Tässä tutkitaan äitiyspakkausta vuonna 1948. Kuva: Ylen Elävä arkisto.

Äitiyspakkauksen tarina alkaa vuodesta 1938. Nykyään pakkaus tunnetaan maailmalla, mutta millainen se oli 1940-, 60- ja 80-luvuilla?

Äitiyspakkausten jakaminen aloitettiin jo vuonna 1938. Edellisenä vuonna säädettiin laki äitiysavustuksesta, ja sen myötä vähävaraisille äideille alettiin lahjoittaa laatikollinen vauvanvaatteita tai vaihtoehtoisesti he saivat rahallisen korvauksen.

Ehtona äitiyspakkauksen saamiseksi oli, että äiti käy raskausaikana neuvolassa. Näin äidit saatiin terveydenhuollon piiriin. Lapsi- ja äitikuolleisuus ovatkin jo kauan olleet Suomessa maailman pienimpiä. 

Alla oleva Ylen Elävän Arkiston video näyttää, kun tuleva äiti vastaanottaa äitiyspakkauksen lastensuojeluvirastossa vuonna 1948.

 

Aluksi vain vähävaraisille synnyttäjille tarkoitettu äitiyspakkaus tuli kaikkien saataville vuonna 1949. 1950-luvulla vaatteet ja tarvikkeet alettiin pakata tuttuun pahvilaatikkoon, josta tehdyssä vauvanvuoteessa yksi jos toinenkin suomalainen on nukkunut ensimmäiset viikkonsa. 

Elävän arkiston videomateriaali vuodelta 1964 kertoo, että 60-luvulla äitiyspakkauksesta paljastui muun muassa pesuvati, kuudet pöksyt, saippuaa, lakanoita ja hiusharja. Videolla näytetään myös neuvolakäynnin tapahtumia ja opetetaan tuleville äideille, miten vauvaa hoidetaan.

 

Nykyisin lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat äitiyspakkauksen rahan sijaan. Kaikista äideistä kolmasosa valitsee mieluummin 140 euron rahasumman kuin tarvikepakkauksen. Kela jakaa vuosittain noin 40 000 äitiyspakkausta.

Alun perin äitiyspakkauksen sisältämät vauvanvaatteet valkaistiin. Elävän arkiston uutispätkä vuodelta 1983 kertoo, että kyseisenä vuonna uutta olivat pakkauksen vaatteiden luonnonläheiset värit.

 

Äitiyspakkauksen värimaailma herättää vuosittain paljon keskustelua erityisesti netissä. Moni toivoo mahdollisimman sukupuolineutraaleja värejä. Osa kaipaa perinteisenä pidettyjä "tyttöjen ja poikien värejä". Esimerkiksi viime vuoden sinivoittoisia vaatteita pidettiin liian poikamaisina.

Keskustelua on herättänyt myös se, että tänä päivänä iso osa äitiyspakkauksen sisällöstä valmistetaan ulkomailla. Näin kertoo Ylen uutispätkä vuodelta 2006:

 

Suomi ei enää ainoa

Ainutlaatuinen suomalainen keksintö ihastuttaa myös maailmalla. Vuonna 2013 Ison-Britannian televisioyhtiö BBC julkaisi artikkelin "Miksi suomalaiset vauvat nukkuvat pahvilaatikoissa", ja viime vuonna Independet-lehti kertoi briteille, miten äitiyspakkaus takaa Suomessa tasa-arvoisen lapsuuden. 

Suomalaisjärjestöt ovat vuosien varrella koonneet avustuspakkauksia esimerkiksi entisen Itä-Euroopan maihin. Vuonna 2010 äitiyspakkauksia kerättiin lähetettäväksi Viroon. 

 

Pakkauksia on myös annettu lahjaksi esimerkiksi Ruotsin prinsessa Victorian ja Ison-Britannian prinssi Williamin lapselle

Tänä vuonna myös Skotlannin hallitus on alkanut jakaa äitiyspakkauksia odottaville äideille. Inspiraatio on saatu Suomesta, ja Skotlannin pakkaus muistuttaakin suomalaista versiotaan pahvilaatikkoa myöten.

Lähteet: Kela, Yle Elävä arkisto

Helppotekoinen essu ommellaan vahakankaasta. Se suojaa niin puutarhuria kuin kesäkokkia.

Puutarhaessu

Koko: yksi koko, aikuinen

Tarvikkeet:

  • 80 cm vaha­kangasta
  • 2 m laakanauhaa (leveys 2 cm)
  • ompelulankaa

Tee näin:

  1. Piirrä kaava mittojen mukaan luonnolliseen kokoon paperille (kuva alla).
  2. Aseta kaava kankaalle ja lisää kaikille reunoille 1,5 cm:n päärmevarat, leikkaa kappale.
  3. Silitä kaarevia reunoja, päärmeen reunaa venyttäen miedolla lämmöllä. Voit myös venyttää ulkoreunaa käsin venyttämällä. Neulaa nuppineuloilla.
  4. Ompele kaarevat sivut paininjalan etäisyydeltä reunaa. Vahakankaan reunaa ei tarvitse huolitella.
  5. Leikkaa nauhasta 65 cm:n pala (niskanauha) ja leikkaa loppunauha kahteen osaan (vyötärön nauhat).
  6. Taita yläreunasta 1,5 cm:n päärme nurjalle, paina taite kynnellä tai silitä miedolla lämmöllä. Pujota niskanauhan päät reunan alle yläkulmiin, kiinnitä nuppineuloilla ja ompele yläreuna.
  7. Taita niskanauha ylöspäin ja tikkaa yläreunasta nauhojen kohdilta kiinni kankaaseen.
  8. Taita sivusta päärme nurjalle ja pujota nauhan pää yläkulman kohdalle varan alle. Kiinnitä nuppineuloilla ja ompele.
  9. Taita nauha essusta ulospäin ja tikkaa nauhan reuna kankaaseen. Ompele toinen sivu samoin.
  10. Taita alareunasta päärme nurjalle, neulaa ja ompele.
  11. Taita nauhojen päihin pienet kapeat päärmeet ja ompele reunasta.

Suurenna pienois­kaava mittojen mukaan luonnolliseen kokoon. Luvut alla olevassa piirroksessa ovat senttimetrejä.

 

 

Britt-Mari ja Clas Rosenbladin puutarha Ahvenanmaalla on luonnonläheinen ja itämaishenkinen. Sen erikoisuutena ovat tunnelmaltaan erilaiset istumapaikat.

Mikä rauha, mitkä maisemat! Britt-Mari ja Clas Rosenbladin mökki Lemlandin Björkuddenissa on kuin hyllyllä ylhäisessä yksinäisyydessään, katse yli meren Maarianhaminaan.

2600-neliöinen tontti on ainutlaatuinen: toisella puolella on jyrkkä kallioseinä ja rannanpuoleinen punainen rapakivikallio viettää mereen. Korkeuserot ovat melkoisia, sillä tontin korkein kohta on 20 metriä matalinta ylempänä.

Rosenbladit ostivat mökin vuonna 1995. Sen jälkeen he ovat laajentaneet taloa ja tehneet siitä talviasuttavan. Vuonna 2001 he alkoivat suunnitella ja luoda puutarhaa pala palalta. Nyt se on upea.

Lepopaikkoja joka tarpeeseen

Puutarhan erikoisuus ovat istumapaikat, jotka muodostavat tunnelmaltaan erilaisia tiloja, kuin pieniä huoneita. Vaihteleva maasto auttaa niiden luomisessa.

Sateen sattuessa Rosenbladit voivat istahtaa suojaan vaikkapa tähän pieneen kasvihuoneeseen. Sinne saa lämpöäkin ja mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella sateenropinaa kattoa vasten.

Katolla varustettu penkki on puolestaan tontin korkeimmalla kohdalla.

– Tätä paikkaa kutsumme nimellä "aftonsolens land"  eli ilta-auringon maa. Täällä voi nauttia ihan viimeisimmistäkin ilta-auringon säteistä, Britt-Mari Rosenblad kertoo.

Tämä pieni istumapaikka terassilla meren puolella on oikeastaan enemmän koriste:

Japanilaisessa puutarhassa on bambupaviljonki. Clas on rakentanut siihen hiljalleen virtaavan puron ja sen päälle sillan. Veden solinaan liittyy bambuisten tuulikellojen meditatiivinen ääni.

Pieni kahden hengen istumapaikka on pähkinäpensaiden ja havupuiden välissä.

– Tässä voi mietiskellä hetken matkalla saunasta talolle, kertoo Clas Rosenblad. 

Tämä terassi on Rosenbladien suosikkipaikka kesällä. Siinä syödään ja loikoillaan porealtaassa. Näkymä terassilta on Maarianhaminaan asti ja ohi kulkee paljon veneitä, joita on hauska seurata.

Ja tästä ei grillikatos parane! Maisemat ovat mielettömät. Grillauspaikka on rakennettu hienolle näköalapaikalle, johon viimeinenkin auringonsäde yltää. Siinä voi siemailla viiniä leppeässä kesäillassa ja katsella ohi lipuvia veneitä.

"Rödhamnin" eli punaisen sataman paikalle piti alunperin rakentaa lammikko.

– Mutta kallio tuli vastaan, ja rakensimmekin siihen maantasoa alempana olevan istumapaikan. Juomme täällä usein aamukahvit, sillä aamuauringon ensisäteet tulevat tänne. Ja koska istumapaikka on matalalla, kasvavat kukat pään korkeudella. Kun magnoliat kukkivat, se on kuin rehevä magnoliamaja, Rosenbladit hehkuttavat.

Tässä on yksi tontin harvoista tasaisista paikoista. Pöytäryhmästä voi ihailla pientä vesiputousta:

Kirsikkapuiden kukkiessa voi tässä paikassa istuessa vaikka meditoida hetken:

Mikäs tässä on keinutellessa!

Rosenbladien puutarhassa ei ole lainkaan suoria linjoja, koska ei niitä ole luonnossakaan.

– Meidän mielestämme kaikkea ei pidä nähdä yhdellä silmäyksellä. Kun kulkee istutusten keskellä polkuja pitkin, avautuu aina uusia, mielenkiintoisia näkymiä. Puutarhamme on luonnollisen rehevä, ei taiteellisesti muotoiltu. Luonto valtaa puutarhan hallitusti, Britt-Mari kuvailee.

Clas hoitaa puut, pensaat, kivet ja kastelun, Britt-Mari paneutuu perennoihin, rikkaruohojen kitkemiseen ja kompostointiin

Vanhat esineet luovat kokonaisuuteen mukavaa tunnelmaa, samoin kuin pienet patsaat, joita pariskunta ostaa puutarhamatkoiltaan Ruotsista tai Pohjanmaalta.

– Kun näen kivan patsaan, tiedän heti, mihin se päätyy puutarhassa. Patsaat sopivat hyvin kasvien seuraksi, Britt-Mari sanoo.

Lue lisää Rosenbladien puutarhasta ET-lehdestä 8/2017.

Säätä kestävä riistakamera vangitsee kuviin metsän eläimet. Katso, millaisia vieraita imatralaisen Jorman kameraan tallentui.

Imatralainen Jorma Leiniäinen on liikkunut koko ikänsä luonnossa. 20 vuotta sitten Jorma innostui raivaamaan metsään parinkymmenen aarin kokoisen riistapellon, jossa hän viljelee kauraa villieläinten ruuaksi. Metsän eläimet ottivat pellon pian omakseen.

– Kun kolmena kesänä olin huomannut karhujen käyneen pellolla, ajattelin, että haluaisin niistä kuvan.

Kuvia automaattisesti

Paikallisella metsästysseuralla on ollut pitkään käytössä riistakameroita. Seuran hyvien kokemusten takia Jormakin päätti hankkia sellaisen.

Kamera on säädetty ottamaan valokuvia kymmenen sekunnin välein, kun se havaitsee lähistöllä liikettä. Päivällä napatut kuvat ovat värillisiä, pimeällä otetut mustavalkoisia.

– Joskus asetin kameran kuvaamaan kahden sekunnin välein, mutta silloin melkein samanlaisia kuvia tuli aika paljon. Videoita en ole kuvannut.

Liikuta hiirtä alla olevan kuvan päällä, niin näet kuvat hirvistä päivällä sekä yöllä:


...ja yöllä.
Hirviperhe päivällä...
 

Parhaimmillaan kamera on ottanut muistikortille 400–500 kuvaa. Jorma tyhjentää muistikortin kotona ja siirtää kameran kuvat kannettavalle tietokoneelle, jonka ruudulta niitä on helppo katsella. Kamerassa on neljä pientä akkua, joissa riittää virtaa koko kesäksi. Kevään ja alkukesän kamera kuvaa peltoa. Lokakuussa Jorma siirtää sen läheiselle nuolukivelle, joka on etenkin hirvien suosiossa.

Jännittävin kuviin tallentunut eläin on villisika – tai oikeastaan villisikalauma, joka kävi nuolukivellä toissa syksynä.

– Yhdestä kuvasta sain laskettua 14 sikaa. Mukana oli myös mustavalkoraidallisia porsaita. Sen jälkeen olen saanut kuvattua sikoja vain yksittäin tai pari kappaletta kerralla.


 

Kamerainnostuksen herättänyt karhu ei sen sijaan ole kuviin eksynyt.

– Viime keväänä näin kyllä karhun jäljet, kun kävin viemässä kameran paikalleen pellon laitaan. Tänä keväänä minun täytyy olla aikaisemmin liikkeellä.

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.