Finnjet-postimerkkien kunniaksi Posti pyysi ET:n lukijoita lähettämään omia tarinoitaan Finnjetistä. Saimme valtavan määrän hienoja muistoja! Kiitos myös kaikille tarinoita äänestäneille, nyt onkin aika julkistaa voittajat.

Tallinnan risteilyn tarinallaan voitti Niina Sinisalo Helsingistä

 

Niinan tarina: Ensimmäinen matkani Finnjetillä Finnjetillä helmikuussa 1978 laivan ollessa uusi. Olin tuolloin 10-vuotias ja matkustin yhdessä äitini, hänen työkaverin ja tyttären kanssa, olimme naisten kesken hiihtolomaristeilyllä. En muista sen koommin tehneeni matkaa, jolla olisi tapahtunut yhtä paljon kommelluksia. Jo matkalle lähtö oli siinä ja siinä, nimittäin juna Helsinkiin oli syystä tai toisesta pahasti myöhässä. Juoksinkin aseman lähellä olevalle sedälleni ja sain tavoitettua isäni töistä, hän onneksi ehti viemään meidät matkalaiset Tampereen asemalle, josta oli kulkuyhteyksiä enemmän. Taksin saanti Helsingin rautatieasemalta oli jännittävää, onneksi äiti karjalaiset puheenlahjat omaavana sai puhuttua meidät jonossa eteenpäin ja kiireen vilkkaa pääsimme satamaan. Laivalle päästyämme äitini huomasi siinä hötäkässä hukanneen passinsa. Sitä sitten kuulutettiin kaikilla kielillä laivan keskusradiosta. Onneksi saksalainen herra oli löytänyt sen sisäänmenorampilta ja palauttii sen välittömästi laivan respaan. Näin matkamme pääsi jatkumaan. Kaverini ja minä ihmettelimme alkumatkasta jääkenttää laivan ikkunasta ja sitä kuinka kaikkialta sai inhottavia sähköiskuja! Meillä oli 4 hengen ikkunallinen hytti, joka sijaitsi heti yläaulasta vasemmalla puolella. Hytti oli mielestäni aivan uskomattoman hieno ja moderni. Siihen mennessä olin vain päässyt tutustumaan ruotsinlaivojen hytteihin. Matka Saksaan sujui nopeasti ja mielekkäästi.

Oheisena kuva jostain yläbaarista otettuna meistä matkalaisista. Muistan, että ruokapöydät notkuivat herkkuja ja välillä oli kaverin kanssa pakko rampata rappusia ylös alas jotta mahtuisi enemmän ruokaa. Sellainenkin kommellus meille kävi, että mennessämme tanssiravintolaan ihmettelimme miksi paikan upeimmalla paikalla ollut pöytä oli tyhjä, joten kiireen vilkkaa siirryimme siihen istumaan. Kohta syy selvisikin, se oli kapteenin pöytä. Muistan äitiemme olleen noloina, ystävällinen tarjoilija kuitenkin tarjoili äitiemme Tom Collinsit ja meidän kokikset tähän pöytään todeten, että ei kapteenilla ole nyt aikaa tänne tulla. Paluumatkalla muistan äitiemme tutustuneen merimieheen, joka oli matkalla kotiin ja hänen kanssaan kävin soittamassa laivan radistin luota puhelun kotiin isälle ja kotimummolle, että hienosti on matka mennyt ja "minä soitan laivasta!". Kuulimme matkan aikana myöskin "legendan" neitsytmatkasta, kuinka laiva oli yllättäen kallistunut keskellä merta. Syyksi kerrottiin itänaapurimme sukellusveneen kilpa-ajo Finnjetin kanssa. Tämä rintarinnan päällekäin kilpa-ajo oli jättänyt eräänlaisen tyhjiön veteen, johon laiva kellahti. Hurja juttu, joka painoi niin mieltäni, etten uskaltanutkaan nukkua yläpetillä vaan äitini joutui kiipeämään sinne. Seuraavan kerran palasin Finnjetille toukokuulla 2003 kun pahan jäätalven vuoksi Tallinnan pikalautat eivät liikennöineet ja olin menossa oman perheeni ja kummilapsen perheen kanssa viettämään äitienpäivää Tallinnaan. Mikään ei näyttänyt tutulta ja jotenkin koko laiva oli huomattavasti pienempi mitä muistin. Menneen ajan luksus oli tipotiessään ja tilalle tullut Itämeren vanha työjuhta, joka luottettavasti seilasi jääsohjon läpi.

Finnjet-postimerkkipakettien voittajat ovat:

Liisa Savela Äänekoskelta
Maria Leisti Espoosta
Henrik Husar Nousiaisista
Mauri Inkinen Imatralta
Hanna Penttala Porista
Liisa Tuominen Jyväskylästä
Sirpa Venäläinen Kotkasta
Sonja Kivi Hämeenlinnasta
Sonja Venäläinen Toivalasta
Ritva Juvani Oulunsalosta
Milka Romppanen Turusta
Anneli Sikiö Parikkalasta
Janne Lehtonen Turusta
Aila Laurikainen Kuvansista
Jukka Heinonen Keravalta
Merja Helisten Oulusta
Petri Pesonen Helsingistä
Jenna Koivisto Panttilasta
Tiina Ritamäki Kurikasta
Laura Kähkönen Kuhmosta 

 

 

 

 

 

 

Lyypekin risteilyn voitti Mikko Liukkonen Helsingistä.

Onnea kaikille voittajille!

Tässä vielä 9 parasta tarinaa luettavaksenne

Tarina 1

Viisikymppiset
Tammikuussa 1997 täytin 50 vuotta. Kunnallinen työnantajani antoi työsopimusehtojen mukaisesti syntymäpäiväni vapaapäiväksi. Asuimme tuolloin Ylä-Kainuussa ja aikuiset lapsemme olivat Helsingissä ja Tampereella ja muut sukulaiset ja tuttavat Oulussa ja ympäri Suomea. En halunnut pitää juhlia. Mieheni oli kuitenkin päättänyt toisin. Hän järjesti minulle elämäni syntymäpäivän ja tuohon syntymäpäivään liittyy myös Finnjet.

Mieheni sanoi minulle, että lähdemme syntymäpäiväni aattoiltana yöjunalla Kontiomäeltä Helsinkiin ja lapset ovat meitä siellä vastassa ja aamiaiselle menemme Hotelli Hesperiaan. Aamiaisen jälkeen seuraa yllätys. Tällaisin ennakkotiedoin lähdimme pääkaupunkiin. Luulin, että Helsingissä tapaan sellaisia nuoruuteni ystäviä, joita en ole vuosiin nähnyt. Toisin kuitenkin kävi.

Minut vietiin Finnjetin satamaan ja lähtöaulaan. Lähtöaulaan tuli hyttipalvelija, joka sanoi, että matkatavarat on viety hyttiin ja nyt viedään teidätkin ilman jonotusta jonon ohi. Olin yllättynyt jo siitä, että vietiin laivaan, ei ystäviä tapaamaan, matkatavarat kuljetettiin valmiiksi hyttiin ja minut haettiin ennen muita matkustajia. Yllätykset eivät vielä tähän loppuneet.

Hytti oli Commodoreluokassa 9. kannella. Pöydällä oli mieheni tilaamat ruusut kauniin kirjeen kera, mieheni tilaama Krug-sampanja ja laivayhtiön sampanja. Vastassa oli kaksi hyttiemäntää. Kirjettä lukiessani purskahdin liikutuksesta itkuun. Hyttiemännät rupesivat myös itkemään, koska heidänkin mielestään tilanne oli tunnelmallinen ja yllättävä.

Mieheni oli etukäteen järjestänyt kaiken kirjeillä ja puhelinsoitoilla. Tuohon aikaan ei ollut sähköposteja! Finnjetin palvelu toimi eli kaikki pyydetty oli toteutettu.

Syntymäpäivänvietto alkoi ja lähdimme merelle. Commodoreluokan oleskelutiloissa oli hintaan kuuluvaa tarjoilua, ikkunasta näkymä merelle ja jopa sauna. Mutta voi kauhistus. Tuona tammikuun päivänä ennustettiin myrskyä Suomenlahdelle ja myrsky siitä tuli! Laiva ja sen 9. kansi keinui ylhäältä alas ja sivulta toiselle. Tuulen nopeus nousi myrskylukemiin. Miehni oli myös tilannut ravintolasta syntymäpäiväillallisen etanoineen, hienoine lämpimine ruokineen ja liekitetyine jälkiruokineen, viineineen ym. Mutta miten kävikään.

Ei minusta ollut tuota illallista syömään. Tulin kamalan merisairaaksi. Oksensin ja makasin sängyllä. Hyttiemännät toivat puhtaita pyyhkeitä ja yrittivät hoivata minua parhaansa mukaan. Hyttiemäntien lisäksi oli yksi henkilö, joka ei kärsinyt yhtään laivan keinunnasta, mieheni. Hän entisenä merimiehenä käveli reippaasti "revben" ympäri laivaa, kävi perumassa tuolta illalta juhlaillallisemme ja otti aina välillä pienen viskin virkistyksekseen. Ja nautti laivan keinunnasta!

Myrsky onneksi laantui yön aikana ja aamulla olin jo täysin terve ja nälkäinen nauttimaan Commodoreluokan samppanja-aamiaisesta ja illalla myös juhlaillallisestamme. Ja tanssimaan erittäin hyvän orkesterin tahdissa kansainvälisen tanssimusiikin rytmeissä.

Commodoreluokan oleskelutiloissa odotti yllätys. Laivan keittiö oli tehnyt minulle hienon syntymäpäiväkakun kynttilöineen. Palvelu oli muutenkin erinomaista. Loppumatka Saksaan ja paluumatka Suomeen olivat tyyntä ja aurinkoista talvista Itämerta. Lyypekissäkin ehdimme käydä marsipaaniherkkuja ja Steinhegeria nauttimassa. Merisairaudesta huolimatta, tai jopa ehkä sen vuoksi, Finnjetistä on vain mukavia muistoja. Kiitos.

 

Tarina 2

Oli kevät 1992 ja pääsiäinen tulossa. Lapset olivat alle kouluikäisiä , joten oli mahdollista lähteä kiertämään tuohon aikaan keskieurooppaa. Autoliitolta oli tullut tarjous, että Finnjetillä auto Saksaan ilmaiseksi toiseen suuntaan.

Lauantaina 11.4.1992 aamulla ajoimme matkailuautomme Finnjetin sisään. Laivalla ei ollut tungosta. Meidän perhe vietti päinsä aikaa saunaosastolla. Viisi ja kuusi vuotiaat lapsemme nauttivat altaassa pulikoimisesta. Iltaa istuimme Paradise salissa.Tummaihoinen nainen soitti kauniisti pianolla. Parketti oli tyhjä. Pieni tyttäremme oli laittanut hörhelymekon päälle. Tanssi yksistään pianomusiikin tahdissa. Hän oli viskannut kenkänsä pois. Yhtäkkiä tanssi pysähtyi kuin seinään ja kauhea parkuminen. Viisi senttiä pitkä tikku oli irronnut parketista jalkapohjaan. Jalkaan ei saanut kukaan koskea. Onneksi päästiin laivalääkärin vastaanotolle, joka operoi tikun pois. Sunnuntai päiväruokailu tapahtui Helsinki-salissa. Pöydät notkuivat saksalaistyyppisiä herkkuja. Meillä aikuisilla oli vatsat pinkeessä. Päiväkirjani kertoo, että poikamme Jussi söi perunan voilla ja hapankorpun sekä jälkiruoaksi piparkakun. Karoliina söi kinkunsiivuja ja näkkileivän. Se niistä herkuista! Maanantaiaamulla saavuimme Travemyndeen. Olimme varautuneet kolmen viikon matkaan. Ensimmäisenä yönä Saksan rajalla hollantilaisella leirintäalueella heräsimme valtavaan määrään hälytysajoneuvojen ääniin. Lähellä, 10 kilometrin päässä Roermondissa oli maanjärjestys sitten 200 vuoteen, voimakkuus 5,6 richteriä. Muutama saksalainen oli kuollut sydänkohtaukseen ja 40 loukkaantunut ja aineellista vahinkoa oli sitten enemmän. Kaksi viikkoa oli kulunut. Oli koettu Hollannin värikkäät kukkapellot, padot ja edamit. Belgian huvipuistot, Ranskan Asterix-maa. Joku yö pelätty ranskalaiella maaseudulla jonkun naavetan takana ns. leirialueella. Pääsiäisaamuna avattiin EuroDisney. Tuo kolkka Pariisista oli tukossa. Aamulla jonotimme sisäänpääsyä ainakin miljoonan italialaisen kanssa. Tuon ihanan kauhean päivän jälkeen piti päästä pois Ransakasta jollekin saksalaiselle rauhallisemmalle paikalle. Auton nokka kohti Mooselia. Muutaman päivän päästä matka jatkui kohti Hampuria. Vielä olisi jaksettava viikko. Bayerin aspiriini mainokset syöksivät silmille. Kunnes tapahtui jotain... Edellemme ajoi suomalainen matkailuauto. Siitä syntyi ajatus: ”Finnjet lähtee tänään”! Oli torstai 23.4. Jostain olisi löydettävä puhelinkoppi. Soitto Travemynden terminaaliin. Niin saimme vaihdetuksi liput tuohon päivään. Ongelma oli se, että aikaa oli vain neljä tuntia Finnjetin lähtöön ja matkaa yli 250 km. Eikä autolla saaanut ajaa kuin sataa. Nasta lautaan, auto kulki sataakolmeakymppiä. Kunnes lähellä Lyypekkiä punainen pensavalo syttyi merkiksi tankin tyhjentymisestä. Huoltamolta soitin taas Finnjetille. Lupasivat odottaa. Oli ilta. Mikä ihanuus päästä laivaan, joka oli kuin koti. Saunaan ja nukkumaan. Perjantai oli kaunis aurinkoinen päivä laivalla. Lapsetki usklsivat maistaa madinoituja valkosipulia ja fliteerattuja mustekaloja. Jotain oltiin opittu tällä reissulla!

Oli kevät 1992 ja pääsiäinen tulossa. Lapset olivat alle kouluikäisiä , joten oli mahdollista lähteä kiertämään tuohon aikaan keskieurooppaa. Autoliitolta oli tullut tarjous, että Finnjetillä auto Saksaan ilmaiseksi toiseen suuntaan.

 

Tarina 3

FINNJET-matka oli 80- ja 90- ja vielä 2000-luvullakin jokakesäinen kohokohta, kun kesäloma ja prätkäreissu Euroopan syövereihin alkoi Helsingistä. Jetti oli siihen aikaan "something else", sillä oli mahtavaa kulkea Saksaan koska vastaavaa alusta ei ollut tarjolla muilla. Ensin syötiin koreasti buffettista vadillinen katkarapuja jotka olivat siihen aikaan harvinaista herkkua, tietysti oluen kera, ja sitten lämpimästä pöydästä liharuoat vielä päälle, tietysti punaviinin kera. Jälkiruoaksi kelpasi aina sitten pala kakkua ja kahvin kanssa iso plörö hyvää likööriä tai konjakkia, yleensä Amarettoa. NAM! Illat ja meriyöt sujuivat aina poikkeuksetta Jetin ylellisessä diskossa mielikuvituksellisia drinkkejä nauttien, diskohan sijaitsi ainakin loppuvuosina laivan katolla josta oli upeat merimaisemat valoisan aikaan. Parhaiten jäi mieleen Jetilta aina henkilökunnan upean kohtelias ja henkilökohtainen palvelu. Monista tarjoilijoista tuli jopa tuttujakin vuosien aikana ja aina nähdessä vaihdettiin viimeaikojen kuulumiset. Jetti oli laiva jolla oli monta lempinimeä mutta se paras ja läheisin, joka sai laivan tuntumaan lähes kuin parhaalta kaverilta oli lyhyesti ja ytimekkäästi vain: "JETTI". Jetillä mentiin ja Jetillä tultiin, taisipa muutama kaveri löytää Jetiltä elämänkumppaninsakin. Jetti loi henkisen perustan suomalaisille siihen että kun lähdetään reissulle Saksan suuntaan, sinne mennään isolla laivalla Helsingistä, nauttien hyvästä ruoasta, hyvistä juomista, erinomaisesta palvelusta ja ylellisyyden tunteesta kun syödään herkullista meriaamiaista katsellen samalla kun laiva kyntää väsymättä meren aaltoja vieden matkustajansa sinne minne matkaa tehdään, aina ajallaan ja aina omalla hienolla tavallaan.

 

Tarina 4

Pikku Teemu Finnjet-risteilyllä 80-luvulla. ( Sävel, Putte-Possun nimipäivä)

Viime lauantaina ensin laukut pakattiin sitten taksiin istuttiin ja matkaan lähdettiin.

Satamassa kuskille me kyyti maksettiin sitten terminaaliin jo me asteltiin.

Oli siellä paljon miehiä ja naisia, lapsia ja myöskin saksalaisia. Oli siellä...

 

Terminaalin tädiltä me liput noudettiin sitten matkakarkit kioskista ostettiin.

Ennen kuin me päästiin sisään suureen Finnjettiin, passikuvat kaikilta viel`katsottiin.

Ja laivaan asteli miehiä ja naisia, lapsia ja myöskin saksalaisia. Ja laivaan asteli...

 

Hytissä me ensin matkalaukut purettiin sitten nälkäisinä jo me syömään riennettiin.

Ravintolan suurta ruokapöytää kierrettiin ja aivan ähkyiks`itsemme myös ahmittiin.

Ja sitten mentiinkin hyttiin hieman huilaamaan, jot` illalla me voimme mennä bailaamaan. Ja sitten mentiinkin...

 

Meripäivän aamuna kun silmät aukaistiin niin pyyhkein sekä uikkarein jo saunaan kirmaistiin.

Kunnon löylyt lauteilla kun ensin heitettiin sitten uima-altaassa jo loiskittiin.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa en nähnyt siellä naamaa yhtään vakavaa. Ja siellä kaikilla...

 

Aamiaisen jälkeen taas leikit leikittiin, pallomeri testattiin ja pelit pelattiin.

Kaikenlaista kivaa myymälästä ostettiin ja piirrettyjä videolta katseltiin.

On siellä ohjelmaa isoilla ja pienillä, näin kaikki pysyy myöskin hyvil` mielillä. On siellä ohjelmaa...

 

Sunnuntaina illalla kun Saksaan saavuttiin, vei bussi meidät kiertoajelulle Lyypekkiin.

Opastädin kertomukset tarkkaan kuunneltiin ja nähtävyydet tietysti myös katseltiin.

Ne kummastutti niin Maijaa sekä Mattia kun ihmeteltiin vanhaa Hansa-Stadtia. Ne kummastutti niin...

 

Maanantaina meripäivää jälleen viettettiin monenlaista mukavaa taas siellä keksittiin.

Kiikareilla muita laivojakin katseltiin ja Itämeren ilmaa väliin haukattiin.

On Finnjetiilä niin hurjan hauska meininki, mä tahdon kyllä mennä sinne toistekin. On Finnjetillä niin...

 

Tiistaina me tultiin upeasti Helsinkiin ja sukulaiset satamassa meille huiskutti.

Kotona me tuliaiset sitten jaettiin ja monet kivat tarinat me kerrottiin.

On Finnjetillä niin hurjan hauska meininki mä tahdon kyllä mennä sinne toistekin.

On Finnjetillä niin hurjan hauska meininki, mä tahdon kyllä mennä sinne toistekin!

 

Tarina 5

Oli Finnjetin neitsytmatka ja meitä oli 4 25-vuotiasta innokasta neitiä matkalla mukana. Olimme opiskelijoita, joten rahaa riitti vain halvimpaan hyttiluokkaan, mikä tarkoitti sitä, että hytissä oli ahdasta, hyvin ahdasta. Neljän nuoren naisen valmistautuminen illanviettoon tapahtuikin niin, että yksi puki ja touhusi vuorollaan pikkuriikkisessä tilassa kerrospetien välissä ja muut makasivat sen ajan pedeillään. Kun oli valmis tamineissaan, piti mennä makuulleen odottamaan, että muut valmistautuvat. Tila lattialla oli postimerkin kokoinen ja ehkä hankalan pieni, mutta lisäsi intimiteetin tuntua. Yöllä hyttiin palatessamme, kaikki tapahtui samalla lailla vuorotellen toimien. Matka oli hauska ja ikimuistoinen!

 

Tarina 6

Myrsky Itämerellä

Kesälomaa oli jo kauan suunniteltu sinä vuonna. Edessä oli kolmen viikon kiertomatka Euroopassa omalla autolla perheen 10- ja 12-vuotiaitten lasten kanssa 80-luvun alkupuolella. Pieni auto oli pakattu täyteen tavaraa. Auton katolle oli rakennettu peltinen laatikko, jossa leirintävälineet kulkivat. Innokkaina ajoimme Ruotsin halki Helsinborgin kautta Helsingöriin Tanskan maalle. Tässä vaiheessa matka tuntui jo pitkältä, vaikka emme olleet päässeet kuin vasta alkumetreille. Poikkesimme tietenkin Legolandissa ja sieltä lähdimme pitkille Saksan baanoille. Pystytimme ja purimme teltan moneen kertaan eri maiden telttailualueilla. Tutustuimme nähtävyyksiin niinkin innokkaasti, etteivät lapset suostuneet enää nousemaan ulos autosta, vaikka edessä kohosi komea Hohenschwangaun linna.

Takasin tullessa olimme onneksi varanneet laivaliput Finnjetiltä Travemündesta suoraan Helsinkiin. Ajatus Ruotsin läpi ajamisesta ei enää tuntunut houkuttelevalta. Ajattelimme onnellisina tulevaa merimatkaa, notkuvia buffet-pöytiä ja makoisia unia hytissämme. Ei enää leirielämää! Kaarsimme automme Travemünden satamaan hyvissä ajoin. Aikaa oli vielä kierrellä hienossa Hansa-kaupungissa ja syödä lapskausia ja juoda olutta satamaravintolassa. Lapset ottivat pihvin ja ranskalaiset ja runsaasti ketsupilla höystettynä.

Laiva lipui merelle aikataulun mukaisesti ja ulapalle päästyään lisäsi vauhtia. Keinunta alkoi. Kiipesimme laivan ylimpään kerrokseen katselemaan edessämme aukeavaa näkyä; valkoiset pärskeet löivät yli laivan ja meri aaltoili komeasti. Hetken kuluttua yksi toisensa jälkeen poistui alakerroksiin ja niin mekin hyttiimme. Poikamme tuijotti taukoamatta myrskyn myllerrystä pienestä hytti-ikkunasta ja huuteli laineille kyytiä. Me muut olimme huonovointisina punkan pohjalla. Viimeinenkin ylhäällä olija hiljeni lopulta ja rauha laskeutui hyttiin. Olimme nukahtaneet aaltojen keinuntaan ja havahduimme koneiden tasaiseen jyskytykseen laivan kyntäessä Itämeren tyyntyneessä aallokossa. Loppumatka sujuikin nopeasti ja saavuimme tyytyväisinä Helsinkiin.

Kolmenkymmenen vuoden jälkeen muistuu lomamatkastamme mieleen tämä myrskyinen merimatka Finnjetillä.

 

Tarina 7

Meillä on ikävä Finnjettiä. Sain tietää tästä muistojen keruuasiasta tänä iltana ja siksi muistoni eivät konkretisoidu päivämäärinä eikä muinakana faktoina - vaan ihanina muistoina upeasta laivasta.

Olemme kolme kertaa risteilleet vaimoni kanssa upealla laivalla Helsingistä Travemundeen. Ensi kerran vain me kaksi. Oli ihana matka ihanassa laivassa. Upea, vanhantuoksuinen tunnelmakin tuprahti keskuuteemme laivaan astuessamme. En voi koskaan unhoittaa Finnjettiä - monestakaan syystä, vaikka paljon olen hänestä unhoittanutkin.

Pidimme matkastamme valtavan paljon. Laivaa ei voi ylistää liiallisesti - toisaalta uskon, ettei hän sitä haluakaan, koska hän itse tietää, että on kaiken tuon ylistämättömyyden arvoinen. Itse laiva, muoto, sisätilat, glamouri, kokonaisvaltaine tunnelma, upeat tilat ja Commodore ylhäällä. Matkasimme kaikki matkamme ylhäällä. Ei siksi, että haluamme olla poissa toisaalta, vaan siksi, että osasto ( jos sitä siksi rohkenen nimittää ) oli - niin se oli upea. Nautinnollinen, kaunis, viihtyisä ja mikä eräs parhaista - sen oma viihtyisä ajanvietto, aamupala ja ravintola jne osasto oli ohittamattoman ihana. Ja upea oli henkilökuntansakin. Ei moitteen sijaa. En ole elänyt ns. vanhaa aikaa, jolloin oli vielä luokkayhteiskunta ... mutta jos olisin, voisin lievästi verrata Commodorea osasoksi, minne saattoi mennä viettämään omaa aikaansa, häiriintymättä ehkäpä hieman äänekkäämmästä porukasta. Olo siellä oli rauhaisan nautinnollista. Itse laiva tarjosi sitten koko repertuaarin - pois lukien häiriöllisen kanssmatkustajan kokemisen. Uskon, että Finnjetille ei tullut häiriöporukkaa tai jos tuli, käytöksensä oli toisenlaista - koska laiva vaati sitä. Minulle Finnjet oli ja on edelleen glamourin viimeinen laivatyyssija ilman pörystäilyä tai viestiä, että tänne ei rahvaalla ole asiaa. E i Finnjet sellaiseen syyllistynyt, hän oli kaiken kansan laiva.

Toisen matkamme teimme ystäväperheen kanssa ensimmäisestä matkastamme rohkaistuneina. Kutsuimme heidät mukaamme .. ja loppu oliki pelkkää nautintoa.

Kolmas matkamme olikin viimeinen Finnjetillä - se oli ikään kuin hanska käteen - vai miten sen kirjaisisi.

Saimme houkutelluiksi appivanhempani laivaan ja jälleen Commodoreen - kaikki matkat matkasimme siellä.

Appeni ol isyntynyt aikanaan Saksassa, anoppini oli virolaissyntyinen. Appeni on kuitenkin agendalla. Hänen halukkuutensa oli aluksi laimeaa ... hän oli jo vanhempi herrasmies ja osin pelkäsikin ehkäpä merimatkaa. Hän lähti mukaamme ja mikä ihmeellistä ... oltuamme jo lähellä Helsinkiä alkoi hän " voivottelemaan " sitä, että kohta pitää lähteä Finnjetiltä pois. Otinkin apestani valokuvan laivan htissä Hänen istuessaan sängyn reunalla baskeri päässään ja keppi kädessään ja ikään kuin sanoen meille, että Hän toivoi matkan vasta alkavan.

No yksi syy taisi olla sekin, että Hän ei ollut käynyt pitkään aikaa syntymämmaassaan. Yksi kiistaton syy oli se, että Hän rakastui Finnjettiin. Vanha Lady ja vanha Genttleman - mikä yhdistelmä ja mikä matka. Ja mikä yksityiskohta matkamme alussa - appeni poika ja vaimoni veli saattoi meitä ja Finnjettiä purjeveneellään kohden Itämeren ulapoita. Purjevene, missä oli musta masto. Muistan sen aalloilla laivan ja Helsingin välissä matkaamassa tuulessa kohden lounasta hetken meitä saattaen.

Finnjet on jättänyt meille muistoja, joita emme unhoita. Maailaman kaunein laiva. Finnjettihän oli muodoltaa upea ja kaunis ja vaikka mitä. Nykyiset ovat upeita, isoja ja ties mitä - Finnjet oli ja on Best in Show. Ja minkä upean lopun Finnjet tekikään elonsa päätteeksi - ellen väärin muista - sairaalalaiva, jossa asusti apua ja tukea tarvisevia ihmisiä. Upea loppu pealle laivalle.

Finnjet on ja oli - me muistamme hänet aina. Finnjet kuului Helsingin länsisataman tunnelmaan, siihen Katajanokan kylkeen kuin mansikka kakkuun. Siljan upein laiva - ei muuta.

Olemme risteilleet sittemmin usein Siljan laivoilla Helsingistä Tukholmaan. Olemme Commodoren vannoutuneita ihailijoita. Silti kaipaamme Finnjetin Commodorea - sitäkään ei voita nykyiset Commodoret. Vaikka ajan myötä asiat kehittyvät ja upeoistuvat - näissä asioissa vanhassa on tyyliä.

28.3. lähdemme saamallemme edulliselle matkalle samaiselle risteilylle - nyt matkaamme Promedalessa. Sanoinkin vaimolleni, että kamalaa, miten matka onnistuu, kun emme olekaan Commodoressa ja Loungessa enkä pääse upeaan saunaan nauttimaan kauniin Tukholman nähtävyyksistä lauteilta katsellen. No vaimoni, ken on jalta maassa ja pitää minutkin maassa sanoi, että Promenade on hyvä hytti ja me nautimme laivasta. Siinäpä se - nyt kun hytti on hieman vaatimattomampi, on syytä liikuskella laivassa enemmän ja nauttia ihmsistä, esiintyjistä ja laivan fiilingistä. Ei paha.

Mutta summa summarum - Finnjet on mielessämme upeimpana laivana, missä olemme risteilleet missään. Itämeren Vanha Lady - vai miksi Te Finnjettiä kutsuittekaan.

 

Tarina 8

Ensimmäinen kosketus Finnjetiin oli sen tekovaiheessa 1977, kun opiskelin vielä Teknillisessä. Kävimme tutustumassa laivaan, kun sen hytit olivat vielä tekovaiheessa. Valitettavasti emme päässeet joka paikkaan tuossa vaiheessa. Ystäväni oli myyntimies ja hän pääsi Finnjetin ensiristeilylle ja kertoi erikoisen tapahtuman, jossa epäiltiin Finnjetin väistäneen sukellusvenettä, koska äkkijarrutuksessa jopa lautasia putoili pöydiltä. Vastaanotto Saksassa oli ylenpalttista ja Finnjetiä oli tultu katsomaan joukolla kun se saapui ensi kerran maahan. Minä ja moni ystäväni ehti tehdä tuolla laivalla monta monituista matkaa Tallinnaan sen viime hetkillä ennen lopullista kuolemaa, eli purkamista. Tallinnan matkoilla kapteenin ohjelmat ja bingot olivat hyvin hauskoja ja yllättäviä. Hannu ystävämme osallistui myös erään kerran bingoon ja ensi kertaa elämässään. Hän huusi yhden rivin, mutta eihän siinä voittoa ollut ja kapteeni katsoi syyttävästi ja kehotti olemaan tarkkaavaisempi. Hannu huusi toisenkin rivin ja taas tutkittiin paperi, eikä ollut voittoa. Kapteenin synkkä ilme ja punainen olemus kieli pahantuulisuudesta ja hän tokaisi, että jos vielä kerran huudat, vedämme sinut kölin alitse, että opit huutamaan oikein kunnolla. No...eipä aikaakaan, kun tunsin todella häpeää ja vaipuvani pöydän alle, sillä Hannu huusi täyttä kuponkia. Yleisö oli odottavainen ja taisi jo kapteenin katse kertoa, että haen kohta köyttä....mutta katsos kummaa...Hannulla oli todelle päävoitto ja sai 50 euroa!! Ei hevin unohda! Taikuri oli taitava noilla reissuilla, minunkin kelloni katosi ranteesta, eikä minulla ollut minkäänlaista hajua, miten se onnistui. Eikä sitä, miten kapteenin kello löytyi minun taskusta, mutta minä mainitsin omaavani tällaisia taipumuksia :-). Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi, laiva ei ollut kaunein muodoltaan, mutta laiva toimi sisäisesti hienosti. Sääli, että tuo romutettiin, parempi se olisi ollut vaikka museoida Aurajoen rantaan.

 

Tarina 9

Isäni oli Finnjetillä töissä sen vesillelaskusta lähtien ja siksi pääsin usein matkaan mukaan. Laiva oli yleensä lastattu saksalaisilla, jotka eivät osanneet (tai halunneet) puhua muuta kieltä kuin saksaa. Laivan henkilökunta tuli minulle melko tutuksi ja laivaa sain ohjatakin joskus. Yksi joulu tli vietettyä myös Finnjetillä, se oli hieman erilainen joulu, mutta mukava ja muistoihin sekin jäi. Finnjet oli hieno laiva, sen henkilökunta oli ylpeä siitä (ja ovat varmaan vieläkin). Jokainen matka oli erilainen, jokainen myrsky toi uuden ulottuvuuden matkaan. Talvisin laiva jäätyi joskus niin pahoin, että henkilökunta määrättiin yöllä kirveiden ja petkeleiden kanssa kannelle hakkaamaan ylimääräistä jäätä pois, jotta painoa ei tulisi liikaa laivaan toispuoleisesti. Matkustajia kohdeltiin aina kuin he olisivat parhaita juuri sillä hetkellä. Aina oli puhdasta ja siistiä. Eräällä matkalla laiva keinui myrskyssä niin, että meren pinta ylettyi lähes neljännen kerroksen ikkunoihin asti, mutta palvelu pelasi silti normaalisti. Muutama lautanen taisi rikkoutua keittössä, kun keinahdus oli kova, mutta se ei vauhtia haitannut. Eräällä matkalla lähdimme parin kaverin kanssa Travemundestä Lyypekkiin laivan ollessa satamassa sen muutaman tuntia. No reissu meinasi mennä pitkäksi erinäisistä syistä ja taksi Lyypekistä Travemundeen ei ollut maailman nopein. Kaikki muut matkustajat olivat jo laivassa ja köydet olivat käsissä, että otetaan irti ja laiva lähtee. Siinä vaiheesa olimme vasta tullissa passintarkastuksessa. Isäni sai laivan kipparin pitämään laivaa vielä muutaman minuutin laiturissa, jotta hullut suomalaispojat ehtivät laivaan. Siihen aikaan oli saksalainen terroristijärjestö Bader-Meinhof aktiivinen ja lähes kaikkia epäiltiin heidän jäsenikseen, joten mekin saimme siitä osamme ja passit tarkistettiin tarkasti, eikä aikaa säästelty. Pääsimme siis matkaan takaisin kotiin, mutta muutama sana tuli laivan päällystöltä odottelun takia. Kaiken kaikkiaan Finnjetistä on vain hyviä muistoja, se oli nopea, ruoka oli hyvää, kaikki palvelut pelasivat tosi hyvin ja henkilökunt aoli erittäin hyvä. Merimieskasteen sain myös Finnjetillä. Se oli minulle juoma, joka piti juoda kerralla. Sisältäen vodkaa, tabasoa ja vettä (ei ollut hyvää) :) Kun Finnjet tuli lopulta romuttamisen ehkäisemiseksi myytäväksi, kyisin isältäni, että ostetaanko se ja tehdään siitä asuntolaiva? Hän sanoi, että tottakai, mutta taitaa rahat loppua kesken. Ja sehän se, liian kallis se olisi ollut. Harmittaa, että sellainen mahtialus on nyt tuhottu, se oli Suomen lippulaiva ja aikansa suurin mahtavuus.

Legendaarinen Finnjet sai nyt myös omat postimerkit

17. maaliskuuta Itella Posti Oy päätti yhteispohjoismaisen Merellinen Pohjola -sarjan pienoisarkilla, jonka kaksi postimerkkiä kuvaavat legendaarista autolautta Finnjetiä, joka liikennöi Helsingin ja Travemünden välillä vuosina 1977–2008. Se oli aikoinaan maailman suurin matkustaja-autolautta monilla eri mittareilla – muun muassa paino, pituus, kapasiteetti, nopeus, teho – mitattuna.

Postimerkin suunnitellut graafikko Klaus Welp on syvännyt postimerkkiarkkiin myös lapsuudenaikaisen valokuvan, jossa hän nauttii merimatkasta Saksaan laivan kannella isänsä, äitinsä ja veljensä kanssa. Klaus Welp on itse kuvassa kolmivuotias.

 

"Finnjet-postimerkkiarkin suunnitteluvaiheet herättivät mielessäni muistoja. Isäni on kotoisin Saksasta ja matkustimme sukuloimaan vähintään joka toinen vuosi Itämeren taakse. Useat matkoista taittuivat "Itämeren keisarin", Finnjetin huomassa. Etsiessäni kuvamateriaalia merkkejä varten, muistelin kuinka aikansa suurin ja nopein autolautta teki pieneen poikaan valtavan vaikutuksen."

- Klaus Welp 

 
Kaupallinen yhteistyö

Kontulan Apteekissa annosjakelupalvelua on tarjottu menestyksekkäästi jo lähes kymmenen vuoden ajan. Apteekkari uskoo kysynnän kasvavan edelleen.

Itä-Helsingissä sijaitseva Kontulan Apteekki on yksi suurimmista ANJA-annosjakelua tarjoavia apteekeista Suomessa. Alueella on annosjakelun asiakkaita noin 500. Suurin osa Kontulan Apteekin annosjakelu-asiakkaista kuuluu kotisairaanhoidon piiriin tai asuu palvelutalossa. Annosjakelu-asiakkaiden terveydentila on vaihteleva.
”Joillakin päivittäin otettavia lääkkeitä voi olla yli kymmenen, kun taas toiset pärjäävät muutamalla”, kertoo apteekkari Kirsi Pietilä.
Pietilä näkisi mielellään entistä useamman yksityishenkilönkin tutustuvan rohkeasti annosjakeluun. Usein aloite palvelun kokeilemiseen tuleekin omaisilta, jotka ovat syystä tai toisesta huolissaan läheistensä lääkityksestä. Pietilän mukaan annosjakelun etu on ennen kaikkea lääketurvallisuus.

”On huolestuttavaa, että vain kolmasosa apteekkien asiakkaista käyttää lääkkeitä oikein. Osalla lääkkeiden ottaminen oikeaan aikaan unohtuu, osa ei halua syödä niitä lainkaan ja osa käyttää lääkkeitä liikaa.”

Apteekkaria hirvittää, miten paljon ongelmia lääkkeiden ottaminen voi aiheuttaa esimerkiksi muistisairailla vanhuksilla, jotka eivät saa mistään apua.
”Joillain vanhuksilla vuorokausirytmi voi olla päälaellaan. Unilääkkeet otetaan aamulla ja ollaan koko päivä ihan sekaisin. Panostaminen lääkkeiden oikeaan käyttötapaan ja annosteluun vähentäisi monia ongelmia ja säästäisi pitkässä juoksussa yhteiskunnan varoja”, hän toteaa.
Kontulan Apteekissa on muutama vastuufarmaseutti ANJA-annosjakelun asiakkaita varten. He huolehtivat reseptiasioista ja vastaavat palvelun sujuvuudesta. Kotihoidon asiakkaiden lääkerullat lähetetään Kontulan Apteekista suoraan kotihoidon toimipisteisiin ja yksityishenkilöt noutavat rullansa apteekista itse kahden viikon välein. Kirsi Pietilä iloitsee annosjakelun suomasta säännöllisestä kontaktista asiakkaisiin.

 

”Pystymme tarkkailemaan palvelun toimivuutta ja kuulemme asiakkaiden voinnista, kun näemme heitä kahden viikon välein.”
Annosjakelun asiakkaatkin ovat palveluun tyytyväisiä. Kritiikkiä on tullut ainoastaan laskutuksesta, joka aiemmin hoitui veloittamalla asiakkailta kerralla kolmen kuukauden lääkkeet palvelumaksuineen. Kritiikki on nyt huomioitu valtakunnallisesti ja 1.4.2015 alkaen annosjakelusta voidaan laskuttaa kahden viikon välein.
”Kahden viikon lääkkeiden maksaminen ei tunnu niin suurelta kertasummalta. Laskun saa kotiin tai sen voi maksaa paikan päällä apteekissa”, Pietilä sanoo.
Palvelutaloissa käytäntö on osoittanut, että koneellinen lääkejakelu säästää henkilökunnan kallista aikaa vanhusten kanssa seurusteluun ja muuhun hoitotyöhön. Malliesimerkki on Kontulassa sijaitseva yksityinen Hely-koti, jonka henkilökunta päätyi suosittelemaan asiakkailleen annosjakelun aloittamista.

 

Kirsi Pietilä uskoo annosjakelun kasvavan lähitulevaisuudessa entisestään, kun väestö ikääntyy.
”Maailmalla ilmiö on jo nähtävissä. Nykyään on tavoitteena pysyä terveenä mahdollisimman pitkään ja lääkkeiden oikeasta käytöstä huolehtiminen on siinä isossa roolissa.”
Lue mitä mieltä Heikki ja Pirjo olivat ANJA-annosjakelusta!

Kaupallinen yhteistyö

ET-lehden lukijat saivat testata ANJA-annosjakelua kolmen kuukauden ajan. Kävimme Imatralla ja Perniössä kysymässä, miten lääkejakelu on helpottanut Heikin ja Pirjon arkea.

Paljasjalkainen imatralainen, Heikki Sallinen (61), jäi seitsemän vuotta sitten sairaseläkkeelle sydänvaivojen takia. Ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen jälkeen entisen putkimiehen tila alkoi kohentua. Kuntoutuminen vaati kuitenkin elintapojen rukkaamista. ”Pudotin painoa ja aloitin säännöllisen liikunnan. Nykyään voin niin hyvin, että olisin miltei työkykyinen”, Heikki kertoo.

Tätä nykyä Heikki tuntee kuitenkin olonsa tärkeämmäksi kodin henkenä. Vaimon lähtiessä töihin Heikki nousee tekemään koti- ja pihatöitä. Neljän lapsen ukki on intohimoinen ruuanlaittaja. Viimeisin hankinta keittiöön on lihamylly. Sillä Heikki tekee tuoremakkaroita, jotka hän maustaa poikansa kasvattamilla chileillä.

Heikin lääkitystä on vähennetty lähes puoleen entisestä, mutta edelleen hän joutuu ottamaan päivittäin yhdeksän erilaista lääkettä. Ennen Heikillä oli tapana lajitella kuukauden lääkkeet kerralla kahteen dosettiin; aamulääkkeet yhteen ja iltalääkkeet toiseen. Nyt hän myöntää jo jääneensä vähän koukkuun ANJA-annosjakelun helppouteen. ”Olen valmis maksamaan hyvästä palvelusta, ja voi tässä syntyä säästöjäkin. Jos reseptit vaihtuvat, niin lääkkeitä jää yli korkeintaan kahden viikon verran”, Heikki laskeskelee.

Imatrankosken Apteekki hoiti tarvittavat paperityöt, eikä Heikin tarvinnut murehtia mistään. ”Ihminen on peruslaiska. Helposti tällaiseen mukavuuteen tottuu”, Heikki naurahtaa.

ANJA-annosjakelu on palvellut suomalaisia jo yli kymmenen vuoden ajan. Heikki muisteleekin kuulleensa palvelusta ensimmäisen kerran anopiltaan vuosia sitten. ”Annosjakelu on iso turva varsinkin yksin eläville. Jos naamaa ei näkyisi apteekissa oikeaan aikaan, niin sieltä oltaisiin kyllä pian yhteydessä”, Heikki toteaa.

 

Oikea annostus oikeaan aikaan

 

Viisi vuotta eläkepäiviä viettänyt Pirjo Pulkkinen (65) kotiutui Espoosta Perniöön 26 vuotta sitten. Satavuotiaan talon perunakellarissa talvehtivat kukat pitävät diabeteksesta ja sydämen eteisvärinästä kärsivän Pirjon virkeänä. Hyötyliikuntakin hoituu painavia kukkaruukkuja kantaessa ja multaa möyhentäessä. Pirjon upea verenpisara-kokoelma on tehnyt intohimoisesta viherpeukalosta suorastaan paikallisen julkkiksen. 

ANJA-annosjakelu oli Pirjolle entuudestaan tuttu palvelutalossa asuvien vanhempien kautta. ”Lääkkeiden annosjakelu helpottaa tavattoman paljon hoitohenkilökunnan työtä”, Pirjo kertoo.

Vitamiinien ja lisäravinteiden lisäksi Pirjo ottaa päivittäin kuusi eri lääkettä. ”Annosjakelu tuo turvaa, kun ei tarvitse miettiä onko tullut otettua oikeat lääkkeet. Pusseihin on merkitty päivämäärä ja lääkkeidenottoaika, joten äkkiä huomaa jos joku annos on unohtunut välistä”, Pirjo sanoo.

Uuden annospussirullan Pirjo hakee Perniön Apteekista kahden viikon välein. Aluksi apteekissa tarkistettiin yhdessä lääkärin kanssa, että Pirjo ei ota suotta turhia ja päällekkäisiä lääkkeitä.

Osa lääkkeistä vaihdettiin samalla edullisempiin. ”Kaikki järjestyi yhdellä apteekkikäynnillä. Vaikeinta oli taitella itse tämä pakkaus kasaan”, Pirjo nauraa. Pirjo tulee miehensä Taiston kanssa vielä hyvin toimeen ilman auttavia käsiä.

Keväällä toteutuu yksi pitkäaikainen unelma, kun pariskunta lähtee Islantiin ihailemaan jylhiä maisemia. ”Reissussa nämä annospussit muuten vasta käteviä ovatkin”, Pirjo äkkää.

 

Lue mistä ANJA-annospussien matka alkaa!

 

ANJA-annosjakelun etuja:

1.Annosjakelu on turvallinen, koska saat aina varmasti oikeat lääkkeet.
 
2.Annospussissa olevan päivämäärän ja kellonajan avulla on helppo seurata onko muistanut ottaa lääkkeet ajallaan.
 
3.Apteekista saa kerralla kahden viikon annokset. Rahaa säästyy, kun lääkkeitä ei jää yli, vaikka reseptejä välillä vaihdettaisiin.
 
4.Lääkityksen oikeellisuus tarkistetaan sekä pakkausvaiheessa että apteekin ja lääkärin toimesta.

5.Lääkkeet on helppo ottaa mukaan matkalle tai käsilaukkuun.

Kaupallinen yhteistyö

Ammattilaiset huolehtivat ANJA-annosjakelun luotettavuudesta monisyisen pakkausprosessin joka vaiheessa.

 

Askel 1

ANJA-annospussien matka alkaa, kun asiakas tekee lääkärin määräämistä lääkkeistä annosjakelutilauksen lähiapteekissaan. Apteekki toimittaa tilauksen ANJA-annosjakeluyksikköön, missä farmaseutit tarkistavat, että määrätyt lääkkeet sopivat yhteen eikä niillä ole päällekkäisiä vaikutuksia. Tämän jälkeen tilaukset siirretään annosjakelukoneille, joka jakaa lääkkeet kerta-annospusseihin.
Annosjakelun työntekijöiltä vaaditaan tarkkuutta, näppäryyttä ja järjestelmällisyyttä.

Askel 2

Osa lääkkeistä tulee annosjakeluun purkeissa, mutta osa puretaan käsin läpipainopakkauksista. Eniten annosjakelussa käytetään parasetamolia ja kalkkia. Keskimäärin asiakkaat syövät päivittäin kahdeksan eri lääkettä.

Askel 3

Annosjakelukone annostelee lääkärin määräämät lääkkeet valmiiksi annospusseihin, ja tulostaa samalla jokaiseen pussiin asiakkaan tiedot. Pussista löytyy nimi, syntymäaika, lääkkeidenottopäivä ja –kellonaika, pussissa olevat lääkkeet ja niiden lukumäärä sekä oma apteekki.

Askel 4

Annosjakelussa hyödynnetään lääkkeitä, jotka ovat annosjakelun piirissä olevan asiakaskunnan eniten käyttämiä. Lääkkeiden valinnassa otetaan huomioon lääkevaihdon periaatteet.

Askel 5

Kamera kuvaa valmiiden annospussien sisällön erillisessä tarkastuskoneessa, joka tunnistaa oikeat lääkkeet niiden ääriviivojen ja pusseihin painetun viivakoodin avulla. Virheettömät rullat jatkavat matkaa, ja virheelliseksi ilmoitetut tarkistetaan.
Lähes aina virheilmoitukset ovat vääriä hälytyksiä. Tyypillisesti tabletti on pussissa kyljellään, jolloin kamera ei tunnista sen ääriviivoja tai lääkkeet ovat pussissa osin päällekkäin. Vuosittain koneen läpi kulkee 20 miljoonaa annospussia.

Askel 6

Jokaisella asiakkaalla on lääkekortti, johon on kirjattu kaikki hänen tietonsa. Virheilmoituksen sattuessa tarkistetaan, että asiakkaan tiedot vastaavat koneen ottamaa kuvaa. Korjaus tehdään leikkaamalla virheellinen pussi auki, tekemällä tarvittava korjaus pinsettien avulla ja sulkemalla lopulta pussi tarralla.

Askel 7

Annosrullassa on potilaalle lääkkeet yleensä kahdeksi viikoksi kerrallaan.
Valmiit annospussit pakataan laatikoihin, jotka lääketukkuliike noutaa päivittäin ja jakaa edelleen apteekkeihin. Annospussit päätyvät apteekkien kautta tyytyväisille asiakkaille ympäri Suomen.

Asiantuntijana toimi PharmaServicen laatupäällikkö farmasian tohtori, Outi Honkanen.

Lue Pirjon ja Heikin kokemukset ANJA-annosjakelusta!

 

Lääkkeiden annosjakelu on korvaamaton apu sekä päivittäin niitä ottaville ihmisille että heidän omaisilleen ja hoitajilleen.

Kun lääkkeitä on otettava useita päivässä, ei niistä ole aina helppo pitää lukua. Tähän ongelmaan on kehitetty ANJA-annospalvelu. Omaisen, hoitajan tai lääkkeiden ottajan ei tarvitse vaivata päätään sillä, ovatko lääkkeet oikein tai onko niissä päällekkäisyyksiä. ANJA-annospalvelu vastaa turvallisuudesta yhdessä apteekin ja hoitavan lääkärin kanssa. Lääkkeet toimitetaan asiakkaalle kahden viikon annospussinauhana oikeassa järjestyksessä. Pieni pussi on helppo sujauttaa mukaan vaikka käsilaukkuun.

”Nämä lääkepussit saan minäkin käsilläni helposti auki. Muutenkin ihan turvalliselta tuntuu tämä lääkkeiden otto ja hyvin menevät alas vesilasillisen kera”, kertoo MikevanHelmi-hoitokodissa asuva 82-vuotias Lea Lithonius. Lithonius on asunut hoivakodissa muutaman vuoden. Vanhana espoolaisena hän muutti Helmeen mielellään. Nyt on tarjolla apua ja seuraa, ja hoitajat tuovat eteen ne tuiki tärkeät lääkkeet.
”Kolmesti päivässä otan tabletit näistä annospussukoista. Omin päin en enää osaisi näitä lääkkeitä ottaakaan, kun niitä on niin monta.”

Helmi-hoivakodissa työskentelevä sairaanhoitaja Ritva Salakka on perehtynyt lääkejakelun tehokkuuteen.  
”Olemme laskeneet, mitä valmiit lääkeannospussit maksavat verrattuna oman henkilöstön ajankäyttöön. Plussalla ollaan sekä rahallisesti että ajankäytön suhteen.”
Lääkkeiden annostelu käsin vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, ja vie siksi paljon aikaa. Sekä asukkaat että henkilökunta ovat tyytyväisiä, kun lääkkeet tulevat valmiiksi oikein annosteltuina.
”Mikä parasta, meille jää enemmän aikaa auttaa asiakkaitamme ja seurustella heidän kanssaan.

ANJA-annosjakelun etuja:
  • Annosjakelu on turvallinen ja saat aina varmasti oikeat lääkkeet.
  • Jokaiselle ottokerralle on oma annospussi, jolloin on helppo seurata onko muistanut ottaa lääkkeet.
  • Saat kerralla kahden viikon annokset ja säästät rahaa, kun vanhoja lääkkeitä ei jää yli.
  • Useampi taho seuraa lääkityksen oikeellisuuden; pakkausvaiheen ammattilaiset, apteekki sekä hoitava lääkäri.
  • Lääkkeet on helppo ottaa mukaan.