Tietokonepelit sopivat kaiken ikäisille. Pelivälineeksi käy myös älypuhelin tai tabletti, ja ilmaisten pelien valikoima on valtava.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen työskentelevät Lähiverkko-projektissa, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten taitoja ja tietoja tietotekniikassa. Digitaalinen pelaaminen kuuluu vahvasti projektiin.

– Pelit ovat hyvä tapa pysyä mukana kehittyvässä teknologiassa ja nykymaailmassa, Jouni toteaa.

Moni ikäihminen on suhtautunut kielteisesti tietokoneisiin, mutta tilanne on muuttumassa.

– Olemme huomanneet, että aivan viime vuosien aikana asenteet tietotekniikkaa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Nykyään on lähes pakko ottaa tekniikka osaksi arkea pysyäkseen yhteiskunnassa aktiivisesti mukana, Riikka toteaa.

Tietokonetta takomaan

Suomen suosituin digitaalinen peli on pasianssi. Sitä lätkitään niin tietokoneella, älypuhelimilla kuin tableteillakin. Jos pasianssin pelaaminen alkaa kyllästyttää, on internetissä lukuisia ilmaisia pelejä, jotka toimivat tietokoneen verkkoselaimessa.

Pelejä on monenlaisia pulma- älypeleistä urheilu- ja sotapeleihin. Yhteistä on, että pelaaminen on helppo aloittaa, eikä pelin parissa välttämättä tarvitse viihtyä kuin hetki. 

Pelikone-sivulla on iso valikoima monenlaisia nettipelejä. 

Jouni kiertää ympäri Suomea järjestämässä erilaisita tietotekniikka-aiheisia tilaisuuksia. Hänen kokemuksensa mukaan digitaalisiin peleihin on helpompi tarttua, jos niissä on jotain ennestään tuttua.

– Tietovisat kiinnostavat, vaikkei olisi koskaan pelannut digitaalisia pelejä. Niitä on mukava pelata porukallakin.

Erilaisia tietokilpailuja löydät esimerkiksi Älypää-verkkosivulta. 

Helpompaa tekniikka

Älypuhelimet ja etenkin tablettitietokoneet helpottavat tietotekniikan pariin astumista. Niillä voi pelata samanlaisia nettipelejä kuin tietokoneellakin. Lisäksi niihin voi hankkia varta vasten näitä laitteita suunniteltuja mobiilipelejä. Ne ovat usein ilmaisia tai korkeintaan parin euron hintaisia. Monessa pelissä voi ostaa lisäominaisuuksia, mutta ilman niitäkin pärjää. Pelaamiseen sopivan kännykän tai tabletin saa jo reilulla satasella.

Applen iPhone- ja iPad-laitteisiin pelit hankitaan App Storesta, Android-puhelimien ja -tablettien kauppa on nimeltään Google Play ja Lumia-puhelimiin (ja muihin Windos-puhelimiin) Microsoft-kaupasta. Viimeksi mainitun valikoima on kahta edellistä pienempi, eikä kaikkia suosikkpelejä välttämättä ole tarjolla.

Tällä hetkellä suosituin – tai ainakin näkyvin – peli on Pokémon Go, jonka pelaaminen vaatii kävelyretkiä, joiden aikana etsitään pelin hahmoja varusteita. Peli sopii erinomaisesti ylisukupolviseen pelaamiseen, sillä isovanhemmat voivat hyvin lähteä mukaan kävelyille.

– Toiminnassamme on mukana isovanhempia, jotka ovat hienosti ottaneet pelaamisen yhdeksi tavaksi viettää aikaa ja tutustua lastenlasten elämään, kertoo Riikka Marttinen.

Lue lisää: Pelaako lapsenlapsesi Pokémon Go -peliä? Tämä sinun tulisi tietää siitä.

Suomalaiset ovat onnistuneet keksimään monta supersuosittua mobiilipeliä. Niistä kaupallisesti merkittävin on Clash of Clans. Se on yksinkertainen strategiapeli, jossa kehitetään omaa kylää ja käydään nopeita taisteluita muita pelaajia vastaan.

Hay Day -pelissä taas rakennetaan oma maatila, josta yritetään saada mahdollisimman menestyvä. Molempia pelejä voi pelatata vaikka vain minuutin kerrallaan, mutta niiden parissa voi viettää pitkänkin ajan.

Angry Birds -pelit olivat muutama vuosi sitten valtavan suosittuja ja niillä on vieläkin miljoonia pelaajia. "Änkkäreissä" on tarkoituksena ampua erilaisilla linnuilla rikki ilkeiden sikojen linnoituksia. Hassusta ideasta huolimatta pelit vaativat ongelmanratkaisukykyä ja tarjoavat sopivasti haastetta. Toinen suosittu aivopähkinäpeli on Candy Crush, joka on hiukan kuin moderni versio vanhasta jätkänshakista.

Hyötyä huvista

Ajanvietteen voi ottaa myös oppimisen kannalta. Esimerkiksi Wordbase-sanapeli on erinomainen tapa virkistää sanavarastoa suomeksi tai vaikkapa englanniksi. Pelissä etsitään kirjainjoukosta sanoja. Mitä pitempi sana, sitä enemmän pisteitä. Matematiikan taitoja taas voi verestää sudoku-peleillä.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen neuvovat kyselemään mitä muut pelaavat ja katselemaan kun he pelaavat.

–Pelaaminen on hauskaa ja pelaaminen kuuluu kaikille. 

Tieto

Pelitapahtumia senioreille

8.11.2016 Lähiverkko ry järjestää Kaikki pelaa -seminaarin Kuntatalossa Helsingissä kello 8.30–16. Tapahtumaan mahtuu mukaan 250 ensiksi ilmoittautunutta. 

14.11.2016 järjestetään Kampin palvelukeskuksessa kaikille avoin pelitapahtuma senioreille kello 14.30–16.30. 

Lähiverkkon nettimateriaalit

Eläkeliittolla ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:llä on yhteinen viisivuotinen kehittämishanke, jota rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lähiverkon sivuilla on mainioita ideoita tietotekniikan käyttöön.

Agenteista apua

Muutamissa kouluissa toimii koulutettuja oppilasagentteja, jotka tukevat koulukavereiden lisäksi myös opettajia tietoteknisissä asioissa. Oppilasagentit voivat myö vierailla esimerkiksi palvelutaloissa pelaamassa asiakkaiden kanssa. 

 

Hankasalmen metsissä käy mustikka-aikaan kuhina. Säännöt ovat yksinkertaiset: se kerää joka kerkeää. Näin tuumaa myös ahkera marjastaja Sirpa Hatakka.

Heinäkuu on lopuillaan, mutta mustikkakausi vasta alkaa Keski-Suomessa Hankasalmella.

Sirpa Hatakka, 50, ei harmittele marjasadon myöhästymistä. Rehut on saatu tehtyä tilan lehmille, ja nyt on hyvää aikaa mustikkametsälle.

Sirpan ensimmäiset muistikuvat mustikkaretkiltä ovat kaukaa. Hänen äitinsä ansaitsi sivutuloa marjanpoiminnalla ja tytär oli matkassa pienestä pitäen.

– Ne reissut tuntuivat pitkiltä, sillä kotiin ei lähdetty ennen kuin äidin sangot olivat täynnä, Sirpa muistelee.

Moinen siedätyshoito voisi viedä marjastusinnon loppuiäksi, mutta toisin kävi.

Sirpa kerää mustikkaa kotitarpeiksi. Satakunta litraa menee pakkaseen.

Sen päälle hän noukkii tuoreena syötävät. Kokeneelta poimijalta sadan litran kerääminen onnistuu 10–20 litran ja muutaman tunnin kertaerissä.

– Eipä sieltä metsästä paria ämpäriä enempää saa kerralla kannettuakaan.

Sirpa muutti miehelään Hankasalmen Säkinmäkeen parikymppisenä. Lapsia syntyi neljä, ja he alkavat olla jo omillaan. Maatila elää metsästä ja nuorkarjan kasvatuksesta. Tilalla varttuu myös kolme ravihevosta.

Sirpa tuntee vetoa marjametsään sekä järki- että tunnesyistä.

– Marjat ovat terveellisiä, eikä niiden hankkimiseen tarvitse käyttää rahaa. Miehelläni on nuoruusiän diabetes. Tiedän, että teen hänellekin hyvän työn, kun kerään marjoja pakkaseen.

Luonto hoitaa paitsi antimiensa syöjiä, myös niiden kerääjää.

"Metsässä saa akkunsa ladattua", Sirpa toteaa.

Tämän kesän tavoitteesta on vasta neljäsosa kerättynä, joten on aika lähteä katsomaan, ovatko mustikat kypsyneet.

Mustikoiden kerääminen ei ole kallista välineurheilua. Sirpan päivän varusteet ovat kumisaappaat, farkut, kevyt ulkoilutakki, kymmenen litran ämpäri ja vaaleanpunainen poimuri.

Hyttysiä ei ole. Jos olisi, Sirpa pukeutuisi miehensä vanhaan Marimekko-paitaan.

– Se on niin paksua puuvillaa, että hyttynen ei pistä läpi eivätkä risut raavi.

Ajamme metsäautotien päähän ja kipuamme vanhalle hämäläisten eränkäyntialueiden rajapisteelle Häähninmäelle. Edellisenä iltana maastossa on suunnistettu, ja suunnistajien mukaan mustikkaa oli paljon.

Ainakin mustikanvarpuja riittää. Lähempää erottuvat myös marjat, mutta osa on vielä pieniä ja raakojakin.

Muutama vuosi sitten Sirpa olisi odottanut suosiolla muutaman päivän, mutta enää siihen ei ole varaa.

Hankasalmen metsiin on syntynyt kilpailutilanne: paikalliset vastaan thaipoimijat.

Sirpa suhtautuu thaipoimijoihin kunnioituksella. Aamun ensimmäiset thaipoimijahavainnot hän teki jo kuudelta.

– Se kerää joka kerkeää, näinhän se menee. Metsään jää niin paljon marjaa, että kyllä näistä riittää meille kaikille.

Häähninmäelle thaimaalaiset eivät ole aamusta osuneet. Marjasaaliin ratkaisevat oma viitseliäisyys ja luonnon anteliaisuus. Vaikka kypsiä mustikoita saa vielä etsiä, ämpäri täyttyy parissa tunnissa.

Työn touhussa mieli rauhoittuu. Homma vetää hiljaiseksi puheliaammankin ihmisen.

– Enemmän kuin thaipoimijat minua arveluttavat karhut, Sirpa sanoo.

Säkinmäen kylässä jälki- ja näköhavaintoja karhuista tehdään tiuhaan.

Metsässä kannattaakin pitää pientä meteliä itsestään.

– Kun olen yksin metsässä, koetan muistaa kolistella ja rykiä, Sirpa kertoo.

Pari kertaa hänellä on marjamatkalla ollut vahva tunne, että hän ei ole yksin.

– Viime vuosina olen alkanut käydä marjassa vähän useammin naapurien kanssa, kun kotoa ei saa ketään karhun syötiksi, Sirpa toteaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä vuonna 2016.

Vierailija

Mustikkahirmun ykkössääntö: Se kerää joka kerkiää

Tuosta marjastuksesta sen verran, että moni pitää omimansa marjapaikkansa visusti salaisuutenaan paljastamatta sitä muille tyyliin "Kätkäläinen" joka jopa vartioi hillasuotaan muilta marjojen kypsymiseen saakka. Tuommoinen marjakateus on aina huvittanut minua suuresti ja siitä monet naurut nauranut sellaiseen törmätessäni. Tuossa vielä siitä satiirin muodossa: http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=2350
Lue kommentti

Sup-lauta tarjoaa tuoreen näkökulman järviin ja merenlahtiin. Erityisen hyvää sup-lauta tekee tasapainoaistille ja ryhtiä ylläpitäville keskivartalon lihaksille. Laudasta on omat versionsa myös kalastajille, joogaajille ja vauhdin ystäville. 

Edelläkävijöiden kesälelusta, sup-laudasta, on tulossa hyvää vauhtia tavallisten kuolevaisten mökkikapistus ja lähiliikuntamahdollisuuksia monipuolistava harrastusväline. Sup-laudalla voi voimistella, hankkia saunahien, paistatella päivää, kohentaa ryhtiään ja tutustua rantamaisemiin. 

Sup (stand up paddle) on tehnyt 70 vuodessa pitkän matkan Havaijin hiekkarannoilta suomalaisiin suvimaisemiin. Sup-laudan varhaiset versiot olivat hiukan suurenneltuja surffilautoja, joita pystyi melomaan seisaaltaan. 

Kun ensimmäiset sup-laudat rantautuivat Suomeen, moni mietti, mihin moista keksintöä tarvitaan, kun kanootti ja soutuvene on jo keksitty. Yksi mahdollinen vastaus on ilmatäytteisen laudan keveys ja pieni koko. Sen saa reppuun toisin kuin soutuveneen. 

Moni on ihastunut myös siihen, miten täydellisen vastapainon sup-lauta tarjoaa iänikuiselle istumiselle. Sup-lauta kehittää niitä osia kehosta, joita istumatyö verottaa ja jotka ovat tarpeen esimerkiksi ikääntymisen vaivojen välttämisessä. Sup-lautailu parantaa kehonhallintaa, tasapainoa sekä vahvistaa keskivartalon tärkeitä ryhtiä tukevia lihaksia. 

Sup-lautailu on mukavinta aloittaa lämpimien säiden aikaan, jolloin laudalta putoamista ja nousemista viitsii varta vasten harjoitella. Sup-lautoja vuokraavat yritykset antavat myös lyhyen perehdytyksen laudan käyttöön. 

Tässä ovat koottuna tärkeimmät tekniikka- ja turvallisuussäännöt, joilla sup-lautailun saa alkuun. 

1. Valitse sopiva lauta

Sup-lautoja on sekä kovia että ilmatäytteisiä. Ilmatäytteinen lauta menee pieneen tilaan ja kulkee helposti mukana. Kova lauta on nopeampi ja kestävämpi, mutta se vaatii säilytystilaa ja kattotelineen kuljetukseen. 

Aloittelijoiden sup-laudat ovat yleensä melko leveitä, joten niiden päällä on helppo pysyä. Muutenkin jos laudalla haluaa pikemmin nauttia maisemista kuin urheilla, kannattaa hankkia leveä lauta. Leveä lauta tarjoaa leppoista menoa, kapea kovempaa mutta kiikkerämpää. 

2. Säädä mela, harjoittele tekniikka

Jos samaa lautaa käyttää useampi perheenjäsen, melan pituussäätö on tarpeen. Melan oikea pituus on reilu ihmisen mitta, niin että ranne ylettää lepäämään melan kahvalle (katso kuva yllä)

SUP-laudalla seistään hartioiden levyisessä asennossa, varpaat eteenpäin ja polvet joustaen. Melontatekniikka muistuttaa maastohiihdon tasatyöntöä, jossa vatsalihakset tekevät töitä. Melan kupera puoli on melottaessa menosuuntaan. 

Melasta otetaan leveähkö, tukeva ote. Toinen käsi on melan kahvalla, toinen varrella. Melontapuolen käsi on alempana melan varrella, ja kun melontapuoli vaihtuu, myös kädet vaihtavat paikkaa. Melanvetoon haetaan pituus edestä, ei takaa. Mela nousee vedestä omien jalkojen kohdalla. 

Tehokkaassa sup-melonnassa yläkroppa tekee suuren työn ja kädet välittävät tätä voimaa melko suorina. Aloittelijan ongelma tuppaa olemaan se, että hän meloo liikaa käsillään yläkroppa suorana. Sup-lautailun avainliike on kohtelias kumarrus, ei suoraselkäisyys. Kumartaen melomista voi kuivaharjoitella esimerkiksi laiturilta. 

3. Pukeudu oikein, muista liivit

Sup-lautailu ei vaadi kalliita erityisvarusteita. Juoksuun soveltuva ihonmyötäinen asu sopii hyvin myös laudalle. Pelastusliiveiksi kelpaavat kevyet veneily- tai melontaliivit. Laudalla voi seistä joko paljain jaloin tai avantotossuissa. 

Päähine kannattaa olla sen verran napakka, ettei tuuli vie sitä mennessään. Myös silmä- ja aurinkolasit kannattaa varmistaa niin, että ne pysyvät matkassa, jos laudalta horjahtaa. Kännykät ja muut arvotavarat kulkevat vedenpitävässä pussissa esimerkiksi vyörepussa. Vyöreppuun kannattaa pakata myös juomapullo ja pari energiapatukkaa.

4. Totuttele lautaan, muista hengittää

Ennen laudalle siirtymistä kiinnitetään nilkkaremmi, joka varmistaa, ettei lauta pääse karkaamaan, jos siltä putoaa. 

Laudalle asetutaan ensin polvilleen ja melotaan polviseisonnasta pois rannan tuntumasta. Seisoma-asentoon saa nousta vasta siinä vaiheessa, kun alla on riittävästi vettä myös mahdollisen kaatumisen varalle. 

Seisoma-asentoon nouseminen onnistuu helpoiten melan tuella. Myös polviseisonnasta nousemista voi kuivaharjoitella tukevalla maalla. Tärkeintä on, että painon jakauma pysyy seisomaan noustessa suhteellisen vakaana. 

Etenkin ensikertalainen jännittää luonnostaan laudan päällä. Jalat pyrkivät suoristumaan ja yläkroppa jähmettyy. Ensimmäinen ja tärkein tehtävä onkin tutustua lautaan, keinutella sitä ja oppia pikkuhiljaa luottamaan siihen. Sup-lautailun perusta on rentous ja luottamus. Ilman niitä melomisesta on vaikea nauttia.  

Aloittelevan sup-lautailijan tulee välttää kovaa aallokkoa ja hankkia tuntuma lajiin kevyillä tuulilla. Sup-laudalla on helpointa ottaa aallot suoraan edestä. Vaikeinta on sivu- tai ristiaallokossa melominen. 

5. Mela veteen, yläkroppa töihin

Kun hartianlevyinen tukeva asento on löytynyt ja hengitys kulkee, melominen voi alkaa. Aloitteleva sup-lautailija tuppaa mutkittelemaan, kunnes hän oppii pitämään melan varren vedon aikana noin 90 asteen kulmassa vedenpintaan nähden. 

Jos melan varsi on kallellaan, lauta kääntyy vedon aikana. Tähän ilmiöön perustuu myös laudan kääntäminen. Se onnistuu parhaiten melomalla puolikaaria laudan sivussa. 

Jotta melonta on taloudellista, SUP-melan lapa tulee upottaa joka vedolla kokonaan veteen eikä vetoa saa päästää pitkäksi eli omien jalkojen taakse. Suoraselkäistä käsillä melomista tulee välttää ja antaa työ suosiolla kropan suurille lihaksille. Harjoittelu ja kokemus tekevät aloitelijasta kisällin tässäkin lajissa.

6. Uusi lelu vai uusi harrastus?

Sup-lautailu on siinä mielessä helppoa, että laudalla pysymiseen ja sen liikutteluun mökkirannassa ei vaadita pitkiä opintoja. Haastavaksi laji muuttuu aika pian, jos laudalla haluaa päästä määränpäähän myös tuulisena päivänä. 

Ennen sup-laudan hankintapäätöstä kannattaakin miettiä, rajoittuuko sen käyttö vuoden muutamiin hellepäiviin vai onko elämässä tilaa uudelle kesäkauden liikuntamuodolle. Laadukas sup-lauta on hintansa väärti vain jälkimmäisessä tapauksessa.

Ulla Viholainen taistelee agilitykisojen voitosta tasaväkisesti 45 vuotta nuorempien kanssa.

– Kun otan punaisen, kauhtuneen treenireppuni esiin, Tami innostuu. Se pyörii vieressäni häntä heiluen. Minäkin lähden agilityharjoituksiin aina mielelläni. Harjoittelemme noin kerran viikossa ja kilpailemme ylimmässä luokassa, Ulla kertoo.

– Viisitoista vuotta sitten katselin Forssan Pussikoirien agilityharjoituksia hiekkakentän laidalla. En tiennyt lajista ennestään mitään, mutta sytyin heti, kun näin koirat esteradalla. Agility on menevä laji, jossa saa touhuta yhdessä koiran kanssa.

Tärkeintä Ullalle on innostus ja halu tehdä koiran kanssa

– En ole urheilijatyyppi, ja tiedän omat rajoitukseni juoksemisessa. Rata voi olla lähes 200 metriä pitkä, mutta minun ei tarvitse juosta täysillä koko ajan. Esimerkiksi loppusuoran koirani painelee itsenäisesti.

Olen oppinut luottamaan itseeni ja tiedän koiran vahvuudet.

– Jos ohjaaja itse ei ole huippunopea, koiralle pitää opettaa suulliset käskyt esimerkiksi hyppyesteen takaakiertoon. Meillä suulliset käskyt toimivat, kunhan annan käskyn riittävän ajoissa. Silloin koira tietää koko ajan, mitä sen on tehtävä.

Ullan lemmikki Tami on pian viisivuotias kääpiövillakoira.

– Se on nopea ja itsenäinen menijä. Kun Tami onnistuu ja olemme samalla aaltopituudella, tulos on yleensä hyvä. Toissa vuonna voitimme saman kilpailupäivän aikana kolme rataa. Se oli mahtavaa! Kun seisoo palkintopallilla maajoukkueurheilijoiden kanssa, tunne on sanoinkuvaamaton.

– Jos näen kilpailujen lähtölistassa kovia nimiä, ajattelen aina, että tämä on lähtölista, ei tuloslista. Kun urheillaan eläimen kanssa ja vauhtia on paljon, huippusuoritus on hiuskarvan varassa.

Agility on koirien esteratakilpailu, jossa ihminen ohjaa koiraa suorittamaan radan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Radalla on yleensä 12–22 estettä, ja koiraa ohjataan kehon liikkein, äänellä ja liikkuen itse.

Kilpailuissa on kolme koko- ja tasoluokkaa. Laji on avoin kaikille koiraroduille, myös sekarotuisille.

Harrastus sopii kaikenikäisille. Laji ei vaadi huippukuntoa, mutta koiran pitää olla terve. Lapset, aikuiset ja liikuntarajoitteiset kilpailevat samoissa sarjoissa. Senioreille on omat SM-kilpailut.

Lajia on harrastettu Suomessa vuodesta 1985, ja harrastajia on noin 13 500.

Alkuun pääset, kun harjoittelet koirasi kanssa kotioloissa yhteistyötä, palkitsemista ja motivoimista.

Kursseja on kyllä tarjolla, mutta niihin saattaa olla jonoa. Koirakerhot ja yksityiset koirakoulut järjestävät alkeiskursseja halleissa ja ulkokentillä. Yksityisten ryhmiin on helpompi päästä, mutta ne ovat yleensä kalliimpia kuin yhdistysten kurssit.

Tamperelainen pienkustantamo tarjoaa runonkirjoittajille mahdollisuuden julkaista oman runokirjan ilmaiseksi. Katso ohjeet, joiden avulla voit lähettää omat runosi julkaistavaksi!

Esikoiskirjailijan mahdollisuus saada kustannussopimus on erittäin pieni ja runoja kirjoittavan vieläkin pienempi. Sen vuoksi pienkustantamo Mediapinta halusi tuoda oman kulttuurisen panoksensa Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen, kertoo Mediapinnan tiedottaja Katja Glasberg.

Alun perin kustantamo lupasi, että se julkaisisi vuoden 2017 aikana 100 runokirjaa veloituksetta. Käsikirjoituksia alkoi kuitenkin tulvia kustantamoon.

– Runoilijat ovat olleet tarjoamastamme mahdollisuudesta valtavan kiitollisia. Ajattelimme, että vuoden kuluessa meille ei välttämättä edes tarjottaisi sataa runokirjaa. Yllätys oli melkoinen, kun 100 kappaletta tuli täyteen kolmessa viikossa, kertoo Katja Glasberg.

Tarjonnan vuoksi Mediapinta päätti, että se julkaisee juhlavuoden ajan 50 runokirjaa joka kuukausi.

Jo lähetettyjen runoteosten tekijöiden joukosta löytyy niin professoreita, pitkäaikaistyöttömiä, esikoisteoksensa julkaisevia kuin pitkän linjan harrastajakirjoittajiakin. Vanhin kirjoittaja on oli 90-vuotias ja nuorimmat syntyneet 1990-luvulla. Myös postuumeja runoteoksia on julkaistu.

– Vielä joukkoon mahtuu silti mukaan. Ylitarjonnan vuoksi emme teoksia hylkää, vakuuttaa Glasberg.

Tekovaiheessa on tällä hetkellä noin 400 kirjaa. Runojen taso on yllättänyt kustantamon positiivisesti. 

– Joka päivä jokin runoista pistää ajattelemaan, koskettaa tai naurattaa, Glasberg sanoo.

Kuka tahansa voi tarjota oman runoteoksensa Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjaan. Runoantologian voi koota myös yhdessä ystävien kanssa. Runojen lisäksi aforismit, mietelausekokoelmat, laululyriikka ja proosarunot ovat tervetulleita. Julkaistavat runokirjat ovat pehmeäkantisia ja niissä on sivuja 60–100.

Mediapinta on kuitenkin pidättänyt itselleen veto-oikeuden runokirjojen julkaisemisen suhteen. Runouden muotoon puettua loanheittoa tai vihapuheita ei julkaista. Tällä hetkellä sarjassa julkaistaan vain yksi runoteos per kirjoittaja, mutta tilanne saattaa muuttua vuoden kuluessa.

Mediapinnan omat graafikot taittavat kirjat ja suunnittelevat niihin kannen. Runoilija saa nähtäväkseen painetun oikovedoksen, johon voi tehdä korjauksia ennen kirjan painamista.

Runoilija saa ilmaiseksi yhden painoksen kirjastaan. Lisäkirjoja voi halutessaan tilata edullisesti. Kirja on julkaisun jälkeen tilattavissa kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimaan ja sitä myydään Mediapinnan nettisivuilla ja verkkokirjakaupoissa. Teoksesta kiinnostuneet saavat siis kirjan käsiinsä ilman, että runoilijan täytyy myydä kirjaansa itse.

Kirjojen myynnistä maksetaan tekijänpalkkiota runoilijalle. Lue kustannussopimuksesta lisää täältä.

Näin lähetät runokäsikirjoituksesi

  1. Valitse 60–90 runoa, oikolue ne huolella ja aseta ne haluamaasi järjestykseen.
  2. Tallenna runot yhdeksi tekstitiedostoksi (.doc, .docx, .txt tai .odt). Älä tee PDF-tiedostoa.
  3. Käsin kirjoitettuja tai paperille tulostettuja tekstejä ei huomioida, joten lähetä teoksesi vain tekstitiedostona sähköpostitse.
  4. Lihavoi sekä kokoelman että runojen nimet. Jos runoilla ei ole nimiä, erottele ne toisistaan pisterivillä tai sivunvaihdolla.
  5. Tee sisennykset välilyönneillä tai tabuloinneilla. Älä taita itse tekstiäsi, kustantamo tekee sen.
  6. Lähetä käsikirjoituksen mukana kansikuvaksi haluamasi yksi värikuva. Valitse pystykuva.
  7. Teokseen voidaan sisällyttää mustavalkoisia kuvia tai piirroksia enintään 10 kappaletta. 
  8. Takakannen tekstiksi voit valita jonkun runoistasi, kirjoittaa siihen mitä haluat teoksesta ja/tai sen tekijästä. 
  9. Lähetä runokäsikirjoitus, takakannen teksti ja kansikuva sekä mahdollinen kirjaan tuleva kuvitus sähköpostilla osoitteeseen: 100runokirjaa(a)mediapinta.fi. Lähetä kaikki aineisto samalla kertaa yhtenä sähköpostilla.
  10. Liitä mukaan posti- ja sähköpostiosoitteesi sekä puhelinnumerosi.

Lisää tietoa ja tarkemmat lähetysohjeet voit lukea täältä. Lue ne huolella ennen kuin lähetät runosi!