Ruotsalaisen Evalisa Agathonin piirtämät, rimssuhelmaiset rokokooparit 1950–60-luvuilta ovat Mimmun suosikkeja.
Amerikkalaisia viktoriaanisen ajan käyntikortteja. Kuvan alla on antajan nimi.
Äidin Sveitsin-tuliainen: 1880-luvun albumi, jossa on paljon auki taittuvia kiilto­kuvakortteja.
Lapsuuden aarteita, saksalaisen Arthur F. Krügerin kiiltokuvia 1970–80-luvulta.
Rudolf Koivun piirtämiä kuvia 1900-luvun puolivälistä, valmistaja suomalainen Arnold Tilgmannin tehdas.
Saksalaisia huippumeno­pelejä 1940–50-luvuilta.
Pikkuinen Shirley Temple esiintyi 1930-luvun saksalaisissa kiiltokuvissa.
Saksalaisia 1800-luvun kiiltokuvia. Myös kansallisuuksia ja rotupiirteitäkin kuvattiin.
Evalisa Agathonin 1950-luvun pyöreän pehmeitä vauvakiiltokuvia.
Englantilaisissa 1950-luvun kiiltokuvissa visioitiin tulevaisuutta.

Mimmu Takalo, 39, rakasti kiiltokuvia jo lapsena ja on yhä koukussa rusoposkisiin vauvoihin ja enkeleihin.

”Löysin kiiltokuvat uudestaan noin 15  vuotta sitten. Innostuin ruotsalaisista 1950-luvun kiltsuista, joissa on vauvoja, prinsessoja, röyhelöitä ja söpöilyä.
Sain äidiltäni hänen 1950-luvun kiltsunsa, joita olin lapsena himoinnut. Tunne oli oudon tyhjä, kun haluaminen loppui. Usein toivominen on kivempaa kuin omistaminen. Oman 1980-luvun lapsuuteni kiiltokuvamaailma oli Pieni talo preerialla -henkistä.

Kerään vuosien 1940–80 kiiltokuvia, joissa on ihana kuva- ja värimaailma, se vastaa kaipuuseen lapsuuden maailmaan. Sarjan kokoaminen täydeksi kiehtoo edelleen. Eniten tykkään vaihtaa kuvia nokakkain toisten keräilijöiden kanssa. Ostaminen ei ole yhtä kivaa kuin vaihtaminen. Välillä meillä on kiltsutapaaminen, jossa voi olla 20 ihmistä.

Minulla on kotona metrinen lundia täynnä kiiltokuvakansioita. Ihanimmat kerään hivelyrasioihin. Paksulle paperille painettujen kiltsujen hileistä pintaa on ihana kosketella.”

Kiiltokuva-aiheisia verkkosivuja:

Sirkka Manni-Loukkola, 71, kilpailee taitoluistelussa kansainvälisillä jäillä. Luistelu antaa hänelle vapauden kokemuksia.

"Vein tytärtäni luistelukouluun monet vuodet. Näin läheltä hänen luistelu-uransa ja seurasin, kun hän sittemmin kilpaili ja valmensi. Minä olin mukana seuratoiminnassa. Silloin tällöin kävin itsekin pyörähtelemässä ulkojäillä.

Kun olin viisissäkymmenissä, jäähalleja alkoi nousta pääkaupunkiseudulle, ja myös aikuisille järjestettiin luistelukouluja. Aloitin muodostelmaluistelijana, mutta kun Susanna Rahkamo perusti aikuisille jäätanssikoulun, menin mukaan. Siitä etenin yksinluisteluun.

Jäin eläkkeelle kuusi vuotta sitten, ja vihdoinkin minulla oli aikaa käydä päiväharjoituksissa. Minusta ei ole tullut erinomaista luistelijaa, mutta saan lajista valtavasti nautintoa. Luisteleminen pitää yllä yleiskuntoa, ryhtiä ja tasapainoa. Polveni, lonkkani ja syvät keskivartalon lihakseni ja pääkoppani ovat ikääni nähden mainiossa kunnossa.

Luistelu tuottaa minulle onnistumisen ja vapauden kokemuksia. Ihaninta on liuku - se, kun tunnen kiitäväni jäällä painottomasti. Hallitsen taitoluistelun perusaskelkuviot, mutta osaan piruetteja ja muutamia hyppyjäkin. Kun opin yhden asian, voin siirtyä toiseen. Haasteet eivät koskaan lopu tässä lajissa.

Kilpailen aikuisten sarjassa ulkomaita myöten, en kuitenkaan mitalien takia, vaan ystävien. Luistelupiireistä olen löytänyt uuden yhteisön sen jälkeen, kun menetin työporukan jäätyäni eläkkeelle.

Viimeksi kävin kilpailemassa Sloveniassa. Kahdeksasta kisaajasta tulin seitsemänneksi, mutta päihitinpä sentään yhden itseäni parikymmentä vuotta nuoremman luistelijan!"

Katso alla olevalta videolta, miten Sirkka liitää jäällä:

Taitoluistelu

Suomessa on hyvät mahdollisuudet harrastaa taitoluistelua. Ohjattua toimintaa on tarjolla myös aikuisille, ja taitoluisteluseuroja toimii ympäri Suomen.

Lajin eri muodot ovat yksinluistelu, muodostelmaluistelu, pariluistelu, jäätanssi ja kuntoluistelu.

Kenelle?

Laji sopii lapselle ja aikuiselle. Luistelu kehittää tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, lihaskuntoa ja kestävyyttä. Kuntoluistelu on kasvattanut suosiotaan etenkin aikuisten parissa. Lajissa yhdistyvät luistelu ja jumppa. Luistimiksi käyvät jääkiekko-, taito- tai pikaluistimet.

Näin alkuun

Välineiksi riittävät luistimet ja väljät vaatteet. Luistimet voi ostaa edullisesti käytettynä tai muutamalla kympillä tammikuun alennusmyynneistä. Aikuisluistelijoiden ryhmiä ja kursseja on tarjolla yli 30 taitoluisteluseurassa. Lisää tietoa lajista ja harrastusryhmistä stll.fi.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2017.

Monica Pettersson, 57, käy uimahallissa polkemassa kuntopyörää – vedessä. Mistä on kyse ja kenelle laji sopii?

"Into vesikuntopyöräilyyn alkoi, kun kuljetin poikaani uintitreeneihin ja katselin nuorten uimareiden sulavaa menoa. Ajattelin, että miksen menisi veteen itsekin. Kokeilin hydrospinnig -tuntia ja jäin kerrasta koukkuun. Vedessä pyöräilemisessä oli jotakin aivan erityistä – vesi on itsessään nautinto.

Minulla on ollut vuosia vakipaikka vesijumpparyhmässä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa Helsingissä. Käyn yleensä vesijumppaamassa yhdessä ystävättäreni kanssa. Välillä harrastan vesikuntopyöräily ja tavallista vesijuoksua.

Vesikuntopyöräily eli hydrospinning oli hyvä lisä vesiliikuntavalikoimaan, sillä se jos mikä on tehokasta menoa. Ohjaajalla on innostamisessa tärkeä rooli, ja onneksi meidän ryhmämme ohjaajat ovat loistavia ja innostavia. Hyvä musiikki kuuluu ilman muuta asiaan - täytyy olla rytmiä ja tehoa!

"Ohjattu ryhmäliikunta on minun juttuni, siinä tulee liikuttua vähän huomaamatta."

En ole kuntosali-ihmisiä, ja jos minun pitäisi polkea kuntopyörää kuivalla maalla, 20 minuuttia olisi jo liikaa.

Mäkelänrinteessä hygieniataso pidetään korkealla, enkä käytä pesutiloissakaan uimatossuja. Silti en ole näinä vuosina saanut sieltä pöpöjä tai sienitartuntoja. Vastustuskykyni tuntuu sen sijaan rautaiselta, en ole sairastellut pitkiin aikoihin.

Käyn uimahallissa monta kertaa viikossa. Ja jos joku sanoo, ettei liikunnasta voi kokea riemua, pöh, sanon minä! Tunnen vedessä aitoa iloa liikkumisesta! Parasta vedessä pyöräilyssä on se, että kunto nousee, mutta paikat eivät kipeydy. Vedessä ei myöskään hikoiluta.

Vaikka olisin kuinka rättiväsynyt työpäivän jälkeen, en jätä vesijumppatunteja väliin. Altaasta noustessa on aina pirteä olo ja hyvä mieli.”

Hydrospinning

Kuntopyöräilyä altaassa. Veden vastus vastus on sitä voimakkaampi, mitä vauhdikkaammin poljetaan. Lisätehoa ja monipuolisuutta antavat erilaiset käsiliikkeet, välillä poljetaan seisoen. Pyörä valitaan tunnin aluksi omien mittojen mukaan.

Kenelle?

Laji sopii hyvin esimerkiksi ylipainosta tai nivelvaivoista kärsiville, sillä vesi antaa hyvää vastusta, mutta hellii niveliä paremmin verrattuna kuivalla maalla pyöräilyyn.

Alkuun

Varusteiksi tunnille riittävät uima-asu, uimatossut sekä mahdollisesti kevyet painot käsitreeniä varten. Tunteja järjestetään uimahalleissa, joissa muutoinkin on monipuolinen liikuntatarjonta.

Paraisilla asuva Arja Hankalahti ryhtyi pitämään matkablogia, kun edessä oli lähtö pitkälle purjehdukselle aviomiehen kanssa. 

Kun Arja ja Henrik "Hentti" Hankalahti olivat lähdössä pitkälle purjehdusmatkalle kesäkuussa 2011, Arja päätti perustaa matkablogin.

 − Sain inspiraation, kun aloin seurata Vene-lehden vinkistä erästä naisen pitämää reissublogia. Se kertoi suomalaispariskunnan purjehduksesta kohti Australiaa. Siihen aikaan blogit eivät vielä olleet niin laaja ilmiö kuin tänä päivänä, Arja kertoo.

Arja oli työskennellyt pitkään parturi-kampaajana, käsityöläisenä, niin kuin hän itse luonnehtii.

− Blogin aloittaminen oli minulle ihan uusi juttu, ja se edellytti tietotekniikan opettelua. Olin tottunut käyttämään enemmän saksia kuin läppärin näppäimistöä.

Yksi Arjan asiakkaista alkoi vihkiä häntä tekniikan saloihin. Blogialustaksi valittiin helppo ja suomenkielinen.

− Englanninkielinen alusta olisi tuottanut vielä yhden vaikeusasteen lisää, Arja toteaa.

Tekeminen opettaa

Sitkeästi Arja opetteli kaiken blogin editoinnista kuvien pienentämiseen ja siirtämiseen. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta valokuvaamisesta.

− Kuvat ovat välttämättömyys erityisesti matkablogissa. Minä vain yksinkertaisesti ostin järjestelmäkameran ja aloin harjoitella.

Myös kirjoittajana Arja piti itseään kokemattomana.

”Melkein maksoi kaverille aineen kirjoittamisesta.”

− Kouluvuosina olin melkeinpä maksanut vierustoverille, että hän olisi laatinut aineen puolestani, hän naurahtaa.

Mutta tekeminen opetti. Se oli Arjalle yllätys, kuinka hankalaa ja kallista nettiyhteyksien luominen reissussa on.

− Hollannissa hankin 80 euroa maksaneen prepaid-liittymän, joka datasaldo tyhjeni muutaman kuvan lähettämisellä. Myös nettiravintoloissa ja -kahviloissa istuminen tuli kalliiksi, koska aina piti ostaa jotain juotavaa tai syötävää.

Karbian lämmössä

Kun pariskunnan Serena-vene saavutti Karibian tammikuussa 2012, Arja oli jo kokenut bloggaaja ja taitava nettiyhteyksien metsästäjä.

− Vieraassa ja anonyymissä ympäristössä on helppo inspiroitua kuvaamaan ja kirjoittamaan. Tilanteet ovat rikkaita, ja koko ajan tapaa uusia ihmisiä, hän sanoo.

Blogi päästi pariskunnan sukulaiset, ystävät ja muut lukijat ikään kuin ”salamatkustajiksi” veneeseen, kokemaan erikoinen matka Arjan ja Hentin havaintojen kautta.

Sy-serena-blogi olikin menestys. Sivunäyttöjä kertyi liki 300 000.

− Kun aloitin, en mitenkään mainostanut sitä. Sana vain levisi kuin itsestään. Niinhän sosiaalinen media toimii.

Muistojen taltio

Kesällä 2013 purjehdus sai dramaattisen käänteen. Palatessaan Karibialta Azoreiden kautta kohti Eurooppaa Hankalahdet joutuivat myrskyyn.

− Serenaan iski iso aalto, joka rikkoi paikkoja. Jouduimmet jättämään veneen, joka lähti yksikseen ajelehtimaan takaisin kohti Karibiaa, Arja kertoo.

”Jatkoin bloggaamista selvitys- ja surutyönä.”

Hän jatkoi blogipäivityksiä eräänlaisena selvitys- ja surutyönä. Se jopa lisäsi lukijoiden kiinnostusta: Miten heille nyt käy?

Viimein marraskuussa 2013 Serenen hylylle löytyi ostajaksi argentiinalais-espanjalainen pariskunta.

Siihen oli aika lopettaa. Arja kirjoitti: ”Tämä jää nyt viimeiseksi kirjoitukseksi Serenaan liittyen. Vähän mieli haikeana. Kirjoituksen lopettaminen tuntuu, ikään kuin lapsi muuttaisi pois kotoa. Mielessä kaikki tuo eletty aika, jota ei koskaan saa takaisin. Mutta onneksi voi muistella.”

− Antoisinta blogin kirjoittamisessa on juuri se, että tekstit ja kuvat jäävät jäljelle päiväkirjaksi, johon voi aina palata.

Veneestä taloon

Blogiharrastus ei silti päättynyt. Uuden talon rakentaminen kirvoitti aloittamaan projektista kertovan hanslankari-sivuston.

Erilaista se kuitenkin on. Purjehduksella oli aikaa keskittyä kuvaamiseen ja kirjoittamiseen. Nyt päivätyö ja rakennusprojekti tahtovat syödä kaiken ajan.

− Blogin pitäminen koukuttaa mutta se myös tavallaan velvoittaa. Jos en vähään aikaan päivitä sivua, aletaan herkästi kysellä, miksi en ole kirjoittanut. Mutta hyvä kun kiinnostaa, Arja naurahtaa.

Lue Arjan blogeja: sy-serena.blogspot.fihanslankari.blogspot.fi

Lue Arjan ja Hentin tarina ET-lehden numerosta 5/2017. Digilehteen pääset tutustumaan täältä.

Tule bloggaamaan ET-lehden sivuille! Näin perustat blogin.

  1. Lue kirjallisuutta kehittyäksesi kirjoittajana.
  2. Kysy neuvoa kokeneilta tekijöiltä.
  3. Harjoittele tekniikkaa riittävästi jo ennen aloittamista.
  4. Hanki hyvä kamera ja opettele kuvaaminen ja editointi.
  5. Ala rohkeasti kokeilla.

 

 

Moni törmää hiihtoladulla kummallisiin vihanpurkauksiin. Latuetiketin hallitseminen auttaa huomioimaan kanssahiihtäjiä. 

Viime vuosien melko vähälumiset talvet ovat merkinneet sitä, että suomalaisten hiihtomahdollisuudet ovat jääneet vähäisiksi. Monella hiihtäjällä on siksi kova paine saavuttaa haluamansa hiihtokilometrit lyhyessä ajassa.

Viime aikoina yleisöpalstoilla on julkaistu kirjoituksia ihmeellisistä vihanpurkauksista ja selkkauksista suksiladuilla. Hiihtohulluus nimittäin aiheuttaa laturaivon: asialliset käytössäännöt unohtuvat monilta hiihtobaanalla. 

Lue myös: Nämä talvivammojen ehkäisykeinot unohtuvat liian usein

Kun ladulla ulkoilevat kaikenikäiset ja -kuntoiset, yhteentörmäyksiä saattaa syntyä. Päivittäistä hiihtotavoitetta saavuteltaessa hiihtäjä saattaa etenkin väsyneenä ärsyyntyä vaikkapa edessä olevan hitaasta vauhdista. Näin tilanne on valmis vihaiselle tunteenpurkaukselle, joka voi johtaa jopa rajuun ylilyöntiin. 

Latuetiketin hallitseminen auttaa ymmärtämään ja huomioimaan kanssaliikkujia. Pienten kirjoittamattomien sääntöjen muistaminen tekee latukäyttäytymisestä miellyttävämpää kaikille. 

Näitä seitsemää sääntöä noudattamalla lähdet ladulta hymyssä suin. Katso video alta: 

Lue myös: Ethän ole latutörppö? 4 vinkkiä oikeaan tyyliin

Lähde: Fischer, Electrofit