Tämänvuotisen Vain elämää -kauden tähdet valitsivat omat suosikkikohtauksensa sarjasta. Yksi artisti nousi ylitse muiden.

Suvi Teräsniska:

"Olen ollut ohjelman fani aina. Ihan ensimmäisellä kaudella Erin teki minuun suuren vaikutuksen. Hän teki kappaleista itsensä näköisiä versioita. Diggailin kovasti siitä luomufiiliksestä, joka löytyy Erinin omastakin tuotannosta. Kappaleissa oli mukana banjoa ja vaikka mitä erikoisia soittimia, jotka toivat aivan erityistä fiilistä. Jos yksi kappale pitää valita, se on kuitenkin Paula Vesalan tulkinta Sori-kappaleesta. Se oli sellainen, että vau! Siistiä!"

1321959

Anna Puu:

"Kaksi edellistä kautta jäivät väliin, mutta sitä ennen katsoin joka jakson. Sarjassa on ollut paljon hyviä ja  koskettavia esityksiä. Erinistä tykkäsin ensimmäisellä kaudella tosi paljon. Tärkeintä sarjassa on kuitenkin se, miten koko tunnelma välittyy esitystilanteesta eikä pelkkä musiikki. Mielenpainuvinta on se kokonaisuus, jossa näkee miten muut reagoivat. Kun Vesa-Matti Loiri esitti Apulannan Armon, mentiin niin syvissä vesissä, että vaikea oli olla kotikatsomossa kuivin silmin.

1307057

Chisu:

"Olen aina ollut suuri Vain elämää -fani. Se on ohjelma, jonka haluan aina katsoa suorana televisiosta. Aikaisemmilta kausilta mieleeni on jäänyt, kuinka Kaija Koo esitti Jari Sillanpään kappaleen Pariisi–Helsinki. Hänellä oli päässään upea baskeri ja siihen sopiva puku – ja viikset! Rakastan itse pukeutumista ja rooleilla leikkimistä. Muistan ajatelleeni kuinka ihanaa on, että Kaija on vetänyt esiintymisen noin pitkälle."

Katso Kaija Koon upea esitys täältä.

Mikael Gabriel:

"En miettinyt hetkeäkään, kun minua pyydettiin mukaan ohjelmaan. Räppärin pitää olla kyllä sieltä tyhmemmästä päästä, jos ei tähän suostu. Aiemmista kausista minulle on jäänyt mieleen etenkin Cheekin esiintyminen ensimmäisellä kaudella. Viime kautta seurasin taas tarkkaan Ville Gallen takia. Minuun on tehnyt vaikutuksen, miten räppärit tekevät versioita laulajien biiseistä. Se on aina siistiä. Isoimman vaikutuksen teki silti se, kun Paula Vesala lauloi ja soitti samaan aikaan Pahempi toistaan -kappaleessa. Sormet ja varmaan varpaatkin olivat kiinni tietokoneissa. Itselläni ei riittäisi matematiikka eikä keskittyminen sellaiseen."

1307034

Lauri Tähkä:

"En ole katsonut aiempia kausia sillä silmällä, että osaisin niistä jotain nostaa esiin. Olen minä silmäillyt. Muistan ensimmäisen kauden aikana kuinka lapseni sanoivat, että minun pitäisi katsoa ohjelmaa. Katsoin yhden jakson heidän kanssaan, ja siitä tunnelmasta jäi kyllä hyvä fiilis. Aina on kuitenkin ollut jotain, enkä ole pystynyt ohjelmaan kunnolla syventymään. Se tunteikkuus joka ohjelmasta välittyi tuntui hyvältä."

Hector:

"Olen katsonut joka kauden kokonaan, heti tuoreeltaan. Paula Vesalan esiintyminen toi kokonaisuuteen uudenlaista näkemystä. Hän suhtautui kunnianhimoisesti siihen työhön, joka ohjelmassa voidaan etukäteen tehdä ja valmistella se yllätys kappaleen alkuperäiselle tekijälle, jolle se ohjelmassa esitetään. Ohjelman orkesteria johtava Leri Leskinen taas on tosi hyvä kätilö artistien ideoille. Hän saa artistin kuin artistin innostumaan."

1329729

Mikko Kuustonen:

"Olen seurannut aikaisempia kausia, mutten kovin aktiivisesti, aina jakson sieltä täältä. Diggailin paljon Sannin esityksiä. Parasta tässä ohjelmassa on tietty yllätyksellisyys: kun tulee tyyppi, joka tekee tutuista lauluista ihan omannäköisiään. Ne ovat kuninkaallisia hetkiä. Minuun tekee myös vaikutuksen se, että käydään läpi tietyn ihmisen tarina. Sitä harvoin televisiossa näkee.

Mieleenpainunein esitys on kuitenkin Cheekin makuupussiepisodi. Se on yksi hauskimmista asioista, mitä olen televisiossa nähnyt."

Katso Sannin hieno tulkinta Oon voimissain -kappaleesta täältä.

Katso makuupussivideo täältä.

Tieto

Vain elämää alkaa perjantaina 16.9.2016 kello 20 Neloselta. Ohjelman voi katsoa myös Ruutu-palvelusta

Iän karttuessa reaktiokyky heikkenee ja auton hallinta muuttuu vaikeammaksi. Joskus tulee päivä, jolloin ajokortista kannattaa luopua.

1. Huomaako heikentynyttä ajotaitoa itse?

Epävarmoiksi muuttuneista ajotaidoista voi kieliä samoilla reiteillä pysyttely ja ajoneuvoon huomaamatta ilmestyneet pienet peltivauriot.

Yleensä ajon aikana tapahtuvan haparoinnin huomaa ensimmäisenä joku muu kuin kuski itse. Kyydissäolijan huomautuksista ei kannata loukkaantua.

2. Millaisia haasteita ikä tuo ajamiseen?

Nopeasti muuttuvat liikennetilanteet muodostuvat iän karttuessa hankalammiksi. Suuret risteykset, ruuhkat ja kaistanvaihdot voivat tuntua aiempaa vaikeammilta. Tämä johtuu reaktio- ja huomiokyvyn heikentymisestä. Pyri ennakoimaan tilanteita, joissa tiedät tarvitsevasi aikaa toimia. Näin voit välttää onnettomuusriskejä.

3. Miten voi parantaa ruostuneita ajotaitoja?

Pitkään vain kyytiläisenä istuneen kannattaa aloittaa harjoittelu tutuilta ja helpoilta reiteiltä. Aja ruokaostoksille tai lähellä asuvan ystävän luo. Jos ajamaan lähteminen askarruttaa tai jopa pelottaa, ota yhteyttä autokouluun. Usein tunti tai kaksi riittää muistuttamaan mieleen ajamisen perusteet. Kertaus auttaa palauttamaan auton käsittelytaidot melko nopeasti.

4. Milloin ei kannata enää ajaa pitkiä matkoja?

On yksilöllistä, missä vaiheessa pitkistä reissuista kannattaa luopua. Ajokyky säilyy tavallisesti pidempään niillä, jotka istuvat ratissa useampia tunteja päivässä kuin harvoin ajavilla. Jaloittelu ja tauot ylläpitävät vireystasoa. Jos satojen kilometrien päähän lähteminen mietityttää, voi matkan varrella yöpyminen olla hyvä vaihtoehto.

Lue myös: Tunnista heikentynyt ajokyky – huomioi nämä 5 asiaa

5. Mitkä sairaudet saattavat olla riskejä auton ratissa?

Sydänsairaudet, dementia ja aivoverenkierron häiriöt aiheuttavat liikenteessä erityisiä vaaratilanteita.
Oman ajokunnon arviointi on jokaisen autoilijan tehtävä.

Jos olosi on huono, älä lähde ajamaan päivystykseen itse. Uni- tai kolmiolääkkeitä syövän ei kannata lähteä rattiin ainakaan kolmen tunnin kuluessa lääkkeen otosta. Muutoinkin on muistettava, että kolmiolääkkeet saattavat heikentää ajokykyä.

6. Saako pelkääjän paikalla istuva toimia apukuskina?

Saa, kunhan hän ei häiritse tai vaaranna kuskin ajoa. Esimerkiksi vaihteiden vaihtaminen tai vilkun päälle laittaminen ovat vain autoa ajavan tehtäviä.

Erityisesti oudossa tai vilkkaassa ympäristössä tiimipelin hyödyntäminen on kuitenkin eduksi. Kaksi silmäparia havainnoi ympäristöä paremmin kuin yksi.

7. Onko alinopeuden ajaminen kiellettyä?

Alinopeus ei ole laissa kiellettyä. Kenenkään ei pitäisi joutua ajamaan niin lujaa, että auton hallinta kärsii. Pimeässä ja huonolla kelillä varovaisuus on erityisen suotavaa.

Muiden autoilijoiden voi kuitenkin olla hankala arvioida esimerkiksi moottoritiellä hitaasti liikkuvan reaktionopeutta. Jos koet liikennevirran mukana pysymisen haastavaksi, mieti vaihtoehtoisia ja rauhallisempia ajoreittejä.

8. Mikä helpottaisi sopeutumista ajokortin menettämiseen?

Ajokortista luopuminen voi olla vaikea paikka. Jos oma ajokyky on huonontunut merkittävästi aistien heikkenemisen tai sairauksien takia, täytyy itsekkyys unohtaa. Liikenteessä olet vastuussa paitsi omasta, myös muiden turvallisuudesta.

Suunnittele jo etukäteen, miten arjen askareet hoituvat ilman autoa. Onko lähipiirissäsi joku, joka voisi käyttää sinua asioilla ja ruokakaupassa? Pääsetkö liikkumaan kuntasi palvelutaksilla? Autottomuus ei tarkoita vapauden menettämistä. Se on vaihe, jonka eteen joutuu jokainen meistä.

Asiantuntijoina liikenneopettaja Mari Kivelä ja Liikenneturvan Jyväskylän yksikön yhteyspäällikkö Leena Piippa sekä terveyskirjasto.fi.

Helppotekoinen essu ommellaan vahakankaasta. Se suojaa niin puutarhuria kuin kesäkokkia.

Puutarhaessu

Koko: yksi koko, aikuinen

Tarvikkeet:

  • 80 cm vaha­kangasta
  • 2 m laakanauhaa (leveys 2 cm)
  • ompelulankaa

Tee näin:

  1. Piirrä kaava mittojen mukaan luonnolliseen kokoon paperille (kuva alla).
  2. Aseta kaava kankaalle ja lisää kaikille reunoille 1,5 cm:n päärmevarat, leikkaa kappale.
  3. Silitä kaarevia reunoja, päärmeen reunaa venyttäen miedolla lämmöllä. Voit myös venyttää ulkoreunaa käsin venyttämällä. Neulaa nuppineuloilla.
  4. Ompele kaarevat sivut paininjalan etäisyydeltä reunaa. Vahakankaan reunaa ei tarvitse huolitella.
  5. Leikkaa nauhasta 65 cm:n pala (niskanauha) ja leikkaa loppunauha kahteen osaan (vyötärön nauhat).
  6. Taita yläreunasta 1,5 cm:n päärme nurjalle, paina taite kynnellä tai silitä miedolla lämmöllä. Pujota niskanauhan päät reunan alle yläkulmiin, kiinnitä nuppineuloilla ja ompele yläreuna.
  7. Taita niskanauha ylöspäin ja tikkaa yläreunasta nauhojen kohdilta kiinni kankaaseen.
  8. Taita sivusta päärme nurjalle ja pujota nauhan pää yläkulman kohdalle varan alle. Kiinnitä nuppineuloilla ja ompele.
  9. Taita nauha essusta ulospäin ja tikkaa nauhan reuna kankaaseen. Ompele toinen sivu samoin.
  10. Taita alareunasta päärme nurjalle, neulaa ja ompele.
  11. Taita nauhojen päihin pienet kapeat päärmeet ja ompele reunasta.

Suurenna pienois­kaava mittojen mukaan luonnolliseen kokoon. Luvut alla olevassa piirroksessa ovat senttimetrejä.

 

 

Britt-Mari ja Clas Rosenbladin puutarha Ahvenanmaalla on luonnonläheinen ja itämaishenkinen. Sen erikoisuutena ovat tunnelmaltaan erilaiset istumapaikat.

Mikä rauha, mitkä maisemat! Britt-Mari ja Clas Rosenbladin mökki Lemlandin Björkuddenissa on kuin hyllyllä ylhäisessä yksinäisyydessään, katse yli meren Maarianhaminaan.

2600-neliöinen tontti on ainutlaatuinen: toisella puolella on jyrkkä kallioseinä ja rannanpuoleinen punainen rapakivikallio viettää mereen. Korkeuserot ovat melkoisia, sillä tontin korkein kohta on 20 metriä matalinta ylempänä.

Rosenbladit ostivat mökin vuonna 1995. Sen jälkeen he ovat laajentaneet taloa ja tehneet siitä talviasuttavan. Vuonna 2001 he alkoivat suunnitella ja luoda puutarhaa pala palalta. Nyt se on upea.

Lepopaikkoja joka tarpeeseen

Puutarhan erikoisuus ovat istumapaikat, jotka muodostavat tunnelmaltaan erilaisia tiloja, kuin pieniä huoneita. Vaihteleva maasto auttaa niiden luomisessa.

Sateen sattuessa Rosenbladit voivat istahtaa suojaan vaikkapa tähän pieneen kasvihuoneeseen. Sinne saa lämpöäkin ja mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella sateenropinaa kattoa vasten.

Katolla varustettu penkki on puolestaan tontin korkeimmalla kohdalla.

– Tätä paikkaa kutsumme nimellä "aftonsolens land"  eli ilta-auringon maa. Täällä voi nauttia ihan viimeisimmistäkin ilta-auringon säteistä, Britt-Mari Rosenblad kertoo.

Tämä pieni istumapaikka terassilla meren puolella on oikeastaan enemmän koriste:

Japanilaisessa puutarhassa on bambupaviljonki. Clas on rakentanut siihen hiljalleen virtaavan puron ja sen päälle sillan. Veden solinaan liittyy bambuisten tuulikellojen meditatiivinen ääni.

Pieni kahden hengen istumapaikka on pähkinäpensaiden ja havupuiden välissä.

– Tässä voi mietiskellä hetken matkalla saunasta talolle, kertoo Clas Rosenblad. 

Tämä terassi on Rosenbladien suosikkipaikka kesällä. Siinä syödään ja loikoillaan porealtaassa. Näkymä terassilta on Maarianhaminaan asti ja ohi kulkee paljon veneitä, joita on hauska seurata.

Ja tästä ei grillikatos parane! Maisemat ovat mielettömät. Grillauspaikka on rakennettu hienolle näköalapaikalle, johon viimeinenkin auringonsäde yltää. Siinä voi siemailla viiniä leppeässä kesäillassa ja katsella ohi lipuvia veneitä.

"Rödhamnin" eli punaisen sataman paikalle piti alunperin rakentaa lammikko.

– Mutta kallio tuli vastaan, ja rakensimmekin siihen maantasoa alempana olevan istumapaikan. Juomme täällä usein aamukahvit, sillä aamuauringon ensisäteet tulevat tänne. Ja koska istumapaikka on matalalla, kasvavat kukat pään korkeudella. Kun magnoliat kukkivat, se on kuin rehevä magnoliamaja, Rosenbladit hehkuttavat.

Tässä on yksi tontin harvoista tasaisista paikoista. Pöytäryhmästä voi ihailla pientä vesiputousta:

Kirsikkapuiden kukkiessa voi tässä paikassa istuessa vaikka meditoida hetken:

Mikäs tässä on keinutellessa!

Rosenbladien puutarhassa ei ole lainkaan suoria linjoja, koska ei niitä ole luonnossakaan.

– Meidän mielestämme kaikkea ei pidä nähdä yhdellä silmäyksellä. Kun kulkee istutusten keskellä polkuja pitkin, avautuu aina uusia, mielenkiintoisia näkymiä. Puutarhamme on luonnollisen rehevä, ei taiteellisesti muotoiltu. Luonto valtaa puutarhan hallitusti, Britt-Mari kuvailee.

Clas hoitaa puut, pensaat, kivet ja kastelun, Britt-Mari paneutuu perennoihin, rikkaruohojen kitkemiseen ja kompostointiin

Vanhat esineet luovat kokonaisuuteen mukavaa tunnelmaa, samoin kuin pienet patsaat, joita pariskunta ostaa puutarhamatkoiltaan Ruotsista tai Pohjanmaalta.

– Kun näen kivan patsaan, tiedän heti, mihin se päätyy puutarhassa. Patsaat sopivat hyvin kasvien seuraksi, Britt-Mari sanoo.

Lue lisää Rosenbladien puutarhasta ET-lehdestä 8/2017.

Säätä kestävä riistakamera vangitsee kuviin metsän eläimet. Katso, millaisia vieraita imatralaisen Jorman kameraan tallentui.

Imatralainen Jorma Leiniäinen on liikkunut koko ikänsä luonnossa. 20 vuotta sitten Jorma innostui raivaamaan metsään parinkymmenen aarin kokoisen riistapellon, jossa hän viljelee kauraa villieläinten ruuaksi. Metsän eläimet ottivat pellon pian omakseen.

– Kun kolmena kesänä olin huomannut karhujen käyneen pellolla, ajattelin, että haluaisin niistä kuvan.

Kuvia automaattisesti

Paikallisella metsästysseuralla on ollut pitkään käytössä riistakameroita. Seuran hyvien kokemusten takia Jormakin päätti hankkia sellaisen.

Kamera on säädetty ottamaan valokuvia kymmenen sekunnin välein, kun se havaitsee lähistöllä liikettä. Päivällä napatut kuvat ovat värillisiä, pimeällä otetut mustavalkoisia.

– Joskus asetin kameran kuvaamaan kahden sekunnin välein, mutta silloin melkein samanlaisia kuvia tuli aika paljon. Videoita en ole kuvannut.

Liikuta hiirtä alla olevan kuvan päällä, niin näet kuvat hirvistä päivällä sekä yöllä:


...ja yöllä.
Hirviperhe päivällä...
 

Parhaimmillaan kamera on ottanut muistikortille 400–500 kuvaa. Jorma tyhjentää muistikortin kotona ja siirtää kameran kuvat kannettavalle tietokoneelle, jonka ruudulta niitä on helppo katsella. Kamerassa on neljä pientä akkua, joissa riittää virtaa koko kesäksi. Kevään ja alkukesän kamera kuvaa peltoa. Lokakuussa Jorma siirtää sen läheiselle nuolukivelle, joka on etenkin hirvien suosiossa.

Jännittävin kuviin tallentunut eläin on villisika – tai oikeastaan villisikalauma, joka kävi nuolukivellä toissa syksynä.

– Yhdestä kuvasta sain laskettua 14 sikaa. Mukana oli myös mustavalkoraidallisia porsaita. Sen jälkeen olen saanut kuvattua sikoja vain yksittäin tai pari kappaletta kerralla.


 

Kamerainnostuksen herättänyt karhu ei sen sijaan ole kuviin eksynyt.

– Viime keväänä näin kyllä karhun jäljet, kun kävin viemässä kameran paikalleen pellon laitaan. Tänä keväänä minun täytyy olla aikaisemmin liikkeellä.