Kirjoitan nyt ihan vain subjektiivisesti, vain omista ruokaennakkoluuloistani. Niissä sitä riittääkin, olen ikuinen "aina on näin tehty" tyyppi, tai tuosta en pidä maun, tuoksun tai minkä tahansa syyn takia. Kuinka ollakaan, Kantsun Olohuoneella, joka on kaikien kannelmäkeläisten yhteinen asukastila, pidettiin alkukeväällä horta-info. Oikein oli mielenkiintoinen ilta, olipa muutama villiyrttikin ehtinyt maistiaiseksi asti. Kaikkia "heiniä" ja "rikkaruohoja" siinä maisteltiin, kaikki tuttuja lapsuudesta asti.

Sitten sitä villiyrttiasiaa rupesi tulemaan kaikista tuuteista, minkä välineen avasikin. Nokkosesta olin kuullutkin jo vuosia sitten, mutta kun siitä tehtyä keittoa verrattiin inhoamaani pinaattikeittoon, en ollut kovinkaan innoissani. Mutta nyt ensimmäinen muuri on murrettu, kaverini teki kattilallisen nokkoskeittoa ja pitihän sitä maistaa. Eipä hassumpaa. Nyt olen menossa lähiniitylle nokkosia keräämään, ainakin esivalmistelen ne heti, säilyvät ryöpättyinä pakastimessa hyvin.

Toinen uusi tuttavuus on kuusenkerkkäsiirappi, se maistui valmistusvaiheessa hyvältä, toistaiseksi en ole sitä mihinkään käyttänyt.

Horsman alkukesän versoja keitin suolavedessä. Ihan niistä parsan maun tunnisti, jatkojalostus uunissa pekoniin käärittynä ja juustolastuilla kuorrutettuna epäonnistui, olisi vain pitänyt syödä ne heti keitettynä voisulan kera.

Muista villivihanneksista en sitten tiedä, suolaheinä ja käenkaali ovat lapsuudesta tuttuja herkkuja, vuohenputken maistaminen on jäänyt siihen yhteen kertaan Olkkarilla, samoin poimulehden, tai kerran kyllä maistoin, maistui silloin ihan vaan heinältä. Voikukan käyttö on taas siellä vanhojen ennakkoluulojen takana, keräsin vuosia sitten lehtiä salaatiksi ja ne maistuivat siltä pahalta nesteeltä, mitä irtoaa kukkavarresta, en halua kokeillakaan. 

Avokado, tuo herkku jota monet hehkuttavat, on saanut olla ihan suosiolla minulta syrjässä. Maistui minusta eltaantuneelle rasvalle. Viikko sitten kaverit ja ukkeli maiskuttelivat ja herkuttelivat avokadolla ja raejuustolla. Sitä  piti vähän maistaa, ja ei maistunut hullummalta, ostin sitten kauppareissulla oikeassa kypsyysasteessa olevia, ihan sattumaa, ei kokemusta, ja ikioman raejuuston, ja rohkeasti herkuttelemaan. Heti jäin koukkuun. Nyt keittiössä jo uudempi satsi taas odottelemassa, tänään söin jälkiruuaksi kokonaisen jossa reilusti raejuustoa.

Eihän sitä koskaan tiedä miten maailma makaa tulevaisuudessa. Tietysti jos ylikansoittumisen ja ilmastonmuutosen aiheuttaman ruokapulan takia vaihtoehtona on villiyrtit vastaan hyönteiset tai etanat, niin minun vaakani kallistuu villiyrttien puolelle rajusti. Ainakin minun ennakkoluuloisessa maailmassani. Voihan oikeasti olla, että jonain päivänä postaan jälkiruokaohjeen, jonka raaka-aineena on kuusen havut, sen nimi on Kuusisohjo. Tuon nimisen ohjeen yhdestä villiyrttikirjasta luin. Nyt jään odottelemaan horsman kukintaa, niistä kukista, ketunleivistä ja valkosipulista saa kauniin ja tuoksuvan mausteseoksen maustevoinappeihin.

Rentukat eivät tietääkseni ole syötäviä, kuvan kukat ovat vain silmänruokaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen mukavassa eläkeiässä, vielä jaksan olla monessa mukana, teen vapaaehtoistyötä palvelutalossa, teen käsitöitä ja askartelen, liikun luonnossa, sienestän ja marjastan. Herkkusuukin olen, joten teen ruokaa ja leivon mielelläni. Olen sosiaalinen, mutta viihdyn myös yksin. Asumme mieheni kanssa kahdestaan, mutta tapaamme kolmea lastamme ja kahta lapsenlastamme usein.