Langoilla voi tehdä muutakin kuin vaatteita. Liisa Hietanen virkkaa sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. 

Liisa Hietasen virkattuja veistoksia on esillä Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelyssä. Näyttely on avoinna 26.11.2016 – 5.3.2017.

Näin Liisa kertoo töistään:

"Virkkasin ensimmäisen tekstiiliveis­toksen muutama vuosi sitten, ekaluokan opettajani hahmon. Ajatus syntyi, kun mietin, kuinka erilaista ekaluokkalaisella on nyt ja yli 20 vuotta sitten. Yhdistin hahmoon piirtei­tä muistakin opettajistani, ja Pirkko on vain keksitty nimi.

Opettajani vuodelta 1988 on jäänyt vahvasti mieleeni, sillä hän oli seitsenvuotiaan perspektii­vistä ikivanha, tullut kuulemma eläkkeeltä jo pari kertaa takaisin töihin. Hän oli ankara ja meillä oli tiukka kuri, mutta minulla ei ole katkeria muisto­ja koulusta. Vahvoja ne ovat, ja aivan erilaisia kuin samanikäisillä ystävillä.

Pirkko ei ole kannanotto jonkin sys­teemin puolesta tai vastaan. Ehkä pohdin hänen kauttaan, että koulumaailmassa ei enää voisi olla hänen kaltaistaan hahmoa. Sijoitan opettajan ai­na näyttelyssä nurkkaan. Opettajalla ei ole enää samaa valta-asemaa kuin ennen.

Teos herättää aina iloisia reaktioita ja hilpeyttä, mutta ei Pirkolle naureta. Tekniikka kyllä yllättää. Kun Pirkko oli esillä Taidehallissa, irlantilainen mies sanoi tuntevansa hahmon. Se oli minusta hauskaa – opettajatyyppi on siis uskottava muual­lakin kuin Suomessa!

Pirkko-teos.
Pirkko-teos.

Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Viimeisin työni on virkattu jatkojohto Hyvää energiaa. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa.

Eh­kä haluankin kyseenalaistaa nopeuden ja tehok­kuuden vaatimusta. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin.

Virkkasin Pirkon nopeasti, kolmessa viikossa, ja ranteet ja etusormen nivelet olivatkin tosi kipei­nä. Nyt käytän ihmishahmoon aikaa muutaman kuukauden.

Lanka on hyvä materiaali. Sillä saa veistokselle samalla vaivalla muodon ja värin. Pirkossa on käytetty kaikenlaisia lankoja villasta akryyliin, sillä oikea väri on minulle hyvin tärkeä. Pirkon sisällä on tukirunko ja jaloissa painot, jotta se seisoo tukevasti jaloillaan.

Kasvot on vaikeinta saada mieluisiksi, ja oikean ilmeen saavuttami­nen vaatiikin paljon purkamista.

Iäkkäisiin ihmishahmoihin on helpompi saada luonne, ilme, uskottavuus, tarina ja persoona kuin nuoriin. Tykkään tarkkailla ihmisiä puistonpen­keillä, kauppahallissa ja kahviloissa, ja mieleeni jää paljon pieniä asioita, ilmeitä, asentoja ja vaat­teiden yksityiskohtia.

Seuraavaksi haluaisin tehdä taas ihmisen, vaik­kapa pariskunnan.”

Liisa Hietanen

Vuonna 1981 syntynyt  kuvataiteilija. Asuu Tampereella.

www.liisahietanen.com

Ompele raikkaan väriset päälliset vaikka puutarhatuolin tyynyihin tai parvekkeelle. Katso ohjeet istuintyynynpäälliseen ja koristetyynynpäälliseen. 

Tyynynpäällisiin tarvitset:

  • istuintyynyyn vihreää homesuojattua kangasta 56 x 107 cm:n pala 
  • koristetyynyyn roosaa kangasta 74 x 50 cm ja päätyihin 5 x 136 cm vihreää kangasta
  • kankaiden väristä ompelulankaa
  • ommeltavaa tarranauhaa istuintyynyyn n. 46 cm ja koristetyynyyn 40 cm
  • ompelukone
  • sakset
  • mitta
  • nuppineuloja

Näin ompelet istuintyynyn 

Koko: Tässä tyynyn koko 50 x 44 cm, paksuus n. 3 cm. Sovita omaan tyynyysi sopivaksi.

  1. Leikkaa 56 x 107 cm:n pala vihreästä kankaasta.
  2. Taita kumpaankin lyhyeen päähän 2 x 2 cm:n päärmeet ja ompele päärmeen reunasta suoralla ompeleella. Kiepauta kangaskaitale tyynyn päälle (nurja puoli päällä) ja laita reunat takana päällekkäin, kiinnitä aukko nuppineuloilla. Täyttöaukko tulee noin 15 cm:n päähän toisesta reunasta, neulaa molemmat sivut yhteen. Ota tyyny pois kankaan sisältä ja ompele sivusaumat suoralla ompeleella 1 cm:n saumanvaralla. Huolittele saumanvarat yhteen siksakilla.
  3. Ompele kaikkiin kulmiin poikittaiset tyynyn paksuuden mittaiset poikittaiset ompeleet, tässä n. 3 cm (kuva alla).
  4. Käännä tyynynpäällinen oikeinpäin. Ompele tarranauhat keskelle pujotusaukkoa suoralla ompeleella reunoistaan. Voit tikata suoralla ompeleella loppuaukon reunat yhteen, tarraukon päistä (kuva alla). 

Näin ompelet koristetyynyn

Koko: Tässä 48 x 33 cm ja tyynyn koko 45 x 30 cm.
Vinkki! Sovita päällinen omaan tyynyysi sopivaksi. Varaa kangasta tyynyn ympärys + 8 cm x tyynyn leveys + 2 cm. 

  1. Leikkaa roosasta kankaasta 50 x 74 cm:n pala.
  2. Taita kumpaankin lyhyeen päähän 2 x 2 cm:n päärmeet ja ompele päärmeen reunasta suoralla ompeleella. Kiepauta kangaskaitale tyynyn päälle (nurja puoli päällä) ja laita reunat takana päällekkäin, kiinnitä aukko nuppineuloilla. Täyttöaukko tulee noin 5 cm:n päähän toisesta reunasta, neulaa molemmat sivut yhteen parilla nuppineulalla odottamaan vihreitä päätypaloja. Pujota tyyny pois kankaan sisältä.
  3. Leikkaa vihreästä kankaasta 2 kpl: 5 cm x 68 cm. Taita kaitaleet erikseen kaksinkerroin (34 x 5 cm) ja ompele lyhyt sivu ja toinen pitkä sivu yhteen. Ompele toinen kpl samoin, käännä oikeinpäin ja silitä.
  4. Ota tyynyn toisesta päädystä nuppineulat pois ja pujota valmis vihreä kaitale päätyyn (sisälle) risareunat tasan, neulaa pääty uudelleen, kaitale kiinnittyy samalla. Valmistele toinen pääty samoin.
  5. Ompele päädyt suoralla ompeleella 1 cm:n saumanvaralla yhteen ja huolittele saumanvarat yhteen. Käännä tyynynpäällinen aukosta oikeinpäin.  Päädyissä on nyt vihreät litteät kaitaleet somisteena.
  6. Ompele täyttöaukkoon tarranauha.
  7. Kirjo valmis tyynyn päälliosa kukkasin (ohjeet ET-lehdessä nro 7/2017). 

Tiedustelut:
Ohjeet Anne Sneck arkisin klo 9–15, 0500 812135
Eurokangas, 044-759 2251 tai www.eurokangas.fi
 

Kämmekkäät lämmittävät, kun lapaset ovat jo liikaa, mutta paljain käsinkään ei tarkene.

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi
Yksi koko: Kämmekkään ympärys kämmenen kohdalla on noin 19 cm
Langanmenekki: 100 g Novita Wool petroolia (191)
Sukkapuikot: nro 3 tai käsialan mukaan.

Mallineuleet:

Joustinneule suljettuna neuleena: neulo *1 o, 2 n, 1 o*, toista *–*. Neulo nurjalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
Pitsineule: neulo ruutupiirroksen ja ohjeen mukaan. Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki krs:t oikein.
Tiheys: 25 s sileää neuletta = 10 cm
Huomioitavaa: Kämmekkäät neulotaan suljettuna neuleena sormista ranteeseen päin.

Vasemman käden kämmekäs:

Luo 47 s ja jaa silmukat neljälle puikolle seuraavasti: I puikolle 13 s, II puikolle 10 s, III puikolle 12 s ja IV puikolle 12 s. Aloita pitsineule ja joustinneule ruutupiirroksen 1. krs:lta seuraavasti: neulo I ja II puikon s:illa pitsikuvio (23 s + 2 s) ruutupiirroksen mukaan, neulo *1 o, 2 n, 1 o * ja toista *–* krs loppuun (III ja IV puikko). Työssä on nyt 49 s. Toista pitsineuleessa ruutupiirroksen krsia 1–12.

Kun joustinneuleen korkeus on 2,5 cm, neulo jatkossa joustinneuleen s:illa (= 24 s) sileää neuletta ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut sileää neuletta 2,5 cm, ota seuraavalla kerroksella
III puikon alusta 8 s odottamaan esim. langalle peukaloaukkoa varten ja luo odottamaan jätettyjen s:iden tilalle uudet 8 s.

Jatka edelleen sileää neuletta ja pitsineuletta kuten aiemmin. Kun olet peukaloaukon jälkeen neulonut noin 5 cm, neulo sileän neuleen s:illa joustinneuletta kuten alussa ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut joustinneuletta noin 7 cm ja olet viimeksi neulonut ruutupiirroksen 12. krs:n, päätä s:t joustavasti. 

Oikean käden kämmekäs:

Neulo vasemman käden peilikuvana. Eli neulo I ja II puikon s:illa sileää neuletta (= 24 s) ja III ja IV puikon s:illa pitsineuletta (= 25 s). Tee peukaloaukko II puikon loppuun.

Peukalo: Ota peukaloaukkoon odottamaan jätetyt s:t puikolle ja poimi lisäksi peukaloaukosta 12 s = 20 s.

Jaa s:t 3 puikolle ja neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 2 cm. Neulo vielä joustinneuletta suljettuna neuleena 2 cm ja päätä s:t joustinneuletta neuloen.

Ohjetiedustelut

Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14

Lankatiedustelut

Novita (05) 744 3335
ma–pe 9–16,
www.novita.fi

Tuohityöt ovat perinteisiä suomalaisia käsitöitä, jotka vaativat taitoa ja sorminäppäryyttä. Mutta yksinkertaiset ja pelkistetyt ovat usein kaikkein kauneimpia, kuten tämä helppo tuohikranssi.

Graafinen suunnittelija Tiina Rinne on sekä tehnyt että kuvannut tuohikranssin. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia. Tiina on julkaissu monta kädentaitoaiheista kirjaa.

– Neljä vuodenaikaamme antavat loputtomasti mahdollisuuksia käsillä tekemistä rakastaville. Vuoden kiertokulkua kannattaa seurata, sillä jokaisella materiaalilla on oma paras aikansa. Risut ja pajut taipuvat parhaiten keväällä, tuohi kiskotaan keskikesällä. Monet materiaalit löytyvät lähimetsästä tai ojan pientareelta, Tiina Rinne toteaa.

Tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa, jolloin se on pehmeää, taipuisaa ja kauniin kellertävää. Tuohi kerätään kaadetuista tai kaadettavaksi tarkoitetuista puista, ja maanomistajalta on saatava lupa keräämiseen. Tuohta ei koskaan saa ottaa elävästä puusta, sillä se on elintärkeää koivun hyvinvoinnille. 

Kiedo notkeista, pitkistä riippakoivun oksista kranssin sisus. Päällystä se sävykkäällä valkealla tuohella. Risut urpuineen pilkahtelevat kauniisti tuohikierteiden välistä.

Näin teet tuohi-risukranssin

Tarvikkeet:

  • taipuisia koivunoksia
  • tuohinauhaa
  • rautalankaa (puolalankaa)
  • pellavalankaa
  • parsinneula
  • oksasakset
  • sivuleikkurit
  • sakset
  • pellavanarua
  1. Taivuta muutamasta pitkästä koivunoksasta rengas ja sido se rautalangalla ympyräksi. Lisää uusi nippu oksia renkaan päälle ja sido rautalangalla. Jatka, kunnes kranssi on haluamasi paksuinen.
  2. Kieputa tuohinauhaa risuisen pohjan ympärille tiiviisti, kuitenkin niin, että pohjan risut pilkottavat tuohien välistä ympyrän ulkoreunoilla. 
  3. Jatka tuohinauhaa ompelemalla kaksi päätä pellavalangalla. Jätä jatkoskohdat nurjalle puolelle.
  4. Tee pellavanarusta ripustuslenkki ja kiinnitä  se tuohinauhaan kranssin nurjalle puolelle.

Tiina Rinne: Pellavasydän ja käpykranssi, Gummerus.

Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita luonnonmateriaalien käyttämiseen koristeissa, eri vuodenaikojen mukaan. Tuohesta voi tehdä oviverhon, boolikauhan, ruukunsuojuksen ja servettirenkaan. Pajusta saa vadin, aidan tai kranssin. Risuista ja varvuista voi kasata vaikka metson pihalle tai ihania luutia. Myös järvikaislasta on monia inspiroivia ohjeita.

Kirjan selkeät ohjeet antavat tekeville käsille iloa ja intoa omien koristeiden tekoon. Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

Viherkasvien ruukuista tulee kauniita, kun ne maalataan betonimaalilla ja kullan sävyllä.

Ruukkujen maalaamiseen tarvitset

  • kukkaruukkuja
  • Betoni Efektimaalia ja kuultovärejä (samassa Sinellin pakkauksessa)
  • Plus Color akryylimaaleja: kultaa ja valkoista
  • sivellin

Näin maalaat ruukkuja

1. Pese vanhat ruukut ja anna kuivua. Maalit tarttuvat parhaiten saviruukkuihin. Lasitettuihin ruukkuja kannattaa maalata ensin ohuelti ja antaa kuivua, seuraava maalikerros tarttuu jo paremmin.

Tarvikkeet.
Tarvikkeet.

2. Jos haluat raitoja tai maalata vain osan ruukusta, niin suojaa ruukkua maalarinteipillä, maalaa ja anna kuivua. Poista maalarinteippi. Kultamaali ja valkoinen maali maalattiin tässä kahteen kertaan, jolloin maali peittää hyvin tummankin pohjan.

Suojaa ruukku teipillä, jos haluat maalata esimerkiksi raitoja.
Suojaa ruukku teipillä, jos haluat maalata esimerkiksi raitoja.

3. Betonimaali maalataan tavalliseen tapaan ja annetaan kuivua. Maalaus tehtiin kaksi kertaa pensselillä. Lopuksi valmiin pinnan voi elävöittää betonisemmaksi töpöttämällä pakkauksessa olevaa vaaleaa ja tummaa väriä kuivuneen betonin pintaan. 

Uudistuneessa ET-lehdessä 6/2017 kiva amppeliohje. Digilehteen voit tutustua täällä.