Moni tulee raveihin katsomaan hevosia pelkästä ilosta.
Brita Flander on tuttu näky talleilla.
Hevoset jäähdytetään ja pestään huolella Vermossa.
Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella.
Jenni Lehtisen tytär Emmi Nurmi¬laukas on tottunut kotitallin hevosiin.  Vermossa kisannut Lyric Broline on yksi niistä.

Ravikokemus yllättää: se on muutakin kuin vedonlyöntilaskelmia. Ravit on työtä, huoltoa ja hevosrakkautta. Ja melko juhlavaa, ainakin jos yrittäjä Brita Flanderilta kysytään. Katso kuvat Vermon kiihkeistä tunnelmista.

Nyt silmät kiinni ja pohtimaan. Mitä ihan ensimmäisenä tulee mieleesi sanaparista suomalaiset ravit? Tuulipukuja, olutta, vedonlyöntikoneiden raksutusta?

Niinpä, eikä ainakaan lasillinen kuohuviiniä. Sellainen on kuitenkin edessäni, kun Vermossa on ravit käynnistymässä.

– Nyt pitää olla jotain juhlavaa, sillä tänään juhlistetaan hienoja hevosia ja kasvattajia, Brita Flander sanoo ja kilauttaa lasia.

Kuohuviinin kirpakoihin poreisiin sekoittuu niin makkaraperunoiden kuin viereisen tallivarikon aromeja.

Ei oikeastaan hassumpi yhdistelmä glamouria ja maanläheisyyttä. Sitä samaa löytyy Britasta. Nainen kun pitää miehensä kanssa hevostilaa ja ohjastaa. Tosin raviradan ulkopuolella hän on kansainvälisestikin tunnustettu muotoilija.

Brita myöntää auliisti vastustavansa turhia stereotypioita, ainakaan niille ei pidä antaa liiaksi valtaa.

– Mutta yhtä vanhojen konkarien neuvoa kannattaa kuitenkin noudattaa. Ensikertalaista ei kannata koskaan tuoda iltaraveihin. Siellä hämärän keskellä yleensä kiikaroivat ravureita vain ne vihkiytyneimmät harrastajat, jotka erottavat hevoset jo korvien asennosta. Siinä ei ehkä ravien hohto heti kirkastu.

Pölyn keskeltä voittajaksi

Ravihohtoa suorastaan väreilee ilmassa Derby-suurtapahtumassa Vermossa. Sen kymmenennessä lähdössä starttaavat tämän hetken nelivuotiaiden lämminveristen huiput. Brita Flanderin ja hänen miehensä, ravivalmentaja Erik Skutnabbin kärköläläisen kotitallin hevosia ei ole tänään mukana kisaamassa. Britalla on siis aikaa esitellä ravikulttuuria.

Tosin tyylikkäässä housupuvussaan Brita näyttää enemmän maailmaa kiertäneeltä lasitaiteilijalta kuin rapaiselta ravinaiselta.

– Osaan minä sellainenkin olla. Viimeksi aamulla miehen kanssa käytiin kotona ajamassa kierrokset.

Monet ravielämän huippuhetkensä Brita on tosiaan nähnyt pölyn ja ravan läpi. Niin kuin ensimmäisen voittonsa. Se tapahtui Ranskassa, jossa Brita ja Erik pitivät ennen ravitallia.

– Jo lähtö oli yhtä hässäkkää, minua muksittiin aika pahasti. Rata oli hurjasti pölisevä nurmirata, jossa sai olla tarkkana. Vauhti oli kuitenkin kova ja vieressä ajoi vielä bussi, jonka ikkunoissa koululaiset hurrasivat meille kilpailijoille, Brita muistelee.

Hän oli rymistellyt maaliin sen verran vauhdikkaasti, että kovasuinen hevonen oli tehnyt vielä ennen pysähtymistä ylimääräisen kunniakierroksen. Vasta sen jälkeen Britalle selvisi, että hän oli voittanut.

– Olin yltä päältä pölyn peitossa, kun minut marssitettiin tuomariston eteen. Onnittelujen sijaan sain ripityksen. Pidättekö te meitä pilkkananne, tuomarit tivasivat. Olin ymmälläni, kunnes selvisi, että jostain tomun alta pilkottivat ruskeat kenkäni. Niiden olisi pitänyt olla mustat.

Maaliin korvat pystyssä

Pöytään kajahtaa kuulutus. Ensimmäiseen lähtöön on enää hetki aikaa.

– Tämä on se vaihe, jossa yleensä alan jännittää, jos olen ohjastamassa, Brita toteaa, kun lähtöauto paimentaa radalla hevosten edessä.

"Tuota kutsutaan kuolemanpaikaksi, Brita selostaa, kun johtavan hevosen rinnalle alkaa rynniä toinen."

Peräjoukko jylisee taaempana niin, ettei hevosista tunnu erottuvan kuin erillisiä jalkoja.

Mitä ohjastaja voi tuollaisessa mylläkässä oikein tehdä, muuta kuin yrittää kaasuttaa ja pysyä kyydissä?

– Pitää yrittää löytää mahdollisimman hyvä ajolinja ja tuntea hevosen kyvyt niin hyvin kuin mahdollista. Juuri se, että ratkaisut tehdään jahkailematta, tekee tästä niin hauskaa. Pitää elää hetkessä, Brita toteaa.

Rinnalle ravannut ohittaa johtohevosen helpon näköisesti ja ravaa voittajana maaliin. Britan mielestä voittajahevoselle jäi vielä voimiakin, mikä on hyvä juttu.

– Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella eikä se hapota. Maitohapot iskevät hevosen lihaksiin samalla tavalla kuin ihmisen, ja ne tuntuvat kipuna, jonka hevonen muistaa pitkään.

Varikon kasvatti

Ensimmäisen lähdön hevoset ovat kaartaneet näyttävästi jäähdytellen takaisin varikkoalueelle, ja seuraamme perässä.

Brita vietti nuoruuttaan samanlaisella varikolla. Oikeastaan hän lähes muutti 15-vuotiaana Käpylän raviradalle. Sitä ennen hän oli tosin jo saanut omankin hevosen, jonka hänen isänsä oli ostanut armeijan poistohuutokaupasta edullisesti.

– Se oli oikea kelmi. Siksi sovimme todella hyvin yhteen. Minäkin olin sellainen poispilattu iltatähti.

Käpylän raviradalla Britasta kasvoi Ravi-Rella, jollaisiksi kutsuttiin ravureihin hurahtaneita koulutyttöjä.

– Raviradan reunalta aukeni kokonaan uusi maailma. Vaihdoin jopa iltalukioon, jotta sain hoitaa päivät hevosia viereisellä tallilla.

Samoja ravityttöjä vilisee yhä Vermon varikolla. He valjastavat, pesevät, harjaavat ja loimittavat. Kylmäävät jalkoja tai hierovat niihin linimenttiä.

– Tämä on hyvin perusteellista hommaa. Itse asiassa kilpahevosia hoidetaan usein paremmin kuin monien lapsia. Ja huoltojen väleissä tarjoillaan vielä kellontarkasti à la carte -kattauksia, Brita puuskahtaa.

Miehien täyttämät radat

Brita on tehnyt paljon yhteistyötä ravinaisten kanssa. Monia naisia on yrittäjinä ja hevosomistajina, vaikka miehet istuvat yhä ohjastajan paikalla suurimmat kisat – paria poikkeusta lukuun ottamatta. Syytä tähän ei Britakaan osaa selittää. Usein tyttöjen innostus hiipuu, kun elämään tulee muuta.

Niin kävi Britallekin.

– Jätin ylioppilaskirjoitusten jälkeen hevoset 20 vuodeksi. Lähdin opiskelemaan lasimuotoilijaksi, perustin perheen ja tein uraa. Hevoset eivät mahtuneet siihen pakettiin.

Keski-iässä elämä teki uudenlaisen kiepin takaisin nuoruuden radoille, kun silloin yksinhuoltajana elellyt Brita tapasi Ranskassa näyttelynsä avajaisissa Erik Skutnabbin. Saman miehen, jonka talleilla hän oli pyörinyt jo nuorena tyttönä Käpylässä. Se oli pian menoa, ja niin Brita muutti kolmen lapsensa kanssa Erikin luo Ranskaan. Vähän ajan päästä heille syntyi yhteinen tytär Tamara.

– Jo toisen polven poispilattu iltatähti siis kierroksessa, Brita hymähtää.

Nyt 16-vuotiaalla Tamaralla on ponikisojen lisäksi jo muutama lämminveristen ravilähtö takana, joten Skutnabbien perheessä uhmataan lajin miehistä ylivaltaa vastaan.

Hullumiehen matkassa

Seuraavan lähdön jälkeen kierrämme kaarteesta kohti pääkatsomoa. Ihmisiä on alkanut kertyä yhä lähemmäs rataa. Pian on edessä Derbyn päälähtö, jossa jaetaan päivän suurin voittosaalis.

Brita tunnustaa, ettei hän itse oikein osaa pelata: ei ole tullut tavaksi, sillä aika raveissa kuluu tuttuja tavaten tai omaan kisaan keskittyen.

Takanamme seisoo kolme miestä tiiraillen lähtöluetteloa sen verran tarkkaavaisen oloisina, että he ovat selvästi tulleet pelaamaan. On pakko tarkastaa asia.

– Me Markun kanssa ollaan ravimiehiä, mutta pakotettiin tämä Reima mukaan, kun koukkasimme tänne Tallinnan-lautalta, Seppo Saarinen kertoo.

Miehet ovat tulleet jännittämään erityisesti suomenhevoslähdössä kisaavaa Hullumiestä, joka on heidän kotikuntansa Huittisten hevosia.

Reima yrittää näyttää innostuneelta, mutta myöntää, ettei  ole tähän mennessä päässyt lajin lumosta lainkaan jyvälle. Lähtölistaakin on vaikea ymmärtää. Silti hän uskoo, että raveissa käyvät kaverit osaavat neuvoa hänelle oikeat rivit seuraaviin lähtöihin – jos vähän Tallinnaan kuluneita rahoja saataisiin takaisin.

– No, ei mekään nyt hurjilla panoksilla pelata. Harvoin 50 euroakaan laitetaan, Markku toteaa, muttei suostu kertomaan, kuinka vahvalla euromäärällä hän tänään uskoo kotikuntansa ravuriin.

Uhkapeliä ja tuloksia

Suomenhevoslähtöä jo kuulutellaan, ja ihmiset jonottavat vedonlyöntipisteisiin. Yhdellä jonottajalla on päällään Köppinen-paita. Menneen kesän ravikuningas Köppinen juoksee Hullumiehen kanssa samassa lähdössä, mutta Huittisen miehet ovat varmoja, että mestarin kunto ei ole enää kuohkeimmillaan.
Miten varma raveissa voi sitten olla kenenkään voitosta?

Miehet kertovat lukevansa kotiläksynä tulosluetteloita ja kaikkea mahdollista raveihin ja ravihevosiin liittyvää.

Britan mielestä loppujen lopuksi kyse on niin monesta tekijästä, että veikkaaminen on aina aika vaikeaa. Raveissa edes hevosen lämmittelystä tai esittelystä ei paljon voi päätellä, sillä selvästi ontuvatkin yksilöt tarkkaileva eläinlääkäri poistaa kisasta.

– Tai no, yksi nyrkkisääntö tulee mieleen. Jos hevonen paskantaa esittelyn ja lämmittelyn välissä, se on hermostunut. Muuta en oikeastaan osaa sanoa, Brita tuumii.

Pääkatsomoon ei erotu, onko Hullumiehen maha löysällä ennen starttia. Luultavasti ei, sen verran vauhdikkaasti ori ravaa voittoon.

Pitkän matkan ravit

Vielä on pari starttia edessä ennen päälähtöä. Monet ohjastajat tekevät pitkää päivää ja kaartavat aina uudella hevosella radalle. Brita erottaa tottuneesti eri ohjastajat haalarien väreistä. On isää ja poikaa, nuorta ja konkaria. Hiljalleen silmä alkaa erottaa ajotavoissakin pieniä eroja.

– Tuo Leivon Timo on tänä syksynä herätellyt keskustelua, että ohjastajilta pitäisi ottaa piiskat pois, Brita sanoo ja myöntää arvostavansa kokeneen ohjastajan hevosmiestaitoja.

Nuorempana Brita oli satavarma, että ravihevoset juoksivat usein niin kovaa rangaistuksen pelossa. Enää hän ei siihen usko. Hevosta ei voi hänestä pakottaa, sen hän on kokenut itsekin. Sillä tavoin ei menesty.

– Jokainen hevonen on oma persoonansa, ja juuri se hevosissa on niin ihastuttavaa. On mahtavaa oppia tuntemaan eläimen tavat ja löytää siihen omanlainen yhteys. Usein saatan puhella hevosille, kun käyn syöttämässä niitä. Annan ajatusten liikkua ja puhun niille ihan omiani. Kyllä ne kuulevat, Brita hymyilee.

Hän kaivaa matkapuhelimensa taskustaan ja näyttää aamulla otettua kuvaa. Siinä eläkeläisravuri No Niin No popsii nurmea sumun keskellä kuin jokin satuolento.

– Tuo se on kohta kuullut asiani tarkemmin kuin melkein kukaan.
Loppujen lopuksi aktiivinen kisa-aika on aina vain lyhyt jana hevosen ja ihmisen yhteisessä matkassa.

– Siksi me juhlistamme täällä tänään suomalaisten kasvattajien tuloksia. Se on paljon pidempi matka kuin nuo raviradan kierrokset.
 

Vermon Derby

  • Suuri Suomalainen Derby on 4-vuotiaiden lämminveristen suurkilpailu.
  • Suurkisa järjestetään Vermon raviradalla syksyisin.
  • Derbyt aloitettiin vuonna 1970 Käpylän raviradalla, ja silloin kisan voitti Brita Flanderin nykyinen aviomies Erik Skutnabb hevosella Casa.
  • Tänä vuonna 100 000 euron palkinnon voitti Timo Korvenoja ja Jonesy.

Brita Flander

  • Syntynyt Vaasassa 1957. Asuu Kärkölässä.
  • Ammatiltaan muotoilija ja raviohjastaja.
  • Mies Erik Skutnabb, neljä lasta, neljä lastenlasta.

Laukaan Saarilammen kylältä löytyy satupuutarha, jossa jäniksille soitetaan öisiä tangoja ja hyönteiset asuvat hotellissa. Tärkeintä Anjalle ja Viljolle on kuitenkin kukkien keskellä puuhastelu.

Hiekkatie kapenee pellon keskellä kulkevaksi kärrypoluksi, sitten metsäpoluksi. Täältä laukaalaisen metsän uumenista löytyy Anja ja Viljo Hokkasen salainen satupuutarha.

Eläkkeellä oleva jyväskyläläinen opettajapariskunta sai puolentoista hehtaarin rantapalstan perintönä vuonna 1974. Aluksi rannan tuntumaan siirrettiin vain vanha sepänpaja tuolloin viisihenkisen perheen kesämökiksi. Muu osa metsäisestä tontista jäi alkuperäisasuunsa.

– Ensin kasvatimme täällä vain itsekastelevat taimemme, eli kolme lastamme. Sinä aikana keskityimme myös uuden mökin rakentamiseen. Tosin pihapiiriä on kohenneltu lähes 15 vuotta, mutta vasta muutama vuosi sitten eläkkeelle jäätyämme iski kukkahulluus, Anja kertoo.

Pihassa on runsaasti liljoja.
Pihassa on runsaasti liljoja.
Hirsitalon avoterasseista tehtiin umpinaiset, jotta sisätilaa saatiin enemmän.
Hirsitalon avoterasseista tehtiin umpinaiset, jotta sisätilaa saatiin enemmän.

Luonto hoiti metsän raivauksen

Parikymmentä vuotta sitten tontilla pyörinyt kesämyrsky tuli avuksi ja harvensi puuston sopivasti niin rakennuspuiksi kuin puutarhan pohjaksi.

Metsäinen rinnetontti osoittautui kuitenkin hankalaksi. Vedet valuivat alas vieden mennessään niin maat kuin lannoitteet. Rinteen alaosaa nostettiin paikoitellen metrin verran maapohjan rakentamisen yhteydessä. Näin saatiin myös hallan tuhot pienemmiksi.

Korkeuseroa rinteeseen jäi silti lähes viisi metriä. Maasta kaivettiin kiviä röykkiöittäin ja niistä on sittemmin tehty monenlaisia rakennelmia pihapiiriin. Lisämaata rinteeseen saatiin läheisen pellon ojankaivuusta.

Kiviä on hyödynnetty asetelmissa.
Kiviä on hyödynnetty asetelmissa.
Taustalla Hyyppäänvuori, "Keski-Suomen Koli".
Taustalla Hyyppäänvuori, "Keski-Suomen Koli".

– Samalla tulivat myös kaikki rikkaruohot. Laitoimme ojamaan päälle juurimattoa ja sen päälle uutta multaa ja hiekkaa. Kutsumme hiekkakäytäviä nyt seniorikäytäviksi, koska ne peittävät tehokkaasti kaikki rikkaruohot, ovat siis helpot hoitaa ja kulkea, Anja kertoo.

Puhelinpylväistä silta yli lammen

Yläosa on moreenia ja alapuoli savimaata, mikä vaikuttaa kasvivalintoihin. Kastelu hoituu järvestä vedetyllä vesijohdolla ja pumpulla.

Viljo ideoi pumpun ympärille kivillä vuoratun lammen. Pohjalle laitettiin muovi ja vesijohdon pää upotettiin kivikkoon. Kivien raosta solisee nyt pieni puro lampeen. Jätepuuna saadusta lehtikuusesta ja puhelinpylväistä tehtiin silta lammen yli.

Lammessa viihtyvät niin ruutanat kuin sammakot.
Lammessa viihtyvät niin ruutanat kuin sammakot.
Lehtikuusirimoista tehty aita peittää takana olevat kompostit ja toimii humalan tukena.
Lehtikuusirimoista tehty aita peittää takana olevat kompostit ja toimii humalan tukena.

Reilun metrin syvyisessä lammessa viihtyvät niin ruutanat kuin sammakot sekä silloin tällöin jokunen sorsakin. Pengerryksiä tuettiin myöhemmin lehtikuusen rungoilla, jotka jäivät yli siltarakennelmasta. Ne rajaavat eri alueet hyötyviljelmille, koristekasveille ja istuinryhmille.

Pihapiiri on rakentunut muutenkin pala palalta. Entinen mökki jäi vierastaloksi, kun saatiin uusi hirsitalo. Lisäksi rakennettiin sauna, savusauna, leikkimökki, venevaja, hyönteishotelli, autotalli, grillikatos ja kesäkeittiö - pihapiirissä on kymmenkunta erilaista rakennelmaa.

Yksi erikoisimmista on TV-ohjelman pohjalta ideoitu, jätelaudasta tehty suurikokoinen hyönteishotelli. Hyönteiset talvehtivat hotellissa ja ovat heti ilmojen lämmettyä toimintavalmiina pölyttämään ja torjumaan tuhohyönteisiä. Viljo Hokkasen mukaan homma toimii yllättävän hyvin.

 Hyönteishotelleissa on käytetty järviruokoa.
Hyönteishotelleissa on käytetty järviruokoa.
Harvinaiset suklaakirsikat antoivat viime kesänä hyvän sadon.
Harvinaiset suklaakirsikat antoivat viime kesänä hyvän sadon.

Pariskunta ei ole tehnyt puutarhaansa varsinaista kokonaissuunnitelmaa.

– Kasvi lykätään ensihoitopaikalle odottamaan loppusijoitusta, mitä ei yleensä sitten tapahdukaan. Tuttavat kantavat tähteeksi jäänyttä puumateriaalia, josta tehdään erilaisia rakennelmia.

– Otamme vastaan kaiken, mikä jää muilta yli. Osa kasveista päätyy naapurien ja kylän puutarhayhdistyksen jäsenten pihoille, osa löytää itse parhaan paikkansa. Olemme saaneet monet vanhat perennat leviämään pihoilta pihoille, Anja toteaa.

Jänöt eivät kestä tanssimusiikkia

Anjan suosikkeja ovat erilaiset nauhukset. Niistä pitävät myös pölyttäjähyönteiset. Komeat kärhöt rönsyilevät rakennelmien ympärillä.

Lannoitteena käytetään pääosin hevosen lantaa. Muutenkin viljely hoituu luomumeiningillä jo ihan kustannussyistä.

Hyötypuutarhan hedelmäpuut ovat vanhoja, kestäviä maalaislajikkeita. Ne sekä marjapensaat tuottavat mehut ja hillot niin omalle kuin kolmen lapsen perheille. Joulupöydän jälkiruokana Hokkasilla on usein jäisiä viherherukoita lämpimän kinuskikastikkeen kanssa. Juurekset, yrtit ja erikoinen Vanha Musta -perunalajike takaavat sadon koko kesän tarpeisiin.

Taukotuvan edustalla kasvaa tyrniä.
Taukotuvan edustalla kasvaa tyrniä.
Viljo Hokkanen löytökoira Velmun kanssa.
Viljo Hokkanen löytökoira Velmun kanssa.

1970-luvulla Lievestuoreenjärvi tuli kuuluisaksi Irwinin kappaleesta ja sellutehtaan lipeäpäästöistä. Tapauksen myötä jätevesilakeja tiukennettiin ja järvi puhdistettiin. Nyt järvi antaa tuoretta kalaa ympäri vuoden: kuhaa, siikaa ja muikkua.

Alkuun jänikset aikoivat viedä sadon parempiin suihin heti alkutaimista, mutta Hokkaset keksivät laittaa puutarhaan matkaradion yöksi soimaan. Vanha tanssimusiikki välispiikkeineen karkotti jänikset, eikä niistä sen koommin ole ollut haittaa

– Puutarha antaa meille sekä fyysistä että psyykkistä voimaa. Se on kuntoilua parhaimmillaan. Tärkein on kuitenkin sen kauneus, Anja Hokkanen toteaa.

Veden solina on tärkeä tunnelmanluoja.
Veden solina on tärkeä tunnelmanluoja.
Vanhat kengät toimivat kukkaruukkuina.
Vanhat kengät toimivat kukkaruukkuina.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2016.

Näin saat rehevän puutarhan

  • Jyrkät korkeuserot talttuvat pengerryksillä. Niillä saa myös rajattua viljelyalueet. Pengerrys on helppo toteuttaa puusta. Lehtikuusi on kova puulaji eikä lahoa helposti.
  • Jos pihoilta siivotaan pois lehti- ja risukasat, ei hyville hyönteisille löydy riittävästi suoja- ja pesäpaikkoja. Silloin auttaa itse rakennettu hyönteishotelli. Ohjeita eri kokoisten hyönteishotellien rakentamiseen löytyy nettisivuilta.
  • Taimia saa edullisesti syksyllä. Syvälle istutettuina ne kestävät paleltumatta, vaikka istutus tehtäisiin syksyllä.
  • Hevosen lanta on parasta lannoitetta.
  • Kaikenlaista vanhaa materiaalia voi käyttää hyväksi. Jätepuusta rakennetut istuinpenkit, kivistä tehdyt tontut ja enkelit sekä vanhoihin astioihin tai vaikka kenkiin istutetut kukat tuovat huumoria puutarhaan.
  • Naapurien kesken tapahtuva taimivaihto levittää ja auttaa säilyttämään vanhoja perennakasveja
  • Kaikkea kannattaa kokeilla, vaikka viiniköynnöstä tai gojimarjaa, kuten Hokkaset ovat tehneet. Jos joku epäonnistuu, ei haitta ole kovin suuri.
  • Liian tarkka suunnitelmallisuus vie puutarhasta elävyyttä. Kasvit löytävät lopulta itse itselleen parhaan kasvupaikan, kun niitä ei liikaa kahlitse.
  • Jänikset häädetään öisin auki pidettävällä radiolla.

Helsinkiläinen Helena Ahopelto, 65, matkusti vuonna 1965 vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Hampurista Barcelonaan bussilla.

Helena Ahopelto kertoo:

"Lähdin vanhempieni ja kahden siskoni kanssa 15 päivän lomamatkalle Eurooppaan elokuun alussa 1965. Koko kevään haaveilimme ja unelmoimme tästä matkasta perheen kanssa. Isä oli tämmöisissä ihan mestari.

Skandinavian Toursin ryhmämatkalla oli noin 20 ihmistä ympäri Suomen. Me tytöt olimme ainoat lapset: Helena, 14, Eliisa, 12 ja Marjatta, 9.

Lensimme ensin Hampuriin. Koneessa oli tosi  kova meteli. Olin lentänyt kerran aikaisemmin, 10-vuotiaana Helsingistä Jyväskylään. Sen lennon päätteeksi oksensin. Nyt meni paremmin! Hampurissa meitä oli vastassa kuuluisa Pariisin opas Leila Lintula ja oma bussi sekä kuljettaja. Ensin ajoimme Pohjois-Saksan läpi yöksi Amsterdamiin.

"Rantaelämä oli ihan uutta!"

Seuraava pysähdys oli Pariisissa ja siellä kolusimme kaikki pakolliset nähtävyydet. Siitä matka jatkui Toulousen kautta Espanjaan, Barcelonan Costa Bravalle. Ranskassa oli kaksi yöpymistä.

Vietimme leppoisan rantalomaviikon mahtavien hiekkarantojen äärellä Barcelonassa. Rantaelämä oli minulle ihan uutta! Kävelimme hiekkarantoja pitkin, ja yhtäkkiä jokin poltti jalkapohjaani. Olin astunut  palavaan tupakkaan, josta sain jalan holvikaaren ikuisen arven. Se on matkamuisto Barcelonasta, joka näkyy jalassani edelleen.

Hienointa olivat Espanjan yöt, elokuinen illallinen pimeässä mutta lämpimässä lamppujen alla puistoravintolassa. Muistan syöneeni herkullisia kanagrilliruokia.

"Se oli seuramatkojen kulta-aikaa."

Meillä oli matkaopas, joka holhosi koko laumaa kuin kanaemo. Aina mentiin samaan paikkaan yhdessä. Oli seuramatkojen kulta-aikaa. Isä osasi saksaa ja englantia, mutta espanjalaiset puhuivat vain espanjaa.

Kävimme katsomassa flamencotanssia ja myös härkätaistelua, espanjalaista kansallisurheilua. Eläimiä ei silloin surkuteltu.

Paluumatkalla ajoimme Ranskan Lyonin ja Saksan Trierin kautta taas Hampuriin. Ajomatka kesti kolme päivää. Me tytöt esiinnyimme bussissa laulaen Brita Koivusen iskelmähittiä hiukan omilla sanoilla. Espanjaan, kun tänä vuonna matkustan, rannalla niin hauskan pojan kohtasin, aina vaan hän lauloi lauluaan, zum zum zum, upapa duba duba zum zum zum....

Meille taputettiin kauheasti, olimme ainoat lapset bussissa. Ajoimme vain päivisin, ja oli hurjan jännää istua bussissa ja katsoa ikkunasta kun menimme Pyreneiden yli. Vuoristot oli pelottavia.

"Olimme äimän käkenä hotellin petivaatteista."

Saksassa Trierissä jäimme siskojen kanssa illaksi hotelliin, kun aikuiset menivät yökerhoon. Me emme päässeet mukaan, koska olimme ala-ikäisiä. Jäimme mielellämme hotelliin, jossa meillä oli kaksi huonetta, isälle ja äidille oma ja meille tytöille yhteinen. 

Olimme aivan äimän käkenä hotellin petivaatteista. Uuntuvatäkit ja -tyynyt olivat todella isoja ja valtavan muhkeita verrattuna suomalaisiin viltteihin ja täkkeihin! Kasasimme kaikki yhteen sänkyyn korkeaksi vuoreksi ja leikimme tyynysotaa ja prinsessaa, joka tunsi herneen patjan alta. Heittäydyimme tyynykekoon nukkumaan ja muka tunsimme herneen viidennen täkin alta. Meillä oli mielettömän hauskaa, naurettiin varmaan niin lujaa, että kuului hotellin käytäville."

Sirkka Manni-Loukkola, 71, kilpailee taitoluistelussa kansainvälisillä jäillä. Luistelu antaa hänelle vapauden kokemuksia.

"Vein tytärtäni luistelukouluun monet vuodet. Näin läheltä hänen luistelu-uransa ja seurasin, kun hän sittemmin kilpaili ja valmensi. Minä olin mukana seuratoiminnassa. Silloin tällöin kävin itsekin pyörähtelemässä ulkojäillä.

Kun olin viisissäkymmenissä, jäähalleja alkoi nousta pääkaupunkiseudulle, ja myös aikuisille järjestettiin luistelukouluja. Aloitin muodostelmaluistelijana, mutta kun Susanna Rahkamo perusti aikuisille jäätanssikoulun, menin mukaan. Siitä etenin yksinluisteluun.

Jäin eläkkeelle kuusi vuotta sitten, ja vihdoinkin minulla oli aikaa käydä päiväharjoituksissa. Minusta ei ole tullut erinomaista luistelijaa, mutta saan lajista valtavasti nautintoa. Luisteleminen pitää yllä yleiskuntoa, ryhtiä ja tasapainoa. Polveni, lonkkani ja syvät keskivartalon lihakseni ja pääkoppani ovat ikääni nähden mainiossa kunnossa.

Luistelu tuottaa minulle onnistumisen ja vapauden kokemuksia. Ihaninta on liuku - se, kun tunnen kiitäväni jäällä painottomasti. Hallitsen taitoluistelun perusaskelkuviot, mutta osaan piruetteja ja muutamia hyppyjäkin. Kun opin yhden asian, voin siirtyä toiseen. Haasteet eivät koskaan lopu tässä lajissa.

Kilpailen aikuisten sarjassa ulkomaita myöten, en kuitenkaan mitalien takia, vaan ystävien. Luistelupiireistä olen löytänyt uuden yhteisön sen jälkeen, kun menetin työporukan jäätyäni eläkkeelle.

Viimeksi kävin kilpailemassa Sloveniassa. Kahdeksasta kisaajasta tulin seitsemänneksi, mutta päihitinpä sentään yhden itseäni parikymmentä vuotta nuoremman luistelijan!"

Katso alla olevalta videolta, miten Sirkka liitää jäällä:

Suomessa on hyvät mahdollisuudet harrastaa taitoluistelua. Ohjattua toimintaa on tarjolla myös aikuisille, ja taitoluisteluseuroja toimii ympäri Suomen.

Lajin eri muodot ovat yksinluistelu, muodostelmaluistelu, pariluistelu, jäätanssi ja kuntoluistelu.

Kenelle?

Laji sopii lapselle ja aikuiselle. Luistelu kehittää tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, lihaskuntoa ja kestävyyttä. Kuntoluistelu on kasvattanut suosiotaan etenkin aikuisten parissa. Lajissa yhdistyvät luistelu ja jumppa. Luistimiksi käyvät jääkiekko-, taito- tai pikaluistimet.

Näin alkuun

Välineiksi riittävät luistimet ja väljät vaatteet. Luistimet voi ostaa edullisesti käytettynä tai muutamalla kympillä tammikuun alennusmyynneistä. Aikuisluistelijoiden ryhmiä ja kursseja on tarjolla yli 30 taitoluisteluseurassa. Lisää tietoa lajista ja harrastusryhmistä stll.fi.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2017.

Kämmekkäät lämmittävät, kun lapaset ovat jo liikaa, mutta paljain käsinkään ei tarkene.

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi
Yksi koko: Kämmekkään ympärys kämmenen kohdalla on noin 19 cm
Langanmenekki: 100 g Novita Wool petroolia (191)
Sukkapuikot: nro 3 tai käsialan mukaan.

Mallineuleet:

Joustinneule suljettuna neuleena: neulo *1 o, 2 n, 1 o*, toista *–*. Neulo nurjalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
Pitsineule: neulo ruutupiirroksen ja ohjeen mukaan. Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki krs:t oikein.
Tiheys: 25 s sileää neuletta = 10 cm
Huomioitavaa: Kämmekkäät neulotaan suljettuna neuleena sormista ranteeseen päin.

Vasemman käden kämmekäs:

Luo 47 s ja jaa silmukat neljälle puikolle seuraavasti: I puikolle 13 s, II puikolle 10 s, III puikolle 12 s ja IV puikolle 12 s. Aloita pitsineule ja joustinneule ruutupiirroksen 1. krs:lta seuraavasti: neulo I ja II puikon s:illa pitsikuvio (23 s + 2 s) ruutupiirroksen mukaan, neulo *1 o, 2 n, 1 o * ja toista *–* krs loppuun (III ja IV puikko). Työssä on nyt 49 s. Toista pitsineuleessa ruutupiirroksen krsia 1–12.

Kun joustinneuleen korkeus on 2,5 cm, neulo jatkossa joustinneuleen s:illa (= 24 s) sileää neuletta ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut sileää neuletta 2,5 cm, ota seuraavalla kerroksella
III puikon alusta 8 s odottamaan esim. langalle peukaloaukkoa varten ja luo odottamaan jätettyjen s:iden tilalle uudet 8 s.

Jatka edelleen sileää neuletta ja pitsineuletta kuten aiemmin. Kun olet peukaloaukon jälkeen neulonut noin 5 cm, neulo sileän neuleen s:illa joustinneuletta kuten alussa ja jatka muilla s:illa pitsineuletta.

Kun olet neulonut joustinneuletta noin 7 cm ja olet viimeksi neulonut ruutupiirroksen 12. krs:n, päätä s:t joustavasti. 

Oikean käden kämmekäs:

Neulo vasemman käden peilikuvana. Eli neulo I ja II puikon s:illa sileää neuletta (= 24 s) ja III ja IV puikon s:illa pitsineuletta (= 25 s). Tee peukaloaukko II puikon loppuun.

Peukalo: Ota peukaloaukkoon odottamaan jätetyt s:t puikolle ja poimi lisäksi peukaloaukosta 12 s = 20 s.

Jaa s:t 3 puikolle ja neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 2 cm. Neulo vielä joustinneuletta suljettuna neuleena 2 cm ja päätä s:t joustinneuletta neuloen.

Ohjetiedustelut

Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14

Lankatiedustelut

Novita (05) 744 3335
ma–pe 9–16,
www.novita.fi