Disneyn rakastettu Kaunotar ja hirviö -animaatio herää henkiin uudelleenfilmatisoinnissa.

Mummi tai ukki: jos etsit täydellistä elokuvaa lastenlasten kanssa katsottavaksi, 17.3. ensi-iltaan tuleva Kaunotar ja hirviö on mainio ehdokas.

Lumottu linna, vahva ja itsenäinen naishahmo, pelottava mutta kuitenkin lempeä hirviö. Jo hieman varttuneempien lasten ja isovanhempien kannattaa suunnata pian elokuviin, sillä Disneyn uusi Kaunotar ja hirviö -elokuva on ihastuttava musikaalikokemus niin lapsille kuin aikuisille. Elokuvan ikäraja on 12, joten pienimmille katsojille se ei sovi.

Tarinan juoni on lähes kaikille tuttu, mutta kerrataan lyhyesti liikoja paljastamatta: pienessä ranskalaiskylässä asuva Belle lähtee pelastamaan isäänsä hirviön asuttamasta linnasta. Isä pääsee vapaaksi, mutta Belle joutuu jäämään vangiksi. Pian hänelle selviää, että linnan kalusteet kyntteliköstä vaatekaappiin ovat elossa, eikä hirviökään ole sitä, miltä näyttää. 

Maurice-isä (Kevin Kline) ja Belle (Emma Watson) asuvat kahdestaan.
Maurice-isä (Kevin Kline) ja Belle (Emma Watson) asuvat kahdestaan.

Elokuva pohjautuu Disneyn vuonna 1991 ilmestyneeseen piirrettyyn. Disney on tehtaillut piirrettyihin pohjautuvia live-action -elokuvia ahkerasti viime vuosina. Elokuvissa on nähty näytellyt versiot Liisa IhmemaastaPrinsessa Ruususesta (Maleficent, suom. Pahatar), Tuhkimosta sekä Viidakkokirjasta. Eikä loppua näy, sillä tulevina vuosina luvassa ovat ilmeisesti ainakin Mulan (ilmestyy 2018), Leijonakuningas sekä Aladdin.

Tähän asti odotetuin uudelleenfilmatisointi lienee silti juuri Kaunotar ja hirviö. Alkuperäinen piirretty on monen Disney-suosikki, sillä romanttinen tarina ja Oscar-pysteilläkin palkittu musiikki vetoavat kaiken ikäisiin. Kun uuden elokuvan nimekäs näyttelijäkaarti paljastettiin, ennakkorummutus vain kasvoi. 

Musiikki-ilottelua ja osuvia näyttelijävalintoja

Itse piirrettyä Kaunotarta ja hirviötä lukemattomia kertoja lapsena katselleena olin hieman huolissani siitä, miten uusi versio onnistuisi lunastamaan odotukset.

Mutta turhaan: avauskappaleen aikana nojaudun penkissäni taaksepäin ja huokaisen helpotuksesta. Kaikki näyttää ja kuulostaa ihanan tutulta ja ihanalta – juuri siltä miltä pitikin.

Elokuva on viihdyttävä, mielettömän upean näköinen ja jännittävä musikaali. Linnan lumottu palvelusväki on toteutettu hienosti, hirviö näyttää sopivan hurjalta, ja näyttelijät suoriutuvat musiikkinumeroista kiitettävästi. 

Niin, ne näyttelijät. Kaikki lepää päähahmojen, kaunottaren ja hirviön varassa. Naispäähahmo Bellenä nähdään Harry Potter -elokuvista tuttu Emma Watson, joka suoriutuu roolistaan hyvin ja onnistuu tekemään Bellestä samanaikaisesti herkän ja vahvan sankarittaren. Hirviötä näyttelee Downton Abbey -brittisarjassa hurmannut Dan Stevens, joka tosin nähdään ruudulla pääasiassa karvaisena, tietokoneella luotuna hirviönä – loppuratkaisuun asti, siis.

Linnan irtamisto on elossa. Könni-kello (Ian McKellen), Rouva Pannu (Emma Thompson), Lumiére-kynttilänjalka (Ewan McGregor) sekä Plumette-pölyhuiska (Gugu Mbatha-Raw).
Linnan irtamisto on elossa. Könni-kello (Ian McKellen), Rouva Pannu (Emma Thompson), Lumiére-kynttilänjalka (Ewan McGregor) sekä Plumette-pölyhuiska (Gugu Mbatha-Raw).

Linnan palvelusväen ääninäyttelijöinä ovat muun muassa Ian McKellen, Ewan McGregor sekä Emma Thompson. Heistä erityisesti McGregor loistaa päästessään ääneen legendaarisessa "Vieraamme"-musiikkinumerossa ("Be Our Guest").

Suomeksi dubatun version ääninä kuullaan esimerkiksi Maaria Nuoranne (Belle), Tuukka Leppänen (Hirviö), Jonas Saari (Gaston), Paavo Kerosuo (Lumiére) sekä Ulla Renko (Rouva Pannu). 

Virkistäviä ja turhia uudistuksia

Elokuvan juoni seuraa uskollisesti piirrettyä versiotaan. Uusia ja paikoin piristäviä vivahteita on silti saatu mukaan.

Piirretyssä versiossa Belle on kirjoihin uppoutunut haaveilija, joka asuu kahden keksijä-isänsä kanssa. Uudessa versiossa myös Bellestä on tehty keksijä, piirrettyä esikuvaansa aktiivisempi sankaritar.

Elokuva herätti etukäteiskohua, kun ohjaaja Bill Condon paljasti, että elokuvassa nähdään Disneyn ensimmäinen homohahmo. Hurmuri-Gastonin apuri Töppö on salaa ihastunut Gastoniin. Lopulta viittaukset ovat melko nopeita. Aikuinen poimii ne helposti, lapsi ei ehkä niitä osaa huomata. Ohjaajan päätös sopii joka tapauksessa saumattomasti juoneen, ja pullistelevaa Gastonia näyttelevä Luke Evans sekä Töppöä esittävä komedianäyttelijä Josh Gad ovat mainioita rooleissaan.

Töppö (Josh Gad) ja Gaston (Luke Evans).
Töppö (Josh Gad) ja Gaston (Luke Evans).

Hieman latteiksi jäävät sen sijaan elokuvaa varten tehdyt uudet musiikkinumerot, jotka eivät jää mieleen vanhojen tuttujen "Vieraamme"- ja "Tyttö sekä hän" -laulujen tapaan. Irralliselta tuntuu myös lisäys, jossa kerrotaan piirrettyä enemmän Bellen lapsuudesta ja tämän vuosia sitten kuolleesta äidistä. 

Jos osa uudistuksista oltaisi maltettu jättää pois, elokuvan kestoa – 2 tuntia ja 10 minuuttia – oltaisi saatu sopivammaksi. Tarina pitää kyllä otteessaan loppuun asti, mutta pieniä herpaantumisia tapahtuu.

Beauty and the Beast – Kaunotar ja hirviö tulee ensi-iltaan 17.3.
Nähtävillä sekä 2D- että 3D-versioina, englanninkielisenä sekä suomeksi dubattuna. 
Kesto: 2h 10 min
Ikäraja: 12 

 

Risto Sajaniemi on harrastanut urheilusukellusta liki 30 vuotta. Jo puolen tunnin piipahdus vedenalaisessa maailmassa vastaa viikon ulkomaanreissua. Kokemus on aina niin rentouttava ja usein värikäskin.

Jo pikkupoikana Risto Sajaniemi (s. 1940) istui uppeluksissa mökkirannassa ja yritti hengittää muoviputken avulla, jotta voisi oleskella veden alla mahdollisimman pitkään. Haave sukellusharrastuksesta sai muhia kuitenkin vuosikymmeniä ennen toteutumistaan.

Kun Risto täytti 45 vuotta, tuli hänelle tarve etsiä itselleen harrastus, joka toisi elämään uudenlaista sisältöä. Kyse oli siitä, että hän tahtoi laajentaa sisäistä maailmaa, kokeilla uudenlaisia riskejä ja haasteita.

Ensin hän syöksyi laskuvarjolla taivaasta maahan – se oli jo vähän liiankin hurjaa. Risto muutti siis suuntaa maan pinnan alapuolelle. Jospa saisi liotettua neljänkympin kriisin syvissä vesissä, oppisi näkemään pinnanalaista kauneutta ja tuntemaan paremmin omat tarpeensa?

– Aloin uida kuntoillakseni ja vähitellen myös sukeltaa. Painottomassa tilassa on helppo liikkua. Samaan aikaan tuli elämääni aktiivinen matkaveneily, joten sukellustaidosta olisi hyötyä siinäkin.

"Aluksi pelkäsin veden pimeyttä."

Moni maakrapu suhtautuu vedenalaiseen maailmaan vähän pelokkaasti. Kyllä Ristoakin alussa hirvitti.

– Pimeys tuntui kammottavalta. Mutta silmät tottuvat nopeasti. Toistaiseksi ahdistusta ei ole tullut. Aluksi pelkäsin, että joku valtava kala tulisi kohti tai pohjassa olisi kamalia rapuja, pääkalloja, ties mitä. Että paniikki iskisi.

Sukellusharrastus on välineurheilua: painovyön lisäksi tarvitaan monelaisia mittareita ja laitteita.
Sukellusharrastus on välineurheilua: painovyön lisäksi tarvitaan monelaisia mittareita ja laitteita.

– Kun on vähän aikaa sukeltanut, toivoo, että jotain uisi vastaan, että näkökenttään tulisi jotakin muutakin kuin savipohjaa, Risto naurahtaa.

Hän ei ole koskaan joutunut vaaratilanteeseen eikä kukaan hänen ryhmässään, vaikka Risto onkin sukeltanut noin 600 kertaa avovesissä. Hän on myös opettanut alalle aikojia.

Hylkyjen tutkija

Hylyistä mies on erityisen kiinnostunut.

– Sukelluskerho toimii merimuseon kanssa, ja me mittailemme hylkyjä, tutkimme ja kartoitamme niitä.

Yksi Riston hienoimmista kokemuksista liittyy hylkyyn:

– Pääsin Egyptissä, Sharm el Sheikhissä näkemään Thistlegormin. Se on toisen maailmansodan aikana uponnut sota-alus. Siellä on kolmessa–neljässä kerroksessa ruumia, joita pääsee kiertämään. Kerroksissa on kaiken maailman tavaraa: kivääreitä, saappaita, lentokoneen osia. Se on oikea sukeltajan Mekka, kuin olisi museossa.

"Hukkuneiden miettiminen vetää nöyräksi."

Hylkyjä tutkimalla pääsee syvälle historiaan. Se on Riston mielestä kiinnostavaa, vaikka harva hylky on niin hyvin säilynyt kuin Thistlegormin.

– Suurin osa hylyistä näyttää salaman raiskaamilta mattolaitureilta, lautakasoilta. Mutta hylkyjen äärellä tulevat mieleen ne ihmiset, jotka ovat hukkuneet onnettomuudessa. Se vetää nöyräksi.

Terapeuttista ja rauhallista

Kesäisin Risto sukeltaa Saimaan syvyyksiin, talvella lomamatkoilla etelän meriin. Vedenalainen, värikäs maailma on kuin taideteos. Napoleonkalat yllättävät aina suuruudellaan, pikkukalat ja korallit väriloistollaan.

Talvella avannon suulla loistava aurinko ja jäänpinnassa kieppuvat ilmakuplat tarjoavat aisteille huippukokemuksia.

– Meren syvyyksissä tuntee usein oman pienuutensa, oman paikkansa maailmassa. Se on terapeuttista. 

– Vanhalla iällä ei laitesukellusta kannata aloittaa, rutiinien oppimisessa menee aikaa. Suosittelen ikääntyville snorklausta ja vapaasukellusta.
– Vanhalla iällä ei laitesukellusta kannata aloittaa, rutiinien oppimisessa menee aikaa. Suosittelen ikääntyville snorklausta ja vapaasukellusta.

Onko sukellus vaarallista?

– Kaikkiin vastoinkäymisiin pitää varautua. Yleensä syy onnettomuuteen on sukeltajan korvien välissä. Jos jotakin yllättävää tapahtuu, niin se on usein veden alla hengenvaarallista. 

Risto tunnustaa kuitenkin, että on asioita, joita hänkin pelkää.

– En minä enää halua hypätä laskuvarjolla enkä harrastaa moottoriurheilua. Sukellus on kivaa ja rauhallista.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2014.

Iän karttuessa reaktiokyky heikkenee ja auton hallinta muuttuu vaikeammaksi. Joskus tulee päivä, jolloin ajokortista kannattaa luopua.

1. Huomaako heikentynyttä ajotaitoa itse?

Epävarmoiksi muuttuneista ajotaidoista voi kieliä samoilla reiteillä pysyttely ja ajoneuvoon huomaamatta ilmestyneet pienet peltivauriot.

Yleensä ajon aikana tapahtuvan haparoinnin huomaa ensimmäisenä joku muu kuin kuski itse. Kyydissäolijan huomautuksista ei kannata loukkaantua.

2. Millaisia haasteita ikä tuo ajamiseen?

Nopeasti muuttuvat liikennetilanteet muodostuvat iän karttuessa hankalammiksi. Suuret risteykset, ruuhkat ja kaistanvaihdot voivat tuntua aiempaa vaikeammilta. Tämä johtuu reaktio- ja huomiokyvyn heikentymisestä. Pyri ennakoimaan tilanteita, joissa tiedät tarvitsevasi aikaa toimia. Näin voit välttää onnettomuusriskejä.

3. Miten voi parantaa ruostuneita ajotaitoja?

Pitkään vain kyytiläisenä istuneen kannattaa aloittaa harjoittelu tutuilta ja helpoilta reiteiltä. Aja ruokaostoksille tai lähellä asuvan ystävän luo. Jos ajamaan lähteminen askarruttaa tai jopa pelottaa, ota yhteyttä autokouluun. Usein tunti tai kaksi riittää muistuttamaan mieleen ajamisen perusteet. Kertaus auttaa palauttamaan auton käsittelytaidot melko nopeasti.

4. Milloin ei kannata enää ajaa pitkiä matkoja?

On yksilöllistä, missä vaiheessa pitkistä reissuista kannattaa luopua. Ajokyky säilyy tavallisesti pidempään niillä, jotka istuvat ratissa useampia tunteja päivässä kuin harvoin ajavilla. Jaloittelu ja tauot ylläpitävät vireystasoa. Jos satojen kilometrien päähän lähteminen mietityttää, voi matkan varrella yöpyminen olla hyvä vaihtoehto.

Lue myös: Tunnista heikentynyt ajokyky – huomioi nämä 5 asiaa

5. Mitkä sairaudet saattavat olla riskejä auton ratissa?

Sydänsairaudet, dementia ja aivoverenkierron häiriöt aiheuttavat liikenteessä erityisiä vaaratilanteita.
Oman ajokunnon arviointi on jokaisen autoilijan tehtävä.

Jos olosi on huono, älä lähde ajamaan päivystykseen itse. Uni- tai kolmiolääkkeitä syövän ei kannata lähteä rattiin ainakaan kolmen tunnin kuluessa lääkkeen otosta. Muutoinkin on muistettava, että kolmiolääkkeet saattavat heikentää ajokykyä.

6. Saako pelkääjän paikalla istuva toimia apukuskina?

Saa, kunhan hän ei häiritse tai vaaranna kuskin ajoa. Esimerkiksi vaihteiden vaihtaminen tai vilkun päälle laittaminen ovat vain autoa ajavan tehtäviä.

Erityisesti oudossa tai vilkkaassa ympäristössä tiimipelin hyödyntäminen on kuitenkin eduksi. Kaksi silmäparia havainnoi ympäristöä paremmin kuin yksi.

7. Onko alinopeuden ajaminen kiellettyä?

Alinopeus ei ole laissa kiellettyä. Kenenkään ei pitäisi joutua ajamaan niin lujaa, että auton hallinta kärsii. Pimeässä ja huonolla kelillä varovaisuus on erityisen suotavaa.

Muiden autoilijoiden voi kuitenkin olla hankala arvioida esimerkiksi moottoritiellä hitaasti liikkuvan reaktionopeutta. Jos koet liikennevirran mukana pysymisen haastavaksi, mieti vaihtoehtoisia ja rauhallisempia ajoreittejä.

8. Mikä helpottaisi sopeutumista ajokortin menettämiseen?

Ajokortista luopuminen voi olla vaikea paikka. Jos oma ajokyky on huonontunut merkittävästi aistien heikkenemisen tai sairauksien takia, täytyy itsekkyys unohtaa. Liikenteessä olet vastuussa paitsi omasta, myös muiden turvallisuudesta.

Suunnittele jo etukäteen, miten arjen askareet hoituvat ilman autoa. Onko lähipiirissäsi joku, joka voisi käyttää sinua asioilla ja ruokakaupassa? Pääsetkö liikkumaan kuntasi palvelutaksilla? Autottomuus ei tarkoita vapauden menettämistä. Se on vaihe, jonka eteen joutuu jokainen meistä.

Asiantuntijoina liikenneopettaja Mari Kivelä ja Liikenneturvan Jyväskylän yksikön yhteyspäällikkö Leena Piippa sekä terveyskirjasto.fi.

Helppotekoinen essu ommellaan vahakankaasta. Se suojaa niin puutarhuria kuin kesäkokkia.

Puutarhaessu

Koko: yksi koko, aikuinen

Tarvikkeet:

  • 80 cm vaha­kangasta
  • 2 m laakanauhaa (leveys 2 cm)
  • ompelulankaa

Tee näin:

  1. Piirrä kaava mittojen mukaan luonnolliseen kokoon paperille (kuva alla).
  2. Aseta kaava kankaalle ja lisää kaikille reunoille 1,5 cm:n päärmevarat, leikkaa kappale.
  3. Silitä kaarevia reunoja, päärmeen reunaa venyttäen miedolla lämmöllä. Voit myös venyttää ulkoreunaa käsin venyttämällä. Neulaa nuppineuloilla.
  4. Ompele kaarevat sivut paininjalan etäisyydeltä reunaa. Vahakankaan reunaa ei tarvitse huolitella.
  5. Leikkaa nauhasta 65 cm:n pala (niskanauha) ja leikkaa loppunauha kahteen osaan (vyötärön nauhat).
  6. Taita yläreunasta 1,5 cm:n päärme nurjalle, paina taite kynnellä tai silitä miedolla lämmöllä. Pujota niskanauhan päät reunan alle yläkulmiin, kiinnitä nuppineuloilla ja ompele yläreuna.
  7. Taita niskanauha ylöspäin ja tikkaa yläreunasta nauhojen kohdilta kiinni kankaaseen.
  8. Taita sivusta päärme nurjalle ja pujota nauhan pää yläkulman kohdalle varan alle. Kiinnitä nuppineuloilla ja ompele.
  9. Taita nauha essusta ulospäin ja tikkaa nauhan reuna kankaaseen. Ompele toinen sivu samoin.
  10. Taita alareunasta päärme nurjalle, neulaa ja ompele.
  11. Taita nauhojen päihin pienet kapeat päärmeet ja ompele reunasta.

Suurenna pienois­kaava mittojen mukaan luonnolliseen kokoon. Luvut alla olevassa piirroksessa ovat senttimetrejä.

 

 

Britt-Mari ja Clas Rosenbladin puutarha Ahvenanmaalla on luonnonläheinen ja itämaishenkinen. Sen erikoisuutena ovat tunnelmaltaan erilaiset istumapaikat.

Mikä rauha, mitkä maisemat! Britt-Mari ja Clas Rosenbladin mökki Lemlandin Björkuddenissa on kuin hyllyllä ylhäisessä yksinäisyydessään, katse yli meren Maarianhaminaan.

2600-neliöinen tontti on ainutlaatuinen: toisella puolella on jyrkkä kallioseinä ja rannanpuoleinen punainen rapakivikallio viettää mereen. Korkeuserot ovat melkoisia, sillä tontin korkein kohta on 20 metriä matalinta ylempänä.

Rosenbladit ostivat mökin vuonna 1995. Sen jälkeen he ovat laajentaneet taloa ja tehneet siitä talviasuttavan. Vuonna 2001 he alkoivat suunnitella ja luoda puutarhaa pala palalta. Nyt se on upea.

Lepopaikkoja joka tarpeeseen

Puutarhan erikoisuus ovat istumapaikat, jotka muodostavat tunnelmaltaan erilaisia tiloja, kuin pieniä huoneita. Vaihteleva maasto auttaa niiden luomisessa.

Sateen sattuessa Rosenbladit voivat istahtaa suojaan vaikkapa tähän pieneen kasvihuoneeseen. Sinne saa lämpöäkin ja mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella sateenropinaa kattoa vasten.

Katolla varustettu penkki on puolestaan tontin korkeimmalla kohdalla.

– Tätä paikkaa kutsumme nimellä "aftonsolens land"  eli ilta-auringon maa. Täällä voi nauttia ihan viimeisimmistäkin ilta-auringon säteistä, Britt-Mari Rosenblad kertoo.

Tämä pieni istumapaikka terassilla meren puolella on oikeastaan enemmän koriste:

Japanilaisessa puutarhassa on bambupaviljonki. Clas on rakentanut siihen hiljalleen virtaavan puron ja sen päälle sillan. Veden solinaan liittyy bambuisten tuulikellojen meditatiivinen ääni.

Pieni kahden hengen istumapaikka on pähkinäpensaiden ja havupuiden välissä.

– Tässä voi mietiskellä hetken matkalla saunasta talolle, kertoo Clas Rosenblad. 

Tämä terassi on Rosenbladien suosikkipaikka kesällä. Siinä syödään ja loikoillaan porealtaassa. Näkymä terassilta on Maarianhaminaan asti ja ohi kulkee paljon veneitä, joita on hauska seurata.

Ja tästä ei grillikatos parane! Maisemat ovat mielettömät. Grillauspaikka on rakennettu hienolle näköalapaikalle, johon viimeinenkin auringonsäde yltää. Siinä voi siemailla viiniä leppeässä kesäillassa ja katsella ohi lipuvia veneitä.

"Rödhamnin" eli punaisen sataman paikalle piti alunperin rakentaa lammikko.

– Mutta kallio tuli vastaan, ja rakensimmekin siihen maantasoa alempana olevan istumapaikan. Juomme täällä usein aamukahvit, sillä aamuauringon ensisäteet tulevat tänne. Ja koska istumapaikka on matalalla, kasvavat kukat pään korkeudella. Kun magnoliat kukkivat, se on kuin rehevä magnoliamaja, Rosenbladit hehkuttavat.

Tässä on yksi tontin harvoista tasaisista paikoista. Pöytäryhmästä voi ihailla pientä vesiputousta:

Kirsikkapuiden kukkiessa voi tässä paikassa istuessa vaikka meditoida hetken:

Mikäs tässä on keinutellessa!

Rosenbladien puutarhassa ei ole lainkaan suoria linjoja, koska ei niitä ole luonnossakaan.

– Meidän mielestämme kaikkea ei pidä nähdä yhdellä silmäyksellä. Kun kulkee istutusten keskellä polkuja pitkin, avautuu aina uusia, mielenkiintoisia näkymiä. Puutarhamme on luonnollisen rehevä, ei taiteellisesti muotoiltu. Luonto valtaa puutarhan hallitusti, Britt-Mari kuvailee.

Clas hoitaa puut, pensaat, kivet ja kastelun, Britt-Mari paneutuu perennoihin, rikkaruohojen kitkemiseen ja kompostointiin

Vanhat esineet luovat kokonaisuuteen mukavaa tunnelmaa, samoin kuin pienet patsaat, joita pariskunta ostaa puutarhamatkoiltaan Ruotsista tai Pohjanmaalta.

– Kun näen kivan patsaan, tiedän heti, mihin se päätyy puutarhassa. Patsaat sopivat hyvin kasvien seuraksi, Britt-Mari sanoo.

Lue lisää Rosenbladien puutarhasta ET-lehdestä 8/2017.