Mitä suomalaista tuotetta tai palvelua olet viime aikoina käyttänyt? Suosittele sitä muillekin.

Sinivalkoinen valinta työllistää. ET-lehti 3/2015 (ilm. 28.1.) kertoo näyttävästi suomalaisesta työstä.

Haluamme suunnata huomion myös suomalaiseen palveluun ja tuotteisiin.

Jatkamme aihetta täällä etlehti.fissä ja julkaisemme juttuja osoittessa etlehti.fi/suomityo

Entäpä sinä: Oletko löytänyt suomalaisen tuotteen tai tekijän, jota uskallat suositella?

Kerro löydöstäsi alla olevassa kommentointikentässä.

Miksi olet ihastunut siihen? Mistä löysit sen? Hehkuta ja anna hyvän kiertää.

Seuraa Suomi-työ-juttujamme täällä.

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!

 

Tuhannet amerikansuomalaiset saapuivat 1920-luvun lopulla rakentamaan työtäisten paratiisia Neuvostoliittoon. Heidän kohtaloonsa kietoutuu elokuvassa tarina itsepäisestä pohjalaismiehestä.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen asettuu Tuntemattoman sotilaan lisäksi toinen 1900-luvun tapahtumiin liittyvä elokuva. Se on Antti Tuurin romaaniin pohjautuva Ikitie, joka saa ensi-iltansa 15.9.

Ikitie kuvaa yksilötarinan kautta Neuvostoliittoa rakentamaan asettuneiden amerikansuomalaisten kohtaloa 1930-luvun tuoksinassa. Idealistiset siirtolaiset saapuivat ”Stalinin kutsusta” rakentamaan työläisten ihanneyhteiskuntaa.

Elokuvassa he pystyttävät Hopea-nimistä kolhoosia lähelle Petroskoita. Sinne tupsahtaa pohjalainen Jussi Ketola, joka pakenee henkensä kaupalla Lapuan liikkeen muiluttajia yli itärajan. Suomeen jäävät vaimo ja kaksi pientä lasta.

Neuvostoliiton valtiollinen poliisi NKVD alkaa saman tien värvätä vastentahtoista Jussia kätyrikseen.

Kolhoosissa Jussi tapaa amerikkalaisen Saran, jonka kanssa saa lapsen. Koti-Suomeen on NKVD:n toimesta lähtenyt kirje, jossa ilmoitetaan Jussin kuolleen.

30-luvun mittaan Isä aurinkoisen hallinnon vainoharhaisuus kääntyi paratiisin rakentajia vastaan. Idealismi ja optimismi nujertuivat terroriin. Tuhannet päätyivät teloitettavaksi ja joukkohautaan. Sitä joutuu Jussikin Ikitiessä  todistamaan.

Sukulaismiehen seikkailut

Tarina on suurelta osalta Tuurin mielikuvituksen tuotetta, mutta sillä on myös todellisuuspohjansa.

− Haastattelin 1970-luvun loppupuolella Kauhavalla äitini kaukaista sukulaista. Hänen isänsä oli ollut siirtotyöläisenä Yhdysvalloissa, palannut Kauhavalle ja ostanut syrjäkylältä pienen maatilan, Antti Tuuri kertoo.

Mieheen oli rapakon takan tarttunut sikäläistä sosialismia, kuten moneen muuhunkin mainariin ja pilvenpiirtäjien rakentajaan. Suomalaiset olivat 1900-luvun alun Yhdysvalloissa työväenliikkeen ja ammattiyhdistysten kantava voima.

− Kun kansalaissota alkoi 1918, syrjäkylällä toimivan työväenyhdistyksen jäsenet ilmoittivat, etteivät lähde punakaartiin. Heidän mukaansa sosialismiin ei kuulunut aseellinen taistelu, vaan se oli rauhanaate.

Sukulaismies jatkoi puheitaan Kauhavalla, mikä ei ollut kovin terveellistä Lapuan naapurissa keskellä valkoista Pohjanmaata.

Sosialismista puhuminen ei ollut kovin terveellistä Lapun naapurissa.

− Hänet kuskattiin rintamalle Tampereelle, mutta hän kieltäytyi edelleen ottamasta asetta käteensä. Hänet pantiin ajamaan ruumiita.

Tampereen taistelujen jälkeen mies pääsi lähtemään kohti Kauhavaa, mutta hänet pidätettiin Seinäjoella. Hänet aiottiin viedä ammuttavaksi, mutta eräs kauhavalainen jääkäri kuuli tapauksesta ja kävi syystä tai toisesta hakemassa hänet pois vankileiriltä.

− Sekään ei riittänyt pelotteeksi, vaan mies jatkoi aatteestaan puhumista. Sitten hänet yksinkertaisesti haettiin yöllä kotoa ja muilutettiin itärajalle pitkin Lapuan liikkeen ”ikitieksi” nimeämään reittiä.

Mies pääsi elokuvan Jussi Ketolan tavoin pakenemaan miesten kynsistä Neuvostoliittoon. Siitä alkoi kirjailijan työ.

− Todellisuudessa hänen tarinansa päättyi niin, että Neuvostoliitosta tuli jonkin ajan kuluttua kirje, missä ilmoitettiin hänen kuolleen Petroskoissa. Otin vapauden jatkaa hänen tarinaansa, koska olin jo aiemmin tutustunut amerikansuomalaisten siirtolaisten vaiheisiin Neuvostoliitossa, Tuuri paljastaa.

Hän nostaa esille Pentti Haanpään romaanin Noitaympyrä, jonka päähenkilö Pate Teikka hiihtää 20- ja 30-lukujen vaihteessa Neuvostoliittoon.

− Haanpää päättää kirjansa siihen, ja minä ajattelin jatkaa kertomalla, mitä Pate Teikalle olisi kenties tapahtunut.

Kovatasoinen kaarti

Ikitietä alettiin suunnitella ja valmistella heti, kun romaani ilmestyi vuonna 2011. Elokuva kuvattiin kansainvälisenä tuotantona Viron maaseudulla Varangussa. Rahoitusta saatiin neljästä maasta.

− Elokuvassa on huippunäyttelijöitä Suomesta, Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Valko-Venäjältä. Kaarti on kovatasoisin pitkään aikaan, kertoo elokuvan tuottaja Ilkka Matila.

Jussi Ketolaa esittää Tommi Korpela. Hän on juuri oikea mies Ketolan jämäkkään ja rosoiseen rooliin.

− Ohjaaja AJ Annila opasti Korpelaa olemaan kuin ajokoira, jänteikäs 1930-luvun suomalainen työmies, niin ruumiillisesti kuin henkisesti, Matila kuvailee.

Lopputulos on vakuuttava. Korpela on Ketola ja päinvastoin.

− Tein taustatyötä lukemalla Tuurin siirtolaisromaaneja ja keskustelemalla hänen kanssaan. Ohjaajan kanssa pallottelimme paljon roolihenkilöä ja kävimme kohtauksia läpi, Korpela kertoo.

Muilutukset olivat hänelle tuttuja koulun historiantunneilta, mutta tietous amerikansuomalaisten kohtaloista oli hatara, niin kuin valtaosalle suomalaisia.

”Petroskoissa soitettiin jazzia ja pelattiin baseballia.”

− Eniten minua hämmästytti Amerikasta Neuvosliittoon tulleiden määrä, yli 6 000. Petroskoissa on kuulemma edelleen kortteli, joka on heidän rakentamansa. Kaupungissa oli jazz-kapakoita ja baseball-joukkue. Se oli uutta ja kiinnostavaa tietoa.

Korpelaa kosketti myös näiden ihmisten täydellinen unohtaminen.

− He jäivät ison vyöryn ja suurvaltapolitiikan jalkoihin.

Selviytyjän tarina

Jussi Ketolaa määrittää vahvasti ehdottomuus. Hänen aatteensa on pasifismi, ja sitä kautta Korpela lähti rakentamaan hänen luonnettaan ja mieltään.

Ketola on vastarannan kiiski, joka ei suostu edes oman etunsa vuoksi välttämään hankaluuksia.

− Hän on hetkittäin tyhmänkin itsepäinen, mutta hyvin oikeudentuntoinen. Halusin tehdä hänestä mahdollisimman rauhallisen ja sitkeän, Korpela sanoo.

Ketola on myös selviytyjätyyppi. Korpela tutki tätä puolta lukemalla natsien keskitysleiriltä pelastautuneen psykiatri Viktor E. Franklin kirjaa Ihmisyyden rajalla.

Franklin pohtii kysymystä, miksi jotkut selviytyvät ja toiset eivät. Selviytymiseen pitää olla jokin syy.

− Jussilla on kotona perhe. Hänellä on syy selviytyä, jokin minkä vuoksi elää ja taistella, Korpela sanoo.

Vauhtia hän otti myös Paul Newmanin tähdittämästä elokuvasta Lannistumaton Luke (Cool Hand Luke, 1967). Newmanin esittämä itsepäinen Luke ei suostu alistumaan vankilan nokkimisjärjestykseen ja despoottiseen systeemiin.

− Luken hahmossa on jotain samaa kuin Ketolassa. Toiset ihmettelevät, mikä häntä vaivaa, kun häneen ei pääse käsiksi. Hän jää ulkopuoliseksi, mutta ei anna periksi. Ketolan ehdottomuus kohoaa tärkeäksi arvoksi. Vaatii todella suurta rohkeutta olla valitsematta puoltaan.

HP hyytää

Toista pääosaa, amerikkalaista Saraa, esittää tanskalainen Sidse Babett Knudsen. Hänet muistetaan erityisesti Tanskan pääministerin roolista tv-sarjassa Vallan linnake.

− Knudsen saatiin mukaan aika myöhäisessä vaiheessa, ja puntti alkoi jo tutista, kun kuvaukset lähestyivät. Hän oli minulle erittäin mieluisa yllätys. Oli ainutlaatuista tehdä töitä hänen kanssaan. Hän käytti jokaisen kohtauksensa mestarillisen tehokkaasti hyväksi pienillä eleillä ja katseella, Korpela kehuu.

Korpelan ja Knudsenin lisäksi Ikitiessä vakuuttaa Hannu-Pekka Björkman, joka esittää NKVD:n häikäilemätöntä asiamiestä, Kallosta.

Ketolan ja Kallosen kädenvääntö on elokuvan keskeisiä jännitteitä, ja johtaa yllättävään lopputulokseen. Harvoin on Björkmania nähty näin hyytävässä roolissa.

Katso elokuvan traileri:

 
Katso myös kirjailija Antti Tuurin ajatuksia elokuvasta:

 

  • Käsikirjoittajat: Antti Tuuri, AJ Annila ja Aku Louhimies
  • Ohjaus: AJ Annila
  • Päärooleissa: Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Hannu-Pekka Björkman, Eedit Patrakka, Irina Björklund, Sampo Sarkola, Ville Virtanen ja Jonna Järnefelt
  • Musiikki: Ian Person ja Kalle Gustafsson Jerneholm
  • Tuotanto: Matila Röhr Productions
  • Budjetti: 3,3, miljoonaa euroa
  • Ensi-ilta 15.9.
  • Osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa
Vierailija

Unohdettujen Ikitie − Tommi Korpela vakuuttaa Tuurin romaanin filmatisoinnissa

Luin peräkkäin Antti Tuurin Ketola-trilogian osat Taivaanraapija, Kylmien kyytimies ja Ikitie. Olen aina pitänyt Antti Tuurin kerronnasta. Elokuva saattaa jäädä minulta katsomatta, sillä kirjaa lukiessa omalla tavallani kuvittelen tapahtumat ja ihmiset, näe sen "filminä". Joskus tutusta kirjasta tehty elokuva muodostuu pettymykseksi. Ikitie-filmatisointi on varmaan kirjaa lukemattomalle koskettava elämys.
Lue kommentti