Balilla ollaan oltu pari päivää ja pikkuhiljaa ollaan orientoiduttu tähän maahan. AirAsian lento tänne oli ajassaan, mutta meno lennon aikana oli kuin Marakeshin markkinoilla. Paikkoja vaihdettiin, panikoitiin ja kaivettiin esiin eväitä, Durian hedelmää myös, mikä on yleensä kielletty kaikissa julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä Aasiassa, kauhean hajunsa vuoksi, sen maku sinänsä on ok. Ennakkoon olimme ostaneet ruumaan menevän matkatavaran, istumapaikat koneessa ja ruuat. Ruokia emme kuitenkaan saaneet, vaan pienen voileivän, tee piti ostaa erikseen ja hinta oli Tb 60. Halpalentoyhtiöt keräävät rahat mistä saavat ja näin se nyt nähtävästi heillä menee? No eihän sitä neljässä tunnissa nälkään kuole, ainakaan aikuinen.

Suomalaiset eivät tarvitse nykyään viisumia Balille ja 3-vuotta vanha Denpassarin kenttä oli viimeisenpäälle hieno ja toimiva. Hotellin taksi nouti meidät kentältä, hinta oli IRD 200.000, tämä hinta oli kentältä Sanuriin. Vaihdoimme Suomessa US dollareita, koska olin lukenut jostain, että taalalla olisi parempi kurssi täällä kuin eurolla, mutta se on ihan sama vaihtaako dollareita tai euroja, suhde on sama kuin näillä valuutoilla kaikkialla muuallakin.

 

Palvelualttius ei ole Thaimaan luokkaa, mutta maassa maan tavalla, kaikkeen tottuu ja sopeutuu. Liikenne on isommilla teillä tosi ruuhkaista ja vauhdikasta, tulee mieleen Vietnam. Onneksi täällä on n 4 km pitkä ns. Rantabulevardi missä vaan kävellään tai ajellaan polkupyörillä. Saarella asuu n 5 milj. asukasta ja turistit päälle. Pääosa turisteista näyttäisi tulevan Australasta.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kohta 80 maata nähnyt 67 vuotias Mummo . Vielä on virtaa lähteä matkaan, kun joku uusi ja mielenkiintoinen kohde löytyy.
Papan kanssa on kuljettu vuodesta 1968, naimisissa vuodesta 1972, kolme tytärtä ja kaksi lastenlasta. Elämä on vienyt, välillä vuosiksi eri mantereille miehen työtehtävien vuoksi. Elämä maailmalla on ollut rikas, värikäs ja vaarallinenkin, mutta on myös antanut paljon.