Professori Pertti Saurolassa on aimo annos petolintujen ylväyttä. Jopa tikkaiden käyttö on ikämiehen mielestä lälläritouhua. Piipahda hänen mukanaan pöllön pesälle!

Onneksi työ ei pilannut hyvää harrastusta. Eläinmuseon Rengastustoimiston johtajan virasta eläkkeelle jäänyt Pertti Saurola, 76, on edelleen intohimoinen tutkija ja rengastaja.

Alkukeväästä häntä pitävät kiireisenä pöllöt, juhannuksen jälkeen miestä juoksuttavat sääkset. Ja kyllä siihen väliin mahtuu myös merikotkaa ja muuta näyttävää väkeä.

Stadin kundi ja playboy

Saurolan tukikohta on Hauholla, jonne hänen äitinsä, oopperalaulaja Irja Aholainen rakennutti huvilan 1940-luvun lopulla.

Siellä Pertti, räväkkä stadin kundi, on viettänyt kaikki kesät lapsuudesta lähtien. Ja siellä kirkastui hänen missionsa metsien ja petolintujen puolustajana.

Pertin paraatilaji on metsiemme alkuperäinen asukki viirupöllö. Käynnissä olevaa, ainutlaatuisen laajaa populaatiotutkimusta, hän nimittää tyylilleen ominaisesti: Kauniit & Rohkeat.

– Vaikka viirupöllöjen avioeroprosentti onkin alhainen, muutama playboykin on vuosien varrella tullut tutuksi. Samoin selkäsaunat, kun poikasiaan puolustavat emot hyökkäävät rengastajan niskaan kuin kamikatze-lentäjät.

Millainen suhde Pertillä on pöllöihin? Mitä viirupöllön siivistä ja sulista voi nähdä?  Katso muun muassa nämä kiinnostavasta videosta yllä.

Lue Pertti Saurolasta kertova artikkeli kokonaisuudessaan täältä!

Mervi ja Christian Wennerstrandin koti on Helsingin Hietalahden satamassa. Pariskunta asuu laivassa ympäri vuoden ja unelmoi talvesta auringossa.

Komentosillalla seisoo rivi tomaatintaimia. Ruukut ovat lahja lapsenlapselta, joten ne ovat päässeet arvopaikalle. Kaikki muu ohjaamossa kertoo merikelpoisuudesta, alkuperäisine ruoreineen ja ajanmukaisine tietokoneineen.

Ennen kaikkea m/s Ettrick on kuitenkin koti. Mervi, 54, ja Christian Wennerstrand, 64, ovat asuneet siinä 13 vuotta eivätkä muuta asumismuotoa enää kaavaile, vaikka talvella tarvitsee villasukkia ja kovalla myräkällä olo voi olla kuin pesukoneessa. Muuten laiva toimii kuin mikä tahansa omakotitalo. Vihreä kansi luo jopa vaikutelman nurmikosta.

Vähän pienempää laivaa Mervi ja Christian ovat kyllä harkinneet nyt, kun kaikki lapset ovat lentäneet pitkin maailmaa. Pienemmällä aluksella olisi ketterämpää ja edullisempaa kiinnittyä ulkomaiden satamiin – ja jäädä lämpimään koko talveksi. Se on parin yhteinen unelma.

Ilman yhteistä arvomaailmaa ei tähänkään laivaan olisi päädytty, vaikka Christian on tehnyt pitkän uran merikapteenina. Laivaan muuttaminen oli alun perin Mervin idea.

– Hyvä akustiikka, hyvä sisäilma, kukat viihtyvät, Mervi luettelee kotinsa hyviä puolia.
– Hyvä akustiikka, hyvä sisäilma, kukat viihtyvät, Mervi luettelee kotinsa hyviä puolia.

Komentosillan ruori on nähnyt monta merta ja myrskyä.
Komentosillan ruori on nähnyt monta merta ja myrskyä.

Wennerstrandit ovat olleet naimisissa 18 vuotta. Molemmilla on aiemmista liitoistaan kaksi lasta. Ensimmäiset viisi vuotta uusperhe asui Sipoossa, Christianin rakentamassa hirsitalossa.

– Tuolloin veneilimme kaikki kesät, ja talo seisoi tyhjillään. Nyt meillä on samassa paketissa kaikki ja aina kaikki mukana!

Pakettiin kuuluu myös pari moottoripyörää ja purjeella varustettu trimaraani, pienempi vene, jolla on mukava retkeillä lähivesillä. Kodin tiloihin lasketaan lisäksi Helsingin Punavuoresta ostettu autotalli, jossa säilytetään auton ja pyörien lisäksi kaikkea niin sanotusti ylimääräistä.

Naimisissa meren kanssa

Työuransa viimeiset 33 vuotta Christian työskenteli jäänmurtajilla. Keikka Perämerelle kesti helposti viisi kuukautta, rytmillä 20 päivää töitä, kymmenen vapaata. Nyt vapaata on reilusti enemmän. Christian jäi viime syksynä eläkkeelle, mutta työt jatkuvat viereisen Hietalahden telakan koeajopäällikkönä. Tuorein testattava alus näkyy nytkin laivakodin ikkunoista.

– Tuo Polaris on ensimmäinen maakaasulla kulkeva jäänmurtaja, maailman nykyaikaisin, Christian kehaisee.

Jos laiva ei mahdu satamaan, lasketaan ankkuri ja rantaudutaan moottoriveneellä.
Jos laiva ei mahdu satamaan, lasketaan ankkuri ja rantaudutaan moottoriveneellä.

Mervi johtaa Asuntolaivurien yhdistystä. Sen päämäärä on saada kelluville kodeille suunniteltu alue myös Helsinkiin.
Mervi johtaa Asuntolaivurien yhdistystä. Sen päämäärä on saada kelluville kodeille suunniteltu alue myös Helsinkiin.

Kodin paarpuurin puoleisista ikkunoista pilkottaa jugendtalojen ylväs rivi, ja siinä välissä on lähin naapuri, ravintola Merimakasiini, jonka pitäjän kanssa ollaan niin hyviä kavereita, että kumpikin katsoo toisen omaisuuden perään. Minkäänlaista ilkivaltaa laivakoti ei ole toistaiseksi kohdannut. Jokunen turisti kylläkin on kuvitellut löytävänsä sieltä kahvilan.

Järkevää sisustamista

Kasvatustieteiden maisteriksi kouluttautunut Mervi on vielä napakasti työelämässä, vaikka uravalmentajan työt eivät ole enää niin aikaan ja paikkaan sidottuja. Kirjallisiin töihin paras rauha löytyy laivakodin toimistosta, jossa jokainen kirja ja mappi on aseteltu niin, etteivät ne lentele kovassakaan myrskyssä. Sama koskee kodin kaikkea esineistöä. Laivassamietitään ensin turvallisuutta ja käytännöllisyyttä, vasta sitten kauneutta.

Vaatteiden suhteen Mervillä on tosin ollut sen verran tarpeita, että Christian yhdisti epäröimättä pari pikkuhyttiä saadakseen vaimolleen kyllin ison vaatehuoneen. Käsistään kätevä mies on tehnyt laivalla kaikki muutkin muutostyöt.

Suurinta makuuhyttiä somistavat venetsialaiset naamiot.
Suurinta makuuhyttiä somistavat venetsialaiset naamiot.

Ulko-ovia on kaikkiaan kuusi. Talveksi ne vahvistetaan uretaanilevyillä.
Ulko-ovia on kaikkiaan kuusi. Talveksi ne vahvistetaan uretaanilevyillä.

Kapyysin eli keittiön Christian modernisoi kuutisen vuotta sitten. Siinä riittikin puuhaa, koska kaikki pinnat ovat vähän kaltevia. Erityisen ylpeä Christian on "sähkötuolista", norjalaisesta ekovessasta, joka muuttaa jätökset tuhkaksi. Viikossa kertyy kupillinen.

– Tiesin jo lapsena, että minusta tulee merimies tai rakennusmestari. Tässä asumismuodossa pääsen toteuttamaan kumpaakin puolta.

Tänä vuonna ei sentään ole edessä viime kesän kaltaista urakkaa, 60 metriä pitkän reelingin eli laivan kaideosan maalausta.

– Käytimme kupruilleen maalin poistamiseen kaikkea mahdollista rälläkästä lähtien, Mervi muistelee. Hän hallitsee kotinsa erityistarpeet, myös konehuoneessa tarvittavat kikat.

Salongin keskellä komeilee Christianin perintökirstu vuodelta 1857. Sohvat on teetetty mittojen mukaan.
Salongin keskellä komeilee Christianin perintökirstu vuodelta 1857. Sohvat on teetetty mittojen mukaan.

Vedenkestävä liitto

Vaimo on pätevä työpari silloinkin, kun joku tilaa Christianin kuljettamaan veneensä milloin minnekin päin Eurooppaa. Myös Ettrick tuotiin aikanaan yhteisvoimin Gibraltarilta Helsinkiin. Matka kesti kolme viikkoa ja kulki viiden sataman kautta. Välillä taisteltiin myrskyä vastaan, välillä ihailtiin delfiiniparven esityksiä.

Itämerta pidemmillä huviretkillä Ettrick ei ole sen koommin käynyt, mutta Mervi ja Christian katkaisevat kaamoksen aina jossakin etelässä.

-– Viime talvena asuimme pari kuukautta Kanarialla ja kävelimme 600 kilometriä.

Muutama vuosi sitten Wennerstrandit kiipesivät Kilimanjarolle, ihastelivat Tansanian savannien aukeaa rauhaa, mutta tunsivat olonsa kotoisaksi vasta Sansibarilla. Siellä näki taas meren.

Christian innostui moottoripyöristä istuttuaan aikansa Mervin kyydissä.
Christian innostui moottoripyöristä istuttuaan aikansa Mervin kyydissä.
Hietalahden kauppahalli ja muut Helsingin keskustan palvelut ovat kivenheiton päässä.
Hietalahden kauppahalli ja muut Helsingin keskustan palvelut ovat kivenheiton päässä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2016.

M/S Ettrick

  • Valmistunut 1971. Palvellut Englannin kuninkaallisen laivaston tukialuksena sekä tilauskuljetuksissa Marokon ja Espanjan vesillä.
  • Mervi ja Christian Wennerstrandin koti vuodesta 2003. Nykyinen kotisatama Helsingin Hietalahti.
  • Mitat 24 m x 6,5 m. Syväys 2,4 m. Moottori 330 hv.
  • Asuinpinta-ala 85 neliötä. Yläkerrassa keittiö, olohuone, toimistotila ja kylpyhuone. Alakerrassa kolme makuuhyttiä, kaksi suihkua, vaatehuone ja apukeittiö. Kannella 35 neliön katettu terassi.
  • Liesi ja uuni toimivat kaasulla, muut kodinkoneet sähköllä. Lämmitys öljypattereilla, 20 kpl. Merellä ollessa sähköä tuottaa oma generaattori.
  • Käyttövesitankki 3 000 litraa. Tuhkaava ekovessa.
  • Laituripaikka maksaa noin 300 e/kk. Lämmitys- ja sähkökulut samaa luokkaa kuin omakotitalossa.
  • Erityistä: laiva pitää telakoida viiden vuoden välein pohjan tarkistusta ja huoltoa varten. Se maksaa useampia tuhansia euroja. Jäiden puristuksen rautarunko kestää vaivatta.
  • Lisää tietoa: asuntolaivurit.com

Kännykälläkin räpsäisty kuva voi olla hyvä.

Räps! Kuvaaminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, sillä liki jokaisessa kännykässä on nykyään kamera. Monet niistä ovat parempia kuin takavuosien digikamerat. Sosiaalinen media taas mahdollistaa kuvien helpon jakamisen vaikka koko maailman katsottavaksi. Pelkästään kuvapalvelu-Instagramissa arvioidaan olevan miljardeja käyttäjien sinne tallentamia kuvia.

Millainen on hyvä kuva?

Kuvien räpsiminen on helppoa. Niin helppoa, että huonojen kuvien julkinen esittäminen esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa on turhaa.

Ihmisen ja ympäristön kohtaamisesta syntyy tarina, vaikkei kuva teknisesti kovin kummoinen olisikaan.
Ihmisen ja ympäristön kohtaamisesta syntyy tarina, vaikkei kuva teknisesti kovin kummoinen olisikaan.

Millainen sitten on hyvä kuva? Kuvaa arvioitaessa voidaan erottaa tekninen ja taiteellinen puoli. Teknisesti onnistunut kuva on esimerkiksi tarkka ja hyvin valaistu. Taiteellisesti hyvässä otoksessa taas on sellaista mielenkiintoa, että sitä jää katsomaan pitempäänkin.

Yksinkertaisena määritelmänä voisikin pitää sitä, että hyvää kuvaa on kiva katsoa. Pitkä linjan valokuvaaja Dave Romm taas on todennut, että hyvä kuva asettaa ihmisen tai esineen ympäristöönsä ja kertoo tarinan. Rimaa on silti turhaa nostaa liian ylös. Kännykkäräpsäisyjen ei tarvitse olla valokuvina loistavia.

Seuraaville vinkeillä omista kuvista voi tehdä parempia:

1. Liiku

Varmista, että kuvassa näkyy juuri se, minkä haluat siinä näkyvän. Kävele, kyykisty tai nouse seisomaan, jotta kuvakulma on paras mahdollinen. Täydelliseksi kuvakulmaa ei välttämättä saa, mutta yleensä vaivannäkö palkitaan.

2. Kuuntele

Korvat ovat kuvaajan toiseksi tärkein työkalu. Kun kuulet, että kohta tapahtuu jotain erityistä, osaat valmistautua ottamaan kuvan juuri oikealla hetkellä. Silloin saat tallennettua naurun, ällistyksen tai ihastuksen ilmeet.

N, y, t, nyt!
N, y, t, nyt!

3. Ole kärsivällinen 

Joskus oikeaa hetkeä pitää odottaa pitkään tai ottaa monta kuvaa ennen kuin saat tallennettua juuri oikean ilmeen tai tapahtuman. Turhien kuvien räpsimistä ei kannata arkailla, mutta vain parhaat kannattaa julkaista.

4. Keskity kasvoihin

Ihmiset ovat sosiaalisia otuksia, sen takia haluamme nähdä kasvot kuvia katsoessamme. Ne tuovat kuvaan mielenkiintoa, vaikka pelkkänä sivuprofiilina.

Joskus pelkät kasvot riittävät tekemään kuvasta kiinnostavan.
Joskus pelkät kasvot riittävät tekemään kuvasta kiinnostavan.

5. Etsi vuorovaikutusta

Kun kuvassa olevat ihmiset katsovat toisiaan tai jotain kuvassa – tai sen ulkopuolella – olevaa kohdetta, syntyy kuvaan jännitettä ja tarinallisuutta.

Kuvassa olevien henkilöiden katsekontakti tuo kuvaan jännitettä.
Kuvassa olevien henkilöiden katsekontakti tuo kuvaan jännitettä.

6. Jätä zoomi rauhaan

Puhelimen zoom-toimintoa ei kannata käyttää. Mene sen sijaan lähemmäs kohdetta. Jos se ei ole mahdollista, zoomaamista parempi vaihtoehto on rajata kuvaa jälkeenpäin.

7. Rajaa 

Joskus kuvan kiinnostavin asia hukkuu liian väljään rajaukseen. Silloin oleellisen saa parhaiten esiin rajaamalla kuvaa varovasti. Näet eron, kun liikutat alla olevaa kuvaa:


...ja rajattu versio.
Alkuperäinen kuva...
 


8. Onnistu omakuvissa

Selfiet eli omakuvat eli meitsiet ovat someajan ilmiö. Selfiestäkin saat paremman, kun ennen kuvan ottamista katsot, että tausta on nätti ja naama aseteltu kuvaan hyvin. 

Jättijulisteesta tuli hauska tausta selfieen.
Jättijulisteesta tuli hauska tausta selfieen.

9. Piristä peileillä

Kuvauspaikasta löytyviä peilejä tai muita heijastavia pintoja hyödyntämällä saat kuvaan yllättävyyttä ja moniulotteisuutta.

10. Muokkaa

Kameran kuvat ovat oikeasti tiedostoja ja niitä voi muokata. Facebookissa ja Instagramissa on erilaisia valmiita "suodattimia", joilla voit muuttaa esimerkiksi kuvan väriasetuksia. Suodattimien huono puoli on, että kaikki kuvat näyttävät niiden jäljiltä samanlaisilta.

Instagramissa ja useimpien puhelimien omissa kamerasovelluksissa voit muokata kuvia myös hienovaraisemmin säätämällä värjeä, valoisuutta ja kontrasteja. Lopputulos on todennäköisesti aidompi kuin valmista suodatinta käyttäessä. 

Vasemmassa kuvassa on käytetty Instagramin valmista Suodatinta. Oikeassa kuvan valoisuutta ja kontrastia on säädetty itse.
Vasemmassa kuvassa on käytetty Instagramin valmista Suodatinta. Oikeassa kuvan valoisuutta ja kontrastia on säädetty itse.

+1 Käytä kuvapareja

Facebookiin ja Instagramiin voi ladata kerralla useita kuvia. Jos ensimmäinen kuva kertoo, millaisessa paikassa ja tilanteessa ollaan, voivat muut kuvat olla esimerkiksi tiukemmin rajattuja henkilö- tai yksityiskohtakuvia.

Lähde: Valokuuvaja Baron Dave Rommin luento Worldcon 75 -tapahtumassa.

Vehreä paratiisi Suomen vanhimmassa siirtolapuutarhassa on Mervi ja Olli Rintakosken kotipesä pitkälle syksyyn. Kauniisti kunnostetulla mökillä touhuavat mielellään myös lapsenlapset.

Siiri, 6, ja Ville, 3, Rintakoski leikkivät kotia mummun ja vaarin isolla terassilla. Olemme Niihaman siirtolapuutarhassa Tampereella. Leikin pääosassa on vaarin, Olli Rintakosken, vuosikausia sitten omille lapsilleen nikkaroima puinen leikkihella. Siinä on led-valot, aukeavat luukut ja oikean lieden nappulat.

–Terassi on lempipaikkani. Ison varjon alla viihdyn niin sateella kuin kuumalla perkaamassa sieniä ja marjoja, Merja Rintakoski, 60, toteaa.

Terassin kaikki tavarat ovat kierrätettyjä.

Rintakoskien yritys Kalevan muutto ja kuljetus vie usein tavaraa kierrätykseen tai kaatopaikalle. Toisinaan Merja nappaa kuormasta käyttökelpoisen mööpelin, joka muuten menisi roskiin.

– Ison päivävarjon ja pöytäryhmän saimme nuoren pojan tyhjentäessä sukulaisensa kotia. Sama poika antoi meille pikkuvikaisen Moccamasterin. Mies korjasi vähän varjoa ja kahvinkeitintä, hyvin ne ovat viisi vuotta kestäneet. Ihmiset heittävät uskomattoman hyvää tavaraa pois, Merja päivittelee.

Terassin katossa on säteilylämmitin, joten sen alla tarkenee istua viileälläkin. Öisin terassilla lämmittelevät tomaatintaimet.

– Lämmitinkin on muuten otettu eräästä muutosta talteen.

Rintakosket ostivat mökkitontin vuokraoikeuden 3 400 markalla vuonna 1978. He halusivat kesäpaikan läheltä, jotta Olli voisi käydä sieltä töissä.

Nuorellaparilla oli niukasti rahaa, ja mökkiä rakennettiin pikkuhiljaa. Keittiökaapit pikkuruiseen keittiöönsä he saivat Ollin tädiltä. Keittiö oli niin pieni, että vetimet piti korvata rei’illä ovissa.

Viime kesänä Rintakosket tekivät mökin alakertaan täysremontin. Vanha purettiin betonilattiaan asti. Muovit poistettiin seinistä. Keittiöön asennettiin kattolämmitys ja led-valot, ja kaapit korvattiin laatikostolla.

– Esille vedettävät laatikot ovat hyvät, ei tarvitse vanhana kaivella ruoka-aineita kaapista. Täällä passaa kokata, Merja kehuu.

Remontissa sauna korvattiin suihkulla, jolloin keittiöön saatiin lisää tilaa. Nyt sinne mahtuvat vetimetkin. Tiskipöydän päällä on lasilla peitetty lintutapetti, sillä Merja inhoaa kaakelien saumoja.

Oleskelutilan sirot nojatuolit ovat Merjan lapsuudenkodista. Niissä on istuttu 60 vuotta, mutta verhoilu on yhä alkuperäinen. Merja on raikastanut tuoleja virkkaamalla niihin päälliset.

– Puusohvan ostimme ensimmäiseen kotiimme, ja tämän hyllyn Olli teki meidän Hämeenlinnan opiskelija-asuntoomme 40 vuotta sitten, Merja esittelee.

Litteä televisio on piilotettu kätevästi pienen ryijyn taakse. Hyvä idea!

Puutarhassa ison omenapuun alla on eteläeurooppalaisen pergolan tunnelma.

Omenia tulee vaihtelevasti: toissa vuonna Rintakosket olivat hukkua omeniin, viime vuonna sato jäi 20:een.

Vanhalle omenapuulle on tehty kehikko, koska muuten oksat roikkuisivat.

– Oksien leikkaaminen jäi aikoinaan meiltä parikymppisiltä puutarhureilta tekemättä, Merja nauraa.

Rintakosket syövät aina ulkona. Isäntä tulee kello 13 lounaalle ja kello 17 kahville.

– Minulla ei ole grilliä eikä mikroa. Leivon paljon ja teen vanhanaikaista kotiruokaa, usein keittoja.

Pihalla on muutama kasvatuslaatikko, joissa Merja kasvattaa perunaa, herneitä, yrttejä sekä samettiruusuja. Samettiruusujen paha haju karkottaa tuholaisia hyötykasveista.

Talvisin Rintakoskien tontti täytyy aidata, muuten kauriit syövät kaikki pensaat.

– Olemme tässä metsän laidassa niiden ensimmäinen kohde. Korkeaa aitaa en huoli, sillä haluan moikata ohikulkijat.

Tonttinsa ulkopuolelle Merja on perustanut pienen puutarhan, johon on istutettu neljä tammea: yksi jokaisen lapsenlapsen syntymävuonna.

Merja aloittaa mökkikauden päivävierailuilla toukokuussa. Palstan vieressä on oja, josta Rintakosket nostavat omalla pumpullaan kasteluvettä.

– Öitä alan viettää mökissä toukokuun puolivälistä alkaen. Tämä on ihana paratiisi kuuden kilometrin pyörämatkan päässä kotoa.

Vuonna 1916 Tampereelle perustettiin Hatanpään siirtolapuutarha, joka siirrettiin Niihamaan vuonna 1977. Niihama on Suomen vanhin edelleen toimiva siirtolapuutarhayhteisö. Siellä on 126 palstaa mökkeineen. Tontit ovat 300-neliöisiä ja talot 5x6-metrisiä. Palstojen rakennusoikeutta ei saa ylittää. Rantasauna, venepaikat, grillipaikka, urheilukenttä ja pirtti ovat yhteiskäytössä.

Sata vuotta sitten siirtolapuutarhat oli tarkoitettu köyhille. Palstoilta sai itse viljelemällä edullisesti leivänjatketta. Sadassa vuodessa idea köyhien ruoka-avusta on muuttunut hyvin toimeentulevan väestön vapaa-ajanvietoksi. Hyötyviljely on vähentynyt ja terassit ovat suurentuneet.

Suomessa on liki 60 siirtolapuutarhaa, joissa on noin 6000 viljelijää. Maanomistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa maata yhdistykselle.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 13/2016.

Loppukesä on parasta aikaa puiden ja pensaiden leikkaamiseen. 

Puiden leikkaamisessa tärkeintä on kuolleiden oksien poistaminen ja latvan harventaminen.

Paras leikkuuaika on elo-syyskuulla, jolloin leikkuukohtiin kasvaa pian uutta puuainesta. Poikkeuksen tekevät omena- ja päärynäpuu, jotka kannattaa leikata varhain keväällä.

Vinkkejä puiden leikkaamiseen

  1. Puun latva pysyy kauniina, jos jätät vain ylimmän verson leikkaamatta.
  2. Leikkaa pois oksat, jotka kasvavat samaan suuntaan tai ovat liian lähellä valitsemaasi pääoksaa. Näin oksat eivät joudu kilpailemaan keskenään.
  3. Varmista, että oksat eivät hankaa toisiinsa.
  4. Suoraan rungosta lähtevät oksat ovat yleensä vahvimpia, myös kestämään hedelmäsatoa tai lumikuormaa. Oksat, jotka ovat alle 45 asteen kulmassa runkoon nähden, kannattaa leikata pois.
  5. Leikkaa pois kaikki sisäänpäin kasvavat oksat. Kun oksat kasvavat ulospäin, muodostuu terve, ilmava latvus.
  6. Puu toipuu trimmauksesta nopeasti, kunhan oksatappi jää lyhyeksi ja välineet ovat kyllin terävät.

Pensaista on syytä leikata vuosittain noin neljännes, jotta pensas pysyy kauniina ja elinvoimaisena. Jos pensaita ei leikata, niistä tulee helposti liian tiheitä, ja uudet versot kuolevat valon puutteesta.

Satsaa välineisiin

Niin puiden kuin pensaidenkin karsimisessa on tärkeää käyttää päteviä välineitä. Sahojen ja saksien on oltava erittäin teräviä, ettei leikkuukohtaa ympäröivä kuori rikkoudu. Jos niin pääsee käymään, puu toipuu hitaammin ja on alttiimpi sairauksille.

Monissa uusimmissa puutarhasaksissa, sahoissa ja leikkureissa on ergonomiset kahvat, jotka geelipehmusteineen takaavat rennon työasennon ja tehokkaan iskunvaimennuksen.