Härkätaisteluareena on muisto ikivanhasta rituaaliteatterista. Härkätaistelu on peräisin Kreikan Antiikin ajalta. Silloin papit todella tarttuivat härkää sarvista kiinni. He hyppäsivät kuolemaa uhmaten härän sarvien välistä härän ylitse. Rituaaliteatteri siirtyi kreikkalaisten mukana Iberian niemimaalle ja elää traditiona yhä Espanjassa, Portugalissa sekä Ranskassa. Espanjassa asuessani mietin usein härkätaisteluita. Sanottakoon heti, että en pidä eläimiin kohdistuvasta väkivallasta. Olen ollut kasvisyöjä jo vuosikymmeniä kyseisestä syystä. Härkätaisteluihin liittyvä tekopyhyys jaksaa silti hämmästyttää minua jatkuvasti. Niissä oleva väkivalta on silmin nähtävää ja marginaali ilmiönä siihen on helppo puuttua.  Jatkuvasti kuulen tuomioita härkätaistelua kohtaan sellaisten ihmisten suusta, jotka syövät lihaa päivittäin. En voi olla miettimättä sitä, ovatko kyseiset ihmiset todella täysin sen tiedon ulkopuolella, miten teuraseläimiä kohdellaan?

Kuten kerroin, itse en pidä eläimiin kohdistuvasta väkivallasta lainkaan. Silti, jos minä söisin lihaa, söisin ainoastaan härkätaistelussa kuolleiden eläinten tai sitten metsästettyä lihaa. Härkätaisteluhärkä samoin kuin metsästetty eläin elää onnellisen elämän. Kuolema on toki väkivaltainen, mutta niinhän tapetuilla kuolema kaiken kaikkiaan aina on. Teuraseläimillä on väkivaltaisen kuoleman lisäksi takanaan kammottava elämä täynnä päivittäistä kärsimystä. Siksi minun on mahdotonta ottaa vakavasti kaikkia härkätaisteluja vastaan mieltään osoittavia kulkueita. Olenpa minä kuullut samojen ihmisten, jotka kritisoivat äänekkäästi härkätaisteluja vastaan jopa matkustavan Venäjälle ilman mitään omantunnon tuskaa.

Omatunto on vaikea laji. Onneksi olemme kukin vastuussa vain omallemme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat