Ari Kangasniemen poronnahasta ja sarvista tehty tilataideteos Aurinko-jumala sijaitsee rovaniemeläisessä Wakkanai sushi -ravintolassa. Arin valaisimia on myös helsinkiläisessä Saaga-ravintolossa Bulevardilla.

Kangasniemet tekevät Rovaniemellä Saarenkylän rauhassa porosta sarvi- ja nahkatöitä. Niitä tilataan niin Saksaan kuin Saariselälle. Osa menee ravintoloihin ja hotelleihin, osa yksityisille. Lue ja ihmettele.

Kangasniemien käsien läpi kulkevat vuodessa useamman sadan poron nahat, luut ja sarvet.

– Poro käytetään viimeistä kynttä myöten käsitöihin. Poronsarvi on puuta kovempaa, täysin uniikkia materiaalia. Kahta samanlaista puukotuppea ei pystyisi tekemään, sillä väri ja muoto vaihtelevat, Ari Kangasniemi toteaa.

Tämä asettaa tietysti rajoituksiakin tekemiselle.

– Esimerkiksi kun sarvilampun johdot peitetään viisi senttiä pitkillä ontoilla sarvipalasilla, pitää niiden olla melko suoria. Yhteen lamppuun tarvitaan noin 80 palaa, joten suoraa sarvea tarvitaan nelisen metriä. Tuhannesta kilosta sarvea vain toista sataa kiloa sopii lamppuihin, Jukka Kangasniemi kertoo.

Näyttävä lamppu maksaa sadoista euroista tuhansiin euroihin.
Näyttävä lamppu maksaa sadoista euroista tuhansiin euroihin.

Parhaillaan Jukka ja Ari kokoavat Rovaniemen Saarenkylän pajallaan jyhkeää poronsarvilamppua hirvaan eli urosporon sarvista. Lampussa on kymmenet poronsarvet. Työ sujuu sedältä ja veljenpojalta jouhevasti, sillä Jukka on ollut Ari-sedällään oppisopimuskoulutuksessa kolme vuotta ja on nyt firman työntekijä.

Sarvivalaisimia tilataan paljon isoihin kelomökkeihin ja hotelleihin. Jukalla ja Arilla onkin 75 sarvivalaisimen tilausta odottamassa. Näyttävä lamppu maksaa sadoista tuhansiin euroihin koosta riippuen. Jos raaka-aineet ovat valmiina, valaisimen tekee päivässä.

– Kerran tehtailin kymmenen lamppua puolessatoista viikossa. Joskus pitää tehdä pakollakin, eikä tämä aina ole vain mukavaa luovaa puuhastelua, Ari myhäilee.

Turistit puuhapajassa

Koru- ja taidekäsityö A.Kangasniemen luova johtaja on kuitenkin rouva Irene Kangasniemi. Hän ideoi ja pojat toteuttavat.

Työnjako Jukan, Arin ja Irenen kesken on luontevaa. Pojat käsittelevät sarvet ja luut ja tekevät niistä niin kuksia, kuppeja kuin koruaihioitakin. Kaulakoruaihioita hiotaan ja kiillotetaan satoja sarjassa.

Irene tekee poronnahasta rumpuja, pussukoita ja vaikka vaatteita, jos joku pyytää. Koristekuviot hän piirtää tuotteisiin polttokynällä. Eniten Ireneä työllistävät silti turistit, sillä Arin ja Jukan työhuoneen vieressä on Irenen Ideapaja.

– Eräänä vuonna meillä kävi saksalaisia arkkitehtejä, jotka olivat tilanneet jostakin päin Pohjois-Suomea hulppean harmaasta kelosta valmistetun kylpylärakennuksen. Meiltä he halusivat valaisimet, jotka jollakin tavalla muistuttaisivat vesipisaraa. He antoivat Arille vapaat kädet ja olivatkin tyytyväisiä lopputulokseen.

Irenen tehtäväksi jäi keksiä valaisimelle lappilainen nimi. Nyt Poronkyynel-valaisin ilahduttaa kylpyläasiakkaita jossain päin Saksaa. 

Irenen mielestä Arin luovuus näkyy siinä, että hän tuntee sarven muodon, ominaisuudet ja mihin kaikkeen se taipuu.

– Ari haluaa kunnioittaa materiaalia itsessään. 

Poronkyynel-valaisin.
Poronkyynel-valaisin.

Käsityötä Moskovaan, poroisännälle ja vauvalle

Keväällä 2015 Kangasniemet tekivät isohkon somistustyön Moskovaan. 

– Tämän seinälampetin (kuva alla) materiaaleina ovat poronsarvi, poron raakanahka sekä kalannahka. Työn tilaaja oli löytänyt nettisivuiltamme kuvia Arin valmistamista valaisimista. Hän saapui meille tulkin ja vaimonsa kanssa ja tilasi monenlaisia valaisimia. Hän osti myös Aistien Lappi -näyttelyssä olleen Ruskanpiilo-nimisen teokseni, Irene muistelee.

Ari valmisti valaisimia koko kevään ja asiakas tuli tarkistamaan työt syksyllä 2014, minkä jälkeen työt lähtivät kohti Moskovaa.

Joskus Kangasniemet saavat mielenkiintoisia pyyntöjä. Kuusamossa sijaitseva Palosaaren Poro- ja Kalastustila pyysi Ireneä polttopiirtämään poronnahalle havainnekuvan poroaidasta kaikkine lisukkeineen.

– Kun farmille tulee esimerkiksi koululaisryhmiä, on poroisännän helpompi havainnollistaa, millainen on poroaita siuloineen (mistä porot ajetaan kaarteeseen) ynnä muine aitarakennelmineen. Tällä teoksella yritin siis havainnollistaa, mitä kaikkea porojen kokoamiseen ja niiden lajitteluun tarvitaan, Irene kertoo.

Kangasniemien töistä kenties herttaisin on Jukan valmistama perinteinen saamelainen lapsen kehto, eli komsio. Jukka valmisti sen pian kaksi vuotta täyttävälle Laura-tyttärelleen. Komsion perusrakenteen Jukka veisti kuivatetusta mäntypuun kappaleesta. Hän poisti puun kappaleesta keskiosan, jolloin puuhun jäi pohja ja reunat. Koppaosaan hän kiinnitti taivutetut puurimat.

– Komsiopuun pitää kuivua hyvin, hyvin kauan, ennen kuin sitä voi alkaa muotoilla, Irene kertoo. 

Lopuksi Jukka ompeli Irenen avustamana komsioon suojuksen poron sisnanahasta eli päällysti komsion nahalla. Luuosat tehtiin poronsarvesta ja niihin ommeltiin kannatinnauhat.

 

Tässä vielä muutamia esimerkkejä Kangasniemien töistä:

Ari ja Jukka valmistivat kuvan valaisimen poronsarvesta. Vieressä on Irenen poron raakanahasta valmistama valaisin. Valaisimet ovat Saariselällä Kakslauttasessa ylellisessä mökissä, johon on yhdistetty hirsinen mökki ja iglurakennelma.
Ari ja Jukka valmistivat kuvan valaisimen poronsarvesta. Vieressä on Irenen poron raakanahasta valmistama valaisin. Valaisimet ovat Saariselällä Kakslauttasessa ylellisessä mökissä, johon on yhdistetty hirsinen mökki ja iglurakennelma.

 

Tämä punainen poronnahasta tehty verhokappa on Lapin Safareiden edustustilassa Saariselällä.  – Heidän yhdessä logossaan on kuvattuna porot vastakkain ja tein tämän verhon heidän toivomaansa kuva-aihetta eli poroa käyttäen, Irene kertoo.
Tämä punainen poronnahasta tehty verhokappa on Lapin Safareiden edustustilassa Saariselällä. – Heidän yhdessä logossaan on kuvattuna porot vastakkain ja tein tämän verhon heidän toivomaansa kuva-aihetta eli poroa käyttäen, Irene kertoo.

 

Tämän Kaamosverhon Irene valmisti mustasta poronnahasta. – Poronnahka on erinomaista materiaalia verhoihin. Tämä verho on yksityisomistuksessa.
Tämän Kaamosverhon Irene valmisti mustasta poronnahasta. – Poronnahka on erinomaista materiaalia verhoihin. Tämä verho on yksityisomistuksessa.

Ompele raikkaan väriset päälliset vaikka puutarhatuolin tyynyihin tai parvekkeelle. Katso ohjeet istuintyynynpäälliseen ja koristetyynynpäälliseen. 

Tyynynpäällisiin tarvitset:

  • istuintyynyyn vihreää homesuojattua kangasta 56 x 107 cm:n pala 
  • koristetyynyyn roosaa kangasta 74 x 50 cm ja päätyihin 5 x 136 cm vihreää kangasta
  • kankaiden väristä ompelulankaa
  • ommeltavaa tarranauhaa istuintyynyyn n. 46 cm ja koristetyynyyn 40 cm
  • ompelukone
  • sakset
  • mitta
  • nuppineuloja

Näin ompelet istuintyynyn 

Koko: Tässä tyynyn koko 50 x 44 cm, paksuus n. 3 cm. Sovita omaan tyynyysi sopivaksi.

  1. Leikkaa 56 x 107 cm:n pala vihreästä kankaasta.
  2. Taita kumpaankin lyhyeen päähän 2 x 2 cm:n päärmeet ja ompele päärmeen reunasta suoralla ompeleella. Kiepauta kangaskaitale tyynyn päälle (nurja puoli päällä) ja laita reunat takana päällekkäin, kiinnitä aukko nuppineuloilla. Täyttöaukko tulee noin 15 cm:n päähän toisesta reunasta, neulaa molemmat sivut yhteen. Ota tyyny pois kankaan sisältä ja ompele sivusaumat suoralla ompeleella 1 cm:n saumanvaralla. Huolittele saumanvarat yhteen siksakilla.
  3. Ompele kaikkiin kulmiin poikittaiset tyynyn paksuuden mittaiset poikittaiset ompeleet, tässä n. 3 cm (kuva alla).
  4. Käännä tyynynpäällinen oikeinpäin. Ompele tarranauhat keskelle pujotusaukkoa suoralla ompeleella reunoistaan. Voit tikata suoralla ompeleella loppuaukon reunat yhteen, tarraukon päistä (kuva alla). 

Näin ompelet koristetyynyn

Koko: Tässä 48 x 33 cm ja tyynyn koko 45 x 30 cm.
Vinkki! Sovita päällinen omaan tyynyysi sopivaksi. Varaa kangasta tyynyn ympärys + 8 cm x tyynyn leveys + 2 cm. 

  1. Leikkaa roosasta kankaasta 50 x 74 cm:n pala.
  2. Taita kumpaankin lyhyeen päähän 2 x 2 cm:n päärmeet ja ompele päärmeen reunasta suoralla ompeleella. Kiepauta kangaskaitale tyynyn päälle (nurja puoli päällä) ja laita reunat takana päällekkäin, kiinnitä aukko nuppineuloilla. Täyttöaukko tulee noin 5 cm:n päähän toisesta reunasta, neulaa molemmat sivut yhteen parilla nuppineulalla odottamaan vihreitä päätypaloja. Pujota tyyny pois kankaan sisältä.
  3. Leikkaa vihreästä kankaasta 2 kpl: 5 cm x 68 cm. Taita kaitaleet erikseen kaksinkerroin (34 x 5 cm) ja ompele lyhyt sivu ja toinen pitkä sivu yhteen. Ompele toinen kpl samoin, käännä oikeinpäin ja silitä.
  4. Ota tyynyn toisesta päädystä nuppineulat pois ja pujota valmis vihreä kaitale päätyyn (sisälle) risareunat tasan, neulaa pääty uudelleen, kaitale kiinnittyy samalla. Valmistele toinen pääty samoin.
  5. Ompele päädyt suoralla ompeleella 1 cm:n saumanvaralla yhteen ja huolittele saumanvarat yhteen. Käännä tyynynpäällinen aukosta oikeinpäin.  Päädyissä on nyt vihreät litteät kaitaleet somisteena.
  6. Ompele täyttöaukkoon tarranauha.
  7. Kirjo valmis tyynyn päälliosa kukkasin (ohjeet ET-lehdessä nro 7/2017). 

Tiedustelut:
Ohjeet Anne Sneck arkisin klo 9–15, 0500 812135
Eurokangas, 044-759 2251 tai www.eurokangas.fi
 

Kämmekkäät lämmittävät, kun lapaset ovat jo liikaa, mutta paljain käsinkään ei tarkene.

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi
Yksi koko: Kämmekkään ympärys kämmenen kohdalla on noin 19 cm
Langanmenekki: 100 g Novita Wool petroolia (191)
Sukkapuikot: nro 3 tai käsialan mukaan.

Mallineuleet:

Joustinneule suljettuna neuleena: neulo *1 o, 2 n, 1 o*, toista *–*. Neulo nurjalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
Pitsineule: neulo ruutupiirroksen ja ohjeen mukaan. Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki krs:t oikein.
Tiheys: 25 s sileää neuletta = 10 cm
Huomioitavaa: Kämmekkäät neulotaan suljettuna neuleena sormista ranteeseen päin.

Vasemman käden kämmekäs:

Luo 47 s ja jaa silmukat neljälle puikolle seuraavasti: I puikolle 13 s, II puikolle 10 s, III puikolle 12 s ja IV puikolle 12 s. Aloita pitsineule ja joustinneule ruutupiirroksen 1. krs:lta seuraavasti: neulo I ja II puikon s:illa pitsikuvio (23 s + 2 s) ruutupiirroksen mukaan, neulo *1 o, 2 n, 1 o * ja toista *–* krs loppuun (III ja IV puikko). Työssä on nyt 49 s. Toista pitsineuleessa ruutupiirroksen krsia 1–12.

Kun joustinneuleen korkeus on 2,5 cm, neulo jatkossa joustinneuleen s:illa (= 24 s) sileää neuletta ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut sileää neuletta 2,5 cm, ota seuraavalla kerroksella
III puikon alusta 8 s odottamaan esim. langalle peukaloaukkoa varten ja luo odottamaan jätettyjen s:iden tilalle uudet 8 s.

Jatka edelleen sileää neuletta ja pitsineuletta kuten aiemmin. Kun olet peukaloaukon jälkeen neulonut noin 5 cm, neulo sileän neuleen s:illa joustinneuletta kuten alussa ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut joustinneuletta noin 7 cm ja olet viimeksi neulonut ruutupiirroksen 12. krs:n, päätä s:t joustavasti. 

Oikean käden kämmekäs:

Neulo vasemman käden peilikuvana. Eli neulo I ja II puikon s:illa sileää neuletta (= 24 s) ja III ja IV puikon s:illa pitsineuletta (= 25 s). Tee peukaloaukko II puikon loppuun.

Peukalo: Ota peukaloaukkoon odottamaan jätetyt s:t puikolle ja poimi lisäksi peukaloaukosta 12 s = 20 s.

Jaa s:t 3 puikolle ja neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 2 cm. Neulo vielä joustinneuletta suljettuna neuleena 2 cm ja päätä s:t joustinneuletta neuloen.

Ohjetiedustelut

Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14

Lankatiedustelut

Novita (05) 744 3335
ma–pe 9–16,
www.novita.fi

Tuohityöt ovat perinteisiä suomalaisia käsitöitä, jotka vaativat taitoa ja sorminäppäryyttä. Mutta yksinkertaiset ja pelkistetyt ovat usein kaikkein kauneimpia, kuten tämä helppo tuohikranssi.

Graafinen suunnittelija Tiina Rinne on sekä tehnyt että kuvannut tuohikranssin. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia. Tiina on julkaissu monta kädentaitoaiheista kirjaa.

– Neljä vuodenaikaamme antavat loputtomasti mahdollisuuksia käsillä tekemistä rakastaville. Vuoden kiertokulkua kannattaa seurata, sillä jokaisella materiaalilla on oma paras aikansa. Risut ja pajut taipuvat parhaiten keväällä, tuohi kiskotaan keskikesällä. Monet materiaalit löytyvät lähimetsästä tai ojan pientareelta, Tiina Rinne toteaa.

Tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa, jolloin se on pehmeää, taipuisaa ja kauniin kellertävää. Tuohi kerätään kaadetuista tai kaadettavaksi tarkoitetuista puista, ja maanomistajalta on saatava lupa keräämiseen. Tuohta ei koskaan saa ottaa elävästä puusta, sillä se on elintärkeää koivun hyvinvoinnille. 

Kiedo notkeista, pitkistä riippakoivun oksista kranssin sisus. Päällystä se sävykkäällä valkealla tuohella. Risut urpuineen pilkahtelevat kauniisti tuohikierteiden välistä.

Näin teet tuohi-risukranssin

Tarvikkeet:

  • taipuisia koivunoksia
  • tuohinauhaa
  • rautalankaa (puolalankaa)
  • pellavalankaa
  • parsinneula
  • oksasakset
  • sivuleikkurit
  • sakset
  • pellavanarua
  1. Taivuta muutamasta pitkästä koivunoksasta rengas ja sido se rautalangalla ympyräksi. Lisää uusi nippu oksia renkaan päälle ja sido rautalangalla. Jatka, kunnes kranssi on haluamasi paksuinen.
  2. Kieputa tuohinauhaa risuisen pohjan ympärille tiiviisti, kuitenkin niin, että pohjan risut pilkottavat tuohien välistä ympyrän ulkoreunoilla. 
  3. Jatka tuohinauhaa ompelemalla kaksi päätä pellavalangalla. Jätä jatkoskohdat nurjalle puolelle.
  4. Tee pellavanarusta ripustuslenkki ja kiinnitä  se tuohinauhaan kranssin nurjalle puolelle.

Tiina Rinne: Pellavasydän ja käpykranssi, Gummerus.

Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita luonnonmateriaalien käyttämiseen koristeissa, eri vuodenaikojen mukaan. Tuohesta voi tehdä oviverhon, boolikauhan, ruukunsuojuksen ja servettirenkaan. Pajusta saa vadin, aidan tai kranssin. Risuista ja varvuista voi kasata vaikka metson pihalle tai ihania luutia. Myös järvikaislasta on monia inspiroivia ohjeita.

Kirjan selkeät ohjeet antavat tekeville käsille iloa ja intoa omien koristeiden tekoon. Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

Viherkasvien ruukuista tulee kauniita, kun ne maalataan betonimaalilla ja kullan sävyllä.

Ruukkujen maalaamiseen tarvitset

  • kukkaruukkuja
  • Betoni Efektimaalia ja kuultovärejä (samassa Sinellin pakkauksessa)
  • Plus Color akryylimaaleja: kultaa ja valkoista
  • sivellin

Näin maalaat ruukkuja

1. Pese vanhat ruukut ja anna kuivua. Maalit tarttuvat parhaiten saviruukkuihin. Lasitettuihin ruukkuja kannattaa maalata ensin ohuelti ja antaa kuivua, seuraava maalikerros tarttuu jo paremmin.

Tarvikkeet.
Tarvikkeet.

2. Jos haluat raitoja tai maalata vain osan ruukusta, niin suojaa ruukkua maalarinteipillä, maalaa ja anna kuivua. Poista maalarinteippi. Kultamaali ja valkoinen maali maalattiin tässä kahteen kertaan, jolloin maali peittää hyvin tummankin pohjan.

Suojaa ruukku teipillä, jos haluat maalata esimerkiksi raitoja.
Suojaa ruukku teipillä, jos haluat maalata esimerkiksi raitoja.

3. Betonimaali maalataan tavalliseen tapaan ja annetaan kuivua. Maalaus tehtiin kaksi kertaa pensselillä. Lopuksi valmiin pinnan voi elävöittää betonisemmaksi töpöttämällä pakkauksessa olevaa vaaleaa ja tummaa väriä kuivuneen betonin pintaan. 

Uudistuneessa ET-lehdessä 6/2017 kiva amppeliohje. Digilehteen voit tutustua täällä.