Nainen istuu kirja sylissään, pöydällä leikkokukkia ja radio, 1940-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Olin koko lapsuuteni ihmetellyt, miksi äitini hylkäsi minut jo alle vuoden ikäisenä."

"Oli 25-vuotissyntymäpäiväni, kun päätin ottaa selvää, kuka minut tänne maailmaan oikein synnytti.

Lähdin autoreissulle neljä vuotta vanhemman sisareni kanssa. Hänelläkään ei äidistä kovin kummoisia muistikuvia ollut.

Vierailu tuli äidille täysin yllätyksenä, eikä hän ensin meinannut edes avata ovea. Lopulta ovi aukesi, ja vietimme muutaman tunnin tämän vieraan ihmisen luona.

Paljon olisi ollut kysyttävää, mutta paljon jäi kysymättä. Tunteita risteili, mutta läheiseksi en häntä missään nimessä tuntenut. Vuosien tuntemani viha ei kuitenkaan noussutkaan päällimmäiseksi, sillä tajusin, että hän oli pakon edessä joutunut tekemään ratkaisunsa ja antanut melko helpolla periksi. Hän olisi myös halunnut pitää yhteyttä, mutta isäni kielsi sen. Minut yllätti se, että hän oli mennyt uudelleen naimisiin ja hoitanut siitä liitosta syntyneen tyttärensä kohtuullisesti, tosin alkoholin huuruisena. Kuningas alkoholi lienee helpottanut syyllisyyttä.

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Monta vuotta myöhemmin tajusin, kuinka sairas mielipuoli isäni oli ollut ja on yhä. Väkivaltaisena narsistina hän oli tehnyt äitini elämästä helvetin, kuten teki myös minun elämästäni. Pystyin jo paljon paremmin antamaan anteeksi äidille. Tajusin, että moni totena kerrottu asia lapsuudestani olikin vain isän sairaalloista mustamaalausta. Ymmärsin myös, miksi en saanut ottaa äitiini mitään yhteyttä. Silloinhan olisin kuullut asioiden totuudenmukaisemman puolen.

Lapsena olin todella arka, teininä kovetin itseni ja tunteeni. Onneksi pääsin aikuisena terapiaan ja purkamaan tämän painolastin, muutoin se olisi voinut pilata suhteeni omaan tyttäreeni.

Itse olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman hyvä äiti ja läsnä tyttäreni elämässä. Monesti olisin kaivannut äitiä, jolta kysyä neuvoa ja saada tukea. Olen ottanut todella kovia paineita onnistumisesta ja otin kiitollisena vastaan kehut joita sain.

Minulla on läheinen suhde tyttäreeni, mutta vältän tukahduttamasta häntä liiallisella paapomisella. Tyttäreni on nyt parikymppinen ja asuu jo omillaan. Odotan jo kovasti mummovaihetta ja toivon saavani lapsenlapsia aikanaan. Uskoisin olevani hyvä mummo, vaikka vielä nuori olenkin."

 Emppu

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Kulahtaneet tai epämieluisan väriset kaapinovet saa helposti mieleisekseen peittämällä ne sisustustarralla. Valikoimassa on todella monia värejä ja kuvioita.

Sisustusmuoveissa on laaja valikoima kontaktimuoveja (esimerkiksi dc-fix), joilla voi pinnoittaa, päällystää ja suojata kodin erilaisia pintoja. Kontaktimuoveilla voi päällystää laajojakin alueita tai tehdä näyttäviä tehosteita ja koristeita kodin eri tiloihin. Kontaktimuovit luovat uuden ilmeen lipastoille, tuoleille, keittiötasoille, seinille tai vaikkapa kaapin oville

Ulvilalainen Miska Renfors remontoi keittiön suorastaan rock-henkiseksi Bauhausin punaisella dc fix -sisustustarralla. 

– Kotimme on vuonna 1973 rakennetussa omakotitalossa. Varsinaista remonttia ei ollut vielä tarkoitus edes tehdä, mutta kun saimme tupaantuliaislahjaksi astianpesukoneen niin sen alta piti purkaa pari kaappia pois. Pieni keittiön kasvojen kohotus tuli siinä yhteydessä puolivahingossa. Halusin keittiön nykyaikaisen näköiseksi, Miska kertoo.

Tältä keittiö näytti ennen ja jälkeen muovituksen:

Lastulevyovet ja koivurungot saivat uutta ilmettä seitsemällä rullalla sisustustarraa.

– Rullassa on kaksi metriä 67,5 cm levää tarraa. Meillä meni seitsemän rullaa eli kaappien peittäminen maksoi 50 euroa, Miska toteaa.

Dc fix -tarran kiinnittämisessä on tärkeää, että pinta on todella puhdas. Miska puhdisti kaapinovet auton lasinpesunesteellä, joka irrottaa lian hyvin.

– Jos oon kuperaa ja kulmikasta osaa, niin tarraa täytyy pikkuisen venyttää. Mutta rauhallisesti hiljaa hinkaten se onnistuu. Homma viimeistellään kuumailmapuhaltimella tai föönillä, jotta tarran liima tarttuu oven pintaan. Hyvin tämä onnistui, vaikka aikaisempaa kokemusta oli vain auton ikkunan tummennuskalvojen kiinnittämisestä.

Toki samalla tehtiin sitten muutakin keittiöön, pientä maalausta ja muuta laittoa. Seuraavaksi työn alla on olohuone. 

Kunnolla väriä keittiöön!

Nimimerkki Liisa kertoo fixailleensa aikaisemmin useita huonekaluja, joten hänelle keittiön fixaus oli helppo homma.

– Keittiön kaapit olivat jo tosi huonossa kunnossa, joten pyysin vuokranantajalta luvan fixaamiseen. Lupa pitää aina pyytää, sillä tarra saattaa vaurioittaa pintaa poistettaessa. Varsinkin jos alla oleva maalipinta oli jo halkeillut.

Liisa laittoi keittiötä pikkuhiljaa muutama kaappi kerrallaan, aina kun oli aikaa ja rahaa riitti fixin ostamiseen.

– Jos haluaa kerralla tehdä niin päivässä tekee jo helposti ja rauhassa. Kaapissa olevat urat hidastavat laittoa. Minun kaappini olivat aivan suorat eli todella helpot päällystää. Hintaa materiaaleille tuli noin 120 euroa. Ennestään minulla oli jo terävät askarteluveitset, mutta mattopuukolla pärjää. 

– Mutta esimerkiksi oviremontinhan saisi tehtyä vieläkin halvemalla.

Liisan persoonallinen keittiö syntyi halvalla.
Liisan persoonallinen keittiö syntyi halvalla.

Liisan keittiön kaapeissa on kolmea eri fixiä, välitilassa ruudut mustalla fixillä ja tasot marmorifixillä.

– Kaappien pohjana on musta dc-fix ja niiden päällä kuviollinen. Se ei itse asiassa ole dc-fixiä, joka on tuotemerkki eikä yleisnimitys. Se on AC creationin popup -tarrasisustuspaneeli. Hopeinen on dc-fix. Tällaisen keittiön olisi tehnyt alle 60 eurolla jos olisin käyttänyt dc-fixiä (5,50 euroa rulla). Tarrapaneeli maksaa 21,90 euroa per rulla.

Liisan keittiöön meni kaksi rullaa hopeaa ja kolme rullaa paneelia. Mustaa hän osti 15 metrin rullan, josta riittää seuraaviinkin projekteihin.

– Muuten kaikki meni ihan nätisti, mutta tuo hopeinen metallin näköinen fixi on sen verran paksua, että se piti kunnolla lämmittää hiustenkuivaajalla reunoihin kiinni, Liisa kertoo.

Näin vaatimattomalta keittiö näytti ennen fixausta.
Näin vaatimattomalta keittiö näytti ennen fixausta.

Puunvärisestä keittiöstä valkoinen

Marika Uusitalo oli haaveillut pitkään valkoisesta keittiöstä. Nähtyään kaverinsa Facebook-julkaisun, jossa tämä päällystänyt vanhan lipaston dc-fixillä, hänkin innostui.

– Aiemmin en ollut fixaillut mitään. Päällystin pintoja aina muutaman päivässä, mutta arviolta koko hommaan meni noin 15 tuntia. Toki iso homma oli myös kaappien ja laatikoiden irroitus ja takaisin asennus. Vaikeinta oli kulmien teko ja isot yhtenäiset pinnat. Myös osat, joita ei voinut irroittaa, olivat asteen hankalampia päällystää. Hintaa koko hommalle tuli 70 euroa, sillä ostimme 90 cm leveää kalvoa 15 metriä.

Ennen ja jälkeen.
Ennen ja jälkeen.

Kaikki tämän nettiartikkelin kuvat on kopioitu Facebookin dc fix tuunaajat -ryhmästä haastateltavien luvalla.

Pohjalaismaakuntien parhaimmat lapaset ovat tässä! Ovatko suosikkisi raikkaat Pohjois-Pohjanmaan lapaset, hillityn harmaat Keski-Pohjanmaan lapaset vai maitohorsmasta mallinsa saaneet Etelä-Pohjanmaan lapaset? 

1. Pohjois-Pohjanmaan lapaset

Limenväriset Pohjois-Pohjanmaan lapaset ovat talven raikkaimmat lämmittäjät.

Ohjeen löydät täältä. 

2. Keski-Pohjanmaan lapaset

Keski-Pohjanmaan ihanat valko-harmaat lapaset ovat takuulla tyylikkäät.

Ohjeen löydät täältä.

3. Etelä-Pohjanmaan lapaset

Nämä lapaset lainaavat värinsä nykyiseltä Etelä-Pohjanmaan maakunta­kukalta, maitohorsmalta.

Ohjeen löydät täältä. 

Kotitalo ja vanha äiti saavat nyt jäädä. Terttu Fält muuttaa helpompaan asuntoon, kerrostaloon ja uuteen yhteisöön. Miksi?

Terttu Fält, 64, on tehnyt päätöksensä. Hän jättää omakotitalon, jota on asunut yli 30 vuotta. Samalla Terttu jättää tuttuakin tutumman tontin, sen pihapiirin, jonne hän muutti vanhempiensa kanssa kymmenvuotiaana ja jonka vanhempaa taloa asuu edelleen hänen 87-vuotias äitinsä.

Muuttopäätös kypsyi hitaasti. Terttu erosi miehestään, kun lapset olivat teini-iässä. Lapsien lähdettyä 15 vuotta sitten hän jäi yksin suureen taloon ja äidin lähelle.

– Tämä ei ole yksin asuvan naisen asumismuoto. Koen omakotitalon enemmän rasitteena kuin ilona. Olisin muuttanut jo aiemmin, jos vanhemmat eivät olisi olleet tuossa naapurissa.

Kiinteistövälittäjänä Terttu näki, että vanhuus omakotitalossa ei sovi kaikille.

Nytkin voi jossitella, onko aika sopiva, sillä äiti haluaa jäädä edelleen vanhaan taloonsa.

– En hoputa enkä patista äitiä. Ei sieltä uudesta asunnosta niin pitkä matka tänne ole auttelemaan.

Terttu työskenteli pitkään kiinteistönvälittäjänä ja näki, että vanhuus omakotitalossa ei sovi kaikille.

– Olen mieluummin ihmisten ilmoilla kuin puuhailen täällä yksinäni.

Sukupolvien ammottava kuilu

Terttu muuttaa ensi vuonna valmistuvaan yhteisölliseen senioritaloon, Kotisatamaan Helsingin keskustaan.

Muutossa asuinneliöt puolittuvat, maisema avautuu kahdeksannesta kerroksesta ja vanhoista tavaroista pitää luopua.

Omakotitalo on elämänvaiheasunto, josta voi myös luopua.

Terttua vetää keskustaan yhteisöllisyys.

– Äiti sanoo, että taas se höpöttää siitä kommuunista. Hän ei ymmärrä ajatusta alkuunkaan. Kysymys on klassisesta sukupolvien kuilusta. 1950-luvulla syntyneelle omakotitalo ei ole elämän suurin saavutus, josta on pidettävä kiinni kynsin ja hampain.

Tertun kaltaisia on yhä enemmän. He eivät halua käyttää vireitä eläkevuosiaan pihalla kupsuttamiseen, talon kunnostamiseen ja eletyn elämän muistojen vaalimiseen. Heille omakotitalo on elämänvaiheasunto, josta voi myös luopua.

Loppukiri synnytti ilmiön

Muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten. Kerrostaloasumisen vaihtoehdottomuuteen kyllästyneet helsinkiläisseniorit alkoivat miettiä, millaisessa talossa he haluaisivat ikääntyä.

Mietintä synnytti Aktiiviset seniorit -yhdistyksen ja rakennushankkeen, jonka tuloksena Helsingin Arabianrantaan nousi poikkeuksellinen kerrostalo vuonna 2006.

Kirsti Sivénin suunnittelema talo sisälsi omistusasuntojen lisäksi runsaasti yhteistiloja. Asumisen idea jäljitteli maaseudun kiinteää kyläyhteisöä, jossa talkoillaan, sivistytään ja juhlitaan yhdessä.

"Keskustaan pitää muuttaa silloin, kun siitä vielä pystyy nauttimaan."

Talo nimettiin itseironisesti Loppukiriksi ja asukkaiden alaikärajaksi määriteltiin 48 vuotta.

Kaikki halukkaat eivät mahtuneet Loppukiriin, joten yhdistys alkoi suunnitella seuraavaa taloa Helsingin Kalasatamaan. Sinne Terttu on nyt muuttamassa.

– Mielestäni keskustaan pitää muuttaa siinä vaiheessa, kun keskustasta pystyy vielä nauttimaan.

Saisimmeko oman talon?

Loppukiri herätteli myös rakennusyhtiöt: mitäpä jos ikääntyvä asiakas kaipaa kerrostaloltaan muutakin kuin hissin, esteettömän wc:n ja ovisummerin.

Ekonomieläkeläinen Yrjö Somersalmi kuunteli Helsingin ekonomien senioritapaamisissa vakiokeskustelua, voisivatko eläkkeellä olevat ekonomit rakentaa oman senioritalon. Somersalmi ilmoittautui vapaaehtoiseksi selvittämään, lähtisikö joku rakennusyhtiö hankkeen toteuttajaksi.

Heti ensimmäisellä soitolla tärppäsi. Rakennusyhtiö Skanska oli pannut merkille, että heidän uusien keskustakerrostalojensa ostajakunta ikääntyi.

Skanskan kehitysjohtaja Susanna Sucksdorff pyysi Yrjöä kokoamaan kuuden seniorin ryhmän suunnittelemaan mieleistään taloa.

– Olin varannut ensimmäisen tapaamiseen lehtiöitä ja kyniä. Kun kaikki osallistujat nostivat taulutietokoneensa pöydälle, kokosin lehtiöt pois ja hautasin omat eläkeläisstereotypiani, Susanna naurahtaa.

Ilman tukevaa rahatukkoa ei näihin senioritaloihin ole asiaa.

Tontti löytyi Espoon Niittymaalta, Tapiolan naapurista. Talo saa nimekseen Konkari ja se valmistuu alkuvuoteen 2016 mennessä. Jatkossa Skanska aikoo rakentaa Konkareita eri puolille Suomea.

– Ehkä neljä, viisi taloa vuodessa, Susanna Sucksdorff sanoo.

Kotisatamassa ja Konkarissa ihmiset ostavat asunnot omikseen ja maksavat yhteistilat neliöhinnoissaan. Ilman tukevaa rahatukkoa ei näihin senioritaloihin ei ole asiaa.

"Kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta voi tulla toimeen."

Uuden elämän kynnyksellä

Moni yksin elävä kaipaa juttu-, ateria-, lenkki- ja teatteriseuraa. Siitä hyvästä voi jopa maksaa, että kerrostalossa löytyy tiloja rupatteluun ja yhdessä tekemiseen.

– Ihan turha miettiä, että se yhteisöllisyys olisi yhtä auvoa ja kaikki ystäviä keskenään. Lähden siitä, että naapuriyhteisö muistuttaa työyhteisöä. Kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen, Terttu Fält sanoo.

Tertulla on edessään on vielä kuukausia muistoja tihkuvassa talossa, talon myynti keväällä ja lähes kaikesta vanhasta materiasta luopuminen. Haikeaa?

– Kun istuin viime kesänä Hakaniemen torilla, minuun iski onnenpuuska. Vitsi, ens kesänä mä asun tossa lähellä ja hurautan tänne fillarilla aamukahville!

 

Artikkeli on laun perin julkaistu ET-lehden numerossa 2/2015.

Ajoitus.

Kannattaa miettiä, miten haluaa asua, kun lapset ovat muuttaneet maailmalle ja työ ei enää sido. Kun aikeet ja suunnitelmat tiedottaa hyvissä ajoin, myös lapset ehtivät sopeutua ajatukseen vanhan kotinsa myynnistä.

Koti.

Elämään mahtuu erilaisia koteja. Lapsiperhevaiheen unelmakotia ei ole suunniteltu yksin tai kaksin eläkevuosiaan viettäville.

Lumityöt.

Rakkaus omakotitaloon on auttamatta ehtoopuolella, kun katsoo säätiedotusta ja toivoo, ettei huomenna sataisi lunta.

Multa.

Rehellinen vastaus säästää rahaa ja hermoja: onko intohimoni puutarhahommiin ryytimaa- vai parvekelaatikkotasoa?

Raivaus.

Mitä vähemmän tavarassa on kiinni, sen helpompi on muuttaa. Siinä on vissi ero, saneleeko asumismuodon tavara vai ihminen.

Yhteisöllisyys.

Jos koti, harrastukset ja ystävät eivät täytä kanssakäymisen tarvetta, yhteisöllinen asuminen on varteenotettava vaihtoehto.

Pampulainen pussukka sopii moneen käyttöön: vaikkapa virkkuukoukkujen säilytykseen, lääkepussiksi matkalaukkuun tai penaaliksi lapsenlapselle.

Virkattu pikkulaukku muuttaa ilmettään langan mukaan. Hillitystä langasta tulee tyylikäs teatteripussukka, räväkästä hauska kynäkotelo lapsenlapselle. Hauskat pampulat tekevät yksinkertaisen ja helpon pussukan pinnasta eläväisen näköisen.

Nyt kaivamaan koukut ja langat esille – tee vaikka ystävälle synttärilahjaksi.

Virkattu pikkulaukku

  • Koko: Noin 27 x 14 cm.
  • Langanmenekki: Novita Kaste (741) liila tai (333) vaalea khaki 200 g.
  • Virkkuukoukku: Nro 3 tai käsialan mukaan.
  • Muut tarvikkeet: 25 cm vetoketju.
  • Mallivirkkaus: Virkkaa kiinteitä silmukoita (ks) ja pampuloita ohjeen ja piirroksen mukaan.
  • Tiheys: Leveys 10 cm = 7 pampulaa, korkeus 10 cm = 11 pampulaa.

Pohja: Virkkaa aloitusketjuksi 54 kjs + 1 kjs kääntymiseen.

1. krs: virkkaa 1 ks toiseen kjs:aan koukusta laskien ja vielä 1 ks jokaiseen kjs:aan = 54 ks. Käännä työ.

2. krs: virkkaa 1 kjs, virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan = 54 ks. Toista kerrosta 2, kunnes työssä on yhteensä 5 kerrosta. Käännä työ ja jatka laukun sivujen virkkaamista suljettuna ympyränä.

6. krs: virkkaa pitkään sivuun 1 ks jokaiseen s:aan (= 54 ks), 4 ks kappaleen päätyyn, virkkaa 1 ks jokaiseen toisen pitkän sivun s:aan (= 54 ks) ja 4 ks kappaleen toiseen päätyyn = 116 ks. Jatka virkkaamista spiraalina eli siirry aina suoraan seuraavalle kerrokselle.

7. krs: virkkaa kiinteitä silmukoita ja virkkaa kummassakin päädyssä 2 ks yhteen = 114 ks.

8. krs: (ks. piirroksen 8. krs) virkkaa ks:ita ja virkkaa joka 3. s:aan pampula piirroksen mukaan. Työhön tulee yhteensä 38 pampulaa.

Virkkaa vielä piirroksen mukaan kerrokset 9–11 ja toista sitten kerroksia 8–11, kunnes laukun korkeus on noin 12 cm. Virkkaa vielä 3 krs kiinteitä silmukoita.

Virkkaa toiseen päätyyn pieni läppä: *käännä työ ja virkkaa 1 kjs, 4 ks*, toista *–* vielä 2 kertaa.

Käännä työ, virkkaa 1 kjs, 1 ks, pampula, 2 ks ja läpän reunaa alas 3 ks.

Virkkaa 1 kerros ks:ita pussin suulle ja päättele vetämällä lanka viimeisen silmukan läpi läpän jälkeen.

Viimeistely: Päätä langanpäät ja ompele vetoketju. Virkkaa 12 kjs, pujota ketjusilmukkaketju vetoketjun vetimen reiän läpi ja virkkaa 1 ks jokaiseen ketjusilmukkaketjun silmukkaan. Katkaise lanka ja solmi langanpäät.

Suunnittelija Rimma Gimpel

Ohjetiedustelut Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14 Lankatiedustelut www.novita.fi, Novita (05)