Nykyisin muodissa on helppous. Mitä kummallisempia asioita mainostetaan vakuuttamalla meidät, siitä, että se on helppoa. Helppo pestä pyykit, helppoa hoitaa pankkiasiat, helppoa ja tietenkin nopeaa tehdä joku tietty ruoka. Helppo ja nopea tapa oppia uusi kieli. Kaiken tämän helppouden keskellä olen miettinyt omaa elämääni. Minulle suurimpia nautintoja elämässäni ovat olleet saavutukset. Kun olen ponnistellut oikein kovasti jonkin asian eteen ja sitten vihdoin saavuttanut sen, on tunne sanoin kuvaamaton. Vuoristomaisema kauneus ei ole sama, jos minut kuljetetaan sinne helikopterilla tai, jos sen sijaan olen kiivennyt sinne vaivalla, otsa hiessä ja taistellen pohkeitteni maitohappoa vastaan. 

Lukiossa pidin matematiikasta siksi, ettei se ollut minulle itsestään selvää. Matemaattisten tehtävien ilo oli juuri siinä, että saadessani tehtävän eteeni, tunsin ensin olevani umpimetsässä. Sitten mietin, yhdistelin asioita mielessäni ja koitin nähdä yhtälöön erilaisia tulokulmia. Kun keksin yhtälölle ratkaisun, oli se äärimmäisen palkitsevaa. Valaistumisen hetken soisin kaikille ja usein.

Minua pelottaa, että madaltamalla jatkuvasti kynnystä, me saatamme menettää yllättävän paljon mielihyvää. Helppous ei korvaa matkaa. Tämä muuten pätee erinomaisesti myös ihmissuhteissa.

Helppouteen liittyy myös vaara, jonka mielellään mainostajat unohtavat. Helposti ja nopeasti tehty ruoka ei vaan maistu samalta. Helposti opeteltu kielitaito ei autakaan meitä ymmärtämään kaikkia kielensävyjä. Saippuaoopperan seuraaminen televisiosta ei välttämättä ole sama asia, kuin lukea runoja kyseisellä kielellä. Ovatko ne helpolla suoritetut opinnotkaan parhaat antamaan työssä tarvittavan ammattitaidon? Maailmamme on tulvillaan helppoheikkejä tyrkyttäen kaikenlaista helppoa meille. Kannattaa suhtautua varauksella.

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos Liisa,  taas kuinka monenen kerran! Nautin tavattomasti teksteistäsi ja koen vahvasti  kirjoittamiisi asioihin ajatusteni yhtäläisyyttä. Hymyssä suin nautin lukiessani blogejasi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat