Moni tulee raveihin katsomaan hevosia pelkästä ilosta.
Brita Flander on tuttu näky talleilla.
Hevoset jäähdytetään ja pestään huolella Vermossa.
Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella.
Jenni Lehtisen tytär Emmi Nurmi¬laukas on tottunut kotitallin hevosiin.  Vermossa kisannut Lyric Broline on yksi niistä.

Ravikokemus yllättää: se on muutakin kuin vedonlyöntilaskelmia. Ravit on työtä, huoltoa ja hevosrakkautta. Ja melko juhlavaa, ainakin jos yrittäjä Brita Flanderilta kysytään. Katso kuvat Vermon kiihkeistä tunnelmista.

Nyt silmät kiinni ja pohtimaan. Mitä ihan ensimmäisenä tulee mieleesi sanaparista suomalaiset ravit? Tuulipukuja, olutta, vedonlyöntikoneiden raksutusta?

Niinpä, eikä ainakaan lasillinen kuohuviiniä. Sellainen on kuitenkin edessäni, kun Vermossa on ravit käynnistymässä.

– Nyt pitää olla jotain juhlavaa, sillä tänään juhlistetaan hienoja hevosia ja kasvattajia, Brita Flander sanoo ja kilauttaa lasia.

Kuohuviinin kirpakoihin poreisiin sekoittuu niin makkaraperunoiden kuin viereisen tallivarikon aromeja.

Ei oikeastaan hassumpi yhdistelmä glamouria ja maanläheisyyttä. Sitä samaa löytyy Britasta. Nainen kun pitää miehensä kanssa hevostilaa ja ohjastaa. Tosin raviradan ulkopuolella hän on kansainvälisestikin tunnustettu muotoilija.

Brita myöntää auliisti vastustavansa turhia stereotypioita, ainakaan niille ei pidä antaa liiaksi valtaa.

– Mutta yhtä vanhojen konkarien neuvoa kannattaa kuitenkin noudattaa. Ensikertalaista ei kannata koskaan tuoda iltaraveihin. Siellä hämärän keskellä yleensä kiikaroivat ravureita vain ne vihkiytyneimmät harrastajat, jotka erottavat hevoset jo korvien asennosta. Siinä ei ehkä ravien hohto heti kirkastu.

Pölyn keskeltä voittajaksi

Ravihohtoa suorastaan väreilee ilmassa Derby-suurtapahtumassa Vermossa. Sen kymmenennessä lähdössä starttaavat tämän hetken nelivuotiaiden lämminveristen huiput. Brita Flanderin ja hänen miehensä, ravivalmentaja Erik Skutnabbin kärköläläisen kotitallin hevosia ei ole tänään mukana kisaamassa. Britalla on siis aikaa esitellä ravikulttuuria.

Tosin tyylikkäässä housupuvussaan Brita näyttää enemmän maailmaa kiertäneeltä lasitaiteilijalta kuin rapaiselta ravinaiselta.

– Osaan minä sellainenkin olla. Viimeksi aamulla miehen kanssa käytiin kotona ajamassa kierrokset.

Monet ravielämän huippuhetkensä Brita on tosiaan nähnyt pölyn ja ravan läpi. Niin kuin ensimmäisen voittonsa. Se tapahtui Ranskassa, jossa Brita ja Erik pitivät ennen ravitallia.

– Jo lähtö oli yhtä hässäkkää, minua muksittiin aika pahasti. Rata oli hurjasti pölisevä nurmirata, jossa sai olla tarkkana. Vauhti oli kuitenkin kova ja vieressä ajoi vielä bussi, jonka ikkunoissa koululaiset hurrasivat meille kilpailijoille, Brita muistelee.

Hän oli rymistellyt maaliin sen verran vauhdikkaasti, että kovasuinen hevonen oli tehnyt vielä ennen pysähtymistä ylimääräisen kunniakierroksen. Vasta sen jälkeen Britalle selvisi, että hän oli voittanut.

– Olin yltä päältä pölyn peitossa, kun minut marssitettiin tuomariston eteen. Onnittelujen sijaan sain ripityksen. Pidättekö te meitä pilkkananne, tuomarit tivasivat. Olin ymmälläni, kunnes selvisi, että jostain tomun alta pilkottivat ruskeat kenkäni. Niiden olisi pitänyt olla mustat.

Maaliin korvat pystyssä

Pöytään kajahtaa kuulutus. Ensimmäiseen lähtöön on enää hetki aikaa.

– Tämä on se vaihe, jossa yleensä alan jännittää, jos olen ohjastamassa, Brita toteaa, kun lähtöauto paimentaa radalla hevosten edessä.

"Tuota kutsutaan kuolemanpaikaksi, Brita selostaa, kun johtavan hevosen rinnalle alkaa rynniä toinen."

Peräjoukko jylisee taaempana niin, ettei hevosista tunnu erottuvan kuin erillisiä jalkoja.

Mitä ohjastaja voi tuollaisessa mylläkässä oikein tehdä, muuta kuin yrittää kaasuttaa ja pysyä kyydissä?

– Pitää yrittää löytää mahdollisimman hyvä ajolinja ja tuntea hevosen kyvyt niin hyvin kuin mahdollista. Juuri se, että ratkaisut tehdään jahkailematta, tekee tästä niin hauskaa. Pitää elää hetkessä, Brita toteaa.

Rinnalle ravannut ohittaa johtohevosen helpon näköisesti ja ravaa voittajana maaliin. Britan mielestä voittajahevoselle jäi vielä voimiakin, mikä on hyvä juttu.

– Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella eikä se hapota. Maitohapot iskevät hevosen lihaksiin samalla tavalla kuin ihmisen, ja ne tuntuvat kipuna, jonka hevonen muistaa pitkään.

Varikon kasvatti

Ensimmäisen lähdön hevoset ovat kaartaneet näyttävästi jäähdytellen takaisin varikkoalueelle, ja seuraamme perässä.

Brita vietti nuoruuttaan samanlaisella varikolla. Oikeastaan hän lähes muutti 15-vuotiaana Käpylän raviradalle. Sitä ennen hän oli tosin jo saanut omankin hevosen, jonka hänen isänsä oli ostanut armeijan poistohuutokaupasta edullisesti.

– Se oli oikea kelmi. Siksi sovimme todella hyvin yhteen. Minäkin olin sellainen poispilattu iltatähti.

Käpylän raviradalla Britasta kasvoi Ravi-Rella, jollaisiksi kutsuttiin ravureihin hurahtaneita koulutyttöjä.

– Raviradan reunalta aukeni kokonaan uusi maailma. Vaihdoin jopa iltalukioon, jotta sain hoitaa päivät hevosia viereisellä tallilla.

Samoja ravityttöjä vilisee yhä Vermon varikolla. He valjastavat, pesevät, harjaavat ja loimittavat. Kylmäävät jalkoja tai hierovat niihin linimenttiä.

– Tämä on hyvin perusteellista hommaa. Itse asiassa kilpahevosia hoidetaan usein paremmin kuin monien lapsia. Ja huoltojen väleissä tarjoillaan vielä kellontarkasti à la carte -kattauksia, Brita puuskahtaa.

Miehien täyttämät radat

Brita on tehnyt paljon yhteistyötä ravinaisten kanssa. Monia naisia on yrittäjinä ja hevosomistajina, vaikka miehet istuvat yhä ohjastajan paikalla suurimmat kisat – paria poikkeusta lukuun ottamatta. Syytä tähän ei Britakaan osaa selittää. Usein tyttöjen innostus hiipuu, kun elämään tulee muuta.

Niin kävi Britallekin.

– Jätin ylioppilaskirjoitusten jälkeen hevoset 20 vuodeksi. Lähdin opiskelemaan lasimuotoilijaksi, perustin perheen ja tein uraa. Hevoset eivät mahtuneet siihen pakettiin.

Keski-iässä elämä teki uudenlaisen kiepin takaisin nuoruuden radoille, kun silloin yksinhuoltajana elellyt Brita tapasi Ranskassa näyttelynsä avajaisissa Erik Skutnabbin. Saman miehen, jonka talleilla hän oli pyörinyt jo nuorena tyttönä Käpylässä. Se oli pian menoa, ja niin Brita muutti kolmen lapsensa kanssa Erikin luo Ranskaan. Vähän ajan päästä heille syntyi yhteinen tytär Tamara.

– Jo toisen polven poispilattu iltatähti siis kierroksessa, Brita hymähtää.

Nyt 16-vuotiaalla Tamaralla on ponikisojen lisäksi jo muutama lämminveristen ravilähtö takana, joten Skutnabbien perheessä uhmataan lajin miehistä ylivaltaa vastaan.

Hullumiehen matkassa

Seuraavan lähdön jälkeen kierrämme kaarteesta kohti pääkatsomoa. Ihmisiä on alkanut kertyä yhä lähemmäs rataa. Pian on edessä Derbyn päälähtö, jossa jaetaan päivän suurin voittosaalis.

Brita tunnustaa, ettei hän itse oikein osaa pelata: ei ole tullut tavaksi, sillä aika raveissa kuluu tuttuja tavaten tai omaan kisaan keskittyen.

Takanamme seisoo kolme miestä tiiraillen lähtöluetteloa sen verran tarkkaavaisen oloisina, että he ovat selvästi tulleet pelaamaan. On pakko tarkastaa asia.

– Me Markun kanssa ollaan ravimiehiä, mutta pakotettiin tämä Reima mukaan, kun koukkasimme tänne Tallinnan-lautalta, Seppo Saarinen kertoo.

Miehet ovat tulleet jännittämään erityisesti suomenhevoslähdössä kisaavaa Hullumiestä, joka on heidän kotikuntansa Huittisten hevosia.

Reima yrittää näyttää innostuneelta, mutta myöntää, ettei  ole tähän mennessä päässyt lajin lumosta lainkaan jyvälle. Lähtölistaakin on vaikea ymmärtää. Silti hän uskoo, että raveissa käyvät kaverit osaavat neuvoa hänelle oikeat rivit seuraaviin lähtöihin – jos vähän Tallinnaan kuluneita rahoja saataisiin takaisin.

– No, ei mekään nyt hurjilla panoksilla pelata. Harvoin 50 euroakaan laitetaan, Markku toteaa, muttei suostu kertomaan, kuinka vahvalla euromäärällä hän tänään uskoo kotikuntansa ravuriin.

Uhkapeliä ja tuloksia

Suomenhevoslähtöä jo kuulutellaan, ja ihmiset jonottavat vedonlyöntipisteisiin. Yhdellä jonottajalla on päällään Köppinen-paita. Menneen kesän ravikuningas Köppinen juoksee Hullumiehen kanssa samassa lähdössä, mutta Huittisen miehet ovat varmoja, että mestarin kunto ei ole enää kuohkeimmillaan.
Miten varma raveissa voi sitten olla kenenkään voitosta?

Miehet kertovat lukevansa kotiläksynä tulosluetteloita ja kaikkea mahdollista raveihin ja ravihevosiin liittyvää.

Britan mielestä loppujen lopuksi kyse on niin monesta tekijästä, että veikkaaminen on aina aika vaikeaa. Raveissa edes hevosen lämmittelystä tai esittelystä ei paljon voi päätellä, sillä selvästi ontuvatkin yksilöt tarkkaileva eläinlääkäri poistaa kisasta.

– Tai no, yksi nyrkkisääntö tulee mieleen. Jos hevonen paskantaa esittelyn ja lämmittelyn välissä, se on hermostunut. Muuta en oikeastaan osaa sanoa, Brita tuumii.

Pääkatsomoon ei erotu, onko Hullumiehen maha löysällä ennen starttia. Luultavasti ei, sen verran vauhdikkaasti ori ravaa voittoon.

Pitkän matkan ravit

Vielä on pari starttia edessä ennen päälähtöä. Monet ohjastajat tekevät pitkää päivää ja kaartavat aina uudella hevosella radalle. Brita erottaa tottuneesti eri ohjastajat haalarien väreistä. On isää ja poikaa, nuorta ja konkaria. Hiljalleen silmä alkaa erottaa ajotavoissakin pieniä eroja.

– Tuo Leivon Timo on tänä syksynä herätellyt keskustelua, että ohjastajilta pitäisi ottaa piiskat pois, Brita sanoo ja myöntää arvostavansa kokeneen ohjastajan hevosmiestaitoja.

Nuorempana Brita oli satavarma, että ravihevoset juoksivat usein niin kovaa rangaistuksen pelossa. Enää hän ei siihen usko. Hevosta ei voi hänestä pakottaa, sen hän on kokenut itsekin. Sillä tavoin ei menesty.

– Jokainen hevonen on oma persoonansa, ja juuri se hevosissa on niin ihastuttavaa. On mahtavaa oppia tuntemaan eläimen tavat ja löytää siihen omanlainen yhteys. Usein saatan puhella hevosille, kun käyn syöttämässä niitä. Annan ajatusten liikkua ja puhun niille ihan omiani. Kyllä ne kuulevat, Brita hymyilee.

Hän kaivaa matkapuhelimensa taskustaan ja näyttää aamulla otettua kuvaa. Siinä eläkeläisravuri No Niin No popsii nurmea sumun keskellä kuin jokin satuolento.

– Tuo se on kohta kuullut asiani tarkemmin kuin melkein kukaan.
Loppujen lopuksi aktiivinen kisa-aika on aina vain lyhyt jana hevosen ja ihmisen yhteisessä matkassa.

– Siksi me juhlistamme täällä tänään suomalaisten kasvattajien tuloksia. Se on paljon pidempi matka kuin nuo raviradan kierrokset.
 

Vermon Derby

  • Suuri Suomalainen Derby on 4-vuotiaiden lämminveristen suurkilpailu.
  • Suurkisa järjestetään Vermon raviradalla syksyisin.
  • Derbyt aloitettiin vuonna 1970 Käpylän raviradalla, ja silloin kisan voitti Brita Flanderin nykyinen aviomies Erik Skutnabb hevosella Casa.
  • Tänä vuonna 100 000 euron palkinnon voitti Timo Korvenoja ja Jonesy.

Brita Flander

  • Syntynyt Vaasassa 1957. Asuu Kärkölässä.
  • Ammatiltaan muotoilija ja raviohjastaja.
  • Mies Erik Skutnabb, neljä lasta, neljä lastenlasta.

Tiedätkö mitä ovat vesiputti, kompiainen tai gosari? Tee ET-lehden murretesti ja katso kuinka hyvin hallitset Suomen murteet.

Taipuuko Turun murre? Viennätkö savoa sujuvasti? Ookkonää Oulun torilla kuin kotonasi? ET:n murretesti kertoo kuinka hyvin hallitset Suomen murteet.

Osallistu etlehti.fi:n suureen murrekeskusteluun.

Taustaa: suomen kieli hämäläistyy.

Kolmekymppisen Tarmon nypläämä pitsi voi päätyä tatuoinniksi, graffitiksi tai valoteokseksi. Samalla pitsitaiteen sekatyömies luo Raumalle uutta kaupunkikuvaa. Videolla jutun lopussa Tarmo opastaa heijastinpitsin tekoon. Vuoden 2017 Rauman pitsiviikko alkaa 22.7.

Ken näki talvisydännä Vanhan Rauman raatihuoneen julkisivun, yllättyi ja ihastui. Sitä koristava huikea pitsivaloteos Spectaculum 79 Ceti teki kunniaa niin koko kaupungille kuin suomalaiselle pitsinnypläystaidolle, uudella tavalla.

– Minusta pitsi sopii hyvin kaupunkiin, kuvataiteen elementtinä. Arvostan vanhaa käsityöperinnettä, mutta haluan nähdä sen elävän ja kehittyvän. Pyrin myös tomuttamaan ja ravistamaan käsityksiä siitä, mitä pitsi voi olla, sanoo teoksen luoja Tarmo Thorström, 32.

Tarmon into käsitöihin syttyi luokanopettajan opinnoissa. Kivijärveltä lähtöisin oleva nuori mies aloitti opinnot vuonna 2003 Raumalla, ja otti sivuaineekseen tekstiilikäsityön.

– Löysin käsillä tekemisen palon heti, kun lähdin virkkaamaan. Opin virkkauksen netistä opetusvideoilta. Virkkauksen avulla aloin oppia muotoja ja kolmiulotteisen pinnan luomista.

"Opin virkkauksen netin opetusvideoilta."

Nypläysopin Tarmo sai raumalaiselta mestarinyplääjältä Impi Alangolta. Sittemmin nypläys on vienyt miehen mennessään.

Pitsiä baaritiskin reunaan

Tämän kevään Tarmo tarjoaa raumalaisille yrityksille ilmaiseksi pitsikonsultaatiota, Satakunnan kulttuurirahaston työskentelyapurahan turvin.

Kun kulttuurikuppila Brummi halusi pitsikoristeen baaritiskille, Tarmo nypläsi pitsin, skannasi sen digitaaliseen muotoon ja leikkasi laserilla sapluunaksi. Sitten hän maalasi baaritiskin sapluunan avulla. Kustannukset olivat 35 euroa.

Tarmo pursuaa ideoita kaupunkikuvan kohentamiseen.

Esimerkiksi rumien sähkökaappien ympärille voisi rakentaa pitsikotelon laserilla pitsin muotoon leikatusta teräksestä.

Kitukränni-kadun voisi päällystää erivärisillä ja -muotoisilla kivillä pitsikuvioon. Ja iso pitsiveistos liikenneympyrään!

Rauman Kauppatorilla on tolppa, jonka muutama autoilija vuosittain töytäisee kumoon. Pari vuotta sitten Tarmo nypläsi heijastinnauhasta pitsin tolpan ympärille. Se varastettiin. Tänä syksynä Tarmo teki sapluunan ja maalasi siihen heijastinmaalilla pitsikuvion. Palaute on ollut hyvää.

– Haluaisin myös tehdä metallipitsiä pannaksi tolpan ympärille. Joka tolpassa olisi heijastava väli- ja reunapitsi – ylempi jalankulkijoille, alempi autoilijoille. Joka tolppaan eri pitsi, ja päälle messinkilaatta kertomaan tästä käsityötaiteesta. Se olisi siis Rauman pitsin ulkoilmanäyttely!

Pitsihiha toimii kuin tatuointi

Tarmo on osallistunut kolmena kesänä Pitsi goes pub -tapahtumaan. Pitsiteoksia vietiin sinne, missä ihmiset liikkuvat, vaikka oluttuopillisen äärelle.

– Kaikki eivät suinkaan olleet langasta.

Jyrki Repo nypläsi piikkilangasta pitsiä. Marko Suomi on nyplännyt pitsipeniksiä ja virkannut dildolle pitsikondomin. Kiitosta sai uusi näkökulma ja vanhan ravistelu.

Yksi Tarmon uusimpia töitä, raumalaisen kansanedustajan Kristiina Salosen juhlapuvun nyplätty pitsitatuointi nähtiin presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Puvun suunnitteli ja ompeli Laura Hannula.

– Puvun pitsi liittyy hienosti vanhan merenkulkukaupungin historiaan. Tutkimme vanhoja tatuointeja, joiden kuvastoon kuuluu merenneitoja, ankkureita ja lintuja. Nypläsin pitsin paksusta puuvillalangasta ja värjäsimme sen Lauran kanssa tekstiiliväreillä tuputellen, Tarmo kertoo.

Nyplääminen rentouttaa

Tarmolla on toistakymmentä nypläystyynyä. Yksi on kätevä matkatyyny, jolla nyplääminen sujuu vaikka bussissa. Puisia nypylöitä on parituhatta.

– Nypläys rentouttaa ja puhdistaa mielen, kuten vaikka liikunta tai lukeminen. Monesti istutaan puolison kanssa kotona tyynyt vierekkäin ja nyplätään. Nypläyksessä on myös monotonisuuden nautinto. Voin nyplätä tuntikausia.

Nypläyksestä on tullut Tarmolle myös itseilmaisun väline, tapa luoda jotain henkilökohtaisesti merkittävää.

"Nypläys rentouttaa ja puhdistaa mielen."

– Teen myös pientä tasa-arvotyötä. Saan vuodesta toiseen kuulla samoja kommentteja: pystytkö puhumaan ja nypläämään yhtä aikaa, vaikka olet mies.... Aion nyplätä julkisesti niin kauan, ettei nypläävä mies herätä yhtään enempää huomiota kuin nyplääjämummukaan.

Katso videolta tämän jutun alla Tarmon ohjeet, miten nypläät itse hyödyllisen heijastinpitsin.

Toukokuussa Tarmo tekee apurahan turvin täsmäiskuja kouluihin nypläyksen tiimoilta.

– Vuonna 1807 oli 1200 asukkaan Raumalla noin 600 nypläystyynyä. Jos luvun suhteuttaa nykyiseen 40 000 asukkaaseen, se tarkoittaisi 20 000 nypläystyynyä.

Pitsiviikoilla Tarmo on usein opettanut nypläystä. Nyt hän valmistaa sinne Pitsi ja matematiikka -näyttelyn ja luennon. Matematiikalla on pitsin suunnittelussa tärkeä osa.

Myös uudet materiaalit innostavat. Tarmo on jo tehnyt muutamia nypläyskokeiluja kupari- ja hopealangoilla, ja kotimainen puulanka kiinnostaa.

– Taipuisista valoletkuista voisi muovailla pitsiteoksen ja pistää kellumaan Rauman kanaaliin, jossa se hehkuisi talviaikaan, Tarmo haaveilee.

Sokerina pohjalla: Tarmo teki facebookiin kuvamanipulaation siitä, miltä Rauman vesitorni näyttäisi pitsin kanssa. Se sai tuhansia tykkääjiä ja jakoja.

Joko näit nämä? Järvenpäässä hämmästyttää pitsi-Beetle - katso kuvat!

Vuoden 2017 Rauman pitsiviikko on  22.–30.7. Sen ohjelman löydät täältä.

 

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Kestosuosikki vuodesta toiseen on ET-kesäkassi. Puuvillalangasta syntyy muodikas olkakassi rannalle, torille tai pieneksi kauppakassiksi.

HUOM! Löydät linkin lehden ohjeeseen jutun lopusta, piirros näkyy silloin selvemmin.

Kassin koko noin 34 x 50 cm

Tarvikkeet:

Noin 250 g melko paksua luonnonvalkoista virkkauslankaa, esimerkiksi Säästökerälankaa.
Virkkuukoukku nro 2 mm.

Kassin koko riippuu langan paksuudesta ja virkkaajan käsialasta. Paksummalla langalla saat isomman kassin, ohuemmalla pienemmän.

Kokeile tiheyttä virkkaamalla mallitilkuksi 10 cm ketjusilmukoita ja siihen pari kerrosta pylväitä. Mallityössä tiheys on 24 pylvästä /10 cm.
Koko kassin ympäryksessä on yhteensä 160 pylvästä, eli leveys on noin 34 cm. Jos virkkaat tiuhempaa, kassista tulee pienempi, löyhempää virkatessa isompi.

Aloita pohjasta:

Tee 51 ketjusilmukkaa ja virkkaa ensimmäinen pylväs koukusta laskien neljänteen ketjusilmukkaan (katso piirros oikealla ylhäällä).

Virkkaa aloitusketjuun 1 pylväs joka silmukkaan koko sivulle, virkkaa ketjun viimeiseen silmukkaan vielä 3 pylvästä kulmaa varten, (katso piirros oikealla ylhäällä), ja virkkaa sitten aloitusketjun toiselle sivulle 1 pylväs joka silmukkaan ja päätyyn 3 pylvästä.

Työssä on siis ensimmäisellä kerroksella 48 p molemmilla pitkillä sivuilla ja 3 p molemmissa päissä.

Jatka piirroksen mukaan pohjan ympäri ja siirry kerrokselta toiselle 3 ketjusilmukalla piirroksen mukaan ja sulje kerros 1 piilosilmukalla alun kolmanteen ketjusilmukkaan.

Lisää kummassakin päässä piirroksen osoittamalla tavalla ja virkkaa pohjan ympäri 6 kerrosta.

Työssä on nyt yhteensä 160 pylvästä, tasoita silmukkamäärää tarvittaessa.

Sivukappale:
Virkkaa alimman piirroksen mukaan, aloita keskeltä piirrosta. Jokainen tumma ruutu = 1 pylväs ja tyhjän ruudun kohdalla virkataan 1 ketjusilmukka pylvään tilalle.

Piirroksesta (ylin kaavio oikealla) näet, kuinka 1 pylväs vastaa tummaa ruutua ja ketjusilmukka vastaa tyhjää ruutua piirroksessa (alin piirros), voit aloittaa virkkaamisen piirroksen (oikealla ylhäällä) mukaan, tämä aloituskohta on sama kohta kuin aloituskohta alimmassa piirroksessa.

Kun pääset alkuun, siirry virkkaamaan alimmaksen piirroksen mukaan, tässä näkyy koko kassin toinen puoli.

Virkkaa koko ajan kassin ympäri toistamalla 16 silmukan mallikertaa 10 kertaa. Virkkaa piirroksen mukaan 30 krs (tai haluttu korkeus).

Olkanauhat:
Jaa työ kahtia ja virkkaa olkainta varten kumpaakin sivua erikseen piirroksen mukaan, ja ompele lopuksi olkanauhan päät yhteen.

Voit virkata olkanauhaa pidemmäksi jos haluat, jatka silloin kumpaakin puoliskoa yhtä paljon.

Virkkaa lopuksi kassin yläreunoihin 1 kerros kiinteitä silmukoita.

Vinkki:

Voit virkata mallivirkkauksella myös verhoa tai tyynynpäällistä.
Luo silloin halutun pituinen ketjusilmukkaketju, jonka silmukkamäärä on jaollinen 16 s:lla, ja virkkaa mallivirkkausta toistamalla 16 silmukan mallikertaa.

Oheinen pdf-tiedosto sisältää suuremman kuvan ohjepiirroksesta.

Vierailija

Virkkaa ET-kesäkassi

Googlauksella "ET kassi" löytyi monenlaista väriä ja toteutusta tuosta mallista..... Mikäs on kesän muotiväri ? Onnistusko C-kasettien nauhoista tuon virkkaus ,onko kukaan kokeillut? Minkäkokoinen koukku?
Lue kommentti

Metsäisen rinteen piilopaikka on Arja ja Raimo Saaren kesäparatiisi Keiteleen rannalla. Alkukesä puuhataan, loppukesä nautitaan. Mukana on usein pojantytär Nella.

Arja Saari, 60, kaataa mökin terassilla iltapäiväkahvit kuppiin ja istahtaa varjoon. Arjan ja Raimo Saaren, 54, pojantytär Nella, 4, puhua pulputtaa terassin lastenaltaan täyttämisestä muurahaisten kävelyvauhtiin ja vetää välillä pitkiä imaisuja pillimehustaan.

– Talvella lasken viikkoja ja päiviä, että koska pääsemme mökille. Ja ah onnea, kun mökkikausi alkaa. Tulemme joka viikonloppu, ja lomat olemme vallan täällä, Arja kertoo.

Keihärinkoski on pieni kylä Keiteleen kupeessa Viitasaarella Keski-Suomessa. Arja ja Raimo ajavat tänne kotoaan Kuortaneelta Etelä-Pohjanmaalta kahdessa tunnissa. Matkalla he poikkeavat kaupassa, koska mökiltä sinne on 30 kilometriä.

Terassilta on upeat näkymät Keiteleelle.
Terassilta on upeat näkymät Keiteleelle.

Nella viihtyy mummun ja papan mökillä.
Nella viihtyy mummun ja papan mökillä.

Kun Raimo ja Arja kymmenisen vuotta sitten alkoivat etsiä lomamökkiä, Arja toivoi taloa, jossa olisi sisävessa, suihku ja lämmin juokseva vesi. Mutta kun Raimo esitteli hänelle tämän rämäkattoisen mökin kuvia, Arja lämpeni heti. Paikka tuntui kertaheitolla kotoisalta.

Tänä keväänä mökkikausi alkoi huhtikuun alussa, kun pari kävi napsauttamassa lämmöt päälle. Toukokuussa he mökkeilevät jo joka viikonloppu.

– Kun mitään tehtävää ei ole, saatan istua laiturilla ja tuijottaa järvelle. Voisin katsella sitä loputtomiin. Parasta on paikan totaalinen rauha. On päiviä, ettei edes veneitä mene ohi, Arja hymyilee.

Projekteja olla pitää

Kun kahvit on juotu, Arja vetää päälleen työhaalarin. Hän ja Raimo tekevät mökin ja pihan kunnostustyöt mieluiten keväällä ja alkukesästä, jotta lomalla voi vain nauttia.

– Yhdessä me naulatahan ja naputetahan kaikkia pikku projekteja. Tänä kesänä uusitaan rinteen rappusten pintalaudat, Arja sanoo.

– Arja on hyvä suunnittelemaan. Pitää huolen etten pitkästy, Raimo huikkaa ohi mennessään.

Mustikat ovat kaikkien yhteinen kesäriemu.
Mustikat ovat kaikkien yhteinen kesäriemu.

Nella kiipeilee kivillä ja poimii sieltä täältä rinteessä kasvavan mustikan suuhunsa. Raimo kantaa puita mökin saunaan. Sauna lämpiää kesäisin joka ilta, mutta uimaan Raimo ja Arja uskaltautuvat vasta keskikesällä.

– Pikkupoikana Alajärvellä opeteltiin uimaan jäiden seassa. Nyt ei viitti niin tuttua miästä ku ittiänsä kiusata. Lapsenlapsille ei tosin kohta enää riitä terassin pieni uima-allas, joten varmaan pappakin joutuu taas järveen, Raimo nauraa. 

Kokkaamista isolle porukalle

Muutama vuosi sitten mökille rakennettiin 60 neliön pihaterassi kesäkeittiöineen. Se oli ruuanlaittoa harrastavan Raimon haave.

– Käytän ruuanlaittoon paljon aikaa, se vie arjen kiireet mielestä. Suunnittelen kaiken jo viikolla. Erityisen kivaa kokkaaminen on silloin, kun syöjiä on enemmän, kuten juhannuksena. Silloin saan tehdä isolle porukalle monen päivän ruuat.

Raimo on perheen lihavastaava.
Raimo on perheen lihavastaava.

Mökillä viettävät paljon aikaansa myös Raimon ja Arjan Ville-pojan ja tämän sisaren Johannan perheet.

Kesäkeittiössä on grillin, kaasulieden ja -uunin lisäksi savustuspönttö ja Big Green Egg, vihreä muna. Se on työläs lämmittää, mutta mainio väline hauduttamiseen ja vaikkapa leipomiseen. Arja ja Raimo ovat paistaneet pallolla myös pitsaa ja pannaria.

Parin työnjako on selvä. Arja vastaa mökin järjestyksestä, Raimo ruokapuolesta. Kalojen savutus on kuitenkin Arjan heiniä. Muut hommat tehdään yhdessä tai pikku apulaisen, Nellan kanssa.

– Mummu, tule tänne loukkukämppään, Nella huutelee.

Loukkukämppä, pieni makuuhuone mökin lisäsiivessä on Nellan lempipaikka. Mökillä Nellalla ei juurikaan ole leluja, sillä puuhaa riittää muutenkin. Ja välillä mummu lukee. Kun Arja aloittaa Miina ja Manu -kirjan, Nella vajoaa mummun kainaloon kuuntelemaan.

Artikkeli on julkaistu aiemmin ET-lehdessä 11/2016.