Pyykki pestiin järven rannassa pyykkipadassa ja kuivattiin omassa pihassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Lukijan kuva / Simo Ruuskanen

"Tyttö hypähtelee kotiin kympin koe olkalaukussaan. Äiti tuskin vilkaisee paperia. "Saiko kukaan 10+?" hän tokaisee."

"Pieni tyttö matkalla koulusta kotiin. On kevät ja jalka keveä. Kumisaappaat ovat vaihtuneet kippakenkiin. Ojanpenkalla loistaa keltaista kultaa, leskenlehdet kukkivat valtoimenaan. Tyttönen poimii kimpun. Kirjoissa ja lauluissa kerrotaan, miten äiti ilahtuu. Kotona äiti iänikuisessa esiliinassaan hyörii hellan ääressä. Lapsi ojentaa iloisen odottavana kukkansa. Äiti vilkaisee, tuhahtaa: "Eiväthän nuo kestä maljakossa. Isän mehiläiset olisivat niistä keränneet hunajaa."

Toinen muistikuva samoilta ajoilta. Tyttö hypähtelee kotiin kympin koe olkalaukussaan. Äiti tuskin vilkaisee paperia. "Saiko kukaan 10+?" hän tokaisee.

Kolmas kuva. Äiti odottelee poikkeuksellisesti koulun portilla. Lienee käynyt kaupassa ja huomannut oppilaiden purkautuvan ovesta. "Katselin, kun tulit luokkakavereittesi kanssa. Kyllä sinulla on paksummat jalat kuin muilla." Tuon ajan luokkakuvista näen, että minulla oli ihan samalaiset rimppakintut kuin muillakin. Sillä minähän se olin ja olen, tuo pieni lettipäinen tyttö, jota nyt muistoissani katselen lempeällä myötätunnolla.

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Vanhat valokuvat kertovat muutakin. Näen itseni, ehkä kahdeksan täyttäneenä, mekossa, jonka laajahkoa helmaa kiertää leveä ohuella mustalla muliinilangalla ristipistoin kirjottu ruusuraita. Muistan, miten itse sen pistelin kanavakankaan läpi paperimallista katsoen, ruutuja laskien. Ollapa se mekko vielä tallella. Voisin itse ihailla ja kehua pientä itseäni. En muista, että olisin kiitosta tai kehua saanut äidiltä. Tokihan nyt lapsi osasi semmoista ja jaksoi.

Lapsilleni halusin mummolan

Ilolla lähdin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle yliopistoon. Laudaturin paperit takasivat silloin sisäänpääsyn, mutta uskoin olevani lihava, ruma ja tyhmä. Oppi oli mennyt perille, vaikka olin päättänyt jo varhain, etten usko äitini puheita ja että toimin kaikessa päinvastoin kuin hän.

Aikanaan avioiduin. Kun aloin odottaa lasta, päätin, että lapsillani on mummola, itselläni ei sitä ollut koskaan ollut. Päätin niellä kaiken. Se onnistuikin. En kuunnellut edes äitini kauhukertomuksia synnytyksestä, kuulin, mutta en kuunnellut. Toki jo lapsuudestani muistin, että esikoisen jälkeen äiti oli päättänyt, ettei yhtään lasta lisää. Meitä syntyi vielä kolme kaikista sen ajan varotoimista huolimatta, yksi toivottu ja kolme ei-toivottua.

Kotini oli aina auki mummille ja ukille, usein vierailimme heidän luonaan. Muutimme paikkakunnalle, josta oli sopiva 50 kilometrin matka, ei liian lähellä, ei liian kaukana.

Kun esikoispoikani oli kaksivuotias, kävi ilmi, että odottamani tyttövauva oli kuollut kohtuun. Adventtiaika oli alkamassa, miehelläni kiireinen työrupeama edessä, poika tarvitsi hoitajaa. Soitin äidilleni ja selvitin tilanteen, pakko mennä aamulla sairaalaan synnyttämään kuollutta. "En minä nyt ehdi, kun on joulukin tulossa", vastasi äitini. Lanttulaatikko oli tärkeämpi kuin tytär ja tyttären lapset. Itse ajattelin silloin, että minä en koskaan jätä omia lapsiani pulaan, jos suinkin voin auttaa.

Vuoden päästä minulla oli sylissäni terve tyttö.

Pian kävi ilmi, että mummi oli hyvä mummi pojalle, mutta huono mummi tyttärelle. Samoin oli ollut lapsuudessani. Minun kolmella veljelläni oli hyvä äiti, vaikka pikkuveli tiesikin, ettei ollut toivottu.

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Vasta ukin kuoltua tilanne kärjistyi niin, että lapset alkoivat kysellä, onko pakko hakea mummi jouluksi meille, kun se kumminkin pilaa koko homman.

Kymmenen vuotta pidimme monin tavoin huolta leskeytyneestä ja yhä hankalammaksi muuttuvasta mummista. En itkenyt, kun äitini kuoli. Helpotti.

Millainen mummo minä olen?

Elämä ei mene niin kuin toivoo ja kuvittelee. Olen ollut töissä käyvä isoäiti. Lapseni ja lapsenlapseni ovat asuneet 3-4 tunnin automatkan päässä. En ole voinut olla avuksi, kuten olisin halunnut.

Olen varmasti toistanut tietämättäni äitini virheitä ja lisäksi tehnyt ihan omiakin. Mutta uskon ja toivon, että minun tyttäreni itkee minun kuolemaani. Hän tosin tässä totesi: "Jos sinusta tulee vanhana yhtä ilkeä kuin mummista, niin en pidä huolta, en käy edes katsomassa."

Ihan turhaanko siis yritin opettaa lapsilleni, että vanhemmista pidetään huolta, olivat he millaisia hyvänsä?"

Meirami

Laukaan Saarilammen kylältä löytyy satupuutarha, jossa jäniksille soitetaan öisiä tangoja ja hyönteiset asuvat hotellissa. Tärkeintä Anjalle ja Viljolle on kuitenkin kukkien keskellä puuhastelu.

Hiekkatie kapenee pellon keskellä kulkevaksi kärrypoluksi, sitten metsäpoluksi. Täältä laukaalaisen metsän uumenista löytyy Anja ja Viljo Hokkasen salainen satupuutarha.

Eläkkeellä oleva jyväskyläläinen opettajapariskunta sai puolentoista hehtaarin rantapalstan perintönä vuonna 1974. Aluksi rannan tuntumaan siirrettiin vain vanha sepänpaja tuolloin viisihenkisen perheen kesämökiksi. Muu osa metsäisestä tontista jäi alkuperäisasuunsa.

– Ensin kasvatimme täällä vain itsekastelevat taimemme, eli kolme lastamme. Sinä aikana keskityimme myös uuden mökin rakentamiseen. Tosin pihapiiriä on kohenneltu lähes 15 vuotta, mutta vasta muutama vuosi sitten eläkkeelle jäätyämme iski kukkahulluus, Anja kertoo.

Pihassa on runsaasti liljoja.
Pihassa on runsaasti liljoja.
Hirsitalon avoterasseista tehtiin umpinaiset, jotta sisätilaa saatiin enemmän.
Hirsitalon avoterasseista tehtiin umpinaiset, jotta sisätilaa saatiin enemmän.

Luonto hoiti metsän raivauksen

Parikymmentä vuotta sitten tontilla pyörinyt kesämyrsky tuli avuksi ja harvensi puuston sopivasti niin rakennuspuiksi kuin puutarhan pohjaksi.

Metsäinen rinnetontti osoittautui kuitenkin hankalaksi. Vedet valuivat alas vieden mennessään niin maat kuin lannoitteet. Rinteen alaosaa nostettiin paikoitellen metrin verran maapohjan rakentamisen yhteydessä. Näin saatiin myös hallan tuhot pienemmiksi.

Korkeuseroa rinteeseen jäi silti lähes viisi metriä. Maasta kaivettiin kiviä röykkiöittäin ja niistä on sittemmin tehty monenlaisia rakennelmia pihapiiriin. Lisämaata rinteeseen saatiin läheisen pellon ojankaivuusta.

Kiviä on hyödynnetty asetelmissa.
Kiviä on hyödynnetty asetelmissa.
Taustalla Hyyppäänvuori, "Keski-Suomen Koli".
Taustalla Hyyppäänvuori, "Keski-Suomen Koli".

– Samalla tulivat myös kaikki rikkaruohot. Laitoimme ojamaan päälle juurimattoa ja sen päälle uutta multaa ja hiekkaa. Kutsumme hiekkakäytäviä nyt seniorikäytäviksi, koska ne peittävät tehokkaasti kaikki rikkaruohot, ovat siis helpot hoitaa ja kulkea, Anja kertoo.

Puhelinpylväistä silta yli lammen

Yläosa on moreenia ja alapuoli savimaata, mikä vaikuttaa kasvivalintoihin. Kastelu hoituu järvestä vedetyllä vesijohdolla ja pumpulla.

Viljo ideoi pumpun ympärille kivillä vuoratun lammen. Pohjalle laitettiin muovi ja vesijohdon pää upotettiin kivikkoon. Kivien raosta solisee nyt pieni puro lampeen. Jätepuuna saadusta lehtikuusesta ja puhelinpylväistä tehtiin silta lammen yli.

Lammessa viihtyvät niin ruutanat kuin sammakot.
Lammessa viihtyvät niin ruutanat kuin sammakot.
Lehtikuusirimoista tehty aita peittää takana olevat kompostit ja toimii humalan tukena.
Lehtikuusirimoista tehty aita peittää takana olevat kompostit ja toimii humalan tukena.

Reilun metrin syvyisessä lammessa viihtyvät niin ruutanat kuin sammakot sekä silloin tällöin jokunen sorsakin. Pengerryksiä tuettiin myöhemmin lehtikuusen rungoilla, jotka jäivät yli siltarakennelmasta. Ne rajaavat eri alueet hyötyviljelmille, koristekasveille ja istuinryhmille.

Pihapiiri on rakentunut muutenkin pala palalta. Entinen mökki jäi vierastaloksi, kun saatiin uusi hirsitalo. Lisäksi rakennettiin sauna, savusauna, leikkimökki, venevaja, hyönteishotelli, autotalli, grillikatos ja kesäkeittiö - pihapiirissä on kymmenkunta erilaista rakennelmaa.

Yksi erikoisimmista on TV-ohjelman pohjalta ideoitu, jätelaudasta tehty suurikokoinen hyönteishotelli. Hyönteiset talvehtivat hotellissa ja ovat heti ilmojen lämmettyä toimintavalmiina pölyttämään ja torjumaan tuhohyönteisiä. Viljo Hokkasen mukaan homma toimii yllättävän hyvin.

 Hyönteishotelleissa on käytetty järviruokoa.
Hyönteishotelleissa on käytetty järviruokoa.
Harvinaiset suklaakirsikat antoivat viime kesänä hyvän sadon.
Harvinaiset suklaakirsikat antoivat viime kesänä hyvän sadon.

Pariskunta ei ole tehnyt puutarhaansa varsinaista kokonaissuunnitelmaa.

– Kasvi lykätään ensihoitopaikalle odottamaan loppusijoitusta, mitä ei yleensä sitten tapahdukaan. Tuttavat kantavat tähteeksi jäänyttä puumateriaalia, josta tehdään erilaisia rakennelmia.

– Otamme vastaan kaiken, mikä jää muilta yli. Osa kasveista päätyy naapurien ja kylän puutarhayhdistyksen jäsenten pihoille, osa löytää itse parhaan paikkansa. Olemme saaneet monet vanhat perennat leviämään pihoilta pihoille, Anja toteaa.

Jänöt eivät kestä tanssimusiikkia

Anjan suosikkeja ovat erilaiset nauhukset. Niistä pitävät myös pölyttäjähyönteiset. Komeat kärhöt rönsyilevät rakennelmien ympärillä.

Lannoitteena käytetään pääosin hevosen lantaa. Muutenkin viljely hoituu luomumeiningillä jo ihan kustannussyistä.

Hyötypuutarhan hedelmäpuut ovat vanhoja, kestäviä maalaislajikkeita. Ne sekä marjapensaat tuottavat mehut ja hillot niin omalle kuin kolmen lapsen perheille. Joulupöydän jälkiruokana Hokkasilla on usein jäisiä viherherukoita lämpimän kinuskikastikkeen kanssa. Juurekset, yrtit ja erikoinen Vanha Musta -perunalajike takaavat sadon koko kesän tarpeisiin.

Taukotuvan edustalla kasvaa tyrniä.
Taukotuvan edustalla kasvaa tyrniä.
Viljo Hokkanen löytökoira Velmun kanssa.
Viljo Hokkanen löytökoira Velmun kanssa.

1970-luvulla Lievestuoreenjärvi tuli kuuluisaksi Irwinin kappaleesta ja sellutehtaan lipeäpäästöistä. Tapauksen myötä jätevesilakeja tiukennettiin ja järvi puhdistettiin. Nyt järvi antaa tuoretta kalaa ympäri vuoden: kuhaa, siikaa ja muikkua.

Alkuun jänikset aikoivat viedä sadon parempiin suihin heti alkutaimista, mutta Hokkaset keksivät laittaa puutarhaan matkaradion yöksi soimaan. Vanha tanssimusiikki välispiikkeineen karkotti jänikset, eikä niistä sen koommin ole ollut haittaa

– Puutarha antaa meille sekä fyysistä että psyykkistä voimaa. Se on kuntoilua parhaimmillaan. Tärkein on kuitenkin sen kauneus, Anja Hokkanen toteaa.

Veden solina on tärkeä tunnelmanluoja.
Veden solina on tärkeä tunnelmanluoja.
Vanhat kengät toimivat kukkaruukkuina.
Vanhat kengät toimivat kukkaruukkuina.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2016.

Näin saat rehevän puutarhan

  • Jyrkät korkeuserot talttuvat pengerryksillä. Niillä saa myös rajattua viljelyalueet. Pengerrys on helppo toteuttaa puusta. Lehtikuusi on kova puulaji eikä lahoa helposti.
  • Jos pihoilta siivotaan pois lehti- ja risukasat, ei hyville hyönteisille löydy riittävästi suoja- ja pesäpaikkoja. Silloin auttaa itse rakennettu hyönteishotelli. Ohjeita eri kokoisten hyönteishotellien rakentamiseen löytyy nettisivuilta.
  • Taimia saa edullisesti syksyllä. Syvälle istutettuina ne kestävät paleltumatta, vaikka istutus tehtäisiin syksyllä.
  • Hevosen lanta on parasta lannoitetta.
  • Kaikenlaista vanhaa materiaalia voi käyttää hyväksi. Jätepuusta rakennetut istuinpenkit, kivistä tehdyt tontut ja enkelit sekä vanhoihin astioihin tai vaikka kenkiin istutetut kukat tuovat huumoria puutarhaan.
  • Naapurien kesken tapahtuva taimivaihto levittää ja auttaa säilyttämään vanhoja perennakasveja
  • Kaikkea kannattaa kokeilla, vaikka viiniköynnöstä tai gojimarjaa, kuten Hokkaset ovat tehneet. Jos joku epäonnistuu, ei haitta ole kovin suuri.
  • Liian tarkka suunnitelmallisuus vie puutarhasta elävyyttä. Kasvit löytävät lopulta itse itselleen parhaan kasvupaikan, kun niitä ei liikaa kahlitse.
  • Jänikset häädetään öisin auki pidettävällä radiolla.

Helsinkiläinen Helena Ahopelto, 65, matkusti vuonna 1965 vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Hampurista Barcelonaan bussilla.

Helena Ahopelto kertoo:

"Lähdin vanhempieni ja kahden siskoni kanssa 15 päivän lomamatkalle Eurooppaan elokuun alussa 1965. Koko kevään haaveilimme ja unelmoimme tästä matkasta perheen kanssa. Isä oli tämmöisissä ihan mestari.

Skandinavian Toursin ryhmämatkalla oli noin 20 ihmistä ympäri Suomen. Me tytöt olimme ainoat lapset: Helena, 14, Eliisa, 12 ja Marjatta, 9.

Lensimme ensin Hampuriin. Koneessa oli tosi  kova meteli. Olin lentänyt kerran aikaisemmin, 10-vuotiaana Helsingistä Jyväskylään. Sen lennon päätteeksi oksensin. Nyt meni paremmin! Hampurissa meitä oli vastassa kuuluisa Pariisin opas Leila Lintula ja oma bussi sekä kuljettaja. Ensin ajoimme Pohjois-Saksan läpi yöksi Amsterdamiin.

"Rantaelämä oli ihan uutta!"

Seuraava pysähdys oli Pariisissa ja siellä kolusimme kaikki pakolliset nähtävyydet. Siitä matka jatkui Toulousen kautta Espanjaan, Barcelonan Costa Bravalle. Ranskassa oli kaksi yöpymistä.

Vietimme leppoisan rantalomaviikon mahtavien hiekkarantojen äärellä Barcelonassa. Rantaelämä oli minulle ihan uutta! Kävelimme hiekkarantoja pitkin, ja yhtäkkiä jokin poltti jalkapohjaani. Olin astunut  palavaan tupakkaan, josta sain jalan holvikaaren ikuisen arven. Se on matkamuisto Barcelonasta, joka näkyy jalassani edelleen.

Hienointa olivat Espanjan yöt, elokuinen illallinen pimeässä mutta lämpimässä lamppujen alla puistoravintolassa. Muistan syöneeni herkullisia kanagrilliruokia.

"Se oli seuramatkojen kulta-aikaa."

Meillä oli matkaopas, joka holhosi koko laumaa kuin kanaemo. Aina mentiin samaan paikkaan yhdessä. Oli seuramatkojen kulta-aikaa. Isä osasi saksaa ja englantia, mutta espanjalaiset puhuivat vain espanjaa.

Kävimme katsomassa flamencotanssia ja myös härkätaistelua, espanjalaista kansallisurheilua. Eläimiä ei silloin surkuteltu.

Paluumatkalla ajoimme Ranskan Lyonin ja Saksan Trierin kautta taas Hampuriin. Ajomatka kesti kolme päivää. Me tytöt esiinnyimme bussissa laulaen Brita Koivusen iskelmähittiä hiukan omilla sanoilla. Espanjaan, kun tänä vuonna matkustan, rannalla niin hauskan pojan kohtasin, aina vaan hän lauloi lauluaan, zum zum zum, upapa duba duba zum zum zum....

Meille taputettiin kauheasti, olimme ainoat lapset bussissa. Ajoimme vain päivisin, ja oli hurjan jännää istua bussissa ja katsoa ikkunasta kun menimme Pyreneiden yli. Vuoristot oli pelottavia.

"Olimme äimän käkenä hotellin petivaatteista."

Saksassa Trierissä jäimme siskojen kanssa illaksi hotelliin, kun aikuiset menivät yökerhoon. Me emme päässeet mukaan, koska olimme ala-ikäisiä. Jäimme mielellämme hotelliin, jossa meillä oli kaksi huonetta, isälle ja äidille oma ja meille tytöille yhteinen. 

Olimme aivan äimän käkenä hotellin petivaatteista. Uuntuvatäkit ja -tyynyt olivat todella isoja ja valtavan muhkeita verrattuna suomalaisiin viltteihin ja täkkeihin! Kasasimme kaikki yhteen sänkyyn korkeaksi vuoreksi ja leikimme tyynysotaa ja prinsessaa, joka tunsi herneen patjan alta. Heittäydyimme tyynykekoon nukkumaan ja muka tunsimme herneen viidennen täkin alta. Meillä oli mielettömän hauskaa, naurettiin varmaan niin lujaa, että kuului hotellin käytäville."

Sirkka Manni-Loukkola, 71, kilpailee taitoluistelussa kansainvälisillä jäillä. Luistelu antaa hänelle vapauden kokemuksia.

"Vein tytärtäni luistelukouluun monet vuodet. Näin läheltä hänen luistelu-uransa ja seurasin, kun hän sittemmin kilpaili ja valmensi. Minä olin mukana seuratoiminnassa. Silloin tällöin kävin itsekin pyörähtelemässä ulkojäillä.

Kun olin viisissäkymmenissä, jäähalleja alkoi nousta pääkaupunkiseudulle, ja myös aikuisille järjestettiin luistelukouluja. Aloitin muodostelmaluistelijana, mutta kun Susanna Rahkamo perusti aikuisille jäätanssikoulun, menin mukaan. Siitä etenin yksinluisteluun.

Jäin eläkkeelle kuusi vuotta sitten, ja vihdoinkin minulla oli aikaa käydä päiväharjoituksissa. Minusta ei ole tullut erinomaista luistelijaa, mutta saan lajista valtavasti nautintoa. Luisteleminen pitää yllä yleiskuntoa, ryhtiä ja tasapainoa. Polveni, lonkkani ja syvät keskivartalon lihakseni ja pääkoppani ovat ikääni nähden mainiossa kunnossa.

Luistelu tuottaa minulle onnistumisen ja vapauden kokemuksia. Ihaninta on liuku - se, kun tunnen kiitäväni jäällä painottomasti. Hallitsen taitoluistelun perusaskelkuviot, mutta osaan piruetteja ja muutamia hyppyjäkin. Kun opin yhden asian, voin siirtyä toiseen. Haasteet eivät koskaan lopu tässä lajissa.

Kilpailen aikuisten sarjassa ulkomaita myöten, en kuitenkaan mitalien takia, vaan ystävien. Luistelupiireistä olen löytänyt uuden yhteisön sen jälkeen, kun menetin työporukan jäätyäni eläkkeelle.

Viimeksi kävin kilpailemassa Sloveniassa. Kahdeksasta kisaajasta tulin seitsemänneksi, mutta päihitinpä sentään yhden itseäni parikymmentä vuotta nuoremman luistelijan!"

Katso alla olevalta videolta, miten Sirkka liitää jäällä:

Suomessa on hyvät mahdollisuudet harrastaa taitoluistelua. Ohjattua toimintaa on tarjolla myös aikuisille, ja taitoluisteluseuroja toimii ympäri Suomen.

Lajin eri muodot ovat yksinluistelu, muodostelmaluistelu, pariluistelu, jäätanssi ja kuntoluistelu.

Kenelle?

Laji sopii lapselle ja aikuiselle. Luistelu kehittää tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, lihaskuntoa ja kestävyyttä. Kuntoluistelu on kasvattanut suosiotaan etenkin aikuisten parissa. Lajissa yhdistyvät luistelu ja jumppa. Luistimiksi käyvät jääkiekko-, taito- tai pikaluistimet.

Näin alkuun

Välineiksi riittävät luistimet ja väljät vaatteet. Luistimet voi ostaa edullisesti käytettynä tai muutamalla kympillä tammikuun alennusmyynneistä. Aikuisluistelijoiden ryhmiä ja kursseja on tarjolla yli 30 taitoluisteluseurassa. Lisää tietoa lajista ja harrastusryhmistä stll.fi.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2017.

Kämmekkäät lämmittävät, kun lapaset ovat jo liikaa, mutta paljain käsinkään ei tarkene.

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi
Yksi koko: Kämmekkään ympärys kämmenen kohdalla on noin 19 cm
Langanmenekki: 100 g Novita Wool petroolia (191)
Sukkapuikot: nro 3 tai käsialan mukaan.

Mallineuleet:

Joustinneule suljettuna neuleena: neulo *1 o, 2 n, 1 o*, toista *–*. Neulo nurjalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
Pitsineule: neulo ruutupiirroksen ja ohjeen mukaan. Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki krs:t oikein.
Tiheys: 25 s sileää neuletta = 10 cm
Huomioitavaa: Kämmekkäät neulotaan suljettuna neuleena sormista ranteeseen päin.

Vasemman käden kämmekäs:

Luo 47 s ja jaa silmukat neljälle puikolle seuraavasti: I puikolle 13 s, II puikolle 10 s, III puikolle 12 s ja IV puikolle 12 s. Aloita pitsineule ja joustinneule ruutupiirroksen 1. krs:lta seuraavasti: neulo I ja II puikon s:illa pitsikuvio (23 s + 2 s) ruutupiirroksen mukaan, neulo *1 o, 2 n, 1 o * ja toista *–* krs loppuun (III ja IV puikko). Työssä on nyt 49 s. Toista pitsineuleessa ruutupiirroksen krsia 1–12.

Kun joustinneuleen korkeus on 2,5 cm, neulo jatkossa joustinneuleen s:illa (= 24 s) sileää neuletta ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut sileää neuletta 2,5 cm, ota seuraavalla kerroksella
III puikon alusta 8 s odottamaan esim. langalle peukaloaukkoa varten ja luo odottamaan jätettyjen s:iden tilalle uudet 8 s.

Jatka edelleen sileää neuletta ja pitsineuletta kuten aiemmin. Kun olet peukaloaukon jälkeen neulonut noin 5 cm, neulo sileän neuleen s:illa joustinneuletta kuten alussa ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut joustinneuletta noin 7 cm ja olet viimeksi neulonut ruutupiirroksen 12. krs:n, päätä s:t joustavasti. 

Oikean käden kämmekäs:

Neulo vasemman käden peilikuvana. Eli neulo I ja II puikon s:illa sileää neuletta (= 24 s) ja III ja IV puikon s:illa pitsineuletta (= 25 s). Tee peukaloaukko II puikon loppuun.

Peukalo: Ota peukaloaukkoon odottamaan jätetyt s:t puikolle ja poimi lisäksi peukaloaukosta 12 s = 20 s.

Jaa s:t 3 puikolle ja neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 2 cm. Neulo vielä joustinneuletta suljettuna neuleena 2 cm ja päätä s:t joustinneuletta neuloen.

Ohjetiedustelut

Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14

Lankatiedustelut

Novita (05) 744 3335
ma–pe 9–16,
www.novita.fi