Andy Warhol on usein liian kevyesti otettu taiteilija. Itsekin syyllistyin siihen vuosikausia. Kuittasin hänet mielessäni entisenä mainospiirtäjänä, joka haki huomiota erilaisuudella ja uutuuksilla. Näin siihen saakka, kunnes sain  oivalluksen, valaistumisen hetken. Ymmärsin, mitä hän taiteellisesti halusi kertoa. Taiteen päämäärä on kuitenkin aina henkinen. Se on viestintää, jolla on sanoma. Taiteellinen  viestintä voi käyttää monia keinoja, mutta sen sanoma on eri kuin mainospiirroksen. Warholin teos vasara ja sirppi on vuodelta 1977. Hän laittoi tahallaan nimessä välineet erijärjestykseen totutusta. Tuolloin kaupunkityöläisyys oli auttamattomasti ajanut ohitse maaseutumaailman.

Teos liittyy hänen käyntiinsä Italiassa. Italiassa oli toisen maailmansodan jälkeen oikeastaan vain kaksi merkittävää puoluetta: Kristillisdemokraatit sekä Italian kommunistinen puolue. Italian käyntinsä aikana Warhol joutui toteamaan, että Italian kommunistiselle puolueellekin oli käynyt, kuten niin monille asioille 1960 ja 1970-lukujen aikana. Ne olivat riisutut arvoistaan ja arvomaailmastaan. Niistä oli tullut tyhjiä lupauksia, kuin mainoksista. Warhol tunsi mainosten maailman, jos kuka. Hän oli aiemmin huomannut saman useissa  julkisuuden henkilöissä: Marilyn Monroe tai vaikkapa Kiinan Mao ovat saaneet saman arvosta riisutun kohtalon hänen teoksissaan. Ne ovat merkkejä vailla merkitystä: tyhjää täynnä. Hän mainosmiehenä näki sen kuinka tavaramaailma otti valtaa kaikkialla.

Ennen tehdas teki tavaroita ihmisen tarpeeseen, sitten tehdas teki tarpeettomia tavaroita. Mainosmiesten oli tarkoitus luoda kuluttajille sellaisia tarpeita, joita heillä ei alunalkaen ollut lainkaan. Tavara juoksikin ihmisen perässä, ei enää ihminen tavaran. Silloin syntyi massatuotanto. Myyjä vakuuttaa paidasta, jota tehdas on tehnyt viisimiljoonaa kappaletta: tämä on tehty juuri sinulle, juuri sinulle ja juuri sinulle. Marilyninkin Warhol riisuu arvostaan. Tässä on sinulle sopiva vihreä Marilyn, ai pidätkin violetista: no tässä juuri sinulle sopiva Marilyn. Löytyy myös punaisena. Ihmisestä tuli vain kauppatavaraa. Italian kommunistisen puolueen menetettyä aatteensa se Warholin mielestä menetti myös monessa mielessä arvonsa. Sitä tarjottiin kaikille. Teos on kuvaavasti tehty lasille, kuultavalle pinnalle. Ei niillä väreillä tai arvoilla niin väliä ole. Kunhan liitytte kaikki mukaan, ajattelittepa ihan mitä tahansa. Teos on kovin ajankohtainen tänä päivänä, puoluekantaan katsomatta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2016

Kategoriat