Siitä lienee joitakin vuosikymmeniä aikaa. Jäähallikeikastani lätkää katsomassa.

Tai sitten sitä ei ole ollutkaan. Olen vain mielikuvitellut sen. Niin hatarat, miltei olemattomat muistikuvani ovat.

Eilisiltainen lätkämatsissa olo on kuitenkin totisinta totta. Olihan sinne mentävä, kun halavalla pääsi. Tämän Sulo Vilenin opin olen syvästi sisäistänyt.  Halavalla mitävainostavan Sulon taas tietävät ainakin ne, joilla on enemmän kilometrejä takana kuin edessä.

Tampereen jäähallissa pelasivat lappeenrantalainen SaiPa ja Tampereen Tappara.

Kyse oli CHL:n (Champions Hockey League) pudotuspelistä. Ei kylläkään juuri hajun häivää, mistä siinä on oikeasti kyse. Jotakin tekemistä sillä on Euroopan mestaruuden kanssa.  

Jo ovella järjestysmies meinasi tyssätä meidän, lähes untuvikkojen, sisäänpääsyn. Syynä olivat pienet limsapullot. Halliin ei saa kuulemma viedä mitään pulloja. Ei täysiä eikä tyhjiä.

Minä olin meistä ainoa, jonka kassia ei katsottu. Ilmeisesti olin niin luotettavan näköinen. Olinkin siinä sitten vilpittömän ihmeissäni pulloasiasta. Vesipulloni kassissa ymmärsi olla hiljaa.

Kumma juttu. Lipuissa kerrottiin, että alkoholijuomien vieminen on kiellettyä. Limsapulloista ei puhuttu mitään. Sisältä hallista ostettuja juomia ja ruokia sai kyllä viedä katsomoon, huomasimme myöhemmin. Onkohan kiellon syynä liiketaloudelliset tekijät?

Pullot nopeasti autolle. Omanikin. Hyvä niin. Palatessani sama järjestysmies nyt kyllä kopeloi kassini. Epäili kai, että kuitenkin salakuljetan pullot takaisin. Se siitä luotettavan näköisyydestä.  Ähäpiti kuitenkin. Vesiperä tuli.

Ensimmäinen rasti oli siis suoritettu. Vähän kangerrellen, mutta kuitenkin.

Ongelma kuitenkin toisinaan seuraa toista.

Paikkamme olivat Tapparan huutosakin edessä. Mikä jättipotti!  Jonkin aikaa megafonia, rumpuja ja ihmishuutoja kuunneltuani päässäni takoi ja soi. Muutin suosiolla kauemmaksi. Tilaa onneksi oli. Halli oli vain puolillaan väkeä.

Kokematon kun olin, kysyin varmuudeksi vieressäni olevalta mieheltä Onko paikan vaihtaminen laillista? Entä voiko täällä valokuvata?

Kyllä ja kyllä, vastasi mies. Eikä edes järin paljon ollut huvittuneen näköinen kysymyksistäni.

Peli eteni niin kuin eteni. Hullun lujaa luisteltiin. Sivupleksit paukkuivat, kun yksi tai useampi pelaaja päällekkäin vauhdilla törmäsi niihin. Rankkareitakin tuli.  Pelaajia milloin tuli aitiosta ja milloin meni sinne.

Aina välillä jumalattoman voimakkaat ämyrit suolsivat mainoksia. Pelikatkojen aikana samat ämyrit tahdittivat cheerliidereiden tanssia. Hyvin samantahtisesti keikuttelivat ja heiluttelivat niin tukkaansa kuin huiskujaan. Opin, että pitkä tukka lienee ellei ihan välttämätön niin ainakin suositeltava tähän hommaan.

Meikäläisen silmiin kaksi ensimmäistä erää oli aika leppoisaa touhua.  Kolmannessa erässä tuli enemmän säpinää peliin. Siltikin loppunumeroina oli 2-0 SaiPan hyväksi. Tapparan huutosakin väsymättä alusta loppuun toistuvat mekastukset, epävireinen laulu ja huudot Maaleja Tappara, Taistele Tappara eivät auttaneet.

Vain SaiPalla ja parilla fanilla oli mukava ilta, kehtasi Aamulehden Tapani Salo otsikoida tänään juttunsa. Olisi kysynyt minulta! En kuulu kumpaankaan ryhmään ja silti ilta oli mukava ja mielenkiintoinen.

Jotakin opin myös mahdollista seuraavaa lätkämatsia varten

  • ota hyvät kuulosuojaimet mukaan
  • tarkista silti, missä paikkasi sijaitsee
  • varustaudu villapaidalla
  • huolehdi silti, että nenäliina on mukana, nokka saattaa viileässä vuotaa
  • älä ota mitään pulloa kassiisi, edes hajuvesipulloa

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

Mummous on yksi, erittäin tärkeä osa minua. Lapsenlapset asuvat kuitenkin Belgiassa, joten konkreettinen mummottelu jää vähäisemmäksi.   

Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, arkielämääni mahtuu monia asioita, joista blogissani kerron. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti!

Haluan jakaa kokemuksiani ja näkemyksiäni kanssasi elämäni arjesta ja juhlasta miettien aina välillä tätä ihmisenä olemista. Tuttuja juttuja monille. Olisin kiinnostunut kuulemaan sinun näkemyksistäsi ja kokemuksistasi kertomistani asioista.

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/AnjakaarinaEtämummeli

 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat