Taas aivoissa naksuttaa, kun on tarpeen muuttaa käyttäytymisen ja olemisen asetukset vaihtaessa maata. Olen viime yönä palannut kotiin New Yorkin valtion Rochesteriin Suomesta, ja vaikka olen vaihtanut pitkien lentomatkojen erottamia maita ja ympäröiviä kulttuureita kymmeniä kertoja elämässäni, aina saan kultturishokkeja. Amerikkaan tullessa en ole vieläkään väsynyt hämmästelemään muutosta ympäristön mittasuhteissa. Kuten kaikki tiedämme, täällä kaikki on isompaa, suurempaa, enemmän. Niin se vaan on ja se tuntuu sekä avartavalta että ahdistavalta. 

Tein välilaskun Chicagossa, jossa oli taas muutoksia lentokentällä. Passitarkastuksen jonot jakaantuivat entiseen tapaan kansalaisuus- ja viisumistatuksen mukaan ja kiemurtelivat sitten moninkertaista siksakkia. Uutta oli, että minun jononi päätyikin vapaaksi tilaan, jossa oli noin 50 tietokonepäätettä, joihin piti itse syöttää tietojaan ja sitten mennä kuvalla varustetun tulosteen kanssa virkailijan luo. Virkailijan kanssa asiointi oli lyhempi kuin aikaisemmin, mutta koneen kanssa meni aikaa kokeillessa, miten päin se 'green card' nyt sitten meneekään ja mihin aukkoon. Avulias virkailija ilmaantui paikalle muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen, jolloin selvisi, että minulla oli koneen kanssa (tai amerikkalaisten kanssa) eri käsitys, mikä oli kortin 'oikea' puoli.

Helsingistä aamulla lähtiessä oli lämpötila noin 14 astetta ja täällä se oli keskiyöllä samana päivänä samoissa lukemissa, kun noin 18 tunnin lentomatkojen jälkeen kävelin tuulisen Rochesterin lentokentän parkkipaikalle. Täällä kesä ei yleensä ole näin kolea.

Suomessa syreenit vielä kukkivat, täällä kukinta on jo ohitse. Rochesterissa on joka vuosi toukokuussa viikon kestävä 'Lilac Festival' puistossa, jossa on yli 1200 syreenipensasta ja yli 500 lajiketta. Koska tapahtuman ajankohta pitää päättää ainakin vuosi aikaisemmin, ei se aina osu parhaaseen kukkimisaikaan. Tänä vuonna juhlittiin nuppuvaiheessa. Nyt ovat kaunistuksena Rhododendronit, sekä siellä puistossa että meillä pihassa.

Heti tulvivat tietoisuuteen presidenttikamppanjauutiset. Lentokentän monitorit näyttivät kommentaattoreiden arvioita, mutta ääni on niin vaimea, ettei puhetta hälinässä erottanut. Ehtiipä aiheesta kuulla väsymiseen asti ennen marraskuun vaaleja. Aamulla radion uutislähetyksen ensimmäinen aihe oli tietenkin eiliset esivaalit, joista Donald Trump voitti kaikki, Hillary Clinton neljä ja Bernie Sanders kaksi. Hillary Clinton on nyt julistettu virallisesti demokraattisen puolueen ehdokkaaksi, mutta Bernie Sanders ei anna periksi. Mikähän on hänen tarmokkuutensa ja jaksamisensa salaisuus? Hillary C. piti kannattajilleen puheen, jossa riemuitsi siitä, että ensimmäistä kertaa tämän maan historiassa nainen on noussut valtapuolueen presidenttiehdokkaaksi. 

Kommentit (1)

Tuulikki

Blogisi on miellyttävä yllätys. Sitä lukiessa saa ruohonjuuritason tietoa Amerikasta. Olen mielenkiinnolla lukenut kaiken tähän asti kirjoittamasi.

Esittelyssä mainitset, että rimpuilet irti Amerikasta (?) parikymmenen vuoden jälkeen. Mitähän tarkoitat tällä?  Muutto takaisin Suomeen?

Seuraa 

Kirjoittaja joutui naimisiin Ameriikan maalle, New Yorkin valtion Rochesterin kaupunkiin, juurtui sinnekin ja rimpuilee nyt irti parinkymmenen vuoden jälkeen, eläkeiän kynnyksellä. Liian on paljon elämän täytettä saatavilla, mutta onhan Suomessakin.