Vappuna 2017

Sataa kaatamalla ja meillä harvinainen tornadovaroitus on päällä; onneksi meillä ei ollut vappusuunnitelmia. Eipä meillä päin ole vapun viettäjiä eikä vappumarssejakaan.

Muita marsseja on kyllä ollut viime aikoina enemmän kuin koskaan minun amerikkalaisen olemassaoloni aikana. Kansalaisliikkeet ovat aktivoituneet presidentin ja hänen hallintonsa toimenpiteistä, jotka monilla tahoilla kaatavat kovalla työllä saavutettuja parannuksia, esimerkiksi ympäristönsuojelussa. Viikko sitten lauantaina vietettiin Maan Päivää ja marssittiin tieteen, erityisesti ympäristötieteen puolesta. Lauantaina, toissapäivänä, marssittiin ilmaston puolesta. Washingtonissa oli iso marssi, People's Climate March,  ja monilla paikkakunnilla, kuten meillä Rochesterissa oli omansa. Ympäristömarssiin osallistui Washingonissa yli 200 000 ihmistä, meilläkin Rochesterissa marssi noin 500. Mielenosoitukset eivät ole kuuluneet meidän kohtalaisen tyytyväisen kaupungin väestön tapoihin vaikuttaa ja muuttaa maailmaa, mutta ilmapiiri on muuttumassa. Suuri osa Rochesterin marssijoista oli ensi kertaa mukana minkäänlaisessa mielenilmauksessa. 

Monet maan presidentin toimeenpanomääräyksistä (executive order) hänen sadan ensimmäisen virassaolopäivänsä aikana ovat kohdistuneet ympäristöön, ja  päätöksiä on perusteltu sillä, että ympäristönsuojelu estää liiketoimintaa. Määräykset eivät astu suoraan voimaan, mutta on pelko että ne saavat tarpeellisen määrän poliittista tukea ja toteutuvat ennen pitkää. Vakava takapakki olisi Keystone XL -öljyputken rakentamisen uuudelleen aloittaminen, arktisten ja muidenkin rantojen öljyn- ja kaasunporaukset, hiilen tuotannon elvytys poistamalla ympäristövaikutuksiin kohdistuvaa säätelyä, luvat hyväksikäyttää kansallispuistojen alueilta löytyviä luonnonvaroja jne. Keskusteluissa on myös Pariisin ilmastosopimuksesta eroaminen

Huolimatta ympäristösuojelun alasajouutisista ilmastomarssissa oli innostava tunnelma, senkin takia, ettei valtavan maan koneisto ihan yhtäkkiä muuta suuntaa, ja ympäristöaktivistit uskovat voittavansa ajan mittaan puolelleen enemmän ja enemmän kannattajia, kun vain jaksetaan jakaa tietoa. Ilmastomarssin osanottajista noin puolet oli eläkeellä olevaa väkeä. Ryhmänä silmiinpistävin oli paikallinen 'Raging Grannies' (raivokkaat mummut), jotka lauloivat humoristisia, itse sepitettyjä lauluja lapsenlapsiensa ja tulevien sukupolvien puhtaiden elinolosuhteiden puolesta. Mummut pukeutuvat värikkäisiin vaatteisiin ja kukkahattuihin ja sepittävät ja esittävät laulujaan eri tilaisuuksissa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ympäristön puolesta. Tärkeätä on myös että heillä ja muilla on hauskaa. Yksi kuvista esittää tätä ryhmää.

Ympäristö on selvästi yhteinen asia, sillä osanottajia oli kirjaimellisesti vauvasta vaariin ja marssin päätyttyä puhuivat kaupungin suosittu pormestari, afrikkalaisamerikkalainen Lovely Warren (kuva), sotaveteraaniyhdistyksesn edustaja, anglikaanisen kirkon pastori, paikallinen lähiruokarengas maanviljelijä, lukiolaisten polkupyöräkampanja-aktivisti jne.

Tornadoja ei tänään näkynyt varoituksesta huolimatta, mutta vettä tuli 45 minuutissa 2.5 cm, tuuli viuhui 77 kmh ja puuskissa 96 kmh. Puita kaatui, monilla kaduilla ja asuinalueilla tulvi. Koviin myrskyihin ollaan meidänkin osassa maata totuttu, mutta viime vuosina näitä luonnon kiivastuksia on esiintynyt tiheämmiin ja voimakkaampina kuin miesmuistiin, juuri niinkuin ilmastonmuutostutkijat esittävät. Edellinen iso myrsky oli maaliskuussa. Sen seurauksena 100 000 taloutta suurkunnan alueella oli ilman sähköä, jotkut jopa viikon, ja valtavia puita kellahti nurin juurineen kaikkineen. Täällä myrskyjen tuhot eivät kuitenkaan ole olleet katastrofaalisia eikä ihmishenkiä yleensä menetetä, niinkuin keskilännessä ja maan kaakkoisosissa. Ehkä ihmiset poliitikkoja myöten alkavat hiljalleen uskoa ilmastonmuutokset todellisuuteen, varsinkin kun monet vakuutuslaitokset ovat jo nostaneet vahinkovakuutusmaksujaan. Raha puhuu.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoittaja joutui naimisiin Ameriikan maalle, New Yorkin valtion Rochesterin kaupunkiin, juurtui sinnekin ja rimpuilee nyt irti parinkymmenen vuoden jälkeen, eläkeiän kynnyksellä. Liian on paljon elämän täytettä saatavilla, mutta onhan Suomessakin.