Ensimmäiset innostuksen kipinät villivihanneksia kohtaan syttyivät jokunen vuosi sitten, kun sain ajatuksen kokeilla sekä pihlajan- että ruusunmarjahillon valmistamista ja niistä rohkaistuneena keitin hilloa myös mustamarja-aronian marjojen ja omenan yhdistelmästä. Mielenkiintoisia testauksia, vaikka mikään hilloista ei aivan suosikkilistan kärkeen tuolloin noussutkaan.

Samoihin aikoihin opettelin juomaan vettä aiempaa enemmän ja aloin pitää jääkaapissa vesipulloa, jonne saatoin lisätä muutaman marjan tai ripauksen teenlehtiä lisämakua ja vaihtelua tuomaan. Tapa on jäänyt ja edelleen käytän mielelläni veden mausteena mm. mustaviininmarjan lehtiä.

Hillokokeilujen jälkeen kävi monesti mielessä ajatus villiyrttien hyödyntämisestä laajemmaltikin ja viime kesänä ajatus eteni toteutukseen saakka, kun keräsin nokkosen lehtiä mm. lettutaikinan lisukkeeksi ja kuivatettavaksi. Nokkosesta ja nokkosletuista kirjoittelinkin aiemmin täällä blogissa. Alkukesästä valmistin ensimmäisen kerran nokkoskeittoa ja ihastuin siihen täysin. Parasta aikaa nokkosen keräämiseen on kevät ja alkukesä. Ilokseni saamme maalla kuitenkin uusia nokkosen versoja niitetyiltä alueilta pitkin kesää, joten terveellisen ja erittäin maukkaan keiton valmistaminen onnistuu edelleen.

Sain tyttäriltäni äitenpäivälahjaksi Viettelevät villiyrtit –kirjan, jonka myötä uskaltauduin kokeilemaan nokkosen lisäksi muitakin luonnossa kasvavia villivihanneksia. Alkukesän ensimmäisiin villivihanneskokeiluihini kuuluivat maitohorsma, kuusenkerkät ja poimulehti.

Poimulehteä voi kerätä alkukesän ajan kukkimiseen saakka, niitetyiltä alueilta tosin uutta satoa saa myös myöhemmin. Lehdet soveltuvat käytettäväksi sellaisenaan vaikkapa salaatin seassa tai lämpimien ruokien mausteena. Lehdistä voi hauduttaa teetä, joka auttaa naistenvaivoihin ja kasvia käytetään myös ihonhoitoon. Minä lisäsin juuri puhjenneita poimunlehtiä grillattavien kasvisnyyttien joukkoon.

Monet tuttavani kehuivat kuusenkerkistä tehtyä siirappia, joten olihan minunkin sitä kokeiltava: Keräsin maalla oman tontin kuusista parisen litraa heleän vihreitä versoja. Huuhtelin ne ja annoin liota vedessä yön yli. Siivilöin liotusveden pois, kumosin kerkät kattilaan ja lisäsin pari litraa vettä. Kerkät kiehuivat vajaan parin tunnin ajan, jonka jälkeen siivilöin ne ja otin keitinveden talteen. Lisäsin keitinveteen 1 kg sokeria sekä 1-2 tl vaniljasokeria ja keitin miedolla lämmöllä n. 2,5 tuntia (keittoaika vaihtelee 1-4 tuntia), jolloin liemi oli tummaa ja siirappimaista. Vaniljasokeri ei ole tarpeen, mutta antaa kivan säväyksen, varsinkin jos aikomuksena on käyttää siirappia jälkiruokiin.

Jälkiruokien lisäksi kuusenkerkkäsiirappi sopii hienosti hunajaa asemasta esim. paahdettujen uunijuuresten mausteeksi. Ihastuin siirappiin niin, että keräsin kerkkiä pakastimeenkin, jotta voin syksymmällä kiehauttaa niistä siirappia uudemman kerran.

Maitohorsma on monikäyttöinen kasvi, josta voi hyödyntää niin varret, lehdet kuin kukatkin. Onpa aikoinaan juuriakin käytetty kuivattuna ja jauhettuna leivän ja puuron valmistukseen. Maitohorsma sisältää merkittäviä määriä mm. ravintokuitua, valkuaisaineita sekä A- ja C-vitamiinia. Kasvia voi käyttää salaateissa, kasvispaistoksissa sekä keitoissa ja se sopii tee- ja yrittijuomiin.

Minä olen ehtinyt hyödyntää maitohorsmaa tänä kesänä useamman kerran. Alkukesästä tarjosin nuoret versot parsan tapaan hollandaise-kastikkeen kera ja viime viikolla keräsin horsman kukkia pariin otteeseen. Ensin valmistin raejuustosta ja margariinista levitteen, johon lisäsin kukat. Maukkaan sekoitteen lisäksi ei leipä muuta tarvinnutkaan.

Viikonloppuna sekoitin pihvien seuraksi yrttivoita, johon lisäsin maitohorsman kukkien lisäksi ketunleipää sekä valkosipulinkynnen. Hyvää oli sekin.

Nyt odottelen innolla, että pääsen keräämään perinteisempiä luonnonantimia: marjoja ja sieniä. Vajaa viikko sitten näytti siltä, että kypsien mustikoiden joukossa oli vielä aika paljon raakileita. Minkäänlaista keräysastiaa ei sattunut olemaan mukana, mutta nappasin metsän reunasta mukaan muutaman varvun. Laitoin ne maljakkoon kuistille, jossa ne toimittivat hetken aikaa kukkakimpun virkaa. Päivällisen jälkeen kannoin pöytään koko komeuden, josta sitten napsimme suuhun makoisia marjoja jälkiruuaksi.

Makoisaa heinäkuun jatkoa luonnon antimien parissa!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 50+ helsinkiläinen aikuisbloggari Belladonna. Arjen autuus –blogissa kuvailen sanoin ja kuvin niitä pieniä ja miksei suurempiakin asioita ja tilanteita, jotka tuovat elämään iloa, hauskuutta ja onnen hetkiä arkisen aherruksen keskellä. Blogiini mahtuu sitä sun tätä: selostuksia erilaisista tapahtumista, tekemisistä ja elämyksistä, pienimuotoista sisustusta, DIY-juttuja ja tuunailuja sekä intohimoisena korujen tekijänä tietenkin joskus esittelyjä koruistani. Saatan tarjota viinivinkkejä kuukausittaisten viiniklubitapaamisten pohjalta tai kertoa uusista reseptikokeiluistani.

Kodin jälkeen rakkain paikka maailmassa on maatila, jossa vietämme mahdollisimman paljon aikaa keväästä syksyyn. Maalla kokeilen kaupunkielämän vastapainoksi erilaisia kädentaitoja sytykeruusuista betonivaluihin sekä harjoittelen kasvisten ja vihannesten kasvattamista. Myös näistä tekeleistä kerron blogissani.

Minulla on myös tyyliblogi Style and Jewels, johon voit käydä tutustumassa osoitteessa styleandjewels.blogspot.com/.

Tervetuloa viihtymään kanssani!

Sähköposti: belladonnanblogi@hotmail.com

Instagram: @belladonnanblogi