Yli miljoona suomalaista osallistuu tänäkin vuonna Kauneimmat joululaulut -tapahtumaan. Kokosimme videolistan kauneimmista lauluista.

Kauneimpia joululauluja on laulettu jo 43 vuoden ajan. Tapahtumien suosio tuntuu vain kasvavan, ja viime vuosina lauluja on käynyt laulamassa yli miljoona suomalaista. Tilaisuudet eivät lopu jouluna, sillä vielä loppiaisenakin pääsee veisaamaan eri puolilla Suomea. Tapahtumien yhteydessä kerätään rahaa hyvätekeväisyyteen, joten kauneimmat joululauluvat tekevät hyvää niin sielulle kuin lähimmäisillekin.

Joulun lähestyessä halusimme kertoa omasta mielestämme kauneimmista joululauluista. Toivottavasti ne liikuttavat teitä yhtä paljon kuin meitäkin.

Enkeli taivaan lausui näin

Martti Lutherin sanoittama virsi on oleellinen osa suomalaista joulua. Kappaleen säveltäjää ei tiedetä. Tässä kappaleen esittää Kilven Kuoro Helsingistä.

Heinillä härkien kaukalon

1920-luvulta suomalaiseen jouluperinteeseen kuulunut kappale on alkujaan ranskalainen kansanlaulu. Suomenkieliset sanat ovat Martti Korpilahden käsialaa. Alla kappaleen esittää Lauluyhtye Rajaton.

Oi, sä riemuisa

Sisiliaisen joululaulun sanat ovat J.D.Falkin ja J.C.H.Holzschuherin kirjoittamat. Niiden suomentajaa ei tiedetä. Kappaleen esittää poikakuoro Cantores Minores.

Ja sitten jotain ihan muuta. Kuuntele täältä viisi toisenlaista joululaulua.

Juhlimaan tulkaa

Virsi 27 kulkee myös nimellä Nyt riemuiten tänne. 1700-luvulta peräisin olevan kappaleen suomalaiset ovat P.J.Hannikaisen kirjoittamat. Kappaleen esittävät Esko Jurvelin ja Arto Heikkilä.

Joulukirkkoon

Immi Hellénin kirjoittama Joulukirkkoon on R.Raalan säveltämä. Lauluyhtye AiA:n esitys on hiukan perinteisestä poikkeava.

On hanget korkeat nietokset

Jean Sibeliuksen säveltämässä laulussa on Vilkku Joukahaisen alunperin runona ilmestynyt sanoitus. Kappaleen esittää Turun yliopiston kuoro.

On lapsi syntynet meille

Tiernapojista tuttu joululaulu on suomalainen kansansävelmä. Nuorisokuoro Sympaatin esitys on modernisoitu versio tästä perinteisestä laulusta.

Jouluyö, juhlayö

Jouluyö, juhlayö on arvion mukaan maailman tunnetuin joululaulu. Kappaleen sanat ovat Josef Mohrin ja sävel Franz Gruberin. Kappaleen ovat levyttäneet lukuisat artistit, joista nyt ääneen pääse Jari Sillanpää.

Sylvian joululaulu

Isänmaanrakkautta, ikävää ja pakahduttavaa tunnetta: Topeliuksen sanoittama ja Karl Collanin säveltämä joululalaulu on varmasti yksi rakastetuimmista. Martti Korpilahden kauniin suomennoksen tulkitsee Jarkko Ahola.

Kun joulu on

Otto Kotilaisen säveltämä ja Alpo Noposen säveltämä aulu vie jo alullaan joulun tunnelmaan: Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä. Tarja Turunen tulkitsee alla tämän kauniin laulun.

Varpunen jouluaamuna

Topeliuksen sanoittama rakastettu joululaulu, jonka sävelen on tehnyt Otto Kotilainen. Alla kappaleen esittää Johanna Kurkela.

En etsi valtaa loistoa

Sibeliuksen sävel, Topeliuksen sanat – onko siinä täydellisen joululaulun salaisuus? Upean laulun esittää Turun yliopiston kuoro.

Ave Maria

Ave Maria -rukouksen ovat säveltäneet useat säveltäjät. Schubertin version esittävät Mirusia Louwerse ja André Rieu.

O helga natt

Ja viimeiseksi se ehkä kaikkein kaunein joululaulu: Adolphe Adamin säveltämä Oi jouluyö Jussi Björlingin esittämänä ruotsinkielisenä versiona.

Mikä on sinun mielestäsi kaunein joululaulu? Osallistu keskusteluun täällä.

 

 

Lähde laulamaan

Kauneimpia joululauluja lauletaan vielä ympäri Suomen. Oman paikkakuntasi aikataulun voit tarkistaa osoitteesta kauneimmatjoululaulut.fi

Kaija Rosman, 66, koti on hulppea asunto Suomenlahden rannalla. Lämmin ruoka tuolee pöytään ja siivouksesta huolehditaan. Uima-allaskin on. Tämä on senioriasunto.

Talvimyrsky jyllää ikkunoiden takana,mutta näkymä on kaunis. Aina. Jäänmurtaja Voima käy rannassa vuoropuhelua ulkoministeriön linnan kanssa, horisontissa siintää kappale vanhinta Helsinkiä.

Omalla tavallaan tässä avarassa maisemassa kiteytyy Kaija Rosman,66, kummankin lapsuuskodin henki. Talvet hän asui jämptin äitinsä kanssa lähistöllä, Helsingin Kruununhaassa, kesät taiteilijaisän luona Virolahdella, meren äärellä.

– Lapsena hävetti se vanhempien avioero, mutta kumpikin kasvualusta oli antoisa, itsenäisyyteen ja omaperäisyyteen kannustava.

Omaperäisyyttä heijastelee myös Kaijan vuosi sitten valitsema asumismuoto: yksiö palvelutalossa. Siitä piittaamatta, että jokunen tuttu on ratkaisusta kuullessaan kohotellut kulmiaan: "Miten sä nyt semmoiseen olet mennyt, aktiivinen ihminen."

Osaltaan juuri siksi. Palvelukodin yksiö on mainio tukikohta toimeliaalle sinkulle, jonka kesäkoti on Perniössä, entisessä apupapin talossa.

– Muina vuodenaikoina sydän kaipaa kaupunkiin.Täällä asuessa olen myös lähempänä ainoaa poikaani.

Sukuperinteitä tähän Kukkasrahaston palvelukotiin liittyy siinäkin mielessä, että Kaijan äiti Mirjami asui ja viihtyi talossa vuosia sitten.

– Aika liikuttavaa, että äidin taannoin perustama runopiiri on edelleen toiminnassa.

Niin monta osoitetta

Elämänsä varrella Kaija on ehtinyt asua monessa osoitteessa, isoissa asunnoissa. Näin pientä kotia hänellä ei ole ollut koskaan.

– Koen tämän henkilökohtaisena edistyksenä – modernina ratkaisuna. Jo se, että olen joutunut miettimään, mitä tavaroita todella tarvitsen. Mistä syntyy kodin henki. Mistä kaikesta voin luopua. Se on ollut yhtä aikaa raskasta ja puhdistavaa.

Edellisen asukkaan jäljiltä yksiön seinillä oli dominoivat raitatapetit. Kaijan käsittelyssä asunto koki täydellisen valkopesun. Muutenkaan hän ei ole tyyliltään mikään pipertäjä.

Levollisen askeettisuuden vastapainoksi Kaijan asumismuotoon liittyy ripaus luksusta.

Kukkasrahaston palvelukodissa yksiön vuokraan sisältyy täysihoito eli ateriat ja siivous.

Alakerrasta löytyy pyykkitupa.

– Ruuanlaitto ja kaupoissa juokseminen eivät ole koskaan olleet minulle mieluisia asioita, joten olen luopunut näistä arkirutiineista ilolla. Senkin vuoksi, että täällä tarjottavat ateriat ovat maukasta kotiruokaa.

– Aamiaiselle menen tosin aika harvoin. Mieluummin keitän kahvin minikeittiössäni ja heräilen uuteen päivään omissa oloissani, yhtä jalkaa koirieni Vilin ja Jedin kanssa.

– Puolen päivän aikaan onkin jo mukava istahtaa muiden asukkaiden seuraan ruokasaliin, jossa lounas tarjoillaan pöytiin.

Yksi palvelukodin hyviä puolia on yhteisöllisyys, mutta myös se, että voi itse päättää, minkä verran osallistuu harrastuspiireihin ja muihin rientoihin.

Yhteisistä tiloista suosituimpia ovat joka ilmansuuntaan aukeavat terassit, joissa moni asukas on järjestänyt juhliaan. Kihlajaisetkin talossa on vietetty.

Yksi pitkäaikaisimmista asukkaista Anni Pelin, 90, löysi palvelukodista miesystävän. Onnellisia yhteisiä vuosia sulhasen kanssa ehti kertyä kahdeksan.

Anni ja Kaija edustavat eri sukupolvia, mutta kyllä näitä sielunsiskoja yhdistää moni muukin asia kuin kädentaidot.

Suhde rahaan muuttui

Kaija Rosma on tehnyt näyttävän uran muotitoimittajana ja kuvataiteilijana. Akvarellit ja liidut ovat yhä käytössä päivittäin. Parhaillaan Kaija on käynnistelemässä kuvataidepiiriä yhdessä samassa talossa asuvan ystävänsä, tietokirjailija Pirkko Vekkelin kanssa.

Pirkko kiinnostui talosta lehtiartikkelin perusteella. Hän on ratkaisuunsa päivä päivältä tyytyväisempi.

– Jos olisin avioeron jälkeen ostanut itselleni oman asunnon, rahani olisivat riittäneet johonkin lähiössä sijaitsevaan boksiin. Mutta ikäni kantakaupungissa asuneena halusin palavasti jäädä tänne. Aikuiset lapseni asuvat pitkin maailmaa, ja hekin olivat tyytyväisiä, että äiti osti itselleen täysihoidon loppuelämäksi, Pirkko kiteyttää.

Kaijakin on miettinyt muuttunutta suhdettaan rahaan.

– Vaatteita hankin harvakseltaan, koska panostan laatuun. Matkailukaan ei suuremminkiinnosta, koska kärsin lentopelosta. Oikeastaan ainut, mihin tuhlaan, ovat akvarellipaperit. Niitä ostaessa en kysy hintaa, hän naurahtaa.

Hissi hurauttaa Kaijan ja koirat katutasoon. Heti ulko-oven kupeessa on ruokakauppa, ja oven edessä, Merisotilaantorilla, seisoo ratikka, joka veisi muutamassa minuutissa ydinkeskustaan. Mutta Kaija kietaisee huivin tiukemmalle ja suuntaa lemmikkeineen kohti vaahtopäänä aaltoilevaa merenrantaa.

Suomenlinnan majakan välkkeessä koko maisema on kuin vesiväreillä maalattu.

Yhteisöllisyys?

Yksiö rannalla ja täyshoito – tämäkö muka seniorikoti?

Tässäkin jutussa korostetaan yhteisöllisyyttä, ettei tartte olla yksin, jos ei halua. Mutta kun se ei vaan mene niin, että erilaisten ihmisten luonne muuttuisi vaan siksi, että ikää kerttyy! Oon lukenu sellaisiakin juttuja näistä palvelutaloista, että on riitoja ja juoruilua selän takana ihan vaan siksi kun ihmiset ovat niin erilaisia. Niin että ei se oikeesti ole pelkkää auvoa senioritaloissa asuminen. Toisekseen ihmettelen, että onks 66-vuotias seniori, varsinkaan tällainen menevän tuntuinen...
Lue kommentti

Pakolaiset sopeutuivat Nauvon pikkukylään, samoin kyläläiset heihin. Eläkeläiset ja muut vapaaehtoiset nostettiin kaikkien eurooppalaisten esikuvaksi.

Nauvolaisen tilan pihassa Azaldeen Kadhem, 33, ja parikymppiset veljekset Ahmed ja Fars Alawy pystyttävät aitaa. Tilan isäntä Kaj Nyreen, 80, on auttanut miehet alkuun ja rakentaa mukana. Lampaat pitää saada pysymään pihassa.

Työ sujuu yhteisymmärryksessä. Kajn puoliso Mona Hemmer, 79, kaitsee Azaldeenin 2,5-vuotiasta tytärtä. Lapsi kikattaa rantakalliolla.

– Tämä on kuin taivas, Ahmed toteaa leveästi hymyillen.

Miehillä on takanaan pitkä matka Irakin Bagdadista Nauvoon, linnuntietä 3410 kilometriä, kolme kertaa Suomen pituus.

Vuodessa ulkomaalaiset ovat kotiutuneet saaristoon. Kiitos siitä kuuluu Kajn ja Monan kaltaisille nauvolaisille: he ovat avanneet turvapaikanhakijoille kylänsä, kotinsa ja sydämensä. Pakolaisten sopeutuminen kylään on menestystarina.

Ahmed, Azaldeen ja Fars pitävät talkoista.
Ahmed, Azaldeen ja Fars pitävät talkoista.

Kaj opastaa Azaldeenia ja Farsia rakennushommissa.
Kaj opastaa Azaldeenia ja Farsia rakennushommissa.

Päivää, hei, mitä kuuluu?

Nauvon 1500 asukkaan kylä kuuluu Paraisten kaupunkiin. Muutaman sadan metrin mittaisen keskuskadun varrella sijaitsevat Seo ja Sale, antiikkiliike ja komea kirkko.

Kesällä turistit ja mökkeilijät tuovat elämää Turun saaristoon. Ravintolat ovat täynnä, ja vierasvenesatamassa kuhisee. Syksyllä Nauvo hiljenee.

Viime syyskuussa Punaisen Ristin Turunmaan piiri avasi kylään hätämajoitustilat. Pakolaisten tulo Suomeen oli suurimmillaan ja vielä uutta. Myös Nauvossa oli ennakkoluuloja.

– Osa vanhemmista pelkäsi teini-ikäisten tytärten turvallisuuden vuoksi. Eniten levottomuutta herätti ajatus kylän täyttymisestä nuorilla, toimettomilla miehillä, kertoo hätämajoituksen johtajana työskennellyt Sirkku Koskinen.

Pakolaisten saavuttua piti ensin koota majapaikkaan sängyt. Sen tulivat tekemään vapaaehtoiset. Suurin osa heistä oli eläkeläisiä, ja osalla oli taustaa sotalapsena tai evakkona.

– Heillä ei ollut yhteistä kieltä tulijoiden kanssa, mutta läsnäololla voi viestiä toisen olevan tervetullut, Sirkku Koskinen sanoo.

Nauvoon tuli perheitä Irakista ja Afganistanista. Tyhjillään olleen entisen hotellin 99 asukkaasta yli puolet oli lapsia.

Pikkukylässä turvapaikanhakijoista tuli heti osa arkea. Majoitustila sijaitsi keskustassa, ja pakolaisia näki kadulla.

"Yleinen asenne pakolaisia kohtaan muuttui nopeasti myönteiseksi. Saaristossa ihmiset ovat avoimia."

Elekieli on hyvä apuväline. Mona ja Ahmed juttelevat tilan eläimistä.
Elekieli on hyvä apuväline. Mona ja Ahmed juttelevat tilan eläimistä.

Pakolaislapset tervehtivät kyläläisiä vasta opituilla suomen kielen sanoilla ja lähtivät rohkeasti koiranulkoiluttajien matkaan.

Lasten suuri määrä lisäsi auttamishaluja. Ensimmäiset vapaaehtoiset houkuttelivat mukaan uusia, myönteiset kokemukset kuultiin puskaradiosta.

– Saaristossa ihmiset ovat avoimia ja lähestyvät helposti uusia ihmisiä. Yleinen asenne pakolaisia kohtaan muuttui nopeasti myönteiseksi ja loi pohjaa hyville kohtaamisille, Sirkku Koskinen sanoo.

Kun arki sujui, ennakkoluulot taittuivat. Sirkku Koskinen uskoo vapaaehtoistyön toimineen, koska kanssakäyminen oli mutkatonta. Siihen oli helppo tulla mukaan.

Naiset saunaan, miehet palloilemaan

Lammastilan Mona ja Kaj olivat mukana auttamassa alusta alkaen. Kulttuuriyhdistyksen aktiivijäsenet ovat toimeliaita eläkeläisiä.

Työelämässä Mona oli Akavan kansainvälisten asioiden sihteeri ja Kaj biodynaamisen viljelyn edelläkävijä Suomessa.

Molemmat tiedostivat jo nuorena, miten ahtaalle sota ajaa ihmiset. Heidät molemmat lähetettiin sota-aikana Ruotsiin tuttavaperheiden luo. Vanhemmat uskoivat heidän olevan siellä turvassa.

– Olin 7-vuotias koululainen. Se ei ollut traumaattista minulle, mutta myöhemmin olen miettinyt, miten kova päätös se oli vanhemmilleni. Yhä sota rikkoo perheitä, Mona miettii.

Ahmed Alawy on kotiutunut Nauvoon.
Ahmed Alawy on kotiutunut Nauvoon.

Pakolaisten saavuttua hänestä tuntui tärkeältä tutustua tulokkaisiin. Tuttaviensa kanssa hän alkoi järjestää epävirallista tutustumistilaisuutta hätämajoitustilan kokoushuoneeseen.

Tarjottavana oli kahvia ja pullaa. Seinät pullistelivat: pakolaisista jokainen ja nauvolaisista moni tuli paikalle. Tunnelma oli aluksi jäykkä, sillä kaikkia jännitti. Yhteinen kieli puuttui.

Moni kutsui turvapaikanhakijoita kotiinsa. Eräs rouva vei naiset säännöllisesti saunaan.

Lastentarhanopettaja keksi alkaa laulattaa lapsia, ja eräs irakilaisäiti vastasi laulattamalla irakilaislapsia. Keskustelukin saatiin käyntiin hakukone Googlen kääntäjän avulla.

– Tulimme jäykkinä sisään, mutta lopuksi jo halasimme. Siitä kaikki alkoi.

Nauvoon muodostui vilkas vapaaehtoisten rinki, jossa oli parhaimmillaan mukana 50 ihmistä. Lapsiperheet osallistuivat illalla ja eläkeläiset pitkin päivää.

Pakolaisille hankittiin talvivaatteita ja houkuteltiin harrastamaan: jalkapalloa, jumppaa, taidekerhoa ja kutomista. Nauvolaisten mielestä oli tärkeä saada pakolaiset harrastuksiin nauvolaisten kanssa eikä vain omissa porukoissa.

Kun tuttavuudet syvenivät, moni kutsui turvapaikanhakijoita kotiinsa. Eräs rouva vei naiset säännöllisesti saunaan. Naisten kesken vapauduttiin ja löylyjen jälkeen laulettiin.

Mona ja Kaj kutsuivat kotiinsa 28 ihmistä pääsiäisaterialle. Nyt aitatalkoissa käydään välillä syömässä Monan valmistamaa lasagnea.

Talkoissa syödään välillä Monan ja Kajn kotona.
Talkoissa syödään välillä Monan ja Kajn kotona.

Brittien kehuma vastaanotto

Arvostettu brittiläinen sanomalehti Guardian teki reportaasin pakolaisten vastaanotosta Nauvossa ja piti sitä esimerkillisenä koko Euroopassa. Myös Suomessa Nauvon vastaanottomalli sai paljon myönteistä huomiota.

Nauvolaiset ovat huomiosta hyvillään mutta yllättyneitä. Heidän mukaansa kotouttamista ei juuri suunniteltu.

– Pakolaiset otettiin osaksi arkea, ja kaikki tapahtui omalla painollaan. Monesti kohdattiin sattumalta kadulla, hymyiltiin ja vaihdettiin kuulumisia, Kaj pohtii.

"Avustustyössä kaikki ovat samanarvoisia. Pakolaiset eivät vain saaneet apua, vaan myös antoivat sitä."

Punaisen Ristin Sirkku Koskinen korostaa vapaaehtoistyön merkitystä pakolaisten sopeutumisessa. Palkatonta työtä tekivät nauvolaisten lisäksi myös turvapaikanhakijat. Heille etsittiin harjoittelupaikkoja kaupasta, pankista ja vanhustenkodista jo syksyllä. Seurakunta ja kaupunki kutsuivat heitä kunnossapitotalkoisiin.

– Auttaminen tuo hyvän mielen ja sitoo ihmiset yhteisöön. Pakolaiset saivat tekemisen kautta tärkeän tunteen osallisuudesta. He eivät vain saaneet apua vaan myös antoivat sitä. Avustustyössä kaikki ovat samanarvoisia, Sirkku Koskinen kertoo.

Eeva käy turvapaikanhakijoiden kanssa kaupassa. Samalla voi opastaa tuotteiden valinnassa.
Eeva käy turvapaikanhakijoiden kanssa kaupassa. Samalla voi opastaa tuotteiden valinnassa.

Myös Eevan tytär Miriam auttaa pakolaisten leivontapäivänä.
Myös Eevan tytär Miriam auttaa pakolaisten leivontapäivänä.

Vapaaehtoistyö lisäsi nauvolaisten yhteisöllisyyttä ja loi uudenlaista ylpeyttä kotikunnasta.

Punainen Risti järjesti kurssin, jonka aikana sai tietoa pakolaisuudesta ja kulttuurieroista sekä evästystä sota-alueilta tulevien kohtaamiseen. Muutoin auttajilla oli vapaat kädet. Ideat tulivat heiltä, ei Punaisen Ristin työntekijöiltä.

– Me työntekijät vastasimme hätämajoituksen arjen sujumisesta ja virkamiesyhteistyöstä. Vapaaehtoiset auttoivat majoitustilan ulkopuolella ja olivat enemmän ystäviä. Teimme työtä tiiminä, Sirkku Koskinen sanoo.

Lammasaitaa pystyttävä Ahmed löysi jo syksyllä harjoittelupaikan ravintolasta. Kielitaito ja tuttavaverkosto karttuivat, ja kesäksi ravintolasta järjestyi oikea työpaikka. Irakissa hän opiskeli insinööriksi, mutta uranvaihdos oli hänestä piristävä.

Odotus kestää noin vuoden

Seurakuntakodin keittiössä leivotaan joukolla joka tiistai. Kielet sorisevat, ihana tuoksu leijuu ilmassa.

Diakoni, neljän aikuisen lapsen äiti Eeva Granström on keittiön sydän. Pöllyävät jauhot ja jaloissa pyörivät lapset eivät saa häntä hermostumaan.

– Opimme täällä puolin ja toisin ja meillä on hauskaa, hän sanoo.

Ostokset tehdään yhdessä, diakoni neuvoo tuotteiden valinnassa. Herkut tarjoillaan kaikille avoimessa kahvitilaisuudessa.

Seurakuntakodissa Jennat, Noor ja Abeer seuraavat Eevan liikkeitä.
Seurakuntakodissa Jennat, Noor ja Abeer seuraavat Eevan liikkeitä.

Ibrahimin aika tulee välillä pitkäksi. Hän käy kuntosalilla ja opiskelee suomea. Tytär Jennat vartioi jauhopussia.
Ibrahimin aika tulee välillä pitkäksi. Hän käy kuntosalilla ja opiskelee suomea. Tytär Jennat vartioi jauhopussia.

Kolmekymppinen Abeer Aldleme kuorii appelsiinia. Hän tulee mielellään keittiölle, yhdessä on mukava puuhata. Hätämajoitustiloissa ei voi laittaa ruokaa.

Abeerin aviomies Ibrahim vatkaa kuohkeaa vaahtoa kananmunista. Irakissa hän ajoi linja-autoa ja teki työtä rakennuksilla. Työtä, mitä tahansa, hän toivoo nytkin.

Vaikeuksista huolimatta turvapaikanhakijoissa näkyy ilo. Kanssakäymisessa on lämpöä, joka monien suomalaisten väliltä puuttuu.

Perhe on muiden Nauvon turvapaikanhakijoiden tavoin odottanut kutsua Maahanmuuttoviraston haastatteluun kahdeksan kuukautta. Sen jälkeen saa vielä odottaa päätöstä turvapaikasta.

Tulevaa on vaikea suunnitella, mutta perhe toivoo tulevaisuuden odottavan kotoisaksi käyneessä Nauvossa. Tyttäret, 7- ja 8-vuotiaat Jennat ja Noor ovat saaneet ystäviä ja pyöräilevät pitkin kylää.

Myös Ibrahimin veli, 17-vuotias Anmar asuu perheen kanssa, sillä irakilaiset suvut pitävät tiiviisti yhtä. Kova huoli yhä Irakissa olevista sukulaisista varjostaa pakolaisten uutta elämää.

Vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta turvapaikanhakijoissa näkyy iloa. Sitä diakoni Eeva kertoo ihailevansa. Kanssakäymisessä on lämpöä, joka monien suomalaisten väliltä puuttuu.

– Pakolaiset ovat kiinnostuneita kulttuuristamme. He ovat muslimeja mutta tulevat tutustumaan jopa jumalanpalvelukseen, Eeva sanoo.

Hän arvelee molemminpuolisen kunnioituksen olevan sujuvan yhteiselon salaisuus.

Seurakuntatalolla tarjoillaan kansainvälisiä herkkuja, kuten irakilaisia mantelipikkuleipiä.
Seurakuntatalolla tarjoillaan kansainvälisiä herkkuja, kuten irakilaisia mantelipikkuleipiä.

Abeer ja Ibrahim Aldleme lapsineen ovat kotiutuneet pikkukylään.
Abeer ja Ibrahim Aldleme lapsineen ovat kotiutuneet pikkukylään.

Turvallisen elämän eväät

Kahvila avautuu. Pöytään katetaan suomalaisittain mokkapaloja, irakilaisittain mantelikeksejä ja appelsiinikakkua.

Raili Svahnström kiittelee eksoottista makua. Eläkeyhdistyksen puheenjohtajalle pakolaisten tukeminen oli itsestään selvää.

–Perheeni joutui evakkoon, kun olin lapsi. Kun on itse joutunut jättämään kotiseudun, samassa tilanteessa olevia ymmärtää, Raili sanoo.

Hän on ollut mukana vapaaehtoisena alusta alkaen, kokoamassa sänkyjä. Viereisessä pöydässä vitsaillaan arabiaksi. Railiakin hymyilyttää. Karjalainen mielenlaatu on yhtä lailla iloon taipuva.

– Vanhempani suhtautuivat myönteisesti elämään. He olivat toiveikkaita, vaikka tietty kaipaus heihin jäi. Todellinen koti oli aina rajan takana. En tiedä, miten synkkämielinen olisi selviytynyt.

Nauvolaiset toivovat pakolaisista pysyviä asukkaita. Kun hätämajoitus suljettiin, vapaaehtoiset hankkivat perheille asuntoja.

Raili kertoo, että työ turvapaikanhakijoiden kanssa on antanut hänelle paljon. Toinen kulttuuri on tullut tutuksi, ja iltamien eksoottiset esiintymiset ovat jääneet mieleen.

Moni Nauvossa toivoo pakolaisista pysyviä asukkaita. Kun hätämajoitus keväällä suljettiin, vapaaehtoiset hankkivat viidelle perheelle asunnon.

Lammastilan Mona tietää monen olevan vain läpikulkumatkalla. Tärkein on silti tehty: sotaa pakeneville ihmisille on annettu turvapaikka toipumiseen. Lämmin vastaanotto kantaa pitkään.

Suurin onni on ollut seurata lapsia. Mona muistaa tytön, joka tullessaan takertui peloissaan vanhempiinsa. Nyt tyttö käy puistossa muiden lasten kanssa ja luottaa ihmisiin.

Tyttöä katsoessaan Mona tietää olleensa osallisena jossakin merkityksellisessä.

Mona Hemmer on iloinnut nähdessään lasten turvallisuudentunteen palaavan. Nauvon turvapaikanhakijat ovat pääasiassa lapsiperheitä.
Mona Hemmer on iloinnut nähdessään lasten turvallisuudentunteen palaavan. Nauvon turvapaikanhakijat ovat pääasiassa lapsiperheitä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 15/2016.

Vierailija

Nauvolaiset avasivat ovensa pakolaisille: "Suurin onni on seurata lapsia"

Sanna Joki kirjoitti: Kiitos kauniista kirjoituksesta ! He tulevat meille opettamaan iloa mikä suomalaisesta kulttuurista monilta puuttuu. Ilo mikä tulee ilman keinotekoisia konsteja. Näin juuri. Meillä on Unelma! Se lähestyy hiipien, kuten juuri tällä viikollakin. Kyllä he opettavat iloitsemaan eräistäkin kyseenalaisista asioista. Mutta Unelmaa ei voi vastustaa! Ei voi suojella omaa Suomen kansaa Unelman toteutumiselta! Se tuo todellakin suuren suurta iloa! Pidetään vain silmät kiinni niin...
Lue kommentti

Mervi ja Christian Wennerstrandin koti on Helsingin Hietalahden satamassa. Pariskunta asuu laivassa ympäri vuoden ja unelmoi talvesta auringossa.

Komentosillalla seisoo rivi tomaatintaimia. Ruukut ovat lahja lapsenlapselta, joten ne ovat päässeet arvopaikalle. Kaikki muu ohjaamossa kertoo merikelpoisuudesta, alkuperäisine ruoreineen ja ajanmukaisine tietokoneineen.

Ennen kaikkea m/s Ettrick on kuitenkin koti. Mervi, 54, ja Christian Wennerstrand, 64, ovat asuneet siinä 13 vuotta eivätkä muuta asumismuotoa enää kaavaile, vaikka talvella tarvitsee villasukkia ja kovalla myräkällä olo voi olla kuin pesukoneessa. Muuten laiva toimii kuin mikä tahansa omakotitalo. Vihreä kansi luo jopa vaikutelman nurmikosta.

Vähän pienempää laivaa Mervi ja Christian ovat kyllä harkinneet nyt, kun kaikki lapset ovat lentäneet pitkin maailmaa. Pienemmällä aluksella olisi ketterämpää ja edullisempaa kiinnittyä ulkomaiden satamiin – ja jäädä lämpimään koko talveksi. Se on parin yhteinen unelma.

Ilman yhteistä arvomaailmaa ei tähänkään laivaan olisi päädytty, vaikka Christian on tehnyt pitkän uran merikapteenina. Laivaan muuttaminen oli alun perin Mervin idea.

– Hyvä akustiikka, hyvä sisäilma, kukat viihtyvät, Mervi luettelee kotinsa hyviä puolia.
– Hyvä akustiikka, hyvä sisäilma, kukat viihtyvät, Mervi luettelee kotinsa hyviä puolia.

Komentosillan ruori on nähnyt monta merta ja myrskyä.
Komentosillan ruori on nähnyt monta merta ja myrskyä.

Wennerstrandit ovat olleet naimisissa 18 vuotta. Molemmilla on aiemmista liitoistaan kaksi lasta. Ensimmäiset viisi vuotta uusperhe asui Sipoossa, Christianin rakentamassa hirsitalossa.

– Tuolloin veneilimme kaikki kesät, ja talo seisoi tyhjillään. Nyt meillä on samassa paketissa kaikki ja aina kaikki mukana!

Pakettiin kuuluu myös pari moottoripyörää ja purjeella varustettu trimaraani, pienempi vene, jolla on mukava retkeillä lähivesillä. Kodin tiloihin lasketaan lisäksi Helsingin Punavuoresta ostettu autotalli, jossa säilytetään auton ja pyörien lisäksi kaikkea niin sanotusti ylimääräistä.

Naimisissa meren kanssa

Työuransa viimeiset 33 vuotta Christian työskenteli jäänmurtajilla. Keikka Perämerelle kesti helposti viisi kuukautta, rytmillä 20 päivää töitä, kymmenen vapaata. Nyt vapaata on reilusti enemmän. Christian jäi viime syksynä eläkkeelle, mutta työt jatkuvat viereisen Hietalahden telakan koeajopäällikkönä. Tuorein testattava alus näkyy nytkin laivakodin ikkunoista.

– Tuo Polaris on ensimmäinen maakaasulla kulkeva jäänmurtaja, maailman nykyaikaisin, Christian kehaisee.

Jos laiva ei mahdu satamaan, lasketaan ankkuri ja rantaudutaan moottoriveneellä.
Jos laiva ei mahdu satamaan, lasketaan ankkuri ja rantaudutaan moottoriveneellä.

Mervi johtaa Asuntolaivurien yhdistystä. Sen päämäärä on saada kelluville kodeille suunniteltu alue myös Helsinkiin.
Mervi johtaa Asuntolaivurien yhdistystä. Sen päämäärä on saada kelluville kodeille suunniteltu alue myös Helsinkiin.

Kodin paarpuurin puoleisista ikkunoista pilkottaa jugendtalojen ylväs rivi, ja siinä välissä on lähin naapuri, ravintola Merimakasiini, jonka pitäjän kanssa ollaan niin hyviä kavereita, että kumpikin katsoo toisen omaisuuden perään. Minkäänlaista ilkivaltaa laivakoti ei ole toistaiseksi kohdannut. Jokunen turisti kylläkin on kuvitellut löytävänsä sieltä kahvilan.

Järkevää sisustamista

Kasvatustieteiden maisteriksi kouluttautunut Mervi on vielä napakasti työelämässä, vaikka uravalmentajan työt eivät ole enää niin aikaan ja paikkaan sidottuja. Kirjallisiin töihin paras rauha löytyy laivakodin toimistosta, jossa jokainen kirja ja mappi on aseteltu niin, etteivät ne lentele kovassakaan myrskyssä. Sama koskee kodin kaikkea esineistöä. Laivassamietitään ensin turvallisuutta ja käytännöllisyyttä, vasta sitten kauneutta.

Vaatteiden suhteen Mervillä on tosin ollut sen verran tarpeita, että Christian yhdisti epäröimättä pari pikkuhyttiä saadakseen vaimolleen kyllin ison vaatehuoneen. Käsistään kätevä mies on tehnyt laivalla kaikki muutkin muutostyöt.

Suurinta makuuhyttiä somistavat venetsialaiset naamiot.
Suurinta makuuhyttiä somistavat venetsialaiset naamiot.

Ulko-ovia on kaikkiaan kuusi. Talveksi ne vahvistetaan uretaanilevyillä.
Ulko-ovia on kaikkiaan kuusi. Talveksi ne vahvistetaan uretaanilevyillä.

Kapyysin eli keittiön Christian modernisoi kuutisen vuotta sitten. Siinä riittikin puuhaa, koska kaikki pinnat ovat vähän kaltevia. Erityisen ylpeä Christian on "sähkötuolista", norjalaisesta ekovessasta, joka muuttaa jätökset tuhkaksi. Viikossa kertyy kupillinen.

– Tiesin jo lapsena, että minusta tulee merimies tai rakennusmestari. Tässä asumismuodossa pääsen toteuttamaan kumpaakin puolta.

Tänä vuonna ei sentään ole edessä viime kesän kaltaista urakkaa, 60 metriä pitkän reelingin eli laivan kaideosan maalausta.

– Käytimme kupruilleen maalin poistamiseen kaikkea mahdollista rälläkästä lähtien, Mervi muistelee. Hän hallitsee kotinsa erityistarpeet, myös konehuoneessa tarvittavat kikat.

Salongin keskellä komeilee Christianin perintökirstu vuodelta 1857. Sohvat on teetetty mittojen mukaan.
Salongin keskellä komeilee Christianin perintökirstu vuodelta 1857. Sohvat on teetetty mittojen mukaan.

Vedenkestävä liitto

Vaimo on pätevä työpari silloinkin, kun joku tilaa Christianin kuljettamaan veneensä milloin minnekin päin Eurooppaa. Myös Ettrick tuotiin aikanaan yhteisvoimin Gibraltarilta Helsinkiin. Matka kesti kolme viikkoa ja kulki viiden sataman kautta. Välillä taisteltiin myrskyä vastaan, välillä ihailtiin delfiiniparven esityksiä.

Itämerta pidemmillä huviretkillä Ettrick ei ole sen koommin käynyt, mutta Mervi ja Christian katkaisevat kaamoksen aina jossakin etelässä.

-– Viime talvena asuimme pari kuukautta Kanarialla ja kävelimme 600 kilometriä.

Muutama vuosi sitten Wennerstrandit kiipesivät Kilimanjarolle, ihastelivat Tansanian savannien aukeaa rauhaa, mutta tunsivat olonsa kotoisaksi vasta Sansibarilla. Siellä näki taas meren.

Christian innostui moottoripyöristä istuttuaan aikansa Mervin kyydissä.
Christian innostui moottoripyöristä istuttuaan aikansa Mervin kyydissä.
Hietalahden kauppahalli ja muut Helsingin keskustan palvelut ovat kivenheiton päässä.
Hietalahden kauppahalli ja muut Helsingin keskustan palvelut ovat kivenheiton päässä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2016.

  • Valmistunut 1971. Palvellut Englannin kuninkaallisen laivaston tukialuksena sekä tilauskuljetuksissa Marokon ja Espanjan vesillä.
  • Mervi ja Christian Wennerstrandin koti vuodesta 2003. Nykyinen kotisatama Helsingin Hietalahti.
  • Mitat 24 m x 6,5 m. Syväys 2,4 m. Moottori 330 hv.
  • Asuinpinta-ala 85 neliötä. Yläkerrassa keittiö, olohuone, toimistotila ja kylpyhuone. Alakerrassa kolme makuuhyttiä, kaksi suihkua, vaatehuone ja apukeittiö. Kannella 35 neliön katettu terassi.
  • Liesi ja uuni toimivat kaasulla, muut kodinkoneet sähköllä. Lämmitys öljypattereilla, 20 kpl. Merellä ollessa sähköä tuottaa oma generaattori.
  • Käyttövesitankki 3 000 litraa. Tuhkaava ekovessa.
  • Laituripaikka maksaa noin 300 e/kk. Lämmitys- ja sähkökulut samaa luokkaa kuin omakotitalossa.
  • Erityistä: laiva pitää telakoida viiden vuoden välein pohjan tarkistusta ja huoltoa varten. Se maksaa useampia tuhansia euroja. Jäiden puristuksen rautarunko kestää vaivatta.
  • Lisää tietoa: asuntolaivurit.com

Kännykälläkin räpsäisty kuva voi olla hyvä.

Räps! Kuvaaminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, sillä liki jokaisessa kännykässä on nykyään kamera. Monet niistä ovat parempia kuin takavuosien digikamerat. Sosiaalinen media taas mahdollistaa kuvien helpon jakamisen vaikka koko maailman katsottavaksi. Pelkästään kuvapalvelu-Instagramissa arvioidaan olevan miljardeja käyttäjien sinne tallentamia kuvia.

Millainen on hyvä kuva?

Kuvien räpsiminen on helppoa. Niin helppoa, että huonojen kuvien julkinen esittäminen esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa on turhaa.

Ihmisen ja ympäristön kohtaamisesta syntyy tarina, vaikkei kuva teknisesti kovin kummoinen olisikaan.
Ihmisen ja ympäristön kohtaamisesta syntyy tarina, vaikkei kuva teknisesti kovin kummoinen olisikaan.

Millainen sitten on hyvä kuva? Kuvaa arvioitaessa voidaan erottaa tekninen ja taiteellinen puoli. Teknisesti onnistunut kuva on esimerkiksi tarkka ja hyvin valaistu. Taiteellisesti hyvässä otoksessa taas on sellaista mielenkiintoa, että sitä jää katsomaan pitempäänkin.

Yksinkertaisena määritelmänä voisikin pitää sitä, että hyvää kuvaa on kiva katsoa. Pitkä linjan valokuvaaja Dave Romm taas on todennut, että hyvä kuva asettaa ihmisen tai esineen ympäristöönsä ja kertoo tarinan. Rimaa on silti turhaa nostaa liian ylös. Kännykkäräpsäisyjen ei tarvitse olla valokuvina loistavia.

Seuraaville vinkeillä omista kuvista voi tehdä parempia:

1. Liiku

Varmista, että kuvassa näkyy juuri se, minkä haluat siinä näkyvän. Kävele, kyykisty tai nouse seisomaan, jotta kuvakulma on paras mahdollinen. Täydelliseksi kuvakulmaa ei välttämättä saa, mutta yleensä vaivannäkö palkitaan.

2. Kuuntele

Korvat ovat kuvaajan toiseksi tärkein työkalu. Kun kuulet, että kohta tapahtuu jotain erityistä, osaat valmistautua ottamaan kuvan juuri oikealla hetkellä. Silloin saat tallennettua naurun, ällistyksen tai ihastuksen ilmeet.

N, y, t, nyt!
N, y, t, nyt!

3. Ole kärsivällinen 

Joskus oikeaa hetkeä pitää odottaa pitkään tai ottaa monta kuvaa ennen kuin saat tallennettua juuri oikean ilmeen tai tapahtuman. Turhien kuvien räpsimistä ei kannata arkailla, mutta vain parhaat kannattaa julkaista.

4. Keskity kasvoihin

Ihmiset ovat sosiaalisia otuksia, sen takia haluamme nähdä kasvot kuvia katsoessamme. Ne tuovat kuvaan mielenkiintoa, vaikka pelkkänä sivuprofiilina.

Joskus pelkät kasvot riittävät tekemään kuvasta kiinnostavan.
Joskus pelkät kasvot riittävät tekemään kuvasta kiinnostavan.

5. Etsi vuorovaikutusta

Kun kuvassa olevat ihmiset katsovat toisiaan tai jotain kuvassa – tai sen ulkopuolella – olevaa kohdetta, syntyy kuvaan jännitettä ja tarinallisuutta.

Kuvassa olevien henkilöiden katsekontakti tuo kuvaan jännitettä.
Kuvassa olevien henkilöiden katsekontakti tuo kuvaan jännitettä.

6. Jätä zoomi rauhaan

Puhelimen zoom-toimintoa ei kannata käyttää. Mene sen sijaan lähemmäs kohdetta. Jos se ei ole mahdollista, zoomaamista parempi vaihtoehto on rajata kuvaa jälkeenpäin.

7. Rajaa 

Joskus kuvan kiinnostavin asia hukkuu liian väljään rajaukseen. Silloin oleellisen saa parhaiten esiin rajaamalla kuvaa varovasti. Näet eron, kun liikutat alla olevaa kuvaa:


...ja rajattu versio.
Alkuperäinen kuva...
 


8. Onnistu omakuvissa

Selfiet eli omakuvat eli meitsiet ovat someajan ilmiö. Selfiestäkin saat paremman, kun ennen kuvan ottamista katsot, että tausta on nätti ja naama aseteltu kuvaan hyvin. 

Jättijulisteesta tuli hauska tausta selfieen.
Jättijulisteesta tuli hauska tausta selfieen.

9. Piristä peileillä

Kuvauspaikasta löytyviä peilejä tai muita heijastavia pintoja hyödyntämällä saat kuvaan yllättävyyttä ja moniulotteisuutta.

10. Muokkaa

Kameran kuvat ovat oikeasti tiedostoja ja niitä voi muokata. Facebookissa ja Instagramissa on erilaisia valmiita "suodattimia", joilla voit muuttaa esimerkiksi kuvan väriasetuksia. Suodattimien huono puoli on, että kaikki kuvat näyttävät niiden jäljiltä samanlaisilta.

Instagramissa ja useimpien puhelimien omissa kamerasovelluksissa voit muokata kuvia myös hienovaraisemmin säätämällä värjeä, valoisuutta ja kontrasteja. Lopputulos on todennäköisesti aidompi kuin valmista suodatinta käyttäessä. 

Vasemmassa kuvassa on käytetty Instagramin valmista Suodatinta. Oikeassa kuvan valoisuutta ja kontrastia on säädetty itse.
Vasemmassa kuvassa on käytetty Instagramin valmista Suodatinta. Oikeassa kuvan valoisuutta ja kontrastia on säädetty itse.

+1 Käytä kuvapareja

Facebookiin ja Instagramiin voi ladata kerralla useita kuvia. Jos ensimmäinen kuva kertoo, millaisessa paikassa ja tilanteessa ollaan, voivat muut kuvat olla esimerkiksi tiukemmin rajattuja henkilö- tai yksityiskohtakuvia.

Lähde: Valokuuvaja Baron Dave Rommin luento Worldcon 75 -tapahtumassa.