Pyykki pestiin järven rannassa pyykkipadassa ja kuivattiin omassa pihassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Lukijan kuva / Simo Ruuskanen

"Tyttö hypähtelee kotiin kympin koe olkalaukussaan. Äiti tuskin vilkaisee paperia. "Saiko kukaan 10+?" hän tokaisee."

"Pieni tyttö matkalla koulusta kotiin. On kevät ja jalka keveä. Kumisaappaat ovat vaihtuneet kippakenkiin. Ojanpenkalla loistaa keltaista kultaa, leskenlehdet kukkivat valtoimenaan. Tyttönen poimii kimpun. Kirjoissa ja lauluissa kerrotaan, miten äiti ilahtuu. Kotona äiti iänikuisessa esiliinassaan hyörii hellan ääressä. Lapsi ojentaa iloisen odottavana kukkansa. Äiti vilkaisee, tuhahtaa: "Eiväthän nuo kestä maljakossa. Isän mehiläiset olisivat niistä keränneet hunajaa."

Toinen muistikuva samoilta ajoilta. Tyttö hypähtelee kotiin kympin koe olkalaukussaan. Äiti tuskin vilkaisee paperia. "Saiko kukaan 10+?" hän tokaisee.

Kolmas kuva. Äiti odottelee poikkeuksellisesti koulun portilla. Lienee käynyt kaupassa ja huomannut oppilaiden purkautuvan ovesta. "Katselin, kun tulit luokkakavereittesi kanssa. Kyllä sinulla on paksummat jalat kuin muilla." Tuon ajan luokkakuvista näen, että minulla oli ihan samalaiset rimppakintut kuin muillakin. Sillä minähän se olin ja olen, tuo pieni lettipäinen tyttö, jota nyt muistoissani katselen lempeällä myötätunnolla.

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Vanhat valokuvat kertovat muutakin. Näen itseni, ehkä kahdeksan täyttäneenä, mekossa, jonka laajahkoa helmaa kiertää leveä ohuella mustalla muliinilangalla ristipistoin kirjottu ruusuraita. Muistan, miten itse sen pistelin kanavakankaan läpi paperimallista katsoen, ruutuja laskien. Ollapa se mekko vielä tallella. Voisin itse ihailla ja kehua pientä itseäni. En muista, että olisin kiitosta tai kehua saanut äidiltä. Tokihan nyt lapsi osasi semmoista ja jaksoi.

Lapsilleni halusin mummolan

Ilolla lähdin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle yliopistoon. Laudaturin paperit takasivat silloin sisäänpääsyn, mutta uskoin olevani lihava, ruma ja tyhmä. Oppi oli mennyt perille, vaikka olin päättänyt jo varhain, etten usko äitini puheita ja että toimin kaikessa päinvastoin kuin hän.

Aikanaan avioiduin. Kun aloin odottaa lasta, päätin, että lapsillani on mummola, itselläni ei sitä ollut koskaan ollut. Päätin niellä kaiken. Se onnistuikin. En kuunnellut edes äitini kauhukertomuksia synnytyksestä, kuulin, mutta en kuunnellut. Toki jo lapsuudestani muistin, että esikoisen jälkeen äiti oli päättänyt, ettei yhtään lasta lisää. Meitä syntyi vielä kolme kaikista sen ajan varotoimista huolimatta, yksi toivottu ja kolme ei-toivottua.

Kotini oli aina auki mummille ja ukille, usein vierailimme heidän luonaan. Muutimme paikkakunnalle, josta oli sopiva 50 kilometrin matka, ei liian lähellä, ei liian kaukana.

Kun esikoispoikani oli kaksivuotias, kävi ilmi, että odottamani tyttövauva oli kuollut kohtuun. Adventtiaika oli alkamassa, miehelläni kiireinen työrupeama edessä, poika tarvitsi hoitajaa. Soitin äidilleni ja selvitin tilanteen, pakko mennä aamulla sairaalaan synnyttämään kuollutta. "En minä nyt ehdi, kun on joulukin tulossa", vastasi äitini. Lanttulaatikko oli tärkeämpi kuin tytär ja tyttären lapset. Itse ajattelin silloin, että minä en koskaan jätä omia lapsiani pulaan, jos suinkin voin auttaa.

Vuoden päästä minulla oli sylissäni terve tyttö.

Pian kävi ilmi, että mummi oli hyvä mummi pojalle, mutta huono mummi tyttärelle. Samoin oli ollut lapsuudessani. Minun kolmella veljelläni oli hyvä äiti, vaikka pikkuveli tiesikin, ettei ollut toivottu.

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Vasta ukin kuoltua tilanne kärjistyi niin, että lapset alkoivat kysellä, onko pakko hakea mummi jouluksi meille, kun se kumminkin pilaa koko homman.

Kymmenen vuotta pidimme monin tavoin huolta leskeytyneestä ja yhä hankalammaksi muuttuvasta mummista. En itkenyt, kun äitini kuoli. Helpotti.

Millainen mummo minä olen?

Elämä ei mene niin kuin toivoo ja kuvittelee. Olen ollut töissä käyvä isoäiti. Lapseni ja lapsenlapseni ovat asuneet 3-4 tunnin automatkan päässä. En ole voinut olla avuksi, kuten olisin halunnut.

Olen varmasti toistanut tietämättäni äitini virheitä ja lisäksi tehnyt ihan omiakin. Mutta uskon ja toivon, että minun tyttäreni itkee minun kuolemaani. Hän tosin tässä totesi: "Jos sinusta tulee vanhana yhtä ilkeä kuin mummista, niin en pidä huolta, en käy edes katsomassa."

Ihan turhaanko siis yritin opettaa lapsilleni, että vanhemmista pidetään huolta, olivat he millaisia hyvänsä?"

Meirami

Joulun upeimmat lahjapaketin koristeet syntyvät yksinkertaisista asioista, esimerkiksi sanomalehdistä ja vanhoista tuikkukipoista.

Tuikkutähdet

  • tuikkukippoja
  • sakset
  • puikko

1. Poista tuikkukiposta sydänlanganpidike ja steariinit. Leikkaa reunat kuuteen osaan. Paina kippo litteäksi. Leikkaa reunakappaleet kolmioiksi. Koristele tähti pakottamalla siihen kuvioita puikolla tai virkkuukoukulla painamalla. Pakotus tehdään tähden takapuolelta esim. sanomalehden päällä. Tähden sakaroita voi muotoilla kaareviksi käpertämällä niitä puikon avulla. Alumiinia voi myös maalata esimerkiksi spraymaaleilla. Tähden keskustaan voi kiinnittää myös kuvia.
2. Lahjapaketteihin ja kortteihin tähdet on kätevä kiinnittää kohotarroilla. Ripustettavina koristeina sakaraan saa helposti reiän ripustuslangalle napauttamalla naula vasaralla sakaran kärjen läpi.

 

 

Tuikkulehtiköynnös

  • tuikkukippoja
  • sakset
  • vasara
  • ohut naula
  • puikko
  • metallista sidontalankaa
  • sivuleikkurit
  • helmiä

Poista tuikkukiposta sydänlanganpidike ja steariinin jämät. Tee lehti vetämällä kippoa sormilla reunoista eri suuntiin niin, että reunat asettuvat vastakkain. Litistä kippo ja naputtele vasaralla litteäksi esim. lehtipinon päällä. Tee lehden toiseen päähän pieni reikä muutaman mm:n päähän kärjestä napauttamalla naula vasaralla lehden läpi.
Tee reilusti lehtiä valmiiksi. Pujota lehdet metallilankaan. Jos haluat helmiä lehtien väliin, pujota ne tässä vaiheessa metallilankaan lehtien väliin. Kiinnitä lehti tekemällä pari kierrettä metallilankaan lehden tyveen niin, että lehti kiinnittyy napakasti. Muotoile lehti taittamalla sitä hieman kannasta ja käpristämällä lehden kärkeä. Kiinnitä helmet yhdellä metallilangan kierteellä. Kiinnitä näin kaikki lehdet ja helmet haluamillesi etäisyyksille toisistaan. Lehtiköynnöstä voit muotoilla haluamaasi muotoon. Tee lehtiköynnöksestä kranssi tai käytä pitkinä pöytäkoristeköynnöksinä.

 

 

Käpykranssipaketti

  • laatikko
  • vanhoja kirjojen ja nuottien sivuja
  • kapeaa satiininauhaa
  • lehtikuusen käpyjä
  • puikkoliimaa, kuumaliimaa ja kuumaliimapyssy

1. Pakkaa lahja sopivan kokoiseen laatikkoon. Päällystä laatikko repimällä kirjojen ja nuottien sivuista eri kokoisia ja muotoisia palasia ja liimaa palaset laatikon päälle puikkoliimalla. Asettele palaset eri suuntiin, niin saat elävän pinnan. Vinkki: voit kellastuttaa valkoisia kirjansivuja maalaamalla ne kahvilla tai teellä.
2. Kiedo kapeaa satiininauhaa kahteen kertaan paketin ympäri molemmissa suunnissa. Solmi nauhan päät paketin takana yhteen.
Asettele kävyt pieneksi ympyräksi nauhojen risteämiskohdan päälle. Kiinnitä kävyt kuumaliimalla pakettiin.

 

 

Pyöreä kuivahedelmäkoristeinen paketti

  • pyöreä rasia
  • voimapaperia
  • säkkikangasnauhaa
  • kuivattuja omenan ja mandariinin siivuja
  • kuumaliimaa ja kuumaliimapyssy

1. Mittaa ensin pakattavan rasian ympärys, korkeus ja halkaisija. Leikkaa voimapaperista kappale, jonka leveys on rasian ympärys + 2 cm ja korkeus rasian korkeus + halkaisija.

2. Aseta lahja rasiaan. Kääri paperi rasian ympärille niin, että rasia on yläalasuunnassa paperin keskellä, kiinnitä rasian sivun kohdalta teipillä.

3. Ala laskostaa paperia rasian päällä niin, että teet laskokset rasian reunasta kohtisuoraan rasian keskikohtaa kohden. Kiinnitä lopuksi laskosten päät teipillä rasian keskellä. Laskosta samoin rasian pohjapuoli.

4. Kiedo paketin ympärille säkkikangasnauha, kiinnitä nauhan päät toisiinsa paketin alapuolella kuumaliimalla. Sommittele nauhan päälle rivi kuivatuista hedelmänsiivuista ja kiinnitä ne kuumaliimalla.

 

Tee omat kuivahedelmäkoristeet

Kuivaa hedelmänsiivuja koristeiksi paketteihin. Leikkaa hedelmät ohuiksi siivuiksi ja anna kuivua esim. leivinpaperin päällä. Kuivumista voi nopeuttaa viemällä kuivattavat hedelmänsiivut saunan jälkilämpöön tai matalassa lämpötilassa uunissa.   

 

Sanomalehtiruusuke

  • sanomalehtipaperia
  • nitoja
  • kuumaliimaa ja kuumaliimapyssy

1. Leikkaa sanomalehtipaperista 40 kpl noin 40 cm x 2 cm suikaleita.

2. Aseta suikaleet kahteen 20 kpl:n nippuun ja nido niput keskeltä kiinni.

3. Käperrä suikaleita saksen tai veitsen terällä kevyesti vetäen. Kiharra suikaleita ylä- ja alapuolelta sekä terä vinossa, jolloin saat erisuuntiin rullautuvia suikaleita.

4. Aseta niput ristikkäin päällekkäin, nido tai sido narulla kiinni keskiosistaan. Aseta ruusuke paketin päälle ja kiinnitä kuumaliimalla.

Vinkki: Tee erikokoisia ruusukkeita eri mittaisista ja eri määristä suikaleita. Aikakauslehdistä saat värikkäitä ruusukkeita.

Havuköynnös paketin koristeeksi

 

  • havuja
  • suora oksa
  • metallista sidontalankaa
  • sivuleikkurit

 

1. Leikkaa havuista 10 cm pituisia latvuksia ja sidontalangasta 30 cm mittaisia pätkiä.

2. Sido jokaisen nippuun muutama leikattu havu kiertäen sidontalangan toista päätä muutaman kerran napakasti havunipun tyvien ympärille, jätä langan toinen pää nipun oksaan sitomista varten.

3. Aloita havunippujen sitominen oksan molemmista päistä keskikohtaa kohden. Aseta molemmissa päissä ensimmäinen havunippu oksan suuntaisesti nipun sidottu pää oksan keskikohtaa kohden, sido nipun tyviosa kiertämällä sidontalangan toinen pää oksan ympärille.

4. Jatka sitomista sitomalla havunippuja vuorotellen oksan molemmin puolin ja oksan päälle sen suuntaisesti. Etene sitomalla havunippuja niin, että uusi havunippu peittää aina edellisen sidontakohdan, kunnes olet sitonut havuja koristeen keskiosaan asti. Sido viimeiset niput oksaan nähden kohtisuoraan nipun latvat ylös- ja alaspäin.

5. Koristele havuköynnös vaikka paperimassasta tehdyllä sydämellä.

Vinkki:  Samalla tekniikalla voit tehdä pitkän havuköynnöksen sitomalla havut esimerkiksi köyteen tai haluttuun muotoon sidottuihin pajunoksiin. Köynnöksessä havut voi sitoa myös köyden tai oksien ympäri, jolloin köynnöksestä tulee poikkileikkaukseltaan pyöreä.

 

Paketin voi koristella yksinkertaisesti myös esimerkiksi kakkupaperilla ja ja kanelitangolla. Mielikuvitus vauhtiin vaan!

 

Upeat mallityöt ja ohjeet on tehnyt Saija Flinkkilä.

 

Suomalaismetsässä kasvaneella kuusella voi hyvinkin olla juuret maailmalla. Tässä yhden joulukuusen tarina.

"Etsin kotia. Jos maltat, voisin hieman kertoa itsestäni. Sen jälkeen olenkin valmis vaikka tulemaan teille jouluksi.

Nyt saatat ajatella, että mitäpä tuollaisella piikikkäällä pölkyllä olisi kerrottavaa – jossain tureikossa ikänsä jököttäneellä.

Mutta juuri sitä minä en ole tehnyt, ehei!

Olen maailmaa nähnyt ja matkustellut.

Olen tavannut monia ihmisiä. Varsinkin eräs Janne on pitänyt minusta hyvää huolta. Tai koko meidän porukasta, meitä on tuhansia.

Mutta nyt kiirehdin asioiden edelle, sellainen olen. Siksi varmaan näen jo itseni seisomassa jonkun mukavan kodin olohuoneessa, vaikka juuri nyt olen vielä tukevasti kasvusijoillani. Janne tietää, milloin minun on oikea hetki lähteä kohti uutta kotia, siihen luotan.

Tulin tänne Rajamäelle, Jannen tykö, kaksivuotiaana taimena Mäntyharjulta vuonna 2006. Meitä on muualtakin, Virosta ja Jämsästä. Älä silti luule, että minä olen joku savolaisjörrikkä. Olenhan tanskalaista siementä. Det var rart at møde dig!

Jannella oli katsottuna minulle mukava kasvupaikka, hän osaa kyllä, on tehnyt tätä hommaa nykyisellä tilallaan jo vuodesta 2000. Siksi hän ei pahasti säikähtänyt, kun hieman jurottelin uutta kotia ennen kuin lähdin kasvamaan. Aika moni meistä tekee niin.

Janne oli kuitenkin varmistanut sen tärkeimmän.

Rajamäellä nimittäin oli istutusaikaan jo terminen kevät, eli lämpötila pysyi läpi vuorokauden plussan puolella.

Kesäkauden sain rauhassa asettua aloilleni. Syyspuolella Janne tuli tarkistamaan, etteivät naapuruston tohottajat, heinät, päässeet tukahduttamaan minua. Jos suoraan sanon, ne ovat aikamoisia tungettelijoita, ellei joku pidä niitä kurissa.

Kasvettuani reippaasti viiden vuoden ajan, Janne alkoi trimmata minua. Sen jälkeen hän on vuosittain leikannut latvaani ja siistinyt kupeita.

Viime syksynä Janne totesi, että minusta on tullut salonkikelpoinen.

Olen valmis maailmalle koko 220-senttisessä komeudessani.

Pituuden lisäksi Janne arvioi joulupuukandidaattien tuuheuden ja värin.

Hyvinvointiamme Janne on avittanut myös lannoituksella. Meidän tilan joulupuiden kauneuden salaisuus on – älä naura – kanankakka. Se on tanskalaisissa tutkimuksissa todettu meille parhaaksi evääksi. Kotipeltomme on vallan luomusertifioitu.

Meidän porukka kypsyy hieman eri iässä valmiiksi joulupuiksi. Toiset ovat lähtövalmiita jo 8-vuotiaana, jotkut kasvavat tehtäväänsä 12 vuoden ajan.

Tällä Jannen luona on sellainen tapa, että meidät saa tulla ihan itse kaatamaan ikiomaksi joulukuusekseen. Lucianpäivänä 13.12. se vilske aina alkaa. Noin 700 meistä lähtee täältä suoraan omaan kotiin. Sukka vain päälle ja menoksi.

Sitten toivomme, että uusi perheemme osaa hoitaa meitä yhä hyvin sisätiloissa kuin Janne pellolla. Jos muuten sinä tarvitset muistinvirkistystä hoito-ohjeista, löydät ne klikkamalla tuota alla olevaa Lue myös -otsikkoa.

Ne, joita ei haeta täältä, lähtevät porukalla eri puolille Etelä-Suomea, toreille ja markettien eteen odottamaan uutta kotia. Ehkäpä me tapaamme sinun kuusenostopaikassasi."

Joulupuun haastattelussa tulkkina toimi kuusenkasvattaja Janne Saarinen Grangårdin tilalta Rajamäeltä.
Joulupuuseuran jäsenten tilamyyntitiedot www.joulupuuseura.fi

Lue myös: Näin saat kuusesi kukoistamaan – 6 varmaa vinkkiä

Sunnuntaina 11.12. Jukkolanmäen Lohtajalla on kuhina päällä. Silloin aikaisemmin maataloustöissä palvellut navetanvintti on täynnä vieraita, joille tarjoillaan oikeaan lehmänmaitoon keitettyä riisikryynipuuroa navettakaffilassa. 

Jukkolanmäen navetanvintillä Kokkolan Lohtajalla järjestetään tänä vuonna jo neljättä kertaa joulutapahtuma. Aikaisemmin maataloustöissä palvellut navetanvintti on kunnostettu erilaisiin tilaisuuksiin ja juhliin sopivaksi, persoonalliseksi vierailukohteeksi.

Joulukuun 11. päivänä vintillä hautuu oikeaan lehmänmaitoon eli täysrasvaiseen tilamaitoon keitetty riisipuuro ja kahvinkeittimet porisevat. Käsityöläiset levittelevät myyntipöydilleen käsinkudottuja lapasia ja sukkia, kasvivärjättyjä lankoja, sammalkäsitöitä, lampaantaljoja ja risuluutia.

– Aito maalaistunnelma peltojen keskellä vetoaa ihmisiin. Navetasta on tullut lähes muodikas paikka, sillä kesäisin meillä on paljon tapahtumia navetanvintillä  ja tämä joulupuurokin keitetään jo neljättä kertaa, kertoo idean äiti, emäntä Eija Jukkola.

Viime vuotisesta tapahtumasta muistan rivakan pakkasen ja lasten aidon ilon, kun he juoksivat ulos ja sisään navettaan. Navetan vintillä oli pitkät räsymatot lattialla. Joka puolella oil vanhoja esineitä, häivähdyksiä menneiltä vuosikymmeniltä. Ihmiset ostivat kotitekoisia pullapitkoja, limppuja, joululeivonnaisia ja laatikoita. Mitään joulukrääsää ei ollut, vaan tunnelma oli rauhaisa, hermo lepäsi. Emäntä Eija Jukkolan verevällä Lohtajan murteella lukema jouluevankeliumi sai minut laskeutumaan joulutunnelmaan. 

Navetanvintin joulun organisoi Navetan Naiset Ay, joka koostuu Jukkolan suvun kahdeksasta naisesta. Joukossa on äitejä ja tyttäriä, anoppeja ja miniöitä ja tätejä ja sisaria viideltä eri vuosikymmeneltä. Suvun miehet ovat myös mukana auttamassa omalla panoksellaan.

Tänä vuonna maalaishenkistä joulutunnelmaa huokuva vintti puetaan valoihin ja ja somistetaan jouluiseksi. Tasatunnein on tiedossa jouluista musiikkia ja ohjelmaa. Kello 12 luetaan jouluevankeliumi Lohtajan murteella. Viime vuonna tapahtumassa kävi arviolta vähintään 500 henkilöä ja vintillä kävi mukava kuhina koko tapahtuman ajan.

 

Jukkolanmäen Navetanvintin joulu sunnuntaina 11.12. klo 12-16.

Jukkolanmäentie 27, 68230 Lohtaja

Lisää tietoa: www.navetanvintti.com

 

Joulu- tai talvivalot tuovat iloa vuoden pimeimpään aikaan. Niihin liittyy kuitenkin useita harhaluuloja. Tiesitkö näitä?  

1. Jouluvalot pitää sammuttaa yöksi

Näin ei välttämättä ole. Kunnossa olevia jouluvaloja voi pitää päällä yleensä vaikka vuorokauden ympäri. Erityisesti led-valot ovat turvallisia, koska niiden lamput eivät kuumene.

Tarkista kuitenkin, että jouluvalot on kiinnitetty hyvin eivätkä esimerkiksi lemmikit pääse valoihin käsiksi. Katso myös, että ilma pääsee kiertämään muuntajan ympärillä, jolloin se ei pääse lämpenemään liikaa.

2. Jouluvalot kuluttavat paljon sähköä

Kahdeksan lampun led-valosarjan pitäminen päällä vuorokauden ympäri maksaa noin kuusi senttiä kuukaudessa. Jos valosarjassa on 80 lediä ja valot palavat vuorokauden ympäri, sähkö maksaa noin 70 senttiä kuukaudessa.

Lisää esimerkkejä eri valosarjojen kulutuksesta löydät tästä Motivan artikkelista. 

3. Ei haittaa, vaikka käytän vähän temppuilevaa valosarjaa

Älä ota riskiä. Jos valot ovat rikki, ota pistoke pois seinästä ja hankkiudu valoista eroon. Ei riitä, että sammutat valot kytkimestä. Ääritapauksessa kotivakuutuksen korvausta voidaan vähentää, jos tulipalo johtuu viallisesta valosarjasta, jota omistaja on käyttänyt valojen temppuilusta huolimatta.

4. Voin korjata rikkoutuneet jouluvalot itse

On parempi, että annat amamttilaisen korjata rikkoutuneet valot. Voit myös viedä valot SER-keräyspisteeseen. Erityisesti led-valot ovat herkkiä rikkoutumaan, joten käsittele niitä varovasti.

5. Voin käyttää sisäkäyttöön tarkoitettuja valoja myös ulkona

Sisäkäyttöön tarkoitettuja valoja ei voi käyttää ulkona, koska niitä ei ole eristetty esimerkiksi kosteudelta ja kylmyydeltä. Ulkokäyttöön tarkoitetut valot sopivat sen sijaan useimmiten myös sisäkäyttöön.

Lue ohjeet valojen käyttöön pakkauksesta tai valojen arvokilvestä ja laita pimeän ajan loputtua valot taas alkuperäiseen pakkaukseensa. Näin tiedät ensi vuonnakin, missä valoja saa käyttää.

6. Vakuutus ei korvaa, jos lemmikkieläin aiheuttaa tuhoa leikkiessään jouluvaloilla

Kotivakuutus korvaa esimerkiksi oikosulun tai tulipalon aiheuttamia vahinkoja, jos lemmikki leikkii johdolla ja rikkoo valot. Sen sijaan itse valoja vakuutus ei korvaa.

7. Suomessa myydään vain turvallisiksi testattuja jouluvaloja

Jouluvaloja ei testata etukäteen, vaan Tukes valvoo jouluvalojen turvallisuutta pistokokein. Vaarallisiksi todetut valot löytyvät Tukesin rekisteristä. Tarkista aina valoja ostaessasi, että niistä löytyy CE-merkintä.

Lähde: Vahinkovakuutusyhtiö If.

Tumali
Seuraa 
Liittynyt14.12.2015

Näin paljon jouluvalot vievät sähköä – ja 6 muuta tärkeää faktaa jouluvaloista

Tiesin että Led valot kuluttaa vähän. Minun huushollissani ei sitten mene varmasti 2e edestä koko joulunaikoihin,vaikka alan polttamaan valoja jo lokakuun lopulla ja lopetan helmikuussa.Itse tykkään eniten kirkkaista valoista eikä kotontani löydy yhtään värivalosarjaa.Ihmisillä näkyy vaikka minkälaisia värivalosarjoja ulkona ja sisällä ja hyvä niin,mutta liika on liikaa...
Lue kommentti