Vietin viime viikolla neljä päivää Los Angelesin keskustassa entisen koulutoverini Sirkun kanssa. Hän istui lukiossa edessäni kolme vuotta vanhainaikaisessa epämukavassa pulpetissa, jossa istuin ja pöytäosa olivat yhtä. Sirkun pitkän selän takana oli hyvä piilotella sadististen opettajien teräviltä katseilta. Siitä sitten alkoi jo yli 45 vuotta jatkunut ystävyys, jonka aikana olemme tapailleet sekä ulkomailla että Suomessa. 

Tällä kertaa Sirkku halusi viettää pääsiäisloman Los Angelesin maisemissa, koska hänen tyttärensä on siellä töissä. Hän oli valinnut japanilaisen Miyako hotellin Pikku-Tokion kaupunginosasta, joka on siisti ja rauhallinen ainakin päiväsaikaan. Hotellin lähistöllä on monia pieniä etnisiä ravintoloita, joista minulle erikoisin oli korealainen. Tosin minun vatsani protestoi sinänsä herkullista korealaista ruokaa vastaan.

Ensimmäisinä päivinä kävelimme paljon ja loimme yleiskuvan kaupungista sekä kaupungintalon tornin 26. kerroksesta että Griffitin observatorion terassilta, joka on isossa vuoristopuistossa Hollywoodin laidalla. Kaupungintalon torniterassilta näkyvät korkeidenkin rakennusten katot, joista monilla on laskeutumispaikka helikopterille. Yli 80-kymppinen Clint Eastwoodikin kuuluu lentävän töihin Hollywoodiin omalla helikopterillaan Carmelista. 

Me liikuimme kuitenkin jalan, metrolla ja halvoilla Uber-takseilla. Uber-yritys tarjoaa henkilökuljetuspalveluja puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla. Yleensä sovellus näyttää kaikki lähellä olevat vapaat Uber-taksit, joista sitten voi valita mieluisensa. Matka maksetaan puhelimen välityksellä, mutta koska se on niin halpaa liikkumista (kolmisen dollaria 10 kilometrin matkasta), useat antavat kuljettajalle pari dollaria juomarahaa. Uber-takseja on käytettävissä lähes kaikkialla Yhdysvalloissa, mutta valitettavasti monissa Euroopan maissa ne ovat kiellettyjä. 

Los Angelesin liikenne monikaistaisilla kaduilla on tosi vilkasta ja toisinaan aika agressiivista. Itse en enää koskaan halua ajaa siellä autoa. Huomiotani kiinnitti erityisesti liikenteen keskellä ratsastavat poliisit. Pysäytimme kaksi heistä, toinen kalpea kaukaasialainen ja toinen tumma latinalaisamerikkalaisen näköinen. Ratsut näyttivät tavallisilta arabianhevosilta. 

Poliisit kertoivat avoimesti, miten kaikki kaupungin noin 9000 poliisia voivat hakea 30-ratsupoliisin yksikköön eikä valinnassa panna painoa sille, onko poliisilla aikaisempaa kokemusta ratsastamisesta. Päinvastoin siitä saattaa olla haittaa, sillä poliisikoulutuskeskus haluaa valmentaa ratsupoliisit omalla tavallaan, ja siksi valinnassa keskeistä on hakijan persoonallisuus. Sama pätee hevosten valintaan. Kummallakin täytyy olla hyvä stressin- ja melunsietokyky. 

Mukavan juttelutuokin jälkeen poliisit jatkoivat matkaa kolmoskadun eteläpuolelle, jossa liikkuu paljon kodittomia ja epätoivoisia huumeidenetsijöitä. Meitä he varoittivat menemästä sinne. 

Kuva: Los Angelesin ratsastavia poliiseja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo kolme vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.