Näin pitkänäperjantaina kerronpa yhden pääsiäismuistoni. Olin teologiryhmän kera katselemassa pääsiäiskulkuetta Etelä-Italian Tarantossa. Ennen suurta kulkuetta menimme tutustumaan etnografiseen museoon. Siellä esitellään erinomaisen hyvin pääsiäiskulkueiden traditio ja kehitys. Meille tuli museota esittelemään museon johtajatar. Hän on asunut koko ikänsä Tarantossa ja luonnollisesti seurannut pääsiäiskulkueita koko ikänsä. Hän kertoi elävästi, kuvaavasti ja asiantuntevasti siitä, mitä me kohta näkisimme. Meille kaikille on varmasti tuttua, miten vanhat muistomme saattavat liikuttaa meitä, etenkin lapsuudesta nousevat muistot. Hän kertoi keinuvan liikkeen salaisuutta. Siinä poikansa menettänyttä Mariaa kantajat kuin heijaavat, samalla tavoin, kuin Maria on heijannut ja keinuttanut omaa poikaansa joka siis nyt on ristiinnaulittu. Sitä kertoessaan hän varmasti vahvasti eli kaikki elämänsä pääsiäiset ja kaikki näkemänsä kulkueet. Kesken kertomuksen hänen äänensä sortui ja näin hänen itkevän. Minä olen aina ollut myötäitkijä. Kaiken kaikkiaan itken äärimmäisen herkästi. Kun näen yhdenkään ihmisen itkevän, minullakin alkavat kyyneleet valua välittömästi silmistäni. Sen lisäksi halusin tietysti lohduttaa. Kun en muutakaan osannut, halasin museon johtajatarta. Minulla oli tarve myös sanoa jotain lohduttavaa, vaikka en tiennyt yhtään mitä sanoa. Niinpä paremman puutteessa sanoin: Älä itke. Ei se nyt niin kamalaa lopulta ollut, kun Jeesus kuoli. Siinä samassa tilannetta seuraavat teologit sanoivat: Liisa, sinä olet nyt juuri tainnut tajuta pääsiäisen ja kristinuskon merkityksen. Se on juuri tuo, ei se niin paha ole, kun Jeesus kuoli, päinvastoin.

Itku muuttui nauruksi. Niin käyköön teillekin tänä pääsiäisenä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat