Olen riippuvainen pilateksesta. Ensimmäinen puoli vuotta tuntui siltä, että tämähän on ihan hullu laji, pelkkää löysäily ja lattialla makoilua. Eihän tässä tule edes lämmin. Sitten aloin päästä juonesta kiinni. Ja vähän aikaa ehdin jo ymmärtää, että pilates on juuri niin rankkaa ja haastavaa kuin miksi sen itselleen tekee. Ja tuloksia oikeasti tulee!

Kävin viime vuoden lokakuun loppuun saakka maanantai-aamupäivisin Marjo Salomaan tunnilla. Loistava tapa aloittaa viikko! Jatkoin keskiviikkoiltaisin Marianne Airisniemen kanssa, pyyhälsin torstaisin taas Marjon tunnille, jatkoin lauantaina joogaan Outi Sirviön ohjauksessa silloin kun joogaa oli salillani tarjolla ja viikkoni huipentui Katja Keräsen tunnille sunnuntai-iltaisin.

Albaniassa joogaa olisi löytynyt Tiranasta, tunnin matkan päästä ja pilateksesta ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan. Marraskuu meni Sirun kanssa laiskasti kävellessä.

Joulukuun majailin ainakin kolmessa osoitteessa. Oli liian helppo laiskotella.

Tammikuussa asetuin tänne Taposeen. Kaivoin heti vuodenvaihteessa paikalliset toimijat esiin ja lähdin joogamatto tanassa ensimmäiselle kansalaisopiston joogatunnille. Sali, jossa käyn Helsingissä, ei ole mikään tekstiilisali, mutta jumppatrikoisiin siellä sonnustaudutaan. Niihin olin minäkin pukeutunut pitkän tauon jälkeen joogaan päästessäni. Ihmettelin vähän kun muut osallistujat malttoivat hädin tuskin luopua kaulahuiveistaan ja pipoistaan, villasukat ja -paidat kaikki jättivät päälle. Kunnes tunnin lopussa laskeuduimme loppurentoutukseen lattialle. Sentin paksuinen patjani oli melkein kuurassa, jäinen tuuli puhalsi lattianrajassa ja selkäni suuttui. Ymmärsin toisten asuvalinnat täydellisesti. Vielä kun vihdoin Outin opastuksella oppimani Aurinkotervehdyskään ei ollut samanlainen, tuli joogaryhmän jäsenyydestäni hyvin lyhyt.

Suunnistin seuraavaksi yksityisen kuntosalin pilatekseen. SUURIN toivein. Odotin napakkaa tunnin aloitusta Marjon tapaan. Aloitusta, jossa käydään läpi täydellinen seisoma-asento, vartalon tukivoimapisteet, hengitys, lantionpohjan- ja poikittaiset vatsalihakset - pilateksen perusasiat. Odotin turhaan. Laji oli ihan toinen. Jäi sekin yritys viimeiseksi.

Päädyin korvaamaan pilateksen tanssilla. Olen käynyt keskiviikkoisin harjoittelemassa West Coast Swingiä tanssiseura Hurmiossa Tampereella Rake Salon ja Sandra Kellokummun ohjauksessa. Cool! Niin kuin Rake sen sanoisi! Matkaa tulee yhteen suuntaan yli 60 km. Siksi jäinkin reippaasti ensimmäisen alkeistunnin jälkeen heti perään jatkokurssille, ja samalla hämäystekniikalla olen jatkanut viikosta toiseen.

Mutta kauhukseni huomasin, että keskikehon kannatukseni on kadonnut. Poikittainen vatsalihas on painunut takaisin sinne, mistä se tulikin. Syvälle!

Tilalle olen kehittänyt toisen parin jenkkakahvoja. Nyt niitä on tuplat. Kaksi kauniisti päällekkäin molemmilla puolilla. Voi Marjo ja kumppanit. Kaipaan teitä jo niin!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämä saa olla mustaa ja valkoista - kunhan se ei ole mustavalkoista. Ja kimallusta siinä pitää olla, aina välillä. Olen 58-vuotias, no, okei, melkein 59 vuotias, lakelandinterrieri Sirun kanssa kaksin elävä nainen. Takana ovat kartano ja kattohuoneisto. Nyt on aika rakentaa elämää uudelleen. Pienistä palasista ehkä, mutta kuitenkin.