Erkki Ojala on tehnyt nelisenkymmentä pärekoria, mutta yhtään ei ole vielä liiennyt myyntiin.

Erkki "Eke" Ojala innostui perinnekäsitöihin Päivölän kansanopiston kurssilla. Nyt syntyy vaikka mitä, muun muassa pärekori alusta alkaen.

Valkeakosken Ritvalan kylässä asuvalla Erkki ”Eke” Ojalalla on omassa käytössään kymmenkunta itse tehtyä pärekoria. Niissä on hyvä säilyttää kaikenlaisia työkaluja ja käsityötarvikkeita. Hän on myös tehnyt kolmisenkymmentä koria lahjaksi sukulaisilleen ja tuttavilleen.

Ojala on opetellut korinteon työväenopiston kursseilla. Nykyään pärekorikurssit ovat varsin suosittuja.

Ensin tehdään päreet

Koska valmiita päreitä ei voi ostaa mistään, kurssi alkaa päreiden ”kiskomisella” männyn kappaleesta:  0,8-1,2 metriä pitkästä ja 4x4-senttisestä säleestä. Puun on oltavaa kosteaa.

Säleestä kiskotaan – syitä myöten – millimetrin ohuita päreitä.

– Kuuluu hieno sirinä, kun se onnistuu, Ojala sanoo.

Yhteen pärekoriin tarvitaan noin 15 pärettä.  Konkarikorintekijä voi saada kiskottua ne kaikki yhdestä säleestä.

Kun päreet ovat koossa, edetään seuraavasti:

  1. Kokoa alkuristikko eli korin pohja.
  2. Taita päreet ylöspäin  – ne rusahtavat mutta eivät katkea – ja lähde nostamaan vaakapäreillä korin kehää noin 20 senttiin.
  3. Taittele lukituspäreen korin suuhun, vuoroin sisä- ja ulkopuolelle.
  4. Ota kaksi koivun vesaa ja kierrä niitä, kunnes rakenne murtuu kuin vihdan pannassa-
  5. Pujota vesat kumpaankin reunaan. Sanka syntyy, kun toinen vesa kieputetaan toisen ympärille ja palataan takaisin lähtöreunaan.

Erkki Ojala on huomannut , että monet pitävät lahjaksi saamaansa pärekoria kirjahyllyllä koristeena.

– Vaikka pärekorihan kestää mitä vaan!

Tämän hän on kokeellisesti todistanut.

– Täytin kerran pikkukorin 11 kiloa painavilla kivillä ja jätin sen ulos sateeseen ja paisteeseen kymmeneksi päiväksi. Sanka vain vähän meni vinkkeliin, Erkki "Eke" Ojala sanoo.

Lue lisää Erkki Ojalasta ET-lehden numerosta 3/2017. Pääset tutustumaan digilehteen täällä.

Kämmekkäät lämmittävät, kun lapaset ovat jo liikaa, mutta paljain käsinkään ei tarkene.

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi
Yksi koko: Kämmekkään ympärys kämmenen kohdalla on noin 19 cm
Langanmenekki: 100 g Novita Wool petroolia (191)
Sukkapuikot: nro 3 tai käsialan mukaan.

Mallineuleet:

Joustinneule suljettuna neuleena: neulo *1 o, 2 n, 1 o*, toista *–*. Neulo nurjalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
Pitsineule: neulo ruutupiirroksen ja ohjeen mukaan. Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki krs:t oikein.
Tiheys: 25 s sileää neuletta = 10 cm
Huomioitavaa: Kämmekkäät neulotaan suljettuna neuleena sormista ranteeseen päin.

Vasemman käden kämmekäs:

Luo 47 s ja jaa silmukat neljälle puikolle seuraavasti: I puikolle 13 s, II puikolle 10 s, III puikolle 12 s ja IV puikolle 12 s. Aloita pitsineule ja joustinneule ruutupiirroksen 1. krs:lta seuraavasti: neulo I ja II puikon s:illa pitsikuvio (23 s + 2 s) ruutupiirroksen mukaan, neulo *1 o, 2 n, 1 o * ja toista *–* krs loppuun (III ja IV puikko). Työssä on nyt 49 s. Toista pitsineuleessa ruutupiirroksen krsia 1–12.

Kun joustinneuleen korkeus on 2,5 cm, neulo jatkossa joustinneuleen s:illa (= 24 s) sileää neuletta ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut sileää neuletta 2,5 cm, ota seuraavalla kerroksella
III puikon alusta 8 s odottamaan esim. langalle peukaloaukkoa varten ja luo odottamaan jätettyjen s:iden tilalle uudet 8 s.

Jatka edelleen sileää neuletta ja pitsineuletta kuten aiemmin. Kun olet peukaloaukon jälkeen neulonut noin 5 cm, neulo sileän neuleen s:illa joustinneuletta kuten alussa ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut joustinneuletta noin 7 cm ja olet viimeksi neulonut ruutupiirroksen 12. krs:n, päätä s:t joustavasti. 

Oikean käden kämmekäs:

Neulo vasemman käden peilikuvana. Eli neulo I ja II puikon s:illa sileää neuletta (= 24 s) ja III ja IV puikon s:illa pitsineuletta (= 25 s). Tee peukaloaukko II puikon loppuun.

Peukalo: Ota peukaloaukkoon odottamaan jätetyt s:t puikolle ja poimi lisäksi peukaloaukosta 12 s = 20 s.

Jaa s:t 3 puikolle ja neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 2 cm. Neulo vielä joustinneuletta suljettuna neuleena 2 cm ja päätä s:t joustinneuletta neuloen.

Ohjetiedustelut

Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14

Lankatiedustelut

Novita (05) 744 3335
ma–pe 9–16,
www.novita.fi

 

Tuohityöt ovat perinteisiä suomalaisia käsitöitä, jotka vaativat taitoa ja sorminäppäryyttä. Mutta yksinkertaiset ja pelkistetyt ovat usein kaikkein kauneimpia, kuten tämä helppo tuohikranssi.

Graafinen suunnittelija Tiina Rinne on sekä tehnyt että kuvannut tuohikranssin. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia. Tiina on julkaissu monta kädentaitoaiheista kirjaa.

– Neljä vuodenaikaamme antavat loputtomasti mahdollisuuksia käsillä tekemistä rakastaville. Vuoden kiertokulkua kannattaa seurata, sillä jokaisella materiaalilla on oma paras aikansa. Risut ja pajut taipuvat parhaiten keväällä, tuohi kiskotaan keskikesällä. Monet materiaalit löytyvät lähimetsästä tai ojan pientareelta, Tiina Rinne toteaa.

Tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa, jolloin se on pehmeää, taipuisaa ja kauniin kellertävää. Tuohi kerätään kaadetuista tai kaadettavaksi tarkoitetuista puista, ja maanomistajalta on saatava lupa keräämiseen. Tuohta ei koskaan saa ottaa elävästä puusta, sillä se on elintärkeää koivun hyvinvoinnille. 

Kiedo notkeista, pitkistä riippakoivun oksista kranssin sisus. Päällystä se sävykkäällä valkealla tuohella. Risut urpuineen pilkahtelevat kauniisti tuohikierteiden välistä.

Näin teet tuohi-risukranssin

Tarvikkeet:

  • taipuisia koivunoksia
  • tuohinauhaa
  • rautalankaa (puolalankaa)
  • pellavalankaa
  • parsinneula
  • oksasakset
  • sivuleikkurit
  • sakset
  • pellavanarua
  1. Taivuta muutamasta pitkästä koivunoksasta rengas ja sido se rautalangalla ympyräksi. Lisää uusi nippu oksia renkaan päälle ja sido rautalangalla. Jatka, kunnes kranssi on haluamasi paksuinen.
  2. Kieputa tuohinauhaa risuisen pohjan ympärille tiiviisti, kuitenkin niin, että pohjan risut pilkottavat tuohien välistä ympyrän ulkoreunoilla. 
  3. Jatka tuohinauhaa ompelemalla kaksi päätä pellavalangalla. Jätä jatkoskohdat nurjalle puolelle.
  4. Tee pellavanarusta ripustuslenkki ja kiinnitä  se tuohinauhaan kranssin nurjalle puolelle.

Tiina Rinne: Pellavasydän ja käpykranssi, Gummerus.

Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita luonnonmateriaalien käyttämiseen koristeissa, eri vuodenaikojen mukaan. Tuohesta voi tehdä oviverhon, boolikauhan, ruukunsuojuksen ja servettirenkaan. Pajusta saa vadin, aidan tai kranssin. Risuista ja varvuista voi kasata vaikka metson pihalle tai ihania luutia. Myös järvikaislasta on monia inspiroivia ohjeita.

Kirjan selkeät ohjeet antavat tekeville käsille iloa ja intoa omien koristeiden tekoon. Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

Viherkasvien ruukuista tulee kauniita, kun ne maalataan betonimaalilla ja kullan sävyllä.

Ruukkujen maalaamiseen tarvitset

  • kukkaruukkuja
  • Betoni Efektimaalia ja kuultovärejä (samassa Sinellin pakkauksessa)
  • Plus Color akryylimaaleja: kultaa ja valkoista
  • sivellin

Näin maalaat ruukkuja

1. Pese vanhat ruukut ja anna kuivua. Maalit tarttuvat parhaiten saviruukkuihin. Lasitettuihin ruukkuja kannattaa maalata ensin ohuelti ja antaa kuivua, seuraava maalikerros tarttuu jo paremmin.

Tarvikkeet.
Tarvikkeet.

2. Jos haluat raitoja tai maalata vain osan ruukusta, niin suojaa ruukkua maalarinteipillä, maalaa ja anna kuivua. Poista maalarinteippi. Kultamaali ja valkoinen maali maalattiin tässä kahteen kertaan, jolloin maali peittää hyvin tummankin pohjan.

Suojaa ruukku teipillä, jos haluat maalata esimerkiksi raitoja.
Suojaa ruukku teipillä, jos haluat maalata esimerkiksi raitoja.

3. Betonimaali maalataan tavalliseen tapaan ja annetaan kuivua. Maalaus tehtiin kaksi kertaa pensselillä. Lopuksi valmiin pinnan voi elävöittää betonisemmaksi töpöttämällä pakkauksessa olevaa vaaleaa ja tummaa väriä kuivuneen betonin pintaan. 

Uudistuneessa ET-lehdessä 6/2017 kiva amppeliohje. Digilehteen voit tutustua täällä.

 

Åbolandin lapaset neulotaan hillityllä harmaalla ja valkoisella. Tee itselle tai lahjaksi!

Åboland-lapaset

Malli: Perinteinen

Työohje: Taito Pirkanmaa

Koko: Naisen lapanen

Tarvikkeet:

  • Taito Pirkanmaa Oy:n paksua Pirkka-lanka tex 285 x 2 (100 % WO, vyyhti 100 g, 170 m)
  • valkoinen (101) 100 g
  • vaaleanharmaa (212) 50 g
  • harmaa (320) 50 g
  • sukkapuikot no 3

Neuletiheys: 10 x 10 cm = 26 s ja 27 krs. Kokeile tiheyttä ja vaihda puikot tarvittaessa käsialan mukaan. Jos haluat isommat lapaset, vaihda isommat puikot.

Neulominen: Luo valkoisella 48 s ja neulo 2n 2o joustinneuletta 30 krs. Katso raidoitus piirroksesta (alla). Lisää resorin viimeisellä kerroksella tasavälein 13 s (yht. 61 s). Aloita kirjoneule piirroksen mukaan, samoin peukalokiila. Kun kiila on valmis, ota peukalon silmukat apulangalle ja jatka kirjoneuletta lapasen suora osuus loppuun. Aloita kärkikavennukset, kavenna aina 1 silmukan päässä reunasta; 1. ja 3. puikon alussa 2 s ylivetäen ja 2. ja 4. puikon lopussa 2 s yhteen neuloen. Kun puikoilla on jäljellä yht. 7 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja kiristä. Neulo toinen lapanen peilikuvaksi.

Peukalo: Poimi apulangalta ja peukaloaukon reunasta silmukat puikoille (23 s) ja neulo peukalo piirroksen mukaan. Tee kavennukset samoin kuin kämmenosassa.

Viimeistely: Päättele langanpäät ja höyrytä lapaset kevyesti.

Hoito: Pese neule käsin viileässä 30°, tasalämpöisessä vedessä miedolla pesuaineella kevyesti puristellen. Lämpötilan vaihtelut ja kova hankaus aiheuttavat villan vanumisen. Muotoile kosteana oikeaan muotoon. Kuivaa tasaisella alustalla ilmavassa paikassa. Höyrytä kevyesti.                                          

Materiaali ja ohjetiedustelut:
Taito Pirkanmaa Oy, Vuolteentori 2, 33100 Tampere, 03 225 1420, taitopirkanmaa@taitopirkanmaa.fi, www.taitopirkanmaa.fi

Mallin kopiointi ja kaupallinen valmistus on kielletty.