Kalakauppaa Helsingin Kauppatorilla vuonna 1936. Stillkuva filmistä Helsingfors, Finland 1936 / Museoviraston Kuvakokoelmat

Museovirasto on digitoinut vanhimman säilyneen Suomessa kuvatun värielokuvan. Katso myös muut Museoviraston julkaisemat kaitafilmit!

Museoviraston Kuvakokoelmien vanhin säilynyt, Suomessa kuvattu värielokuva on julkaistu netissä. Elokuvassa liikutaan Helsingin kauppatorilla vuonna 1936. Tuolloin tuntematon kuvaaja taltioi kaitafilmille Helsingin kauppatorin vilinää ja höyrylaiva S/S Arcturuksen matkan Helsingistä Iso-Britannian Hulliin. Mustavalkoisen filmin keskellä on kolmen minuutin pituinen väriotos Kauppatorista.

Lisäksi Museovirasto on julkaissut Youtube-tilillään muita kaitafilmejä. Kaitafilmit on käsikirjoittanut Eero Naskali ja kuvannut Mauri Front, ja ne on digitoinut Reel One Oy.

Alla olevat videot kertovat, miten saaristossa valmistauduttiin Helsingin silakkamarkkinoille, neuvotaan perinteisen puukon valmistusta ja rakennetaan hirsitalo. Katso alta kaikki hienot filmit!

Puukonvalmistusta, 1981:

Nahkiaisten pyydystystä, 1986:

Vaskenvalajat, 1986:

Savipotti, 1989:

Hirsirakennus, 1990:

Silakkamarkkinat, 1994:

Jouhisiimaa ja hamppuköyttä, 2005–2006

 

Tuohityöt ovat perinteisiä suomalaisia käsitöitä, jotka vaativat taitoa ja sorminäppäryyttä. Mutta yksinkertaiset ja pelkistetyt ovat usein kaikkein kauneimpia, kuten tämä helppo tuohikranssi.

Graafinen suunnittelija Tiina Rinne on sekä tehnyt että kuvannut tuohikranssin. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia. Tiina on julkaissu monta kädentaitoaiheista kirjaa.

– Neljä vuodenaikaamme antavat loputtomasti mahdollisuuksia käsillä tekemistä rakastaville. Vuoden kiertokulkua kannattaa seurata, sillä jokaisella materiaalilla on oma paras aikansa. Risut ja pajut taipuvat parhaiten keväällä, tuohi kiskotaan keskikesällä. Monet materiaalit löytyvät lähimetsästä tai ojan pientareelta, Tiina Rinne toteaa.

Tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa, jolloin se on pehmeää, taipuisaa ja kauniin kellertävää. Tuohi kerätään kaadetuista tai kaadettavaksi tarkoitetuista puista, ja maanomistajalta on saatava lupa keräämiseen. Tuohta ei koskaan saa ottaa elävästä puusta, sillä se on elintärkeää koivun hyvinvoinnille. 

Kiedo notkeista, pitkistä riippakoivun oksista kranssin sisus. Päällystä se sävykkäällä valkealla tuohella. Risut urpuineen pilkahtelevat kauniisti tuohikierteiden välistä.

Näin teet tuohi-risukranssin

Tarvikkeet:

  • taipuisia koivunoksia
  • tuohinauhaa
  • rautalankaa (puolalankaa)
  • pellavalankaa
  • parsinneula
  • oksasakset
  • sivuleikkurit
  • sakset
  • pellavanarua
  1. Taivuta muutamasta pitkästä koivunoksasta rengas ja sido se rautalangalla ympyräksi. Lisää uusi nippu oksia renkaan päälle ja sido rautalangalla. Jatka, kunnes kranssi on haluamasi paksuinen.
  2. Kieputa tuohinauhaa risuisen pohjan ympärille tiiviisti, kuitenkin niin, että pohjan risut pilkottavat tuohien välistä ympyrän ulkoreunoilla. 
  3. Jatka tuohinauhaa ompelemalla kaksi päätä pellavalangalla. Jätä jatkoskohdat nurjalle puolelle.
  4. Tee pellavanarusta ripustuslenkki ja kiinnitä  se tuohinauhaan kranssin nurjalle puolelle.

Tiina Rinne: Pellavasydän ja käpykranssi, Gummerus.

Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita luonnonmateriaalien käyttämiseen koristeissa, eri vuodenaikojen mukaan. Tuohesta voi tehdä oviverhon, boolikauhan, ruukunsuojuksen ja servettirenkaan. Pajusta saa vadin, aidan tai kranssin. Risuista ja varvuista voi kasata vaikka metson pihalle tai ihania luutia. Myös järvikaislasta on monia inspiroivia ohjeita.

Kirjan selkeät ohjeet antavat tekeville käsille iloa ja intoa omien koristeiden tekoon. Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

 Tuo kevät kotiin värikkäillä tulppaaneilla ja leinikeillä, asettele sipulikukat somaan lasimaljaan tai hyödä kukkapuiden oksia silmäniloksi.

Oksat kukkimaan

Kukkapuiden ja -pensaiden oksia voit hyötää keväisen kukkaloiston aikaistamiseksi. Kokeile vaikka omenan, kirsikan, syreenin tai onnenpensaanoksia.
Leikkaa oksiin veitsellä sileä ja vino leikkauspinta. Laita oksat lämpöiseen veteen, johon lisäät kukkavirkistettä. Sumuttelu ehkäisee oksia kuivumasta. Kukkaan hyötäminen voi viedä viikon tai parikin. Kukkaoksia voit ostaa myös kukkakaupasta.

Reilu kimppu

Iso kimppu iloisen värikkäitä jaloleinikkejä tai tulppaaneja tuo ihanan keväisen tunnelman. Leikittele rohkeasti väreillä. Moniväristen kukkakimppujen vastapainona yksi­värinen, selkeä maljakko on varma vaihtoehto. Lasitetut, reiättömät suojaruukut toimivat oivallisesti maljakkoina.

Sipulikukat lasimaljassa

Krookukset ja muut pienet sipulikukat voit asettaa lasiseen jälkiruokamaljaan. Ne viihtyvät hyvin ilman multaa.
Puhdista multa pois sipuleista, aseta sipulit maljaan ja sirottele astian reunoille koristesoraa. Kastele säästeliäästi.

Sipulikasvit ruukusta maahan

Monet ruukuissa keväisin myytävät sipulikasvit voi istuttaa puutarhaan niiden kukittua. Kastele ja lannoita niitä kuten muitakin huonekasveja. Istuta ne ulos mahdollisimman pian roudan mentyä. Varmimmin talvehtivat keltanarsissit ja helmililjat, mutta myös kirjopikarililjaa, idänsinililjaa ja valkonarsisseja kannattaa kokeilla.

 

Uudistuneessa ET-lehdessä kerrotaan kontulalaisen Kaarikuja 5 d -rapun kuudesta olohuoneesta. Tässä jutussa pääset kurkistamaan kotien muihinkin huoneisiin. Astu sisään!

Helsingin Kontulassa on taloyhtiö nimeltä Kaarikuja 5. Se on rakennettu vuonna 1967 eli tänä vuonna vietetään 50-vuotispäiviä. Talossa on yksiöitä, kaksioita, kolmioita ja neljä sekä viisi huonetta käsittäviä asuntoja. Yhtiössä on 144 asuntoa ja 229 asukasta.

Mäntylä ja Granda, 2. kerros, 92 neliötä

Maria Mäntylä-Granda, 35, ja Mauricio Granda, 36, muuttivat Kaarikujalle viisi vuotta sitten Kalliosta. He ihastuivat isoon pihaan, jossa on paljon puita ja tilaa leikkiä. Kotona viihtyvät myös tyttäret Sara, 3, ja Sofia, 5.

Koko kodin seinät keittiötä myöten on maalattu Mauricion toivomuksesta värikkäiksi. Hän ihmetteli suomalaiskotien valkoisia seiniä, sillä hänen kotimaassaan Equadorissa on värikästä.

 

Sydänmäki, 1. kerros, 92 neliötä

Pekka, 86, ja Kirsti, 82, Sydänmäki muuttivat pienestä kalliolaiskodistaan vastarakennettuun uuteen taloon Kontulaan vuonna 1967. 

Sydänmäen pariskunnalla on nyt runsaasti tilaa. Yhdestä huoneesta on tehty Kirstin ompeluhuone. Yksi huoneista on kirjastona. Vanhat kirjahyllyt tietosanakirjoineen ovat päässeet tänne.

 

Sneck, 1. kerros, 72 neliötä

Koti aravalainoitetussa talossa oli Eeva,79, ja Tauno, 80, Sneckille aikoinaan onnenpotku. Omaan kotiin pääsi pienellä summalla kiinni.

Eeva on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja. Tauno on hyväntuulinen mutta passiivinen. 

Tauno pelaa muistipeliä ja Eeva on tietokoneella. Seinällä on tyttären, Liisa-Maria Sneckin pelipaita. Hän oli pelipaikaltaan maalivahti, ja kuului Suomen naisten ensimmäiseen olympiamitalin saavuttaneeseen jääkiekkojoukkueeseen. Hän voitti Naganossa 1998 olympiapronssia.

 

Haaja ja Rintasaari, 8. kerros, 72 neliötä

Kahdeksannesta kerroksesta on upeat näkymät. Siellä asuvat Tuija Haaja, 34, ja Mikko Rintasaari, 50, puolivuotiaan Väinö-poikansa kanssa.

Tuija ja Mikko fanittavat 50-60-lukuja ja ovat sisustaneet kotinsa talon rakennusvuoden 1967 henkiseksi.

– Pukeutumistyylinikin on 60-luvun henkinen, mekkoja on varmaan parisataa. Onneksi minulla on iso vaatehuone, Tuija nauraa.

 

Ollikainen, 3. kerros, 92 neliötä

Helvi, 77 , ja Eero Ollikainen, 76, muuttivat nykyiseen kotiinsa vuonna 1974.

Keittiön avara ruokailutila vetää puoleensa vieraita. Naapuripariskunnan kanssa tehdään vuorotellen perinneruokia. 

– Kontulassa on hyvä asua. Totta kai täällä on myös reppanoita, joilla ei kaikki ole hyvin. Mutta jossain heidänkin täytyy olla, Helvi toteaa. 

 

Vita, 8. kerros, 92 neliötä

Vitan perhe muutti Perhe muutti Kontulaan vuonna 2004. Ostopäätöksen ratkaisi iso keittiö, jossa Jaana, 54, tykkää kokata.

Keittiön pöydän ääressä viihtyvät myös Kapela Vita, 51 ja Doris Vita, 15.

– Me olemme äidin kanssa niin suomalaisia, pidämme hiljaisuudesta. Mutta kun papa tulee kotiin, hän avaa telkkarin ja radion, laittaa toisinaan levynkin soimaan ja alkaa huutaa puhelimeen, Doris nauraa.

Lue lisää Kaarikuja 5:n asukkaista ja heidän kodeistaan uudistuneesta ET-lehdestä 6/2017.

 

Keraamikko Judy Kuitusen koti Maarianhaminassa on yhdistelmä brittiläistä, skandinaavista ja ahvenanmaalaista tyyliä. Tärkeintä ovat valo, värit ja rakkaat taulut. Hänellä on myös ihana työpaja-myymälä entisessä teurastamossa.

Judy Kuitusen, 62, koti on Maarianhaminan sataman tuntumassa. Hänen aurinkoiselta parvekkeeltaan on hengästyttävän upea merinäköala.

–En koskaan kyllästy Tukholmaan, Helsinkiin ja Turkuun menevien laivojen katseluun. Niiden ääni ei häiritse minua edes yöllä. Jos havahdun tööttäykseen, tiedän että saan nukkua vielä pitkään.

Judy muutti lokakuussa 2002 juuri rakennettuun kahdeksan asunnon taloyhtiöön. Kahdessa tasossa olevassa kodissa on 94 neliötä. Hän sai valita itse kaikki pinnat, materiaalit ja värit.

– Minulle on hyvin tärkeää, mitä ympärilläni on ja miltä kotini näyttää. Se tuo minulle valtavasti iloa arjessa. En tietoisesti mieti sisustusta, ja se vähän vaihtuukin koko ajan. Perusväri on norsunluu, joka toimii hyvin taiteen kanssa. Maustan sitä lempivärilläni limellä.

Jussi ja Judy Kuitunen.
Jussi ja Judy Kuitunen.

Englantilaissyntyinen Judy on keramiikkataiteilija, jolla on kotonaan paljon taidetta ja kauniita esineitä.

Rakkaimmat taulut Judy on perinyt isovanhemmiltaan, jotka olivat taiteilijoita.

–Minulla on kaksi taulua, jotka isoisäni maalasi ollessaan jo sokeutumassa. Hän sai sinappikaasua silmilleen toisessa maailmansodassa ja sokeutui noin 60-vuotiaana. Hän maalasi niin pitkään kuin näki edes vähän.

Judyn lempipaikka kotona on olohuoneen yhteydessä oleva keittiö. Vieraat istuvat sohvalla Judyn kokatessa. Judylla on myös kaksi parveketta. Molemmat ovat niin suojaisia, että niillä voi löhötä vaikka alasti.

–Kotini tuottaa minulle valtavasti iloa. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut tämän kaiken tekemällä keramiikkaa. Joskus naurattaa, että aika monta kuppia on joutunut dreijaamaan tämän kodin eteen. Tämä ajatus antaa voimaa jaksaa dreijata lisää kuppeja. Se on nimittäin fyysisesti todella raskasta hommaa.

Katso kuvat Judyn kauniista sisustuksesta ja tauluista:

Peili on Tukholmasta, aasialainen lipasto omasta liikkeestä.
Peili on Tukholmasta, aasialainen lipasto omasta liikkeestä.

Judylla on kopio Rietveld Stuhl 1917 -designtuolista.
Judylla on kopio Rietveld Stuhl 1917 -designtuolista.

Olohuoneen seinällä on Juha Pykäläisen maalaama iloisen keltainen polkupyörätaulu. Judy rakastaa pyöräilyä, pyörän kuvia ja keltaista väriä. 
Olohuoneen seinällä on Juha Pykäläisen maalaama iloisen keltainen polkupyörätaulu. Judy rakastaa pyöräilyä, pyörän kuvia ja keltaista väriä. 

Yläkerrassa on ahvenanmaalaisen Kjell Ekströmin sinisävyisiä meriaiheisia tauluja.
Yläkerrassa on ahvenanmaalaisen Kjell Ekströmin sinisävyisiä meriaiheisia tauluja.

Judyn isoisän tekemä taulu. Isoisä maalasi vielä, kun oli sokeutumassa. – Kukkamaalauksesta näkee, että kukat ikään kuin katoavat reunoistaan.
Judyn isoisän tekemä taulu. Isoisä maalasi vielä, kun oli sokeutumassa. – Kukkamaalauksesta näkee, että kukat ikään kuin katoavat reunoistaan.

Tämä taulu on Judyn isoäidin Helen Bradleyn maalaama.
Tämä taulu on Judyn isoäidin Helen Bradleyn maalaama.

Keittiön yksityiskohtia. Keltainen kulho on Judyn tekemä.
Keittiön yksityiskohtia. Keltainen kulho on Judyn tekemä.

Ihana työpaja

Maarianhaminassa käyvän kannattaa piipahtaa Judyn työpaja-myymälässä vaikka kahvilla. Judyn keramiikka on ihanan värikylläistä: turkoosia, keltaista ja limeä.

–En mielelläni tee pitkiä sarjoja, vaan haluan aina kokeilla jotain uutta. Teen vain sellaista, mitä itsekin haluaisin kotiini.

– Ennen tein keltaisia sitruunakulhoja, nyt turkooseja kuvioituja mukeja ja kulhoja. Tehtailen lintumukeja, linnuissa on luonnetta. Olen tarkkana, etteivät lintujen silmät näytä äkäisiltä vaan ystävällisiltä.

Judyn Kuitusen työhuone-myymälä on 50-luvun teurastamossa Gölbyn kylässä. Se on värikäs ja hauskasti sisustettu: designkeramiikkaa, tekstiilejä, koruja, vintage-myymälä ja pieni kahvila. Dreijauspiste on samassa tilassa kuin myymälä.

– Olen tehnyt keramiikkaa jo 44 vuotta. Hauskinta on tehdä uniikkituotteita. Suosituin tuote on muki, Judy kertoo.

Mukit eivät synny hetkessä. Isoin työ on saven valmistus ja muokkaus.

– Sitten dreijaan 50 mukia peräkkäin. Seuraavana päivänä teen niihin kahvat. Kun ne ovat kuivuneet, maalaan ja kuvioin ne. Poltan mukit 1280 asteessa, lasitan ja poltan taas. Urakkaan menee kaksi viikkoa.

Paras työskentelyaika on talvi. Kesän turistikausi on kiireinen ja pääsiäisestä syyskuuhun Judy on tiiviisti pajalla.

Osoite: Judys Hantverk & Inredning, 1 Hindersvägen, Jomala 22150, Ahvenanmaa

  

Lue lisää Judy Kuitusen taiteesta ja elämästä uudistuneesta ET-lehdestä 6/2017.