- Mummo menee kouluun! tokaluokkalainen hihitteli viime syksynä, kun kerroin alkaneeni opiskella.

- Kyllä mummo voi mennä kouluun! Täräytti leikkiikäinen ja jatkoi puuhailuaan.

On ihanaa, että elinikäisestä oppimisesta on tullut luonnollista. Vastaanottaessani todistuksen suorittamastani rikos- ja riita-asioiden sovittelijan koulutuksesta mietin sukumme vanhimpia naisia.

Kahdeksankymmentäluvulla kuollut mummoni sai käydä vain kiertokoulun. Se jälkeen elämä oli pelkkää työtä. Eikä työ tuolloin ollut mitään huvia, sitä ei tehty vapaaehtoisesti. Otsasi hiessä –meiningillä mentiin. 30-luvulla syntynyt äitini oli jo huomattavasti paremmassa asemassa. Hän kouluttautui vielä aikuisenakin uuteen ammattiin ja harrasti opiskelua pitkälle vanhuuteen asti.

Minä olen sitä sukupolvea, jolle uuden oppiminen on luonnollista. Työkalupakissani on neljä ammattia ja veressä kuplii ikuinen uteliaisuus uuteen. Erimielisyyksien selvittelyssä olen toiminut työyhteisöjen tukena jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Rikos- ja riitasovittelu tuntuikin itselleni luontevalta jatkolta. Siitä olen kaavaillut mielekästä täytettä tuleville eläkevuosille.

Puolen vuoden mittainen viikonloppuisin tapahtunut koulutus on nyt ohi ja elän oppimaani todeksi. Osa-aikaisuudesta vapautunut aika houkuttelee täyttämään sen sovitteluilla. Yritän pidätellä itseäni ja pysyä kohtuudessa. Yksi sovittelu viikossa voi olla minun vapaaehtoistyön panokseni. Sovittelussa on imua.

Sopiminen on tärkeää, kun ikäviä on tapahtunut. Se on monesti epäillylle pysähdyttävä, mahdollisuus muutokseen. Se on merkittävä kokemus myös muille asianosaisille. Kun asiat puhutaan kasvotusten, saa kuulla toista ja reflektoida itse. Puhuminen on hoitavaa.

Tänään sain nauttia sovittelun hedelmiä. Kun monenkertaisten perumisten ja esteiden jälkeen pääsimme kaikki saman pöydän ääreen, tahto sopimiseen oli osapuolilla vahva. Kun ihmiset sopivat, me vapaaehtoissovittelijat olemme vain fasilitaattoreita. On hienoa nähdä, miten osapuolet kykenevät kuuntelemaan toisiaan ja miten aito anteeksipyyntö voi olla. Sovittelijan palkinto tulee siinä, kun osalliset sanovat, että nyt on helpompi mennä elämässä eteenpäin. On hyvä tunne olla sellaista mahdollistamassa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Mummojen metkuja pohtii elämän ilmiöitä 60 täyttäneen näkökulmasta. Blogissa seurataan, miten 13-vuotiaasta rivakkaan työn tekemiseen uskonut pystyy siitä vähitellen luopumaan. Voiko puutarhaa hoitaa rennosti, rikkakasvejakin suvaiten? Esikoisromaaninsa 2016 julkaissut Merja Svensk etsii kirjoittamisen, työn ja ihmissuhteiden tasapainoa ja riemastuu arjen ilmiöistä.