Olen viime aikoina seurannut fb-kaverini jakavan päivityksiä esi-isänsä päiväkirjasta sadan vuoden takaa ja niitä on ollut mahdottoman mukava lueskella. Esimerkiksi maaliskuu 1917 on ollut kiivasta ja mullistuksellista aikaa sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Tampereen Yhteiskoulun lukion rehtori Kaarlo Tiililääkin levottomuudet ovat koskettaneet. Esimerkiksi näin: Lauvantai 17.3. ” – Levoton päivä. Kun k:lo 1 menin kouluun, vallitsi mielissä säikähdys, sillä Helsingistä oli ilmoitettu mellakoista ja Hämeenlinnasta, että sotaväki ampui toisiaan. Pitkin katuja liikkui tehtaan työväkeä ja kaikki odotti jotakin. Vahtimestari kertoi, että osa reaalilyseon oppilaista oli tehnyt lakon. Äänekkäitä olivat jo meikäläisetkin. Pelkäsin ylioppilaskirjoittajain häiriintyvän. Into toi juuri elintarpeita meille. Ajamalla ajoimme hänet pois mellakoiden pelosta. Mutta kaikki on mennyt rauhallisesti Tehtaissa vain on työ ollut lopetettuna. Mutta sähkösanomia kaupataan kaduilla lakkaamatta. Ja ihmeellisiä asioita kuuluu. Käskin vahtimestaria poistamaan Nikolain kuvan juhlasalin seinältä taaskin kerta. Saa nähdä vieläkö se sinne palaa.

Lähtisin itse oitis moisia jakamaan, jos olisi säilynyt sukulaisten mietteitä sadan vuoden takaa. Mutta eipä valitettavasti ole. Jos teillä on näitä säilynyt, niin nyt niitä tutkimaan, olisi varmasti kiinnostavaa elää vuotta 1917 sukulaisen matkassa.

Toisella sukututkimuksen sivulla näin laskettavan niitä esivanhempia, jotka ovat eläneet Suomen itsenäistyessä vuonna 1917. Tähänkään keräykseen en voi osallistua täydellisen tarmokkaasti, koska isänisää ei ole tiedossa ja suvussa on muitakin aviottomia lapsia, mutta aloin kuitenkin mielessäni pohdiskella, että kuinka moni esivanhemmistani on tosiaan elänyt tuolloin?

Ensinnäkin tietysti isoäitini Lempi, joka oli syntynyt marraskuussa 1917 ja oli parivuotias pieni ristiinalainen Suomen itsenäistyessä. Lempi syntyi köyhään torppaan, jossa tepsuttivat häntä ennen syntyneet sisar ja veli ja lisää lapsia oli vielä tulollaan. Vuonna 1918 säädettiin muuten laki torpparien vapautuksesta ja seuraavana vuosikymmenenä Suomeen syntyikin yli 100 000 pienviljelystilaa.

Lempin isä Otto oli syntynyt elokuussa 1882 ja hänenkin isänsä on tuntematon. Hän on ollut Otto Eevanpoika ja nimeämisperinnettä on pidetty yllä. Kaikki Oton lapset olivat kolmannelta nimeltään joko Otontyttäriä tai Otonpoikia, ei ole jäänyt isä ainakaan heillä epäselväksi (sukututkijana kannustan lämpimästi tämmöiseen perinteeseen). Otto ehti nähdä Suomen itsenäistymisen, vallankumoukset, molemmat suursodat ja vielä Kekkosenkin presidenttiuran ensimmäiset kuukaudet, sillä hän kuoli syyskuussa 1956 ja oli tuolloin 74-vuotias. 

Oton äiti Eeva ehti myös nähdä Suomen itsenäistymisen. Hän syntyi joulukuussa 1856 ja kuoli talvisodan jälkeen kesällä 1940, hän eli peräti 83-vuotiaaksi.

Lempin äidillä Iidalla  oli surullinen, mutta aikanaan tavanomainen kohtalo. Hän syntyi tammikuussa 1885 ja sai viisi lasta, joista viimeisen syntymän jälkeen hän kuoli vuonna 1921 vain 36-vuotiaana. Järkyttävää!

Iidan isä Kalle oli syntynyt 1856 ja ehti nähdä Suomen itsenäistymisen ja elää tytärtään vanhemmaksi, hän kuoli vuonna 1928. Hänellä oli vaimonsa Raakelin kanssa 8 lasta. Tuolloin Ristiinassa asui noin 6000 asukasta.

Kallen vaimo Raakel eli pitkän elämän, hän syntyi helmikuussa 1855 ja kuoli 1936, jolloin Suomessa olot olivat parantuneet ja ns. köyhälistölläkin oli hyvät olot verrattuna edeltäviin vuosikymmeniin tai pian koittaviin sotavuosiin. 

Toinen mummoni Saimi syntyi Lempin lailla vuonna 1915 ja oli suuren, kaksitoistalapsisen katraan kuopus. Kun isäni suku oli Ristiinan suunnalta, tämä äitini suku eleli puolestaan Juvalla. Vanhin veli oli jo ehtinyt maailmalle, ihan Kanadaan asti. Saimin syntyessä häntä hoitivatkin enimmäkseen isosiskot, sillä äiti oli kuulemma jo vanha mummo, hän minulle joskus kertoi.

Saimin isä August oli syntynyt toukokuussa 1873 ja ennätti nähdä Helsingin olympialaiset, mutta ei ihan Kekkosen valtakauden alkua, vaan kuoli vuonna 1955. Esimerkiksi kahvin säännöstely oli vihdoin lopetettu edellisenä vuonna. 

Augustin vaimo Vilhelmiina oli miestään muutaman vuoden vanhempi ja kuoli hieman ennen jatkosodan syttymistä keväällä 1941. Meitä Augustin ja Vilhelmiinan lapsenlapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsenlapsia on luultavasti aika paljon, he kun tosiaan tuottivat 12 lasta. Kaikki Vihreälehdot esimerkiksi tulevat tästä katraasta.

Villhelmiinan äiti Maria oli näitä pitkäikäisiä tyyppejä. Hän syntyi marraskuussa 1841 ja kuoli 85-vuotiaana vuonna 1927. Hän sai kuusi lasta ja laskujeni mukaan ainakin 26 lastenlasta.

Pappani Toivo syntyi vuonna 1906 ja avioton lapsi oli hänkin. Isä on kuitenkin saatu selville ja pappikin oli sen kirjoihin merkinnyt. Toivo kuoli vuonna 1971 syöpään, joka oli syy myös mummoni Lempi kuolemaan. Hänen pakosalle lähtenyt isänsä kuoli Tampereella lavantautiin hilkusti ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1916.

Toivon äiti Hilma syntyi vuonna 1885 ja kuoli hieman ennen poikaansa vuonna 1965. Hänen isänsä Kustaa Ville ehti nähdä osan vuoden 1917 rymistelyistä, sillä hän kuoli heinäkuussa kun ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä ja Venäjälläkin oli ehditty tehdä se ensimmäinen vallankumous.

Toivon äidinäiti Ulla eli aina vuoteen 1921 asti. Samana vuonna Suomeen saatiin mm. oppivelvollisuuslaki. 

Eli kolmetoista esivanhempaa löydän vuodesta 1917. Isänisä, jos hän on se, ketä oletan, ei ollut tuolloin vielä syntynyt. Mutta hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat olleet elossa ja niiden rajojen tuntumassa, joita vedeltiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen.

Kuinka monta nimeä sinä saat listaan? 

HUOM! Jos olet tulossa Suomen Sukututkimusseuran juhlavuoden päätapahtumaan Suku 2017 - koko Suomen sukujuhla tänä viikonloppuna, tulehan ihmeessä moikkaamaan! Olen paikalla lauantaina klo 12 puhumassa kirjastani ja etsinnöistäni ja lisäksi olen tavattavissa varmaan koko päivän ajan. Nykäise hihasta! Lisätietoja: http://www.genealogia.fi/suku-2017

 

Kuvat on Mikkelin vanhalta hautausmaalta, kuvaaja kaverini Hanna Haapsaari, joka jakaa kauniita ja rauhallisia otoksia esimerkiksi instagramissa.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat