Brooklynin sillan edessä, puolittain hiekassa makaava piano kiehtoo kovasti mieltäni. Se tuntuu sopivan kaupunkimaisemaan mitä parhaiten. Kuva ei ole aseteltu tai korjattu. Se oli täydellinen asetelma sellaisenaan, valmiina ottamaan vastaan sen silmän ja kameranlinssin, joka sen huomaa. Soitin on osin hiekan peittämä, sen menneisyys on meille salattu. Sen etulautaan on kirjoitettu minulle mystiset tavut: hek hek, tad, tad. Sen oikeassa laidassa on liimattuna papereita, kuin julisteita, ehkä mainoksia. Onko tämä soitin opettanut tulevia mestareita vaiko lumonnut kuulijoita mestarin sormien alla? Arvoitus kiehtoo mieltä ja sai ainakin minun mielikuvitukseni valloilleen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat