Nainen istuu kirja sylissään, pöydällä leikkokukkia ja radio, 1940-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Olin koko lapsuuteni ihmetellyt, miksi äitini hylkäsi minut jo alle vuoden ikäisenä."

"Oli 25-vuotissyntymäpäiväni, kun päätin ottaa selvää, kuka minut tänne maailmaan oikein synnytti.

Lähdin autoreissulle neljä vuotta vanhemman sisareni kanssa. Hänelläkään ei äidistä kovin kummoisia muistikuvia ollut.

Vierailu tuli äidille täysin yllätyksenä, eikä hän ensin meinannut edes avata ovea. Lopulta ovi aukesi, ja vietimme muutaman tunnin tämän vieraan ihmisen luona.

Paljon olisi ollut kysyttävää, mutta paljon jäi kysymättä. Tunteita risteili, mutta läheiseksi en häntä missään nimessä tuntenut. Vuosien tuntemani viha ei kuitenkaan noussutkaan päällimmäiseksi, sillä tajusin, että hän oli pakon edessä joutunut tekemään ratkaisunsa ja antanut melko helpolla periksi. Hän olisi myös halunnut pitää yhteyttä, mutta isäni kielsi sen. Minut yllätti se, että hän oli mennyt uudelleen naimisiin ja hoitanut siitä liitosta syntyneen tyttärensä kohtuullisesti, tosin alkoholin huuruisena. Kuningas alkoholi lienee helpottanut syyllisyyttä.

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Monta vuotta myöhemmin tajusin, kuinka sairas mielipuoli isäni oli ollut ja on yhä. Väkivaltaisena narsistina hän oli tehnyt äitini elämästä helvetin, kuten teki myös minun elämästäni. Pystyin jo paljon paremmin antamaan anteeksi äidille. Tajusin, että moni totena kerrottu asia lapsuudestani olikin vain isän sairaalloista mustamaalausta. Ymmärsin myös, miksi en saanut ottaa äitiini mitään yhteyttä. Silloinhan olisin kuullut asioiden totuudenmukaisemman puolen.

Lapsena olin todella arka, teininä kovetin itseni ja tunteeni. Onneksi pääsin aikuisena terapiaan ja purkamaan tämän painolastin, muutoin se olisi voinut pilata suhteeni omaan tyttäreeni.

Itse olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman hyvä äiti ja läsnä tyttäreni elämässä. Monesti olisin kaivannut äitiä, jolta kysyä neuvoa ja saada tukea. Olen ottanut todella kovia paineita onnistumisesta ja otin kiitollisena vastaan kehut joita sain.

Minulla on läheinen suhde tyttäreeni, mutta vältän tukahduttamasta häntä liiallisella paapomisella. Tyttäreni on nyt parikymppinen ja asuu jo omillaan. Odotan jo kovasti mummovaihetta ja toivon saavani lapsenlapsia aikanaan. Uskoisin olevani hyvä mummo, vaikka vielä nuori olenkin."

 Emppu

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Tiedätkö mitä ovat vesiputti, kompiainen tai gosari? Tee ET-lehden murretesti ja katso kuinka hyvin hallitset Suomen murteet.

Taipuuko Turun murre? Viennätkö savoa sujuvasti? Ookkonää Oulun torilla kuin kotonasi? ET:n murretesti kertoo kuinka hyvin hallitset Suomen murteet.

Osallistu etlehti.fi:n suureen murrekeskusteluun.

Taustaa: suomen kieli hämäläistyy.

Kolmekymppisen Tarmon nypläämä pitsi voi päätyä tatuoinniksi, graffitiksi tai valoteokseksi. Samalla pitsitaiteen sekatyömies luo Raumalle uutta kaupunkikuvaa. Videolla jutun lopussa Tarmo opastaa heijastinpitsin tekoon. Vuoden 2017 Rauman pitsiviikko alkaa 22.7.

Ken näki talvisydännä Vanhan Rauman raatihuoneen julkisivun, yllättyi ja ihastui. Sitä koristava huikea pitsivaloteos Spectaculum 79 Ceti teki kunniaa niin koko kaupungille kuin suomalaiselle pitsinnypläystaidolle, uudella tavalla.

– Minusta pitsi sopii hyvin kaupunkiin, kuvataiteen elementtinä. Arvostan vanhaa käsityöperinnettä, mutta haluan nähdä sen elävän ja kehittyvän. Pyrin myös tomuttamaan ja ravistamaan käsityksiä siitä, mitä pitsi voi olla, sanoo teoksen luoja Tarmo Thorström, 32.

Tarmon into käsitöihin syttyi luokanopettajan opinnoissa. Kivijärveltä lähtöisin oleva nuori mies aloitti opinnot vuonna 2003 Raumalla, ja otti sivuaineekseen tekstiilikäsityön.

– Löysin käsillä tekemisen palon heti, kun lähdin virkkaamaan. Opin virkkauksen netistä opetusvideoilta. Virkkauksen avulla aloin oppia muotoja ja kolmiulotteisen pinnan luomista.

"Opin virkkauksen netin opetusvideoilta."

Nypläysopin Tarmo sai raumalaiselta mestarinyplääjältä Impi Alangolta. Sittemmin nypläys on vienyt miehen mennessään.

Pitsiä baaritiskin reunaan

Tämän kevään Tarmo tarjoaa raumalaisille yrityksille ilmaiseksi pitsikonsultaatiota, Satakunnan kulttuurirahaston työskentelyapurahan turvin.

Kun kulttuurikuppila Brummi halusi pitsikoristeen baaritiskille, Tarmo nypläsi pitsin, skannasi sen digitaaliseen muotoon ja leikkasi laserilla sapluunaksi. Sitten hän maalasi baaritiskin sapluunan avulla. Kustannukset olivat 35 euroa.

Tarmo pursuaa ideoita kaupunkikuvan kohentamiseen.

Esimerkiksi rumien sähkökaappien ympärille voisi rakentaa pitsikotelon laserilla pitsin muotoon leikatusta teräksestä.

Kitukränni-kadun voisi päällystää erivärisillä ja -muotoisilla kivillä pitsikuvioon. Ja iso pitsiveistos liikenneympyrään!

Rauman Kauppatorilla on tolppa, jonka muutama autoilija vuosittain töytäisee kumoon. Pari vuotta sitten Tarmo nypläsi heijastinnauhasta pitsin tolpan ympärille. Se varastettiin. Tänä syksynä Tarmo teki sapluunan ja maalasi siihen heijastinmaalilla pitsikuvion. Palaute on ollut hyvää.

– Haluaisin myös tehdä metallipitsiä pannaksi tolpan ympärille. Joka tolpassa olisi heijastava väli- ja reunapitsi – ylempi jalankulkijoille, alempi autoilijoille. Joka tolppaan eri pitsi, ja päälle messinkilaatta kertomaan tästä käsityötaiteesta. Se olisi siis Rauman pitsin ulkoilmanäyttely!

Pitsihiha toimii kuin tatuointi

Tarmo on osallistunut kolmena kesänä Pitsi goes pub -tapahtumaan. Pitsiteoksia vietiin sinne, missä ihmiset liikkuvat, vaikka oluttuopillisen äärelle.

– Kaikki eivät suinkaan olleet langasta.

Jyrki Repo nypläsi piikkilangasta pitsiä. Marko Suomi on nyplännyt pitsipeniksiä ja virkannut dildolle pitsikondomin. Kiitosta sai uusi näkökulma ja vanhan ravistelu.

Yksi Tarmon uusimpia töitä, raumalaisen kansanedustajan Kristiina Salosen juhlapuvun nyplätty pitsitatuointi nähtiin presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Puvun suunnitteli ja ompeli Laura Hannula.

– Puvun pitsi liittyy hienosti vanhan merenkulkukaupungin historiaan. Tutkimme vanhoja tatuointeja, joiden kuvastoon kuuluu merenneitoja, ankkureita ja lintuja. Nypläsin pitsin paksusta puuvillalangasta ja värjäsimme sen Lauran kanssa tekstiiliväreillä tuputellen, Tarmo kertoo.

Nyplääminen rentouttaa

Tarmolla on toistakymmentä nypläystyynyä. Yksi on kätevä matkatyyny, jolla nyplääminen sujuu vaikka bussissa. Puisia nypylöitä on parituhatta.

– Nypläys rentouttaa ja puhdistaa mielen, kuten vaikka liikunta tai lukeminen. Monesti istutaan puolison kanssa kotona tyynyt vierekkäin ja nyplätään. Nypläyksessä on myös monotonisuuden nautinto. Voin nyplätä tuntikausia.

Nypläyksestä on tullut Tarmolle myös itseilmaisun väline, tapa luoda jotain henkilökohtaisesti merkittävää.

"Nypläys rentouttaa ja puhdistaa mielen."

– Teen myös pientä tasa-arvotyötä. Saan vuodesta toiseen kuulla samoja kommentteja: pystytkö puhumaan ja nypläämään yhtä aikaa, vaikka olet mies.... Aion nyplätä julkisesti niin kauan, ettei nypläävä mies herätä yhtään enempää huomiota kuin nyplääjämummukaan.

Katso videolta tämän jutun alla Tarmon ohjeet, miten nypläät itse hyödyllisen heijastinpitsin.

Toukokuussa Tarmo tekee apurahan turvin täsmäiskuja kouluihin nypläyksen tiimoilta.

– Vuonna 1807 oli 1200 asukkaan Raumalla noin 600 nypläystyynyä. Jos luvun suhteuttaa nykyiseen 40 000 asukkaaseen, se tarkoittaisi 20 000 nypläystyynyä.

Pitsiviikoilla Tarmo on usein opettanut nypläystä. Nyt hän valmistaa sinne Pitsi ja matematiikka -näyttelyn ja luennon. Matematiikalla on pitsin suunnittelussa tärkeä osa.

Myös uudet materiaalit innostavat. Tarmo on jo tehnyt muutamia nypläyskokeiluja kupari- ja hopealangoilla, ja kotimainen puulanka kiinnostaa.

– Taipuisista valoletkuista voisi muovailla pitsiteoksen ja pistää kellumaan Rauman kanaaliin, jossa se hehkuisi talviaikaan, Tarmo haaveilee.

Sokerina pohjalla: Tarmo teki facebookiin kuvamanipulaation siitä, miltä Rauman vesitorni näyttäisi pitsin kanssa. Se sai tuhansia tykkääjiä ja jakoja.

Joko näit nämä? Järvenpäässä hämmästyttää pitsi-Beetle - katso kuvat!

Vuoden 2017 Rauman pitsiviikko on  22.–30.7. Sen ohjelman löydät täältä.

 

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Kestosuosikki vuodesta toiseen on ET-kesäkassi. Puuvillalangasta syntyy muodikas olkakassi rannalle, torille tai pieneksi kauppakassiksi.

HUOM! Löydät linkin lehden ohjeeseen jutun lopusta, piirros näkyy silloin selvemmin.

Kassin koko noin 34 x 50 cm

Tarvikkeet:

Noin 250 g melko paksua luonnonvalkoista virkkauslankaa, esimerkiksi Säästökerälankaa.
Virkkuukoukku nro 2 mm.

Kassin koko riippuu langan paksuudesta ja virkkaajan käsialasta. Paksummalla langalla saat isomman kassin, ohuemmalla pienemmän.

Kokeile tiheyttä virkkaamalla mallitilkuksi 10 cm ketjusilmukoita ja siihen pari kerrosta pylväitä. Mallityössä tiheys on 24 pylvästä /10 cm.
Koko kassin ympäryksessä on yhteensä 160 pylvästä, eli leveys on noin 34 cm. Jos virkkaat tiuhempaa, kassista tulee pienempi, löyhempää virkatessa isompi.

Aloita pohjasta:

Tee 51 ketjusilmukkaa ja virkkaa ensimmäinen pylväs koukusta laskien neljänteen ketjusilmukkaan (katso piirros oikealla ylhäällä).

Virkkaa aloitusketjuun 1 pylväs joka silmukkaan koko sivulle, virkkaa ketjun viimeiseen silmukkaan vielä 3 pylvästä kulmaa varten, (katso piirros oikealla ylhäällä), ja virkkaa sitten aloitusketjun toiselle sivulle 1 pylväs joka silmukkaan ja päätyyn 3 pylvästä.

Työssä on siis ensimmäisellä kerroksella 48 p molemmilla pitkillä sivuilla ja 3 p molemmissa päissä.

Jatka piirroksen mukaan pohjan ympäri ja siirry kerrokselta toiselle 3 ketjusilmukalla piirroksen mukaan ja sulje kerros 1 piilosilmukalla alun kolmanteen ketjusilmukkaan.

Lisää kummassakin päässä piirroksen osoittamalla tavalla ja virkkaa pohjan ympäri 6 kerrosta.

Työssä on nyt yhteensä 160 pylvästä, tasoita silmukkamäärää tarvittaessa.

Sivukappale:
Virkkaa alimman piirroksen mukaan, aloita keskeltä piirrosta. Jokainen tumma ruutu = 1 pylväs ja tyhjän ruudun kohdalla virkataan 1 ketjusilmukka pylvään tilalle.

Piirroksesta (ylin kaavio oikealla) näet, kuinka 1 pylväs vastaa tummaa ruutua ja ketjusilmukka vastaa tyhjää ruutua piirroksessa (alin piirros), voit aloittaa virkkaamisen piirroksen (oikealla ylhäällä) mukaan, tämä aloituskohta on sama kohta kuin aloituskohta alimmassa piirroksessa.

Kun pääset alkuun, siirry virkkaamaan alimmaksen piirroksen mukaan, tässä näkyy koko kassin toinen puoli.

Virkkaa koko ajan kassin ympäri toistamalla 16 silmukan mallikertaa 10 kertaa. Virkkaa piirroksen mukaan 30 krs (tai haluttu korkeus).

Olkanauhat:
Jaa työ kahtia ja virkkaa olkainta varten kumpaakin sivua erikseen piirroksen mukaan, ja ompele lopuksi olkanauhan päät yhteen.

Voit virkata olkanauhaa pidemmäksi jos haluat, jatka silloin kumpaakin puoliskoa yhtä paljon.

Virkkaa lopuksi kassin yläreunoihin 1 kerros kiinteitä silmukoita.

Vinkki:

Voit virkata mallivirkkauksella myös verhoa tai tyynynpäällistä.
Luo silloin halutun pituinen ketjusilmukkaketju, jonka silmukkamäärä on jaollinen 16 s:lla, ja virkkaa mallivirkkausta toistamalla 16 silmukan mallikertaa.

Oheinen pdf-tiedosto sisältää suuremman kuvan ohjepiirroksesta.

Vierailija

Virkkaa ET-kesäkassi

Googlauksella "ET kassi" löytyi monenlaista väriä ja toteutusta tuosta mallista..... Mikäs on kesän muotiväri ? Onnistusko C-kasettien nauhoista tuon virkkaus ,onko kukaan kokeillut? Minkäkokoinen koukku?
Lue kommentti

Metsäisen rinteen piilopaikka on Arja ja Raimo Saaren kesäparatiisi Keiteleen rannalla. Alkukesä puuhataan, loppukesä nautitaan. Mukana on usein pojantytär Nella.

Arja Saari, 60, kaataa mökin terassilla iltapäiväkahvit kuppiin ja istahtaa varjoon. Arjan ja Raimo Saaren, 54, pojantytär Nella, 4, puhua pulputtaa terassin lastenaltaan täyttämisestä muurahaisten kävelyvauhtiin ja vetää välillä pitkiä imaisuja pillimehustaan.

– Talvella lasken viikkoja ja päiviä, että koska pääsemme mökille. Ja ah onnea, kun mökkikausi alkaa. Tulemme joka viikonloppu, ja lomat olemme vallan täällä, Arja kertoo.

Keihärinkoski on pieni kylä Keiteleen kupeessa Viitasaarella Keski-Suomessa. Arja ja Raimo ajavat tänne kotoaan Kuortaneelta Etelä-Pohjanmaalta kahdessa tunnissa. Matkalla he poikkeavat kaupassa, koska mökiltä sinne on 30 kilometriä.

Terassilta on upeat näkymät Keiteleelle.
Terassilta on upeat näkymät Keiteleelle.

Nella viihtyy mummun ja papan mökillä.
Nella viihtyy mummun ja papan mökillä.

Kun Raimo ja Arja kymmenisen vuotta sitten alkoivat etsiä lomamökkiä, Arja toivoi taloa, jossa olisi sisävessa, suihku ja lämmin juokseva vesi. Mutta kun Raimo esitteli hänelle tämän rämäkattoisen mökin kuvia, Arja lämpeni heti. Paikka tuntui kertaheitolla kotoisalta.

Tänä keväänä mökkikausi alkoi huhtikuun alussa, kun pari kävi napsauttamassa lämmöt päälle. Toukokuussa he mökkeilevät jo joka viikonloppu.

– Kun mitään tehtävää ei ole, saatan istua laiturilla ja tuijottaa järvelle. Voisin katsella sitä loputtomiin. Parasta on paikan totaalinen rauha. On päiviä, ettei edes veneitä mene ohi, Arja hymyilee.

Projekteja olla pitää

Kun kahvit on juotu, Arja vetää päälleen työhaalarin. Hän ja Raimo tekevät mökin ja pihan kunnostustyöt mieluiten keväällä ja alkukesästä, jotta lomalla voi vain nauttia.

– Yhdessä me naulatahan ja naputetahan kaikkia pikku projekteja. Tänä kesänä uusitaan rinteen rappusten pintalaudat, Arja sanoo.

– Arja on hyvä suunnittelemaan. Pitää huolen etten pitkästy, Raimo huikkaa ohi mennessään.

Mustikat ovat kaikkien yhteinen kesäriemu.
Mustikat ovat kaikkien yhteinen kesäriemu.

Nella kiipeilee kivillä ja poimii sieltä täältä rinteessä kasvavan mustikan suuhunsa. Raimo kantaa puita mökin saunaan. Sauna lämpiää kesäisin joka ilta, mutta uimaan Raimo ja Arja uskaltautuvat vasta keskikesällä.

– Pikkupoikana Alajärvellä opeteltiin uimaan jäiden seassa. Nyt ei viitti niin tuttua miästä ku ittiänsä kiusata. Lapsenlapsille ei tosin kohta enää riitä terassin pieni uima-allas, joten varmaan pappakin joutuu taas järveen, Raimo nauraa. 

Kokkaamista isolle porukalle

Muutama vuosi sitten mökille rakennettiin 60 neliön pihaterassi kesäkeittiöineen. Se oli ruuanlaittoa harrastavan Raimon haave.

– Käytän ruuanlaittoon paljon aikaa, se vie arjen kiireet mielestä. Suunnittelen kaiken jo viikolla. Erityisen kivaa kokkaaminen on silloin, kun syöjiä on enemmän, kuten juhannuksena. Silloin saan tehdä isolle porukalle monen päivän ruuat.

Raimo on perheen lihavastaava.
Raimo on perheen lihavastaava.

Mökillä viettävät paljon aikaansa myös Raimon ja Arjan Ville-pojan ja tämän sisaren Johannan perheet.

Kesäkeittiössä on grillin, kaasulieden ja -uunin lisäksi savustuspönttö ja Big Green Egg, vihreä muna. Se on työläs lämmittää, mutta mainio väline hauduttamiseen ja vaikkapa leipomiseen. Arja ja Raimo ovat paistaneet pallolla myös pitsaa ja pannaria.

Parin työnjako on selvä. Arja vastaa mökin järjestyksestä, Raimo ruokapuolesta. Kalojen savutus on kuitenkin Arjan heiniä. Muut hommat tehdään yhdessä tai pikku apulaisen, Nellan kanssa.

– Mummu, tule tänne loukkukämppään, Nella huutelee.

Loukkukämppä, pieni makuuhuone mökin lisäsiivessä on Nellan lempipaikka. Mökillä Nellalla ei juurikaan ole leluja, sillä puuhaa riittää muutenkin. Ja välillä mummu lukee. Kun Arja aloittaa Miina ja Manu -kirjan, Nella vajoaa mummun kainaloon kuuntelemaan.

Artikkeli on julkaistu aiemmin ET-lehdessä 11/2016.