Enpä olisi uskonut löytäväni Lemmenjoen perukoilta taidetta!

Näin kuitenkin kävi.

Huopataiteilija Kaija Palton Ateljee Huopapirtti sijaitsee sekä Lemmenjoen että Lemmenjoen erämaan ja kansallispuiston laitamilla. Lemmenjoki kun on paitsi joki, myös erämaa ja kylä.

Huone, johon ulkoa astun, on täynnä tauluja, isoja ja pienempiä. Jokainen työ istuu minun makuuni: on värejä, on muotoja! Aiheet ja värit ovat peräisin luonnosta.

Kaija Paltto on käynyt opiskelemassa lampaanvillan työstämistapaansa muun muassa Turkissa. Paras villa tulee kuulemma suomenlampaasta. Hänen metodillaan huovuttamiseen ei tarvita saippuan lisäksi paljonkaan vettä. Taulut syntyvät rullausmenetelmällä. Nykyään Paltolla on hyvät työtilat monimetrisillekin töilleen. Aikaisemmin, saunatiloja käyttäessään, hän oli jatkuvasti sairaslomalla huonoista työasennoista johtuen. Helppo uskoa. Ideoita töihinsä taiteilija hakee erämaasta. Tilaa kävelylle on. Kansallispuistokin käsittää melkein 3000 neliökilometriä. Riittävän kauan käveltyään hän palaa kotiin mielessään valmis idea käytännössä kokeiltavaksi.

Saamme seurata työnäytöstä, jonka tuloksena on syntymässä pieni taulu. Näppärästi ja tottuneesti Paltto nyppii ja asettelee värillisestä villasta sopivia suikaleita. Siinä ei kauan nokka tuhise. Kuvata saa, mutta videoiminen on kiellettyä. Youtubessa on kuulemma jo riittävästi videoita hänen työskentelystään. Paltto ei suinkaan silti pyri salaamaan oppejaan. Hän on pitänyt kursseja halukkaille. Meitäkin hän kehottaa hänen neuvojensa mukaan tekemään vaikkapa joululahjoja ystäville. Itselleni ei kyllä ihan selkäytimeen asti menneet vielä työvaiheet. Uskonpa, että ystäväni ja sukulaiseni jäävät paisti tällaisia lahjoja.

 

Taiteilija  tekee, paitsi tauluja huovuttamalla, myös laukkuja, liivejä ja hattuja. Villan lisäksi käytössä on poronmokka ja - nappa. Kutsunäyttelyitä on ollut niin Suomessa kuin ulkomailla  aina Japania ja Arabiemiirikuntia myöten. Japania varten hän jopa kehitteli ohuen huivin silkistä ja villasta. Ulkomailla kaikki työt on aina myyty.

Lemmenjoen asukkaat eivät koe, että mihinkään olisi pitkä matka. On totuttu siihen, että kauppamatkakin on noin sata kilometriä, Inariin 50 kilometriä suuntaansa. Helsinki on kuulemma lähikaupunki: tunnin ajo Ivalon lentokentälle ja puolitoista tuntia lentoa Helsinkiin. Ei matka eikä mikään.

Siinäpä miettimistä meikäläiselle maalikylän asukkaalle. Palveluiden kokeminen lähellä tai kaukana oleviksi näyttää olevan sekin enemmänkin asenne kuin faktiset kilometrit.

Palton tuotteita on saatavilla vain Lemmenjoen Ateljeesta, joka on kesäisin auki joka päivä kello 10-18, talvella sopimuksen mukaan. Kehotukseemme tuoda tuotteita esimerkiksi käsityömessuille, Paltto puistaa kiivaasti päätään. Ei, ei ei. Ei hänellä ole sellaiseen aikaa. Hän työskentelee. Porotilallisen vaimona hänellä lienee vielä muutakin työtä.

Nimenomaan taulut iskevät minun tajuntaani. Kaija Palton selostukset tauluista lisäävät mielenkiintoa. Olisin halunnut ostaa vaikka useammankin, jos tuohta olisi ollut tarpeeksi ja kotona sopivaa seinätilaa. Molemmista suurostoissa olisi tullut pulaa.

Nimeltään Mattarahkan tyttäret oleva taulu kuvaa naisjumalia. Se olisi ollut kovasti mieleeni. 

Laihialaisuuttani tyydyn halvempaan. Päädyn ostamaan muinaisuskoisten ylijumalaa, ilman ja ukkosen jumalaa Ukkoa kuvaavan taulun, josta myös pidän kovasti. Ukon pitäisi suojella kotia pahalta. Tällainenkaan lisäsuojelu ei ole koskaan pahitteeksi.

Nyt vähän kaduttaa kitsasteluni. Mutta kyllä Ukkokin on nautittava, eikö vain?

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

Mummous on yksi, erittäin tärkeä osa minua. Lapsenlapset asuvat kuitenkin Belgiassa, joten konkreettinen mummottelu jää vähäisemmäksi.   

Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, arkielämääni mahtuu monia asioita, joista blogissani kerron. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti!

Haluan jakaa kokemuksiani ja näkemyksiäni kanssasi elämäni arjesta ja juhlasta miettien aina välillä tätä ihmisenä olemista. Tuttuja juttuja monille. Olisin kiinnostunut kuulemaan sinun näkemyksistäsi ja kokemuksistasi kertomistani asioista.

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/AnjakaarinaEtämummeli

 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat