Joskus töissäolovuosina haikailin, että olisi kiva kun ei olisi mitään määräaikoja, mihin mennessä pitäisi jokin tehtävä saada valmiiksi ja tavoitteita, mitkä pitäisi saavuttaa. Mutta niin vain on määräaikojen ja tavoitteiden tarve juurtunut mieleen, etten ilmankaan osaa elää. Vaikka olenkin aika aktiivinen, ja puuhailen kaikenlaista,  alan turhautua, jos minulla ei ole yhtään isompaa, määräaikaista haastetta. Olen ilmeisesti allerginen viettämään pitempiä aikoja niin kutsutulla mukavuusalueella. 

Viikonloppuna tuli taas sellainen hetki, että olisi aika asettaa jokin uusi tavoite oman mukavuusalueen ulkopuolella, ettei ihan rupeaisi taantumaan. Olen taas viettänyt pari viikkoa Pohjois-Arizonassa, ja elämä on ollut liian helppoa. Aurinko on paistanut, ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja kohteliaita. Yksikin puolituttu pickleball- pelikaveri antoi minulle äskettäin lahjaksi Minnesotan-matkalla ostamansa T-paidan, jossa lukee “Just Finnish It”, ja alla on Suomen lippu. Selityksenä oli, että kun hän oli nähnyt sen kaupassa, hän ajatteli, että se ilahduttaisi minua.

Määräaikaista tavoitetta menin etsimään internetistä. Sieltähän nykyään löytää kaikenlaista. Silmääni osui, että maaliskuun 26. päivänä on yhdessä paikallisessa kahvilassa tarinankerronnankilpailu. Lapsuuden ja nuoruuden urheilukilpailujen jälkeen olen vältellyt kaikenlaista kilpailemista,  ja  ajatus puhekilpailusta vieraiden ihmisten edessä vieraalla kielellä oli reippaasti mukavuusalueen ulkopuolella. Koska vain kuusi ensimmäistä ilmoittautujaa pääsisi kilpailemaan, lähetin oitis sähköpostia kilpailun järjestäjälle, ja kirjoitin parin lauseen tiivistelmän siitä, kuinka tarinassani kuvailisin matkaani lahtelaisesta evakkoyhteisöstä suureen maailmaan. Käsitin, että kilpailun teemana olisi "elämä seikkailuna".

Vastauspostia tuli seuraavana päivänä. Olin käsittänyt aiheen väärin. Mutta jos puhuisin aiheesta “Odottamaton” (Unexpected), pääsisin kilpailemaan. Vastasin “kyllä”. Nyt sitten yritän työstää 15-minuutin omakohtaisesti koettua tarinaa odottamattomasta tapahtumasta, joka voisi kiinnostaa nuorehkoa kahvilayleisöä.

Kerron ehkä seuraavassa postauksessa, millaisen inhimillisen kasvupyrähdyksen kilpaileminen sai aikaan…

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo kolme vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.