilö- ja joukkuekilpailu. Katso täältä taidonnäytteitä vuodelta 2015.

Järvisählyn MM-kisat 1.7.

Järvisählyn MM on rento tapahtuma, joka järjestetään Hämeen järviylängöllä sijaitsevalla Tammelan ja Forssa nyhteisellä virkistysalueella, Saarenkansanpuistossa. Järvisählyä pelataan rajatulla alueella rantavedessä. Maalivahtia ei kisassa ole, ja salibandypalloa on tuunattu kelluvaksi. Kilpailut huipentuvat rantabileisiin.

Suopotkupallon MM-kisat 14.–15.7.

Suofutiksen MM-kisat järjestetään 18. kerran Hyrynsalmella. Tittelistä kilpailee nykyään jopa 300 joukkuetta, mikä on melkoinen saavutus, koska ensimmäisissä SM-kisoissa oli mukana 13 joukkuetta. MM-kilpailu on järjestetty vuodesta 2000 lähtien. Joukkueita on viime vuosina ollut mukana esimerkiksi Englannista, Hollannista, Venäjältä, Skotlannista ja Islannista. Vieraita liikuu alueella tapahtumaviikonloppuna jopa 30 000. 

Saappaanheiton MM-kisat 15.–16.7. Viljandissa

Vuodesta 1992 asti käydyt saappaanheiton maailmanmestaruudet ratkottiin ennen Suomessa. Lajin kansainvälistyttyä MM-kisoja on käyty esimerkiksi Ruotsissa, Virossa, Italiassa ja Saksassa. Tänä vuonna kisa järjestetään Viron Viljandissa. Legendaarisessa kilpailussa viskataan kumisaapasta mahdollisimman pitkälle.

Heinäseipäänheiton MM-kisat

Kannonkoskella järjestetään kesällä seitsemännet heinäseipään- ja leppäseipäänheiton MM-kilpailut. Heinäseiväs voi painaa jopa 3,5 kiloa, leppäkeihäs noin 700 grammaa. Kisassa miehet heittävät heinäseivästä, naiset leppäkeihästä ja alle 16-vuotiaat heinäseipään tappia. Ajankohta ei ole vielä tiedossa. Viime vuoden kisat järjestettiin heinäkuun puolivälissä.

Reiska-MM eli tohvelifutiksen MM-kisat 20.–22.7.

Jalkapalloa voi pelata myös tohveleissa – Reino-tohveleissa nimittäin. Tohvelifutiksessa jalkoihin hyväksytään vain aidot Reinot, naisilla myös Aino-tossut ovat hyväksytyt. Pelijalkinetta ei saa muunnella eikä kiinnittää jalkaan millään tavalla, säännöissä kerrotaan. Suureen suosioon noussut kisa pelataan Vesannon nurmikentillä. 

Kesäpilkin MM-kisat viikolla 30, 24.–30.7.

Pudasjärvellä järjestetään "kesäpilikin" MM-kisat 14. kerran. Pilkkiminen onnistuu kesällä, sillä järveen on ankkuroitu styroksilauttoja, joihin on tehty reiät. Viime vuonna kilpailijoita saapui ympäri Suomen sekä Pohjois-Ruotsista. 

Suolentopallon MM-kisat 29.–30.7.

Jos suopotkupallo ei kiinnosta, miten olisi suolentopallo? Haukivuoren Rajasuolla järjestetään swampvolleyn eli suolentiksen MM-kilpailut. Alaikäraja on 18 vuotta ja sarjoja on kolme: kilpasarjat, harrastesarjat sekä yrityksille ja yhdistyksille tarkoitettu business-sarja. 

Rautakankikävelyn MM-kisat (ajankohta ei tiedossa, edellisvuosina kisat järjestetty elokuussa)

Tuntuuko sauvakävely liian lepsulta? Kannattaa testata rautakankikävelyä: yksi sauvan tapaan käytettävä kanki painaa 6,5 kiloa. Rautakankikävelyn MM-kisa on viestikilpailu, jossa joukkueen neljä jäsentä kävelevät kukin 125 metriä. Kisat järjestetään Mustialassa.

Chilinsyönnin MM-kisat 18.–20.8.

Suomen tulisin festivaali eli Chilifest Finland järjestetään Tampereella Tullikamarin aukiolla ja Pakkahuoneella. Tapahtuman päättää Naga Morich -chilin syömisen maailmanmestaruusmittelö, jossa popsitaan yhtä maailman tulisimmista chililajikkeista. Chiliwiki-sivustolla Naga Morichin poltetta kuvaillaan näin: "Hedelmäisen herkullinen maku ja ensijärkytyksen jälkeen infernaaliseksi nouseva polte ovat ikimuistoinen elämys!"

Mölkyn MM-kisat 19.–20.8. Rakovnikissä

Suomalaispeli mölkyn maailmanmestaruudesta pelattiin viime kesänä ensimmäistä kertaa ulkomailla, Ranskan Bretagnessa. Laji onkin levinnyt maahan hyvin, sillä Ranskasta löytyy jo yli miljoona mölkkyharrastajaa. Tämän vuoden kisat pelataan Tsekin Rakovnikissa. 

Ilmakitaransoiton MM-kisat 23.–25.8.

Hevitukka heilumaan! Ilmakitaransoiton maailmanmestari valitaan vuosittain Oulussa. Maailmallakin tunnetaan jo tämä musiikin ilojuhlatapahtuma, jossa osallistujat vinguttavat lavalla kuvitteellista kitaraa musiikin tahtiin. Viime vuoden finaali lähetettiin suorana Yle Areenassa. Voittaja oli amerikkalainen Matt "Airistotle" Burns. Suomalaisia ei finaalissa nähty.

Karhunveiston MM-kisat 24.–26.8.

Ilomantsissa järjestettävä Karhufestivaali on Suomen itäisin kulttuurifestivaali, joka juhlistaa uudistuvaa kansanperinnettä ja Suomen kansalliseläintä karhua. Tänä vuonna festareilla kilpaillaan karhunveiston maailmanmestaruudesta. Veistö tapahtuu moottorisahaa käyttäen, viimeistelyyn saa käyttää muita työkaluja. 

Marjastuksen MM-kisat 2.9.

Innokkaan marjastajan kannattaa suunnata Suomussalmelle syyskuun alussa. Siellä järjestetään jo 19. kerran marjastuksen maailmanmestaruuskilpailu, jossa poimitaan puolukkaa tunnin ajan. Kisaan voi osallistua yksin tai kolmihenkisellä joukkueella. Yksilösarjassa poimitaan varrettomalla poimurilla, joukkuesarjassa on käsinpoimintasarja. Lapsille on omat sarjansa. Kerättyjä marjoja ei tarvitse puhdistaa. 

Karaoken MM-kisa 14.–18.11.

Myös karaoken maailmanmestaruuskisa on peräisin Suomesta. Kilpailu alkoi Heinolassa vuonna 2003 ja se on sittemmin levinnyt muun muassa Bangkokiin, Moskovaan, Irlantiin, Singaporeen ja Kanadaan. Tänä vuonna finaali järjestetään ensimmäistä kertaa Helsingissä. Kisaisäntä Suomi saa lähettää aikuisten loppukilpailuun kaksi naista, kaksi miestä sekä kaksi duettoparia. Tänä vuonna järjestetään ensimmäistä kertaa myös Junior-kilpailu eli lasten- ja nuortensarjat.

 

Riittäisikö suomenmestaruus? Valitse näistä 

Valehtelun SM-kisat (järjestettiin 1.4.)

Kauhavalla järjestetään vuosittain Aprillipäivän tienoilla Valehtelun SM-kisat. Uskomattomia tarinoita kertovat osallistujat kilpailevat Mestarivalehtelijan tittelistä. Katso alta video vuoden 2007 kisoista:

 
Trampoliinipolttopallon SM-kisat (järjestettiin 1.4.)
 
Suomen ensimmäisen trampoliinipolttopallon mestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Helsingin Rush-trampoliinipuistossa. Kaksi vauhdikasta lajia yhdistävä trampoliinipolttopallo on nousussa oleva uutuusaktiviteetti, kerrotaan Rush Helsingin sivuilla. 
 
Ilmatangon SM-kisat 5.–9.7.
 
Seinäjoen Tangomarkkinoilla on järjestetty ilmatangon SM-kisat vuodesta 2006 lähtien. Mielikuvitusta kutkuttelevassa lajissa tanssitaan tangoa näkymättömän partnerin kanssa. Ei varpaille tallomista, eikä askelten unohtaminen haittaa!
 
 
Tarinaniskennän SM-kisat 16.7.
 
Kärsämäellä järjestettävässä Tarinaniskennän suomenmestaruusfinaalissa kerrotaan enintään seitsemän minuutin mittainen omakohtainen tarina. Tarinan on pohjauduttava itse koettuun, perheessä tai suvussa tapahtuneeseen tositapahtumaan. Rooliasuja tai muuta rekvisiittaa ei sallita. 
 
Oopperakaraoken SM-kisat 25.7.
 
Joroisten Musiikkipäivillä järjestetään tänä vuonna Suomen ensimmäiset oopperakaraoken mestaruuskilpailut. Kisaan voivat osallistua kaikki halukkaat. Levykirjastosta on valittavissa on yli 200 ooppera-aariaa ja musikaalikappaletta.
 

...ja myös näistä on joskus kisattu

Kehonrummutuksen MM-kisat

Turussa kilpailtiin erikoisesta musikaalisesta taidosta vuonna 2015. Kehonrummutuksen MM-kisat käytiin Aurajoen rantamaisemissa. Kisassa rummutettiin omaa tai kaverin kehoa ja tuotettiin erilaisia ääniä lavashowta unohtamatta.

WC-rullan heiton SM-kisat

WC-rullan heiton suomenmestaruudesta ehdittiin kilpailla Kokemäellä vuosina 2007 ja 2008, mutta yleisön puutteen vuoksi kisat lopetettiin. Heittotyyli kisassa oli vapaa, ja ratkaisevaa oli se, missä kohdassa rulla putosi maahan. 

Vittuilun SM-kisat

Rehelliset Lapin miehet ry järjesti "pottuilun" SM-kilpailut vuosina 2007–2009. Kisalavalla oli kaksi kilpailijaa kerrallaan ja suoritus katsottiin onnistuneeksi, kun vastustaja, no, vittuuntui. Mittelössä pärjäsi nokkeluudella, nopealla reagoinnilla ja hyvällä verbaalisella ulosannilla. Kiroilua ei sallittu. Vuonna 2013 koomikko Ali Jahangiri järjesti samannimiset kisat, joihin osallistui 16 Stand Up -koomikkoa. 

Pehmiksen syönnin SM-kisat

Lempäälän Ideapark järjesti vuonna 2009 pehmiksen eli pehmytjäätelön syönnin suomenmestaruuskisan, jossa piti syödä minuutissa mahdollisimman paljon pehmistä. Kilpailun voitti sittemmin supermenestyksekkäänä poplaulajana tutuksi tullut Robin!

Saunomisen MM-kisat

Löylynheiton maailmanmestaruudesta kilpailtiin vuosittain 1999–2010, alun perin Heinolassa. Kilpailu nousi uutisiin maailmalla, kun vuonna 2010 venäläinen osallistuja Vladimir Ladyženski kuoli kilpailupaikalle ja suomalainen Timo Kaukonen loukkaantui vakavasti. Kaukonen oli koomassa kaksi kuukautta. Hänen ihostaan paloi yli 70 prosenttia ja hänen sisäelimensä kärsivät pahasti. Tämän jälkeen kisoja ei olla enää järjestetty. 

Kännykänheiton MM-kisat

Kännykänheiton maailmanmestaruudesta kilpailtiin ensimmäistä kertaa vuonna 2000 Savonlinnassa. Maailmanennätyksen heitti rantasalmelainen Ere Karjalainen 101,46 metrin heitollaan vuonna 2012. Laji levisi myös muualle: Sveitsi ja Saksa järjestivät ensimmäiset kisansa vuonna 2005. Vuonna 2012 Belgiassa järjestettiin omat kisat, ja voittajat saivat palkinnoksi kisamatkan Savonlinnaan. Kännykänheiton MM-kisat ovat toistaiseksi tauolla. 

Sääskentapon MM-kilpailut

Pelkosenniemellä kilpailtiin 1990-luvulla hyttysentaposta. Tappaminen, myös hyttysten, katsottiin kuitenkin vääräksi toiminnaksi ja kisat lopetettiin vuonna 1999 moraalisiin perusteisiin vedoten. Maailmanennätykseksi jäi 21 tapettua hyttystä viidessä minuutissa.

Kaija Rosman, 66, koti on hulppea asunto Suomenlahden rannalla. Lämmin ruoka tuolee pöytään ja siivouksesta huolehditaan. Uima-allaskin on. Tämä on senioriasunto.

Talvimyrsky jyllää ikkunoiden takana,mutta näkymä on kaunis. Aina. Jäänmurtaja Voima käy rannassa vuoropuhelua ulkoministeriön linnan kanssa, horisontissa siintää kappale vanhinta Helsinkiä.

Omalla tavallaan tässä avarassa maisemassa kiteytyy Kaija Rosman,66, kummankin lapsuuskodin henki. Talvet hän asui jämptin äitinsä kanssa lähistöllä, Helsingin Kruununhaassa, kesät taiteilijaisän luona Virolahdella, meren äärellä.

– Lapsena hävetti se vanhempien avioero, mutta kumpikin kasvualusta oli antoisa, itsenäisyyteen ja omaperäisyyteen kannustava.

Omaperäisyyttä heijastelee myös Kaijan vuosi sitten valitsema asumismuoto: yksiö palvelutalossa. Siitä piittaamatta, että jokunen tuttu on ratkaisusta kuullessaan kohotellut kulmiaan: "Miten sä nyt semmoiseen olet mennyt, aktiivinen ihminen."

Osaltaan juuri siksi. Palvelukodin yksiö on mainio tukikohta toimeliaalle sinkulle, jonka kesäkoti on Perniössä, entisessä apupapin talossa.

– Muina vuodenaikoina sydän kaipaa kaupunkiin.Täällä asuessa olen myös lähempänä ainoaa poikaani.

Sukuperinteitä tähän Kukkasrahaston palvelukotiin liittyy siinäkin mielessä, että Kaijan äiti Mirjami asui ja viihtyi talossa vuosia sitten.

– Aika liikuttavaa, että äidin taannoin perustama runopiiri on edelleen toiminnassa.

Niin monta osoitetta

Elämänsä varrella Kaija on ehtinyt asua monessa osoitteessa, isoissa asunnoissa. Näin pientä kotia hänellä ei ole ollut koskaan.

– Koen tämän henkilökohtaisena edistyksenä – modernina ratkaisuna. Jo se, että olen joutunut miettimään, mitä tavaroita todella tarvitsen. Mistä syntyy kodin henki. Mistä kaikesta voin luopua. Se on ollut yhtä aikaa raskasta ja puhdistavaa.

Edellisen asukkaan jäljiltä yksiön seinillä oli dominoivat raitatapetit. Kaijan käsittelyssä asunto koki täydellisen valkopesun. Muutenkaan hän ei ole tyyliltään mikään pipertäjä.

Levollisen askeettisuuden vastapainoksi Kaijan asumismuotoon liittyy ripaus luksusta.

Kukkasrahaston palvelukodissa yksiön vuokraan sisältyy täysihoito eli ateriat ja siivous.

Alakerrasta löytyy pyykkitupa.

– Ruuanlaitto ja kaupoissa juokseminen eivät ole koskaan olleet minulle mieluisia asioita, joten olen luopunut näistä arkirutiineista ilolla. Senkin vuoksi, että täällä tarjottavat ateriat ovat maukasta kotiruokaa.

– Aamiaiselle menen tosin aika harvoin. Mieluummin keitän kahvin minikeittiössäni ja heräilen uuteen päivään omissa oloissani, yhtä jalkaa koirieni Vilin ja Jedin kanssa.

– Puolen päivän aikaan onkin jo mukava istahtaa muiden asukkaiden seuraan ruokasaliin, jossa lounas tarjoillaan pöytiin.

Yksi palvelukodin hyviä puolia on yhteisöllisyys, mutta myös se, että voi itse päättää, minkä verran osallistuu harrastuspiireihin ja muihin rientoihin.

Yhteisistä tiloista suosituimpia ovat joka ilmansuuntaan aukeavat terassit, joissa moni asukas on järjestänyt juhliaan. Kihlajaisetkin talossa on vietetty.

Yksi pitkäaikaisimmista asukkaista Anni Pelin, 90, löysi palvelukodista miesystävän. Onnellisia yhteisiä vuosia sulhasen kanssa ehti kertyä kahdeksan.

Anni ja Kaija edustavat eri sukupolvia, mutta kyllä näitä sielunsiskoja yhdistää moni muukin asia kuin kädentaidot.

Suhde rahaan muuttui

Kaija Rosma on tehnyt näyttävän uran muotitoimittajana ja kuvataiteilijana. Akvarellit ja liidut ovat yhä käytössä päivittäin. Parhaillaan Kaija on käynnistelemässä kuvataidepiiriä yhdessä samassa talossa asuvan ystävänsä, tietokirjailija Pirkko Vekkelin kanssa.

Pirkko kiinnostui talosta lehtiartikkelin perusteella. Hän on ratkaisuunsa päivä päivältä tyytyväisempi.

– Jos olisin avioeron jälkeen ostanut itselleni oman asunnon, rahani olisivat riittäneet johonkin lähiössä sijaitsevaan boksiin. Mutta ikäni kantakaupungissa asuneena halusin palavasti jäädä tänne. Aikuiset lapseni asuvat pitkin maailmaa, ja hekin olivat tyytyväisiä, että äiti osti itselleen täysihoidon loppuelämäksi, Pirkko kiteyttää.

Kaijakin on miettinyt muuttunutta suhdettaan rahaan.

– Vaatteita hankin harvakseltaan, koska panostan laatuun. Matkailukaan ei suuremminkiinnosta, koska kärsin lentopelosta. Oikeastaan ainut, mihin tuhlaan, ovat akvarellipaperit. Niitä ostaessa en kysy hintaa, hän naurahtaa.

Hissi hurauttaa Kaijan ja koirat katutasoon. Heti ulko-oven kupeessa on ruokakauppa, ja oven edessä, Merisotilaantorilla, seisoo ratikka, joka veisi muutamassa minuutissa ydinkeskustaan. Mutta Kaija kietaisee huivin tiukemmalle ja suuntaa lemmikkeineen kohti vaahtopäänä aaltoilevaa merenrantaa.

Suomenlinnan majakan välkkeessä koko maisema on kuin vesiväreillä maalattu.

Yhteisöllisyys?

Yksiö rannalla ja täyshoito – tämäkö muka seniorikoti?

Tässäkin jutussa korostetaan yhteisöllisyyttä, ettei tartte olla yksin, jos ei halua. Mutta kun se ei vaan mene niin, että erilaisten ihmisten luonne muuttuisi vaan siksi, että ikää kerttyy! Oon lukenu sellaisiakin juttuja näistä palvelutaloista, että on riitoja ja juoruilua selän takana ihan vaan siksi kun ihmiset ovat niin erilaisia. Niin että ei se oikeesti ole pelkkää auvoa senioritaloissa asuminen. Toisekseen ihmettelen, että onks 66-vuotias seniori, varsinkaan tällainen menevän tuntuinen...
Lue kommentti

Pakolaiset sopeutuivat Nauvon pikkukylään, samoin kyläläiset heihin. Eläkeläiset ja muut vapaaehtoiset nostettiin kaikkien eurooppalaisten esikuvaksi.

Nauvolaisen tilan pihassa Azaldeen Kadhem, 33, ja parikymppiset veljekset Ahmed ja Fars Alawy pystyttävät aitaa. Tilan isäntä Kaj Nyreen, 80, on auttanut miehet alkuun ja rakentaa mukana. Lampaat pitää saada pysymään pihassa.

Työ sujuu yhteisymmärryksessä. Kajn puoliso Mona Hemmer, 79, kaitsee Azaldeenin 2,5-vuotiasta tytärtä. Lapsi kikattaa rantakalliolla.

– Tämä on kuin taivas, Ahmed toteaa leveästi hymyillen.

Miehillä on takanaan pitkä matka Irakin Bagdadista Nauvoon, linnuntietä 3410 kilometriä, kolme kertaa Suomen pituus.

Vuodessa ulkomaalaiset ovat kotiutuneet saaristoon. Kiitos siitä kuuluu Kajn ja Monan kaltaisille nauvolaisille: he ovat avanneet turvapaikanhakijoille kylänsä, kotinsa ja sydämensä. Pakolaisten sopeutuminen kylään on menestystarina.

Ahmed, Azaldeen ja Fars pitävät talkoista.
Ahmed, Azaldeen ja Fars pitävät talkoista.

Kaj opastaa Azaldeenia ja Farsia rakennushommissa.
Kaj opastaa Azaldeenia ja Farsia rakennushommissa.

Päivää, hei, mitä kuuluu?

Nauvon 1500 asukkaan kylä kuuluu Paraisten kaupunkiin. Muutaman sadan metrin mittaisen keskuskadun varrella sijaitsevat Seo ja Sale, antiikkiliike ja komea kirkko.

Kesällä turistit ja mökkeilijät tuovat elämää Turun saaristoon. Ravintolat ovat täynnä, ja vierasvenesatamassa kuhisee. Syksyllä Nauvo hiljenee.

Viime syyskuussa Punaisen Ristin Turunmaan piiri avasi kylään hätämajoitustilat. Pakolaisten tulo Suomeen oli suurimmillaan ja vielä uutta. Myös Nauvossa oli ennakkoluuloja.

– Osa vanhemmista pelkäsi teini-ikäisten tytärten turvallisuuden vuoksi. Eniten levottomuutta herätti ajatus kylän täyttymisestä nuorilla, toimettomilla miehillä, kertoo hätämajoituksen johtajana työskennellyt Sirkku Koskinen.

Pakolaisten saavuttua piti ensin koota majapaikkaan sängyt. Sen tulivat tekemään vapaaehtoiset. Suurin osa heistä oli eläkeläisiä, ja osalla oli taustaa sotalapsena tai evakkona.

– Heillä ei ollut yhteistä kieltä tulijoiden kanssa, mutta läsnäololla voi viestiä toisen olevan tervetullut, Sirkku Koskinen sanoo.

Nauvoon tuli perheitä Irakista ja Afganistanista. Tyhjillään olleen entisen hotellin 99 asukkaasta yli puolet oli lapsia.

Pikkukylässä turvapaikanhakijoista tuli heti osa arkea. Majoitustila sijaitsi keskustassa, ja pakolaisia näki kadulla.

"Yleinen asenne pakolaisia kohtaan muuttui nopeasti myönteiseksi. Saaristossa ihmiset ovat avoimia."

Elekieli on hyvä apuväline. Mona ja Ahmed juttelevat tilan eläimistä.
Elekieli on hyvä apuväline. Mona ja Ahmed juttelevat tilan eläimistä.

Pakolaislapset tervehtivät kyläläisiä vasta opituilla suomen kielen sanoilla ja lähtivät rohkeasti koiranulkoiluttajien matkaan.

Lasten suuri määrä lisäsi auttamishaluja. Ensimmäiset vapaaehtoiset houkuttelivat mukaan uusia, myönteiset kokemukset kuultiin puskaradiosta.

– Saaristossa ihmiset ovat avoimia ja lähestyvät helposti uusia ihmisiä. Yleinen asenne pakolaisia kohtaan muuttui nopeasti myönteiseksi ja loi pohjaa hyville kohtaamisille, Sirkku Koskinen sanoo.

Kun arki sujui, ennakkoluulot taittuivat. Sirkku Koskinen uskoo vapaaehtoistyön toimineen, koska kanssakäyminen oli mutkatonta. Siihen oli helppo tulla mukaan.

Naiset saunaan, miehet palloilemaan

Lammastilan Mona ja Kaj olivat mukana auttamassa alusta alkaen. Kulttuuriyhdistyksen aktiivijäsenet ovat toimeliaita eläkeläisiä.

Työelämässä Mona oli Akavan kansainvälisten asioiden sihteeri ja Kaj biodynaamisen viljelyn edelläkävijä Suomessa.

Molemmat tiedostivat jo nuorena, miten ahtaalle sota ajaa ihmiset. Heidät molemmat lähetettiin sota-aikana Ruotsiin tuttavaperheiden luo. Vanhemmat uskoivat heidän olevan siellä turvassa.

– Olin 7-vuotias koululainen. Se ei ollut traumaattista minulle, mutta myöhemmin olen miettinyt, miten kova päätös se oli vanhemmilleni. Yhä sota rikkoo perheitä, Mona miettii.

Ahmed Alawy on kotiutunut Nauvoon.
Ahmed Alawy on kotiutunut Nauvoon.

Pakolaisten saavuttua hänestä tuntui tärkeältä tutustua tulokkaisiin. Tuttaviensa kanssa hän alkoi järjestää epävirallista tutustumistilaisuutta hätämajoitustilan kokoushuoneeseen.

Tarjottavana oli kahvia ja pullaa. Seinät pullistelivat: pakolaisista jokainen ja nauvolaisista moni tuli paikalle. Tunnelma oli aluksi jäykkä, sillä kaikkia jännitti. Yhteinen kieli puuttui.

Moni kutsui turvapaikanhakijoita kotiinsa. Eräs rouva vei naiset säännöllisesti saunaan.

Lastentarhanopettaja keksi alkaa laulattaa lapsia, ja eräs irakilaisäiti vastasi laulattamalla irakilaislapsia. Keskustelukin saatiin käyntiin hakukone Googlen kääntäjän avulla.

– Tulimme jäykkinä sisään, mutta lopuksi jo halasimme. Siitä kaikki alkoi.

Nauvoon muodostui vilkas vapaaehtoisten rinki, jossa oli parhaimmillaan mukana 50 ihmistä. Lapsiperheet osallistuivat illalla ja eläkeläiset pitkin päivää.

Pakolaisille hankittiin talvivaatteita ja houkuteltiin harrastamaan: jalkapalloa, jumppaa, taidekerhoa ja kutomista. Nauvolaisten mielestä oli tärkeä saada pakolaiset harrastuksiin nauvolaisten kanssa eikä vain omissa porukoissa.

Kun tuttavuudet syvenivät, moni kutsui turvapaikanhakijoita kotiinsa. Eräs rouva vei naiset säännöllisesti saunaan. Naisten kesken vapauduttiin ja löylyjen jälkeen laulettiin.

Mona ja Kaj kutsuivat kotiinsa 28 ihmistä pääsiäisaterialle. Nyt aitatalkoissa käydään välillä syömässä Monan valmistamaa lasagnea.

Talkoissa syödään välillä Monan ja Kajn kotona.
Talkoissa syödään välillä Monan ja Kajn kotona.

Brittien kehuma vastaanotto

Arvostettu brittiläinen sanomalehti Guardian teki reportaasin pakolaisten vastaanotosta Nauvossa ja piti sitä esimerkillisenä koko Euroopassa. Myös Suomessa Nauvon vastaanottomalli sai paljon myönteistä huomiota.

Nauvolaiset ovat huomiosta hyvillään mutta yllättyneitä. Heidän mukaansa kotouttamista ei juuri suunniteltu.

– Pakolaiset otettiin osaksi arkea, ja kaikki tapahtui omalla painollaan. Monesti kohdattiin sattumalta kadulla, hymyiltiin ja vaihdettiin kuulumisia, Kaj pohtii.

"Avustustyössä kaikki ovat samanarvoisia. Pakolaiset eivät vain saaneet apua, vaan myös antoivat sitä."

Punaisen Ristin Sirkku Koskinen korostaa vapaaehtoistyön merkitystä pakolaisten sopeutumisessa. Palkatonta työtä tekivät nauvolaisten lisäksi myös turvapaikanhakijat. Heille etsittiin harjoittelupaikkoja kaupasta, pankista ja vanhustenkodista jo syksyllä. Seurakunta ja kaupunki kutsuivat heitä kunnossapitotalkoisiin.

– Auttaminen tuo hyvän mielen ja sitoo ihmiset yhteisöön. Pakolaiset saivat tekemisen kautta tärkeän tunteen osallisuudesta. He eivät vain saaneet apua vaan myös antoivat sitä. Avustustyössä kaikki ovat samanarvoisia, Sirkku Koskinen kertoo.

Eeva käy turvapaikanhakijoiden kanssa kaupassa. Samalla voi opastaa tuotteiden valinnassa.
Eeva käy turvapaikanhakijoiden kanssa kaupassa. Samalla voi opastaa tuotteiden valinnassa.

Myös Eevan tytär Miriam auttaa pakolaisten leivontapäivänä.
Myös Eevan tytär Miriam auttaa pakolaisten leivontapäivänä.

Vapaaehtoistyö lisäsi nauvolaisten yhteisöllisyyttä ja loi uudenlaista ylpeyttä kotikunnasta.

Punainen Risti järjesti kurssin, jonka aikana sai tietoa pakolaisuudesta ja kulttuurieroista sekä evästystä sota-alueilta tulevien kohtaamiseen. Muutoin auttajilla oli vapaat kädet. Ideat tulivat heiltä, ei Punaisen Ristin työntekijöiltä.

– Me työntekijät vastasimme hätämajoituksen arjen sujumisesta ja virkamiesyhteistyöstä. Vapaaehtoiset auttoivat majoitustilan ulkopuolella ja olivat enemmän ystäviä. Teimme työtä tiiminä, Sirkku Koskinen sanoo.

Lammasaitaa pystyttävä Ahmed löysi jo syksyllä harjoittelupaikan ravintolasta. Kielitaito ja tuttavaverkosto karttuivat, ja kesäksi ravintolasta järjestyi oikea työpaikka. Irakissa hän opiskeli insinööriksi, mutta uranvaihdos oli hänestä piristävä.

Odotus kestää noin vuoden

Seurakuntakodin keittiössä leivotaan joukolla joka tiistai. Kielet sorisevat, ihana tuoksu leijuu ilmassa.

Diakoni, neljän aikuisen lapsen äiti Eeva Granström on keittiön sydän. Pöllyävät jauhot ja jaloissa pyörivät lapset eivät saa häntä hermostumaan.

– Opimme täällä puolin ja toisin ja meillä on hauskaa, hän sanoo.

Ostokset tehdään yhdessä, diakoni neuvoo tuotteiden valinnassa. Herkut tarjoillaan kaikille avoimessa kahvitilaisuudessa.

Seurakuntakodissa Jennat, Noor ja Abeer seuraavat Eevan liikkeitä.
Seurakuntakodissa Jennat, Noor ja Abeer seuraavat Eevan liikkeitä.

Ibrahimin aika tulee välillä pitkäksi. Hän käy kuntosalilla ja opiskelee suomea. Tytär Jennat vartioi jauhopussia.
Ibrahimin aika tulee välillä pitkäksi. Hän käy kuntosalilla ja opiskelee suomea. Tytär Jennat vartioi jauhopussia.

Kolmekymppinen Abeer Aldleme kuorii appelsiinia. Hän tulee mielellään keittiölle, yhdessä on mukava puuhata. Hätämajoitustiloissa ei voi laittaa ruokaa.

Abeerin aviomies Ibrahim vatkaa kuohkeaa vaahtoa kananmunista. Irakissa hän ajoi linja-autoa ja teki työtä rakennuksilla. Työtä, mitä tahansa, hän toivoo nytkin.

Vaikeuksista huolimatta turvapaikanhakijoissa näkyy ilo. Kanssakäymisessa on lämpöä, joka monien suomalaisten väliltä puuttuu.

Perhe on muiden Nauvon turvapaikanhakijoiden tavoin odottanut kutsua Maahanmuuttoviraston haastatteluun kahdeksan kuukautta. Sen jälkeen saa vielä odottaa päätöstä turvapaikasta.

Tulevaa on vaikea suunnitella, mutta perhe toivoo tulevaisuuden odottavan kotoisaksi käyneessä Nauvossa. Tyttäret, 7- ja 8-vuotiaat Jennat ja Noor ovat saaneet ystäviä ja pyöräilevät pitkin kylää.

Myös Ibrahimin veli, 17-vuotias Anmar asuu perheen kanssa, sillä irakilaiset suvut pitävät tiiviisti yhtä. Kova huoli yhä Irakissa olevista sukulaisista varjostaa pakolaisten uutta elämää.

Vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta turvapaikanhakijoissa näkyy iloa. Sitä diakoni Eeva kertoo ihailevansa. Kanssakäymisessä on lämpöä, joka monien suomalaisten väliltä puuttuu.

– Pakolaiset ovat kiinnostuneita kulttuuristamme. He ovat muslimeja mutta tulevat tutustumaan jopa jumalanpalvelukseen, Eeva sanoo.

Hän arvelee molemminpuolisen kunnioituksen olevan sujuvan yhteiselon salaisuus.

Seurakuntatalolla tarjoillaan kansainvälisiä herkkuja, kuten irakilaisia mantelipikkuleipiä.
Seurakuntatalolla tarjoillaan kansainvälisiä herkkuja, kuten irakilaisia mantelipikkuleipiä.

Abeer ja Ibrahim Aldleme lapsineen ovat kotiutuneet pikkukylään.
Abeer ja Ibrahim Aldleme lapsineen ovat kotiutuneet pikkukylään.

Turvallisen elämän eväät

Kahvila avautuu. Pöytään katetaan suomalaisittain mokkapaloja, irakilaisittain mantelikeksejä ja appelsiinikakkua.

Raili Svahnström kiittelee eksoottista makua. Eläkeyhdistyksen puheenjohtajalle pakolaisten tukeminen oli itsestään selvää.

–Perheeni joutui evakkoon, kun olin lapsi. Kun on itse joutunut jättämään kotiseudun, samassa tilanteessa olevia ymmärtää, Raili sanoo.

Hän on ollut mukana vapaaehtoisena alusta alkaen, kokoamassa sänkyjä. Viereisessä pöydässä vitsaillaan arabiaksi. Railiakin hymyilyttää. Karjalainen mielenlaatu on yhtä lailla iloon taipuva.

– Vanhempani suhtautuivat myönteisesti elämään. He olivat toiveikkaita, vaikka tietty kaipaus heihin jäi. Todellinen koti oli aina rajan takana. En tiedä, miten synkkämielinen olisi selviytynyt.

Nauvolaiset toivovat pakolaisista pysyviä asukkaita. Kun hätämajoitus suljettiin, vapaaehtoiset hankkivat perheille asuntoja.

Raili kertoo, että työ turvapaikanhakijoiden kanssa on antanut hänelle paljon. Toinen kulttuuri on tullut tutuksi, ja iltamien eksoottiset esiintymiset ovat jääneet mieleen.

Moni Nauvossa toivoo pakolaisista pysyviä asukkaita. Kun hätämajoitus keväällä suljettiin, vapaaehtoiset hankkivat viidelle perheelle asunnon.

Lammastilan Mona tietää monen olevan vain läpikulkumatkalla. Tärkein on silti tehty: sotaa pakeneville ihmisille on annettu turvapaikka toipumiseen. Lämmin vastaanotto kantaa pitkään.

Suurin onni on ollut seurata lapsia. Mona muistaa tytön, joka tullessaan takertui peloissaan vanhempiinsa. Nyt tyttö käy puistossa muiden lasten kanssa ja luottaa ihmisiin.

Tyttöä katsoessaan Mona tietää olleensa osallisena jossakin merkityksellisessä.

Mona Hemmer on iloinnut nähdessään lasten turvallisuudentunteen palaavan. Nauvon turvapaikanhakijat ovat pääasiassa lapsiperheitä.
Mona Hemmer on iloinnut nähdessään lasten turvallisuudentunteen palaavan. Nauvon turvapaikanhakijat ovat pääasiassa lapsiperheitä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 15/2016.

-valone-Käyttäjä698
Seuraa 
Liittynyt11.3.2016

Nauvolaiset avasivat ovensa pakolaisille: "Suurin onni on seurata lapsia"

vieras kirjoitti: -valone-Käyttäjä698 kirjoitti: Miksi ihmiset eivät saisi vapaasti kulkea, hakea hyvän elämän sieltä mistä haluavat? Toki oletamme ja odotamme heidän oppivan pian kielemme ja elättävän itse itsensä ja perheensä samassa suhteessa kuin muut Suomenmaan kansalaiset. Minusta tuo olisi vähimmäisvaatimus. Äläs ny, Turussakin oli taivaan portit seljällään. Joten "kulkemiseen" saa jo apua. Empä taida käsittää mitä tuolla tarkoitat! Kirjakielestä ja useimmista sanoista voisi olla apua.
Lue kommentti