Langoilla voi tehdä muutakin kuin vaatteita. Liisa Hietanen virkkaa sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. 

Liisa Hietasen virkattuja veistoksia on esillä Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelyssä. Näyttely on avoinna 26.11.2016 – 5.3.2017.

Näin Liisa kertoo töistään:

"Virkkasin ensimmäisen tekstiiliveis­toksen muutama vuosi sitten, ekaluokan opettajani hahmon. Ajatus syntyi, kun mietin, kuinka erilaista ekaluokkalaisella on nyt ja yli 20 vuotta sitten. Yhdistin hahmoon piirtei­tä muistakin opettajistani, ja Pirkko on vain keksitty nimi.

Opettajani vuodelta 1988 on jäänyt vahvasti mieleeni, sillä hän oli seitsenvuotiaan perspektii­vistä ikivanha, tullut kuulemma eläkkeeltä jo pari kertaa takaisin töihin. Hän oli ankara ja meillä oli tiukka kuri, mutta minulla ei ole katkeria muisto­ja koulusta. Vahvoja ne ovat, ja aivan erilaisia kuin samanikäisillä ystävillä.

Pirkko ei ole kannanotto jonkin sys­teemin puolesta tai vastaan. Ehkä pohdin hänen kauttaan, että koulumaailmassa ei enää voisi olla hänen kaltaistaan hahmoa. Sijoitan opettajan ai­na näyttelyssä nurkkaan. Opettajalla ei ole enää samaa valta-asemaa kuin ennen.

Teos herättää aina iloisia reaktioita ja hilpeyttä, mutta ei Pirkolle naureta. Tekniikka kyllä yllättää. Kun Pirkko oli esillä Taidehallissa, irlantilainen mies sanoi tuntevansa hahmon. Se oli minusta hauskaa – opettajatyyppi on siis uskottava muual­lakin kuin Suomessa!

Pirkko-teos.
Pirkko-teos.

Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Viimeisin työni on virkattu jatkojohto Hyvää energiaa. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa.

Eh­kä haluankin kyseenalaistaa nopeuden ja tehok­kuuden vaatimusta. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin.

Virkkasin Pirkon nopeasti, kolmessa viikossa, ja ranteet ja etusormen nivelet olivatkin tosi kipei­nä. Nyt käytän ihmishahmoon aikaa muutaman kuukauden.

Lanka on hyvä materiaali. Sillä saa veistokselle samalla vaivalla muodon ja värin. Pirkossa on käytetty kaikenlaisia lankoja villasta akryyliin, sillä oikea väri on minulle hyvin tärkeä. Pirkon sisällä on tukirunko ja jaloissa painot, jotta se seisoo tukevasti jaloillaan.

Kasvot on vaikeinta saada mieluisiksi, ja oikean ilmeen saavuttami­nen vaatiikin paljon purkamista.

Iäkkäisiin ihmishahmoihin on helpompi saada luonne, ilme, uskottavuus, tarina ja persoona kuin nuoriin. Tykkään tarkkailla ihmisiä puistonpen­keillä, kauppahallissa ja kahviloissa, ja mieleeni jää paljon pieniä asioita, ilmeitä, asentoja ja vaat­teiden yksityiskohtia.

Seuraavaksi haluaisin tehdä taas ihmisen, vaik­kapa pariskunnan.”

Liisa Hietanen

Vuonna 1981 syntynyt  kuvataiteilija. Asuu Tampereella.

www.liisahietanen.com

Tunikamainen mekko on huoleton rannalla uimapuvun päällä ja kätevä kaupungilla kesähousujen ja t-paidan kanssa.

Koko:
38–42. Vaatteen rinnanympärys on 110 cm (mukana on väljyys), koko pituus olalta helmaan noin 80 cm ja helman ympärys on noin 142 cm.

Tarvikkeet:
Puuvilla- tai viskoosikangasta noin 90 cm (kankaan leveys vähintään 145 cm), ompelulankaa ja halutessasi vinonauhaa 2,5 m.
Huom! Marimekon Ananas-kangasta tarvitaan 150 cm, jos vaate leikataan poikittain kankaasta, kuten mallityössä on tehty.

  1. Suurenna pienoiskaavat luonnolliseen kokoon ohjeen mukaan, tee kaavaan tarvittavat muutokset.
  2. Sommittele kappaleet kankaalle ja leikkaa ne kaksinkertaiselta kankaalta (oikeat puolet vastakakkain), etu- ja takakappaleen keskikohta taitteille. Lisää kaikille sivuille 1 cm:n saumanvarat ja helmaan 2 cm:n saumanvara. Leikkaa kappaleet.
  3. Leikkaa muotokaitaleet, jos et käytä vinonauhaa.
  4. Aseta etu- ja takakappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele olat yhteen 1 cm:n saumanvaralla. Huolittele siksakilla.
  5. Ompele sivusaumat 1 cm:n saumanvaralla ja huolittele saumanvarat yhteen.
  6. Ompele muotokaitaleet ensin renkaiksi ja sitten kädenteille ja pääntielle 1 cm:n saumanvaralla oikeat puolet vastakkain. Huolittele kaitaleiden ulkoreunat siksakilla. Taita ja silitä muotokaitale oikeaan asentoon ja tikkaa suoralla ompeleella paininjalan etäisyydellä reunasta.
  7. Ompele helmaan päärme. Marimekon kankaassa helmaan taitettiin 2 x 1 cm:n päärme joka ommeltiin reunasta. Viskoosikankaan helma huoliteltiin siksakilla, ja nurjalle silitettiin 2 cm:n taite, joka ommeltiin koneella.

Näin käytät pienoiskaavaa

Suurenna pienoiskaava luonnolliseen kokoon muotoilupaperille, jossa on 5 cm x 5 cm ruudutus, tai piirrä tällainen ruudutus tavalliselle kaavapaperille.

Piirrä sitten kaava pienoiskaavasta suurempaan ruudutukseen niin, että pienoiskaavan 1 ruutu vastaa 5 cm x 5 cm ruutua. Tarkista, että pääntien ja kädentien kaaret tulevat tasaisiksi. Kaavassa näkyy puolikas etu- ja takakappaletta, taite on keskellä edessä/takana.

Piirrä etu- ja takakappaleet erikseen. Takakappaleen pääntie on korkeampi, muuten kaavat ovat tässä väljässä mallissa samanlaiset eli eteen ei ommella muotolaskoksia.

Mekon pituus olalta helmaan on noin 80 cm. Voit jatkaa tai lyhentää kaavaa sen mukaan, miten pitkän mekosta haluat. Jos haluat siitä pienemmän, poista ylimääräistä väljyyttä pari senttiä keskeltä edestä/keskeltä takaa. Jos poistat kaavan taitteelta esimerkiksi 2 cm, niin vaatteen ympärys pienenee kokonaisuudessaan 8 cm.

Yksi ruutu on 5 x 5 cm

Huolittele muotokaitaleilla

Jos huolittelet pääntien- ja kädenteiden reunat leikkaamalla kankaasta muotokaitaleet, piirrä niitä varten omat kaavat (katkoviivat kädentiellä ja pääntiellä).

Kaitaleen kaava on siis noin 1,5 cm leveä, ja kun lisäät kaitaleiden reunoille 1 cm:n saumanvarat, leveys on noin 3,5 cm. Voit myös käyttää kankaan väristä valmista vinonauhaa.

Tiedustelut:
Malli ja ohje: Anne Sneck, 0500 812135, arkisin 9–15
Ompelu: Heli Peltola
Tarvikkeet:
Eurokangas Petikko (09) 270 69131
Marimekko (09) 758 7244
Stockmann (09) 1211

Suunnitteletko uusia koristetyynyjä? Vai tarvitsetko kauniin käyttötyynyn? Esittelemme 29 upeaa teosta, joista saa ideoita omien tyynyjen valmistamiseen.

Näet tyynyt, kun klikkaat yllä olevan kuvan nuolia. 

Sporan neulekarnevaali -tapahtuma valtaa raitiolinjan 7B yhden vaunun lauantaina 10.6.

Käsitöiden tekeminen on hauskaa kotonakin, mutta vielä kivempaa se on porukassa. Helsingissä juhlistetaan kansainvälistä Knit in Public Dayta eli "Neuloi julkisesti -päivää" tulevana lauantaina.Sporan neulekarnevaali -tapahtumassa luodaan yhteistä taidetta raitiovaunuun. Kuka vain voi hypätä ratikkaan ja osallistua käsityön tekemiseen.

Tapahtuma järjestetään linjan 7B raitiovaunussa, joka lähtee Pasilan aseman pysäkiltä aamulla klo 9.52. Tapahtuma päättyy samalle pysäkille iltapäivällä klo 16.46.

Neulekarnevaaleilla luodaan teos yhteistyössä matkustajien ja HKL:n kanssa, ja se ilahduttaa raitiovaunumatkustajia kokonaisen viikon ajan. Pehmeästi koristellulla ratikalla voi matkustaa 17.6. saakka.

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä muotoilijoiden kollektiivi Concreatives ja HKL, ja se järjestetään kansainvälisen Knit in Public Dayn kunniaksi.

Concreatives on sosiaalista muotoilua tekevä muotoilijoiden kollektiivi ja yhteisöllisen kaupunkikulttuurin tekijä. Concreatives tekee tekstiiligraffiteja ja osallistavaa, urbaania taidetta. Concreatives tunnetaan muun muassa tekstiiligraffititeoksista Kalasataman ja Vuosaaren metroasemilla.

 

Raisiolainen Anne Poropat, 64, on himovirkkaaja. Neljässä vuodessa hän on virkannut 700 oksaa sinikelloja ja päivänkakkaroita.

”Ostin myyjäisistä neljä vuotta sitten villalankaperhosen. Aloin kehittää sitä kauniimpaa ja sirompaa, käytin merseroitua puuvillalankaa. Innostuin valtavasti, virkkasin 1 500 perhosta ja kyllästyin.

Sitten aloin virkata pieniä sinikelloja 0,8–2:n virkkuukoukulla. Siirryin ruusuihin, päivänkakkaroihin, unikoihin, neilikoihin ja fantasiakukkiin.

Neljässä vuodessa olen virkannut 700 oksaa sinikelloja ja päivänkakkaroita.

Kun äitini täytti 90, annoin hänelle 30 virkattua ruusua. Poikani valmistujaislahjaksi tein valtavan sinikellokimpun.

Virkatessa koen mielihyvää ja rauhoitun. Hauskinta on uuden kukan aloitus. Saan iloa, kun annan kukkia lahjaksi ystäville. Virkkaan melkein joka päivä 2–3 tuntia, kesällä vähemmän. Sormeni eivät koskaan kipeydy.

Yritän aina tehdä kukasta vielä kauniimman kuin edellisestä. Lempikukkani luonnossa on sinikello, mutta virkattuna päivänkakkara. Siitä saa luonnollisen näköisen.”

Video: Anne virkkaa upean sinikellon

Näin virkkaat päivänkakkaran

  • Halkaisija: Noin 6 cm.

  • Langanmenekki: Väri A, keltainen – 1,8 m; väri B, valkoinen – 9,1 m.

KESKUSTA:

Virkkaa aloitusrenkaaksi 4 kjs värillä A ja sulje renkaaksi virkkaamalla 1 ps 1. kjs:aan.
1. krs: 1 kjs (lasketaan 1 ks:ksi). 7 ks renkaaseen, sulje krs virkkaamalla 1 ps alun 1 kjs:aan.
2. krs: 3 kjs (lasketaan 1 p:ksi), 1 p samaan s:aan kuin ed. ps (s:aan, joka sulki 1. krs:n). 2 p jäljellä olevaan 7 ks:aan. Sulje krs värillä B virkkaa­malla 1 ps alun 3 kjs:n 3. kjs:aan.

Jatka värillä B.

TERÄLEHDET:

3. krs: [5 kjs, 1 pp, 5 kjs, 1 ps] samaan kjs:aan kuin ed. ps (s:aan joka sulki 2. krs:n). [1 ps, 5 kjs, 1 pp, 5 kjs, 1 ps] seur. 1 p:seen. Sulje krs virkkaamalla 1 ps 1 ps:aan.
4. krs: *3 ks seur. 5 kjs:n kaareen, 4 kjs, 1 pp 1 pp:seen, 4 kjs, 3 ks seur. 5 kjs:n kaareen. Jätä 1 ps väliin, 1 ps 1 ps:aan.* Toista *–* 15 kertaa.

Päättele.
 

Ohje Caitlin Sainion teoksesta 100 virkattua pitsikukkaa. Suom. Mirkka Santala. Moreeni 2014.


Katso lisää kuvia Annen virkatuista kukista täällä.